Raiskausrikoksista rangaistus yleensä asteikon alapäästä, huumerikoksista sen sijaan yleensä asteikon yläpäästä?

Uusi Suomi väitti 26.1.2016 tosiasiana, että "raiskauksista annetaan rangaistus yleensä asteikon matalasta päästä, kun taas huumausainerikosten kohdalla käytetään yleensä asteikon ylärekisteriä".

Ossi Kurki-Suonio viittasi jutussaan myös aiempaan, 24.6.2015 julkaistuun kirjoitukseensa, jossa Tuomariliiton hallituksen puheenjohtaja Kimmo Vanne oli arvioinut eri rikosten rangaistuksia.

Helsingin yliopiston kriminologian ja oikeuspolitiikan instituutin kattava tilasto esimerkiksi vuosien 2011–2013 rangaistuksista osoittaa yllä siteeratun väitteen silkaksi pötypuheeksi.

Tosiasiassa rangaistusasteikon yläpäätä käytetään raiskauksissa yleisemmin kuin huumerikoksissa. Niissä taas asteikon alapää on käytössä yleisemmin kuin raiskausrikoksissa.

Tilasto tyypillisistä rangaistuksista kertoo, että joka toisen perusmuotoisen raiskauksen rangaistus vuosina 2011–2013 oli vähintään 32,5 prosenttia maksimista.

Joka toisen perusmuotoisen huumerikoksen rangaistus sitä vastoin oli noina vuosina enintään 14,6 prosenttia maksimista.

Sama havainto pätee myös törkeisiin raiskauksiin ja törkeisiin huumerikoksiin: rangaistuksen kesto mediaanina mitaten on törkeissä raiskauksissa selvästi lähempänä asteikon maksimia kuin törkeissä huumerikoksissa.

Koska Uusi Suomi ei korjannut olennaista asiavirhettään, lähetin 31.1.2016 kantelun Julkisen sanan neuvostolle. Julkaisen kantelun vihdoin tässä postauksessa.

JSN:n puheenjohtaja päätti 16.5.2016, ettei neuvosto ota kantelua käsittelyyn. Karsintapäätös Elina Grundströmin esittämine perusteluineen on kantelun perässä. Lahjakkaat matemaatikot varmaankin pystyvät arvioimaan perustelun pätevyyttä.

Kiinnostavaa on, että 12.5.2016 eli vain muutama päivä ennen kuin Grundström päätti, ettei ole perusteita ottaa kantelua käsittelyyn, Uusi Suomi oli julkaissut juttunsa perässä korjauksen:

Korjaus 12.5.2016: Juttuun tarkennettu Kimmo Vanteen näkemystä huumausainerikosten tuomioista suhteessa muista rikoksista määrättäviin tuomioihin. Jutussa esitettiin aiemmin virheellisesti Vanteen näkemys yleisenä faktana.

Kolme ja puoli kuukautta korjauspyynnön jälkeen julkaistu kryptinen korjaus ei lukijoita juurikaan auttanut. Se kuitenkin osoitti US:n toimituksen myöntävän, että lehdessä oli ollut korjausta vaativa asiavirhe.

JSN:n puheenjohtajan Elina Grundströmin mielestä korjausta vaativaa virhettä ei ollut, tätä hänen karsintapäätöksensä kaiketi tarkoitti. Näin median kulissien takainen itsesääntely meillä toimii.

-----------------------------

Julkisen sanan neuvosto

Eteläranta 10

00130 Helsinki

Kantelu hyvän journalistisen tavan rikkomisesta

Kantelun kohde

Uudessa Suomessa 26.1.2016 julkaistu toimittaja Ossi Kurki-Suonion juttu ”Rikollisesta ensikertalainen 3 vuoden välein – Professori myöntää erheen 15 vuoden takaa”. Jutun nettiosoite on: <http://www.uusisuomi.fi/kotimaa/168449-rikollisesta-ensikertalainen-3-vuoden-valein-professori-myontaa-erheen-15-vuoden>.

Kantelun perusteet

Jutussa väitettiin faktana (johon Suomen tuomariliiton puheenjohtaja Kimmo Vanne oli jo aiemmin kiinnittänyt huomiota), että ”raiskauksista annetaan rangaistus yleensä asteikon matalasta päästä, kun taas huumausainerikosten kohdalla käytetään yleensä asteikon ylärekisteriä”.

Väite oli perätön ja johti lukijoita pahasti harhaan. Perätön tieto antoi lukijoille täysin väärän kuvan raiskaus- ja huumausainerikosten oikeuskäytännöstä. Sellaisena US:n perätön tieto oli Journalistin ohjeiden 20. kohdan tarkoittama olennainen virhe, joka tuli korjata viipymättä.

Paha asiavirhe käy ilmi, kun vertailee raiskaus- ja huumausainerikosten keskimääräisiä ja tyypillisiä tuomioita kyseisten rikosten rikoslaissa määrättyihin enimmäisrangaistuksiin.

Tilastotiedot käräjäoikeuksissa vuosina 2011–2013 tuomittujen rangaistusten keskimääräisistä ja tyypillisistä pituuksista löytyvät Kriminologian ja oikeuspolitiikan instituutin julkaisusta ”Seuraamusjärjestelmä 2014. Kontrollijärjestelmä tilastojen ja tutkimusten valossa. Katsauksia 5/2015” (s. 105).

Raiskauksen (RL 20:1) maksimirangaistus on 72 kk, rangaistusten keskiarvo 25,6 kk ja mediaani 23,4 kk. Rangaistusten keskiarvo siis oli 35,5 % ja mediaani 32,5 % maksimista.

Huumausainerikoksen (RL 50:1) maksimirangaistus on 24 kk, rangaistusten keskiarvo 4,9 kk ja mediaani 3,5 kk. Rangaistusten keskiarvo siis oli 20,4 % ja mediaani 14,6 % maksimista.

Törkeän raiskauksen (RL 20:2) maksimirangaistus on 120 kk, rangaistusten keskiarvo 57,4 kk ja mediaani 49,3 kk. Rangaistusten keskiarvo siis oli 47,8 % ja mediaani 41,1 % maksimista.

Törkeän huumausainerikoksen (RL 50:2) maksimirangaistus on 120 kk, rangaistusten keskiarvo 40,2 kk ja mediaani 31,4 kk. Rangaistusten keskiarvo siis oli 33,5 % ja mediaani 26,2 % maksimista.

Edellä esitetyistä tilastoluvuista voi nähdä, että raiskauksesta keskimäärin tuomitun ja tyypillisen rangaistuksen kesto on selvästi lähempänä asteikon maksimia kuin perusmuotoisesta huumausainerikoksesta tuomittujen rangaistusten kesto. Sama havainto pätee kyseisten rikosten törkeisiin tekomuotoihin. Oikea tieto siis on täysin päinvastainen US:n perättömään tietoon nähden.

26.1.2016 lähetin US:n toimitukselle sähköpostitse korjauspyynnön (sen teksti on kopiona kantelun kuittauksen perässä). Lehti ei reagoinut korjauspyyntöön eikä korjannut virhettään. Jättämällä korjaamatta olennaisen virheen US rikkoi hyvää journalistista tapaa.

Helsingissä 31.1.2016

Markku Lehtola

vapaa toimittaja

Kivihaantie 1 E 77

00310 Helsinki

040 512 2661

markku.a.lehtola (at) gmail.com

KORJAUSPYYNTÖ

26. tammikuuta 2016 22.13

Markku Lehtola

Vastaanottaja: ossi.kurki-suonio@uusisuomi.fi

Kopio: markku.huusko@uusisuomi,fi, toimitus@uusisuomi.fi

"Rikollisesta ensikertalainen 3 vuoden välein – Professori myöntää erheen 15 vuoden takaa” –jutun (26.1.) virhettä koskeva korjauspyyntö

Hei,

väitit jutussasi Suomen tuomariliiton puheenjohtajan aiempaan haastatteluun viitaten, että ”raiskauksista annetaan rangaistus yleensä asteikon matalasta päästä, kun taas huumausainerikosten kohdalla käytetään yleensä asteikon ylärekisteriä”.

Tämä väite oli perätön ja antoi lukijoille täysin väärän kuvan raiskaus- ja huumerikosten oikeuskäytännöstä. Virhe oli Journalistin ohjeiden 20. kohdan tarkoittamalla tavalla olennainen, joten se on syytä korjata viipymättä.

Paha asiavirhe käy hyvin ilmi, kun vertailee raiskaus- ja huumerikosten keskimääräisiä tuomioita kyseisten rikosten rikoslaissa määrättyihin enimmäisrangaistuksiin.

Tilastotiedot käräjäoikeuksissa vuosina 2011–2013 tuomittujen rangaistusten keskimääräisistä pituuksista löytyvät Kriminologian ja oikeuspolitiikan instituutin julkaisusta ”Seuraamusjärjestelmä 2014. Kontrollijärjestelmä tilastojen ja tutkimusten valossa. Katsauksia 5/2015” (s. 105).

Raiskauksen (RL 20:1) maksimirangaistus on 72 kk, rangaistusten keskiarvo 25,6 kk eli 35,5 % maksimista. Huumausainerikoksen (RL 50:1) maksimirangaistus on 24 kk, rangaistusten keskiarvo 4,9 kk eli 20,4 % maksimista.

Törkeän raiskauksen (RL 20:2) maksimirangaistus on 120 kk, rangaistusten keskiarvo 57,4 kk eli 47,8 % maksimista. Törkeän huumausainerikoksen (RL 50:2) maksimirangaistus on 120 kk, rangaistusten keskiarvo 40,2 kk eli 33,5 % maksimista.

Raiskauksesta keskimäärin tuomitun rangaistuksen kesto siis on selvästi lähempänä asteikon maksimia kuin perusmuotoisesta huumerikoksesta keskimäärin tuomitun rangaistuksen kesto. 

Samoin törkeästä raiskauksesta keskimäärin tuomitun rangaistuksen kesto on lähempänä asteikon maksimia kuin törkeästä huumerikoksesta keskimäärin tuomitun rangaistuksen kesto.

Tervehdyksin

Markku Lehtola

vapaa toimittaja

Kivihaantie 1 E 77

00310 Helsinki

040 512 2661

markku.a.lehtola [at] gmail.com

KANTELUN KARSINTAPÄÄTÖS 16.5.2016:

Markku Lehtola

Helsinki

Olette tehnyt kantelun Julkisen sanan neuvostolle. Neuvoston puheenjohtaja Elina Grundström päätti

16.5.2016, että kanteluanne ei oteta käsittelyyn. Voitte tehdä asiasta uudelleenkäsittelypyynnön, josta

neuvoston perussopimuksessa kirjoitetaan seuraavasti:

”Jos puheenjohtajan päätös perustuu ilmeisen virheelliseen tietoon, voidaan kantelu ottaa uudelleen käsiteltäväksi.

Uudelleenkäsittelypyynnön ratkaisevat varapuheenjohtajat ja neuvoston valitsema yleisön edustaja tai hänen

sijaisensa. Puheenjohtaja ja alkuperäisen esityksen puheenjohtajalle valmistellut sihteeri ovat esteellisiä. Pyyntö on

jätettävä neuvoston toimistoon kahden viikon kuluessa siitä, kun päätös on lähetetty.”

Alla ote puheenjohtajan päätöspöytäkirjasta.

-- 

182.                          6093/SL/16                                    Lehtola/Uusi Suomi

Tullut postitse 2.2.2016

(Esittelevä sihteeri: Nenne Hallman)

                                 JO 20

                                 Kantelu kohdistuu Uuden Suomen 26.1.2016 julkaisemaan juttuun ”Rikollisesta ensikertalainen 3 vuoden välein”. Jutussa pohditaan syitä ristiriitaan kansan oikeustajun ja oikeuskäytännön välillä.

                                

                                 http://www.uusisuomi.fi/kotimaa/168449-rikollisesta-ensikertalainen-3-vuoden-valein-professori-myontaa-erheen-15-vuoden

                                 Kantelijan mukaan jutussa on olennainen asiavirhe kohdassa, jossa viitataan Uuden Suomen aiempaan juttuun: ”Myös tuomariliiton puheenjohtaja Kimmo Vanne kiinnitti viime kesänä huomiota Uuden Suomen haastattelussa siihen, että raiskauksista annetaan rangaistus yleensä asteikon matalasta päästä, kun taas huumausainerikosten kohdalla käytetään yleensä asteikon ylärekisteriä.”

                                 

                                 Kantelijan mukaan tämä on asiavirhe, koska raiskauksesta annetun tuomion keskimääräinen pituus on lähempänä asteikon maksimia kuin huumausainerikoksista tuomitun rangaistus.

                                 Kantelija on pyytänyt lehteä korjaamaan virheen viittaamalla Kriminologian ja oikeuspolitiikan instituutin julkaisuun.

                                 Jutussa lähteenä käytetty asiantuntija ei kuitenkaan viitannut rangaistusten pituuksien keskiarvoon vaan jakaumaan.

                                 Neuvostolla ei ole perusteita ottaa kantelua käsittelyyn.

                                 

                                 Esitys: Karsitaan.

                                 Päätös: Karsittiin.

Prosenttiyksikön "yksinkertainen" ja "kansankielinen" ilmaisu viihtyy myös oikeistoa myötäilevässä lehdessä

Viikko sitten kerroin Kansan Uutisia koskevasta kantelusta Julkisen sanan neuvostolle: lehden julkaisemassa jutussa oli sotkettu prosenttiyksiköt prosenteiksi ja jätetty virhe korjaamatta.

Kerroin myös siitä, miten JSN jo syksyllä 2014 päätti demarilehden tapauksessa (5488/SL/14), että prosentti on vain prosenttiyksikön "yksinkertainen" ja "kansankielinen" ilmaisu, siis sama asia.

Tänään lähetin JSN:lle kantelun poliittista oikeistoa lähellä olevasta Uudesta Suomesta. Senkin mielestä prosenttiyksikkö ja prosentti ilmeisesti olivat sama eikä eri asia. Niinpä US ei halunnut julkaista korjausta, kun väitin lehden sotkeneen prosenttiyksiköt prosenteiksi.

Tapaus kielii lähinnä siitä, että prosenttiyksikön "yksinkertainen" ja "kansankielinen" ilmaisu viihtyy hyvin myös poliittisen kentän oikean laidan lehdessä. JSN:n opetus siis on mennyt hyvin läpi koko lehdistön, laidasta laitaan.

Paljonko Reserviläisliiton jäsenten Nato-kannatus hiipui?

Reserviläisliitto julkaisi sivuillaan 23.4. uutisen jäsenkyselystään. Sen tulosten mukaan 41 prosenttia liiton jäsenistöstä hakisi nyt Naton jäsenyyttä, mutta kannatus oli alamäessä:

"Kannatus on viime lokakuusta laskenut runsaat viisi prosenttia (5,3 %) ja vuodentakaisista luvuista vajaat kahdeksan prosenttia (7,6 %)."

Uusi Suomi uutisoi samana päivänä, että Reserviläisliiton jäsenten Nato-kannatus oli notkahtanut "hieman". Jäsenistä 41 prosenttia hakisi nyt Nato-jäsenyyttä:

"Nato-jäsenyyden kannatus on laskenut edellisestä, lokakuussa tehdystä kyselystä noin viisi prosenttia ja vuoden takaisesta vajaat kahdeksan prosenttia."

Kuten huomaamme, US:n toimittaja oli onnistunut uutisen kirjoittelussa mainiosti. Hän oli osannut siteerata Reserviläisliiton uutista jopa hämmästyttävän sanatarkasti.

Sitä hän ei ehkä osannut arvata, että Reserviläisliittokin oli jo omaksunut JSN:n "virallisen" opin: prosentti ja prosenttiyksikkö ovat sama asia, prosentti on vain prosenttiyksikön "yksinkertainen" ja "kansankielinen" ilmaisu.

Faktavahtiin JSN:n oppi ei ole – vielä – uponnut. Vahti on lukenut aikoinaan Efraim Elon laskuoppia ja uskoo vakaasti siihen, että reserviläisten kyselyssä Nato-jäsenyyden kannatus laski lokakuun 2015 kyselystä 11,4 prosenttia ja huhtikuun 2015 kyselystä 15,6 prosenttia. Siis tuplasti US:n uutisessa väitettyyn verrattuna.

Kantelu Julkisen sanan neuvostolle:

Julkisen sanan neuvosto

Eteläranta 10

00130 Helsinki

Kantelu hyvän journalistisen tavan rikkomisesta

Kantelun kohde

Uuden Suomen uutinen ”Reserviläisten Nato-kannassa muutos: 41 % hakisi jäsenyyttä” (23.4.2016). Uutisen osoite on: http://www.uusisuomi.fi/kotimaa/194574-reservilaisten-nato-kannassa-muutos-41-hakisi-jasenyytta (tarkistettu 23.5.).

Kantelun perusteet

Uutisessa kerrottiin, että Reserviläisliiton jäsenten Nato-kannatus on notkahtanut ”hieman”. Uuden jäsenkyselyn mukaan liiton jäsenistä 41 prosenttia hakisi Nato-jäsenyyttä nyt, uutinen tiesi.

Tässä yhteydessä US esitti seuraavan väitteen, josta kävi ilmi, mitä lehden mukaan tarkoitti se, että Nato-kannatus oli notkahtanut ”hieman”:

”Nato-jäsenyyden kannatus on laskenut edellisestä, lokakuussa tehdystä kyselystä noin viisi prosenttia ja vuoden takaisesta vajaat kahdeksan prosenttia.”

Tosiasiassa kysely osoitti Reserviläisliiton jäsenten Nato-kannatuksen notkahtaneen suurin piirtein kaksi kertaa enemmän kuin US väitti.

Huhtikuussa 2015 kannatus oli 48,6 prosenttia, viime lokakuussa 46,3 prosenttia ja kuluvan vuoden huhtikuussa siis 41,0 prosenttia.

Oikeat luvut käyvät ilmi Reserviupseeriliiton julkaisemasta kyselystä, esimerkiksi sen sivun 4 grafiikasta. Kysely julkaistiin asiasta kertovan tiedotteen yhteydessä.

Tiedotteen osoite netissä on http://www.reservilaisliitto.fi/uutishuone/uutiset/reservilaisten_nato-nakemykset_aiempaa_epavarmempia.34468.news?137_o=5 (tarkistettu 23.5.).

Nato-jäsenyyden kannatus siis oli laskenut lokakuun 2015 kyselystä 11,4 prosenttia ja huhtikuun 2015 kyselystä 15,6 prosenttia.

Perätön tieto kyselyn osoittamasta Nato-kannatuksen laskusta vähätteli notkahdusta rajusti ja oli siksi olennainen asiavirhe (JO 20). Tästä syystä pyysin US:n toimitusta korjaamaan virheensä. Korjauspyynnön teksti on kopiona kantelun kuittauksen perässä.

Uuden Suomen toimitus ei reagoinut korjauspyyntöön millään tavalla eikä myöskään korjannut virhettään. Jättämällä korjaamatta olennaisen asiavirheen lehti rikkoi hyvää journalistista tapaa.

Helsingissä 23.5.2016

Markku Lehtola

vapaa toimittaja

Kivihaantie 1 E 77

00310 Helsinki

040 512 2661

markku.a.lehtola (at) gmail.com

KORJAUSPYYNTÖ

23. huhtikuuta 2016 13.59

Markku Lehtola

Vastaanottaja: toimitus@uusisuomi.fi

”Reserviläisten Nato-kannassa muutos: 41 % hakisi jäsenyyttä” –uutisen (23.4.) käsitesotku

Hei,

uutisessa väitettiin, että Nato-jäsenyyden kannatus on laskenut edellisestä, lokakuussa tehdystä kyselystä noin viisi prosenttia ja vuoden takaisesta vajaat kahdeksan prosenttia.

Uutisen kirjoittaja oli tullut sotkeneeksi prosenttiyksiköt ja prosentit ja vähätelleeksi siitä syystä rajusti Nato-jäsenyyden kannatuksen laskua. Virheet on syytä korjata viipymättä (JO 20).

Tervehdyksin

Markku Lehtola

vapaa toimittaja

Kivihaantie 1 E 77

00310 Helsinki

040 512 2661

markku.a.lehtola [at] gmail.com

JSN:n puheenjohtaja teki hirtehisen päätöksen kantelujen karsinnan kulisseissa

Hyvä lukija, Faktavahdilla on nyt ilo esitellä sinulle kulissien takainen hirtehinen karsintadraama. Se on kuluvan vuoden draamoista tähän mennessä ylivoimaisesti hirtehisin.

Päärooleista vastaavat Uuden Suomen toimitus ja JSN:n puheenjohtaja Elina Grundström. Draaman aihe on mitä vakavin ja tavalla tai toisella meitä kaikkia koskeva: suomalainen oikeuskäytäntö.

Edesmenneen käsikirjoittajagurun Syd Fieldin oppeja taiteilijan vapaudella soveltaen jaan draaman kolmeen näytökseen: esittelyyn, konfrontaatioon ja kliimaksiin.

Jotta taide-elämys olisi mahdollisimman täyteläinen, tunnetila on hyvä virittää mahdollisimman avoimeksi ja vastaanottavaiseksi. Tarjoan tähän tarkoitukseen pari mieltä avartavaa alkusnapsia.

"Me JSN-median edustajat teemme myös virheitä, mutta tunnustamme ne ja korjaamme."

(US:n päätoimittaja Markku Huusko 1.3.2016)

"Median veri punnitaan vasta siinä, miten se toimiii kun virheitä sattuu."

(JSN:n puheenjohtaja Elina Grundström 8.2.2016)

Esittely

26.1.2016 Uusi Suomi ruoti kansan oikeustajun ja oikeuskäytännön ristiriitaa. Ossi Kurki-Suonion toimittamassa jutussa professori Terttu Utriainen korosti ensiksi sitä, että muun muassa törkeissä seksuaalirikoksissa on käytössä "poikkeuksellisen alhaiset rangaistukset". Heti kohta tämän jälkeen Kurki-Suonio kirjoitti seuraavasti:

"Myös tuomariliiton puheenjohtaja Kimmo Vanne kiinnitti viime kesänä huomiota Uuden Suomen haastattelussa siihen, että "raiskauksista annetaan rangaistus yleensä asteikon matalasta päästä, kun taas huumausainerikosten kohdalla käytetään yleensä asteikon ylärekisteriä" (kursivointi ML).

Konfrontaatio

Kriminologian harrastelijana ja rangaistustilastoja tutkineena tiesin oitis, että US:n väite oli perätön. Se antoi lukijoille aivan väärän kuvan oikeuskäytännöstä ja oli siksi olennainen, korjausta vaativa asiavirhe.

Kun US ei suostunut korjaamaan asiavirhettä, kirjoitin kantelun Julkisen sanan neuvostolle. Koska vuosilta 2011–2013 oli olemassa tilastoluvut alioikeuksien antamista tuomioista, US:n faktaväite oli helppo osoittaa perättömäksi.

Maksimirangaistus sekä törkeästä raiskauksesta että törkeästä huumerikoksesta on sama eli 120 kuukautta ehdotonta vankeutta. Oli siis vain vertailtava, kumman rikoksen rangaistukset "yleensä" ovat lähempänä rangaistusasteikon yläpäätä.

Törkeän raiskauksen rangaistus vuosina 2011–2013 oli keskimäärin 57,4 kuukautta ja rangaistusten mediaani 49,3 kuukautta. Törkeän huumerikoksen keskimääräinen rangaistus oli lyhyempi eli 40,2 kuukautta ja rangaistusten mediaani samoin lyhyempi eli 31,4 kuukautta.

Nämä ja kantelussa mainitut mediaaniluvut osoittavat, että törkeiden raiskausten rangaistukset ovat "yleensä" olleet lähempänä rangaistusasteikon maksimia kuin törkeiden huumerikosten rangaistukset. Oikeuskäytäntö siis on tosiasiassa ollut täysin päinvastainen kuin mitä Uusi Suomi väitti.

Kliimaksi

Pidin oikeuskäytännön vääristelyä ilman muuta olennaisena asiavirheenä ja näyttöä asiavirheestä kiistattomana ja vahvana. Siksi oletin, että JSN totta kai käsittelee kantelun ja tekee siitä langettavan päätöksen. Mitä vielä.

16.5.2016 puheenjohtaja Elina Grundström päätti, ettei kantelua oteta neuvostossa käsiteltäväksi. Hän siis karsi kantelun siinä kulissien takaisessa ei-julkisessa menettelyssä.

Grundströmin perustelu oli jännä. Hän totesi minun viitanneen Kriminologian ja oikeuspolitiikan instituutin julkaisuun ja huomautti:

"Jutussa lähteenä käytetty asiantuntija ei kuitenkaan viitannut rangaistusten pituuksien keskiarvoon vaan jakaumaan."

Kantelun kohteena olleessa väitteessä esitettyä "jakaumaa" kummoisempaa mainintaa mistään jakaumasta en löytänyt US:n 26.1.2016 jutusta. En löytänyt jakaumamainintaa myöskään siitä US:n 24.6.2015 jutusta, johon väitteen yhteydessä viitattiin.

Olennaista JSN:n puheenjohtajan perustelussa oli se, että hän tuli kiistäneeksi sen, että US:n jutussa ylipäätään oli virhettä.

Erityisen kiinnostavaksi tällaisen perustelun teki se, että 12.5.2016 eli vain neljä päivää ennen karsintapäätöstä Uusi Suomi julkaisi tammikuun jutun väitettä koskevan "korjauksen":

"Juttuun tarkennettu Kimmo Vanteen näkemystä huumausainerikosten tuomioista suhteessa muista rikoksista määrättäviin tuomioihin. Jutussa esitettiin aiemmin virheellisesti Vanteen näkemys yleisenä faktana."

Siis 12.5.2016 Uusi Suomi myönsi, että tammikuun jutussa tuomariliiton puheenjohtajan näkemys esitettiin virheellisesti yleisenä faktana. Neljä päivää myöhemmin JSN:n puheenjohtaja teki karsintapäätöksen, jota perusteli sillä, ettei jutussa ollut virhettä, vaan asiantuntija puhui eri asiasta.

Esirippu laskeutuu. On aika muistella, mitä draamassa oikein tapahtui. Muistelun tueksi julkaisen kantelun korjauspyyntöineen sekä JSN:n puheenjohtajan karsintapäätöksen.

Muuta tuikkua kimurantin draaman tajuamista helpottamaan en nyt tarjoa. Palaan kuitenkin vielä myöhemmin asiaan.

KANTELU

Julkisen sanan neuvosto

Eteläranta 10

00130 Helsinki

Kantelu hyvän journalistisen tavan rikkomisesta

Kantelun kohde

Uudessa Suomessa 26.1.2016 julkaistu toimittaja Ossi Kurki-Suonion juttu ”Rikollisesta ensikertalainen 3 vuoden välein – Professori myöntää erheen 15 vuoden takaa”. Jutun nettiosoite on: <http://www.uusisuomi.fi/kotimaa/168449-rikollisesta-ensikertalainen-3-vuoden-valein-professori-myontaa-erheen-15-vuoden>.

Kantelun perusteet

Jutussa väitettiin faktana (johon Suomen tuomariliiton puheenjohtaja Kimmo Vanne oli jo aiemmin kiinnittänyt huomiota), että ”raiskauksista annetaan rangaistus yleensä asteikon matalasta päästä, kun taas huumausainerikosten kohdalla käytetään yleensä asteikon ylärekisteriä”.

Väite oli perätön ja johti lukijoita pahasti harhaan. Perätön tieto antoi lukijoille täysin väärän kuvan raiskaus- ja huumausainerikosten oikeuskäytännöstä. Sellaisena US:n perätön tieto oli Journalistin ohjeiden 20. kohdan tarkoittama olennainen virhe, joka tuli korjata viipymättä.

Paha asiavirhe käy ilmi, kun vertailee raiskaus- ja huumausainerikosten keskimääräisiä ja tyypillisiä tuomioita kyseisten rikosten rikoslaissa määrättyihin enimmäisrangaistuksiin.

Tilastotiedot käräjäoikeuksissa vuosina 2011–2013 tuomittujen rangaistusten keskimääräisistä ja tyypillisistä pituuksista löytyvät Kriminologian ja oikeuspolitiikan instituutin julkaisusta ”Seuraamusjärjestelmä 2014. Kontrollijärjestelmä tilastojen ja tutkimusten valossa. Katsauksia 5/2015” (s. 105).

Raiskauksen (RL 20:1) maksimirangaistus on 72 kk, rangaistusten keskiarvo 25,6 kk ja mediaani 23,4 kk. Rangaistusten keskiarvo siis oli 35,5 % ja mediaani 32,5 % maksimista.

Huumausainerikoksen (RL 50:1) maksimirangaistus on 24 kk, rangaistusten keskiarvo 4,9 kk ja mediaani 3,5 kk. Rangaistusten keskiarvo siis oli 20,4 % ja mediaani 14,6 % maksimista.

Törkeän raiskauksen (RL 20:2) maksimirangaistus on 120 kk, rangaistusten keskiarvo 57,4 kk ja mediaani 49,3 kk. Rangaistusten keskiarvo siis oli 47,8 % ja mediaani 41,1 % maksimista.

Törkeän huumausainerikoksen (RL 50:2) maksimirangaistus on 120 kk, rangaistusten keskiarvo 40,2 kk ja mediaani 31,4 kk. Rangaistusten keskiarvo siis oli 33,5 % ja mediaani 26,2 % maksimista.

Edellä esitetyistä tilastoluvuista voi nähdä, että raiskauksesta keskimäärin tuomitun ja tyypillisen rangaistuksen kesto on selvästi lähempänä asteikon maksimia kuin perusmuotoisesta huumausainerikoksesta tuomittujen rangaistusten kesto. Sama havainto pätee kyseisten rikosten törkeisiin tekomuotoihin. Oikea tieto siis on täysin päinvastainen US:n perättömään tietoon nähden.

26.1.2016 lähetin US:n toimitukselle sähköpostitse korjauspyynnön (sen teksti on kopiona kantelun kuittauksen perässä). Lehti ei reagoinut korjauspyyntöön eikä korjannut virhettään. Jättämällä korjaamatta olennaisen virheen US rikkoi hyvää journalistista tapaa.

Helsingissä 31.1.2016

Markku Lehtola

vapaa toimittaja

Kivihaantie 1 E 77

00310 Helsinki

040 512 2661

markku.a.lehtola (at) gmail.com

KORJAUSPYYNTÖ

26. tammikuuta 2016 22.13

Markku Lehtola

Vastaanottaja: ossi.kurki-suonio@uusisuomi.fi

Kopio: markku.huusko@uusisuomi,fi, toimitus@uusisuomi.fi

"Rikollisesta ensikertalainen 3 vuoden välein – Professori myöntää erheen 15 vuoden takaa” –jutun (26.1.) virhettä koskeva korjauspyyntö

Hei,

väitit jutussasi Suomen tuomariliiton puheenjohtajan aiempaan haastatteluun viitaten, että ”raiskauksista annetaan rangaistus yleensä asteikon matalasta päästä, kun taas huumausainerikosten kohdalla käytetään yleensä asteikon ylärekisteriä”.

Tämä väite oli perätön ja antoi lukijoille täysin väärän kuvan raiskaus- ja huumerikosten oikeuskäytännöstä. Virhe oli Journalistin ohjeiden 20. kohdan tarkoittamalla tavalla olennainen, joten se on syytä korjata viipymättä.

Paha asiavirhe käy hyvin ilmi, kun vertailee raiskaus- ja huumerikosten keskimääräisiä tuomioita kyseisten rikosten rikoslaissa määrättyihin enimmäisrangaistuksiin.

Tilastotiedot käräjäoikeuksissa vuosina 2011–2013 tuomittujen rangaistusten keskimääräisistä pituuksista löytyvät Kriminologian ja oikeuspolitiikan instituutin julkaisusta ”Seuraamusjärjestelmä 2014. Kontrollijärjestelmä tilastojen ja tutkimusten valossa. Katsauksia 5/2015” (s. 105).

Raiskauksen (RL 20:1) maksimirangaistus on 72 kk, rangaistusten keskiarvo 25,6 kk eli 35,5 % maksimista. Huumausainerikoksen (RL 50:1) maksimirangaistus on 24 kk, rangaistusten keskiarvo 4,9 kk eli 20,4 % maksimista.

Törkeän raiskauksen (RL 20:2) maksimirangaistus on 120 kk, rangaistusten keskiarvo 57,4 kk eli 47,8 % maksimista. Törkeän huumausainerikoksen (RL 50:2) maksimirangaistus on 120 kk, rangaistusten keskiarvo 40,2 kk eli 33,5 % maksimista.

Raiskauksesta keskimäärin tuomitun rangaistuksen kesto siis on selvästi lähempänä asteikon maksimia kuin perusmuotoisesta huumerikoksesta keskimäärin tuomitun rangaistuksen kesto. 

Samoin törkeästä raiskauksesta keskimäärin tuomitun rangaistuksen kesto on lähempänä asteikon maksimia kuin törkeästä huumerikoksesta keskimäärin tuomitun rangaistuksen kesto.

Tervehdyksin

Markku Lehtola

vapaa toimittaja

Kivihaantie 1 E 77

00310 Helsinki

040 512 2661

markku.a.lehtola [at] gmail.com

JSN:N PUHEENJOHTAJAN KARSINTAPÄÄTÖS

Markku Lehtola

Helsinki

Olette tehnyt kantelun Julkisen sanan neuvostolle. Neuvoston puheenjohtaja Elina Grundström päätti

16.5.2016, että kanteluanne ei oteta käsittelyyn. Voitte tehdä asiasta uudelleenkäsittelypyynnön, josta

neuvoston perussopimuksessa kirjoitetaan seuraavasti:

”Jos puheenjohtajan päätös perustuu ilmeisen virheelliseen tietoon, voidaan kantelu ottaa uudelleen käsiteltäväksi.

Uudelleenkäsittelypyynnön ratkaisevat varapuheenjohtajat ja neuvoston valitsema yleisön edustaja tai hänen

sijaisensa. Puheenjohtaja ja alkuperäisen esityksen puheenjohtajalle valmistellut sihteeri ovat esteellisiä. Pyyntö on

jätettävä neuvoston toimistoon kahden viikon kuluessa siitä, kun päätös on lähetetty.”

Alla ote puheenjohtajan päätöspöytäkirjasta.

-- 

182.                          6093/SL/16                                    Lehtola/Uusi Suomi

Tullut postitse 2.2.2016

(Esittelevä sihteeri: Nenne Hallman)

                                 JO 20

                                 Kantelu kohdistuu Uuden Suomen 26.1.2016 julkaisemaan juttuun ”Rikollisesta ensikertalainen 3 vuoden välein”. Jutussa pohditaan syitä ristiriitaan kansan oikeustajun ja oikeuskäytännön välillä.

                                

                                 http://www.uusisuomi.fi/kotimaa/168449-rikollisesta-ensikertalainen-3-vuoden-valein-professori-myontaa-erheen-15-vuoden

                                 Kantelijan mukaan jutussa on olennainen asiavirhe kohdassa, jossa viitataan Uuden Suomen aiempaan juttuun: ”Myös tuomariliiton puheenjohtaja Kimmo Vanne kiinnitti viime kesänä huomiota Uuden Suomen haastattelussa siihen, että raiskauksista annetaan rangaistus yleensä asteikon matalasta päästä, kun taas huumausainerikosten kohdalla käytetään yleensä asteikon ylärekisteriä.”

                                 

                                 Kantelijan mukaan tämä on asiavirhe, koska raiskauksesta annetun tuomion keskimääräinen pituus on lähempänä asteikon maksimia kuin huumausainerikoksista tuomitun rangaistus.

                                 Kantelija on pyytänyt lehteä korjaamaan virheen viittaamalla Kriminologian ja oikeuspolitiikan instituutin julkaisuun.

                                 Jutussa lähteenä käytetty asiantuntija ei kuitenkaan viitannut rangaistusten pituuksien keskiarvoon vaan jakaumaan.

                                 Neuvostolla ei ole perusteita ottaa kantelua käsittelyyn.

                                 

                                 Esitys: Karsitaan.

                                 Päätös: Karsittiin.