"JSN-testin" 6-vuotispäivä 

Tiistaina 18.9.2018 on kulunut tasan kuusi vuotta siitä, kun "JSN-testini" ihan ensimmäinen kantelu asiavirheen korjaamatta jättämisestä tuli tyrmätyksi median ei-julkisessa, kulissien takaisessa itsesääntelyssä.

Tiistaina 18.9.2012 Julkisen sanan neuvoston silloinen puheenjohtaja Risto Uimonen nimittäin päätti, ettei neuvosto ota käsiteltäväkseen Hufvudstadsbladetista tekemääni kantelua.

JSN:n puheenjohtajan päätöksestä, sen perusteluista ja koko tapauksesta olen kertonut lyhyesti Kulissien takana -raportissa (s. 9–10) huhtikuussa 2016. Raportin voi lukea tästä.

Päätöstä voi pitää projektini lähtölaukauksena: olin törmännyt siihen hämmentävään faktaan, että JSN tulkitsi hyvää journalistista tapaa myös yleisön tietämättä, kantelujen karsinnan kulisseissa.

Kantelu koski toimittaja Yrsa Grünen kirjoittaman pääkirjoituksen perätöntä väitettä siitä, mitä Jyrki Kataisen hallituksen 22.6.2011 päivätyssä ohjelmassa luki kiistellystä Nato-jäsenyydestä.

Pohjois-Atlantin liiton lippu

11.9.2012 pääkirjoituksessaan Grüne oli esittänyt väitteen: "Det står i regeringsprogrammet att en ansökan om ett Natomedlemskap inte lämnas in under den här regeringsperioden."

Näin Kataisen hallituksen ohjelmassa ei lukenut. Sen sijaan ohjelmaan sisältyi "Nato-lukoksi" sanottu kirjaus: "Suomi ei tämän hallituksen aikana valmistele Nato-jäsenyyden hakemista."

Hallituspuolueet siis sitoutuivat siihen, ettei Nato-jäsenyyden hakemista tämän hallituksen aikana edes valmistella. Näin sitoumus meni paljon Hbl:n Yrsa Grünen väittämää pitemmälle.

"Nato-lukoksi" sittemmin kutsuttu sitoumus, ehdoton kielto, kirjoitettiin hallituksen ohjelmaan Vasemmistoliiton vaatimuksesta.

Sitoumus oli merkityksellinen; ilman sitä kuuden puolueen enemmistöhallitusta ei ilmeisesti olisi lainkaan syntynyt. Tämän tiedon sain syksyllä 2011 useasta eri lähteestä.

"Nato-lukon" merkittävyys käy hyvin ilmi myös Risto Uimosen Sauli Niinistö – tasavallan presidentti -kirjasta (WSOY, 2018).

Teoksen päähenkilöä esimerkiksi vaivasi Uimosen kertoman mukaan se, että Nato-ovi oli edellä siteeratulla sitoumuksella lyöty kiinni (ks. esim. sivut 160 ja 259).

Kantelun 18.9.2012 karsintapäätöksen perusteluista kävi hyvin ilmi, ettei JSN:n puheenjohtaja syksyllä 2012 kyennyt näkemään "Nato-lukon" ja Hbl:n perättömän väitteen merkityseroa:

"Journalistin ohjeiden kohta 20 vaatii, että 'olennainen virhe on korjattava'. Kantelija on ilman muuta enemmän oikeassa hallitusohjelman referoinnissaan kuin Hufvudstadsbladet pääkirjoituksensa muotoilussa. Pääkirjoitus on kuitenkin mielipidekirjoitus, jossa kerrotaan lehden mielipide ja tulkinnat. Pääkirjoittaja tulkitsee hallitusohjelmaa sitten, että hakemusta Nato-jäsenyydestä ei jätetä tällä hallituskaudella. Tulkinta on epäilemättä oikea, jos kerran jäsenyyden hakemista ei edes valmistella. Kyse ei ole olennaisesta virheestä."

"JSN linjaa journalismin etiikkaa myös karsinnan kulissien takana"

Kun olin yllä kuvatulla tavalla törmännyt siihen tosiasiaan, että JSN tulkitsi hyvää journalistista tapaa myös päätöksin, joista yleisöllä ei ollut hajuakaan, lähetin tiedotusvälineille epäilemättä hiukan erikoisen vetoomuksen. 13.11.2012 lähetetyn vetoomuksen vastaanottajia oli yli 80.

"Toivon tiedotusvälineiden uutisoivan asiasta ensinnäkin siksi, että yleisö ylipäätään saisi tietää median itsesääntelyä harjoitettavan myös karsintamenettelyn kulissien takana. Nyt yleisöllä ei liene hajuakaan siitä, että sen oikeuksiin liittyvää journalismin etiikkaa linjataan myös ratkaisuin, joiden perusteluja ei koskaan eikä missään julkaista."

Korostin edelleen, että "nyt esillä olevasta ratkaisusta olisi hyvä uutisoida senkin takia, että kansalaisille tarjoutuisi mahdollisuus ottaa kantaa siihen, hyväksyvätkö he karsintapäätökseen kirjattujen tapaisia yleisön harhauttamisen perusteita".

Toivoin tiedotusvälineiden tarjoavan yleisöilleen tästä asiasta myös historiallista perspektiiviä. Se voisi tapahtua kertomalla kansainvälisten journalistijärjestöjen 20.11.1983 allekirjoittamasta Pariisin julistuksesta, joka käsitteli journalismin ammattietiikan kansainvälisiä periaatteita:

"Taustatietona julistus havahduttaisi lukijat huomaamaan, kuinka etäälle yleisön oikeuksia vaalivasta ja arvostavasta etiikasta JSN:n kulissientakainen vallankäyttö ja sen sofistinen retoriikka ovat luisuneet."

Kerroin muun muassa julistuksen ensimmäisestä periaatteesta, joka korosti ihmisten oikeutta totuudenmukaiseen tietoon:

"Kansoilla ja yksilöillä on oikeus muodostaa objektiivinen kuva todellisuudesta täsmällisen ja kattavan tiedon avulla."

Havaintojeni mukaan ainoakaan tiedotusväline ei syksyllä 2012 kertonut yleisölleen median ei-julkisen itsesääntelyn olemassaolosta ja olemuksesta.

Kylähulluksi leimautumisen uhallakin vetosin tiedotusvälineisiin samassa asiassa useaan otteeseen syksyn 2012 jälkeenkin.

Vetoomukset jäivät vaille vaikutusta, ja niinpä suuri yleisö ei nähdäkseni vieläkään tiedä mitään median ei-julkisesta itsesääntelystä. En tiedä, välittäisikö yleisö asiasta yhtään, vaikka tietäisikin.

6-vuotispäivän Nato-kantelu

26.8.2018 Iltalehti julkaisi toimittaja Olli Ainolan kirjoituksen siitä, miten Erkki Tuomioja oli syyttänyt sotilaita ja virkamiehiä "salaliitosta sotilaallisten harjoitusten valmisteluissa". Jutussa Ainola kirjoitti näin:

"Tuomioja toimi ulkoministerinä kokoomuslaisten Jyrki Kataisen ja Alexander Stubbin hallituksissa vuosina 2011–2015, joiden hallitusohjelmissa Suomi jäädytti niin kutsutun Nato-option eli hallituspuolueet olivat ennalta sitoutuneet siihen, ettei Suomi hae sotilasliiton jäseneksi."

Kirjoitus sisälsi asiallisesti ottaen aivan saman perättömän väitteen, jonka Hbl:n Yrsa Grüne oli esittänyt syksyllä 2012.

Puolueet eivät olleet sitoutuneet vain siihen, että Suomi ei hae sotilasliiton jäseneksi, vaan ne olivat sitoutuneet siihen, ettei jäsenyyden hakemista edes valmistella.

Koska Iltalehti pyynnöstä huolimatta jätti korjaamatta mielestäni olennaisen asiavirheen, lähetin "JSN-testin" 6-vuotispäivän kunniaksi tällaisen kantelun Julkisen sanan neuvostolle:

Julkisen sanan neuvosto

Fredrikinkatu 25 A 8

00120 Helsinki

Kantelu hyvän journalistisen tavan rikkomisesta

Kantelun kohde

Toimittaja Olli Ainolan virheellinen väite Iltalehdessä 26.8.2018 Nato-jäsenyyskysymyksestä Jyrki Kataisen ja Alexander Stubbin hallitusten ohjelmissa. ”Sdp:n Tuomioja syytti sotilaita…”-jutun osoite netissä on https://www.iltalehti.fi/politiikka/201808252201161336_pi.shtml. (tarkistettu 18.9.2018).

Kantelun perusteet

”Sdp:n Tuomioja syytti sotilaita ja virkamiehiä salaliitosta sotilaallisten harjoitusten valmisteluissa – ’Suorastaan rikollista’” -jutussaan Iltalehden Olli Ainola kirjoitti:

”Tuomioja toimi ulkoministerinä kokoomuslaisten Jyrki Kataisen ja Alexander Stubbin hallituksissa vuosina 2011–2015, joiden hallitusohjelmissa Suomi jäädytti niin kutsutun Nato-option eli hallituspuolueet olivat ennalta sitoutuneet siihen, ettei Suomi hae sotilasliiton jäseneksi.”

Kuvaus hallituspuolueiden sitoutumisesta oli virheellinen ja johti lukijoita pahasti harhaan, sillä puolueiden sitoutuminen meni paljon lukijoille uskoteltua sitoutumista pitemmälle.

Puolueet eivät sitoutuneet vain siihen, että Suomi ei hae sotilasliiton jäseneksi. Vasemmistoliiton vaatimuksesta hallitusohjelmaan 2011 otettiin ”Nato-lukoksi” sanottu kirjaus, joka esti kaiken jäsenyyden hakemisen valmistelemisenkin.

Jyrki Kataisen ja Alexander Stubbin hallitusten ohjelmassa luki näin: ”Suomi ei tämän hallituksen aikana valmistele Nato-jäsenyyden hakemista.”

26.8.2018 lähetin Olli Ainolalle ja Iltalehden toimitukselle olennaista asiavirhettä koskevan korjauspyynnön. Se on kantelun lopussa.

Ainola vastasi korjauspyyntöön vielä samana päivänä. Vastauksen asiasisältö oli kiteytetty kolmeen sanaan: ”Sinä se jaksat.”

Lukijoita harhaan johtanutta olennaista asiavirhettään Iltalehti ei korjannut. Jättämällä virheen korjaamatta lehti rikkoi hyvää journalistista tapaa (JO 20).

Kantelun tarkoitus ja luonne

JSN:n puheenjohtaja Elina Grundström on karsinut kaikki ”Kulissien takana” -raportin julkitulon eli 23.4.2016 jälkeen tekemäni kantelut. Kaikissa näissä kanteluissa on ollut kysymys siitä, että tiedotusväline on pyynnöstä huolimatta jättänyt olennaisen asiavirheen korjaamatta (JO 20).

Jokaisen näistä karsintapäätöksistään JSN:n puheenjohtaja on tehnyt tutkimatta kantelun asiasisältöä ja tulkitsematta hyvää journalistista tapaa. Sen sijaan hän on karsinut kunkin kantelun ikään kuin ”teknisellä” perusteella. Joulukuun 2016 päätöksiin asti karsintaperuste oli tällainen:

”Neuvosto ei ota kantelua käsittelyyn, koska kyseessä on testaustarkoituksessa tehty massakanteleminen.”

21.12.2016 JSN:n puheenjohtaja karsi neljä syys–lokakuussa 2016 tekemääni kantelua ja perusteli kutakin karsintapäätöstään näin:

”Neuvosto ei ota kantelua käsittelyyn, koska kantelu on tehty testaustarkoituksessa.”

”Testaustarkoitus” on ollut kantelun karsintaperusteena kaikissa joulukuun 2016 jälkeenkin tehdyissä karsintapäätöksissä. Karsintaperuste on kahdestakin syystä erikoinen.

Testaaminen itsessään ei ensinnäkään ole mikään tarkoitus. Eiväthän yrityksetkään testaa hyödykkeitään testaamisen vuoksi vaan kehittääkseen yhä parempia hyödykkeitä; testaus on siis pelkkä väline tarkoituksen tai tarkoitusten toteuttamiseksi.

”Testaustarkoitus” on kantelun karsintaperusteena erikoinen myös siksi, että joka ainoa kantelu on aina pakostakin ikään kuin testi.

Kun media jättää olennaisena pitämäni virheen korjaamatta, se mielestäni rikkoo hyvää journalistista tapaa. Ainoa keino saada selville, miten median itsesääntelyelin tulkitsee median menettelyä, on kantelu. Se taas vääjäämättä ”testaa” sitä, pitääkö JSN median menettelyä hyvän journalistisen tavan mukaisena vai sen vastaisena.

Jos JSN aikoo jatkossakin käyttää ”testaustarkoitusta” kantelujen karsintaperusteena, sen tulee kertoa, miten kantelun median menettelystä voi ylipäätään tehdä, niin ettei kantelulla ole tuota JSN:n kiellettynä pitämää tarkoitusta.

JSN:n perussopimuksen mukaan neuvoston tehtävänä on ”tukea hyvää journalistista tapaa”. Sopimuksesta käy edelleen ilmi, että JSN:n tehtävänä on ”tulkita hyvää journalistista tapaa” ja että neuvosto käsittelee asioita ”tehtyjen kantelujen perusteella”.

Tämän kantelun tarkoituksena on edistää hyvää journalistista tapaa. Kantelu tarjoaa JSN:lle konkreettisen mahdollisuuden toteuttaa median itsesääntelyä perussopimuksessa määritellyn tehtävän mukaisesti.

Neuvosto voi tulkita tämän kaikki muodolliset ja asialliset vaatimukset täyttävän kantelun perusteella, rikkoiko kantelun kohteena oleva tiedotusväline hyvää journalistista tapaa vai ei.

Koska kantelun kohteena oleva tiedotusväline jätti korjaamatta olennaisen virheen (JO 20), se mielestäni rikkoi hyvää journalistista tapaa. Siksi kantelun erityisenä tarkoituksena on se, että neuvosto tekee kantelusta langettavan päätöksen ja antaa tiedotusvälineelle huomautuksen.

Mutta siinäkin tapauksessa, että JSN:n päätös jostain käsittämättömästä syystä olisi vapauttava, yleisöä ajatellen on joka tapauksessa oleellista se, että päätös julkaistaan neuvoston kotisivuilla. Vain sillä tavalla yleisö voi saada tiedon siitä, millaisen virheen korjaamatta jättämistä median itsesääntely ei pidä hyvän journalistisen tavan vastaisena.

Jos JSN:n puheenjohtaja karsii virheen korjaamatta jättämistä koskevia kanteluja pelkin ”teknisin” perustein, se kielii siitä, ettei median itsesääntelyssä piitata lainkaan siitä, saavatko suomalaiset tiedotusvälineistään oikeaa vai virheellistä tietoa. Tällainen menettely myös synnyttää itsesääntelyn tehtävän ja tarkoituksen kannalta absurdin tilanteen.

Jättämällä virheet järjestään korjaamatta tiedotusvälineet voivat silloin vaikuttaa siihen, ettei JSN tosiasiassa lainkaan tutki niiden menettelyä ja tulkitse, ovatko ne menetelleet hyvän journalistisen tavan vastaisesti vai ei.

Mikäli JSN:n puheenjohtaja karsintaratkaisuillaan tarjoaa tiedotusvälineille tilaisuuden menetellä tällä tavalla, median itsesääntely lakkaa tyystin toimimasta. JSN:n mahdollisuudet tukea hyvää journalistista tapaa katoavat saman tien.

Vahingot itsesääntelyn piittaamattomasta toiminnasta kärsii yleisö, joka maksaa koko medialystin joukkotiedotustalouden ensimmäisen ja toisen kierron kautta.

Helsingissä 18.9.2018

Markku Lehtola

vapaa toimittaja

Kivihaantie 1 E 77

00310 Helsinki

040 512 2661

markku.a.lehtola (at) gmail.com

Korjauspyyntö

26. elokuuta 2018 klo 13.21

Markku Lehtola

”Sdp:n Tuomioja syytti sotilaita…”-jutun (IL:n nettilehti 26.8.) asiavirhettä koskeva korjauspyyntö

Vastaanottaja: olli.ainola@iltalehti.fi

Kopio: il.toimitus@iltalehti.fi, perttu.kauppinen@iltalehti.fi

Hei,

totesit jutussasi, että Jyrki Kataisen ja Alexander Stubbin hallitusten ”hallitusohjelmissa Suomi jäädytti niin kutsutun Nato-option eli hallituspuolueet olivat ennalta sitoutuneet siihen, ettei Suomi hae sotilasliiton jäseneksi”.

Kyseisissä ohjelmissa hallituspuolueet eivät sitoutuneet vain siihen, ettei Suomi hae sotilasliiton jäseneksi. Vasemmistoliiton vaatimuksesta Kataisen hallituksen ohjelmaan tehty, ”Nato-lukoksi” sanottu kirjaus meni selvästi tätä pitemmälle. 

Kirjaus esti jäsenyyden hakemisen valmistelemisenkin. Jyrki Kataisen ja Alexander Stubbin hallitusten ohjelmassa nimittäin luki näin: ”Suomi ei tämän hallituksen aikana valmistele Nato-jäsenyyden hakemista.”

Olennainen asiavirhe on syytä korjata viipymättä (JO 20).

Tervehdyksin

Markku Lehtola

vapaa toimittaja

Kivihaantie 1 E 77

00310 Helsinki

040 512 2661

markku.a.lehtola@gmail.com

Kantelu Tuomas Enbusken pötypuheesta törmäsi JSN:n porttikieltoon

Kansanedustaja Susanna Kosken kohupuheita ruotiessaan mediapersoona Tuomas Enbuske esitti Iltalehdessä 18.5.2018 tällaisen väitteen: "Suomessa yrittäjien keskimääräinen ansio on pienempi kuin palkansaajien." Enbusken kolumnin voi lukea tästä.

Väite oli perätön ja johti lukijoita harhaan. Kirjoittelin tapauksesta Faktavahdissa 23.5., 24.5. ja 29.5. Postaukset voi lukea tästä, tästä ja tästä. Olennaisen virheen korjaamatta jättämistä koskeva kantelu Julkisen sanan neuvostolle sisältyi 29.5. postaukseen.

Heinäkuun 3. päivänä JSN:n puheenjohtaja Elina Grundström päätti, ettei neuvosto ota kantelua käsiteltäväkseen. Porttikieltoa median itsesääntelyyn ilmentävää kantelun karsintaa hän perusteli tälläkin kertaa sillä, että kantelu on tehty "testaustarkoituksessa".

Case closed. Median itsesääntelyn pyörittäjiä ei liikuta pätkääkään, vaikka lukijoille jää se väärä käsitys, että Suomessa yrittäjien keskimääräinen ansio on pienempi kuin palkansaajien.

Pötypuhe oli poliittista puhetta

Perätön väite yrittäjien ansioista oli uutta poliittista liikettä kyhäämään lähteneeltä Enbuskelta tietysti potentiaalisia kannattajia kosiskelevaa poliittista puhetta.

Vaikka en touhua uusissa enkä vanhoissa poliittisissa liikkeissä, tässä postauksessa julkaistavan taulukon ja grafiikan viestiä voi toki myös pitää poliittisena puheena.

Sytykettä siihen minulle tarjosi Tampereen yliopiston sosiologian professori Pertti Alasuutari, jonka Tasavalta-nimisen kirjan (Vastapaino, 2017) tulin lukeneeksi äskettäin jo toiseen kertaan.

Alasuutari analysoi sodan jälkeisen ajan "puheavaruuksia" eli diskursseja. Niiden kautta hän kuvaa Suomen muuttumista ensin moraalitaloudesta suunnittelutaloudeksi ja lopulta kilpailutaloudeksi.

Moraalitaloudesta suunnittelutaloudeksi isänmaa muuttui Alasuutarin mukaan 1960-luvun lopulla. Kilpailutalouden kauden alun hän ajoittaa 1980-luvun puolivälin paikkeille.

Alla olevan asetelman tiedot kuvaavat näin ollen sitä, miten eri väestöryhmien käytettävissä olevat rahatulot per kotitalous ovat kasvaneet kilpailutalouden kaudella vuodesta 1987 vuoteen 2016.

Asetelman luvut kielivät koko lailla selvästä yrittäjien irtiotosta kilpailutalouden kaudella. Sekä maatalousyrittäjien että muiden yrittäjien kotitalouksien käytettävissä olevat rahatulot kasvoivat paljon enemmän kuin muiden väestöryhmien vastaavat tulot.

Silmiinpistävää ja kilpailutaloudelle kaiketi ominaistakin on myös työttömien jälkeenjääneisyys. Työttömien kotitalouksien tulot kasvoivat 14 011 eurosta vuonna 1987 vain 17 727 euroon vuonna 2016 eli vaivaiset 3 716 euroa. Muiden yrittäjien tulot esimerkiksi kasvoivat euroina mitaten lähes 8-kertaisesti.

Aikakausien eroja kuvaa minusta jännästi ja sokeeraavasti myös alla oleva grafiikka käytettävissä olevien reaalitulojen keskimääräisestä vuosikasvusta kaudella 1966–1990 ja kaudella 1990–2012.

Grafiikka on peräisin tammikuussa 2015 julkaistusta Hyvinvointivaltio 2010-luvulla -teoksesta, jossa Marja Riihelä, Risto Sullström ja Matti Tuomala ruotivat veropolitiikkaa huipputulojen ja -varallisuuden taustalla.

Lähde: Hyvinvointivaltio 2010-luvulla, s. 159

Kuvio osoittaa, että suunnittelutalouden kaudella 1966–1990 pienituloisempien käytettävissä olevat reaalitulot kasvoivat vuosittain prosentuaalisesti eniten ja suurituloisten vastaavasti vähiten.

Kilpailutalouden kaudella 1990–2012 meno muuttui täysin päinvastaiseksi. Suurituloisten käytettävissä olevat reaalitulot kasvoivat vuosittain eniten ja pienituloisten vastaavasti vähiten.

Kiinnostavaa on se, että punaisten pylväiden kuvaamalla tavalla markkinatuloeroja kavennettiin verojen ja tulonsiirtojen kautta rapsakan talouskasvun aikana.

Jos laskin oikein, niin kaudella 1966–1990 bkt:n volyymi kasvoi vuosittain keskimäärin 3,6 prosenttia ja elintaso eli bkt/asukas noin 2,9 prosenttia per vuosi.

Kilpailutalouden kaudella kasvun hedelmät on sinisten pylväiden osoittamalla tavalla jaettu epätasaisemmin.

Kiinnostavasti kaudella 1990–2012 bkt:n volyymi kasvoi vuosittain keskimäärin "vain" 1,8 prosenttia ja elintaso "vain" 1,5 prosenttia per vuosi.

Kasvu on siis ollut kilpailutalouden kaudella paljon vähäisempää kuin tuloeroja kaventaneella suunnittelutalouden kaudella.

Mitä poliittisia johtopäätöksiä teemme tästä havainnosta? Mitä poliittista puhetta mediapersoona Tuomas Enbuske tästä havainnosta kenties kehittelee, vai noteeraako asiaa lainkaan?

Iltalehden kaksi Enbuske-virhettä

1.

Mediapersoona Tuomas Enbuske väitti Iltalehden nettisivuilla 18.5. julkaistussa kolumnissaan, että "Suomessa yrittäjien keskimääräinen ansio on pienempi kuin palkansaajien". Kolumnin voi lukea tästä.

Väite oli tietysti silkkaa soopaa, mikä käy hyvin ilmi Tilastokeskuksen Tulonjakotilaston luvuista. Kerroin tilastoviraston luvuista Faktavahdissa 23.5. ja 24.5. Postaukset voi lukea tästä ja tästä.

Perätön väite koski yleiseltä kannalta merkityksellistä tietoa tulonjaosta. Tästä syystä kyseessä oli minusta olennainen, oikaisua vaativa asiavirhe.

Koska Iltalehti korjauspyynnöstä piittaamatta jätti virheen korjaamatta, lähetin lehden menettelystä eilen kantelun Julkisen sanan neuvostolle. Kantelu on postauksen lopussa.

2.

13.3.2018 Iltalehti uutisoi tunteikkaasta ja söpöstä kuvasta, jonka mediapersoona Tuomas Enbuske oli julkaissut Instagramissa. Lehden artikkelin voi lukea tästä.

Viihdejutun otsikossa, ingressissä ja leipätekstissä väitettiin virheellisesti, että kuvan vauveli oli Tuomas Enbusken ja tämän naisystävän Sarian "Salli" Antilan ikioma lapsukainen.

Niinpä Iltalehti julkaisikin kiireen vilkkaa oikaisun. Siinä lehti kertoi, että artikkeli oli perustunut virheellisiin tietoihin ja esitti samalla pahoittelun: "Toimitus pahoittelee virhettä." Oikaisun voi lukea tästä.

Oikaisu oli totta kai paikallaan, vaikka sillä tiedolla, oliko kuvan vauva Enbusken ja naisystävän, ei tietenkään ollut mitään yleistä merkitystä.

Yleistä merkitystä sitä vastoin oli korjaamatta jätetyllä pötypuheella, joka antoi lukijoille väärän kuvan yrittäjien ja palkansaajien keskimääräisistä ansioista.

Iltalehden Enbuske-virheet kuvaavat osuvasti lehtien yleisempääkin suhtautumista asiavirheiden oikaisemiseen.

Yleistä merkitystä vailla olevat virheet oikaistaan hanakasti, mutta yleisöä yleiseltä kannalta tärkeissä asioissa harhaan johtavat pahat virheet jätetään mieluusti korjaamatta. Näin se menee, valitettavasti.


–––––––––––––––––––

Julkisen sanan neuvosto

Fredrikinkatu 25 A 8

00120 Helsinki

Kantelu hyvän journalistisen tavan rikkomisesta

Kantelun kohde

Mediapersoona Tuomas Enbusken kolumni ”Porno on yhtä aitoa kuin poliitikon kyyneleet – Siksi Susanna Koski mokasi täysin” (Iltalehden nettisivut 18.5.2018). Kirjoituksen osoite on: https://blogit.iltalehti.fi/tuomas-enbuske/2018/05/18/porno-on-yhta-aitoa-kuin-poliitikon-kyyneleet-siksi-susanna-koski-mokasi-taysin/ (tarkistettu 28.5.2018).

Kantelun perusteet

Kolumnissaan Tuomas Enbuske ruoti kansanedustaja Susanna Kosken kohua herättäneitä puheita A-studion ohjelmassa, jossa Koski kohtasi pitkäaikaistyöttömän. Yksi keskustelua herättäneistä kommenteista koski lisäarvon tuottamista.

Enbusken mukaan Susanna Koski itsekään ei tuota lisäarvoa, vaan hänenkin liksansa maksetaan lisäarvoa tuottavien ihmisten, esimerkiksi yrittäjien pussista. Tässä asiayhteydessä Enbuske esitti faktaväitteen:

”Suomessa yrittäjien keskimääräinen ansio on pienempi kuin palkansaajien.”

Enbusken väite oli perätön ja johti Iltalehden lukijoita harhaan. Perätön väite oli Journalistin ohjeiden 20. kohdan tarkoittama olennainen ja oikaisua vaativa asiavirhe.

Väitteen virheellisyys kävi ilmi esimerkiksi Tilastokeskuksen Tulonjakotilaston luvuista. Tuoreimmat käytettävissä olevat luvut ovat vuodelta 2016.

Tuona vuonna kulutusyksikköä kohti laskettujen, käytettävissä olevien rahatulojen mediaani oli maatalousyrittäjien ja muiden yrittäjien kotitalouksissa 28 714 euroa. Palkansaajilla vastaavien rahatulojen mediaani oli pienempi eli 27 630 euroa.

Vuonna 2016 kulutusyksikköä kohti laskettujen, käytettävissä olevien tulojen mediaani oli maatalousyrittäjien ja muiden yrittäjien kotitalouksissa 34 359 euroa, palkansaajilla vastaavasti 31 123 euroa eli pienempi.

19.5.2018 lähetin Iltalehden päätoimittajalle asiavirhettä koskevan korjauspyynnön. Se on kantelun lopussa. Pyyntöön ei reagoitu millään tavoin, eikä virhettä myöskään korjattu. Jättämällä olennaisen virheen korjaamatta Iltalehti rikkoi hyvää journalistista tapaa.

Kantelun tarkoitus ja luonne

JSN:n puheenjohtaja Elina Grundström on karsinut kaikki ”Kulissien takana” -raportin julkitulon eli 23.4.2016 jälkeen tekemäni kantelut. Kaikissa näissä kanteluissa on ollut kysymys siitä, että tiedotusväline on pyynnöstä huolimatta jättänyt olennaisen asiavirheen korjaamatta (JO 20).

Jokaisen näistä karsintapäätöksistään JSN:n puheenjohtaja on tehnyt tutkimatta kantelun asiasisältöä ja tulkitsematta hyvää journalistista tapaa. Sen sijaan hän on karsinut kunkin kantelun ikään kuin ”teknisellä” perusteella. Joulukuun 2016 päätöksiin asti karsintaperuste oli tällainen:

”Neuvosto ei ota kantelua käsittelyyn, koska kyseessä on testaustarkoituksessa tehty massakanteleminen.”

21.12.2016 JSN:n puheenjohtaja karsi neljä syys–lokakuussa 2016 tekemääni kantelua ja perusteli kutakin karsintapäätöstään näin:

”Neuvosto ei ota kantelua käsittelyyn, koska kantelu on tehty testaustarkoituksessa.”

”Testaustarkoitus” on ollut kantelun karsintaperusteena kaikissa joulukuun 2016 jälkeenkin tehdyissä karsintapäätöksissä. Karsintaperuste on kahdestakin syystä erikoinen.

Testaaminen itsessään ei ensinnäkään ole mikään tarkoitus. Eiväthän yrityksetkään testaa hyödykkeitään testaamisen vuoksi vaan kehittääkseen yhä parempia hyödykkeitä; testaus on siis pelkkä väline tarkoituksen tai tarkoitusten toteuttamiseksi.

”Testaustarkoitus” on kantelun karsintaperusteena erikoinen myös siksi, että joka ainoa kantelu on aina pakostakin ikään kuin testi.

Kun media jättää olennaisena pitämäni virheen korjaamatta, se mielestäni rikkoo hyvää journalistista tapaa. Ainoa keino saada selville, miten median itsesääntelyelin tulkitsee median menettelyä, on kantelu. Se taas vääjäämättä ”testaa” sitä, pitääkö JSN median menettelyä hyvän journalistisen tavan mukaisena vai sen vastaisena.

Jos JSN aikoo jatkossakin käyttää ”testaustarkoitusta” kantelujen karsintaperusteena, sen tulee kertoa, miten kantelun median menettelystä voi ylipäätään tehdä, niin ettei kantelulla ole tuota JSN:n kiellettynä pitämää tarkoitusta.

JSN:n perussopimuksen mukaan neuvoston tehtävänä on ”tukea hyvää journalistista tapaa”. Sopimuksesta käy edelleen ilmi, että JSN:n tehtävänä on ”tulkita hyvää journalistista tapaa” ja että neuvosto käsittelee asioita ”tehtyjen kantelujen perusteella”.

Tämän kantelun tarkoituksena on edistää hyvää journalistista tapaa. Kantelu tarjoaa JSN:lle konkreettisen mahdollisuuden toteuttaa median itsesääntelyä perussopimuksessa määritellyn tehtävän mukaisesti.

Neuvosto voi tulkita tämän kaikki muodolliset ja asialliset vaatimukset täyttävän kantelun perusteella, rikkoiko kantelun kohteena oleva tiedotusväline hyvää journalistista tapaa vai ei.

Koska kantelun kohteena oleva tiedotusväline jätti korjaamatta olennaisen virheen (JO 20), se mielestäni rikkoi hyvää journalistista tapaa. Siksi kantelun erityisenä tarkoituksena on se, että neuvosto tekee kantelusta langettavan päätöksen ja antaa tiedotusvälineelle huomautuksen.

Mutta siinäkin tapauksessa, että JSN:n päätös jostain käsittämättömästä syystä olisi vapauttava, yleisöä ajatellen on joka tapauksessa oleellista se, että päätös julkaistaan neuvoston kotisivuilla. Vain sillä tavalla yleisö voi saada tiedon siitä, millaisen virheen korjaamatta jättämistä median itsesääntely ei pidä hyvän journalistisen tavan vastaisena.

Jos JSN:n puheenjohtaja karsii virheen korjaamatta jättämistä koskevia kanteluja pelkin ”teknisin” perustein, se kielii siitä, ettei median itsesääntelyssä piitata lainkaan siitä, saavatko suomalaiset tiedotusvälineistään oikeaa vai virheellistä tietoa. Tällainen menettely myös synnyttää itsesääntelyn tehtävän ja tarkoituksen kannalta absurdin tilanteen.

Jättämällä virheet järjestään korjaamatta tiedotusvälineet voivat silloin vaikuttaa siihen, ettei JSN tosiasiassa lainkaan tutki niiden menettelyä ja tulkitse, ovatko ne menetelleet hyvän journalistisen tavan vastaisesti vai ei.

Mikäli JSN:n puheenjohtaja karsintaratkaisuillaan tarjoaa tiedotusvälineille tilaisuuden menetellä tällä tavalla, median itsesääntely lakkaa tyystin toimimasta. JSN:n mahdollisuudet tukea hyvää journalistista tapaa katoavat saman tien.

Vahingot itsesääntelyn piittaamattomasta toiminnasta kärsii yleisö, joka maksaa koko medialystin joukkotiedotustalouden ensimmäisen ja toisen kierron kautta.

Helsingissä 28.5.2018

Markku Lehtola

vapaa toimittaja

Kivihaantie 1 E 77

00310 Helsinki

040 512 2661

markku.a.lehtola (at) gmail.com

Korjauspyyntö

19. toukokuuta 2018 klo 10.38

Markku Lehtola

”Porno on yhtä aitoa kuin poliitikon kyyneleet – Siksi Susanna Koski mokasi täysin” -kirjoituksen (IL:n nettilehti 18.5.) asiavirhettä koskeva korjauspyyntö

Vastaanottaja: perttu.kauppinen@iltalehti.fi

Kopio: il.toimitus@iltalehti.fi

Hei,

Tuomas Enbuske esittää kirjoituksensa lopussa faktaväitteen, jonka mukaan ”Suomessa yrittäjien keskimääräinen ansio on pienempi kuin palkansaajien”. Väite on perätön ja johtaa Iltalehden lukijoita pahasti harhaan. Olennainen asiavirhe on syytä korjata viipymättä (JO 20).

Tilastokeskuksen Tulonjakotilaston mukaan (Kotitalouden tulot sosioekonomisen aseman mukaan 1987–2016) yrittäjätalouksien keskimääräiset ansiot olivat vuonna 2016 isompia kuin palkansaajatalouksien keskimääräiset ansiot. 

Tämä fakta päti sekä maatalousyrittäjiin että muihin yrittäjiin vuonna 2016 ja oli pätenyt saman tilaston mukaan jo 1996 eli kaksi vuosikymmentä sitten.

Keskimääräiset käytettävissä olevat rahatulot kotitaloutta kohti vuonna 2016 olivat maatalousyrittäjillä 53 150 €, muilla yrittäjillä 62 741 € ja palkansaajilla 48 186 €.

Keskimääräiset käytettävissä olevat tulot kotitaloutta kohti olivat vuonna 2016 maatalousyrittäjillä 64 927 €, muilla yrittäjillä 75 769 € ja palkansaajilla 54 440 €.

Muistutan tässä korjauspyynnössä JSN:n 7.3.2018 tekemästä langettavasta päätöksestä 6710/SL/17. Sen mukaan esitettyjen tietojen tulee pitää paikkansa myös tyyliltään ”vapaammissa” kirjoituksissa.

”Vaikka tiedotusvälineellä on oikeus valita näkökulmansa ja käyttämänsä ilmaisut, yleisölle ei saa välittyä virheellistä kuvaa käsitellystä asiasta”, neuvosto korosti.

Tervehdyksin

Markku Lehtola

vapaa toimittaja

Kivihaantie 1 E 77

00310 Helsinki

040 512 2661

markku.a.lehtola@gmail.com