13. "Me korjataan pienimmätkin virheet" 

Tiistaina 8.5.2018 Helsingin yliopiston juhlasalissa ruodittiin parin tunnin ajan totuutta. Yliopiston kutsu VOX HELSINKI: TOTUUS -tilaisuuteen kuului näin:

"VOX Helsinki kaivaa totuuden esille tiistaina 8.5.2018. Tule Helsingin yliopiston juhlasaliin klo 18, jos haluat kuulla rehellistä faktaa."

Yksi yliopiston ja Helsingin Sanomien tilaisuuden puhujista oli HS:n vastaava päätoimittaja Kaius Niemi.

Hän korosti taitavasti laaditussa puheessaan muun muassa luottamuksen ansaitsemista ja säilymistä yhteiskunnan keskeisenä arvona. Kriittisestä lehdistöstä ja sen tehtävästä Niemi sanoi näin:

"Median tehtävänä ei oo kiusata. Median tehtävänä on kertoa, mitä yhteiskunnassa todella tapahtuu.

On olemassa viestintää, joka on suljettua viestintää. Journalismi on avointa viestintää, ja se on tsekattua, faktoihin perustuvaa ja yritystä kuvata asiat niin todellisina kuin se suinkin on mahdollista.

Journalismi ei varmaan koskaan pääse totuuteen sinänsä, mutta meitä ajaa kuitenkin eetos siihen, että me pystytään tarkastamaan faktat ja olemaan niin lähellä sitä totuutta kuin kuin mahdollista.

Ja sit kun tehdään virheitä, ne virheet korjataan. Tää on erittäin olennainen juttu. 

Monet ajattelee silleen, että onpas tuolla nyt muuten Hesarissa paljon noita oikaisuja, mutta itse asiassa ne oikaisuthan kertoo siitä, että me korjataan pienimmätkin virheet."

Niemi kertoi katsoneensa vähän aikaa sitten New York Times -lehteä, jossa oli ollut yhden päivän aikana 14 oikaisua:

"Ne on ylpeitä siitä, että ne oikaisee aivan pienimmätkin virheet", Helsingin Sanomien vastaavana päätoimittajana 15.9.2013 aloittanut Kaius Niemi tiesi.

vastaava päätoimittaja
Kaius Niemi
Helsingin Sanomat
8.5.2018
VOX HELSINKI: TOTUUS

Saivatko tilaisuuteen yliopiston juhlasalissa osallistuneet ja tilaisuutta internetissä seuranneet sitten kuulla "rehellistä faktaa"? Korjaako esimerkiksi Helsingin Sanomat todella "pienimmätkin" virheet?

Olen syksystä 2012 lähtien tutkaillut ja testaillut median ja sen itsesääntelyn suhtautumista yleisölle välitetyn tiedon todenmukaisuuden vaateeseen. Käytännössä kyse on ollut virheiden korjaamisesta.

Tänä aikana testiini on kertynyt koko joukko Helsingin Sanomia koskevia konkreettisia tapauksia. Tieto niistä auttanee arvioimaan, kuinka "rehellistä faktaa" HS:n päätoimittaja TOTUUS-tilaisuuden yleisölle tarjosi.  

”Me korjataan pienimmätkin virheet” 15.9.2013–6.4.2018 

Tapaus 13

VIRHE

Tapaninpäivänä 26.12.2016 Helsingin Sanomat julkaisi nettilehdessään Päivi Revon jutun "Tänä vuonna syntyi lapsia ennätyksellisen vähän – viimeksi syntyvyys oli yhtä niukkaa 1800-luvun nälkävuosina".

KOMMENTTI

Jutun otsikko johti lukijoita pahasti harhaan, kun se uskotteli, että syntyneiden määrä oli sama asia kuin syntyvyys. Otsikon väite 1800-luvun nälkävuosien syntyvyydestä olikin siksi perätön. Tosiasiassa 1800-luvun nälkävuosien 1866–1868 syntyvyys oli reilusti yli kaksinkertaista viime vuosien syntyvyyteen verrattuna. Yleinen syntyvyysluku oli vuosina 1866–1868 keskimäärin 30,0 promillea, mutta vuonna 2015 enää 10,1 promillea. Kokonaishedelmällisyysluvulla mitattu nälkävuosien syntyvyys oli keskimäärin 4,11, mutta vuonna 2015 enää 1,65. Syntyvyyden historialliset vertailut yli ajan ja eri maiden väliset vertailut antavat tärkeästä yhteiskunnallisesta ilmiöstä harhaanjohtavan kuvan, jos mittarina erehdytään käyttämään vuosittain syntyneiden lasten määrää.  Koska HS:n toimitus ei suostunut korjaamaan olennaista asiavirhettään, tein 3.2.2017 Julkisen sanan neuvostolle kantelun virheen korjaamatta jättämisestä.  2.3.2017 JSN:n puheenjohtaja Elina Grundström päätti, ettei neuvosto ota kantelua käsiteltäväkseen, koska kantelu oli hänen mielestään tehty testaustarkoituksessa. Julkaisin kantelun Faktavahti-blogissa 3.2.2017. Postauksen voi lukea tästä. Ruodin tätä tapausta myös 8.3.2017 postauksessa. Sen voi lukea tästä. Helsingin Sanomat toisti perättömän syntyvyys on nälkävuosien tasolla -väitteensä 27.3.2017 lehden mielipidesivuilla.      Kirjoittelin tästä tapauksesta jo samana päivänä Faktavahdissa. Julkaisin postauksessa kuviot, jotka osoittivat havainnollisesti, kuinka absurdia tietoa HS lukijoilleen levitti. Postauksen voi lukea tästä. Tämän päivän postausta varten tarkistin 1990-luvun alkuun ulottuvasta HS:n digiarkistosta, milloin absurdi syntyvyys on nälkävuosien tasolla -väite debytoi lehden sivuilla.  Debyytti näyttäisi olleen 5.7.1998. Silloin HS kertoi, että "syntyvyyden ennustetaan putoavan tänä vuonna ensi kerran nälkävuosien tasolle, 1840-luvun lukemiin".  Absurdin väitteen toinen näytös vaikuttaisi olleen 11.8.1998. Silloin HS kirjoitti: "Tänä vuonna kuullaan parituhatta ensiparkaisua vähemmän kuin viime vuonna. Tahti enteilee syntyvyyden jäävän lähes 1860-luvun nälkävuosien tasolle, noin 57000:een."

Oikaisu Helsingin Sanomissa 15.10.2017:

"Toisin kuin lauantaina 14. lokakuuta sivulla A 27 kerrottiin, murtovarkaudesta tuomittiin Tom Suchart Michael XXXXXX, ei Suchard."

14.10.2017 Helsingin Sanomat oli kahden palstan "Lyhyesti"-uutisessaan kertonut, että opiskelija-asuntoihin erikoistunut murtovaras oli tuomittu Helsingin hovioikeudessa yli kahdeksi vuodeksi vankilaan. 

Kun yhdessä etunimessä kolmesta yksi kirjain oli mennyt pieleen, HS oikaisi tämän pienimmänkin virheen. Lehti julkaisi myös tuomitun sukunimen, mitä minä en blogissani tee.

Tärkeästä yhteiskunnallisesta ilmiöstä eli syntyvyydestä esitettyä perätöntä väitettä HS:n toimitus ei suostunut oikaisemaan. Näin "me korjataan pienimmätkin virheet". VOX HELSINKI: TOTUUS.

10. "Me korjataan pienimmätkin virheet" 

Tiistaina 8.5.2018 Helsingin yliopiston juhlasalissa ruodittiin parin tunnin ajan totuutta. Yliopiston kutsu VOX HELSINKI: TOTUUS -tilaisuuteen kuului näin:

"VOX Helsinki kaivaa totuuden esille tiistaina 8.5.2018. Tule Helsingin yliopiston juhlasaliin klo 18, jos haluat kuulla rehellistä faktaa."

Yksi yliopiston ja Helsingin Sanomien tilaisuuden puhujista oli HS:n vastaava päätoimittaja Kaius Niemi.

Hän korosti taitavasti laaditussa puheessaan muun muassa luottamuksen ansaitsemista ja säilymistä yhteiskunnan keskeisenä arvona. Kriittisestä lehdistöstä ja sen tehtävästä Niemi sanoi näin:

"Median tehtävänä ei oo kiusata. Median tehtävänä on kertoa, mitä yhteiskunnassa todella tapahtuu.

On olemassa viestintää, joka on suljettua viestintää. Journalismi on avointa viestintää, ja se on tsekattua, faktoihin perustuvaa ja yritystä kuvata asiat niin todellisina kuin se suinkin on mahdollista.

Journalismi ei varmaan koskaan pääse totuuteen sinänsä, mutta meitä ajaa kuitenkin eetos siihen, että me pystytään tarkastamaan faktat ja olemaan niin lähellä sitä totuutta kuin kuin mahdollista.

Ja sit kun tehdään virheitä, ne virheet korjataan. Tää on erittäin olennainen juttu. 

Monet ajattelee silleen, että onpas tuolla nyt muuten Hesarissa paljon noita oikaisuja, mutta itse asiassa ne oikaisuthan kertoo siitä, että me korjataan pienimmätkin virheet."

Niemi kertoi katsoneensa vähän aikaa sitten New York Times -lehteä, jossa oli ollut yhden päivän aikana 14 oikaisua:

"Ne on ylpeitä siitä, että ne oikaisee aivan pienimmätkin virheet", Helsingin Sanomien vastaavana päätoimittajana 15.9.2013 aloittanut Kaius Niemi tiesi.

vastaava päätoimittaja
Kaius Niemi
Helsingin Sanomat
8.5.2018
VOX HELSINKI: TOTUUS

Saivatko tilaisuuteen yliopiston juhlasalissa osallistuneet ja tilaisuutta internetissä seuranneet sitten kuulla "rehellistä faktaa"? Korjaako esimerkiksi Helsingin Sanomat todella "pienimmätkin" virheet?

Olen syksystä 2012 lähtien tutkaillut ja testaillut median ja sen itsesääntelyn suhtautumista yleisölle välitetyn tiedon todenmukaisuuden vaateeseen. Käytännössä kyse on ollut virheiden korjaamisesta.

Tänä aikana testiini on kertynyt koko joukko Helsingin Sanomia koskevia konkreettisia tapauksia. Tieto niistä auttanee arvioimaan, kuinka "rehellistä faktaa" HS:n päätoimittaja TOTUUS-tilaisuuden yleisölle tarjosi.  

”Me korjataan pienimmätkin virheet” 15.9.2013–6.4.2018 

Tapaus 10

VIRHE

Helsingin Sanomat julkaisi netissä 27.7.2016 pääkirjoituksen "Lapsia syntyi Suomessa alkuvuonna ennätysvähän". Kirjoituksessa, jonka voi lukea tästä, lehti väitti: "Syntyvyys on ollut Suomessa laskusuunnassa jo vuosia toisin kuin Ruotsissa, jossa sekä ulkomaalaistaustaiset että ruotsalaiset naiset synnyttävät eurooppalaisittain paljon."

KOMMENTTI

HS siis väitti, että Ruotsissa syntyvyys ei ollut ollut laskusuunnassa. Väite oli perätön, mittasipa syntyvyyttä sitten yleisen syntyvyysluvun tai kokonaishedelmällisyysluvun avulla. Ruotsin tilastoviraston (SCB) mukaan yleinen syntyvyysluku vuonna 2010 oli 12,3, mutta vuonna 2015 enää 11,7. Laskua siis oli 4,8 prosenttia. Vuoden 2010 kokonaishedelmällisyysluku Ruotsissa oli 1,98, mutta vuonna 2015 enää 1,85, joten laskua syntyvyydessä oli tällä mittarilla mitaten 6,6 prosenttia. Koska Helsingin Sanomat jätti korjauspyynnöstä huolimatta virheen korjaamatta, tein Julkisen sanan neuvostolle kantelun.  JSN:n puheenjohtaja Elina Grundström päätti 8.9.2016, ettei neuvosto ota kantelua käsiteltäväksi, "koska kyseessä on testaustarkoituksessa tehty massakanteleminen". Perättömän tiedon levittämisestä HS:n lukijoille JSN:n puheenjohtaja ei välittänyt eikä tulkinnut, oliko virhe Journalistin ohjeiden tarkoittamalla tavalla olennainen ja korjausta vaativa. Tässä yhteydessä on syytä todeta, että Karjalainen oikaisi nyt puheena olevan virheen lukijoiden oikeuksia arvostavalla tavalla. Myös STT:n toimitus julkaisi oikaisun; STT oli uutisoinut syntyvyydestä, vaikka tarkoitus oli kertoa syntyneiden lasten määrästä. Olen kertonut tapauksesta Faktavahdissa 27.7.2016 ja 3.8.2016. Postaukset voi lukea tästä ja tästä.

Oikaisu Helsingin Sanomissa 18.12.2015:

"Torstaina 17. joulukuuta sivulla A 30 kirjoitettiin virheellisesti, että kalasääski Ukko söisi Gabonissa liemiryömijöitä. Kalasuvun nimi on liejuryömijät."


17.12. jutussa Petja Pelli kertoi, miten Ukon matkaa oli seurattu Kainuun muikkuapajilta Länsi-Afrikan Gaboniin linnun selässä olevan satelliittilähettimen avulla.             

Lähtöpäivä oli ollut 11.9., ja perillä Gabonissa Ukko oli 9.11. Apajia riitti sielläkin. Jutussa haastateltu biologi tiesi, että "Gabonissa on valtavan monipuolinen kalalajikoostumus, muun muassa liemiryömijöitä".

Virheellistä tietoa syntyvyyden muutoksen suunnasta Ruotsissa ei HS:n mielestä tarvinnut oikaista. Näin "me korjataan pienimmätkin virheet". VOX HELSINKI: TOTUUS.

Pieni tarina asiavirheiden ennaltaehkäisystä

Olen tänä vuonna ehtinyt kirjoitella jo kolme postausta käsitesotkusta, jossa syntyneiden määrän ja syntyvyyden väliin oli vetäisty virheellisesti yhtäläisyysmerkki. Postaukset voi lukea tästä, tästä ja tästä.

Tilastotietoa syntyneiden määrästä ja syntyvyydestä tuottaa Tilastokeskus. Tulin tutkailleeksi, miten se oli parina viime vuonna tiedottanut näistä tilastoluvuista, ja kävi ilmi, että toivomisen varaa oli.

Tilastoluvuista voisi infota selkeämminkin, jotta toimittajat eivät niin paljon sekoilisi. Syntyneet 2014 -tiedote oli tällainen ja Syntyneet 2015 -tiedote tällainen.

Viikkoa ennen vuoden 2016 tilastolukujen julkistamista meilailin Tilastokeskukselle kenties vähän erikoisen toivomuksen.

Esitin toiveen, että tilastovirasto lukuja 11.4. julkistaessaan valistaisi varsinkin toimittajia siitä, "miksi ja millä tavalla syntyneiden määrä ja syntyvyys ovat eri asioita".

En tiedä, mikä vaikutus toivomuksellani oli, mutta 11.4. julkaistu Syntyneet 2016 -tiedote oli joka tapauksessa paljon edeltäjiään selkeämpi. Kiitokset ansaitsevan valistavan tiedotteen voi lukea tästä.

Tiedotteessa kerrottiin ensin, paljonko lapsia vuonna 2016 syntyi ja kuinka monta prosenttia vähemmän syntyneitä oli kuin vuonna 2015. Vuosittain syntyneiden vauvojen lukumäärästä kertoi lisäksi havainnollinen, 45 vuoden tilastoluvut sisältävä grafiikka.

Kerrottuaan selkeästi ja havainnollisesti syntyneiden vauvojen lukumääristä Tilastokeskus tarjosi tiedotteen lukijoille tekstin, joka hyvinkin vastasi toivettani:

"Kun syntyneiden määrä suhteutetaan synnytysikäisiin naisiin, voidaan tarkastella syntyvyyttä. Syntyvyyden mittaamisessa käytetään yleisesti kokonaishedelmällisyyslukua, joka kertoo, kuinka monta lasta nainen synnyttäisi elämänsä aikana, jos ikäryhmittäiset hedelmällisyysluvut pysyisivät laskentavuoden tasolla. 

Syntyneiden määrän lisäksi syntyvyys laski edelleen vuonna 2016. Vuoden 2016 syntyvyyden mukaan nainen synnyttäisi keskimäärin 1,57 lasta. Edellisen vuoden kokonaishedelmällisyysluku oli 1,65 lasta naista kohti."

Näin laadukkaan tiedotteen avulla Tilastokeskus teki kaikille lukutaitoisille selväksi, että syntyneiden määrä ja syntyvyys ovat eri käsitteitä. Niinpä useimpien lehtien lukijat saivatkin nautiskella oikeista tiedoista.

STT oli laatinut kelvollisen uutisjutun, ja sen pohjalta mm. Vasabladet, Turun Sanomat, Aamulehti, Satakunnan Kansa ja Etelä-Suomen Sanomat julkaisivat laatuvaatimukset täyttävät uutisensa.

Iltalehden printtiin näyttävän jutun 12.4. tehneelle Mika Koskiselle Tilastokeskuksen osoittama käsitteiden ero ei kuitenkaan ollut avautunut. Siitä kieli hänen juttunsa "Syntyvyys Suomessa" -grafiikka:

Grafiikassaan Koskinen oli otsikoinut "syntyvyydeksi" vuosittain syntyneiden lasten lukumäärän. Tilastokeskuksen tiedotteessa saman grafiikan otsikko oli: "Elävänä syntyneet 1971–2016".

Juttunsa leipätekstissä toimittaja Koskinen valisti lukijoita: "Kun syntyneiden määrä suhteutetaan synnytysikäisiin naisiin, voidaan tarkastella syntyvyyttä".

Iltalehden lukijat siis saivat tietää, että "syntyvyys" tarkoittaa sekä syntyneiden lasten määrää että suhdelukua, jossa syntyneiden määrä suhteutetaan synnytysikäisiin naisiin. Kuka kertoisi IL:n lukijoille, että he tulivat harhaan johdetuiksi?

"Syntyvyys on Suomessa samalla tasolla kuin nälkävuosina"


Postauksen otsikko on suora lainaus 27.3.2017 Helsingin Sanomista. Opiskelija ja äiti Kuopiosta purki sydäntään HS:n mielipidesivuilla ja uusinsi näin saman lehden aiemmin korjaamatta jättämää pötypuhetta.

Helsingin Sanomat oli 26.12.2016 nettilehdessään väittänyt – vuonna 2016 syntyneiden vauvojen vähäistä määrää kauhistellessaan –, että "viimeksi syntyvyys oli yhtä niukkaa 1800-luvun nälkävuosina".

Kerroin 8.3.2017 postauksessa, miten HS jätti absurdin väitteensä syntyvyydestä korjaamatta. Kerroin myös, miten JSN:n puheenjohtaja varmisti, etteivät Hesarin pahaa aavistamattomat lukijat saaneet tietää tulleensa huiputetuiksi. JSN:lle tekemäni kantelun julkaisin jo 3.2.2017.

"Journalistille merkityksellisyys syntyy muun muassa siitä, että on mukana turvaamassa suomalaisen yhteiskunnan faktapohjaisuutta." (päätoimittaja Kaius Niemi, HS 26.3.2017)

Havainnollistan vielä tässä Tilastokeskuksen sivuilta tehdyn häikäilemättömän kuvakaappauksen avulla sitä, kuinka pahasti poskellaan on väite, että syntyvyys on 1800-luvun nälkävuosien tasolla.



Tämä syntyvyyden mittaamista opastavan Tilastokoulun kuvio osoittaa, että 1800-luvun lopun suurten nälkävuosien aikaan syntyvyys oli alimmillaan noin 25 promillea. Vuonna 2015 yleinen syntyvyysluku oli 10,1 promillea ja viime vuoden luku kaiketi vielä vähän pienempi.

Nälkävuosien syntyvyys siis oli reilusti yli kaksi kertaa korkeammalla tasolla, kun syntyvyyttä mitataan yleisen syntyvyysluvun avulla.

Useimmiten syntyvyyttä mitataan tiettävästi kokonaishedelmällisyysluvun avulla. Myös alla oleva Findikaattorin kuvio kertoo siitä, kuinka paljon nykyistä korkeammalla tasolla syntyvyys oli 1860-luvun lopun suurten nälkävuosien aikaan.



Vuonna 1866 kokonaishedelmällisyys (lasta/nainen) oli 4,46 ja seuraavana vuonna 4,47. Vuonna 1868 luku oli 3,40 eli nälkävuosien alimmalla tasolla. Vuoden 1869 luku oli oli jälleen noin 4,5, tarkasti ottaen 4,52.

Kun vuoden 2015 kokonaishedelmällisyys oli 1,65, nälkävuosien syntyvyys oli tälläkin mittarilla mitattuna yli kaksinkertaista nykyiseen verrattuna.

Kiinnostavinta Findikaattorin kuviossa muuten on se, että 1970-luvun alusta viime vuosiin asti syntyvyys on pysynyt käytännössä muuttumattomana.

Vuonna 1973 kokonaishedelmällisyys oli 1,50, ja nyt syntyvyys siis on hiukan korkeammalla tasolla. Selitystä tälle jännälle ilmiölle, jota media ei syystä tai toisesta lainkaan ruodi, en valitettavasti tunne.

Helsingin Sanomien kunniaksi on todettava, että syntyvyys on nälkävuosien tasolla -väitteellä yhteiskunnan "faktapohjaisuutta" ovat viime vuosina olleet turvaamassa lukuisat muutkin lehdet.

Kiinnostavasti väite on kotiutunut ikään kuin faktana myös poliittiseen puheeseen. Kristillisten Päivi Räsänen esimerkiksi kirjoitti blogissaan 21.6.2016 näin:

"Olemme syntyvyydessä nälkävuosien tasolla: Väestöliiton perhebarometrin mukaan toteutunut lapsiluku on nyt 1,65 naista kohden."

Kristillisten Sari Essayah puolestaan vaati KD-lehdessä "pesimisrauhaa" myös ihmisille ja väitti: "Syntyvyys on laskenut Suomessa nälkävuosien tasolle."

Kun googlailin "syntyvyys on nälkävuosien tasolla" -hakulauseketta käyttäen saadakseni käsityksen hölynpölyn lähihistoriasta, törmäsin tosi hämmentävään tietoon.

Ylioppilastutkintolautakunta näyttää värkkäilleen 24.3.2003 äidinkielen kokeeseen isänmaan toivoille tällaisenkin tehtävän:

"Syntyvyys on maassamme enää 1860-luvun nälkävuosien tasolla. Tilastollisten ennusteiden mukaan väestön kokonaismäärä alkaa 2020-luvulla jo vähetä. Pohdi, mitä seurauksia tästä kehityksestä on."

Jos tämä ei ole pelkkä vitsi, niin voinee todeta, että yhteiskunnan "faktapohjaisuutta" turvataan meillä tosi laajalla rintamalla.

Pohdi, mitä seurauksia tästä on.

"Viimeksi syntyvyys oli yhtä niukkaa 1800-luvun nälkävuosina" -kantelu tuli karsituksi JSN:n kulissien takaisessa "itsesääntelyssä"

Helsingin Sanomat kauhisteli tapaninpäivänä nettilehdessään sitä, että lapsia syntyi vuonna 2016 ennätyksellisen vähän. Jutun otsikossa HS väitti, että "viimeksi syntyvyys oli yhtä niukkaa 1800-luvun nälkävuosina".

Oikeasti nälkävuosien 1866–68 syntyvyys oli reilusti yli kaksinkertaista viime vuoden ja viime vuosien syntyvyyteen verrattuna.

Käsitteiden sotkemiseen perustunut perätön tieto antoi aivan väärän kuvan yhteiskunnallisesti merkityksellisestä ilmiöstä, mutta siitä HS:n toimitus ei piitannut. Se ei suostunut oikaisemaan virhettään.

Tässä yhteydessä en malta olla kiinnittämättä huomiota siihen, millaisia asiavirheitä maan ykköslehti suostuu auliisti oikaisemaan. Esimerkki parin viikon takaa puhunee puolestaan:

"Kiinan eläintenlaskentaa koskevassa jutussa lauantaina 25. helmikuuta sivuilla B 1–3 maanviljelijän sukunimeksi oli kirjoitettu Lyu. Oikea kirjoitusasu on kuitenkin Lü." (HS 26.2.2017)

Jossain itäisessä Kiinassa eläimiään kasvattavan maanviljelijän sukunimen virheellinen kirjoitustapa siis oli Hesarin "hyvän journalistisen tavan" mukaan tärkeä asia korjata. Se oli olennainen asiavirhe.

HS:n toimitusta ei sen sijaan kiinnostanut se, että lehti tuli antaneeksi lukijoilleen virheellisen kuvan kokonaisesta yhteiskunnallisesta ilmiöstä. Se ei ollut lehden mielestä olennainen ja oikaisua vaativa asiavirhe.

Koska pidin suuruusluokaltaan virheellistä tietoa syntyvyys-nimisestä yhteiskunnallisesta ilmiöstä olennaisena asiavirheenä, kantelin virheen korjaamatta jättämisestä Julkisen sanan neuvostolle. Julkaisin kantelun Faktavahdin blogissa 3.2.2017. Kantelun tekstin voit lukea tästä.

Tänään JSN:n toimisto ilmoitti, että puheenjohtaja Elina Grundström oli päättänyt olla ottamatta kantelua neuvoston käsiteltäväksi. 2.3.2017 tehtyä karsintapäätöstään JSN:n puheenjohtaja perusteli tuttuun tapaan näin:

"Neuvosto ei ota kantelua käsittelyyn, koska kantelu on tehty testaustarkoituksessa."

Kannattaa huomata, että JSN:n puheenjohtaja ei nytkään tulkinnut ollenkaan sitä, oliko HS:n virhe Journalistin ohjeiden 20. kohdan tarkoittamalla tavalla olennainen ja oikaisua vaativa vai ei.

Tutkimatta lainkaan kaikki vaatimukset täyttävän kantelun aiheellisuutta hän karsi kantelun sillä "teknisellä" perusteella, että kantelija oli tehnyt kantelunsa sopimattomassa tarkoituksessa.

Kannattaa huomata, että näin menetellessään JSN:n puheenjohtaja osoittaa, ettei hän piittaa siitä, vaikka tiedotusvälineet levittävät rahoittajilleen eli median maksumiehille perätöntä tietoa.

Tässä yhteydessä kannattaa myös muistaa, mitä tarkoitusta varten Julkisen sanan neuvosto aikoinaan pantiin pystyyn. Kerroin tästä 23.4.2016 julkaistussa Kulissien takana -raportissani (s. 2–3). Raportin voi lukea tästä.

Kulissien takana -raportin sivulta 39 löytyy myös tukku Hesarissa julkaistuja oikaisuja. Niitä lukiessa on hyvä pohtia, miksi maan ykköslehden oikaisupolitiikka on sellainen kuin se on.

Hesari levitti perätöntä tietoa syntyvyydestä – kantelu Julkisen sanan neuvostolle

Kouluissa vietetyn Sanomalehtiviikon (30.1.–3.2.) teemana on ollut median luotettavuus. Hesari varoitteli uutissivuillaan viikon alkajaisiksi 30.1. lapsia näin: "Kaikki uutiset, joihin maailmassa törmää, eivät pidä paikkaansa."

31.1. pääkirjoituksessaan HS kysyi, mikä tieto on luotettavaa ja mikä ei. Lehti muistutti siitä, että perinteinen tiedonvälitys on saanut haastajakseen "vaihtoehtoisia faktoja".

Demokratian toimivuus nojaa HS:n pääkirjoituksen kirjoittajan mukaan viime kädessä siihen, kykenevätkö kansalaiset erottamaan "manipulaation tosiasioista, huijauksen luotettavasta tiedosta".

Tänään maan ykköslehti opasti pieniä lukijoitaan Lasten uutisissa: "Uutisia lukiessa on tärkeää muistaa olla kriittinen." Lehden nettisivuille on tuotettu video, joka auttaa lapsia muistamaan, miten oikean uutisen voi erottaa väärästä.

Esimerkiksi videoon on valittu viime syksynä somessa levinnyt uutinen, jonka mukaan astronautit tekivät Facebook Live -lähetyksen suoraan avaruudesta. Esimerkin ideana oli kuvata sitä, kuinka väärä tieto voi levitä internetissä.

Faktavahdin mielestä Helsingin Sanomilla olisi ollut kotoisampikin esimerkki siitä, miten väärää tietoa internetissä levitetään. Oivallinen esimerkki olisi löytynyt lehden ikiomilta nettisivuilta.

26.12.2016 eli tapanina HS julkaisi nettisivuillaan uutisjutun, jonka otsikko kuului näin: "Tänä vuonna syntyi lapsia ennätyksellisen vähän – viimeksi syntyvyys oli yhtä niukkaa 1800-luvun nälkävuosina".

Väite siitä, että syntyvyys oli 1800-luvun nälkävuosina yhtä niukkaa kuin nyt, oli perätön ja seurausta fataalista käsitteiden sekoittamisesta. Oikeasti syntyvyys oli vuosina 1866–68 paljon korkeammalla tasolla kuin viime vuosina.

Niinpä Hesari tulikin välittäneeksi lapsukaisille ja tietty aikuisillekin aivan väärän tiedon tärkeän yhteiskunnallisen ilmiön historiallisesta kehityksestä. Perätön tieto oli siksi tietenkin olennainen asiavirhe.

Koska HS:n toimitus ei suostunut korjaamaan olennaista virhettään, päätin Sanomalehtiviikon median luotettavuus -teeman hengessä kannella Julkisen sanan neuvostolle olennaisen virheen korjaamatta jättämisestä. Julkaisen kantelun saman tien tässä Faktavahti-blogissani.

-----------------------------

Julkisen sanan neuvosto

Fredrikinkatu 25 A 8

00120 Helsinki

Kantelu hyvän journalistisen tavan rikkomisesta

Kantelun kohde

Helsingin Sanomien nettisivuilla 26.12.2016 julkaistu Päivi Revon juttu ”Tänä vuonna syntyi lapsia ennätyksellisen vähän – viimeksi syntyvyys oli yhtä niukkaa 1800-luvun nälkävuosina”. Kirjoituksen osoite on: http://www.hs.fi/kotimaa/art-2000005021943.html (tarkistettu 3.2.2017).

Kantelun perusteet

Jutussaan Päivi Repo kertoi viime vuosien lukuihin perustuen, että syntyneiden määrä on laskenut jo useita vuosia. Vuonna 2015 syntyi 55 472 lasta, ja vuoden 2016 tammi-marraskuun tilastoluvuista oli nähtävissä, että vuonna 2016 syntyy vielä vähemmän lapsia kuin vuonna 2015.

Jutun otsikossa todettiin, että vuonna 2016 syntyi lapsia ennätyksellisen vähän ja väitettiin, että ”viimeksi syntyvyys oli yhtä niukkaa 1800-luvun nälkävuosina”.

Otsikko johti lukijoita pahasti harhaan uskotellessaan, että syntyneiden määrä olisi sama asia kuin syntyvyys, ja väite 1800-luvun nälkävuosien syntyvyydestä oli perätön.

Tosiasiassa 1800-luvun nälkävuosien 1866–68 syntyvyys oli reilusti yli kaksinkertaista viime vuosien syntyvyyteen verrattuna.

Yksi tapa kuvata syntyvyyttä on se, että suhteutetaan syntyneiden määrä väkilukuun. Mittana toimii tällöin yleinen syntyvyysluku eli syntyneiden määrä keskiväkiluvun tuhatta henkeä kohti.

Yleinen syntyvyysluku (crude birth rate) oli vuosina 1866–68 keskimäärin 30,0 ja vuonna 2015 vastaavasti vain 10,1 ja viime vuonna kaiketi tätäkin pienempi. Syntyvyys siis oli nälkävuosina moninkertaista viime vuosiin verrattuna.

Kun syntyvyyden kehitystä tarkastellaan yli ajan tai vertaillaan eri maiden syntyvyyttä, mittana käytetään tavallisimmin kokonaishedelmällisyyslukua (total fertility rate). Se on laskennallinen luku, joka kertoo, kuinka monta lasta nainen keskimäärin synnyttää hedelmällisen kautensa aikana.

Tilastokeskuksen tietojen mukaan vuosina 1866–68 kokonaishedelmällisyysluku oli keskimäärin 4,11, kun vastaava luku vuonna 2015 oli 1,65. Nämäkin luvut osoittavat, että syntyvyys oli 1800-luvun nälkävuosina paljon korkeammalla tasolla kuin viime vuosina.

Myös globaalit tiedot syntyneiden lasten määristä ja syntyvyydestä osoittavat havainnollisesti, kuinka harhaanjohtavaa on uskotella, että syntyneiden lasten määrä ja syntyvyys ovat sama asia.

YK:n tietojen mukaan esimerkiksi vuonna 1960 maailmassa syntyi noin 97 miljoonaa lasta. Vuonna 2015 lapsia syntyi 44 prosenttia enemmän eli noin 140 miljoonaa.

HS:n väitteen logiikalla syntyvyys siis olisi kasvanut reilusti, mutta tosiasiassa syntyvyys putosi samana aikana 51 prosenttia: vuoden 1960 kokonaishedelmällisyysluku oli 4,9, mutta vuonna 2015 enää 2,4.

Helsingin Sanomien uutisotsikon perätön väite oli Journalistin ohjeiden 20. kohdan tarkoittama olennainen virhe, koska se antoi lukijoille aivan väärän kuvan yhteiskunnallisesti tärkeän ilmiön historiallisesta kehityskulusta.

Tästä syystä lähetin HS:n toimitukselle 26.12. korjauspyynnön (kopio sen tekstistä on kanteluni kuittauksen perässä). Toimittaja Päivi Repo vastasi korjauspyyntöön 27.12. tähän tapaan:

”Hei,

kiitos viestistä. Kirjoitus käsitteli syntyneiden määrää, ja HS:n torstaina Tilastokeskuksesta saama aineisto vuodesta 1751 alkaen puhui syntyvyysluvusta. Sittemmin on käynyt ilmi, että aineiston otsikko oli jäänyt kiireessä epätarkaksi, koska sitä ei ollut aikanaan päivitetty resurssipuutteen takia.

Huomautuksesi on oikea, mutta käsitteitä käytetään yleisesti väljästi. ”Maallikot käyttävät paljon termiä syntyvyys, kun kyse on syntyneiden määrästä”, Tilastokeskuksen yliaktuaari Matti Saari sanoo.

Päivi Repo”

HS:n toimittajan lähdekritiikki siis petti. Hän tukeutui tilastoviraston aineiston virheelliseen otsikointiin ja oikeutti sitten pahan asiavirheen korjaamatta jättämistä maallikoiden yleisillä väärinkäsityksillä. Journalistin etiikan vinkkelistä moinen toiminta oli koko lailla arveluttavaa.

Jättämällä olennaisen asiavirheen pyynnöstä huolimatta korjaamatta Helsingin Sanomat rikkoi mielestäni hyvää journalistista tapaa (JO 20).

Kantelun tarkoitus ja luonne

JSN:n puheenjohtaja on karsinut kaikki ”Kulissien takana” -raportin julkitulon eli 23.4.2016 jälkeen tekemäni kantelut. Kaikissa niissä on ollut kyse olennaisen asiavirheen korjaamatta jättämisestä (JO 20).

Jokaisen noista karsintapäätöksistään JSN:n puheenjohtaja on tehnyt tulkitsematta lainkaan hyvää journalistista tapaa. Sen sijaan hän on karsinut kunkin yksittäisen kantelun ikään kuin ”teknisellä” perusteella. Joulukuun 2016 päätöksiin asti karsintaperuste oli tällainen:

”Neuvosto ei ota kantelua käsittelyyn, koska kyseessä on testaustarkoituksessa tehty massakanteleminen.”

21.12.2016 JSN:n puheenjohtaja karsi neljä syys-lokakuussa tekemääni kantelua ja perusteli päätöksiään näin:

”Neuvosto ei ota kantelua käsittelyyn, koska kantelu on tehty testaustarkoituksessa.”

”Testaustarkoitus” on kantelun karsintaperusteena kahdestakin syystä erikoinen. Testaaminen itsessään ei ensinnäkään ole mikään tarkoitus. Eiväthän yrityksetkään testaa hyödykkeitään testaamisen vuoksi vaan kehittääkseen yhä parempia hyödykkeitä; testaus on siis pelkkä väline tarkoituksen tai tarkoitusten toteuttamiseksi.

”Testaustarkoitus” on kantelun karsintaperusteena erikoinen myös siksi, että joka ainoa kantelu on aina pakostakin ikään kuin testi.

Kun media jättää olennaisena pitämäni virheen korjaamatta, se mielestäni rikkoo hyvää journalistista tapaa. Ainoa keino saada selville, miten median itsesääntelyelin tulkitsee median menettelyä, on kantelu. Se vääjäämättä ”testaa” sitä, pitääkö JSN median menettelyä hyvän journalistisen tavan mukaisena vai sen vastaisena.

Jos JSN aikoo jatkossakin käyttää ”testaustarkoitusta” kantelujen karsintaperusteena, sen tulee kertoa, miten kantelun median menettelystä voi ylipäätään tehdä, niin ettei kantelulla ole tuota JSN:n kiellettynä pitämää tarkoitusta.

JSN:n perussopimuksen mukaan neuvoston tehtävänä on ”tukea hyvää journalistista tapaa”. Sopimuksesta käy edelleen ilmi, että JSN:n tehtävänä on ”tulkita hyvää journalistista tapaa” ja että neuvosto käsittelee asioita ”tehtyjen kanteluiden perusteella”.  

Tämän kantelun tarkoituksena on edistää hyvää journalistista tapaa. Kantelu tarjoaa JSN:lle konkreettisen mahdollisuuden toteuttaa median itsesääntelyä perussopimuksessa määritellyn tehtävän mukaisesti.

Neuvosto voi tulkita tämän kaikki muodolliset ja asialliset vaatimukset täyttävän kantelun perusteella, rikkoiko kantelun kohteena oleva tiedotusväline hyvää journalistista tapaa vai ei.

Koska kantelun kohteena oleva tiedotusväline jätti korjaamatta olennaisen virheen (JO 20), se mielestäni rikkoi hyvää journalistista tapaa. Siksi kantelun erityisenä tarkoituksena on se, että neuvosto tekee kantelusta langettavan päätöksen ja antaa tiedotusvälineelle huomautuksen.

Tekemällä tästä kantelusta JSN:n kotisivuilla ja tiedotusvälineessä julkaistavan langettavan päätöksen neuvosto voi parhaiten toimia neuvostolle asetetun tehtävän mukaisesti ja tukea median yleisölle tosi tärkeää hyvää journalistista tapaa.

Mutta siinäkin tapauksessa, että JSN:n päätös olisi vapauttava, yleisöä ajatellen on joka tapauksessa oleellista se, että päätös julkaistaan neuvoston kotisivuilla. Vain sillä tavalla yleisö voi saada tiedon siitä, millaisen virheen korjaamatta jättämistä median itsesääntely ei pidä hyvän journalistisen tavan vastaisena.

Jos JSN:n puheenjohtaja karsii virheen korjaamatta jättämistä koskevia kanteluja pelkin ”teknisin” perustein, se synnyttää itsesääntelyn tehtävän ja tarkoituksen kannalta absurdin tilanteen.

Jättämällä virheet järjestään korjaamatta tiedotusvälineet voivat silloin vaikuttaa siihen, ettei JSN tosiasiassa lainkaan tutki niiden menettelyä ja tulkitse, ovatko ne menetelleet hyvän journalistisen tavan vastaisesti vai ei.

Mikäli JSN:n puheenjohtaja karsintaratkaisuillaan tarjoaa tiedotusvälineille tilaisuuden menetellä tällä tavalla, median itsesääntely lakkaa tyystin toimimasta. JSN:n mahdollisuudet tukea hyvää journalistista tapaa katoavat saman tien.

Helsingissä 3.2.2017

Markku Lehtola

vapaa toimittaja

Kivihaantie 1 E 77

00310 Helsinki

040 512 2661

markku.a.lehtola (at) gmail.com

KORJAUSPYYNTÖ

26. joulukuuta 2016 21.04

Markku Lehtola

Vastaanottaja: paivi.repo@hs.fi

Kopio: hs.kotimaa@hs.fi, kaius.niemi@hs.fi

väkilukua koskevan jutun (HS:n nettilehti 26.12.) asiavirhettä koskeva korjauspyyntö

Hei,

kerroit juttusi otsikossa lukijoille, että ”tänä vuonna syntyi lapsia ennätyksellisen vähän – viimeksi syntyvyys oli yhtä niukkaa 1800-luvun nälkävuosina”. 

Syntyvyyttä koskeva otsikon tieto oli virheellinen ja perustui kaiketi väärinkäsitykseen 1800-luvun nälkävuosien syntyvyydestä. Nälkävuosien syntyvyys nimittäin oli tosiasiassa suurin piirtein kaksinkertaista tämän päivän syntyvyyteen verrattuna. 

Olennainen asiavirhe on syytä korjata viipymättä (JO 20), jotta HS:n nettilehden lukijoille ei jää aivan väärää käsitystä nälkävuosien syntyvyydestä.

Nälkävuosina 1866–1868 keskimääräinen lapsiluku naista kohti (eli kokonaishedelmällisyysluku väestötieteen käsittein) oli Tilastokeskuksen tietojen mukaan 3,40–4,47. Syntyvyyttä mittaava keskimääräinen lapsiluku naista kohti siis oli silloin suurin piirtein kaksinkertainen viime vuosiin verrattuna.

Syntyvyyttä mitataan myös yleisen syntyvyysluvun avulla eli elävänä syntyneiden määrällä keskiväkiluvun tuhatta henkeä kohden. Tämä yleinen syntyvyysluku oli nälkävuosina suurin piirtein 25 promillea, joten sekin oli kaksi kertaa suurempi kuin vuoden 2015 yleinen syntyvyysluku 10,1 promillea.

Tervehdyksin

Markku Lehtola

vapaa toimittaja

Kivihaantie 1 E 77

00310 Helsinki

040 512 2661

markku.a.lehtola@gmail.com