Kantelu Tuomas Enbusken pötypuheesta törmäsi JSN:n porttikieltoon

Kansanedustaja Susanna Kosken kohupuheita ruotiessaan mediapersoona Tuomas Enbuske esitti Iltalehdessä 18.5.2018 tällaisen väitteen: "Suomessa yrittäjien keskimääräinen ansio on pienempi kuin palkansaajien." Enbusken kolumnin voi lukea tästä.

Väite oli perätön ja johti lukijoita harhaan. Kirjoittelin tapauksesta Faktavahdissa 23.5., 24.5. ja 29.5. Postaukset voi lukea tästä, tästä ja tästä. Olennaisen virheen korjaamatta jättämistä koskeva kantelu Julkisen sanan neuvostolle sisältyi 29.5. postaukseen.

Heinäkuun 3. päivänä JSN:n puheenjohtaja Elina Grundström päätti, ettei neuvosto ota kantelua käsiteltäväkseen. Porttikieltoa median itsesääntelyyn ilmentävää kantelun karsintaa hän perusteli tälläkin kertaa sillä, että kantelu on tehty "testaustarkoituksessa".

Case closed. Median itsesääntelyn pyörittäjiä ei liikuta pätkääkään, vaikka lukijoille jää se väärä käsitys, että Suomessa yrittäjien keskimääräinen ansio on pienempi kuin palkansaajien.

Pötypuhe oli poliittista puhetta

Perätön väite yrittäjien ansioista oli uutta poliittista liikettä kyhäämään lähteneeltä Enbuskelta tietysti potentiaalisia kannattajia kosiskelevaa poliittista puhetta.

Vaikka en touhua uusissa enkä vanhoissa poliittisissa liikkeissä, tässä postauksessa julkaistavan taulukon ja grafiikan viestiä voi toki myös pitää poliittisena puheena.

Sytykettä siihen minulle tarjosi Tampereen yliopiston sosiologian professori Pertti Alasuutari, jonka Tasavalta-nimisen kirjan (Vastapaino, 2017) tulin lukeneeksi äskettäin jo toiseen kertaan.

Alasuutari analysoi sodan jälkeisen ajan "puheavaruuksia" eli diskursseja. Niiden kautta hän kuvaa Suomen muuttumista ensin moraalitaloudesta suunnittelutaloudeksi ja lopulta kilpailutaloudeksi.

Moraalitaloudesta suunnittelutaloudeksi isänmaa muuttui Alasuutarin mukaan 1960-luvun lopulla. Kilpailutalouden kauden alun hän ajoittaa 1980-luvun puolivälin paikkeille.

Alla olevan asetelman tiedot kuvaavat näin ollen sitä, miten eri väestöryhmien käytettävissä olevat rahatulot per kotitalous ovat kasvaneet kilpailutalouden kaudella vuodesta 1987 vuoteen 2016.

Asetelman luvut kielivät koko lailla selvästä yrittäjien irtiotosta kilpailutalouden kaudella. Sekä maatalousyrittäjien että muiden yrittäjien kotitalouksien käytettävissä olevat rahatulot kasvoivat paljon enemmän kuin muiden väestöryhmien vastaavat tulot.

Silmiinpistävää ja kilpailutaloudelle kaiketi ominaistakin on myös työttömien jälkeenjääneisyys. Työttömien kotitalouksien tulot kasvoivat 14 011 eurosta vuonna 1987 vain 17 727 euroon vuonna 2016 eli vaivaiset 3 716 euroa. Muiden yrittäjien tulot esimerkiksi kasvoivat euroina mitaten lähes 8-kertaisesti.

Aikakausien eroja kuvaa minusta jännästi ja sokeeraavasti myös alla oleva grafiikka käytettävissä olevien reaalitulojen keskimääräisestä vuosikasvusta kaudella 1966–1990 ja kaudella 1990–2012.

Grafiikka on peräisin tammikuussa 2015 julkaistusta Hyvinvointivaltio 2010-luvulla -teoksesta, jossa Marja Riihelä, Risto Sullström ja Matti Tuomala ruotivat veropolitiikkaa huipputulojen ja -varallisuuden taustalla.

Lähde: Hyvinvointivaltio 2010-luvulla, s. 159

Kuvio osoittaa, että suunnittelutalouden kaudella 1966–1990 pienituloisempien käytettävissä olevat reaalitulot kasvoivat vuosittain prosentuaalisesti eniten ja suurituloisten vastaavasti vähiten.

Kilpailutalouden kaudella 1990–2012 meno muuttui täysin päinvastaiseksi. Suurituloisten käytettävissä olevat reaalitulot kasvoivat vuosittain eniten ja pienituloisten vastaavasti vähiten.

Kiinnostavaa on se, että punaisten pylväiden kuvaamalla tavalla markkinatuloeroja kavennettiin verojen ja tulonsiirtojen kautta rapsakan talouskasvun aikana.

Jos laskin oikein, niin kaudella 1966–1990 bkt:n volyymi kasvoi vuosittain keskimäärin 3,6 prosenttia ja elintaso eli bkt/asukas noin 2,9 prosenttia per vuosi.

Kilpailutalouden kaudella kasvun hedelmät on sinisten pylväiden osoittamalla tavalla jaettu epätasaisemmin.

Kiinnostavasti kaudella 1990–2012 bkt:n volyymi kasvoi vuosittain keskimäärin "vain" 1,8 prosenttia ja elintaso "vain" 1,5 prosenttia per vuosi.

Kasvu on siis ollut kilpailutalouden kaudella paljon vähäisempää kuin tuloeroja kaventaneella suunnittelutalouden kaudella.

Mitä poliittisia johtopäätöksiä teemme tästä havainnosta? Mitä poliittista puhetta mediapersoona Tuomas Enbuske tästä havainnosta kenties kehittelee, vai noteeraako asiaa lainkaan?

Iltalehden kaksi Enbuske-virhettä

1.

Mediapersoona Tuomas Enbuske väitti Iltalehden nettisivuilla 18.5. julkaistussa kolumnissaan, että "Suomessa yrittäjien keskimääräinen ansio on pienempi kuin palkansaajien". Kolumnin voi lukea tästä.

Väite oli tietysti silkkaa soopaa, mikä käy hyvin ilmi Tilastokeskuksen Tulonjakotilaston luvuista. Kerroin tilastoviraston luvuista Faktavahdissa 23.5. ja 24.5. Postaukset voi lukea tästä ja tästä.

Perätön väite koski yleiseltä kannalta merkityksellistä tietoa tulonjaosta. Tästä syystä kyseessä oli minusta olennainen, oikaisua vaativa asiavirhe.

Koska Iltalehti korjauspyynnöstä piittaamatta jätti virheen korjaamatta, lähetin lehden menettelystä eilen kantelun Julkisen sanan neuvostolle. Kantelu on postauksen lopussa.

2.

13.3.2018 Iltalehti uutisoi tunteikkaasta ja söpöstä kuvasta, jonka mediapersoona Tuomas Enbuske oli julkaissut Instagramissa. Lehden artikkelin voi lukea tästä.

Viihdejutun otsikossa, ingressissä ja leipätekstissä väitettiin virheellisesti, että kuvan vauveli oli Tuomas Enbusken ja tämän naisystävän Sarian "Salli" Antilan ikioma lapsukainen.

Niinpä Iltalehti julkaisikin kiireen vilkkaa oikaisun. Siinä lehti kertoi, että artikkeli oli perustunut virheellisiin tietoihin ja esitti samalla pahoittelun: "Toimitus pahoittelee virhettä." Oikaisun voi lukea tästä.

Oikaisu oli totta kai paikallaan, vaikka sillä tiedolla, oliko kuvan vauva Enbusken ja naisystävän, ei tietenkään ollut mitään yleistä merkitystä.

Yleistä merkitystä sitä vastoin oli korjaamatta jätetyllä pötypuheella, joka antoi lukijoille väärän kuvan yrittäjien ja palkansaajien keskimääräisistä ansioista.

Iltalehden Enbuske-virheet kuvaavat osuvasti lehtien yleisempääkin suhtautumista asiavirheiden oikaisemiseen.

Yleistä merkitystä vailla olevat virheet oikaistaan hanakasti, mutta yleisöä yleiseltä kannalta tärkeissä asioissa harhaan johtavat pahat virheet jätetään mieluusti korjaamatta. Näin se menee, valitettavasti.


–––––––––––––––––––

Julkisen sanan neuvosto

Fredrikinkatu 25 A 8

00120 Helsinki

Kantelu hyvän journalistisen tavan rikkomisesta

Kantelun kohde

Mediapersoona Tuomas Enbusken kolumni ”Porno on yhtä aitoa kuin poliitikon kyyneleet – Siksi Susanna Koski mokasi täysin” (Iltalehden nettisivut 18.5.2018). Kirjoituksen osoite on: https://blogit.iltalehti.fi/tuomas-enbuske/2018/05/18/porno-on-yhta-aitoa-kuin-poliitikon-kyyneleet-siksi-susanna-koski-mokasi-taysin/ (tarkistettu 28.5.2018).

Kantelun perusteet

Kolumnissaan Tuomas Enbuske ruoti kansanedustaja Susanna Kosken kohua herättäneitä puheita A-studion ohjelmassa, jossa Koski kohtasi pitkäaikaistyöttömän. Yksi keskustelua herättäneistä kommenteista koski lisäarvon tuottamista.

Enbusken mukaan Susanna Koski itsekään ei tuota lisäarvoa, vaan hänenkin liksansa maksetaan lisäarvoa tuottavien ihmisten, esimerkiksi yrittäjien pussista. Tässä asiayhteydessä Enbuske esitti faktaväitteen:

”Suomessa yrittäjien keskimääräinen ansio on pienempi kuin palkansaajien.”

Enbusken väite oli perätön ja johti Iltalehden lukijoita harhaan. Perätön väite oli Journalistin ohjeiden 20. kohdan tarkoittama olennainen ja oikaisua vaativa asiavirhe.

Väitteen virheellisyys kävi ilmi esimerkiksi Tilastokeskuksen Tulonjakotilaston luvuista. Tuoreimmat käytettävissä olevat luvut ovat vuodelta 2016.

Tuona vuonna kulutusyksikköä kohti laskettujen, käytettävissä olevien rahatulojen mediaani oli maatalousyrittäjien ja muiden yrittäjien kotitalouksissa 28 714 euroa. Palkansaajilla vastaavien rahatulojen mediaani oli pienempi eli 27 630 euroa.

Vuonna 2016 kulutusyksikköä kohti laskettujen, käytettävissä olevien tulojen mediaani oli maatalousyrittäjien ja muiden yrittäjien kotitalouksissa 34 359 euroa, palkansaajilla vastaavasti 31 123 euroa eli pienempi.

19.5.2018 lähetin Iltalehden päätoimittajalle asiavirhettä koskevan korjauspyynnön. Se on kantelun lopussa. Pyyntöön ei reagoitu millään tavoin, eikä virhettä myöskään korjattu. Jättämällä olennaisen virheen korjaamatta Iltalehti rikkoi hyvää journalistista tapaa.

Kantelun tarkoitus ja luonne

JSN:n puheenjohtaja Elina Grundström on karsinut kaikki ”Kulissien takana” -raportin julkitulon eli 23.4.2016 jälkeen tekemäni kantelut. Kaikissa näissä kanteluissa on ollut kysymys siitä, että tiedotusväline on pyynnöstä huolimatta jättänyt olennaisen asiavirheen korjaamatta (JO 20).

Jokaisen näistä karsintapäätöksistään JSN:n puheenjohtaja on tehnyt tutkimatta kantelun asiasisältöä ja tulkitsematta hyvää journalistista tapaa. Sen sijaan hän on karsinut kunkin kantelun ikään kuin ”teknisellä” perusteella. Joulukuun 2016 päätöksiin asti karsintaperuste oli tällainen:

”Neuvosto ei ota kantelua käsittelyyn, koska kyseessä on testaustarkoituksessa tehty massakanteleminen.”

21.12.2016 JSN:n puheenjohtaja karsi neljä syys–lokakuussa 2016 tekemääni kantelua ja perusteli kutakin karsintapäätöstään näin:

”Neuvosto ei ota kantelua käsittelyyn, koska kantelu on tehty testaustarkoituksessa.”

”Testaustarkoitus” on ollut kantelun karsintaperusteena kaikissa joulukuun 2016 jälkeenkin tehdyissä karsintapäätöksissä. Karsintaperuste on kahdestakin syystä erikoinen.

Testaaminen itsessään ei ensinnäkään ole mikään tarkoitus. Eiväthän yrityksetkään testaa hyödykkeitään testaamisen vuoksi vaan kehittääkseen yhä parempia hyödykkeitä; testaus on siis pelkkä väline tarkoituksen tai tarkoitusten toteuttamiseksi.

”Testaustarkoitus” on kantelun karsintaperusteena erikoinen myös siksi, että joka ainoa kantelu on aina pakostakin ikään kuin testi.

Kun media jättää olennaisena pitämäni virheen korjaamatta, se mielestäni rikkoo hyvää journalistista tapaa. Ainoa keino saada selville, miten median itsesääntelyelin tulkitsee median menettelyä, on kantelu. Se taas vääjäämättä ”testaa” sitä, pitääkö JSN median menettelyä hyvän journalistisen tavan mukaisena vai sen vastaisena.

Jos JSN aikoo jatkossakin käyttää ”testaustarkoitusta” kantelujen karsintaperusteena, sen tulee kertoa, miten kantelun median menettelystä voi ylipäätään tehdä, niin ettei kantelulla ole tuota JSN:n kiellettynä pitämää tarkoitusta.

JSN:n perussopimuksen mukaan neuvoston tehtävänä on ”tukea hyvää journalistista tapaa”. Sopimuksesta käy edelleen ilmi, että JSN:n tehtävänä on ”tulkita hyvää journalistista tapaa” ja että neuvosto käsittelee asioita ”tehtyjen kantelujen perusteella”.

Tämän kantelun tarkoituksena on edistää hyvää journalistista tapaa. Kantelu tarjoaa JSN:lle konkreettisen mahdollisuuden toteuttaa median itsesääntelyä perussopimuksessa määritellyn tehtävän mukaisesti.

Neuvosto voi tulkita tämän kaikki muodolliset ja asialliset vaatimukset täyttävän kantelun perusteella, rikkoiko kantelun kohteena oleva tiedotusväline hyvää journalistista tapaa vai ei.

Koska kantelun kohteena oleva tiedotusväline jätti korjaamatta olennaisen virheen (JO 20), se mielestäni rikkoi hyvää journalistista tapaa. Siksi kantelun erityisenä tarkoituksena on se, että neuvosto tekee kantelusta langettavan päätöksen ja antaa tiedotusvälineelle huomautuksen.

Mutta siinäkin tapauksessa, että JSN:n päätös jostain käsittämättömästä syystä olisi vapauttava, yleisöä ajatellen on joka tapauksessa oleellista se, että päätös julkaistaan neuvoston kotisivuilla. Vain sillä tavalla yleisö voi saada tiedon siitä, millaisen virheen korjaamatta jättämistä median itsesääntely ei pidä hyvän journalistisen tavan vastaisena.

Jos JSN:n puheenjohtaja karsii virheen korjaamatta jättämistä koskevia kanteluja pelkin ”teknisin” perustein, se kielii siitä, ettei median itsesääntelyssä piitata lainkaan siitä, saavatko suomalaiset tiedotusvälineistään oikeaa vai virheellistä tietoa. Tällainen menettely myös synnyttää itsesääntelyn tehtävän ja tarkoituksen kannalta absurdin tilanteen.

Jättämällä virheet järjestään korjaamatta tiedotusvälineet voivat silloin vaikuttaa siihen, ettei JSN tosiasiassa lainkaan tutki niiden menettelyä ja tulkitse, ovatko ne menetelleet hyvän journalistisen tavan vastaisesti vai ei.

Mikäli JSN:n puheenjohtaja karsintaratkaisuillaan tarjoaa tiedotusvälineille tilaisuuden menetellä tällä tavalla, median itsesääntely lakkaa tyystin toimimasta. JSN:n mahdollisuudet tukea hyvää journalistista tapaa katoavat saman tien.

Vahingot itsesääntelyn piittaamattomasta toiminnasta kärsii yleisö, joka maksaa koko medialystin joukkotiedotustalouden ensimmäisen ja toisen kierron kautta.

Helsingissä 28.5.2018

Markku Lehtola

vapaa toimittaja

Kivihaantie 1 E 77

00310 Helsinki

040 512 2661

markku.a.lehtola (at) gmail.com

Korjauspyyntö

19. toukokuuta 2018 klo 10.38

Markku Lehtola

”Porno on yhtä aitoa kuin poliitikon kyyneleet – Siksi Susanna Koski mokasi täysin” -kirjoituksen (IL:n nettilehti 18.5.) asiavirhettä koskeva korjauspyyntö

Vastaanottaja: perttu.kauppinen@iltalehti.fi

Kopio: il.toimitus@iltalehti.fi

Hei,

Tuomas Enbuske esittää kirjoituksensa lopussa faktaväitteen, jonka mukaan ”Suomessa yrittäjien keskimääräinen ansio on pienempi kuin palkansaajien”. Väite on perätön ja johtaa Iltalehden lukijoita pahasti harhaan. Olennainen asiavirhe on syytä korjata viipymättä (JO 20).

Tilastokeskuksen Tulonjakotilaston mukaan (Kotitalouden tulot sosioekonomisen aseman mukaan 1987–2016) yrittäjätalouksien keskimääräiset ansiot olivat vuonna 2016 isompia kuin palkansaajatalouksien keskimääräiset ansiot. 

Tämä fakta päti sekä maatalousyrittäjiin että muihin yrittäjiin vuonna 2016 ja oli pätenyt saman tilaston mukaan jo 1996 eli kaksi vuosikymmentä sitten.

Keskimääräiset käytettävissä olevat rahatulot kotitaloutta kohti vuonna 2016 olivat maatalousyrittäjillä 53 150 €, muilla yrittäjillä 62 741 € ja palkansaajilla 48 186 €.

Keskimääräiset käytettävissä olevat tulot kotitaloutta kohti olivat vuonna 2016 maatalousyrittäjillä 64 927 €, muilla yrittäjillä 75 769 € ja palkansaajilla 54 440 €.

Muistutan tässä korjauspyynnössä JSN:n 7.3.2018 tekemästä langettavasta päätöksestä 6710/SL/17. Sen mukaan esitettyjen tietojen tulee pitää paikkansa myös tyyliltään ”vapaammissa” kirjoituksissa.

”Vaikka tiedotusvälineellä on oikeus valita näkökulmansa ja käyttämänsä ilmaisut, yleisölle ei saa välittyä virheellistä kuvaa käsitellystä asiasta”, neuvosto korosti.

Tervehdyksin

Markku Lehtola

vapaa toimittaja

Kivihaantie 1 E 77

00310 Helsinki

040 512 2661

markku.a.lehtola@gmail.com

Mediapersoona laski luikuria Iltalehdessä

osa 2

Kerroin 23.5.2018, miten mediapersoona Tuomas Enbuske oli laskenut Iltalehdessä luikuria yrittäjien ansioista. Postauksen voi lukea tästä.

Enbusken perätön faktaväite oli tämä: "Suomessa yrittäjien keskimääräinen ansio on pienempi kuin palkansaajien." Olennainen virhe on 24.5. yhä korjaamatta, kuten Enbusken kolumnista voi nähdä.

Tilastoluvuista tullut palaute ja kysymykset houkuttivat jatkamaan väitteen tarkastelua parin uuden taulukon ja yhden mielestäni havainnollisen grafiikan avulla.

Taulukkojen luvut ovat nyt keskiarvojen sijasta mediaaneja. Käytettävissä olevat rahatulot ja käytettävissä olevat tulot on nyt laskettu kotitalouden sijasta kulutusyksikköä kohti.

Tällaisina luvut kuvaavat elintason muutosta kaiketi paremmin kuin osan yksi luvut. Tulohaitarin ääripää ei vaikuta mediaaniin, ja kulutusyksikköä käyttämällä voi verrata kooltaan ja rakenteeltaan erilaisia kotitalouksia.

Tulot per kulutusyksikkö on kotitalouksien elintasoa tutkailtaessa mielekkäämpi mitta kuin tulot per henkilö. Näin siksi, koska tarpeet kotitaloudessa eivät kasva suorassa suhteessa kotitalouden kokoon.

Jos kotitalouden koko kasvaa vaikkapa yhdestä kahteen henkilöön, niin elintason säilyttämiseksi ei yleensä tarvita esimerkiksi kahta pesukonetta tai kahta pakastinta.

Havainnolliset esitykset Tilastokeskuksen Tulonjakotilastossa käytetyistä käsitteistä voi lukea tästä. Jäljempänä olevien taulukoiden euromääräiset luvut on esitetty vuoden 2016 hinnoin. Luvut siis kertovat reaalisten tulojen muutoksesta.

Selkeyden vuoksi käytän vertailussa nyt yrittäjistä lukuja, jotka Tilastokeskus on laskenut koko yrittäjien joukolle. Luvuissa ovat siis sekä maatalousyrittäjien että muiden yrittäjien tulotiedot.

Käytettävissä olevien rahatulojen luvuista voi nähdä, että vuonna 2016 yrittäjillä keskimääräiset tulot kulutusyksikköä kohti olivat 28 714 € ja palkansaajilla vastaavasti 27 630 €.

Luvut osoittavat, että Enbuske laski luikuria. Luvut kertovat senkin, että kolmessa vuosikymmenessä yrittäjien edellä mainitut tulot kasvoivat 89,0 % ja palkansaajien tulot 49,7 %.

Käytettävissä olevien tulojen luvuista voi nähdä, että vuonna 2016 yrittäjillä keskimääräiset tulot kulutusyksikköä kohti olivat 34 359 € ja palkansaajilla vastaavasti 31 123 €.

Nämäkin luvut osoittavat Enbusken laskeneen luikuria. Luvut kertovat myös sen, että vuodesta 1987 vuoteen 2016 yrittäjätalouksien käytettävissä olevat tulot kulutusyksikköä kohti kasvoivat 111,0 % ja palkansaajatalouksien vastaavat tulot 63,8 %.

Edellä esitettyjä lukuja metsästäessäni panin merkille, että Tilastokeskus oli 23.3.2018 eli aivan äsken julkaissut havainnollisen grafiikan erilaisten talouksien tulokehityksestä. Tiedotteen, josta grafiikka löytyy, voi lukea tästä.

Alla olevan kuvion taustalla olevat luvut ovat kolmen vuoden liukuvia keskiarvoja. Mediaani on ns. ekvivalentti mediaanitulo eli kotitalouden käytettävissä oleva rahatulo jaettuna kotitalouden kulutusyksikköluvulla. Koska mediaani on esitetty vuoden 2016 hinnoin, kuvio kertoo reaalitulojen muutoksesta.

Kuvio osoittaa, että selvästi suurituloisin sosioekonominen ryhmä on ylempien toimihenkilöiden joukko. Hyvänä kakkosena olivatkin vuonna 2016 sitten yrittäjät (muut kuin maatalousyrittäjät).

Maatalousyrittäjien ryhmä oli kahdessakymmenessäviidessä vuodessa noussut jakamaan kolmossijaa alempien toimihenkilöiden kanssa. Vielä vuonna 1990 maatalousyrittäjien talouksien käytettävissä olevat rahatulot jäivät alle kaikkien kotitalouksien mediaanin.

Sosioekonomisten ryhmien koosta lienee paikallaan todeta, että maatalousyrittäjien määrä romahti kahdessakymmenessäviidessä vuodessa vajaasta 85 000:sta reiluun 32 000:een. Muiden yrittäjien määrä sitä vastoin kasvoi noin 119 000:sta noin 147 000:een.

23.5. postauksen palautteissa arveltiin mediapersoona Tuomas Enbusken vertailleen tuloja ainakin osin tehtyihin työtunteihin nähden. En tiedä, mitä hän oikein oli ajatellut.

Koska en onnistunut löytämään Enbusken tekstistä mitään, mikä olisi viitannut tällaiseen vertailuun, jätän työtuntitarkastelut ainakin nyt muiden faktantarkistajien päänsäryksi.

Mediapersoona laski luikuria Iltalehdessä

Perjantaina 18. toukokuuta Iltalehti julkaisi nettisivuillaan mediapersoona Tuomas Enbusken kolumnin "Porno on yhtä aitoa kuin poliitikon kyyneleet – Siksi Susanna Koski mokasi täysin". Kolumnin voi lukea tästä.

Kolumnissaan Liike Nyt -liikkeen rabulisti muistutti, että myös kansanedustaja Susanna Kosken liksa, 6 510 euroa kuussa, maksetaan lisäarvoa tuottavien, kuten yrittäjien pussista.

Tässä yhteydessä hän esitti faktaväitteen: "Suomessa yrittäjien keskimääräinen ansio on pienempi kuin palkansaajien."

Väite yrittäjien keskimääräisistä ansioista suhteessa palkansaajien ansioihin oli tietysti täyttä pötyä. Se oli helposti tarkistettavissa. Riitti kun vilkaisi Tilastokeskuksen Tulonjakotilaston lukuja.

Alla olevan asetelman luvut ovat "Kotitalouden tulot sosioekonomisen aseman mukaan 1987–2016 -tietokannasta. Luvut ovat vuoden 2016 euroina.

Asetelman luvut osoittavat, että vuonna 2016 maatalousyrittäjien ja muiden yrittäjien kotitalouksien käytettävissä olevat rahatulot olivat reilusti isommat kuin palkansaajatalouksien vastaavat rahatulot.

Asetelmasta näkyy myös se mielestäni kiinnostava tieto, että vielä kolme vuosikymmentä sitten tulotasoissa ei ollut nimeksikään eroa.

Yrittäjien raju irtiotto palkansaajista tulee vieläkin selvemmin näkyviin, kun käytettävissä olevien rahatulojen sijasta vertaillaan käytettävissä olevia tuloja. Yllä olevan asetelman luvut kertovat tästä.

Vuonna 2016 palkansaajien käytettävissä olevat tulot kotitaloutta kohti olivat keskimäärin 54 440 euroa, maatalousyrittäjien tulot 64 927 euroa ja muiden yrittäjien tulot 75 769 euroa.

Tilastoluvut puhuvat puolestaan ja osoittavat, kuinka härskisti mediapersoona Tuomas Enbuske vääristeli tosiasioita.

Lauantaiaamuna 19. toukokuuta meilailin päätoimittaja Perttu Kauppiselle ja IL:n toimitukselle korjauspyynnön. Se meni näin:

Hei,

Tuomas Enbuske esittää kirjoituksensa lopussa faktaväitteen, jonka mukaan ”Suomessa yrittäjien keskimääräinen ansio on pienempi kuin palkansaajien”. Väite on perätön ja johtaa Iltalehden lukijoita pahasti harhaan. Olennainen asiavirhe on syytä korjata viipymättä (JO 20).

Tilastokeskuksen Tulonjakotilaston mukaan (Kotitalouden tulot sosioekonomisen aseman mukaan 1987–2016) yrittäjätalouksien keskimääräiset ansiot olivat vuonna 2016 isompia kuin palkansaajatalouksien keskimääräiset ansiot. 

Tämä fakta päti sekä maatalousyrittäjiin että muihin yrittäjiin vuonna 2016 ja oli pätenyt saman tilaston mukaan jo 1996 eli kaksi vuosikymmentä sitten.

Keskimääräiset käytettävissä olevat rahatulot kotitaloutta kohti vuonna 2016 olivat maatalousyrittäjillä 53 150 €, muilla yrittäjillä 62 741 € ja palkansaajilla 48 186 €.

Keskimääräiset käytettävissä olevat tulot kotitaloutta kohti olivat vuonna 2016 maatalousyrittäjillä 64 927 €, muilla yrittäjillä 75 769 € ja palkansaajilla 54 440 €.

Muistutan tässä korjauspyynnössä JSN:n 7.3.2018 tekemästä langettavasta päätöksestä 6710/SL/17. Sen mukaan esitettyjen tietojen tulee pitää paikkansa myös tyyliltään ”vapaammissa” kirjoituksissa.

”Vaikka tiedotusvälineellä on oikeus valita näkökulmansa ja käyttämänsä ilmaisut, yleisölle ei saa välittyä virheellistä kuvaa käsitellystä asiasta”, neuvosto korosti.

Journalistin ohjeiden kohdan 20 mukaan olennainen asiavirhe on korjattava "viipymättä". Nyt on kulunut korjauspyynnöstä jo neljä päivää, mutta vieläkään Iltalehti ei ole virhettä korjannut. 

Saas nähdä, korjaako milloinkaan. Syytä kuitenkin olisi senkin vuoksi, että Liike Nyt -liikkeen poliittisen räyhääjän hölynpöly on taatusti uponnut useimpiin lukijoihin kuin veitsi sulaan voihin. 

Tosiasioista vain ani harvoilla lukioilla saattoi olla tietoa. Tässä postauksessa esitetyt tilastoluvut nimittäin kuuluvat niihin, joista "yritysystävälliset" journalistit eivät tapaa kertoa yleisöilleen.