Valehtelu Ylen tehtävien määrittelystä jatkuu

Etelä-Suomen Sanomat väitti 11.3.2017 pääkirjoituksessaan, että "tällä haavaa Ylen tehtäviä ei ole määritelty mitenkään". Lehden väite oli pötyä, valemedian tapaista tahallisten valheiden levitystä.

Koska ESS:n toimitus ei suostunut korjaamaan perätöntä väitettään, lähetin JSN:lle tänään kantelun olennaisen asiavirheen korjaamatta jättämisestä.

Julkaisen saman tien kantelun korjauspyyntöineen. Siitä selviää uskoakseni hyvin, miksi lehden väite oli hölynpölyä.

Väitteen valheellisuuden voi helposti nähdä myös Yleisradio Oy:stä annetun lain (22.12.1993/1380) 3. luvun 7. pykälästä, jossa Ylen tehtävistä säädetään:

Bisnestensä etuja ajavat lehtitalot äänitorvineen ovat jo pitkään vaatineet, että edellä olevan pykälän ensimmäisen momentin mainitsemasta täyden palvelun periaatteesta pitää luopua. Vaatimuksen perustelut käyvät ilmi esimerkiksi Matti Vanhasen hallituksen 21.4.2005 lakiesityksestä (43/2005).

Lehtifirmat perustelivat vaatimustaan mm. kilpailupoliittisilla syillä. "Lisäksi kaupalliset toimijat katsovat, että luopumisella parannettaisiin julkisen palvelun yhtiön ja kaupallisten toimijoiden välistä työnjakoa siten, että resursseja voitaisiin lisätä sellaisiin toimiin, joita kaupallinen palvelu ei tuota ja vastaavasti vähentää resursseja toimista, jotka kaupalliset yhtiöt hoitavat", lakiesityksessä todettiin.

Politiikan päättäjät eivät lehtibisneksen vaatimuksiin Ylen tehtäviä lisättäessä ja täsmennettäessä taipuneet, mutta eivät "kaupalliset toimijat" vaatimuksistaan tietenkään luopuneet. Vaatimukset Ylen tehtävien rajaamisesta lehtibisneksen haluamalla tavalla jatkuivat.

Keväällä 2009 kansanedustaja Mika Lintilän johtama, Ylen rahoitusta selvittänyt työryhmä oli päättämässä työtään ja valmistautui julkaisemaan ehdotuksensa.

Vähän ennen työryhmän ehdotusten julkituloa lehtibisneksen lobbari opasti ei-julkisessa muistiossaan lehtiä, miten "on syytä välittää koordinoidusti yksityisten tiedotusvälineiden viestejä julkisuuteen".

"Koordinoidusti" tuli välittää julkisuuteen muun muassa sitä viestiä, että Yleisradiolakiin pitää saada tarkennus julkisen palvelun määrittelyyn.

"Nykyinen laki on ylilavea ja jättää Ylelle täyden palvelun nimissä vapaat kädet laajentaa toimintaansa myös alueille, joilla valtion tukema toimija selkeästi vääristää kilpailua", lobbari opasti.

Mainittakoon tässä kohtaa, että samainen lobbari, Pasi Kivioja, toimii tätä nykyä Julkisen sanan neuvostossa varmistamassa mm. sitä, että kulissien takainen, ei-julkinen itsesääntely voi jatkua.

Sittemmin vaatimusta Ylen tehtävien rajaamiseksi lehtibisneksen mitoille sopivaksi on ajettu sillä härskillä väitteellä, että Ylen tehtäviä ei ole lainkaan määritelty.

Jo ennen Etelä-Suomen Sanomia esimerkiksi Pohjalainen esitti tällaisen väitteen 5.2.2015 pääkirjoituksessaan. Suorasukaisesti Pohjalainen väitti, että "Yleisradiolaki ei määrittele Ylen tehtäviä, vaan julkista palvelua voi olla kevyt viihde yhtä lailla kuin tiukka asiaohjelma".

JSN:n silloinen puheenjohtaja Risto Uimonen karsi kantelun Pohjalaisen virheen korjaamatta jättämisestä. Uimosen mielestä kyseessä ei ollut olennainen asiavirhe, vaan "lehden kanta siihen, että Yleisradiolaki ei riittävän tarkasti määrittele yhtiön tehtäviä".

Lehden "Yleisradiolaki ei määrittele Ylen tehtäviä" -väite siis olikin lehden kanta siihen, että laki ei "riittävän tarkasti" määrittele Ylen tehtäviä. Tästä tapauksesta olen kertonut Kulissien takana -raportissa sivulla 27.

-----------------------------

Julkisen sanan neuvosto

Fredrikinkatu 25 A 8

00120 Helsinki

Kantelu hyvän journalistisen tavan rikkomisesta

Kantelun kohde

”Ylelle tarvitaan rajat, ei poliittista ohjausta” -pääkirjoitus Etelä-Suomen Sanomien nettilehdessä 11.3.2017. Kirjoituksen osoite netissä on http://www.ess.fi/Mielipide/paakirjoitukset/art2353712 (tarkistettu 4.4.2017).

Kantelun perusteet

Eduskunnan käymää keskustelua yleisradiolain muutoksesta ruotiessaan Etelä-Suomen Sanomat korosti, että Yle tarvitsee ”selvästi määritellyt tehtävät, joiden perusteella myös sen rahoituksen tarve määritellään uudestaan maltillisemmalle tasolle”.

Tässä yhteydessä pääkirjoituksen kirjoittaja esitti väitteen: ”Tällä haavaa Ylen tehtäviä ei ole määritelty mitenkään.”

Lehden väite oli perätön ja johti harhaan kaikkia niitä lukijoita, jotka eivät tiedä, millä tavalla Yleisradion toimintaa on säännelty ja säännellään. Perätön väite oli olennainen asiavirhe (JO 20).

Ylen julkisen palvelun tehtävät määritellään Yleisradio Oy:stä annetun lain (22.12.1993/1380) 3. luvun 7. pykälässä.

Sen ensimmäisessä momentissa säädetään: ”Yhtiön tehtävänä on tuoda monipuolinen ja kattava julkisen palvelun televisio- ja radio-ohjelmisto siihen liittyvine oheis- ja lisäpalveluineen jokaisen saataville yhtäläisin ehdoin. Näitä ja muita julkisen palvelun sisältöpalveluja voidaan tarjota yleisissä viestintäverkoissa valtakunnallisesti ja alueellisesti.”

Pykälän 7 toisessa momentissa on vielä 7-kohtainen, yksityiskohtainen luettelo tehtävistä, jotka ”erityisesti” kuuluvat Ylen julkiseen palveluun. Näitä tehtäviä on kansanvallan tukemisesta aina viranomaistiedotusten välittämiseen asti.

Edellä kerrottu osoittaa, miten valheellinen oli ESS:n väite, että ”tällä haavaa Ylen tehtäviä ei ole määritelty mitenkään”; Ylen tehtävät on määritelty peräti eduskunnan säätämässä laissa.

12.3.2017 lähetin ESS:n toimitukselle olennaista asiavirhettä koskevan korjauspyynnön. Sen teksti on kantelun kuittauksen perässä.

Päätoimittaja Perttu Kauppinen vastasi korjauspyyntöön 16.3.2017. Vastauksessaan hän korosti, että ”Ylen tehtäviä ei ole määritelty mitenkään niin, että tämä määrittely rajaisi Ylen toimintaa”.

Vastauksen mukaan Ylen tehtäviä ei siis ole määritelty ESS:n haluamalla tavalla. Tämä lehden kanta ei oikeuttanut lukijoiden harhaanjohtamista väitteellä, että Ylen tehtäviä ei ole määritelty mitenkään.

Koska Etelä-Suomen Sanomat ei pyynnöstä huolimatta korjannut olennaista asiavirhettään, lehti rikkoi hyvää journalistista tapaa (JO 20).

Kantelun tarkoitus ja luonne

JSN:n puheenjohtaja on karsinut kaikki ”Kulissien takana” -raportin julkitulon eli 23.4.2016 jälkeen tekemäni kantelut. Kaikissa niissä on ollut kyse olennaisen asiavirheen korjaamatta jättämisestä (JO 20).

Jokaisen noista karsintapäätöksistään JSN:n puheenjohtaja on tehnyt tulkitsematta lainkaan hyvää journalistista tapaa. Sen sijaan hän on karsinut kunkin yksittäisen kantelun ikään kuin ”teknisellä” perusteella. Joulukuun 2016 päätöksiin asti karsintaperuste oli tällainen:

”Neuvosto ei ota kantelua käsittelyyn, koska kyseessä on testaustarkoituksessa tehty massakanteleminen.”

21.12.2016 JSN:n puheenjohtaja karsi neljä syys-lokakuussa tekemääni kantelua ja perusteli kutakin karsintapäätöstään näin:

”Neuvosto ei ota kantelua käsittelyyn, koska kantelu on tehty testaustarkoituksessa.”

”Testaustarkoitus” on ollut kantelun karsintaperusteena kaikissa joulukuun 2016 jälkeenkin tehdyissä karsintapäätöksissä. Karsintaperuste on kahdestakin syystä erikoinen.

Testaaminen itsessään ei ensinnäkään ole mikään tarkoitus. Eiväthän yrityksetkään testaa hyödykkeitään testaamisen vuoksi vaan kehittääkseen yhä parempia hyödykkeitä; testaus on siis pelkkä väline tarkoituksen tai tarkoitusten toteuttamiseksi.

”Testaustarkoitus” on kantelun karsintaperusteena erikoinen myös siksi, että joka ainoa kantelu on aina pakostakin ikään kuin testi.

Kun media jättää olennaisena pitämäni virheen korjaamatta, se mielestäni rikkoo hyvää journalistista tapaa. Ainoa keino saada selville, miten median itsesääntelyelin tulkitsee median menettelyä, on kantelu. Se taas vääjäämättä ”testaa” sitä, pitääkö JSN median menettelyä hyvän journalistisen tavan mukaisena vai sen vastaisena.

Jos JSN aikoo jatkossakin käyttää ”testaustarkoitusta” kantelujen karsintaperusteena, sen tulee kertoa, miten kantelun median menettelystä voi ylipäätään tehdä, niin ettei kantelulla ole tuota JSN:n kiellettynä pitämää tarkoitusta.

JSN:n perussopimuksen mukaan neuvoston tehtävänä on ”tukea hyvää journalistista tapaa”. Sopimuksesta käy edelleen ilmi, että JSN:n tehtävänä on ”tulkita hyvää journalistista tapaa” ja että neuvosto käsittelee asioita ”tehtyjen kanteluiden perusteella”.  

Tämän kantelun tarkoituksena on edistää hyvää journalistista tapaa. Kantelu tarjoaa JSN:lle konkreettisen mahdollisuuden toteuttaa median itsesääntelyä perussopimuksessa määritellyn tehtävän mukaisesti.

Neuvosto voi tulkita tämän kaikki muodolliset ja asialliset vaatimukset täyttävän kantelun perusteella, rikkoiko kantelun kohteena oleva tiedotusväline hyvää journalistista tapaa vai ei.

Koska kantelun kohteena oleva tiedotusväline jätti korjaamatta olennaisen virheen (JO 20), se mielestäni rikkoi hyvää journalistista tapaa. Siksi kantelun erityisenä tarkoituksena on se, että neuvosto tekee kantelusta langettavan päätöksen ja antaa tiedotusvälineelle huomautuksen.

Tekemällä tästä kantelusta JSN:n kotisivuilla ja tiedotusvälineessä julkaistavan langettavan päätöksen neuvosto voi parhaiten toimia neuvostolle asetetun tehtävän mukaisesti ja tukea median yleisölle tosi tärkeää hyvää journalistista tapaa.

Mutta siinäkin tapauksessa, että JSN:n päätös jostain käsittämättömästä syystä olisi vapauttava, yleisöä ajatellen on joka tapauksessa oleellista se, että päätös julkaistaan neuvoston kotisivuilla. Vain sillä tavalla yleisö voi saada tiedon siitä, millaisen virheen korjaamatta jättämistä median itsesääntely ei pidä hyvän journalistisen tavan vastaisena.

Jos JSN:n puheenjohtaja karsii virheen korjaamatta jättämistä koskevia kanteluja pelkin ”teknisin” perustein, se kielii siitä, ettei median itsesääntelyssä piitata lainkaan siitä, saavatko suomalaiset tiedotusvälineistään oikeaa vai virheellistä tietoa. Tällainen menettely myös synnyttää itsesääntelyn tehtävän ja tarkoituksen kannalta absurdin tilanteen.

Jättämällä virheet järjestään korjaamatta tiedotusvälineet voivat silloin vaikuttaa siihen, ettei JSN tosiasiassa lainkaan tutki niiden menettelyä ja tulkitse, ovatko ne menetelleet hyvän journalistisen tavan vastaisesti vai ei.

Mikäli JSN:n puheenjohtaja karsintaratkaisuillaan tarjoaa tiedotusvälineille tilaisuuden menetellä tällä tavalla, median itsesääntely lakkaa tyystin toimimasta. JSN:n mahdollisuudet tukea hyvää journalistista tapaa katoavat saman tien.

Helsingissä 4.4.2017

Markku Lehtola

vapaa toimittaja

Kivihaantie 1 E 77

00310 Helsinki

040 512 2661

markku.a.lehtola (at) gmail.com

KORJAUSPYYNTÖ

12. maaliskuuta 2017 9.03

Markku Lehtola

Vastaanottaja: perttu.kauppinen@mediataloesa.fi

Kopio: toimitus@ess.fi

”Ylelle tarvitaan rajat, ei poliittista ohjausta” -pääkirjoituksen (ESS:n nettilehti 11.3.) virhettä koskeva korjauspyyntö

Hei,

pääkirjoituksessa todettiin Ylen tarvitsevan selvästi määritellyt tehtävät, joiden perusteella myös sen rahoituksen tarve määritellään uudestaan ”maltillisemmalle tasolle”. Näin todettuaan pääkirjoituksen kirjoittaja esitti väitteen: ”Tällä haavaa Ylen tehtäviä ei ole määritelty mitenkään.” 

Tämä väite oli perätön ja johti harhaan kaikkia niitä ESS:n lukijoita, jotka eivät tiedä, miten julkisen palvelun Ylen toimintaa säännellään. Olennainen virhe on syytä korjata viipymättä (JO 20).

Ylen julkisen palvelun tehtävät on määritelty Yleisradio Oy:stä annetun lain (22.12.1993/1380) 7. pykälässä, johon eduskunta on kahteen otteeseen, vuonna 2005 ja 2012, säätänyt muutoksia.

Yleisradiolain 7. pykälän 1. momentti kuuluu tällä hetkellä näin:

”Yhtiön tehtävänä on tuoda monipuolinen ja kattava julkisen palvelun televisio- ja radio-ohjelmisto siihen liittyvine oheis- ja lisäpalveluineen jokaisen saataville yhtäläisin ehdoin. Näitä ja muita julkisen palvelun sisältöpalveluja voidaan tarjota yleisissä viestintäverkoissa valtakunnallisesti ja alueellisesti.”

Yleisradiolain 7. pykälän 2. momentissa on vielä 7-kohtainen yksityiskohtainen luettelo niistä tehtävistä, joita julkisen palvelun ohjelmatoiminnan "tulee erityisesti" hoitaa. Nämä tehtävät ulottuvat kansanvallan tukemisesta virikkeelliseen viihteeseen ja viranomaistiedotusten välittämiseen asti.

Pääkirjoituksesta päätellen Ylen tehtäviä ei ole määritelty ESS:n haluamalla tavalla. Tämä lehden mielipide ei oikeuta lukijoiden huiputtamista väitteellä, ettei Ylen tehtäviä ole tällä haavaa määritelty mitenkään.

Tervehdyksin

Markku Lehtola

vapaa toimittaja

Kivihaantie 1 E 77

00310 Helsinki

040 512 2661

markku.a.lehtola@gmail.com 

Helsingin Sanomat julkaisi kulttuurisivuillaan 16.5. näyttävän, viidelle palstalle taitetun jutun "Ylen tehtävistä kova kiista". Kuvineen ja graafisine esityksineen juttu viestitti vahvasti Ylen jättikoosta ja pelottavasta kasvusta. HS:n nettilehdessä juttu näytti tältä.

Jutusta kävi ilmi, että mediabisneksen ylimmän edunvalvojan mielestä nyt on se "momentum", jolloin Yle pistetään kuriin. Se ratkaiseva, paras mahdollinen hetki on siis juuri nyt.

Jutusta kävi ilmi sekin, millä tavalla Yle-verolla rahoitetun julkisen palvelun yhtiön pistäminen kuriin onnistuu: se onnistuu, kunhan leikataan rajusti yhtiön budjettia.

"Minusta ainoa keino on supistaa Ylen rahoitusta niin, ettei se voi toimia kaikkialla, vaan sen pitää keskittyä siihen, mikä sopii julkisen palvelun yhtiölle heikentämättä muiden mediatoimijoiden mahdollisuuksia, Viestinnän Keskusliiton hallituksen puheenjohtaja Vesa-Pekka Kangaskorpi sanoi.

Toimittaja Teemu Luukka tiesi Ylen kasvaneen kaupallisen median mielestä niin suureksi, että "se hankaloittaa mahdollisuuksia saada etenkin verkosta tuloja". 

Juttunsa alaotsikkoon Luukka oli kuitenkin häveliäästi nostanut yleisön rahastamista jalommalta kuulostavan perusteen Ylen kuriin pistämiselle: Yle on niin suuri, että se kaupallisen median mielestä uhkaa median monimuotoisuutta.

Tämä jalo, demokratian ideaan tyköistuva peruste palautti Yle-kiistaa tiiviisti seuranneen ex-yleläisen mieleen kiinnostavan kulissien takaisen pelin keväältä 2009. 

Silloin, aivan niin kuin nytkin, odoteltiin Ylen tehtäviä ja rahoitusta pohtineen parlamentaarisen työryhmän esitystä. Silloin parlamentaarista työryhmää johti keskustan kansanedustaja Mika Lintilä, nyt vastaavaa työryhmää johtaa kokoomuksen kansanedustaja Arto Satonen.

Kulissien takaista "koordinointia" moniarvoisen viestinnän puolesta

Mika Lintilän työryhmän raportin oli määrä valmistua huhtikuun puolen välin jälkeen vuonna 2009. Kaupallisen median lobbarit, Viestinnän Keskusliitto ja Sanomalehtien Liitto, olivat hereillä. Ne halusivat hyvissä ajoin varmistaa sen, että yleisö saa kiistellystä asiasta taatusti sen ainoan "oikean" kuvan.

Sanomalehtien Liiton silloinen tuore viestintäjohtaja Pasi Kivioja laati "ei julkisen" muistion, jonka tarkoitusta hän perusteli näin:

"Kansanedustaja Mika Lintilän johtaman parlamentaarisen työryhmän työskentelyä varten on syytä välittää koordinoidusti yksityisten tiedotusvälineiden viestejä julkisuuteen ja poliittisille päätöksentekijöille."

"Koordinoidusti" oli määrä välittää yksityisen median viestejä julkisuuteen muun muassa viestinnän moniarvoisuudesta. "Yksi yritys – Yleisradio – ei voi vastata viestinnän moniarvoisuudesta", muistio korosti viestien välittäjille. 

Yleisön tuli saada "koordinoidusta" julkisuudesta se käsitys, että juuri kaupallinen media "pitää yllä viestinnän moniarvoisuutta". Tätä käsitystä HS:n Teemu Luukkakin nyt meille halusi viestittää.

"Tavoiteltu käsitys on ilman valtion tukea toimiva itsenäinen media"

"Viestintämme" yhdeksi kohderyhmäksi bisnesmedian lobbareiden "ei julkinen" muistio nimesi suuren yleisön ja yleisen mielipiteen. Yleisessä mielipiteessä "kaupallinen media" tahdotaan nähdä pahana ja ahneena toimijana, Kivioja valitti.

Koordinoidusti välitettyjen yksityisten tiedotusvälineiden viestien tulikin tietty torjua tätä yleisen mielipiteen käsitystä. "Tavoiteltu käsitys on ilman valtion tukea toimiva itsenäinen media", muistion kirjoittaja korosti.

Tätä kohtaa Faktavahdin on pakko kritisoida. Näin siksi, että siinä patisteltiin yksityisten viestien välittäjiä koko lailla härskisti valehtelemaan suurelle yleisölle.

Tilattavia sanoma- ja aikakauslehtiä kustantavalle toimialalle nimittäin oli jo vuodesta 1964 lähtien jaettu avokätisesti valtion verotukea joka ikinen vuosi. 

Vuoteen 1994 asti valtion verotukiaiset leivottiin liikevaihtoverotuksen nollaverokantaan, sen jälkeen arvonlisäverotuksen nollaverokantaan.

Valtion taloudellisen tutkimuskeskuksen eli VATT:n raporteista verotukiaisten vuosittaiset määrät käyvät ilmi vuodesta 1985 lähtien.

Vuosina 1985–2009 tilattavia lehtiä kustantava toimiala eli juuri se "ilman valtion tukea toimiva itsenäinen media" sai valtion verotukea yhteensä noin 3 miljardin euron verran. 

Vuonna 2009, jolloin bisnesmediaa patistettiin välittämään yleisölle ja yleiselle mielipiteelle käsitystä ilman valtion tukea toimivasta mediasta, valtion verotuki tälle medialle oli noin 176 miljoonaa euroa.

Tämä valtion verotuki muuten on ollut yksi niistä lehtiä itseään koskevista asioista, joista lehdet ovat visusti vaienneet. Tätä omertàa sisilialainen mafiakin kadehtisi, jos siitä vain tietäisi.

"Koordinoidusti" myös vuonna 2016?

Kansanedustaja Arto Satosen johtaman parlamentaarisen työryhmän on määrä julkaista raporttinsa viimeistään kesäkuun lopussa. Ylen tehtävät ja rahoitus siis ovat jälleen ajankohtaisia aiheita.

Tällä kertaa ei näytä – ainakaan vielä – vuotaneen julkisuuteen bisnesmedian lobbareiden muistiota, joka patistelisi lehtiä kirjoittamaan raportista "koordinoidusti". En tiedä, onko mitään muistiota nyt tehtykään.

Kannattaa kuitenkin tarkkailla kriittisin silmin, kuinka moniarvoisesti tai yksiäänisesti kaupallinen media nyt kirjoittaa Ylen tehtävistä ja rahoituksesta. 

Tarkkailuharrasteen virikkeeksi tarjoan luettavaksi vuoden 2009 "ei julkisen" kaksisivuisen muistion. Se löytyy vähän konstikkaasti kahdesta eri linkistä. Ensimmäinen sivu löytyy tästä ja toinen sivu tästä.

Mistään salaliitoista ei tietenkään kannata tässäkään yhteydessä vihjailla. Mutta kiinnostavasta moniarvoisuuden "koordinoinnista" johtaja Pasi Kiviojan muistio joka tapauksessa kertoo. Tätä nykyä muistion kirjoittaja "koordinoi" median aitoa itsesääntelyä JSN:n toisena varapuheenjohtajana.