"Du kan lita på att det är sant, för det står i HBL"

Hufvudstadsbladetin päätoimittaja Susanna Ilmoni hehkuttaa 20.6.2018 julkaistussa kronikassaan estottomasti lehtensä luotettavuutta.

Hbl on nyt kuulemma jopa "Suomen luotettavin mediatavaramerkki", Ilmoni julistaa viitaten Reuters-instituutin tuoreeseen raporttiin Digital News Report 2018.  Kronikan voi lukea tästä.

"Du kan lita på att det är sant, för det står i HBL" ei nyt ainakaan lehden pääkirjoituksiin päde. Vain pari päivää sitten, 18.6., Tommy Westerlund lasketteli lehden pääkirjoituksessa luikuria huumausainerikosten rangaistuksista:

"Människor jämför straff för olika förseelser och upplever det orättvist och konstigt att exempelvis narkotikabrott ofta ger betydligt hårdare straff ön vålds- och sexualbrott. I fråga om knark används ofta straffskalans övre del."

Tätä luikuria ovat laskeneet viime vuosina monet muutkin journalistit, jotka ovat tutkitulle tiedolle ja tosiasioille allergisia. Itse asiassa toimittajat järjestään ovat kaihtaneet esimerkiksi alla olevan taulukon tietoja.

Taulukon julkaisi 21.12.2017 Helsingin yliopiston Kriminologian ja oikeuspolitiikan instituutti Seuraamusjärjestelmä 2016 -katsauksen sivulla 105. Katsauksen voi lukea tästä.

Taulukosta voi nähdä, että esimerkiksi törkeistä raiskauksista tavataan antaa selvästi kovempia tuomioita kuin törkeistä huumerikoksista. Tuomiot perusmuotoisista raiskauksista taas tapaavat olla paljon ankarampia kuin tuomiot perusmuotoisista huumerikoksista.    

Taulukon tietojen avulla voi tehdä kiinnostavia päätelmiä myös rangaistusasteikkojen käytöstä. Pienet laskutoimitukset paljastavat, että raiskaustuomioiden mediaanit tapaavat olla selvästi lähempänä asteikon maksimia kuin huumetuomioiden mediaanit.

Törkeissä raiskauksissa mediaani asettui kohtaan, joka oli 42,5 prosenttia asteikon maksimista, törkeissä huumerikoksissa vastaavasti kohtaan, joka oli vain 28,1 prosenttia maksimista.

Perusmuotoisissa raiskauksissa rangaistusten mediaani asettui kohtaan, joka oli 33,8 prosenttia asteikon maksimista, perusmuotoisissa huumerikoksissa kohtaan, joka oli vain 14,6 prosenttia asteikon maksimista.

Taulukossa "Vankila %" kuvaa ehdottomien tuomioiden osuutta vankeustuomioista. On helppo nähdä, että raiskauksista häkki tapaa heilahtaa paljon useammin kuin huumerikoksista. Tämäkin tieto kielii siitä, millaista urbaania legendaa Hufvudstadsbladet syötti lukijoille muka tosiasiana.

Heja Sverige!

Tutkitulle tiedolle ja tosiasioille allergiset toimittajat viittaavat usein Ruotsiin, kun propagoivat raiskaustuomioiden koventamisen puolesta Suomessa. Koska suhtaudun skeptisesti rangaistusten voimaan, en välttämättä ylistäisi Ruotsia esikuvana.

Kolme vuotta sitten Ruotsin rikostorjuntavirasto Brå (Brottsförebyggande rådet) julkaisi analyysin väkivaltarikosten käsittelystä tuomioistuimissa. Analyysin voi lukea tästä.

Analyysi osoitti, että rikoskontrollia lisänneet lainmuutokset olivat kasvattaneet rikosilmoitusten määrää, mutta, mutta:

"Motsvarande förändringar går dock inte att utläsa i källor som mäter utsatthet för sexualbrott." 

Tämän Brån sivuilla julkaistun kuvion tiedot perustuvat kansallisten uhritutkimusten (Nationella trygghetsundersökningen, NTU) tuloksiin.

Kuvion ylin käyrä kuvaa sitä, kuinka suuri osa 16–79-vuotiaista naisista on kertonut joutuneensa seksuaalirikoksen uhriksi.

Käyrä puhuu puolestaan: rikoskontrollia lisänneistä lainmuutoksista huolimatta yhä isompi osa naisista on vuoden 2012 jälkeen joutunut seksuaalirikoksen uhriksi.

Helsingin Sanomat levittää perätöntä tietoa oikeustajututkimuksesta

Turun hovioikeuden äskeinen kolmen vuoden ehdoton vankeustuomio 10-vuotiaan tytön törkeästä seksuaalisesta hyväksikäytöstä on kuohuttanut median yleisöä, poliitikkoja, ja totta kai myös toimittajia.

Media tulvii toinen toistaan tiukempia vaatimuksia kovemmista rangaistuksista. Moraalisen paniikin elementtejä sisältävä tapaus on houkuttanut joitakin toimittajia levittämään myös perätöntä tietoa.

Yleisön harhaan johtamiseen on sortunut muun muassa Helsingin Sanomien politiikan toimittaja Olli Pohjanpalo.

Lukijoita harhaan johtanut tieto sisältyi HS:n nettilehdessä 24.11.2017 julkaistuun juttuun "Kevyeksi koettu seksirikostuomio herätti taas ihmetystä – rangaistusten kiristäminen on jumissa eduskunnassa jo kolmatta vuotta":

"Viime keväänä valmistunut kansalaisten oikeustajua mitannut selvitys vahvisti, että kansalaiset pitävät seksuaali- ja väkivaltarikosten tuomioita liian lievinä."

Helsingin yliopiston Kriminologian ja oikeuspolitiikan instituutti tutki kansalaisten oikeustajua, mutta tutkimuksessa ei lainkaan kysytty kansalaisilta, pitävätkö he seksuaali- ja väkivaltarikosten tuomioita liian lievinä, sopivina vai liian ankarina.

Tutkimus "Seitsemän rikostapausta: käräjätuomareiden arvioima rangaistuskäytäntö ja väestön rangaistusvalinnat" (Krimon Katsauksia 21/2017) julkaistiin viime kesänä, ja tutkimusraportin voi lukea tästä.

Tuomareille ja kansalaisille kuvattiin tutkimuksessa lyhyinä vinjetteinä seitsemän esimerkkirikosta. Tavallisia pulliaisia pyydettiin määräämään sopivaksi katsomansa rangaistukset kustakin rikoksesta. Käräjätuomareita sen sijaan pyydettiin määräämään rangaistuskäytännön mukaiset rangaistukset.

Vinjetteinä kuvattuja rikoksia olivat muun muassa väkivalta julkisella paikalla (törkeä pahoinpitely), sukupuoliyhteys lapsen kanssa (lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö) sekä sukupuoliyhteys nukkuvan kanssa ja pakottamalla (raiskaus).

Kaikista näistä rikoksista isompi osa kansalaisista kuin tuomareista ehdotti ehdotonta tuomiota. Toisaalta kaikista näistä rikoksista kansalaiset ehdottivat lyhyempiä tuomioita kuin käräjätuomarit.

Tällaisista tuloksista ei minusta voi väittää, että "kansalaiset pitävät seksuaali- ja väkivaltarikosten tuomioita liian lievinä". On sitä paitsi toinenkin syy, miksi tuollaista ei nähdäkseni voi väittää.

Kyselyyn vastanneilla kansalaisilla ei nimittäin voinut olla hajuakaan siitä, kuinka lieviä tai ankaria seksuaali- ja väkivaltarikosten tuomiot oikeasti tapaavat olla.

Tällaisen tiedon pimityksestä on pitänyt huolta yksituumainen media, joka tapaa elämöidä tuomioista pelkästään yksittäisten, syystä tai toisesta kuohuttavien tapausten perusteella.

Kansalaisilta pimitetyt tilastotiedot tuomioista 

Krimon kyselyyn vastanneilla kansalaisilla olisi voinut olla käsitys rikoksista oikeasti annetuista tuomioista, jos media olisi tutkitusta tiedosta uutisoinut. Sitä se ei ole kuitenkaan tehnyt, vaikka luotettavaa, tutkittua tietoa on ollut mediankin käytettävissä jo keväästä 2012 lähtien.

Keväällä 2012 julkaistiin Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen kattava selvitys raiskausrikoksista (OM:n Selvityksiä ja ohjeita 13/2012). Selvitys sisälsi tiedot kaikista käräjäoikeuksissa vuosina 2007–2009 annetuista tuomioista.

Tilastoista kävi ilmi, kuinka iso osa tuomioista oli ehdottomia vankeusrangaistuksia ja kuinka pitkiä tuomiot keskimäärin olivat. Keskimääräisiä tuomioita kuvattiin sekä mediaanina että aritmeettisena keskiarvona.

Käräjäoikeuksien tuomiot 2007–2009

RIKOS	Vankila  (%)	Keskiarvo  (kk)	Mediaani  (kk)
Tapon yritys	97,9	46,7	44,0
Törkeä raiskaus	97,0	48,5	46,0
Törkeä huumausainerikos	76,9	42,8	32,7
Raiskaus	59,1	24,4	23,3
Törkeä pahoinpitely	57,0	24,5	20,7
Törkeä kuolemantuottamus	38,7	27,1	30,0
Törkeä kirjanpitorikos	28,3	20,7	19,3
Huumausainerikos	11,7	4,7	3,3

Lähde: Selvityksiä raiskausrikoksista, OM:n Selvityksiä ja ohjeita 13/2012

Tuoreimmat rangaistuksia vertailevat, vielä julkaisemattomat tilastoluvut koskevat vuosia 2014–2016. Sain tilastoluvut käyttööni tarkistamattomina jo nyt Helsingin yliopiston Kriminologian ja oikeuspolitiikan laitokselta.

Käräjäoikeuksien tuomiot 2014–2016

RIKOS	Vankila (%)	Keskiarvo (kk)	Mediaani (kk)
Tapon yritys	91,7	45,4	45,0
Törkeä raiskaus	90,7	53,6	51,0
Törkeä lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö	64,2	34,9	30,4
Törkeä huumausainerikos	61,6	44,3	33,7
Törkeä pahoinpitely	51,9	25,7	22,6
Raiskaus	37,5	26,3	24,3
Törkeä kuolemantuottamus	37,5	25,9	25,3
Törkeä kirjanpitorikos	17,4	23,9	24,4
Huumausainerikos	8,9	4,9	3,5

Lähde: Helsingin yliopisto, Kriminologian ja oikeuspolitiikan laitos

Yksiääninen media on vuosikausia toitottanut seksuaalirikosten lievistä tuomioista. Siksi uskon useimpien kansalaisten yllättyvän törmätessään ensimmäistä kertaa näihin tilastolukuihin.

Ne osoittavat, että keskimäärin törkeistä raiskauksista annetaan jopa yhtä ankaria tuomioita kuin tapon yrityksistä ja selvästi kovempia tuomioita kuin esimerkiksi törkeistä huumerikoksista.

Useimmille on uskoakseni täydellinen yllätys myös se, että raiskauksista ja törkeistä lapsen seksuaalisista hyväksikäytöistä tavataan antaa paljon kovempia tuomioita kuin ankarimmin rangaistusta talousrikoksesta eli törkeästä kirjanpitorikoksesta.

On tietysti hyvinkin mahdollista, että media ei tarjoa kansalaisille tilaisuutta yllättyä näistä tiedoista. Näin käy, mikäli vanhat merkit pitävät paikkansa.

Olen viime vuosina pyytänyt useita tiedotusvälineitä julkaisemaan rangaistusten vertailua kuvaavat tilastoluvut, mutta ainoakaan tiedotusväline ei ole sitä havaintojeni mukaan halunnut tehdä.

Sen sijaan tiedotusvälineet haluavat tehdä bisnestä ja tavoitella isoja yleisöjä vatvomalla tunteita kiihottavalla tavalla tuomioita yksittäisten rikostapausten perusteella.

Tämä tapa on tolkuton, sillä lähes aina yksittäisistä rikostapauksista tarjotaan yleisölle niin vähän tietoa, että tuomioiden mielekäs arviointi on kerta kaikkiaan mahdotonta.

Kohu 10-vuotiaan tytön seksuaalisesta hyväksikäytöstäkin on tolkutonta ainakin sikäli, että emme tosiasiassa tiedä, millaisista rangaistavista teoista tapauksessa on ihan konkreettisesti ollut kyse.