Mitä tutkimus paljasti median itsesääntelyn läpinäkyvyydestä?
Tämä liikenne- ja viestintäministeriön teettämä tutkimus julkaistiin keskiviikkona 28.3.2018. Tutkimuksen voi lukea
tästä. Aina niin valpas media on ollut hiirenhiljaa koko tutkimuksesta.
Yliopistotutkijoilla teetetyn tutkimuksen oli määrä tuottaa yhteiskuntatieteellinen perusselvitys ja puolueetonta tutkimustietoa. Kyse ei siis ollut mistään lobbareiden puolivillaisesta "selvityksestä".
Yksi tutkittavista kysymyksistä oli median itsesääntelyn, siis Julkisen sanan neuvoston toiminnan läpinäkyvyys. Sitä selvitti viestinnän tutkijoiden trio Helsingin yliopistosta.
Trioon kuuluivat akatemiatutkija, dosentti Juha Herkman, yliopistonlehtori, dosentti Janne Matikainen sekä tohtorikoulutettava Aino Koskenniemi.
Kun ainakin Herkman ja Matikainen ovat alan tunnettuja nimiä, ja kun olen reilut viisi vuotta askarrellut JSN:n läpinäkymättömyyden ja kulissien takaisen kähminnän parissa, aloin lukea tutkimusta aikamoisin odotuksin.
Tuoko tutkimus vihdoinkin julkiseen keskusteluun sen yleisön kannalta surullisen faktan, että JSN tulkitsee hyvää journalistista tapaa myös yleisön tietämättä, kantelujen karsinnan kulisseissa?
Miten kriittiset yliopistotutkijat arvioivat ei-julkista itsesääntelyä, joka estää yleisöä saamasta tietoa siitä, missä hyvän journalistisen tavan rajat meillä oikeasti ovat?
Voiko tutkimus saada aikaan sen, että median aito, siis pelkästään median itsensä käsissä oleva itsesääntely lopultakin muutetaan kauttaaltaan läpinäkyväksi ja avoimeksi?
Tutkimustyön teoreettinen ja metodologinen lähtökohta
Tutkimustyön tärkeimmän teoreettisen ja metodologisen lähtokohdan kerrotaan olleen professori Robert G. Picardin ja apulaisprofessori Victor Pickardin näkemys media- ja viestintäpolitiikan perusperiaatteista.
Näkemyksensä demokratian perusarvoihin pohjautuvista periaatteista viestinnän ja mediapolitiikan tutkijat Picard ja Pickard esittivät Reuters-instituutin vuonna 2017 julkaisemassa raportissa
"Essential Principles for Contemporary Media and Communications Policymaking". Raportin voi lukea
tästä.
Noita perusperiaatteita olivat Picardin ja Pickardin mukaan muun muassa kansalaisten viestinnälliset perusoikeudet sekä mediatoiminnan läpinäkyvyys ja vastuu.
Panin odotuksia nostattavissa tunnelmissa merkille, että Picardin ja Pickardin tapa lähestyä median itsesääntelyn mekanismeja vaikutti kiinnostavan kriittiseltä.
He esimerkiksi korostivat raportissaan (s. 31) vaatimusta siitä, että itsesääntelyn mekanismien ja elinten tulee olla riippumattomia niistä, joiden käyttäytymisestä ratkaisuja tehdään:
"Self-regulatory mechanisms may involve ombudsmen, press councils, advertising councils, and the industry-related mechanisms that have the authority to rebuke and levy appropriate sanctions. They also require independence from those whose behavior they will adjudicate."
Näin tutkijoiden trio selvitti JSN:n läpinäkyvyyttä
Herkman, Matikainen ja Koskenniemi kertovat tarkastelleensa JSN:n nettisivuja, neuvoston päätöksiä ja karsittuja kanteluja.
JSN:n julkaisemia päätöksiä ja lausuntoja tarkastelussa oli kaikkiaan 337. Noin joka kolmannessa käsittelyyn otetussa kantelussa oli kyse olennaisen asiavirheen korjaamisesta eli Journalistin ohjeesta 20.
Kantelujen karsintakriteereitä ja -tapoja tutkijat kertovat selvittäneensä käymällä läpi neuvoston puheenjohtajan päätöspöytäkirjoja vuosilta 2014–2017:
"Jokaiselta vuodelta käytiin läpi 100 päätöstä kanteluiden käsittelyyn ottamisesta tai ottamatta jättämisestä."
Satojen päätösten aineistosta kerättyjä karsintaperusteita tutkijat sanovat verranneensa lisäksi puheenjohtaja Elina Grundströmin esittämiin näkemyksiin yleisimmistä karsintakriteereistä.
Tutkijat viittasivat tässä kohtaa Grundströmin
tähän kirjoitukseen. Se oli julkaistu JSN:n sivuilla 22.6.2016.
Näiden aineistojen lisäksi Herkmanin, Matikaisen ja Koskenniemen tutkimus median itsesääntelyn läpinäkyvyydestä näyttää perustuneen lähinnä vain JSN:n puheenjohtajan haastatteluun.
Mitä tutkijoiden trio sai JSN:n läpinäkyvyydestä selville?
Trio arvioi, että
"median itsesääntelyn periaatteista ja käytännöistä on verkossa paljon vapaasti saatavilla olevaa tietoa". JSN esittelee toimintaperiaatteensa ja -tapansa nettisivuillaan
"selkeästi".
Kaikki JSN:n päätökset perusteluineen ovat julkisia, ja ne julkaistaan neuvoston nettisivuilla. Kuka hyvänsä voi helposti ja ilmaiseksi käydä läpi käsittelyyn otetut kantelut, joista neuvosto on tehnyt päätöksensä.
Toisin on esimerkiksi Ruotsissa, jossa sikäläinen itsesääntelyelin ei julkaise ollenkaan vapauttavia päätöksiä eikä niiden perusteluja, tutkijat tiesivät.
"Sen sijaan karsittuihin kanteluihin voi JSN:n osalta tutustua ainoastaan neuvoston toimistossa", trio huomautti. Se täsmensi, että
"vaikka asiakirjat ovat julkisia, niitä ei julkaista".
Tässä kohtaa tutkijoiden trio viittasi Elina Grundströmin 16.8.2016 julkaisemaan blogiin "Miksi JSN ei julkaise karsittuja kanteluja?". Blogin voi lukea
tästä.
Karsittuja kanteluja ei julkaista,
"sillä kanteluissa esitetään JSN:n mukaan 'tiedotusvälineisiin ja toimittajiin kohdistuvia syytöksiä, joihin he eivät ole saaneet vastata ja joiden oikeellisuutta ei ole kaikin osin tutkittu. Lisäksi niissä on esimerkiksi yksityisyyden suojan piiriin kuuluvia asioita, joita ei voi julkaista'", trio valisti Grundströmin esittämiä perusteluja kopioiden.
Trio pani edelleen merkille, että JSN ei kerää tarkkoja tilastoja kantelujen syistä tai perusteista, joilla kanteluja karsitaan. Tutkijoiden mukaan perustelujen julkinen tilastointi parantaisi "selvästi" JSN:n läpinäkyvyyttä.
Pöytäkirjoista kävi tutkijoiden mielestä kuitenkin ilmi, että
"yleisin karsintaperuste oli kantelijan ja toimittajan välisen näkemyseron esittäminen asiavirheenä".
Kantelijan mukaan siis tiedotusväline oli tehnyt olennaisen asiavirheen,
"vaikka kyse on pikemminkin mielipide- tai tulkintaerosta", Herkman, Matikainen ja Koskenniemi täsmensivät.
Tutkimuksen metodina sittenkin kädestäsyönti?
Kuten jo aiemmin tuli esiin, tutkijat kertovat käyneensä JSN:n puheenjohtajan pöytäkirjasta läpi sata päätöstä per vuosi ajanjaksolta 2014–2017. Tarkasteltuja päätöksiä oli yllättävänkin paljon.
Ja kuten jo aiemmin myös kävi ilmi, tutkijat tulivat tietoisiksi siitä, että kantelujen karsintaratkaisuja ja niiden perusteluja ei lainkaan julkaista. Siksi median yleisö ei käytännössä tiedä mitään karsituista kanteluista ja karsimisen perusteista.
Vuosina 2014–2016 JSN:n puheenjohtajat Risto Uimonen ja Elina Grundström karsivat noin 40 kanteluani virheiden korjaamatta jättämisestä sillä tavalla, että he tulkitsivat hyvää journalistista tapaa.
Näin monissa "JSN-testini" tapauksissa he siis perustelivat päätöstään sillä, että korjaamatta jätetty virhe ei heidän mielestään ollut olennainen ja oikaisua vaativa (JO 20).
Kaiken edellä esitetyn valossa on vaikea kuvitella, että JSN:n toiminnan läpinäkyvyyttä selvittävät tutkijat eivät olisi havainneet, miten hyvää journalistista tapaa tulkitaan kulissien takana.
Miksi he eivät tuoneet sitä selvästi esiin tutkimuksessaan? Eikö sillä muka ollut median itsesääntelyn läpinäkyvyyden kannalta merkitystä?
Hämmentävää oli myös havaita, miten tutkijat nielivät karvoineen päivineen Elina Grundströmin selitykset sille, miksi JSN ei julkaise karsintaratkaisuja ja niiden perusteluja.
Olen arvioinut Faktavahti-blogissa 22.8.2016 sitä, kestävätkö kantelujen karsintapäätösten julkaisematta jättämiselle esitetyt perustelut kriittistä tarkastelua. Postaus on luettavissa
tästä.
Tutkijoiden triolta tämä tutkittavan kohteen omien selitysten kriittinen arviointi jäi tekemättä. Miksi? Onko yhteiskuntatieteissä nyttemmin kelpuutettu tutkimusmetodiksi myös kritiikitön kädestäsyönti?
JSN:n puheenjohtaja Elina Grundström on vuosina 2016–2017 karsinut reilut kolmekymmentä kanteluani virheiden korjaamatta jättämisestä myös väitetyn motiivini perusteella.
Tuo luonteeltaan "tekninen" perutelu on tullut monille blogini lukijoille jo tutuksi: kantelu on JSN:n puheenjohtajan mukaan tehty "testaustarkoituksessa", siksi kantelua ei oteta neuvoston käsiteltäväksi.
On vaikea kuvitella tutkijoilta jääneen havaitsematta, miten JSN:n puheenjohtaja kesällä 2016 lisäsi kantelijan väitetyn motiivin kantelun karsimisen perusteeksi:
"Neuvosto ei ota kantelua käsittelyyn, jos on ilmeistä, että se on tehty ainoastaan neuvoston tai tiedotusvälineen – – testaamiseksi."
Tämä perustelu oli selkeästi mainittu kohtana 17 siinä jo aiemmin mainitussa Elina Grundströmin 22.6.2016 blogissa, johon tutkijat viittasivat.
Miksi tutkijat jättivät kertomatta JSN:n alkaneen karsia kanteluja myös kantelijan väitetyn motiivin perusteella? Eikö tällä tiedolla muka ollut median itsesääntelyn läpinäkyvyyden kannalta merkitystä?
Todettakoon tässä yhteydessä, että kantelijan sopimaton motiivi karsintaperusteena ei "näy läpi" JSN:n perussopimuksen 10 §:stä, jonka otsikkona on "Kanteluiden karsintaperusteet".
