Talousrikoksista "pitkiä" vankeusrangaistuksia?

Helsingin hovioikeus julkaisi maanantaina 3.7. tiedotteen neljän henkilön tuomitsemisesta ehdottomiin vankeusrangaistuksiin talousrikoksista niin sanotussa Kultalampi-jutussa.

Tuomituista tunnetuin oli kiinteistöbisnestä harjoittanut entinen kokoomuspoliitikko Ilkka J. Kari, joka toimi aikoinaan pitkään Espoon kaupunginhallituksen puheenjohtajana.

Hän sai pisimmän tuomion: viisi vuotta vankeutta. Muiden tuomiot vaihtelivat neljästä ja puolesta vuodesta neljään vuoteen yhdeksään kuukauteen. Tuomiot eivät tietenkään ole vielä lainvoimaisia.

Ilkka J. Kari tuomittiin vankeuteen kaikkiaan kuudesta törkeästä talousrikoksesta: kahdesta törkeästä kirjanpitorikoksesta, kahdesta törkeästä velallisen epärehellisyydestä, törkeästä velallisen petoksesta sekä törkeästä petoksesta.

Helsingin Sanomat uutisoi tapauksesta tuoreeltaan ja korosti hovioikeuden tuominneen tapauksen perusteella useita "pitkiä" vankeusrangaistuksia.

HS:n toimittajan mielipidettä kukin arvioikoon omista lähtökohdistaan, mutta parit taustatiedot kenties auttavat arvioimaan mielipidettä.

Törkeän kirjanpitorikoksen, törkeän velallisen epärehellisyyden, törkeän velallisen petoksen ja törkeän petoksen rangaistusasteikko ulottuu neljästä kuukaudesta neljään vuoteen vankeutta.

Kuudesta näin vakavasta rikoksesta Ilkka J. Kari siis tuomittiin yhteiseen rangaistukseen, joka oli viisi vuotta vankeutta. Rötöstelyn avulla rakennushankkeen ulkopuolelle oli hovioikeuden mukaan siirretty kaikkiaan noin 6,6 miljoonaa euroa.

Tuoreimmat Helsingin yliopiston Kriminologian ja oikeuspolitiikan instituutin julkaisemat tilastot käräjäoikeuksien tuomioista ovat vuosilta 2012–2014. Tilastotkin ovat kiinnostavia, kun arvioidaan tuomioita.

Tyypillinen, mediaanina mitattu vankeusrangaistus törkeästä kirjanpitorikoksesta oli noina vuosina 21,6 kuukautta. Törkeästä velallisen epärehellisyydestä tyypillinen rangaistus oli 8,7 kuukautta ja törkeästä petoksesta 13,2 kuukautta vankeutta.

Törkeä velallisen petos ei julkaistuun rangaistusten vertailuun sisältynyt, mutta esimerkiksi vuonna 2014 sellaisen rikoksen keskirangaistus oli Rikollisuustilanne 2015 -julkaisun mukaan 6,0 kuukautta.

Ajatusleikkinä voi pohtia, että jos Karille olisi tuomittu kustakin törkeästä rikoksesta tyypillinen rangaistus, tuomiota olisi kertynyt kaikkiaan noin kuusi ja puoli vuotta. Yhdistetty rangaistus oli tätä vähän lyhyempi, viisi vuotta vankeutta. Näin pitkät tuomiot eivät kaiketi ole olleet talousrikosjutuissa kovinkaan yleisiä.

Ainakaan tuoreeltaan Kultalampi-jutun tuomiot eivät ole herättäneet mitään julkista keskustelua talousrikosten rangaistuksista. Pari vähän hämmentävää havaintoa median toimintatavasta kuitenkin olen tehnyt.

Iltalehti oli arvioinut aiheelliseksi pyytää kovimman tuomion saaneelta Ilkka J. Karilta kommenttia. Maanantai-iltana 3.7. julkaistussa nettilehden jutussa Kari vakuutti syyttömyyttään ja leimasi kiinnostavasti "kaverit" koko sotkun syypäiksi.

Toinen vähän hämmentävä mediahavainto on se, että ainakaan toistaiseksi uutinen kokoomuksen entisen vaikuttajan talousrikostuomiosta ei näytä ylittäneen puolueen Verkkouutisten uutiskynnystä.

Helsingin Sanomat: huumerikosten rangaistukset "ovat jo vuosikausia painottuneet asteikon ankarimpaan päähän"

Sunnuntaina 4.6.2017 Helsingin Sanomat julkaisi sunnuntaisivujensa pääjuttuna kertomuksen siitä, miten korkein oikeus halusi lyhentää huumetuomioita. HS:n nettilehden jutun ingressi julisti:

"Huumerangaistukset ovat Suomessa erittäin ankaria. Korkein oikeus halusi muutosta. Piti odottaa sopivaa hetkeä. Huumekuriiri Andreista tuli ennakkkotapaus."

Dramaturgialtaan taitavasti laaditussa jutussa toimittaja Petri Sajari kertoi, että oikeustieteilijät, syyttäjät ja tuomarit olivat jo pitkään pohtineet huumerikosten rangaistusten vinoutumista.

Tässä yhteydessä hän väitti huumerikosten rangaistuksista, että "ne ovat jo vuosikausia painottuneet asteikon ankarimpaan päähän".

Rangaistusten "vinoutumista" eli painottumista asteikon ankarimpaan päähän selittivät jutun mukaan merkittävästi vuonna 2006 laaditut rangaistussuositusten taulukot.

"Taulukoiden ongelma on se, että huumetuomiot ovat koventuneet ajan mittaan, kun Suomeen tuotujen huumausaineiden määrät ovat lisääntyneet kysynnän kasvaessa", Sajari totesi.

KKO:n oikeusneuvos Ilkka Rautio nosti tässä yhteydessä esiin "aiheellisesti" kysymyksen, "voivatko kaikki törkeät huumerikokset tosiaan olla niin vakavia, että niistä pitää tuomita lähes kymmenen vuoden vankeusrangaistuksia".

Rikoslaki (50:2) määrää, että rikoksentekijä on tuomittava törkeästä huumerikoksesta vankeuteen vähintään yhdeksi ja enintään kymmeneksi vuodeksi.

Tällä 1–10 vuoden asteikolla tuomiot siis ovat Sajarin väitteen mukaan jo vuosikausia painottuneet ankarimpaan päähän, siis lähemmäs kymmentä kuin yhtä vuotta. Monistakin syistä lukijoiden oli helppo uskoa tämä väite todeksi.

Jutussa oli ensinnäkin lukuisia kohtia, joiden tiedot näyttivät vahvasti tukevan Sajarin väitettä. Yksi näistä kohdista oli tuo äsken mainittu KKO:n oikeusneuvoksen "aiheellisesti" esittämä kysymys.

Väite oli helppo uskoa todeksi myös sen vuoksi, että Hesarikin on tavannut uutisoida lähinnä vain niistä oikeustapauksista, joissa törkeiden huumerikosten tuomiot ovat olleet jopa drakonisia.

Lähes kaikilla HS:n lukijoilla oli näin ollen jo valmiiksi se käsitys, että törkeistä huumerikoksista tavataan antaa Suomessa erittäin ankaria rangaistuksia.

Rangaistusten tosiasiallinen painottuminen

Helsingin yliopiston kriminologian ja oikeuspolitiikan instituutti (aiemmin Oikeuspoliittinen tutkimuslaitos) on vuodesta 2010 lähtien julkaissut tilastot käräjäoikeuksien antamista eri rikosten rangaistuksista.

Rikollisuustilanne 2010 -julkaisun tilastoluvut koskivat vuosien 2007–2009 tuomioita, tuoreimmat tiedot ovat vuosilta 2012–2014. Vuosien 2013–2015 tiedot julkaistaneen parin viikon kuluttua.

"Rangaistuskäytännön vertailua" -taulukoissa on kerrottu eri rikoksista tuomittujen lukumäärä, vankilatuomioiden osuus eri rikoksissa ja vankilatuomioiden keskipituudet sekä keskiarvoina että mediaaneina.

Vuosina 2012–2014 törkeiden huumerikosten vankilatuomioiden mediaani oli 30,8 kuukautta. Näin ollen se sijoittui 1–10 vuoden asteikolla kohtaan, joka oli 25,7 prosenttia 120 kuukauden maksimista.

50 %

Joka toisessa tapauksessa törkeän huumerikoksen vankilatuomio siis oli alle 30,8 kuukautta. Puolet tapauksista sijoittui asteikolla siten alapuolelle sitä kohtaa, joka oli vain noin neljännes maksimista.

Tosiasiassa törkeiden huumerikosten rangaistukset siis painottuvat tyypillisesti asteikon lievempään päähän eikä ankarimpaan päähän, kuten Hesari virheellisesti väitti. Kuva ei muutu muuksi, vaikka mittaisimme rangaistusten pituuksia mediaanin sijasta keskiarvoina.

Vuosina 2012–2014 törkeiden huumerikosten vankilatuomioiden pituuden keskiarvo oli 40,1 kuukautta. Se siis sijoittui 1–10 vuoden asteikkolla kohtaan, joka oli vain 33,4 prosenttia 120 kuukauden maksimista.

Kovensivatko 2006 taulukot huumetuomioita?

HS:n Petri Sajari nimesi vuonna 2006 laadittujen rangaistussuositustaulukoiden ongelmaksi sen, että "huumetuomiot ovat koventuneet ajan mittaan, kun Suomeen tuotujen huumausaineiden määrät ovat lisääntyneet kysynnän kasvaessa".

Tämäkään tieto ei näytä pitävän paikkansa, kuten seuraava asetelma vuosien 2007–2009 ja vuosien 2012–2014 rangaistuskäytännöstä osoittaa:

Törkeät huumerikokset	2007–2009	2012–2014
Tuomittuja (kpl)	945	1 384
Vankila (%)	76,9	65,5
Keskiarvo (kk)	42,8	40,1
Mediaani (kk)	32,7	30,8

Rikollisuustilanne-julkaisusarjan tietoihin perustuvasta asetelmasta voi nähdä, että vankilatuomioiden osuus pieneni, ja vankilatuomioiden pituus lyheni sekä keskiarvona että mediaanina mitaten.

Kaikkia törkeitä huumerikoksia koskevissa tilastoluvuissa vuoden 2006 taulukoiden vaikutus ei näy näin ollen millään tavoin.

Tosiasiassa tuomioiden keskipituudet olivakin jo rangaistussuositustaulukkojen tuloon mennessä kasvaneet 1990-luvun lopulta selvästi eli nykyiselle tasolleen.

Julkaisiko Helsingin Sanomat oikaisun?

Kriminologian harrastajana olen tullut lukeneeksi alusta asti kaikki Rikollisuustilanne-sarjan julkaisut ja niihin sisältyneet rangaistuskäytäntöjen vertailut.

Niinpä saatoin heti sunnuntaiaamuna todeta, että HS:n Ennakkotapaus-jutun sisällön ja lähtökohdan kannalta keskeinen väite huumerikostuomioiden painottumisesta asteikon ankarimpaan päähän oli perätön.

Perätön tieto johti lukijoita pahasti harhaan ja oli siksikin olennainen ja korjausta vaativa asiavirhe. Heti sunnuntaiaamuna lähetinkin Petri Sajarille tällaisen korjauspyynnön:

"Hei,

kiinnostavassa jutussasi totesit oikeustieteilijöiden, syyttäjien ja tuomarien pohtineen jo pitkään huumerikosten rangaistusten vinoutumista. Tässä yhteydessä esitit rangaistuksista väitteen, että ”ne ovat jo vuosikausia painottuneet asteikon ankarampaan päähän”.

Ikävä kyllä tämä jutun lähtökohdan ja sisällön kannalta keskeinen väite oli perätön. Sellaisena se johti HS:n lukijoita pahasti harhaan ja oli siten Journalistin ohjeiden 20. kohdan tarkoittama olennainen ja korjausta vaativa asiavirhe.

Tiedon virheellisyys käy hyvin ilmi Helsingin yliopiston kriminologian ja oikeuspolitiikan instituutin Rikollisuustilanne-sarjan julkaisusta ”Seuraamusjärjestelmä 2015 – Kontrollijärjestelmä tilastojen ja tutkimusten valossa” (Katsauksia 11/2016).

Julkaisun sivulla 97 on taulukko Käräjäoikeuksissa eri rikoksista tuomitut 2012–2014. Taulukon tietojen mukaan törkeiden huumerikosten rangaistusten mediaani noina vuosina oli 30,8 kuukautta vankeutta ja keskiarvo 40,1 kuukautta vankeutta.

Törkeiden huumerikosten rangaistuksista siis puolet sijoittui alapuolelle rangaistusasteikon kohtaa, joka oli vain 25,7 prosenttia maksimista eli 120 kuukaudesta. 

Tämä tieto osoittaa vakuuttavasti, etteivät törkeiden huumerikosten rangaistukset ole ”jo vuosikausia painottuneet asteikon ankarampaan päähän”. Päinvastoin törkeiden huumerikosten rangaistukset ovat jo vuosikausia painottuneet asteikon lievempään päähän. 

Kuva ei myöskään muutu muuksi, vaikka tarkastelisimme törkeiden huumerikosten rangaistusten mediaanin sijasta keskiarvoa, johon jutussa käsitellyt harvahkot ylipitkät rangaistukset vaikuttavat. Vuosina 2012–2014 törkeiden huumerikosten rangaistusten keskiarvo oli vain 33,4 prosenttia maksimista."

Petri Sajari on tavannut suhtautua korjauspyyntöihin vastuullisesti, lehtensä lukijoiden oikeuksia kunnioittavasti. Nyt hän kuitenkin ilmoitti vastauksessaan, ettei nähnyt perusteita oikaisulle. 

Hänen mielestään "sinänsä epätäsmällistä tai virheellistä yksittäistä lausetta" oli myöhemmin jutussa selostettu tarkemmin. Virhe siis oli jo samassa jutussa tullut korjatuksi.

Ruodittu ongelma jutussa oli Sajarin mukaan se, että törkeiden huumerikosten rangaistukset asettuvat selvästi useammin asteikon ankarampaan päähän kuin muissa rikoksissa, joissa asteikko on sama eli 1–10 vuotta vankeutta.

Jutussaan Sajari kirjoitti näin: "Törkeiden huumerikosten tuomiot ovat olleet keskimäärin paljon ankarampia kuin muissa rikoksissa, joissa rangaistusasteikko on sama eli 1–10 vuotta."

Tällainen tieto ei nähdäkseni voinut oikaista sitä jutun alkupuolen fataalisti väärää väitettä, että törkeiden huumerikosten rangaistukset "ovat jo vuosikausia painottuneet asteikon ankarampaan päähän".

Raiskausrikoksista rangaistus yleensä asteikon alapäästä, huumerikoksista sen sijaan yleensä asteikon yläpäästä?

Uusi Suomi väitti 26.1.2016 tosiasiana, että "raiskauksista annetaan rangaistus yleensä asteikon matalasta päästä, kun taas huumausainerikosten kohdalla käytetään yleensä asteikon ylärekisteriä".

Ossi Kurki-Suonio viittasi jutussaan myös aiempaan, 24.6.2015 julkaistuun kirjoitukseensa, jossa Tuomariliiton hallituksen puheenjohtaja Kimmo Vanne oli arvioinut eri rikosten rangaistuksia.

Helsingin yliopiston kriminologian ja oikeuspolitiikan instituutin kattava tilasto esimerkiksi vuosien 2011–2013 rangaistuksista osoittaa yllä siteeratun väitteen silkaksi pötypuheeksi.

Tosiasiassa rangaistusasteikon yläpäätä käytetään raiskauksissa yleisemmin kuin huumerikoksissa. Niissä taas asteikon alapää on käytössä yleisemmin kuin raiskausrikoksissa.

Tilasto tyypillisistä rangaistuksista kertoo, että joka toisen perusmuotoisen raiskauksen rangaistus vuosina 2011–2013 oli vähintään 32,5 prosenttia maksimista.

Joka toisen perusmuotoisen huumerikoksen rangaistus sitä vastoin oli noina vuosina enintään 14,6 prosenttia maksimista.

Sama havainto pätee myös törkeisiin raiskauksiin ja törkeisiin huumerikoksiin: rangaistuksen kesto mediaanina mitaten on törkeissä raiskauksissa selvästi lähempänä asteikon maksimia kuin törkeissä huumerikoksissa.

Koska Uusi Suomi ei korjannut olennaista asiavirhettään, lähetin 31.1.2016 kantelun Julkisen sanan neuvostolle. Julkaisen kantelun vihdoin tässä postauksessa.

JSN:n puheenjohtaja päätti 16.5.2016, ettei neuvosto ota kantelua käsittelyyn. Karsintapäätös Elina Grundströmin esittämine perusteluineen on kantelun perässä. Lahjakkaat matemaatikot varmaankin pystyvät arvioimaan perustelun pätevyyttä.

Kiinnostavaa on, että 12.5.2016 eli vain muutama päivä ennen kuin Grundström päätti, ettei ole perusteita ottaa kantelua käsittelyyn, Uusi Suomi oli julkaissut juttunsa perässä korjauksen:

Korjaus 12.5.2016: Juttuun tarkennettu Kimmo Vanteen näkemystä huumausainerikosten tuomioista suhteessa muista rikoksista määrättäviin tuomioihin. Jutussa esitettiin aiemmin virheellisesti Vanteen näkemys yleisenä faktana.

Kolme ja puoli kuukautta korjauspyynnön jälkeen julkaistu kryptinen korjaus ei lukijoita juurikaan auttanut. Se kuitenkin osoitti US:n toimituksen myöntävän, että lehdessä oli ollut korjausta vaativa asiavirhe.

JSN:n puheenjohtajan Elina Grundströmin mielestä korjausta vaativaa virhettä ei ollut, tätä hänen karsintapäätöksensä kaiketi tarkoitti. Näin median kulissien takainen itsesääntely meillä toimii.

-----------------------------

Julkisen sanan neuvosto

Eteläranta 10

00130 Helsinki

Kantelu hyvän journalistisen tavan rikkomisesta

Kantelun kohde

Uudessa Suomessa 26.1.2016 julkaistu toimittaja Ossi Kurki-Suonion juttu ”Rikollisesta ensikertalainen 3 vuoden välein – Professori myöntää erheen 15 vuoden takaa”. Jutun nettiosoite on: <http://www.uusisuomi.fi/kotimaa/168449-rikollisesta-ensikertalainen-3-vuoden-valein-professori-myontaa-erheen-15-vuoden>.

Kantelun perusteet

Jutussa väitettiin faktana (johon Suomen tuomariliiton puheenjohtaja Kimmo Vanne oli jo aiemmin kiinnittänyt huomiota), että ”raiskauksista annetaan rangaistus yleensä asteikon matalasta päästä, kun taas huumausainerikosten kohdalla käytetään yleensä asteikon ylärekisteriä”.

Väite oli perätön ja johti lukijoita pahasti harhaan. Perätön tieto antoi lukijoille täysin väärän kuvan raiskaus- ja huumausainerikosten oikeuskäytännöstä. Sellaisena US:n perätön tieto oli Journalistin ohjeiden 20. kohdan tarkoittama olennainen virhe, joka tuli korjata viipymättä.

Paha asiavirhe käy ilmi, kun vertailee raiskaus- ja huumausainerikosten keskimääräisiä ja tyypillisiä tuomioita kyseisten rikosten rikoslaissa määrättyihin enimmäisrangaistuksiin.

Tilastotiedot käräjäoikeuksissa vuosina 2011–2013 tuomittujen rangaistusten keskimääräisistä ja tyypillisistä pituuksista löytyvät Kriminologian ja oikeuspolitiikan instituutin julkaisusta ”Seuraamusjärjestelmä 2014. Kontrollijärjestelmä tilastojen ja tutkimusten valossa. Katsauksia 5/2015” (s. 105).

Raiskauksen (RL 20:1) maksimirangaistus on 72 kk, rangaistusten keskiarvo 25,6 kk ja mediaani 23,4 kk. Rangaistusten keskiarvo siis oli 35,5 % ja mediaani 32,5 % maksimista.

Huumausainerikoksen (RL 50:1) maksimirangaistus on 24 kk, rangaistusten keskiarvo 4,9 kk ja mediaani 3,5 kk. Rangaistusten keskiarvo siis oli 20,4 % ja mediaani 14,6 % maksimista.

Törkeän raiskauksen (RL 20:2) maksimirangaistus on 120 kk, rangaistusten keskiarvo 57,4 kk ja mediaani 49,3 kk. Rangaistusten keskiarvo siis oli 47,8 % ja mediaani 41,1 % maksimista.

Törkeän huumausainerikoksen (RL 50:2) maksimirangaistus on 120 kk, rangaistusten keskiarvo 40,2 kk ja mediaani 31,4 kk. Rangaistusten keskiarvo siis oli 33,5 % ja mediaani 26,2 % maksimista.

Edellä esitetyistä tilastoluvuista voi nähdä, että raiskauksesta keskimäärin tuomitun ja tyypillisen rangaistuksen kesto on selvästi lähempänä asteikon maksimia kuin perusmuotoisesta huumausainerikoksesta tuomittujen rangaistusten kesto. Sama havainto pätee kyseisten rikosten törkeisiin tekomuotoihin. Oikea tieto siis on täysin päinvastainen US:n perättömään tietoon nähden.

26.1.2016 lähetin US:n toimitukselle sähköpostitse korjauspyynnön (sen teksti on kopiona kantelun kuittauksen perässä). Lehti ei reagoinut korjauspyyntöön eikä korjannut virhettään. Jättämällä korjaamatta olennaisen virheen US rikkoi hyvää journalistista tapaa.

Helsingissä 31.1.2016

Markku Lehtola

vapaa toimittaja

Kivihaantie 1 E 77

00310 Helsinki

040 512 2661

markku.a.lehtola (at) gmail.com

KORJAUSPYYNTÖ

26. tammikuuta 2016 22.13

Markku Lehtola

Vastaanottaja: ossi.kurki-suonio@uusisuomi.fi

Kopio: markku.huusko@uusisuomi,fi, toimitus@uusisuomi.fi

"Rikollisesta ensikertalainen 3 vuoden välein – Professori myöntää erheen 15 vuoden takaa” –jutun (26.1.) virhettä koskeva korjauspyyntö

Hei,

väitit jutussasi Suomen tuomariliiton puheenjohtajan aiempaan haastatteluun viitaten, että ”raiskauksista annetaan rangaistus yleensä asteikon matalasta päästä, kun taas huumausainerikosten kohdalla käytetään yleensä asteikon ylärekisteriä”.

Tämä väite oli perätön ja antoi lukijoille täysin väärän kuvan raiskaus- ja huumerikosten oikeuskäytännöstä. Virhe oli Journalistin ohjeiden 20. kohdan tarkoittamalla tavalla olennainen, joten se on syytä korjata viipymättä.

Paha asiavirhe käy hyvin ilmi, kun vertailee raiskaus- ja huumerikosten keskimääräisiä tuomioita kyseisten rikosten rikoslaissa määrättyihin enimmäisrangaistuksiin.

Tilastotiedot käräjäoikeuksissa vuosina 2011–2013 tuomittujen rangaistusten keskimääräisistä pituuksista löytyvät Kriminologian ja oikeuspolitiikan instituutin julkaisusta ”Seuraamusjärjestelmä 2014. Kontrollijärjestelmä tilastojen ja tutkimusten valossa. Katsauksia 5/2015” (s. 105).

Raiskauksen (RL 20:1) maksimirangaistus on 72 kk, rangaistusten keskiarvo 25,6 kk eli 35,5 % maksimista. Huumausainerikoksen (RL 50:1) maksimirangaistus on 24 kk, rangaistusten keskiarvo 4,9 kk eli 20,4 % maksimista.

Törkeän raiskauksen (RL 20:2) maksimirangaistus on 120 kk, rangaistusten keskiarvo 57,4 kk eli 47,8 % maksimista. Törkeän huumausainerikoksen (RL 50:2) maksimirangaistus on 120 kk, rangaistusten keskiarvo 40,2 kk eli 33,5 % maksimista.

Raiskauksesta keskimäärin tuomitun rangaistuksen kesto siis on selvästi lähempänä asteikon maksimia kuin perusmuotoisesta huumerikoksesta keskimäärin tuomitun rangaistuksen kesto. 

Samoin törkeästä raiskauksesta keskimäärin tuomitun rangaistuksen kesto on lähempänä asteikon maksimia kuin törkeästä huumerikoksesta keskimäärin tuomitun rangaistuksen kesto.

Tervehdyksin

Markku Lehtola

vapaa toimittaja

Kivihaantie 1 E 77

00310 Helsinki

040 512 2661

markku.a.lehtola [at] gmail.com

KANTELUN KARSINTAPÄÄTÖS 16.5.2016:

Markku Lehtola

Helsinki

Olette tehnyt kantelun Julkisen sanan neuvostolle. Neuvoston puheenjohtaja Elina Grundström päätti

16.5.2016, että kanteluanne ei oteta käsittelyyn. Voitte tehdä asiasta uudelleenkäsittelypyynnön, josta

neuvoston perussopimuksessa kirjoitetaan seuraavasti:

”Jos puheenjohtajan päätös perustuu ilmeisen virheelliseen tietoon, voidaan kantelu ottaa uudelleen käsiteltäväksi.

Uudelleenkäsittelypyynnön ratkaisevat varapuheenjohtajat ja neuvoston valitsema yleisön edustaja tai hänen

sijaisensa. Puheenjohtaja ja alkuperäisen esityksen puheenjohtajalle valmistellut sihteeri ovat esteellisiä. Pyyntö on

jätettävä neuvoston toimistoon kahden viikon kuluessa siitä, kun päätös on lähetetty.”

Alla ote puheenjohtajan päätöspöytäkirjasta.

-- 

182.                          6093/SL/16                                    Lehtola/Uusi Suomi

Tullut postitse 2.2.2016

(Esittelevä sihteeri: Nenne Hallman)

                                 JO 20

                                 Kantelu kohdistuu Uuden Suomen 26.1.2016 julkaisemaan juttuun ”Rikollisesta ensikertalainen 3 vuoden välein”. Jutussa pohditaan syitä ristiriitaan kansan oikeustajun ja oikeuskäytännön välillä.

                                

                                 http://www.uusisuomi.fi/kotimaa/168449-rikollisesta-ensikertalainen-3-vuoden-valein-professori-myontaa-erheen-15-vuoden

                                 Kantelijan mukaan jutussa on olennainen asiavirhe kohdassa, jossa viitataan Uuden Suomen aiempaan juttuun: ”Myös tuomariliiton puheenjohtaja Kimmo Vanne kiinnitti viime kesänä huomiota Uuden Suomen haastattelussa siihen, että raiskauksista annetaan rangaistus yleensä asteikon matalasta päästä, kun taas huumausainerikosten kohdalla käytetään yleensä asteikon ylärekisteriä.”

                                 

                                 Kantelijan mukaan tämä on asiavirhe, koska raiskauksesta annetun tuomion keskimääräinen pituus on lähempänä asteikon maksimia kuin huumausainerikoksista tuomitun rangaistus.

                                 Kantelija on pyytänyt lehteä korjaamaan virheen viittaamalla Kriminologian ja oikeuspolitiikan instituutin julkaisuun.

                                 Jutussa lähteenä käytetty asiantuntija ei kuitenkaan viitannut rangaistusten pituuksien keskiarvoon vaan jakaumaan.

                                 Neuvostolla ei ole perusteita ottaa kantelua käsittelyyn.

                                 

                                 Esitys: Karsitaan.

                                 Päätös: Karsittiin.