Käristyskupoli kelpasi, tiedonlevitys ei

Pari päivää sitten Kotimaisten kielten keskus kertoi, että se oli valinnut käristyskupolin heinäkuun 2018 kuukauden sanaksi. Viraston tiedote on luettavissa tästä.

Faktavahdin parissa aikoinaan kunniallisena pidetyn viraston tieto herätti järkytystä, tyrmistystä, suuttumusta, vihaa ja katkeruuttakin. Miten kehtasivat, hyi helvetti!

Opetus- ja kulttuuriministeriön hallinnonalaan kuuluvan viraston on turha toivoa anteeksiantoa, ellei se pika pikaa näytä vihreää valoa myös tosi tarpeeseen kaivatulle sanalle tiedonlevitys.

Käristyskupoli tarkoittaa viraston mielestä "pitkäksi aikaa paikoilleen jäävää lämpöä". Sana on kuulemma "leikillinen versio" hellekupolista, joka tulee englannin kielen ilmauksesta heat dome.

Tsiigailin äsken Ilmatieteen laitoksen kiehtovalta videolta selitystä pitkäksi aikaa paikoilleen jäävälle lämmölle. Ei siinä mitään kupolia edes etäisesti muistuttavaa näkynyt, ei vaikka kuinka siristin silmiäni.

Tukalaa sääilmiötä selitettiin kauheasti mutkittelevien, pelottavilta näyttävien suihkuvirtausten avulla. Suihkuvirtauksista ei kyllä saa mitään kupolia edes ylivilkkaan mielikuvituksen avulla.

Niinpä onkin pakko päätyä siihen, että kielivirasto oli sortunut edistämään ilmaisua, jolla sen "keksinyt" iltapäivälehti voi johtaa lukijoitaan harhaan, hyvissä bisnestarkoituksissa totta kai.

Tiedonlevityksen kova kohtalo

Tiedonlevitys on ilmaisu, jota ei Kielitoimiston sanakirjasta löydy, vaikka siellä köllöttävät muun muassa tiedonsiirto, tiedonvälitys, tiedonlouhinta ja monet muut tiedon-alkuiset sanat.

13.3.2017 tein luovan ja urhean yrityksen synninpäästön saamiseksi tiedonlevitykselle. Lähetin Kielitoimiston sanakirjan toimitukselle meilin, josta kävi ilmi, miksi tiedonlevitystä kaivataan kipeästi estämään yleisön harhaan johtamista:  

"Hei,

löysin mainiosta sanakirjasta kaikkiaan 24 tiedon-alkuista yhdyssanaa ”tiedonalasta” aina ”tiedonvälitykseen” asti. Hakemaani tiedon-alkuista yhdyssanaa en kuitenkaan löytänyt. Sitä ei kenties ole olemassakaan, vaikka sitä tarvittaisiin.

”Tiedonlevitys” on se hakemani ja kaipaamani yhdyssana. Mistähän syystä tällaista yhdyssanaa ei ole listoille otettu, kun siellä kuitenkin ovat ihan vastaavalta ilmaisulta kuulostavat ”tiedonsiirto” ja ”tiedonlouhinta”? Onko ”tiedonlevitys” käypä sana, vai onko siinä jotain vikaa?

”Tiedonlevityksen” auktorisointi olisi tarpeen ennen kaikkea siksi, että rikoslain 24. luvun 8. pykälä ”Yksityiselämää loukkaava tiedon levittäminen” aiheuttaa julkisuudessa jatkuvasti sekaannusta.

Viestintäoikeuden ekspertti, oikeustieteen tohtori Päivi Tiilikka varoitteli sekaannuksesta vuonna 2008 ilmestyneessä Journalistin sananvapaus -kirjassaan (s. 124). Varoitukset ovat kaikuneet kuuroille korville.

Rikos- ja oikeustoimittajat nimittäin kirjoittavat tuon tuosta, miten jotakin syytetään tai on jo tuomittu yksityiselämää ”loukkaavan” tiedon levittämisestä. Oikeasti ketään ei kuitenkaan syytetä eikä tuomita moisesta vaan yksityiselämää ”loukkaavasta” tiedon levittämisestä. Tiedon levittäminen on se juttu, joka loukkaa.

Virheellisellä ilmaisullaan toimittajat tulevat uskotelleeksi pykälän ideasta tietämättömille lukijoille, että kyse olisi tietojen loukkaavuudesta sinänsä tai siitä, että tieto loukkaisi yksityiselämää. 

Tästä pykälässä ei kuitenkaan ole kyse, vaan siitä, että julkisuuteen levitetään oikeudettomasti semmoista tietoa, joka ei kuulu julkisuuteen vaan henkilön yksityiselämän piiriin."

Keskiviikkona 22.3.2017 julkaisin Faktavahdissa postauksen "Kohtalotoverit: Faktavahdin 'tiedonlevitys' ja Elias Lönnrotin 'tyhjykkä'".

Postauksesta selviää, miksi jalo yritykseni tiedonlevityksen synninpäästöstä meni mönkään. Postauksen voi lukea tästä.

Koska kielivirasto suhtautui tiedonlevitykseen ynseästi, vaikka sen tarve on aivan ilmeinen, on kaiketi pakko alkaa harkita järeämpiä toimia.

Jos tiedonlevitys ei lähiaikoina pääse Kielitoimiston sanakirjaan, pitänee ruveta kampanjoimaan sen puolesta, että valtion tuottavuusohjelma kaivetaan koipussista ja arvioidaan, paljonko löytyy turhaa kieliväkeä Kotimaisten kielten keskuksesta.

Kohtalotoverit: Faktavahdin "tiedonlevitys" ja Elias Lönnrotin "tyhjykkä"

Yksityiselämän loukkaaminen tuli rangaistavaksi vuonna 1974. Rikoslain 27. lukuun hyväksyttiin silloin 3 a §: "Yksityiselämän loukkaus". Säännös tuli yleisesti tunnetuksi Lex Hymynä.

1990-luvun lopussa säännös uudistettiin. Yksityiselämän suojasta säädettiin nyt rikoslain 24. luvun 8. pykälässä, ja rikosnimike pantiin ihan uusiksi: "Yksityiselämää loukkaava tiedon levittäminen".

Lainsäätäjän mielestä uusi rikosnimike kuvasi pykälän ideaa vanhaa rikosnimikettä paremmin. Yksityiselämäähän voi loukata muutoinkin kuin levittämällä oikeudettomasti sitä koskevaa tietoa.

Pykälän ideana on kriminalisoida nimenomaan se, että teille ja turuille levitetään oikeudettomasti sellaista tietoa, joka ei kuulu teille ja turuille, vaan joka kuuluu vain ihmisen yksityiselämään.

Ongelmana on se, että uusi rikosnimike on osoittautunut ylivoimaisen vaikeaksi suomen kielen käyttäjille.

Nimikettä raiskataan päivät pääksytysten sanomalehdissä. Sitä raiskaavat varsinkin toimittajat, mutta aika ajoin muutkin sanankäyttäjät.

Nimikkeen raiskaajaksi sortui jopa Lipposen hallitus rikosnimikkeen muutosta esittäessään (ks. HE 184/1999). Oikeusministerinä lakiesityksen allekirjoitti silloin Johannes Koskinen.

Heti perusteltuaan hyvin rikosnimikkeen muutosta ja uuden nimikkeen ideaa hallitus totesi: "Yksityiselämää loukkaavan tiedon levittämisen rangaistusasteikko säilyisi nykyisellään."

Niinpä niin. Näin sitä alettiin huristella rikosnimikkeen raiskaamisen valtateitä saman tien. Ylen nettisivujen uutinen 6.5.2016 on yhä jatkuvasta huristelusta oiva esimerkki:

"Oikeus tuomitsi nuoren naisen yksityiselämää loukkaavan tiedon levittämisestä – – Syyttäjä oli vaatinut naiselle rangaistusta törkeästä yksityiselämää loukkaavan tiedon levittämisestä."

Tämmöinen uutisointi houkuttaa lukijan kuvittelemaan, että kyse olisi tiedon loukkaavuudesta sinänsä tai siitä, että tieto loukkaisi jotenkin yksityiselämää. Siitä ei kuitenkaan ole kyse.

Esimerkiksi tiedoissa Matti Meikäläisen raha-asioista ei juuri koskaan ole mitään sinänsä loukkaavaa, eivätkä tiedot hänen taloudellisesta tilanteestaan loukkaa yksityiselämää.

Tiedot Matti Meikäläisen raha-asioista vain kuuluvat hänen yksityiselämäänsä, joten niitä ei saa oikeudettomasti levittää mediassa tai muutoinkaan lukuisten ihmisten saataville.

Olen viime vuosina meilaillut toimituksiin kymmeniä korjauspyyntöjä rikosnimikettä raiskaavista virheistä. Vähintäänkin tyydyttävästi nämä virheet onkin korjattu.

Salaisuutena on ollut se, että olen voinut korjauspyynnöissäni viitata viestintäoikeuden eksperttiin, oikeustieteen tohtori Päivi Tiilikkaan (nyk. Korpisaari). Journalistin sananvapaus -teoksessaan (WSOYpro 2008, s. 124) hän huomautti rikosnimikkeestä tähän tapaan:

"On tärkeää huomata, että säännös on yksityiselämää loukkaava tiedon levittäminen – ei yksityiselämää loukkaavan tiedon levittäminen. Säännöksen ajatuksena on se, että nimenomaan yksityiselämää koskevien tietojen levittäminen loukkaa toisen yksityiselämää – ei se, että tieto loukkaisi yksityiselämää."

Yritys olla eliaslönnrot – ja miten siinä kävikään

Sanaseppona nerokas Elias Lönnrot oli aikoinaan sitä mieltä, että "oikeastaan sananmuodostuksesta on peräisin suomen kielen suurin rikkaus ja siksi se on nähtävä kielen ihanimpana ominaisuutena".

Funtsin, olisiko minusta sanasepoksi, joka ratkaisisi tuon viheliäisen rikosnimikeongelman – ja sain mielestäni riemastuttavan oivalluksen. Koin hetken olevani tämän ajan eliaslönnrot.

Yksityiselämän loukkaamisen rikosnimikettä olisi jokseenkin mahdoton raiskata, jos se kuuluisi näin: "Yksityiselämää loukkaava tiedonlevitys".

Näin ilmaistuna olisi selvää kuin pläkki, että tiedon levittäminen on se säännöksen juju, taivuttipa loukkaava-sanaa miten hyvänsä. Mutta onko "tiedonlevitys" mikään todellinen ja oikea sana?

Mainio Kielitoimiston sanakirja Kotimaisten kielten keskuksen sivuilla kertoi, että tiedon-alkuisia yhdyssanoja oli sanakirjassa reilusti yli kaksikymmentä. Oli "tiedonsiirto", "tiedonvälitys" ja "tiedonlouhinta", mutta "tiedonlevitys" loisti poissaolollaan.

Kysäisin Kielitoimiston sanakirjan toimitukselta, oliko "tiedonlevitys" käypä sana, vai oliko siinä kenties jotain vikaa. Kerroin samalla rikosnimikepulmasta ja siitä, miksi "tiedonlevitystä" kaivataan.

Toimitus kiitti hyvästä huomiosta, mutta huomautti, ettei lakitermiä voi korjata omin päin sanakirjaan: "Koska rikoslaissa kuitenkin käytetään sanaliittoa 'tiedon levittäminen', ei sen yhdyssanaksi kirjoitettu versio 'tiedonlevitys' ole samalla tavalla vakiintunut."

Niin siinä sitten kävi, ettei Faktavahdista tullut tämän ajan eliaslönnrotia. Mutta eipä nerokas sanaseppokaan aikoinaan ihan kaikissa pyrinnöissään onnistunut, vaikka sepitti sanoja valtavasti.

Elias Lönnrotin johto-oppia tutkinut Kaarina Pitkänen kertoi taannoin Virittäjässä (1/2005, s. 59), miten sanaseppo vuonna 1839 ehdotti Mehiläisessä termin "nolla" tilalle kotoista sepitettä "tyhjykkä".

Se olisi ollut aivan toista maata kuin "nolla", latinan "nullus", lainasana, joka lienee ujutettu meille ruotsin kielestä. Mutta "tyhjykkä" ei suomalaisille kelvannut, eikä ehkä kelpaisi "tiedonlevityskään". Eihän se sytyttänyt edes kieliviraston sanataitureita.