20. "Me korjataan pienimmätkin virheet" 

Tiistaina 8.5.2018 Helsingin yliopiston juhlasalissa ruodittiin parin tunnin ajan totuutta. Yliopiston kutsu VOX HELSINKI: TOTUUS -tilaisuuteen kuului näin:

"VOX Helsinki kaivaa totuuden esille tiistaina 8.5.2018. Tule Helsingin yliopiston juhlasaliin klo 18, jos haluat kuulla rehellistä faktaa."

Yksi yliopiston ja Helsingin Sanomien tilaisuuden puhujista oli HS:n vastaava päätoimittaja Kaius Niemi.

Hän korosti taitavasti laaditussa puheessaan muun muassa luottamuksen ansaitsemista ja säilymistä yhteiskunnan keskeisenä arvona. Kriittisestä lehdistöstä ja sen tehtävästä Niemi sanoi näin:

"Median tehtävänä ei oo kiusata. Median tehtävänä on kertoa, mitä yhteiskunnassa todella tapahtuu.

On olemassa viestintää, joka on suljettua viestintää. Journalismi on avointa viestintää, ja se on tsekattua, faktoihin perustuvaa ja yritystä kuvata asiat niin todellisina kuin se suinkin on mahdollista.

Journalismi ei varmaan koskaan pääse totuuteen sinänsä, mutta meitä ajaa kuitenkin eetos siihen, että me pystytään tarkastamaan faktat ja olemaan niin lähellä sitä totuutta kuin kuin mahdollista.

Ja sit kun tehdään virheitä, ne virheet korjataan. Tää on erittäin olennainen juttu. 

Monet ajattelee silleen, että onpas tuolla nyt muuten Hesarissa paljon noita oikaisuja, mutta itse asiassa ne oikaisuthan kertoo siitä, että me korjataan pienimmätkin virheet."

Niemi kertoi katsoneensa vähän aikaa sitten New York Times -lehteä, jossa oli ollut yhden päivän aikana 14 oikaisua:

"Ne on ylpeitä siitä, että ne oikaisee aivan pienimmätkin virheet", Helsingin Sanomien vastaavana päätoimittajana 15.9.2013 aloittanut Kaius Niemi tiesi.

vastaava päätoimittaja
Kaius Niemi
Helsingin Sanomat
8.5.2018
VOX HELSINKI: TOTUUS

Saivatko tilaisuuteen yliopiston juhlasalissa osallistuneet ja tilaisuutta internetissä seuranneet sitten kuulla "rehellistä faktaa"? Korjaako esimerkiksi Helsingin Sanomat todella "pienimmätkin" virheet?

Olen syksystä 2012 lähtien tutkaillut ja testaillut median ja sen itsesääntelyn suhtautumista yleisölle välitetyn tiedon todenmukaisuuden vaateeseen. Käytännössä kyse on ollut virheiden korjaamisesta.

Tänä aikana testiini on kertynyt koko joukko Helsingin Sanomia koskevia konkreettisia tapauksia. Tieto niistä auttanee arvioimaan, kuinka "rehellistä faktaa" HS:n päätoimittaja TOTUUS-tilaisuuden yleisölle tarjosi.  

”Me korjataan pienimmätkin virheet” 15.9.2013–6.4.2018 

Tapaus 20

VIRHE

6.4.2018 Helsingin Sanomat julkaisi nettisivuillaan opetusneuvos Veikko Pöyhösen mielipidekirjoituksen "Olemmeko onnellisia suomalaisia?". Kirjoituksen voi lukea tästä. Kirjoituksessaan Pöyhönen kertoi The World Happiness Report 2018 -vertailusta ja esitti tällaisen väitteen siitä, miten onnellisuutta oli vertailussa mitattu: "Mittareina olivat muun muassa yhteiskunnan tuki, kansalaisvapaudet, eliniänodote sekä hallinnon ja liike-elämän luotettavuus."

KOMMENTTI

Tosiasiassa onnellisuutta ei mitattu SDSN-verkoston vertailussa opetusneuvos Pöyhösen väittämillä tekijöillä. 156 maan järjestys saatiin vertailussa aikaan vain laskemalla keskiarvot eri maissa vuosina 2015–2017 tehdyissä kyselyissä kansalaisten oman elämänsä yleisestä laadusta antamille pisteille. Pöyhösen mainitsemien tekijöiden avulla tutkijat vain yrittivät löytää mahdollisia selityksiä niille pisteille, joita kunkin maan vastaajat olivat kyselyissä antaneet oman elämänsä yleiselle laadulle. Perätön tieto rankkauksen syntytavasta onnellisuusvertailussa oli mielestäni olennainen ja oikaisua vaativa asiavirhe. Siksi pyysin 6.4., että Helsingin Sanomat oikaisee virheensä. Pyynnöstä huolimatta HS jätti virheen korjaamatta. Siksi lähetin 16.4. kantelun Julkisen sanan neuvostolle. Julkaisin kantelun Faktavahdissa samana päivänä. Postauksen voi lukea tästä. 24.5.2018 JSN:n puheenjohtaja Elina Grundström karsi kantelun eli päätti, ettei kantelua oteta neuvostossa käsiteltäväksi. Perusteena oli se, että kantelu oli hänen mielestään tehty "testaustarkoituksessa."

Oikaisu Helsingin Sanomissa 19.5.2018:

"Keskiviikkona 16. toukokuuta sivulla B 3 mainittiin virheellisesti, että impala-antiloopilla olisi kaviot. Antiloopilla on sorkat."

16.5. Helsingin Sanomat oli julkaissut kulttuurisivuillaan poimintoja mediasta eri puolilta maailmaa. Africam.com -nettisivustolta oli poimittu tieto Etelä-Afrikan eläimistä:

"Eteläafrikkalainen Naledin luonnonsuojelualue tarjoaa melko heikkolaatuista kuvaa mutta aivan uskomattoman lintujen ja hyönteisten äänimaiseman pahkasikojen töräyksineen ja impalan kavionkopseineen."

Perätöntä tietoa siitä, miten 156 maan rankkaus The World Happiness Report 2018 -vertailussa oli tehty, ei HS:n mielestä tarvinnut oikaista. Näin "me korjataan pienimmätkin virheet". VOX HELSINKI: TOTUUS.

18. "Me korjataan pienimmätkin virheet" 

Tiistaina 8.5.2018 Helsingin yliopiston juhlasalissa ruodittiin parin tunnin ajan totuutta. Yliopiston kutsu VOX HELSINKI: TOTUUS -tilaisuuteen kuului näin:

"VOX Helsinki kaivaa totuuden esille tiistaina 8.5.2018. Tule Helsingin yliopiston juhlasaliin klo 18, jos haluat kuulla rehellistä faktaa."

Yksi yliopiston ja Helsingin Sanomien tilaisuuden puhujista oli HS:n vastaava päätoimittaja Kaius Niemi.

Hän korosti taitavasti laaditussa puheessaan muun muassa luottamuksen ansaitsemista ja säilymistä yhteiskunnan keskeisenä arvona. Kriittisestä lehdistöstä ja sen tehtävästä Niemi sanoi näin:

"Median tehtävänä ei oo kiusata. Median tehtävänä on kertoa, mitä yhteiskunnassa todella tapahtuu.

On olemassa viestintää, joka on suljettua viestintää. Journalismi on avointa viestintää, ja se on tsekattua, faktoihin perustuvaa ja yritystä kuvata asiat niin todellisina kuin se suinkin on mahdollista.

Journalismi ei varmaan koskaan pääse totuuteen sinänsä, mutta meitä ajaa kuitenkin eetos siihen, että me pystytään tarkastamaan faktat ja olemaan niin lähellä sitä totuutta kuin kuin mahdollista.

Ja sit kun tehdään virheitä, ne virheet korjataan. Tää on erittäin olennainen juttu. 

Monet ajattelee silleen, että onpas tuolla nyt muuten Hesarissa paljon noita oikaisuja, mutta itse asiassa ne oikaisuthan kertoo siitä, että me korjataan pienimmätkin virheet."

Niemi kertoi katsoneensa vähän aikaa sitten New York Times -lehteä, jossa oli ollut yhden päivän aikana 14 oikaisua:

"Ne on ylpeitä siitä, että ne oikaisee aivan pienimmätkin virheet", Helsingin Sanomien vastaavana päätoimittajana 15.9.2013 aloittanut Kaius Niemi tiesi.

vastaava päätoimittaja
Kaius Niemi
Helsingin Sanomat
8.5.2018
VOX HELSINKI: TOTUUS

Saivatko tilaisuuteen yliopiston juhlasalissa osallistuneet ja tilaisuutta internetissä seuranneet sitten kuulla "rehellistä faktaa"? Korjaako esimerkiksi Helsingin Sanomat todella "pienimmätkin" virheet?

Olen syksystä 2012 lähtien tutkaillut ja testaillut median ja sen itsesääntelyn suhtautumista yleisölle välitetyn tiedon todenmukaisuuden vaateeseen. Käytännössä kyse on ollut virheiden korjaamisesta.

Tänä aikana testiini on kertynyt koko joukko Helsingin Sanomia koskevia konkreettisia tapauksia. Tieto niistä auttanee arvioimaan, kuinka "rehellistä faktaa" HS:n päätoimittaja TOTUUS-tilaisuuden yleisölle tarjosi.  

”Me korjataan pienimmätkin virheet” 15.9.2013–6.4.2018 

Tapaus 18

VIRHE

Pääkirjoituksessaan 21.3.2018 Helsingin Sanomat viittasi 14.3.2018 julkaistuun The World Happiness Report 2018 -selvitykseen. Pääkirjoituksen nettiversion voi lukea tästä.  Kirjoittaja esitti selvityksestä tällaisen väitteen: "Suomi valittiin hiljattain YK:n vertailussa maailman onnellisimmaksi maaksi." HS:n tulevaisuuskirjeenvaihtaja Heikki Aittokoski esitti 24.3.2018 julkaistussa "Onnellisten saari" -kirjoituksessaan asiallisesti ottaen saman väitteen: "Suomi on arvioitu maailman onnellisimmaksi maaksi." Kirjoituksen voi lukea tästä.

KOMMENTTI

Oikeasti Suomea ei sitoutumattoman asiantuntijaverkoston (The Sustainable Development Solutions Network, SDSN) vertailussa "valittu" eikä "arvioitu" onnellisimmaksi maaksi. 156 maan rankkaus syntyi aivan toisella tavalla. Maiden järjestys saatiin aikaan vain laskemalla keskiarvot eri maissa vuosina 2015–2017 tehdyissä kyselyissä kansalaisten oman elämänsä yleisestä laadusta antamille pisteille. Mitään "valintaa" tai "arviointia" 156 maan järjestyksen aikaansaamiseksi ei tehty. Selvityksessä mainittiin kuusi yhteiskunnallista tekijää, joita ei kuitenkaan käytetty rankkauksessa. Niiden perusteella Suomeakaan ei siis "valittu" tai "arvioitu" maailman onnellisimmaksi maaksi. Kyseisten yhteiskunnallisten tekijöiden avulla tutkijat vain yrittivät löytää mahdollisia selityksiä niille pisteille, joita kunkin maan vastaajat olivat kyselyissä antaneet oman elämänsä yleiselle laadulle. Kirjoitin HS:n 21.3. pääkirjoituksen innoittamana SDSN-verkoston vertailun syntytavasta Faktavahdissa jo 23.3. Postaus kannattaa lukaista, ja sen voi tehdä tästä. Perättömät tiedot laajaa huomiota saaneen, merkittävän vertailun syntytavasta olivat ilmiselvästi olennaisia ja oikaisua vaativia asiavirheitä. Koska Helsingin Sanomat pyynnöstä huolimatta jätti virheet korjaamatta, tein 3.4.2018 kantelut Julkisen sanan neuvostolle. Julkaisin ne vielä samana päivänä Faktavahdissa.  Muistutin lukijoita samalla nolosta ihmisten elämän laatua koskevasta väärinkäsityksestä, joka Hesarin toimittajille sattui keväällä 2013.  Silloin he uutisoivat OECD:n "vertailusta", jota järjestö ei ollut lainkaan tehnyt; näinkään räikeää asiavirhettä HS ei silloin suostunut korjaamaan. Postauksen voi lukea tästä. 25.4.2018 JSN:n puheenjohtaja Elina Grundström päätti, ettei neuvosto ota kanteluja käsiteltäväkseen. Perusteluna oli jälleen se, että kantelut oli hänen mielestään tehty "testaustarkoituksessa".

Oikaisu Helsingin Sanomissa 24.2.2018:

"Perjantaina 23. helmikuuta sivulla A 20 luki virheellisesti, että Suomeen muuttaneen Allison Burgerin isoisovanhemmat tapasivat tanssijuhlissa Oklahomassa. He tapasivat Kansasissa."

23.2.2018 Helsingin Sanomat oli julkaissut maahanmuuttoon liittyvän näyttävän jutun yhdysvaltalaisesta Allison Burgerista, joka oli verkosta googlaamalla etsinyt maailman parasta maata asua, ja muuttanut sitten Tuusulaan.

Jutussa kerrottiin, että Allison Burgerin suku on tšekkiläistä alkuperää: "Hänen isoisovanhempansa tapasivat Yhdysvaltain-tšekkien tanssijuhlissa Oklahomassa."

Perätöntä tietoa 156 maan onnellisuusvertailun syntytavasta ei HS:n mielestä tarvinnut oikaista. Näin "me korjataan pienimmätkin virheet". VOX HELSINKI: TOTUUS.

Hesari sumuttaa lukijoitaan itsepintaisesti onnellisuusraportista

HS:n raportointi siitä, millä perusteella 156 maata rankattiin The World Happiness Report 2018 -vertailussa, kertoo karua kieltä "vastuullisen" journalismin arjesta.

Kahteen otteeseen – 21.3. ja 24.3. – lehti tarjosi lukijoilleen täysin virheellisen tiedon siitä, miten meitä suomalaisia mairitellut vertailu syntyi.

Fataaleja virheitään HS ei pyynnöstä huolimatta suostunut korjaamaan, minkä takia lähetin lehden menettelystä 3.4. kantelut Julkisen sanan neuvostolle.

Olen kirjoitellut asiasta blogin aiemmissa postauksissa  23.3. ja 3.4. Ne voi ja kannattaa lukea tästä ja tästä.

Kantelut löytyvät 3.4. postauksesta. Siinä kerron myös siitä, miten maan ykköslehti vuosia sitten sepitti uutiset semmoisesta OECD:n vertailusta, jota ei ollut olemassakaan.

6.4. HS levitti uudemman kerran perätöntä tietoa tuoreen onnellisuusvertailun perusteista. Niin se teki, vaikka oli jo 26.3. saanut oikean tiedon siitä, millä perusteella maat vertailussa rankattiin.

Nytkään lehti ei piitannut lukijoidensa oikeudesta saada oikeaa tietoa, vaan jätti nolon asiavirheen korjaamatta. Niinpä oli taas pakko kannella HS:n menettelystä.

Lähetin kantelun JSN:lle aiemmin tänään, vaikka tiedän, ettei se välitä HS:n lukijoiden sumutuksesta eikä ota kantelua käsiteltäväkseen. Porttikielto pitää, voi hyvin ja täyttää kesällä jo kaksi vuotta.

–––––––––––––––––––

Julkisen sanan neuvosto

Fredrikinkatu 25 A 8

00120 Helsinki

Kantelu hyvän journalistisen tavan rikkomisesta

Kantelun kohde

Opetusneuvos Veikko Pöyhösen kirjoitus ”Olemmeko onnellisia suomalaisia?” (Helsingin Sanomien nettilehti 6.4.2018). Kirjoituksen osoite netissä on https://www.hs.fi/paivanlehti/06042018/art-2000005630302.html (tarkistettu 16.4.2018).

Kantelun perusteet

Opetusneuvos Veikko Pöyhönen kertoi The World Happiness Report 2018 -vertailusta, jonka mukaan Suomessa elävät maailman onnellisimmat ihmiset.

Hän kertoi, että vertailussa oli peräti 156 maata ja esitti tällaisen väitteen siitä, miten onnellisuutta oli vertailussa mitattu:

”Mittareina olivat muun muassa yhteiskunnan tuki, kansalaisvapaudet, eliniänodote sekä hallinnon ja liike-elämän luotettavuus.”

Väite, että onnellisuuden mittareina olivat raportissa kirjoittajan toteamat ”hyvinvointivaltion ulkoiset mittarit”, oli perätön ja johti lehden lukijoita pahasti harhaan. Kyseessä oli olennainen asiavirhe, joka lehden tuli korjata viipymättä (JO 20).

156 maan rankkaus on onnellisuusraportissa luvun 2 kuvana 2.2 (s. 20–22). Raportin sivulla 18 kerrotaan, miten maiden järjestys lukuarvoineen oli syntynyt.

”Figure 2.2 (below) shows the average ladder score (the average answer to the Cantril ladder question, asking people to evaluate the quality of their current lives on a scale of 0 to 10) for each country, averaged over the years 2015–2017.”

Ranking siis perustui kyselyistä saatuihin, lukuarvoina esitettyihin tuloksiin. Kyselyissä eri maissa asuvia ihmisiä oli pyydetty antamaan oman elämänsä yleiselle laadulle pisteet 0–10-asteikolla.

Raportin sivulla 18 tästä tosiasiasta todettiin yksiselitteisesti: ”The rankings in Figure 2.2 depend only on the average Cantril ladder scores reported by the respondents.”

Kirjoittajan toteamilla hyvinvointivaltion ulkoisilla mittareilla onnellisuutta ei mitattu. Raportissa mainituilla, hyvinvointivaltioonkin liittyvillä tekijöillä – elintasolla, sosiaalisella tuella, terveen elinajan odotteella, elämän valintojen sosiaalisella vapaudella, anteliaisuudella ja korruptiolla – oli aivan eri rooli.

Nämä tekijät esitettiin rankkauskuviossa 2.2 värikkäinä palkkeina. Ja tekijöiden rooli oli se, että niiden avulla tutkijat yrittivät etsiä selityksiä niille pisteille, joita kunkin maan vastaajat olivat kyselyissä antaneet oman elämänsä yleiselle laadulle:

”Each of these bars is divided into seven segments, showing our research efforts to find possible sources for the ladder levels. The first six sub-bars show how much each of the six key variables is calculated to contribute to that country’s ladder score, relative to that in a hypothetical country called Dystopia.”

6.4.2018 lähetin HS:n päätoimittajalle (ja tiedoksi mielipidesivun toimitukselle) korjauspyynnön. Se on kantelun lopussa.

Pyynnöstä huolimatta Helsingin Sanomat jätti korjaamatta olennaisen virheen ja rikkoi siten hyvää journalistista tapaa (JO 20).

HS:n menettely osoitti tässä tapauksessa erityistä piittaamattomuutta lukijoiden oikeudesta saada oikeaa tietoa.

Kuten 3.4. tekemäni kantelun liitteenä olevasta korjauspyynnöstä käy ilmi, HS:n toimitus oli jo 26.3.2018 saanut paikkansapitävän tiedon siitä, mihin onnellisuusraportin rankkaus perustui.

Kantelun tarkoitus ja luonne

JSN:n puheenjohtaja Elina Grundström on karsinut kaikki ”Kulissien takana” -raportin julkitulon eli 23.4.2016 jälkeen tekemäni kantelut. Kaikissa näissä kanteluissa on ollut kysymys siitä, että tiedotusväline on pyynnöstä huolimatta jättänyt olennaisen asiavirheen korjaamatta (JO 20).

Jokaisen näistä karsintapäätöksistään JSN:n puheenjohtaja on tehnyt tutkimatta kantelun asiasisältöä ja tulkitsematta hyvää journalistista tapaa. Sen sijaan hän on karsinut kunkin kantelun ikään kuin ”teknisellä” perusteella. Joulukuun 2016 päätöksiin asti karsintaperuste oli tällainen:

”Neuvosto ei ota kantelua käsittelyyn, koska kyseessä on testaustarkoituksessa tehty massakanteleminen.”

21.12.2016 JSN:n puheenjohtaja karsi neljä syys-lokakuussa 2016 tekemääni kantelua ja perusteli kutakin karsintapäätöstään näin:

”Neuvosto ei ota kantelua käsittelyyn, koska kantelu on tehty testaustarkoituksessa.”

”Testaustarkoitus” on ollut kantelun karsintaperusteena kaikissa joulukuun 2016 jälkeenkin tehdyissä karsintapäätöksissä. Karsintaperuste on kahdestakin syystä erikoinen.

Testaaminen itsessään ei ensinnäkään ole mikään tarkoitus. Eiväthän yrityksetkään testaa hyödykkeitään testaamisen vuoksi vaan kehittääkseen yhä parempia hyödykkeitä; testaus on siis pelkkä väline tarkoituksen tai tarkoitusten toteuttamiseksi.

”Testaustarkoitus” on kantelun karsintaperusteena erikoinen myös siksi, että joka ainoa kantelu on aina pakostakin ikään kuin testi.

Kun media jättää olennaisena pitämäni virheen korjaamatta, se mielestäni rikkoo hyvää journalistista tapaa. Ainoa keino saada selville, miten median itsesääntelyelin tulkitsee median menettelyä, on kantelu. Se taas vääjäämättä ”testaa” sitä, pitääkö JSN median menettelyä hyvän journalistisen tavan mukaisena vai sen vastaisena.

Jos JSN aikoo jatkossakin käyttää ”testaustarkoitusta” kantelujen karsintaperusteena, sen tulee kertoa, miten kantelun median menettelystä voi ylipäätään tehdä, niin ettei kantelulla ole tuota JSN:n kiellettynä pitämää tarkoitusta.

JSN:n perussopimuksen mukaan neuvoston tehtävänä on ”tukea hyvää journalistista tapaa”. Sopimuksesta käy edelleen ilmi, että JSN:n tehtävänä on ”tulkita hyvää journalistista tapaa” ja että neuvosto käsittelee asioita ”tehtyjen kantelujen perusteella”.

Tämän kantelun tarkoituksena on edistää hyvää journalistista tapaa. Kantelu tarjoaa JSN:lle konkreettisen mahdollisuuden toteuttaa median itsesääntelyä perussopimuksessa määritellyn tehtävän mukaisesti.

Neuvosto voi tulkita tämän kaikki muodolliset ja asialliset vaatimukset täyttävän kantelun perusteella, rikkoiko kantelun kohteena oleva tiedotusväline hyvää journalistista tapaa vai ei.

Koska kantelun kohteena oleva tiedotusväline jätti korjaamatta olennaisen virheen (JO 20), se mielestäni rikkoi hyvää journalistista tapaa. Siksi kantelun erityisenä tarkoituksena on se, että neuvosto tekee kantelusta langettavan päätöksen ja antaa tiedotusvälineelle huomautuksen.

Mutta siinäkin tapauksessa, että JSN:n päätös jostain käsittämättömästä syystä olisi vapauttava, yleisöä ajatellen on joka tapauksessa oleellista se, että päätös julkaistaan neuvoston kotisivuilla. Vain sillä tavalla yleisö voi saada tiedon siitä, millaisen virheen korjaamatta jättämistä median itsesääntely ei pidä hyvän journalistisen tavan vastaisena.

Jos JSN:n puheenjohtaja karsii virheen korjaamatta jättämistä koskevia kanteluja pelkin ”teknisin” perustein, se kielii siitä, ettei median itsesääntelyssä piitata lainkaan siitä, saavatko suomalaiset tiedotusvälineistään oikeaa vai virheellistä tietoa. Tällainen menettely myös synnyttää itsesääntelyn tehtävän ja tarkoituksen kannalta absurdin tilanteen.

Jättämällä virheet järjestään korjaamatta tiedotusvälineet voivat silloin vaikuttaa siihen, ettei JSN tosiasiassa lainkaan tutki niiden menettelyä ja tulkitse, ovatko ne menetelleet hyvän journalistisen tavan vastaisesti vai ei.

Mikäli JSN:n puheenjohtaja karsintaratkaisuillaan tarjoaa tiedotusvälineille tilaisuuden menetellä tällä tavalla, median itsesääntely lakkaa tyystin toimimasta. JSN:n mahdollisuudet tukea hyvää journalistista tapaa katoavat saman tien.

Vahingot itsesääntelyn piittaamattomasta toiminnasta kärsii yleisö, joka maksaa koko medialystin joukkotiedotustalouden ensimmäisen ja toisen kierron kautta.

Helsingissä 16.4.2018

Markku Lehtola

vapaa toimittaja

Kivihaantie 1 E 77

00310 Helsinki

040 512 2661

markku.a.lehtola (at) gmail.com

Korjauspyyntö

6. huhtikuuta 2018 klo 12.52

Markku Lehtola

”Olemmeko onnellisia suomalaisia?”-kirjoituksen (HS:n nettisivut 6.4.) asiavirhettä koskeva korjauspyyntö

Vastaanottaja: kaius.niemi@hs.fi

Kopio: hs.mielipide@hs.fi

Hei,

lehtesi julkaisemassa kirjoituksessa opetusneuvos Veikko Pöyhönen väittää äskettäin julkaistun onnellisuusraportin vertailun perustuvan ”lähinnä hyvinvointivaltion ulkoisiin mittareihin”.

Hänen mukaansa ”mittareina olivat muun muassa yhteiskunnan tuki, kansalaisvapaudet, eliniänodote sekä hallinnon ja liike-elämän luotettavuus”.

Rovasti Pöyhösen väite siitä, mihin The World Happiness Report 2018 -selvityksen vertailu perustui, oli perätön ja johti HS:n lukijoita pahasti harhaan. Olennainen asiavirhe on syytä korjata viipymättä (JO 20).

Kuten selvityksessä todetaan, 156 maan rankkaus perustui vertailussa pelkästään yhteen eri maiden asukkaille kyselyissä esitettyyn, ns. Cantril ladder -kysymykseen annettuihin vastauksiin eli vastaajien antamiin pisteisiin.

Rankkaus on esitetty selvityksen luvussa 2 kuvana 2.2, ja näin tutkijat rankkauksen rakentumisesta huomauttivat: ”The rankings in Figure 2.2 depend only on the average Cantril ladder scores reported by the respondents.”

Raportissa mainituilla, hyvinvointivaltioonkin liittyvillä tekijöillä – elintasolla, sosiaalisella tuella, terveen elinajan odotteella, elämän valintojen sosiaalisella vapaudella, anteliaisuudella ja korruptiolla – onnellisuutta ei mitattu. Näiden tekijöiden rooli raportissa oli jotain aivan muuta.

Kyseiset tekijät esitettiin rankkauskuviossa 2.2 värikkäinä palkkeina. Ja tekijöiden rooli oli se, että niiden avulla tutkijat pyrkivät etsimään mahdollisia selityksiä niille pisteille, joita kunkin maan vastaajat olivat kyselyissä antaneet oman elämänsä yleiselle laadulle:

”Each of these bars is divided into seven segments, showing our research efforts to find possible sources for the ladder levels. The first six sub-bars show how much each of the six key variables is calculated to contribute to that country’s ladder score, relative to that in a hypothetical country called Dystopia.”

Tervehdyksin

Markku Lehtola

vapaa toimittaja

Kivihaantie 1 E 77

00310 Helsinki

040 512 2661

markku.a.lehtola@gmail.com 

Maakuntalehdetkin levittivät perätöntä tietoa onnellisuusraportista

Olen naputellut jo useamman postauksen siitä, miten Helsingin Sanomat, isänmaan sanomalehtien valtias, levitti väärää tietoa The World Happiness Report 2018 -selvityksestä. Tekstit voi lukea tästä, tästä ja tästä.

Mutta ei Hesari, voi veikkoset, ainoa lukijoille vilpistelevä lehti ole. Monet maakuntalehdet yhtyivät täysillä vilpistelyn iloon.

Ne antoivat lukijoilleen aivan väärän kuvan siitä, miten 156 maan rankkaus SDSN-verkoston raportissa syntyi. Ja sitten ne, pyynnöstä huolimatta, jättivät nolon väärinkäsityksensä korjaamatta.

Niinpä oli pakko värkätä kantelut Julkisen sanan neuvostolle Etelä-Suomen Sanomista, Itä-Savosta ja Kymen Sanomista.

Meilailin kantelut, porttikiellostani huolimatta, aamulla JSN:lle ja julkaisen ne saman tien tämän postauksen lopussa. Muutenhan ne eivät ikinä tulisikaan julkisiksi.

Etelä-Suomen Sanomien viattomia lukijoita muuten harhautti perättömillä tiedoilla toimittaja Saara Larkio. Kaakon Viestintä Oy:n Itä-Savossa ja Kymen Sanomissa samalla asialla oli päätoimittaja Jaana Rautio-Teijonmaa.

Lukuiloa, näissä JSN:n merkeissä:

––––––––––––––––––

Julkisen sanan neuvosto

Fredrikinkatu 25 A 8

00120 Helsinki

Kantelu hyvän journalistisen tavan rikkomisesta

Kantelun kohde

Etelä-Suomen Sanomien Saara Larkion kolumni ”Älkää siellä minua onnelliseksi haukkuko” (ESS:n nettilehti 27.3.2018). Kirjoituksen osoite netissä on https://www.ess.fi/Mielipide/esalaiset/art2447312 (tarkistettu 5.4.2018).

Kantelun perusteet

Saara Larkio kirjoitti Esalainen-kolumnissaan, miten Suomi nousi ensimmäistä kertaa YK:n onnellisuusraportin kärkeen, eli että olemme vuoden 2018 onnellisin maa.

”YK:n raportissa onnellisuutta mitattiin kuudella tekijällä: tuloilla, eliniän odotteella, sosiaalisella tuella, vapaudella, luottamuksella ja anteliaisuudella”, Larkio väitti.

Väitteeseen sisältyi kaksi pahaa asiavirhettä. The World Happiness Report 2018 ei ollut YK:n raportti, eikä siinä mitattu onnellisuutta Larkion väittämällä tavalla vaan aivan eri tavalla.

Larkion molemmat perättömät väitteet olivat olennaisia asiavirheitä. Ne johtivat lukijoita pahasti harhaan, joten lehden tuli korjata virheet viipymättä (JO 20).

Onnellisuusraportin teki ja julkaisi sitoutumaton asiantuntijaverkosto The Sustainable Development Solutions Network (SDSN). Verkostoa johtaa hyvinvointitutkimuksistaan laajalti tunnettu professori Jeffrey D. Sachs.

SDSN on yhteydessä YK:hon, kuten lukemattomiin yksityisiinkin tahoihin. Se tekee yhteistyötä YK:n toimistojen kanssa aivan kuten yksityistenkin tahojen kanssa.

Raporttia ei voi väittää YK:n raportiksi siksikään, koska raportissa huomautetaan, etteivät sen näkemykset välttämättä vastaa YK:n minkään organisaation, toimiston tai ohjelman näkemyksiä:

”The World Happiness Report was written by a group of independent experts acting in their personal capacities. Any views expressed in this report do not necessarily reflect the views of any organization, agency or program of the United Nations.”

Onnellisuutta SDSN-verkoston raportissa mitattiin pelkästään yhden, 156 maan asukkaille kyselyissä esitetyn, hyvinvointitutkimuksista tutun ns. Cantril ladder -kysymyksen avulla. Se on kerrottu sanatarkasti raportin luvun 2 tilastoliitteessä 1:

”Please imagine a ladder, with steps numbered from 0 at the bottom to 10 at the top. The top of the ladder represents the best possible life for you and the bottom of the ladder represents the worst possible life for you. On which step of the ladder would you say you personally feel you stand at this time?”

Vastaajaa siis pyydettiin kuvittelemaan tikkaita, jonka askelmat on numeroitu nollasta kymppiin. Vastaajalle kerrottiin, että huipun askelma edusti hänelle parasta mahdollista elämää ja alin askelma taas pahinta mahdollista elämää.

Tämän jälkeen vastaajalta kysyttiin, millä askelmalla hän nyt kokee seisovansa. Vastaajaa siis pyydettiin antamaan oman elämänsä tämänhetkiselle yleiselle laadulle pisteet asteikolla 0–10.

Selvityksessä mukana olleiden 156 maan rankkaus on esitetty raportin luvussa 2 kuvana 2.2. Tähän tapaan raportissa kerrotaan siitä, miten rankkaus syntyi eli miten onnellisuutta mitattiin:

”Figure 2.2 (below) shows the average ladder score (the average answer to the Cantril ladder question, asking people to evaluate the quality of their current lives on a scale of 0 to 10) for each country, averaged over the years 2015–2017.”

Vielä erikseen raportissa esitetään lukijoille tällainen huomautus: ”The rankings in Figure 2.2 depend only on the average Cantril ladder scores reported by the respondents.”

Raportissa mainituilla tekijöillä – elintasolla, sosiaalisella tuella, terveen elinajan odotteella, elämän valintojen sosiaalisella vapaudella, anteliaisuudella ja korruptiolla – onnellisuutta ei mitattu. Näiden tekijöiden rooli selvityksessä oli jotain aivan muuta.

Mainitut kuusi tekijää esitettiin rankkauskuviossa 2.2 värikkäinä palkkeina. Kyseisten tekijöiden avulla tutkijat pyrkivät etsimään mahdollisia selityksiä niille pisteille, joita kunkin maan vastaajat olivat kyselyissä antaneet oman elämänsä yleiselle laadulle:

”Each of these bars is divided into seven segments, showing our research efforts to find possible sources for the ladder levels. The first six sub-bars show how much each of the six key variables is calculated to contribute to that country’s ladder score, relative to that in a hypothetical country called Dystopia.”

Heti Saara Larkion jutun ilmestyttyä 27.3. lähetin ESS:n toimitukselle korjauspyynnön. Se on kantelun lopussa.

Toimitus ei vastannut korjauspyyntöön eikä myöskään korjannut Larkion kirjoituksen olennaisia asiavirheitä. Siksi Etelä-Suomen Sanomat rikkoi hyvää journalistista tapaa (JO 20).

Kantelun tarkoitus ja luonne

JSN:n puheenjohtaja Elina Grundström on karsinut kaikki ”Kulissien takana” -raportin julkitulon eli 23.4.2016 jälkeen tekemäni kantelut. Kaikissa näissä kanteluissa on ollut kysymys siitä, että tiedotusväline on pyynnöstä huolimatta jättänyt olennaisen asiavirheen korjaamatta (JO 20).

Jokaisen näistä karsintapäätöksistään JSN:n puheenjohtaja on tehnyt tutkimatta kantelun asiasisältöä ja tulkitsematta hyvää journalistista tapaa. Sen sijaan hän on karsinut kunkin kantelun ikään kuin ”teknisellä” perusteella. Joulukuun 2016 päätöksiin asti karsintaperuste oli tällainen:

”Neuvosto ei ota kantelua käsittelyyn, koska kyseessä on testaustarkoituksessa tehty massakanteleminen.”

21.12.2016 JSN:n puheenjohtaja karsi neljä syys-lokakuussa 2016 tekemääni kantelua ja perusteli kutakin karsintapäätöstään näin:

”Neuvosto ei ota kantelua käsittelyyn, koska kantelu on tehty testaustarkoituksessa.”

”Testaustarkoitus” on ollut kantelun karsintaperusteena kaikissa joulukuun 2016 jälkeenkin tehdyissä karsintapäätöksissä. Karsintaperuste on kahdestakin syystä erikoinen.

Testaaminen itsessään ei ensinnäkään ole mikään tarkoitus. Eiväthän yrityksetkään testaa hyödykkeitään testaamisen vuoksi vaan kehittääkseen yhä parempia hyödykkeitä; testaus on siis pelkkä väline tarkoituksen tai tarkoitusten toteuttamiseksi.

”Testaustarkoitus” on kantelun karsintaperusteena erikoinen myös siksi, että joka ainoa kantelu on aina pakostakin ikään kuin testi.

Kun media jättää olennaisena pitämäni virheen korjaamatta, se mielestäni rikkoo hyvää journalistista tapaa. Ainoa keino saada selville, miten median itsesääntelyelin tulkitsee median menettelyä, on kantelu. Se taas vääjäämättä ”testaa” sitä, pitääkö JSN median menettelyä hyvän journalistisen tavan mukaisena vai sen vastaisena.

Jos JSN aikoo jatkossakin käyttää ”testaustarkoitusta” kantelujen karsintaperusteena, sen tulee kertoa, miten kantelun median menettelystä voi ylipäätään tehdä, niin ettei kantelulla ole tuota JSN:n kiellettynä pitämää tarkoitusta.

JSN:n perussopimuksen mukaan neuvoston tehtävänä on ”tukea hyvää journalistista tapaa”. Sopimuksesta käy edelleen ilmi, että JSN:n tehtävänä on ”tulkita hyvää journalistista tapaa” ja että neuvosto käsittelee asioita ”tehtyjen kantelujen perusteella”.

Tämän kantelun tarkoituksena on edistää hyvää journalistista tapaa. Kantelu tarjoaa JSN:lle konkreettisen mahdollisuuden toteuttaa median itsesääntelyä perussopimuksessa määritellyn tehtävän mukaisesti.

Neuvosto voi tulkita tämän kaikki muodolliset ja asialliset vaatimukset täyttävän kantelun perusteella, rikkoiko kantelun kohteena oleva tiedotusväline hyvää journalistista tapaa vai ei.

Koska kantelun kohteena oleva tiedotusväline jätti korjaamatta olennaisen virheen (JO 20), se mielestäni rikkoi hyvää journalistista tapaa. Siksi kantelun erityisenä tarkoituksena on se, että neuvosto tekee kantelusta langettavan päätöksen ja antaa tiedotusvälineelle huomautuksen.

Mutta siinäkin tapauksessa, että JSN:n päätös jostain käsittämättömästä syystä olisi vapauttava, yleisöä ajatellen on joka tapauksessa oleellista se, että päätös julkaistaan neuvoston kotisivuilla. Vain sillä tavalla yleisö voi saada tiedon siitä, millaisen virheen korjaamatta jättämistä median itsesääntely ei pidä hyvän journalistisen tavan vastaisena.

Jos JSN:n puheenjohtaja karsii virheen korjaamatta jättämistä koskevia kanteluja pelkin ”teknisin” perustein, se kielii siitä, ettei median itsesääntelyssä piitata lainkaan siitä, saavatko suomalaiset tiedotusvälineistään oikeaa vai virheellistä tietoa. Tällainen menettely myös synnyttää itsesääntelyn tehtävän ja tarkoituksen kannalta absurdin tilanteen.

Jättämällä virheet järjestään korjaamatta tiedotusvälineet voivat silloin vaikuttaa siihen, ettei JSN tosiasiassa lainkaan tutki niiden menettelyä ja tulkitse, ovatko ne menetelleet hyvän journalistisen tavan vastaisesti vai ei.

Mikäli JSN:n puheenjohtaja karsintaratkaisuillaan tarjoaa tiedotusvälineille tilaisuuden menetellä tällä tavalla, median itsesääntely lakkaa tyystin toimimasta. JSN:n mahdollisuudet tukea hyvää journalistista tapaa katoavat saman tien.

Vahingot itsesääntelyn piittaamattomasta toiminnasta kärsii yleisö, joka maksaa koko medialystin joukkotiedotustalouden ensimmäisen ja toisen kierron kautta.

Helsingissä 5.4.2018

Markku Lehtola

vapaa toimittaja

Kivihaantie 1 E 77

00310 Helsinki

040 512 2661

markku.a.lehtola (at) gmail.com

Korjauspyyntö

27. maaliskuuta 2018 klo 3.58

Markku Lehtola

”Älkää siellä minua onnelliseksi haukkuko” -kirjoituksen (ESS:n nettilehti 27.3.) asiavirheitä koskeva korjauspyyntö

Vastaanottaja: saara.larkio@ess.fi

Kopio: perttu.kauppinen@mediataloesa.fi, toimitus@ess.fi

Hei,

totesit Esalainen-kirjoituksessasi, että ”YK:n raportissa onnellisuutta mitattiin kuudella tekijällä: tuloilla, eliniän odotteella, sosiaalisella tuella, vapaudella, luottamuksella ja anteliaisuudella”.

Tähän toteamukseesi sisältyi kaksikin olennaista asiavirhettä. Ne on syytä korjata viipymättä, jotta ESS:n lukijoille ei jää aivan väärää käsitystä kyseisen selvityksen statuksesta eli tekijästä ja julkaisijasta eikä myöskään tavasta, jolla onnellisuutta oli selvityksessä vertailtu (JO 20).

The World Happiness Report 2018 ei ole ”YK:n raportti”. Vertailun teki ja julkaisi sitoutumaton asiantuntijaverkosto The Sustainable Development Solutions Network (SDSN), jota johtaa hyvinvointitutkimuksistaan tunnettu professori Jeffrey D. Sachs.

SDNS on toki yhteydessä YK:hon ja tekee yhteistyötäkin sen toimistojen kanssa. Se esimerkiksi saa tutkimuksiaan varten tilastoaineistoja YK:n toimistoilta. Mutta tämä sitoutumaton verkosto on yhteydessä myös lukemattomiin yksityisiin tahoihin ja tekee yhteistyötä niidenkin kanssa.

Raportissa huomautetaan lukijoille jo sisältöluettelon sivulla siitä, että raportin näkemykset eivät välttämättä vastaa YK:n minkään organisaation, toimiston tai ohjelman näkemyksiä:

”The World Happiness Report was written by a group of independent experts acting in their personal capacities. Any views expressed in this report do not necessarily reflect the views of any organization, agency or program of the United Nations.”

SDSN-verkoston raportissa ei mitattu onnellisuutta mainitsemillasi tekijöillä. Onnellisuutta mitattiin pelkästään yhden eri maiden asukkaille kyselyissä esitetyn, hyvinvointitutkimuksista tutun ns. Cantril ladder -kysymyksen avulla.

Vastaajaa pyydettiin kuvittelemaan tikkaita, joiden askelmat on numeroitu nollasta kymppiin. Vastaajalle kerrottiin, että huipun askelma edusti hänelle parasta mahdollista elämää ja alin askelma taas pahinta mahdollista elämää.

Tämän jälkeen vastaajalta udeltiin, millä askelmalla hän nyt kokee seisovansa. Toisin sanoen vastaajaa pyydettiin antamaan oman elämänsä tämänhetkiselle yleiselle laadulle pisteet 0–10-asteikolla.

Selvityksessä mukana olleiden 156 maan rankkaus on esitetty raportin luvussa 2 kuvana 2.2. Tähän tapaan raportissa kerrotaan siitä, miten rankkaus syntyi eli miten onnellisuutta mitattiin:

”Figure 2.2 (below) shows the average ladder score (the average answer to the Cantril ladder question, asking people to evaluate the quality of their current lives on a scale of 0 to 10) for each country, averaged over the years 2015–2017.”

Vielä erikseen raportissa esitetään lukijoille tällainen huomautus: ”The rankings in Figure 2.2 depend only on the average Cantril ladder scores reported by the respondents.”

Raportissa mainituilla kuudella tekijällä – elintasolla, sosiaalisella tuella, terveen elinajan odotteella, elämän valintojen sosiaalisella vapaudella, anteliaisuudella ja korruptiolla – onnellisuutta ei mitattu. Näiden tekijöiden rooli selvityksessä oli jotain aivan muuta.

Mainitut kuusi tekijää esitettiin rankkauskuviossa 2.2 värikkäinä palkkeina. Noiden tekijöiden avulla tutkijat pyrkivät etsimään mahdollisia selityksiä niille pisteille, joita kunkin maan vastaajat olivat kyselyissä antaneet oman elämänsä yleiselle laadulle.

”Each of these bars is divided into seven segments, showing our research efforts to find possible sources for the ladder levels. The first six sub-bars show how much each of the six key variables is calculated to contribute to that country’s ladder score, relative to that in a hypothetical country called Dystopia.”

Sinänsä napakasta ja värikkäästä tekstistäsi rohkenen päätellä, että et ole tullut tutustuneeksi raporttiin, josta kirjoitit. Aivan samoin on käynyt kaikille muillekin raportista kirjoittaneille suomalaisille toimittajille. 

Tästä syystä mediat ovat järjestään antaneet yleisöilleen täysin väärän kuvan raportin statuksesta, ja mikä vielä ikävämpää, myös onnellisuuden mittaamisen tavasta.

Tervehdyksin

Markku Lehtola

vapaa toimittaja

Kivihaantie 1 E 77

00310 Helsinki

040 512 2661

markku.a.lehtola@gmail.com

–––––––––––––––––––––

Julkisen sanan neuvosto

Fredrikinkatu 25 A 8

00120 Helsinki

Kantelu hyvän journalistisen tavan rikkomisesta

Kantelun kohde

Jaana Rautio-Teijonmaan pääkirjoitus ”Onnellinen Suomi” Itä-Savon nettilehdessä 18.3.2018. Kirjoituksen osoite netissä on https://ita-savo.fi/mielipide/paakirjoitukset/3277e53f-ac3f-44ad-8bad-2640a8abb1f0 (tarkistettu 5.4.2018).

Kantelun perusteet

Jaana Rautio-Teijonmaa kirjoitti Suomen kivunneen maailman onnellisuustutkimuksessa ykköseksi. Tämän jälkeen hän väitti:

”The World Happiness Report eli kansalaisten onnellisuutta mittaavassa tutkimuksessa 156 maata laitetaan järjestykseen muun muassa sosiaalisen tuen, elinajan odotuksen ja korruption perusteella.”

Väite maiden järjestyksen syntytavasta The World Happiness Report 2018 -tutkimuksessa oli perätön. Se johti lukijoita pahasti harhaan ja oli olennainen, korjausta vaatinut asiavirhe (JO 20).

Maita ei laitettu SDSN-verkoston raportissa järjestykseen pääkirjoituksessa mainittujen tekijöiden perusteella. Järjestys perustui pelkästään eri maissa tehtyjen kyselyjen tuloksiin.

156 maan asukkaille esitettiin kyselyissä sama, hyvinvointitutkimuksista tuttu ns. Cantril ladder -kysymys. Se on kerrottu sanatarkasti raportin luvun 2 tilastoliitteessä 1:

”Please imagine a ladder, with steps numbered from 0 at the bottom to 10 at the top. The top of the ladder represents the best possible life for you and the bottom of the ladder represents the worst possible life for you. On which step of the ladder would you say you personally feel you stand at this time?”

Vastaajaa siis pyydettiin kuvittelemaan tikkaita, jonka askelmat on numeroitu nollasta kymppiin. Vastaajalle kerrottiin, että huipun askelma edusti hänelle parasta mahdollista elämää ja alin askelma taas pahinta mahdollista elämää.

Tämän jälkeen vastaajalta kysyttiin, millä askelmalla hän nyt kokee seisovansa. Vastaajaa siis pyydettiin antamaan oman elämänsä tämänhetkiselle yleiselle laadulle pisteet asteikolla 0–10.

Selvityksessä mukana olleiden 156 maan rankkaus on esitetty raportin luvussa 2 kuvana 2.2. Tähän tapaan raportissa kerrotaan siitä, miten rankkaus syntyi eli miten onnellisuutta mitattiin:

”Figure 2.2 (below) shows the average ladder score (the average answer to the Cantril ladder question, asking people to evaluate the quality of their current lives on a scale of 0 to 10) for each country, averaged over the years 2015–2017.”

Vielä erikseen raportissa esitetään lukijoille tällainen huomautus: ”The rankings in Figure 2.2 depend only on the average Cantril ladder scores reported by the respondents.”

Raportissa mainituilla tekijöillä – elintasolla, sosiaalisella tuella, terveen elinajan odotteella, elämän valintojen sosiaalisella vapaudella, anteliaisuudella ja korruptiolla – onnellisuutta ei mitattu. Näiden tekijöiden rooli selvityksessä oli jotain aivan muuta.

Mainitut kuusi tekijää esitettiin rankkauskuviossa 2.2 värikkäinä palkkeina. Kyseisten tekijöiden avulla tutkijat pyrkivät etsimään mahdollisia selityksiä niille pisteille, joita kunkin maan vastaajat olivat kyselyissä antaneet oman elämänsä yleiselle laadulle:

”Each of these bars is divided into seven segments, showing our research efforts to find possible sources for the ladder levels. The first six sub-bars show how much each of the six key variables is calculated to contribute to that country’s ladder score, relative to that in a hypothetical country called Dystopia.”

27.3.2018 lähetin Jaana Rautio-Teijonmaalle ja Kymen Sanomien toimitukselle korjauspyynnön Se on kantelun lopussa.

Korjauspyyntöön ei vastattu, eikä Jaana Rautio-Teijonmaan pääkirjoituksen olennaista asiavirhettä myöskään korjattu. Tästä syystä Kymen Sanomat rikkoi hyvää journalistista tapaa (JO 20).

Kantelun tarkoitus ja luonne

JSN:n puheenjohtaja Elina Grundström on karsinut kaikki ”Kulissien takana” -raportin julkitulon eli 23.4.2016 jälkeen tekemäni kantelut. Kaikissa näissä kanteluissa on ollut kysymys siitä, että tiedotusväline on pyynnöstä huolimatta jättänyt olennaisen asiavirheen korjaamatta (JO 20).

Jokaisen näistä karsintapäätöksistään JSN:n puheenjohtaja on tehnyt tutkimatta kantelun asiasisältöä ja tulkitsematta hyvää journalistista tapaa. Sen sijaan hän on karsinut kunkin kantelun ikään kuin ”teknisellä” perusteella. Joulukuun 2016 päätöksiin asti karsintaperuste oli tällainen:

”Neuvosto ei ota kantelua käsittelyyn, koska kyseessä on testaustarkoituksessa tehty massakanteleminen.”

21.12.2016 JSN:n puheenjohtaja karsi neljä syys-lokakuussa 2016 tekemääni kantelua ja perusteli kutakin karsintapäätöstään näin:

”Neuvosto ei ota kantelua käsittelyyn, koska kantelu on tehty testaustarkoituksessa.”

”Testaustarkoitus” on ollut kantelun karsintaperusteena kaikissa joulukuun 2016 jälkeenkin tehdyissä karsintapäätöksissä. Karsintaperuste on kahdestakin syystä erikoinen.

Testaaminen itsessään ei ensinnäkään ole mikään tarkoitus. Eiväthän yrityksetkään testaa hyödykkeitään testaamisen vuoksi vaan kehittääkseen yhä parempia hyödykkeitä; testaus on siis pelkkä väline tarkoituksen tai tarkoitusten toteuttamiseksi.

”Testaustarkoitus” on kantelun karsintaperusteena erikoinen myös siksi, että joka ainoa kantelu on aina pakostakin ikään kuin testi.

Kun media jättää olennaisena pitämäni virheen korjaamatta, se mielestäni rikkoo hyvää journalistista tapaa. Ainoa keino saada selville, miten median itsesääntelyelin tulkitsee median menettelyä, on kantelu. Se taas vääjäämättä ”testaa” sitä, pitääkö JSN median menettelyä hyvän journalistisen tavan mukaisena vai sen vastaisena.

Jos JSN aikoo jatkossakin käyttää ”testaustarkoitusta” kantelujen karsintaperusteena, sen tulee kertoa, miten kantelun median menettelystä voi ylipäätään tehdä, niin ettei kantelulla ole tuota JSN:n kiellettynä pitämää tarkoitusta.

JSN:n perussopimuksen mukaan neuvoston tehtävänä on ”tukea hyvää journalistista tapaa”. Sopimuksesta käy edelleen ilmi, että JSN:n tehtävänä on ”tulkita hyvää journalistista tapaa” ja että neuvosto käsittelee asioita ”tehtyjen kantelujen perusteella”.

Tämän kantelun tarkoituksena on edistää hyvää journalistista tapaa. Kantelu tarjoaa JSN:lle konkreettisen mahdollisuuden toteuttaa median itsesääntelyä perussopimuksessa määritellyn tehtävän mukaisesti.

Neuvosto voi tulkita tämän kaikki muodolliset ja asialliset vaatimukset täyttävän kantelun perusteella, rikkoiko kantelun kohteena oleva tiedotusväline hyvää journalistista tapaa vai ei.

Koska kantelun kohteena oleva tiedotusväline jätti korjaamatta olennaisen virheen (JO 20), se mielestäni rikkoi hyvää journalistista tapaa. Siksi kantelun erityisenä tarkoituksena on se, että neuvosto tekee kantelusta langettavan päätöksen ja antaa tiedotusvälineelle huomautuksen.

Mutta siinäkin tapauksessa, että JSN:n päätös jostain käsittämättömästä syystä olisi vapauttava, yleisöä ajatellen on joka tapauksessa oleellista se, että päätös julkaistaan neuvoston kotisivuilla. Vain sillä tavalla yleisö voi saada tiedon siitä, millaisen virheen korjaamatta jättämistä median itsesääntely ei pidä hyvän journalistisen tavan vastaisena.

Jos JSN:n puheenjohtaja karsii virheen korjaamatta jättämistä koskevia kanteluja pelkin ”teknisin” perustein, se kielii siitä, ettei median itsesääntelyssä piitata lainkaan siitä, saavatko suomalaiset tiedotusvälineistään oikeaa vai virheellistä tietoa. Tällainen menettely myös synnyttää itsesääntelyn tehtävän ja tarkoituksen kannalta absurdin tilanteen.

Jättämällä virheet järjestään korjaamatta tiedotusvälineet voivat silloin vaikuttaa siihen, ettei JSN tosiasiassa lainkaan tutki niiden menettelyä ja tulkitse, ovatko ne menetelleet hyvän journalistisen tavan vastaisesti vai ei.

Mikäli JSN:n puheenjohtaja karsintaratkaisuillaan tarjoaa tiedotusvälineille tilaisuuden menetellä tällä tavalla, median itsesääntely lakkaa tyystin toimimasta. JSN:n mahdollisuudet tukea hyvää journalistista tapaa katoavat saman tien.

Vahingot itsesääntelyn piittaamattomasta toiminnasta kärsii yleisö, joka maksaa koko medialystin joukkotiedotustalouden ensimmäisen ja toisen kierron kautta.

Helsingissä 5.4.2018

Markku Lehtola

vapaa toimittaja

Kivihaantie 1 E 77

00310 Helsinki

040 512 2661

markku.a.lehtola (at) gmail.com

Korjauspyyntö

27. maaliskuuta 2018 klo 16.28

Markku Lehtola

Onnellinen Suomi -pääkirjoituksen (18.3. Itä-Savon, Kymen Sanomien ja Kouvolan Sanomien nettilehdet sekä Länsi-Savon paperilehti 18.3.) asiavirhettä koskeva korjauspyyntö

Vastaanottaja: jaana.rautio-teijonmaa@kaakonviestinta.fi

Kopio: pekka.lakka@kaakonviestinta.fi, timo.laitakari@lansi-savo.fi, uutiset@lansi-savo.fi, heidi.ekdahl@kymensanomat.fi, uutiset@kymensanomat.fi, petri.karjalainen@kouvolansanomat.fi, toimitus@kouvolansanomat.fi, uutiset@ita-savo.fi

Hei,

väitit Itä-Savon, Kymen Sanomien, Kouvolan Sanomien ja Länsi-Savon lukijoille, että ”The World Happines Report eli kansalaisten onnellisuutta mittaavassa tutkimuksessa 156 maata laitetaan järjestykseen muun muassa sosiaalisen tuen, elinajan odotuksen ja korruption perusteella”.

Väite oli perätön ja antoi lehtien lukijoille täysin väärän kuvan siitä, miten 156 maata rankattiin SDSN:n (The Sustainable Development Solutions Network) tekemässä ja julkaisemassa selvityksessä. 

Maita ei laitettu järjestykseen mainitsemiesi tekijöiden perusteella. Niillä ei ollut mitään tekemistä sen kanssa, mihin järjestykseen maat vertailussa asettuivat.

Perätön väite oli Journalistin ohjeiden 20. kohdan tarkoittama olennainen asiavirhe, joten se on syytä korjata viipymättä kaikissa niissä lehdissä, joissa väite esitettiin.

Onnellisuutta mitattiin selvityksessä pelkästään yhden ja saman, eri maiden asukkaille kyselyissä esitetyn kysymyksen avulla. Tuo kysymys on kaikille hyvinvointitutkimukseen perehtyneille tuttu, ns. Cantril ladder -tyyppinen kysymys (raportin luku 2, tilastoliite 1):

”Please imagine a ladder, with steps numbered from 0 at the bottom to 10 at the top. The top of the ladder represents the best possible life for you and the bottom of the ladder represents the worst possible life for you. On which step of the ladder would you say you personally feel you stand at this time?”

Vastaajaa siis pyydettiin kuvittelemaan tikkaita, joiden askelmat on numeroitu nollasta kymppiin. Vastaajalle kerrottiin, että huipun askelma edusti hänelle parasta mahdollista ja alin askelma pahinta mahdollista elämää.

Tämän jälkeen vastaajalta udeltiin, millä askelmalla hän juuri nyt kokee seisovansa. Toisin sanoen ihmistä pyydettiin antamaan oman elämänsä tämänhetkiselle yleiselle laadulle pisteet 0–10-asteikolla.

156 maan järjestys perustui ainoastaan yllä olevaan kysymykseen annettuihin vastauksiin eri maissa tehdyissä kyselyissä. Tätä tutkijat aivan erityisesti raportissaan korostivat:

”The rankings in Figure 2.2 depend only on the average Cantril ladder scores reported by the respondents.”

Maiden rankkaus esitettiin raportin luvussa 2 kuvana 2.2. Kunkin maan nimen perässä oli mystiseltä näyttävä luku. Sijalla 1 olevan Suomen nimen perässä oli luku 7.632. Vertailun hännänhuipun eli Burundin luku oli 2.905.

Tähän tapaan tutkijat rankkauskuvion yhteydessä kertoivat, mistä rankkauksessa oli kyse ja mitä maiden nimien jäljessä olevat luvut tarkoittivat:

”Figure 2.2 (below) shows the average ladder score (the average answer to the Cantril ladder question, asking people to evaluate the quality of their current lives on a scale of 0 to 10) for each country, averaged over the years 2015–2017.”

Raportissa mainituilla tekijöillä (elintaso, sosiaalinen tuki, terveen elinajan odote, elämän valintojen sosiaalinen vapaus, anteliaisuus ja korruptio) onnellisuutta ei lainkaan mitattu. Kyseisten tekijöiden rooli selvityksessä oli jotain aivan muuta.

Rankkauskuviossa värikkäinä palkkeina esitettyjen tekijöiden avulla tutkijat pyrkivät vain etsimään mahdollisia selityksiä niille pisteille, joita kunkin maan vastaajat olivat kyselyissä antaneet oman elämänsä yleiselle laadulle:

”Each of these bars is divided into seven segments, showing our research efforts to find possible sources for the ladder levels. The first six sub-bars show how much each of the six key variables is calculated to contribute to that country’s ladder score, relative to that in a hypothetical country called Dystopia."

Tervehdyksin

Markku Lehtola

vapaa toimittaja

Kivihaantie 1 E 77

00310 Helsinki

040 512 2661

markku.a.lehtola@gmail.com

–––––––––––––––––––– 

Julkisen sanan neuvosto

Fredrikinkatu 25 A 8

00120 Helsinki

Kantelu hyvän journalistisen tavan rikkomisesta

Kantelun kohde

Jaana Rautio-Teijonmaan pääkirjoitus ”Onnellinen Suomi” Kymen Sanomien nettilehdessä 18.3.2018. Kirjoituksen osoite netissä on https://kymensanomat.fi/mielipide/paakirjoitukset/45f0126b-7896-486c-ba0b-f08feaf57e26 (tarkistettu 5.4.2018).

Kantelun perusteet

Jaana Rautio-Teijonmaa kirjoitti Suomen kivunneen maailman onnellisuustutkimuksessa ykköseksi. Tämän jälkeen hän väitti:

”The World Happiness Report eli kansalaisten onnellisuutta mittaavassa tutkimuksessa 156 maata laitetaan järjestykseen muun muassa sosiaalisen tuen, elinajan odotuksen ja korruption perusteella.”

Väite maiden järjestyksen syntytavasta The World Happiness Report 2018 -tutkimuksessa oli perätön. Se johti lukijoita pahasti harhaan ja oli olennainen, korjausta vaatinut asiavirhe (JO 20).

Maita ei laitettu SDSN-verkoston raportissa järjestykseen pääkirjoituksessa mainittujen tekijöiden perusteella. Järjestys perustui pelkästään eri maissa tehtyjen kyselyjen tuloksiin.

156 maan asukkaille esitettiin kyselyissä sama, hyvinvointitutkimuksista tuttu ns. Cantril ladder -kysymys. Se on kerrottu sanatarkasti raportin luvun 2 tilastoliitteessä 1:

”Please imagine a ladder, with steps numbered from 0 at the bottom to 10 at the top. The top of the ladder represents the best possible life for you and the bottom of the ladder represents the worst possible life for you. On which step of the ladder would you say you personally feel you stand at this time?”

Vastaajaa siis pyydettiin kuvittelemaan tikkaita, jonka askelmat on numeroitu nollasta kymppiin. Vastaajalle kerrottiin, että huipun askelma edusti hänelle parasta mahdollista elämää ja alin askelma taas pahinta mahdollista elämää.

Tämän jälkeen vastaajalta kysyttiin, millä askelmalla hän nyt kokee seisovansa. Vastaajaa siis pyydettiin antamaan oman elämänsä tämänhetkiselle yleiselle laadulle pisteet asteikolla 0–10.

Selvityksessä mukana olleiden 156 maan rankkaus on esitetty raportin luvussa 2 kuvana 2.2. Tähän tapaan raportissa kerrotaan siitä, miten rankkaus syntyi eli miten onnellisuutta mitattiin:

”Figure 2.2 (below) shows the average ladder score (the average answer to the Cantril ladder question, asking people to evaluate the quality of their current lives on a scale of 0 to 10) for each country, averaged over the years 2015–2017.”

Vielä erikseen raportissa esitetään lukijoille tällainen huomautus: ”The rankings in Figure 2.2 depend only on the average Cantril ladder scores reported by the respondents.”

Raportissa mainituilla tekijöillä – elintasolla, sosiaalisella tuella, terveen elinajan odotteella, elämän valintojen sosiaalisella vapaudella, anteliaisuudella ja korruptiolla – onnellisuutta ei mitattu. Näiden tekijöiden rooli selvityksessä oli jotain aivan muuta.

Mainitut kuusi tekijää esitettiin rankkauskuviossa 2.2 värikkäinä palkkeina. Kyseisten tekijöiden avulla tutkijat pyrkivät etsimään mahdollisia selityksiä niille pisteille, joita kunkin maan vastaajat olivat kyselyissä antaneet oman elämänsä yleiselle laadulle:

”Each of these bars is divided into seven segments, showing our research efforts to find possible sources for the ladder levels. The first six sub-bars show how much each of the six key variables is calculated to contribute to that country’s ladder score, relative to that in a hypothetical country called Dystopia.”

27.3.2018 lähetin Jaana Rautio-Teijonmaalle ja Kymen Sanomien toimitukselle korjauspyynnön Se on kantelun lopussa.

Korjauspyyntöön ei vastattu, eikä Jaana Rautio-Teijonmaan pääkirjoituksen olennaista asiavirhettä myöskään korjattu. Tästä syystä Kymen Sanomat rikkoi hyvää journalistista tapaa (JO 20).

Kantelun tarkoitus ja luonne

JSN:n puheenjohtaja Elina Grundström on karsinut kaikki ”Kulissien takana” -raportin julkitulon eli 23.4.2016 jälkeen tekemäni kantelut. Kaikissa näissä kanteluissa on ollut kysymys siitä, että tiedotusväline on pyynnöstä huolimatta jättänyt olennaisen asiavirheen korjaamatta (JO 20).

Jokaisen näistä karsintapäätöksistään JSN:n puheenjohtaja on tehnyt tutkimatta kantelun asiasisältöä ja tulkitsematta hyvää journalistista tapaa. Sen sijaan hän on karsinut kunkin kantelun ikään kuin ”teknisellä” perusteella. Joulukuun 2016 päätöksiin asti karsintaperuste oli tällainen:

”Neuvosto ei ota kantelua käsittelyyn, koska kyseessä on testaustarkoituksessa tehty massakanteleminen.”

21.12.2016 JSN:n puheenjohtaja karsi neljä syys-lokakuussa 2016 tekemääni kantelua ja perusteli kutakin karsintapäätöstään näin:

”Neuvosto ei ota kantelua käsittelyyn, koska kantelu on tehty testaustarkoituksessa.”

”Testaustarkoitus” on ollut kantelun karsintaperusteena kaikissa joulukuun 2016 jälkeenkin tehdyissä karsintapäätöksissä. Karsintaperuste on kahdestakin syystä erikoinen.

Testaaminen itsessään ei ensinnäkään ole mikään tarkoitus. Eiväthän yrityksetkään testaa hyödykkeitään testaamisen vuoksi vaan kehittääkseen yhä parempia hyödykkeitä; testaus on siis pelkkä väline tarkoituksen tai tarkoitusten toteuttamiseksi.

”Testaustarkoitus” on kantelun karsintaperusteena erikoinen myös siksi, että joka ainoa kantelu on aina pakostakin ikään kuin testi.

Kun media jättää olennaisena pitämäni virheen korjaamatta, se mielestäni rikkoo hyvää journalistista tapaa. Ainoa keino saada selville, miten median itsesääntelyelin tulkitsee median menettelyä, on kantelu. Se taas vääjäämättä ”testaa” sitä, pitääkö JSN median menettelyä hyvän journalistisen tavan mukaisena vai sen vastaisena.

Jos JSN aikoo jatkossakin käyttää ”testaustarkoitusta” kantelujen karsintaperusteena, sen tulee kertoa, miten kantelun median menettelystä voi ylipäätään tehdä, niin ettei kantelulla ole tuota JSN:n kiellettynä pitämää tarkoitusta.

JSN:n perussopimuksen mukaan neuvoston tehtävänä on ”tukea hyvää journalistista tapaa”. Sopimuksesta käy edelleen ilmi, että JSN:n tehtävänä on ”tulkita hyvää journalistista tapaa” ja että neuvosto käsittelee asioita ”tehtyjen kantelujen perusteella”.

Tämän kantelun tarkoituksena on edistää hyvää journalistista tapaa. Kantelu tarjoaa JSN:lle konkreettisen mahdollisuuden toteuttaa median itsesääntelyä perussopimuksessa määritellyn tehtävän mukaisesti.

Neuvosto voi tulkita tämän kaikki muodolliset ja asialliset vaatimukset täyttävän kantelun perusteella, rikkoiko kantelun kohteena oleva tiedotusväline hyvää journalistista tapaa vai ei.

Koska kantelun kohteena oleva tiedotusväline jätti korjaamatta olennaisen virheen (JO 20), se mielestäni rikkoi hyvää journalistista tapaa. Siksi kantelun erityisenä tarkoituksena on se, että neuvosto tekee kantelusta langettavan päätöksen ja antaa tiedotusvälineelle huomautuksen.

Mutta siinäkin tapauksessa, että JSN:n päätös jostain käsittämättömästä syystä olisi vapauttava, yleisöä ajatellen on joka tapauksessa oleellista se, että päätös julkaistaan neuvoston kotisivuilla. Vain sillä tavalla yleisö voi saada tiedon siitä, millaisen virheen korjaamatta jättämistä median itsesääntely ei pidä hyvän journalistisen tavan vastaisena.

Jos JSN:n puheenjohtaja karsii virheen korjaamatta jättämistä koskevia kanteluja pelkin ”teknisin” perustein, se kielii siitä, ettei median itsesääntelyssä piitata lainkaan siitä, saavatko suomalaiset tiedotusvälineistään oikeaa vai virheellistä tietoa. Tällainen menettely myös synnyttää itsesääntelyn tehtävän ja tarkoituksen kannalta absurdin tilanteen.

Jättämällä virheet järjestään korjaamatta tiedotusvälineet voivat silloin vaikuttaa siihen, ettei JSN tosiasiassa lainkaan tutki niiden menettelyä ja tulkitse, ovatko ne menetelleet hyvän journalistisen tavan vastaisesti vai ei.

Mikäli JSN:n puheenjohtaja karsintaratkaisuillaan tarjoaa tiedotusvälineille tilaisuuden menetellä tällä tavalla, median itsesääntely lakkaa tyystin toimimasta. JSN:n mahdollisuudet tukea hyvää journalistista tapaa katoavat saman tien.

Vahingot itsesääntelyn piittaamattomasta toiminnasta kärsii yleisö, joka maksaa koko medialystin joukkotiedotustalouden ensimmäisen ja toisen kierron kautta.

Helsingissä 5.4.2018

Markku Lehtola

vapaa toimittaja

Kivihaantie 1 E 77

00310 Helsinki

040 512 2661

markku.a.lehtola (at) gmail.com

Korjauspyyntö

27. maaliskuuta 2018 klo 16.28

Markku Lehtola

Onnellinen Suomi -pääkirjoituksen (18.3. Itä-Savon, Kymen Sanomien ja Kouvolan Sanomien nettilehdet sekä Länsi-Savon paperilehti 18.3.) asiavirhettä koskeva korjauspyyntö

Vastaanottaja: jaana.rautio-teijonmaa@kaakonviestinta.fi

Kopio: pekka.lakka@kaakonviestinta.fi, timo.laitakari@lansi-savo.fi, uutiset@lansi-savo.fi, heidi.ekdahl@kymensanomat.fi, uutiset@kymensanomat.fi, petri.karjalainen@kouvolansanomat.fi, toimitus@kouvolansanomat.fi, uutiset@ita-savo.fi

Hei,

väitit Itä-Savon, Kymen Sanomien, Kouvolan Sanomien ja Länsi-Savon lukijoille, että ”The World Happines Report eli kansalaisten onnellisuutta mittaavassa tutkimuksessa 156 maata laitetaan järjestykseen muun muassa sosiaalisen tuen, elinajan odotuksen ja korruption perusteella”.

Väite oli perätön ja antoi lehtien lukijoille täysin väärän kuvan siitä, miten 156 maata rankattiin SDSN:n (The Sustainable Development Solutions Network) tekemässä ja julkaisemassa selvityksessä. 

Maita ei laitettu järjestykseen mainitsemiesi tekijöiden perusteella. Niillä ei ollut mitään tekemistä sen kanssa, mihin järjestykseen maat vertailussa asettuivat.

Perätön väite oli Journalistin ohjeiden 20. kohdan tarkoittama olennainen asiavirhe, joten se on syytä korjata viipymättä kaikissa niissä lehdissä, joissa väite esitettiin.

Onnellisuutta mitattiin selvityksessä pelkästään yhden ja saman, eri maiden asukkaille kyselyissä esitetyn kysymyksen avulla. Tuo kysymys on kaikille hyvinvointitutkimukseen perehtyneille tuttu, ns. Cantril ladder -tyyppinen kysymys (raportin luku 2, tilastoliite 1):

”Please imagine a ladder, with steps numbered from 0 at the bottom to 10 at the top. The top of the ladder represents the best possible life for you and the bottom of the ladder represents the worst possible life for you. On which step of the ladder would you say you personally feel you stand at this time?”

Vastaajaa siis pyydettiin kuvittelemaan tikkaita, joiden askelmat on numeroitu nollasta kymppiin. Vastaajalle kerrottiin, että huipun askelma edusti hänelle parasta mahdollista ja alin askelma pahinta mahdollista elämää.

Tämän jälkeen vastaajalta udeltiin, millä askelmalla hän juuri nyt kokee seisovansa. Toisin sanoen ihmistä pyydettiin antamaan oman elämänsä tämänhetkiselle yleiselle laadulle pisteet 0–10-asteikolla.

156 maan järjestys perustui ainoastaan yllä olevaan kysymykseen annettuihin vastauksiin eri maissa tehdyissä kyselyissä. Tätä tutkijat aivan erityisesti raportissaan korostivat:

”The rankings in Figure 2.2 depend only on the average Cantril ladder scores reported by the respondents.”

Maiden rankkaus esitettiin raportin luvussa 2 kuvana 2.2. Kunkin maan nimen perässä oli mystiseltä näyttävä luku. Sijalla 1 olevan Suomen nimen perässä oli luku 7.632. Vertailun hännänhuipun eli Burundin luku oli 2.905.

Tähän tapaan tutkijat rankkauskuvion yhteydessä kertoivat, mistä rankkauksessa oli kyse ja mitä maiden nimien jäljessä olevat luvut tarkoittivat:

”Figure 2.2 (below) shows the average ladder score (the average answer to the Cantril ladder question, asking people to evaluate the quality of their current lives on a scale of 0 to 10) for each country, averaged over the years 2015–2017.”

Raportissa mainituilla tekijöillä (elintaso, sosiaalinen tuki, terveen elinajan odote, elämän valintojen sosiaalinen vapaus, anteliaisuus ja korruptio) onnellisuutta ei lainkaan mitattu. Kyseisten tekijöiden rooli selvityksessä oli jotain aivan muuta.

Rankkauskuviossa värikkäinä palkkeina esitettyjen tekijöiden avulla tutkijat pyrkivät vain etsimään mahdollisia selityksiä niille pisteille, joita kunkin maan vastaajat olivat kyselyissä antaneet oman elämänsä yleiselle laadulle:

”Each of these bars is divided into seven segments, showing our research efforts to find possible sources for the ladder levels. The first six sub-bars show how much each of the six key variables is calculated to contribute to that country’s ladder score, relative to that in a hypothetical country called Dystopia."

Tervehdyksin

Markku Lehtola

vapaa toimittaja

Kivihaantie 1 E 77

00310 Helsinki

040 512 2661

markku.a.lehtola@gmail.com