11. "Me korjataan pienimmätkin virheet" 

Tiistaina 8.5.2018 Helsingin yliopiston juhlasalissa ruodittiin parin tunnin ajan totuutta. Yliopiston kutsu VOX HELSINKI: TOTUUS -tilaisuuteen kuului näin:

"VOX Helsinki kaivaa totuuden esille tiistaina 8.5.2018. Tule Helsingin yliopiston juhlasaliin klo 18, jos haluat kuulla rehellistä faktaa."

Yksi yliopiston ja Helsingin Sanomien tilaisuuden puhujista oli HS:n vastaava päätoimittaja Kaius Niemi.

Hän korosti taitavasti laaditussa puheessaan muun muassa luottamuksen ansaitsemista ja säilymistä yhteiskunnan keskeisenä arvona. Kriittisestä lehdistöstä ja sen tehtävästä Niemi sanoi näin:

"Median tehtävänä ei oo kiusata. Median tehtävänä on kertoa, mitä yhteiskunnassa todella tapahtuu.

On olemassa viestintää, joka on suljettua viestintää. Journalismi on avointa viestintää, ja se on tsekattua, faktoihin perustuvaa ja yritystä kuvata asiat niin todellisina kuin se suinkin on mahdollista.

Journalismi ei varmaan koskaan pääse totuuteen sinänsä, mutta meitä ajaa kuitenkin eetos siihen, että me pystytään tarkastamaan faktat ja olemaan niin lähellä sitä totuutta kuin kuin mahdollista.

Ja sit kun tehdään virheitä, ne virheet korjataan. Tää on erittäin olennainen juttu. 

Monet ajattelee silleen, että onpas tuolla nyt muuten Hesarissa paljon noita oikaisuja, mutta itse asiassa ne oikaisuthan kertoo siitä, että me korjataan pienimmätkin virheet."

Niemi kertoi katsoneensa vähän aikaa sitten New York Times -lehteä, jossa oli ollut yhden päivän aikana 14 oikaisua:

"Ne on ylpeitä siitä, että ne oikaisee aivan pienimmätkin virheet", Helsingin Sanomien vastaavana päätoimittajana 15.9.2013 aloittanut Kaius Niemi tiesi.

vastaava päätoimittaja
Kaius Niemi
Helsingin Sanomat
8.5.2018
VOX HELSINKI: TOTUUS

Saivatko tilaisuuteen yliopiston juhlasalissa osallistuneet ja tilaisuutta internetissä seuranneet sitten kuulla "rehellistä faktaa"? Korjaako esimerkiksi Helsingin Sanomat todella "pienimmätkin" virheet?

Olen syksystä 2012 lähtien tutkaillut ja testaillut median ja sen itsesääntelyn suhtautumista yleisölle välitetyn tiedon todenmukaisuuden vaateeseen. Käytännössä kyse on ollut virheiden korjaamisesta.

Tänä aikana testiini on kertynyt koko joukko Helsingin Sanomia koskevia konkreettisia tapauksia. Tieto niistä auttanee arvioimaan, kuinka "rehellistä faktaa" HS:n päätoimittaja TOTUUS-tilaisuuden yleisölle tarjosi.  

”Me korjataan pienimmätkin virheet” 15.9.2013–6.4.2018 

Tapaus 11

VIRHE

1.8.2016 Helsingin Sanomat kritisoi pääkirjoituksessaan Suomen yliopistoväen reagointia Turkin vallankaappausyrityksen (15.–16.7.2016) yhteydessä toimeen pantuihin laajoihin puhdistuksiin. Puhdistukset Turkissa olivat kohdistuneet myös yliopistoväkeen. Kirjoittaja muistutti pisteliäästi siitä, että "suomalainen yliopistoväki on kärkäs laatimaan julkilausumia, kun omat edut ovat uhattuina". Hän kertoi, että yliopistoja edustava European University Association (EUA) oli kannustanut Euroopan yliopistoja ja tutkijoita puolustamaan akateemista vapautta Turkissa. Tässä kohtaa hän huomautti, että Suomessa huutoon ei ole vastattu. Kirjoituksen otsikossa Hesari esitti väitteen, että "Suomen yliopistoväki vaikenee Turkin puhdistuksista".

KOMMENTTI

Väite Suomen yliopistoväen vaikenemisesta oli täysin perätön, sillä sekä opiskelijoita että yliopistoja edustavat järjestöt olivat jo tuominneet yliopistoväen kohtelun Turkissa.  Suomen ylioppilaskuntien liitto SYL oli 21.7.2016 julkaissut sivuillaan Turkin puhdistukset tuomitsevan kannanoton: "SYL: Suomen tuomittava jyrkästi koulutuksen ja tutkimuksen polkeminen Turkissa." Tiedotteen voi lukea tästä. Heti Turkin puhdistusten alettua myös Suomen yliopistot UNIFI ry oli julkaissut kannanoton, jossa tuomittiin yliopistoväen tyly kohtelu Turkissa. 21.7. 2016 päivätty kannanotto "UNIFI condemns the forced resignation of university deans and calls for academic freedom in Turkey" on luettavissa tästä. Heti 1.8. lähetin HS:n toimitukselle korjauspyynnön, jossa informoin UNIFI ry:n jo viikkoa aiemmin julkaisemasta kannanotosta. Mitään korjausta HS ei julkaissut. Sen sijaan se julkaisi 2.8.2016 pääkirjoitussivullaan ja netissä yliopistoja edustavan UNIFI ry:n "VASTAVÄITTEEN". Se on luettavissa tästä. Perättömän väitteen korjaaminen "vastaväitteellä" ei ollut hyvän journalistisen tavan (JO 20) vaatima olennaisen virheen oikaisu.  Journalistin ohjeiden mukaan "yleisölle on kerrottava virheestä sekä miten ja milloin se on korjattu". Projektini aikana olen tuon tuosta törmännyt siihen, että lehdet yleisön oikeuksia loukaten "oikaisevat" perättömän väitteen julkaisemalla vastaväitteen yleisönosaston mielipiteenä.  Tästä syystä arvelin, että Hesarin menettelyn arvioinnilla Julkisen sanan neuvostossa olisi yleistä merkitystä, ja lähetin JSN:lle kantelun 20.9.2016. 21.12.2016 JSN:n puheenjohtaja Elina Grundström päätti karsia kantelun: "Neuvosto ei ota kantelua käsittelyyn, koska kantelu on tehty testaustarkoituksessa." Tässä yhteydessä lienee paikallaan mainita siitä, että lehdet saattavat julkaista virheen korjausta koskevan pyynnönkin yleisönosastossaan – sopimatta siitä pyynnön esittäjän kanssa.  Minulle on käynyt näin kahdesti, ja kummassakin tapauksessa Julkisen sanan neuvosto käsittämättömällä tavalla siunasi lehden menettelyn hyvän journalistisen tavan mukaisena.  Pohjalaista koskevan vapauttavan päätöksen (5722/SL/15, 20.5.2015) voi lukea tästä, Pohjolan Sanomia koskevan vapauttavan päätöksen (5883/SL/15, 22.10.2015) tästä.

Oikaisu Helsingin Sanomissa 13.1.2016:

"Tiistaina 12. tammikuuta sivulla B 3 väitettiin, että David Bowien ensimmäisestä avioliitosta syntyneen pojan nimi olisi Joe. Hänen etunimensä on Duncan."

12.1.2016 Helsingin Sanomat julkaisi aukeaman mittaisen jutun 10.1. kuolleesta David Bowiesta. Oikaistu virhe sisältyi Ilkka Mattilan jutun viimeiseen kappaleeseen:

"David Bowieta jäivät kaipaamaan huippumallina toiminut vaimo Iman, tytär Alexandria, tytärpuoli Zulekha ja ensimmäisestä avioliitosta syntynyt poika Joe."

Suomen yliopistoväkeä häijysti panetellutta perätöntä väitettä HS:n toimitus ei suostunut reilusti ja Journalistin ohjeiden vaatimalla tavalla oikaisemaan. Näin "me korjataan pienimmätkin virheet". VOX HELSINKI: TOTUUS.

Härski perätön väite yliopistoväestä jäi oikaisematta

Helsingin Sanomat esitti viime kesänä Turkin vallankaappausyrityksen jälkimainingeissa härskin perättömän väitteen yliopistoväestä. Lehti "oikaisi" olennaisen asiavirheensä vain julkaisemalla yliopistoja edustavan yhdistyksen vastaväitteen.

Menettely ei vastannut alkuunkaan sitä, mitä Julkisen sanan neuvosto on sanonut edellyttävänsä hyvän journalistisen tavan mukaiselta asiavirheen oikaisulta. Tästä huolimatta kanteluni HS:n menettelystä tuli karsituksi – ja on nyt viskattu ikiajoiksi median aidon itsesääntelyn roskakoriin.

Täyden kuvan saamiseksi HS:n menettelystä on syytä vielä kerrata, mitä myöhään illalla 15.7.2016 alkaneen vallankaappausyrityksen jälkeen tapahtui.

Hesari raportoi epäonnistuneen kaappausyrityksen jälkeisistä "puhdistuksista" päivittäin. Vasta 20.7. lukijat saivat printtilehdestään tietää puhdistusten ulottuneen opetuslaitokseenkin. Yliopistoista HS ei vielä raportoinut.

21.7. HS kertoi, että 1 577 yliopistojen tiedekuntien johtajaa oli määrätty eroamaan. Saimme tietää, että Turkin hallitus oli jo aiemmin kieltänyt yliopistojen ylempien virkojen haltijoita matkustamasta ulkomaille.

Kymmeniä tuhansia yliopisto-opiskelijoita edustava Suomen Ylioppilaskuntien Liitto julkaisi samana päivänä eli 21.7. tiukan tuomitsevan kannanoton Turkin yliopistoväen kohtelusta. Talouselämä mm. julkaisi SYL:n kannanoton saman tien.

22.7. Hesari kirjoitti tutkijan arvioihin viitaten, miten Turkki haluaa nujertaa kriittisyyden myös yliopistoista:

Samana päivänä eli 22.7. yliopistoja edustava Suomen yliopistot UNIFI ry julkaisi 21.7. hyväksytyn kannanottonsa. Siinä tuomittiin Turkin yliopistoväen kohtelu ja vedottiin kaikkiin eurooppalaisiin yliopistoihin.

"Universities Finland UNIFI condemns this action against universities and university staff, and expresses its strong support for the higher education community in Turkey. More than ever Turkey needs freedom of speech, public and open debate, as advocated by its strong university sector, committed to internationally recognised university values, the principles of academic freedom, free expression and freedom of association.

Universities Finland UNIFI calls on all European universities and scholars to speak out against these developments and to support democracy in Turkey, including institutional autonomy and academic freedom for scholars and students."

Näin suomalainen yliopistoväki otti Turkin tapahtumiin kantaa käytännössä samaan aikaan kuin HS uutisoi yliopistoväen kohtelusta Turkissa. Siksi olikin ällistyttävää, millaisen syytöksen HS 1.8. pääkirjoituksessaan yliopistoväestä esitti:

Lähetin heti samana päivänä HS:n toimitukselle korjauspyynnön ja kerroin yliopistoja edustavan yhdistyksen ottaneen Turkin tapahtumiin kantaa jo 22.7. Yliopistoväki ei ollut vaiennut.

Oikaisua HS ei kuitenkaan julkaissut. Sen sijaan lehti julkaisi pääkirjoitussivullaan 2.8. UNIFI ry:n edustajien kirjoituksen:

Nyt Helsingin Sanomien lukijoille oli esitetty väite ja vastaväite, mutta ei tietoa siitä, kumpi oli totta. Selvää oli, ettei yliopistoväki ollut voinut sekä vaieta että olla vaikenematta.

Selvää oli sekin, ettei HS:n menettelyssä ollut kyse JSN:n edellyttämästä hyvän journalistisen tavan mukaisesta oikaisusta. Siksi tein kantelun JSN:lle.

Koska minulla on porttikielto Julkisen sanan neuvostoon, sen puheenjohtaja Elina Grundström karsi kantelun 21.12.2016 sillä tutulla "teknisellä" perusteella: kantelu oli tehty "testaustarkoituksessa".

Tosiasiassa kantelun tarkoituksena oli edistää hyvää journalistista tapaa, joten Grundströmillä oli virheellinen tieto karsimastaan kantelusta. Niinpä lähetin Julkisen sanan neuvostolle 30.12. 2016 uudelleenkäsittelypyynnön:

"UUDELLEENKÄSITTELYPYYNTÖ

JSN:n pj. Elina Grundström perusteli karsintapäätöstään väitteellä kantelun tarkoituksesta: ”Neuvosto ei ota kantelua käsittelyyn, koska kantelu on tehty testaustarkoituksessa.”

Puheenjohtajan päätös perustui ilmeiseen virheeseen eli väärään tietoon kanteluni tarkoituksesta. Tämä ilmeinen virhe oli hämmentävä, koska olin kantelussani eksplisiittisesti ilmoittanut, mikä kanteluni tarkoitus oli. 

Tarkoituksen nimenomaisen ilmoittamisen ajatuksena oli varmistaa se, että kantelu saisi osakseen hyvää journalistista tapaa edistävän kohtelun median itsesääntelyssä.

Totesin kantelussani muun muassa, että ”tämän kantelun tarkoituksena on edistää hyvää journalistista tapaa”. Kanteluhan tarjosi JSN:lle konkreettisen mahdollisuuden toteuttaa median aitoa itsesääntelyä JSN:n perussopimuksessa määritellyn tehtävän mukaisesti.

Edelleen totesin, että ”kantelun erityisenä tarkoituksena on se, että neuvosto tekee kantelusta langettavan päätöksen ja antaa tiedotusvälineelle huomautuksen”. Ilmoitus kantelun erityisestä tarkoituksesta oli seurausta siitä, että arvioin tiedotusvälineen rikkoneen hyvää journalistista tapaa.

Hyvän journalistisen tavan edistämisen lähtökohdista ja median yleisön oikeuksia ajatellen perustelin kantelussani, miksi olisi tärkeää, että JSN julkaisisi tätä kantelua koskevan päätöksensä neuvoston kotisivuilla siinäkin tapauksessa, että päätyisi vapauttavaan ratkaisuun:

”Vain sillä tavalla yleisö voi saada tietää neuvoston pitävän hyvän journalistisen tavan mukaisena sitä, että tiedotusväline korjaa olennaisen virheen julkaisemalla pelkän vastaväitteen.”

Edellä esitetyn perusteella pyydän, että hyvän journalistisen tavan edistämiseksi tehty kanteluni otetaan uudelleen käsiteltäväksi Julkisen sanan neuvostossa."

Vajaa viikko sitten JSN:n varapuheenjohtajista koostuva ryhmä hylkäsi uudelleenkäsittelypyyntöni. Päätös oli perusteluineen päivineen tällainen:

Hyvä Markku Lehtola

Teitte uudelleenkäsittelypyynnön JSN:n puheenjohtajan Elina Grundströmin karsintapäätöksestä.

Alla tässä viestissä on varapuheenjohtajien Jyrki Huotarin, Pasi Kiviojan ja Paula Palorannan 20.4.2017 tekemä

ratkaisu. Siitä ei voi valittaa.

1.                                Uudelleenkäsittelypyyntö kanteluun 6336/SL/16              

Lehtola / Helsingin Sanomat

Karsintapäätös lähetetty 23.12.2016

Karsintapäätöksen esitellyt sihteeri: Nenne Hallman

Uudelleenkäsittelypyyntö tullut 30.12.2016

Uudelleenkäsittelyn esittelevä sihteeri: Anna Leppävuori

Kantelu kohdistui Helsingin Sanomien 1.8.2016 julkaisemaan pääkirjoitukseen ”Suomen yliopistoväki vaikenee Turkin puhdistuksista”.

http://www.hs.fi/paakirjoitukset/a1469935196706

Puheenjohtaja on 21.12.2016 karsintapäätöksessään todennut, että neuvosto ei ota kantelua käsittelyyn, koska kantelu on tehty testaustarkoituksessa.

Uudelleenkäsittelyä pyytävän kantelijan mukaan puheenjohtajan karsintapäätös perustui ilmeiseen virheeseen eli väärään tietoon kantelun tarkoituksesta. Kantelijan mukaan virhe oli hämmentävä, koska hän oli kantelussaan eksplisiittisesti ilmoittanut, mikä kantelun tarkoitus oli. 

Kantelija toistaa uudelleenkäsittelypyynnössään kantelunsa tarkoituksena olleen ”hyvän journalistisen tavan edistäminen”. Lisäksi hän mainitsee erityisen tarkoituksen olleen ”se, että neuvosto tekee kantelusta langettavan päätöksen ja antaa tiedotusvälineelle huomautuksen”.

Uudelleenkäsittelypyyntöä esittelevän sihteerin mukaan kantelija on julkisuudessa useita kertoja todennut testaavansa tiedotusvälineiden virheen korjaamista ja JSN:n toimintaa. Tätä voi pitää testaustarkoituksena.

Kantelu voidaan neuvoston perussopimuksen mukaan ottaa uuteen käsittelyyn vain, jos karsintapäätös on perustunut ilmeisen virheelliseen tietoon.  Kantelija ei osoita uudelleenkäsittelylle tällaista perustetta.

Esitys: Hylätään.

Varapuheenjohtajien Jyrki Huotarin, Pasi Kiviojan ja Paula Palorannan päätös: Hylättiin uudelleenkäsittelypyyntö.

Tämän postauksen alussa oli linkki kanteluuni, jossa selvittelin omasta näkövinkkelistäni kantelun tarkoitusta. Kukin lukija voi siten itse vertailla esitettyjä perusteluja, en rupea tässä sen enempää perusteluja ruotimaan.

Muutama sana niistä JSN:n vaikuttajista, jotka viskasivat kantelun ikiajoiksi itsesääntelyn roskikseen, on kuitenkin paikallaan.

Esittelevä sihteeri Anna Leppävuori on kuulunut Faktabaarin aktivisteihin. Jyrki Huotari on Bonnierin omistaman MTV:n ohjelmapäällikkö ja Pasi Kivioja freelance-toimittaja, yrittäjä sekä entinen Sanomalehtien Liiton viestintäpomo.

Paula Paloranta vaikuttaa Keskuskauppakamarissa. Hän on tuosta joukosta se "yleisön edustaja", hän siis edustaa teitä kaikkia, hyvät lukijat. Näin sitä koko medialystin maksavaa yleisöä siis edustetaan.

Onko hyvän journalistisen tavan mukaista korjata asiavirhe pelkällä "vastaväitteellä"?

Helsingin Sanomat julkaisi 1.8. pääkirjoituksessaan väitteen, että "Suomen yliopistoväki vaikenee Turkin puhdistuksista". Yliopistoväkeä loukkaava tieto oli yksiselitteisesti perätön. 

Yliopistoväki ei ollut suinkaan vaiennut, vaan sekä yliopistojen että opiskelijoiden etujärjestöt olivat julkisuudessa tuominneet Turkin puhdistukset.

Korjauspyynnöstä huolimatta Helsingin Sanomat ei oikaissut ilmiselvää ja olennaista asiavirhettään. Sen sijasta lehti julkaisi "vastaväitteenä" Suomen yliopistot UNIFI ry:n edustajien kirjoituksen, jossa kiistettiin lehden väite.

Jos perätön tieto korjataan julkaisemalla sitä koskeva "vastaväite", virhe jää yleisön näkövinkkelistä tosiasiassa korjaamatta. Yleisö saa tiedon väitteestä ja vastaväitteestä, mutta ei siitä, mikä asiassa on totta. 

Yleisön kannalta on tärkeää, että asiavirheet korjataan tavalla, jota Julkisen sanan neuvosto on Journalistin ohjeissaan tiedotusvälineiltä edellyttänyt. 

Koska Hesari jätti olennaisen asiavirheen tosiasiassa korjaamatta, lähetin JSN:lle kantelun virheen korjaamatta jättämisestä. Julkaisen eilen lähetetyn kantelun tekstin tässä postauksessa.

-----------------------------

Julkisen sanan neuvosto

Eteläranta 10

00130 Helsinki

Kantelu hyvän journalistisen tavan rikkomisesta

Kantelun kohde

Helsingin Sanomien nettilehdessä 1.8.2016 julkaistu pääkirjoitus ”Suomen yliopistoväki vaikenee Turkin puhdistuksista”. Kirjoituksen osoite on: http://www.hs.fi/paakirjoitukset/a1469935196706 (tarkistettu 20.9.).

Kantelun perusteet

Pääkirjoituksensa otsikossa Helsingin Sanomat väitti, että ”Suomen yliopistoväki vaikenee Turkin puhdistuksista”. Tieto yliopistoväen vaikenemisesta oli perätön ja johti lehden lukijoita harhaan. Perätön ja yliopistoväkeä loukkaava väite oli olennainen asiavirhe (JO 20), joten lehden tuli korjata se viipymättä.

Suomen ylioppilaskuntien liitto ry oli julkaissut sivuillaan jo 21.7.2016 Turkin puhdistukset tuomitsevan kannanoton ”SYL: Suomen tuomittava jyrkästi koulutuksen ja tutkimuksen polkeminen Turkissa”. Kannanoton osoite on: http://www.syl.fi/2016/07/21/syl-suomen-tuomittava-jyrkasti-koulutuksen-ja-tutkimuksen-polkeminen-turkissa/?lan=finnish.

Myös Suomen yliopistot UNIFI ry oli julkaissut samoihin aikoihin eli heti Turkin puhdistusten alettua vastaavan kannanoton, jossa tuomittiin yliopistoväen kohtelu Turkissa. ”UNIFI condemns the forced resignation of university deans and calls for academic freedom in Turkey” -julkilausuman osoite on: http://www.unifi.fi/tiedotteet/turkish-academics/.

Kannanotot osoittivat Helsingin Sanomien laiminlyöneen faktantarkistuksen: yliopistoväki ei suinkaan ollut vaiennut Turkin puhdistuksista. Niinpä pyysin lehden toimitusta korjaamaan olennaisen virheensä. 1.8. lähetetyn korjauspyynnön teksti on kantelun kuittauksen perässä.

Mitään korjausta Helsingin Sanomat ei julkaissut. Sen sijaan lehti julkaisi 2.8.2016 UNIFI ry:n ”VASTAVÄITTEEN”. ”Suomen yliopistoväki ei vaikene” -vastaväitteen osoite on: http://www.hs.fi/paakirjoitukset/a1470022084761.

Journalistin ohjeiden 20. kohta kertoo, millä tavalla olennainen virhe hyvän journalistisen tavan mukaisesti tulee korjata: ”yleisölle on kerrottava virheestä sekä miten ja milloin se on korjattu”.

Tätä vaatimusta Helsingin Sanomien menettely ei täyttänyt, ja siksi lukijat saivatkin lehdestään tiedon vain väitteestä ja vastaväitteestä, mutta ei siitä, mikä asiassa oli totta. Jättämällä olennaisen virheen näin tosiasiassa korjaamatta lehti rikkoi hyvää journalistista tapaa.

Jotta yleisön oikeuksia räikeästi loukkaava menettely – olennaisen virheen ”oikaiseminen” pelkällä vastaväitteellä – ei yleisty, JSN:n tulee antaa Helsingin Sanomille huomautus hyvän journalistisen tavan rikkomisesta.

Kantelun tarkoitus ja luonne

JSN:n puheenjohtaja on karsinut kaikki ”Kulissien takana” -raportin julkitulon eli 23.4.2016 jälkeen tekemäni kantelut. Kaikissa niissä on ollut kyse olennaisen asiavirheen korjaamatta jättämisestä (JO 20).

Jokaisen noista karsintapäätöksistään JSN:n puheenjohtaja on tehnyt tulkitsematta lainkaan hyvää journalistista tapaa. Sen sijaan hän on karsinut kunkin yksittäisen kantelun ikään kuin ”teknisellä” perusteella:

”Neuvosto ei ota kantelua käsittelyyn, koska kyseessä on testaustarkoituksessa tehty massakanteleminen.”

Puheenjohtajan karsintaratkaisut perusteluineen ovat olleet hyvin erikoisia, eivätkä ne ole voineet millään tavalla edistää hyvää journalistista tapaa.

Jotta tämä kantelu saisi osakseen hyvää journalistista tapaa edistävän kohtelun median itsesääntelyssä, kantelun tarkoitusta ja luonnetta on syytä valaista vähän lähemmin.

JSN:n perussopimuksen mukaan neuvoston tehtävänä on ”tukea hyvää journalistista tapaa”. Sopimuksesta käy edelleen ilmi, että JSN:n tehtävänä on ”tulkita hyvää journalistista tapaa” ja että neuvosto käsittelee asioita ”tehtyjen kanteluiden perusteella”.  

Tämän kantelun tarkoituksena on edistää hyvää journalistista tapaa. Kantelu tarjoaa JSN:lle konkreettisen mahdollisuuden toteuttaa median itsesääntelyä perussopimuksessa määritellyn tehtävän mukaisesti.

Neuvosto voi tulkita tämän kaikki muodolliset ja asialliset vaatimukset täyttävän kantelun perusteella, rikkoiko kantelun kohteena oleva tiedotusväline hyvää journalistista tapaa vai ei.

Koska kantelun kohteena oleva tiedotusväline tosiasiassa jätti korjaamatta olennaisen virheen (JO 20), se mielestäni rikkoi hyvää journalistista tapaa. Siksi kantelun erityisenä tarkoituksena on se, että neuvosto tekee kantelusta langettavan päätöksen ja antaa tiedotusvälineelle huomautuksen.

Tekemällä tästä kantelusta JSN:n kotisivuilla ja tiedotusvälineessä julkaistavan langettavan päätöksen neuvosto voi parhaiten toimia neuvostolle asetetun tehtävän mukaisesti ja tukea median yleisölle tosi tärkeää hyvää journalistista tapaa.

Mutta siinäkin tapauksessa, että JSN:n päätös olisi vapauttava, yleisöä ajatellen on joka tapauksessa oleellista se, että päätös julkaistaan neuvoston kotisivuilla. Vain sillä tavalla yleisö voi saada tietää neuvoston pitävän hyvän journalistisen tavan mukaisena sitä, että tiedotusväline korjaa olennaisen virheen julkaisemalla pelkän vastaväitteen.

Kaikille tätä kantelua lukeville on uskoakseni päivänselvää, että kyse on yhdestä yksittäisestä kantelusta eikä mistään ”massakantelemisesta”.

Jos JSN:n puheenjohtaja alkaa karsia asiavirheen korjaamista koskevia kanteluja niiden määrän perusteella, se synnyttää itsesääntelyn tehtävän ja tarkoituksen kannalta jopa absurdin tilanteen.

Jättämällä virheet järjestään korjaamatta tiedotusvälineet voivat silloin vaikuttaa siihen, ettei JSN tosiasiassa lainkaan tutki niiden menettelyä ja tulkitse, ovatko ne menetelleet hyvän journalistisen tavan vastaisesti vai ei.

Mikäli JSN:n puheenjohtaja karsintaratkaisuillaan tarjoaa tiedotusvälineille tilaisuuden menetellä tällä tavalla, median itsesääntely lakkaa tyystin toimimasta. JSN:n mahdollisuudet tukea hyvää journalistista tapaa katoavat saman tien.

Helsingissä 20.9.2016

Markku Lehtola

vapaa toimittaja

Kivihaantie 1 E 77

00310 Helsinki

040 512 2661

markku.a.lehtola (at) gmail.com

KORJAUSPYYNTÖ

1. elokuuta 2016 15.24

Markku Lehtola

Vastaanottaja: kaius.niemi@hs.fi

Kopio: matti.kalliokoski@hs.fi, hs.paakirjoitus@hs.fi

”Suomen yliopistoväki vaikenee Turkin puhdistuksista” -pääkirjoituksen (1.8.) asiavirhettä koskeva korjauspyyntö

Hei,

Suomen yliopistot UNIFI ry julkaisi jo 22.7.2016 selkeäsanaisen julkilausuman, jossa se tuomitsi yliopistoväen kohtelun Turkissa. Julkilausuman otsikko kuului: ”UNIFI CONDEMNS THE FORCED RESIGNATION OF UNIVERSITY DEANS AND CALLS FOR ACADEMIC FREEDOM IN TURKEY”.

UNIFI ry:n julkilausuman nettiosoite on http://www.unifi.fi/tiedotteet/turkish-academics/. Julkilausumasta kertovaa uutista en onnistunut Helsingin Sanomista löytämään.

Yli viikko sitten julkaistusta UNIFI ry:n kannanotosta huolimatta Helsingin Sanomat väitti tänään yliopistoväkeä syyttävässä pääkirjoituksessaan, että ”yliopistoväki vaikenee”. Väite oli perätön ja olennainen asiavirhe (JO 20), joka on Helsingin Sanomien lukijoiden iloksi syytä oikaista viipymättä.

Tervehdyksin

Markku Lehtola

vapaa toimittaja

Kivihaantie 1 E 77

00310 Helsinki

040 512 2661

markku.a.lehtola [at] gmail.com