JSN:n porttikielto piti, vaikka mediapomo oli kiepauttanut seurauksen syyksi

Kerroin 15.3.2018 postauksessa tapauksesta, jossa Kaakon Viestintä Oy:n sisältöjohtaja Pekka Lakka oli nololla tavalla kiepsauttanut finanssikriisin ilmiöt nurinniskoin. Lakan jutun voi lukea tästä.

Hän oli leiponut seurauksesta syyn väittämällä, että vuodesta 2007 alkanut "syvä talouden sukellus" oli seurausta velkaantumisesta. Tosiasiassa tietysti velkaantuminen oli seurausta talouden syvästä sukelluksesta.

Postauksen yhteydessä julkaisin myös Julkisen sanan neuvostolle tekemäni kantelun mediapomon kannalta nolon virheen korjaamatta jättämisestä. Postauksen voi lukea tästä.

Tänään sain tiedon, että JSN:n puheenjohtaja Elina Grundström oli 16.4. päättänyt karsia kantelun. Minulle annettua porttikieltoa itsesääntelyyn tarkoittava päätös perusteluineen oli nytkin tällainen:

Neuvosto ei ota kantelua käsittelyyn, koska kantelu on tehty testaustarkoituksessa."

Koska JSN ei julkaise kantelujen karsintapäätöksiä, lehtien lukijat eivät saaneet edes JSN:n kautta tietää siitä, että sisältöjohtaja Pekka Lakka oli tullut johtaneeksi heitä pahemman kerran harhaan.

Käytin ilmaisua "lehtien", koska Lakan kirjoitus "Nauretaan taas hallitukselle, ja sitten katsotaan lukuja" oli julkaistu ainakin Kymen Sanomissa ja Länsi-Savossa.

Mistä sitten kertoo se, että JSN:n puheenjohtaja Elina Grundström karsii kantelut kantelijan väitetyn motiivin perusteella?

Ainakin se kertoo siitä, ettei häntä kiinnosta vähääkään, millaisia asiavirheitä Journalistin ohjeisiin sitoutuneet mediat jättävät korjaamatta. Hän ei siis piittaa yleisön oikeudesta saada oikeaa tietoa.

Tässäkin kohtaa on kuitenkin hyvä muistaa, ettei JSN:n puheenjohtaja kesällä 2016 tehnyt päätöstä porttikiellosta ilman median aidon itsesääntelyn taustavoimien siunausta.

Grundström onkin julkisuudessa kertonut keskustelleensa asiasta ensin neuvoston "sidosryhmien" kanssa. Niitä kaiketi ovat JSN:n toimintaa pyörittävän kannatusyhdistyksen jäsenet:

Mediapomon toinen väärinkäsitys

Mikkelissä pesivä Kaakon Viestintä Oy julkaisee yhdeksää lehteä, joilla se oman ilmoituksensa mukaan tavoittaa kaikkiaan 513 000 silmäparia. Lähemmät tiedot yhtiön lehdistä löytyvät tästä.

Yli puolen miljoonan ihmisparan oikeuksia ajatellen pahan virheen korjaamatta jättäminen ei ollut ainoa syy, jonka vuoksi kantelu olisi pitänyt ottaa käsiteltäväksi Julkisen sanan neuvostossa.

Tapauksen yhteydessä nimittäin kävi ilmi, että yhtiön sisältöjohtaja oli ihan pihalla siitä, mistä hyvään journalistiseen tapaan kuuluvassa olennaisen asiavirheen korjaamisessa on kysymys.

Vastatessaan korjauspyyntööni sisältöjohtaja Pekka Lakka totesi:

"[K]yseessä ei ole olennainen asiavirhe, joka pitäisi sananvapauslain mukaan oikaista."

Yhdeksää lehteä julkaisevan yhtiön sisältöjohtaja siis arvioi asiavirheen korjaamisen tarvetta sananvapauslain velvoitteen perusteella. Moisen tiedon saatuani olin vallan äimänä.

Katsotaanpa, mitä 13.6.2003 annetun sananvapauslain (460/2003) § 9 sanoo lain tarkoittamasta oikeudesta oikaisuun:

"Yksityisellä henkilöllä, yhteisöllä ja säätiöllä sekä viranomaisella on oikeus saada aikakautisessa julkaisussa, verkkojulkaisussa tai ohjelmassa esitetty itseään tai toimintaansa koskeva virheellinen tieto oikaistuksi samassa julkaisussa tai asianomaisen ohjelmatoiminnan harjoittajan ohjelmassa, jollei tiedon oikaiseminen virheen vähäisyyden vuoksi ole ilmeisen tarpeetonta."

Sananvapauslain nojalla minulla ei totisesti ollut oikeutta oikaisuun. Lain tarkoittamalla tavalla minua ei koskenut sisältöjohtaja Lakan perätön ja absurdi tieto, että talouden syväsukellus oli seurausta velkaantumisesta.

Kantelussa Julkisen sanan neuvostolle kerroin totta kai Pekka Lakan esittämästä, väärinkäsitykseen perustuneesta syystä hylätä korjauspyyntöni.

Niinpä JSN:n puheenjohtaja sai tietää, että puolelle miljoonalle suomalaiselle sisältöä tuottavan firman sisältöjohtaja oli käsittänyt ihan väärin, mitä Journalistin ohjeiden kohta 20 virheiden korjaamisesta tarkoittaa.

Mutta ei JSN:n puheenjohtaja tästäkään tiedosta piitannut vaan teki porttikieltoa tarkoittavan päätöksensä olla ottamatta kantelua neuvoston käsiteltäväksi.

Onneksi olkoon, kaikki Kaakon Viestintä Oy:n lehtien tilaajat ja lukijat ja muutkin "vastuullisen journalismin" uhrit!

"Median veri punnitaan vasta siinä, miten se toimii kun virheitä sattuu. Hyvä lehti oikaisee virheensä viipymättä sekä verkkosivuillaan että paperilehdessä. Jos virhe on iso, hyvä lehti ei upota sitä oikaisupalstalle vaan julkaisee korjaavan uutisen, joka on yhtä näkyvä kuin alkuperäinen virheellinen juttu."

(JSN:n puheenjohtaja Elina Grundström, Kainuun Sanomat 2.2.2016)

Mediapomo kiepsautti finanssikriisin ilmiöt nurinniskoin

Länsi-Savo-konserniin kuuluvan Kaakon Viestintä Oy:n sisältöjohtaja Pekka Lakka sortui vallan erikoiseen anakronismiin mm. Kymen Sanomien nettilehdessä 11.2. julkaistussa kirjoituksessaan.

Hän kauhisteli julkisen velan määrää ja kirjoitti: "Mitä velkaantumisesta seurasi? Vuodesta 2007 alkanut syvä talouden sukellus, jonka maksajia ovat kaikki tämän tekstin lukijat ja monet muutkin."

Eiväthän asiat, herra paratkoon, tuossa järjestyksessä tapahtuneet. Talouden syvä sukellus ei ollut seurausta velkaantumisesta, vaan velkaantuminen oli seurausta talouden syvästä sukelluksesta.

Lakan väitteen historiallinen vääräaikaisuus käy hyvin ilmi esimerkiksi Findikaattori-palvelun havainnollisesta kuviosta, jonka tietojen lähteenä on Tilastokeskus. 

Kuviossa siniset pylväät kuvaavat julkisen talouden vuosittaisia ali- ja ylijäämiä. Keltavihreä käppyrä kertoo julkisen velan määrästä suhteessa bkt:hen. Lakan väitettä ajatellen kuvio osoittaa kaksi asiaa.

Julkisen velan määrä suhteessa bkt:hen oli talouden sukelluksen kynnykselle vuoteen 2008 tultaessa ollut jo pitkään laskussa. Keltavihreä käppyrä lerppui kohti kaakkoa.

Toiseksi kuvio osoittaa sen, että julkinen talous oli vuoteen 2008 tultaessa ollut jo vuosikymmenen ajan ylijäämäinen. Vielä vuonna 2008 julkisen talouden ylijäämä suhteessa bkt:hen oli 4,2 prosenttia.

Missä siis oli se velkaantuminen, josta sisältöjohtaja Pekka Lakan mukaan seurasi talouden syvä sukellus?

Rohkenen veikata, että moinen talouden syvän sukelluksen aiheuttanut velkaantuminen oli olemassa vain mediapomon väärinkäsityksessä.

Se oli varmasti noloksi koettu väärinkäsitys, joten ei ollut mikään jättiyllätys, että lehti ei halunnut oikaista pahaa asiavirhettään.

Kantelin virheen korjaamatta jättämisestä Julkisen sanan neuvostolle eilen, pitääkseni yllä JSN:n Vastuullisen journalismin -kampanjan iloisia fiiliksiä.

Kantelussa ja sen liitteenä olevassa korjauspyynnössä viittasin Suomen Pankin raporttiin vuodelta 2011. Kiinnostavan raportin voi lukea tästä.

Raportin sivulla 6 tutkijat Hanna Freystätter ja Veli-Matti Mattila totesivat, miten julkisen talouden tila oli "taantuman myötä" heikentynyt voimakkaasti:

"Taantumaa edeltänyt tukeva ylijäämä on vaihtunut tuntuvaksi alijäämäksi. Samalla julkinen velka on lisääntynyt nopeasti.”

Talouden asiantuntijoidenkin kuvaus tapahtumien järjestyksestä osoittaa Kaakon Viestintä Oy:n sisältöjohtajan sortuneen fataaliin anakronismiin. 

Onnittelen Kymen Sanomien ja Länsi-Savon (Lakan kirjoitus julkaistiin myös Länsi-Savossa) lukijoita petkutetuiksi pääsemisestä. Näissä merkeissä:

Julkisen sanan neuvosto

Fredrikinkatu 25 A 8

00120 Helsinki

Kantelu hyvän journalistisen tavan rikkomisesta

Kantelun kohde

Sisältöjohtaja Pekka Lakan kirjoitus ”Sisältöjohtaja: Nauretaan taas hallitukselle, ja sitten katsotaan lukuja” (Kymen Sanomien nettilehti 11.2.2018). Kirjoituksen osoite netissä on https://kymensanomat.fi/mielipide/kolumnit/672e24cc-8e68-4995-88ff-0e6680a3c0fd (tarkistettu 14.3.2018).

Kantelun perusteet

Kirjoituksessaan sisältöjohtaja Pekka Lakka kauhisteli julkisen velan määrää ja totesi talouden oikenemisen vaativan ”kovia” päätöksiä. Hän muistutti velkamäärän lähteneen laukalle jo ajat sitten ja jatkoi:

”Mitä velkaantumisesta seurasi? Vuodesta 2007 alkanut syvä talouden sukellus, jonka maksajia ovat kaikki tämän tekstin lukijat ja monet muutkin.”

Väite siitä, että syvä talouden sukellus oli seurausta velkaantumisesta, oli perätön. Virheellinen tieto yhteiskunnallisesti tärkeästä asiasta johti lehden lukijoita harhaan ja oli oikaisua vaativa olennainen asiavirhe (JO 20).

Pekka Lakka sortui väitteellään historialliseen vääräaikaisuuteen eli anakronismiin ja käänsi samalla nurinniskoin kuvaamansa ilmiön syy-seuraussuhteen. Tämä käy hyvin ilmi alla olevasta, Tilastokeskuksen lukuihin perustuvasta asetelmasta.

Julkisyhteisöjen sulautettu velka

	2004	2008	2009	2016
Miljoonaa euroa	67 697	63 254	75 482	135 991
Suhde BKT:hen, %	42,7	32,7	41,7	63,1

Lähde: Tilastokeskus

Kuten asetelman luvut osoittavat, julkisen velan määrä miljoonina euroina pieneni vuodesta 2004 vuoteen 2008. Samalla julkisen velan suhde bkt:hen pieneni reilusti eli 10 prosenttiyksikön verran.

Luvut muuttuivat radikaalisti, kun bkt:n volyymi kansainvälisen finanssikriisin seurauksena romahti vuodesta 2008 vuoteen 2009 jopa 8,3 prosentilla.

Julkisen velan määrä kasvoi finanssikriisin takia 12 miljardilla eurolla vuodesta 2008 vuoteen 2009, ja suhde bkt:hen kasvoi saman tien 9 prosenttiyksiköllä.

Vastoin sisältöjohtaja Lakan väitettä tapahtumien aikajärjestys siis oli se, että velkaantuminen seurasi kansainvälisen finassikriisin aiheuttamaa talouden syväsukellusta.

Tämä kiistaton tosiasia käy ilmi lukuisista lähteistä, esimerkiksi Suomen Pankin rahapolitiikka- ja tutkimusosaston 18.1.2011 päivätystä julkaisusta Finanssikriisin vaikutuksista Suomen talouteen (BoF Online, 1/2011).

Viittasin julkaisun tietoihin korjauspyynnössä, jonka lähetin Kymen Sanomien toimitukselle 12.2. Korjauspyyntö on kantelun lopussa.

Pekka Lakka vastasi korjauspyyntöön 12.2. Vastauksessaan hän totesi, että ”kyseessä ei ole olennainen asiavirhe, joka pitäisi sananvapauslain mukaan oikaista”.

Niinpä Kymen Sanomat jätti korjaamatta olennaisena pitämäni asiavirheen ja rikkoi siitä syystä hyvää journalistista tapaa (JO 20).

Kantelun tarkoitus ja luonne

JSN:n puheenjohtaja Elina Grundström on karsinut kaikki ”Kulissien takana” -raportin julkitulon eli 23.4.2016 jälkeen tekemäni kantelut. Kaikissa näissä kanteluissa on ollut kysymys siitä, että tiedotusväline on pyynnöstä huolimatta jättänyt olennaisen asiavirheen korjaamatta (JO 20).

Jokaisen näistä karsintapäätöksistään JSN:n puheenjohtaja on tehnyt tutkimatta kantelun asiasisältöä ja tulkitsematta hyvää journalistista tapaa. Sen sijaan hän on karsinut kunkin kantelun ikään kuin ”teknisellä” perusteella. Joulukuun 2016 päätöksiin asti karsintaperuste oli tällainen:

”Neuvosto ei ota kantelua käsittelyyn, koska kyseessä on testaustarkoituksessa tehty massakanteleminen.”

21.12.2016 JSN:n puheenjohtaja karsi neljä syys-lokakuussa 2016 tekemääni kantelua ja perusteli kutakin karsintapäätöstään näin:

”Neuvosto ei ota kantelua käsittelyyn, koska kantelu on tehty testaustarkoituksessa.”

”Testaustarkoitus” on ollut kantelun karsintaperusteena kaikissa joulukuun 2016 jälkeenkin tehdyissä karsintapäätöksissä. Karsintaperuste on kahdestakin syystä erikoinen.

Testaaminen itsessään ei ensinnäkään ole mikään tarkoitus. Eiväthän yrityksetkään testaa hyödykkeitään testaamisen vuoksi vaan kehittääkseen yhä parempia hyödykkeitä; testaus on siis pelkkä väline tarkoituksen tai tarkoitusten toteuttamiseksi.

”Testaustarkoitus” on kantelun karsintaperusteena erikoinen myös siksi, että joka ainoa kantelu on aina pakostakin ikään kuin testi.

Kun media jättää olennaisena pitämäni virheen korjaamatta, se mielestäni rikkoo hyvää journalistista tapaa. Ainoa keino saada selville, miten median itsesääntelyelin tulkitsee median menettelyä, on kantelu. Se taas vääjäämättä ”testaa” sitä, pitääkö JSN median menettelyä hyvän journalistisen tavan mukaisena vai sen vastaisena.

Jos JSN aikoo jatkossakin käyttää ”testaustarkoitusta” kantelujen karsintaperusteena, sen tulee kertoa, miten kantelun median menettelystä voi ylipäätään tehdä, niin ettei kantelulla ole tuota JSN:n kiellettynä pitämää tarkoitusta.

JSN:n perussopimuksen mukaan neuvoston tehtävänä on ”tukea hyvää journalistista tapaa”. Sopimuksesta käy edelleen ilmi, että JSN:n tehtävänä on ”tulkita hyvää journalistista tapaa” ja että neuvosto käsittelee asioita ”tehtyjen kantelujen perusteella”.

Tämän kantelun tarkoituksena on edistää hyvää journalistista tapaa. Kantelu tarjoaa JSN:lle konkreettisen mahdollisuuden toteuttaa median itsesääntelyä perussopimuksessa määritellyn tehtävän mukaisesti.

Neuvosto voi tulkita tämän kaikki muodolliset ja asialliset vaatimukset täyttävän kantelun perusteella, rikkoiko kantelun kohteena oleva tiedotusväline hyvää journalistista tapaa vai ei.

Koska kantelun kohteena oleva tiedotusväline jätti korjaamatta olennaisen virheen (JO 20), se mielestäni rikkoi hyvää journalistista tapaa. Siksi kantelun erityisenä tarkoituksena on se, että neuvosto tekee kantelusta langettavan päätöksen ja antaa tiedotusvälineelle huomautuksen.

Mutta siinäkin tapauksessa, että JSN:n päätös jostain käsittämättömästä syystä olisi vapauttava, yleisöä ajatellen on joka tapauksessa oleellista se, että päätös julkaistaan neuvoston kotisivuilla. Vain sillä tavalla yleisö voi saada tiedon siitä, millaisen virheen korjaamatta jättämistä median itsesääntely ei pidä hyvän journalistisen tavan vastaisena.

Jos JSN:n puheenjohtaja karsii virheen korjaamatta jättämistä koskevia kanteluja pelkin ”teknisin” perustein, se kielii siitä, ettei median itsesääntelyssä piitata lainkaan siitä, saavatko suomalaiset tiedotusvälineistään oikeaa vai virheellistä tietoa. Tällainen menettely myös synnyttää itsesääntelyn tehtävän ja tarkoituksen kannalta absurdin tilanteen.

Jättämällä virheet järjestään korjaamatta tiedotusvälineet voivat silloin vaikuttaa siihen, ettei JSN tosiasiassa lainkaan tutki niiden menettelyä ja tulkitse, ovatko ne menetelleet hyvän journalistisen tavan vastaisesti vai ei.

Mikäli JSN:n puheenjohtaja karsintaratkaisuillaan tarjoaa tiedotusvälineille tilaisuuden menetellä tällä tavalla, median itsesääntely lakkaa tyystin toimimasta. JSN:n mahdollisuudet tukea hyvää journalistista tapaa katoavat saman tien.

Vahingot itsesääntelyn piittaamattomasta toiminnasta kärsii yleisö, joka maksaa koko medialystin joukkotiedotustalouden ensimmäisen ja toisen kierron kautta.

Helsingissä 14.3.2018

Markku Lehtola

vapaa toimittaja

Kivihaantie 1 E 77

00310 Helsinki

040 512 2661

markku.a.lehtola (at) gmail.com

Korjauspyyntö

12. helmikuuta 2018 klo 10.42

Markku Lehtola

”Sisältöjohtajalta: Nauretaan taas hallitukselle, ja sitten katsotaan lukuja” -kirjoituksen (KS:n nettilehti 11.2.) asiavirhettä koskeva korjauspyyntö

Vastaanottaja: heidi.ekdahl@kymensanomat.fi

Kopio: uutiset@kymensanomat.fi, pekka.lakka@kaakonviestinta.fi

Hei,

sisältöjohtaja Pekka Lakka totesi julkisen velan määrän lähteneen ”laukalle” jo ajat sitten. Tässä yhteydessä hän väitti: ”Mitä velkaantumisesta seurasi? Vuodesta 2007 alkanut syvä talouden sukellus, jonka maksajia ovat kaikki tämän tekstin lukijat ja monet muutkin.”

Siteeratulla väitteellään Lakka syyllistyi lukijoita pahemman kerran harhaan johtavaan anakronismiin eli historialliseen vääräaikaisuuteen. Hän käänsi talouden sukelluksen ja velkaantumisen tapahtumien aikajärjestyksen peräti päälaelleen.

Vuoden 2008 loppupuolelta alkanut talouden syvä sukellus – bkt:n volyymi pieneni 8,3 prosenttia vuonna 2009 – ei seurannut velkaantumista, vaan tapahtumien aikajärjestys oli se, että velkaantuminen seurasi talouden syväsukellusta.

Tämä tosiasia käy ilmi lukuisista lähteistä, vaikkapa Suomen Pankin rahapolitiikka- ja tutkimusosaston 18.1.2011 päivätystä julkaisusta Finanssikriisin vaikutuksista Suomen talouteen (BoF Online, 1/2011). 

”Taantuman myötä Suomen julkisen talouden tila on heikentynyt voimakkaasti. Taantumaa edeltänyt tukeva ylijäämä on vaihtunut tuntuvaksi alijäämäksi. Samalla julkinen velka on lisääntynyt nopeasti”, tutkijat Hanna Freystätter ja Veli-Matti Mattila totesivat raportin sivulla 6.

Raportin sivulla 39 julkaistu kuvio kertoo havainnollisesti tuosta tutkijoiden toteamasta julkisen talouden tukevan ylijäämän vaihtumisesta äkkiä tuntuvaksi alijäämäksi, kun kansainvälinen finanssikriisi oli tuottanut talouden syväsukelluksen vuonna 2009. 

Kuviosta näkyy, että valtionkin rahoitusjäämä oli finanssikriisin kynnyksellä vuosina 2007–2008 reilusti plussan puolella. Tilastokeskuksen tietojen mukaan valtionhallinnon ylijäämä vuonna 2007 oli reilut 1,7 miljardia euroa. Vuonna 2008 vastaava ylijäämä oli vielä noin 1,0 miljardia euroa.

Sivun 52 grafiikka taas osoittaa havainnollisesti, miten julkisen velan suhde bkt:hen oli tippunut 1990-luvun puolivälin yli 55 prosentista vajaaseen 33 prosenttiin vuoteen 2008 mennessä.

Sisältöjohtaja Pekka Lakan anakronistinen, tapahtumien tosiasiallisen järjestyksen päälaelleen kääntänyt väite oli nähdäkseni Journalistin ohjeiden kohdan 20 tarkoittama olennainen virhe, joten se on syytä korjata viipymättä.

Tervehdyksin

Markku Lehtola

vapaa toimittaja

Kivihaantie 1 E 77

00310 Helsinki

040 512 2661

markku.a.lehtola@gmail.com

Kymen Sanomat levitti perätöntä tietoa Nokian vaikutuksesta vuoden 2000 BKT:n kasvuun 

"Yksin Nokia kasvatti Suomen bruttokansantuotetta 16 vuotta sitten 1,7 prosentilla." Näin väitti sisältöjohtaja Pekka Lakka Kymen Sanomien nettilehdessä 4.9.

Lakka oli ilmeisesti sotkenut keskenään prosenttiyksikön ja prosentin käsitteet. Siksi hänen esittämänsä luku oli suuruusluokaltaan pielessä, mitä lukijat eivät kuitenkaan voineet tietää.

Vuonna 2002 Etla julkaisi "Nokia Suomen innovaatiojärjestelmässä" -nimisen keskusteluaiheen (nro 799, 11.4.2002). Julkaisun sivulla 2 Nokian vaikutusta BKT:n kasvuun kuvattiin tähän tapaan:

"Vuonna 2000 Nokian kontribuutio eli vaikutus bruttokansantuotteen kasvuun oli 1,7 prosenttiyksikköä, kun BKT:n koko kasvu oli 5,6 prosenttia."

2000-luvun ensikymmenen lopussa vuonna 2010 Etla arvioi, että Nokian osuus vuoden 2000 BKT:n kasvusta oli lähes 2,5 prosenttiyksikköä ("Nokia and Finland in a Sea of Change", s. 11).

Nokian osuus BKT:n kasvusta oli siis huikeat 30–45 prosenttia eikä suinkaan Lakan väittämä 1,7 prosenttia.

Koska Kymen Sanomat ei suostunut korjaamaan ilmiselvää ja lukijoita pahoin harhaanjohtavaa perätöntä tietoa, lähetin virheen korjaamatta jättämisestä eilen seuraavanlaisen kantelun JSN:lle:

Julkisen sanan neuvosto

Eteläranta 10

00130 Helsinki

Kantelu hyvän journalistisen tavan rikkomisesta

Kantelun kohde

Kymen Sanomien nettilehdessä 4.9.2016 julkaistu kirjoitus ”Sisältöjohtajalta: On työtä ja työttömyyttä”. Kirjoituksen osoite on: http://www.kymensanomat.fi/Mielipide---Kolumnit/2016/09/04/Sisältöjohtajalta%3A%20On%20työtä%20ja%20työttömyyttä/2016321227474/68 (tarkistettu 22.9.).

Kantelun perusteet

Sisältöjohtaja Pekka Lakka kertoi Nokia-nimisen ihmeen vetäneen Suomen 1990-luvun laman suosta 25 vuotta sitten. Esimerkin Nokian voimasta hän otti vuodelta 2000: ”Yksin Nokia kasvatti Suomen bruttokansantuotetta 16 vuotta sitten 1,7 prosentilla.”

Lakka huomautti Suomen bruttokansantuotteen sinnittelevän tällä hetkellä vain reilun prosentin kasvuvauhdissa: ”Nyt kansantuotteen kasvun pitää syntyä pienistä puroista, kun ei ole yhtä isoa virtaa.”

Tieto siitä, että Nokia yksin kasvatti bkt:tä 1,7 prosentilla vuonna 2000, oli virheellinen ja johti lukijoita pahasti harhaan. Virhe oli olennainen, joten lehden tuli korjata se viipymättä (JO 20).

Etlan ”Nokia and Finland in a Sea of Change” -tutkimuksesta (2010, s. 11) käy ilmi, että vuonna 2000 Nokian osuus bkt:n kasvusta oli lähes 2,5 prosenttiyksikköä.

Tilastokeskuksen mukaan bkt:n volyymi vuonna 2000 kasvoi 5,6 prosenttia, joten Nokian osuus kasvusta oli huikea, reilusti yli 40 prosenttia eikä suinkaan 1,7 prosenttia.

Jos lukija mielsi Pekka Lakan hitusen epämääräisen ilmaisun Nokian osuudeksi vuoden 2000 bkt:stä, hän tuli johdetuksi pahoin harhaan siinäkin tapauksessa.

Etlan em. tutkimus nimittäin osoitti (s. 11), että Nokian osuus vuoden 2000 bkt:stä oli noin 4 prosenttia. Tutkimuksen osoite on https://www.etla.fi/wp-content/uploads/2012/09/B244.pdf (tarkistettu 22.9.).

4.9. lähetin Lakalle ja Kymen Sanomien toimitukselle korjauspyynnön (sen teksti on kantelun kuittauksen perässä). Lehti ei reagoinut pyyntöön. Se ei myöskään korjannut olennaista virhettä. Siksi se nähdäkseni rikkoi hyvää journalistista tapaa.

Kantelun tarkoitus ja luonne

JSN:n puheenjohtaja on karsinut kaikki ”Kulissien takana” -raportin julkitulon eli 23.4.2016 jälkeen tekemäni kantelut. Kaikissa niissä on ollut kyse olennaisen asiavirheen korjaamatta jättämisestä (JO 20).

Jokaisen noista karsintapäätöksistään JSN:n puheenjohtaja on tehnyt tulkitsematta lainkaan hyvää journalistista tapaa. Sen sijaan hän on karsinut kunkin yksittäisen kantelun ikään kuin ”teknisellä” perusteella:

”Neuvosto ei ota kantelua käsittelyyn, koska kyseessä on testaustarkoituksessa tehty massakanteleminen.”

Puheenjohtajan karsintaratkaisut perusteluineen ovat olleet hyvin erikoisia, eivätkä ne ole voineet millään tavalla edistää hyvää journalistista tapaa.

Jotta tämä kantelu saisi osakseen hyvää journalistista tapaa edistävän kohtelun median itsesääntelyssä, kantelun tarkoitusta ja luonnetta on syytä valaista vähän lähemmin.

JSN:n perussopimuksen mukaan neuvoston tehtävänä on ”tukea hyvää journalistista tapaa”. Sopimuksesta käy edelleen ilmi, että JSN:n tehtävänä on ”tulkita hyvää journalistista tapaa” ja että neuvosto käsittelee asioita ”tehtyjen kanteluiden perusteella”.  

Tämän kantelun tarkoituksena on edistää hyvää journalistista tapaa. Kantelu tarjoaa JSN:lle konkreettisen mahdollisuuden toteuttaa median itsesääntelyä perussopimuksessa määritellyn tehtävän mukaisesti.

Neuvosto voi tulkita tämän kaikki muodolliset ja asialliset vaatimukset täyttävän kantelun perusteella, rikkoiko kantelun kohteena oleva tiedotusväline hyvää journalistista tapaa vai ei.

Koska kantelun kohteena oleva tiedotusväline jätti korjaamatta olennaisen virheen (JO 20), se mielestäni rikkoi hyvää journalistista tapaa. Siksi kantelun erityisenä tarkoituksena on se, että neuvosto tekee kantelusta langettavan päätöksen ja antaa tiedotusvälineelle huomautuksen.

Tekemällä tästä kantelusta JSN:n kotisivuilla ja tiedotusvälineessä julkaistavan langettavan päätöksen neuvosto voi parhaiten toimia neuvostolle asetetun tehtävän mukaisesti ja tukea median yleisölle tosi tärkeää hyvää journalistista tapaa.

Mutta siinäkin tapauksessa, että JSN:n päätös olisi vapauttava, yleisöä ajatellen on joka tapauksessa oleellista se, että päätös julkaistaan neuvoston kotisivuilla. Vain sillä tavalla yleisö voi saada tiedon siitä, millaisen virheen korjaamatta jättämistä median itsesääntely ei pidä hyvän journalistisen tavan vastaisena.

Kaikille tätä kantelua lukeville on uskoakseni päivänselvää, että kyse on yhdestä yksittäisestä kantelusta eikä mistään ”massakantelemisesta”.

Jos JSN:n puheenjohtaja alkaa karsia asiavirheen korjaamista koskevia kanteluja niiden määrän perusteella, se synnyttää itsesääntelyn tehtävän ja tarkoituksen kannalta jopa absurdin tilanteen.

Jättämällä virheet järjestään korjaamatta tiedotusvälineet voivat silloin vaikuttaa siihen, ettei JSN tosiasiassa lainkaan tutki niiden menettelyä ja tulkitse, ovatko ne menetelleet hyvän journalistisen tavan vastaisesti vai ei.

Mikäli JSN:n puheenjohtaja karsintaratkaisuillaan tarjoaa tiedotusvälineille tilaisuuden menetellä tällä tavalla, median itsesääntely lakkaa tyystin toimimasta. JSN:n mahdollisuudet tukea hyvää journalistista tapaa katoavat saman tien.

Helsingissä 22.9.2016

Markku Lehtola

vapaa toimittaja

Kivihaantie 1 E 77

00310 Helsinki

040 512 2661

markku.a.lehtola (at) gmail.com

KORJAUSPYYNTÖ

4. syyskuuta 2016 21.41

Markku Lehtola

Vastaanottaja: pekka.lakka@kaakonviestinta.fi

Kopio: paivi.taussi@kymensanomat.fi, uutiset@kymensanomat.fi

”On työtä ja työttömyyttä” -kirjoituksen (Kymen Sanomien nettilehti 4.9.) virhettä koskeva korjauspyyntö

Hei,

kirjoitit Nokian vetäneen Suomen suosta 25 vuotta sitten ja kuvasit Nokian voimaa esimerkillä vuodelta 2000. Väitit, että ”yksin Nokia kasvatti Suomen bruttokansantuotetta 16 vuotta sitten 1,7 prosentilla”. 

Väite oli perätön ja johti lukijoita pahasti harhaan. Virhe oli Journalistin ohjeiden 20. kohdan tarkoittamalla tavalla olennainen, joten se on syytä korjata viipymättä.

Perätön väite näyttää perustuneen siihen, että olit tullut sotkeneeksi keskenään prosentit ja prosenttiyksiköt. Etlan ”Nokia and Finland in a Sea of Change” -tutkimuksesta vuodelta 2010 (s. 11) käy ilmi, että vuonna 2000 Nokian osuus Suomen bkt:n kasvusta oli lähes 2,5 prosenttiyksikköä.

Kun bkt:n volyymi vuonna 2000 kasvoi Tilastokeskuksen tietojen mukaan 5,6 prosenttia, Nokian osuus bkt:n kasvusta oli yli 40 prosenttia, eli se oli aivan eri suuruusluokkaa kuin kirjoituksessa väitetty 1,7 prosenttia.

Jotta lukijat saisivat oikean kuvan siitä, mikä 25 vuotta sitten veti Suomen laman suosta, heille olisi hyvä kertoa, ettei moinen vetäjä suinkaan ollut Nokia, vaikka media sellaista mytologiaa sitkeästi vuodesta toiseen viljelee.

Talouden käänsi rajuun vientivetoiseen kasvuun yliarvostetun markan arvon romahduttaminen syksyn 1991 devalvaation ja syksyn 1992 kellutuksen avulla. Vienti kääntyi kasvuun vuoden 1991 lopussa ja bkt vuoden 1993 jälkipuoliskolla.

Tosiasia 1990-luvun laman nujertajasta tuli hyvin esiin mm. Suomen Akatemian laajassa projektissa, jossa tutkittiin laman taustoja, vaiheita ja seurauksia. Projektin loppuraportti julkaistiin jo vuonna 2001, mutta toimituksissa sitä ei vieläkään tunneta.

Bkt:n volyymi saavutti lamaa edeltäneen tason vuonna 1996. Noina Suomen suosta vetämisen vuosina Nokian osuus bkt:n kasvusta oli alle 0,5 prosenttiyksikön luokkaa. Kun bkt:n volyymi vuosina 1994–1996 kasvoi noin 4 prosenttia per vuosi, reilusti yli 80 prosenttia kasvusta oli aivan muuta kuin Nokian kasvua.

Tervehdyksin

Markku Lehtola

vapaa toimittaja

Kivihaantie 1 E 77

00310 Helsinki

040 512 2661

markku.a.lehtola [at] gmail.com