Iltalehti väitti, että talouskasvu kiihtyi 2011 – Tilastokeskus kertoo, että vuonna 2011 talouskasvu hidastui vuodesta 2010

2.4. eli reilu viikko sitten Iltalehti kirjoitti nettilehtensä pääkirjoituksessa talouden toipumisen merkeistä ja luottamusindikaattorien merkityksestä.

Pääkirjoituksen laatinut Mika Koskinen oli sortunut anakronismin syntiin ja kuvasi lähihistorian talouskasvua lukijoita pahoin harhaan johtaen.

Lehti ei – tietenkään – suostunut korjaamaan olennaista asiavirhettään. Siksi lähetin tänään virheen korjaamatta jättämisestä kantelun Julkisen sanan neuvostolle. Julkaisen kantelun saman tien tässä postauksessa.

-----------------------------

Julkisen sanan neuvosto

Fredrikinkatu 25 A 8

00120 Helsinki

Kantelu hyvän journalistisen tavan rikkomisesta

Kantelun kohde

”Merkit Suomen talouden toipumisesta vahvistuneet” -pääkirjoitus, Iltalehden nettisivut 2.4.2017. Kirjoituksen osoite netissä on http://www.iltalehti.fi/paakirjoitus/201704022200095775_pk.shtml (tarkistettu 10.4.).

Kantelun perusteet

Pääkirjoituksen kirjoittaja Mika Koskinen korosti luottamusindikaattoreiden merkitystä ja totesi niiden usein onnistuneen ennustamaan lähiaikojen talouskehitystä. Sitten hän väitti:

”Esimerkiksi 2010 ilmassa väreili se, mikä 2011 toteutui. Kasvu kiihtyi 2011 vajaaseen kolmeen prosenttiin. Sitten alkoi korpivaellus.”

Väite kasvun ”kiihtymisestä” vuonna 2011 oli perätön tieto ja johti lukijoita harhaan. Väärä tieto oli olennainen, korjausta vaativa asiavirhe (JO 20).

EK:n tuottama Teollisuuden luottamusindikaattori kääntyi nousuun jo vuoden 2009 puolivälissä. Tämä käy ilmi EK:n sivuilla julkaistun, 22.2.2017 päivätyn tiedoston graafeista (ks. graafi 1). Tiedoston osoite on https://ek.fi/ajankohtaista/uutiset/2017/02/27/luottamusindikaattorit-likimain-ennallaan-pitkaaikainen-keskiarvo-saavutettu/. 

Myös Tilastokeskuksen Kuluttajabarometrin luottamusindikaattori kääntyi selvään nousuun jo vuoden 2009 kesällä.

EK:n ja Tilastokeskuksen luottamusindikaattorit ennustivatkin hyvin lähiajan talouskehitystä: jo vuonna 2010 bruttokansantuotteen volyymi kasvoi Tilastokeskuksen tietojen mukaan peräti 3,0 prosenttia eli pitkän ajan keskimääräistä kasvua enemmän.

Vastoin IL:n pääkirjoituksen tietoa talouden kasvu ei vuonna 2011 kiihtynyt, vaan se päinvastoin hidastui edellisen vuoden 3,0 prosentista 2,6 prosenttiin. Kirjoittaja siis kuvasi lähihistorian talouskehitystä aivan väärin.

Oikea ja oikein ajoitettu tieto lähihistorian talouskasvusta on lukijoille erittäin tärkeä. Se antaa mahdollisuuden kysyä, miten reipas kasvu oli mahdollista jo vuonna 2010, vaikka yritysten kustannuskilpailukyvyn on sanottu tulleen romutetuksi isoin palkankorotuksin juuri sitä ennen.

2.4. illalla lähetin IL:n päätoimittajalle osoitetun korjauspyynnön. Se on kantelun kuittauksen perässä.

Iltalehden toimitus ei reagoinut korjauspyyntöön eikä myöskään korjannut olennaista virhettään. Siksi lehti rikkoi hyvää journalistista tapaa (JO 20).

Kantelun tarkoitus ja luonne

JSN:n puheenjohtaja on karsinut kaikki ”Kulissien takana” -raportin julkitulon eli 23.4.2016 jälkeen tekemäni kantelut. Kaikissa niissä on ollut kyse olennaisen asiavirheen korjaamatta jättämisestä (JO 20).

Jokaisen noista karsintapäätöksistään JSN:n puheenjohtaja on tehnyt tulkitsematta lainkaan hyvää journalistista tapaa. Sen sijaan hän on karsinut kunkin yksittäisen kantelun ikään kuin ”teknisellä” perusteella. Joulukuun 2016 päätöksiin asti karsintaperuste oli tällainen:

”Neuvosto ei ota kantelua käsittelyyn, koska kyseessä on testaustarkoituksessa tehty massakanteleminen.”

21.12.2016 JSN:n puheenjohtaja karsi neljä syys-lokakuussa tekemääni kantelua ja perusteli kutakin karsintapäätöstään näin:

”Neuvosto ei ota kantelua käsittelyyn, koska kantelu on tehty testaustarkoituksessa.”

”Testaustarkoitus” on ollut kantelun karsintaperusteena kaikissa joulukuun 2016 jälkeenkin tehdyissä karsintapäätöksissä. Karsintaperuste on kahdestakin syystä erikoinen.

Testaaminen itsessään ei ensinnäkään ole mikään tarkoitus. Eiväthän yrityksetkään testaa hyödykkeitään testaamisen vuoksi vaan kehittääkseen yhä parempia hyödykkeitä; testaus on siis pelkkä väline tarkoituksen tai tarkoitusten toteuttamiseksi.

”Testaustarkoitus” on kantelun karsintaperusteena erikoinen myös siksi, että joka ainoa kantelu on aina pakostakin ikään kuin testi.

Kun media jättää olennaisena pitämäni virheen korjaamatta, se mielestäni rikkoo hyvää journalistista tapaa. Ainoa keino saada selville, miten median itsesääntelyelin tulkitsee median menettelyä, on kantelu. Se taas vääjäämättä ”testaa” sitä, pitääkö JSN median menettelyä hyvän journalistisen tavan mukaisena vai sen vastaisena.

Jos JSN aikoo jatkossakin käyttää ”testaustarkoitusta” kantelujen karsintaperusteena, sen tulee kertoa, miten kantelun median menettelystä voi ylipäätään tehdä, niin ettei kantelulla ole tuota JSN:n kiellettynä pitämää tarkoitusta.

JSN:n perussopimuksen mukaan neuvoston tehtävänä on ”tukea hyvää journalistista tapaa”. Sopimuksesta käy edelleen ilmi, että JSN:n tehtävänä on ”tulkita hyvää journalistista tapaa” ja että neuvosto käsittelee asioita ”tehtyjen kanteluiden perusteella”.  

Tämän kantelun tarkoituksena on edistää hyvää journalistista tapaa. Kantelu tarjoaa JSN:lle konkreettisen mahdollisuuden toteuttaa median itsesääntelyä perussopimuksessa määritellyn tehtävän mukaisesti.

Neuvosto voi tulkita tämän kaikki muodolliset ja asialliset vaatimukset täyttävän kantelun perusteella, rikkoiko kantelun kohteena oleva tiedotusväline hyvää journalistista tapaa vai ei.

Koska kantelun kohteena oleva tiedotusväline jätti korjaamatta olennaisen virheen (JO 20), se mielestäni rikkoi hyvää journalistista tapaa. Siksi kantelun erityisenä tarkoituksena on se, että neuvosto tekee kantelusta langettavan päätöksen ja antaa tiedotusvälineelle huomautuksen.

Tekemällä tästä kantelusta JSN:n kotisivuilla ja tiedotusvälineessä julkaistavan langettavan päätöksen neuvosto voi parhaiten toimia neuvostolle asetetun tehtävän mukaisesti ja tukea median yleisölle tosi tärkeää hyvää journalistista tapaa.

Mutta siinäkin tapauksessa, että JSN:n päätös jostain käsittämättömästä syystä olisi vapauttava, yleisöä ajatellen on joka tapauksessa oleellista se, että päätös julkaistaan neuvoston kotisivuilla. Vain sillä tavalla yleisö voi saada tiedon siitä, millaisen virheen korjaamatta jättämistä median itsesääntely ei pidä hyvän journalistisen tavan vastaisena.

Jos JSN:n puheenjohtaja karsii virheen korjaamatta jättämistä koskevia kanteluja pelkin ”teknisin” perustein, se kielii siitä, ettei median itsesääntelyssä piitata lainkaan siitä, saavatko suomalaiset tiedotusvälineistään oikeaa vai virheellistä tietoa. Tällainen menettely myös synnyttää itsesääntelyn tehtävän ja tarkoituksen kannalta absurdin tilanteen.

Jättämällä virheet järjestään korjaamatta tiedotusvälineet voivat silloin vaikuttaa siihen, ettei JSN tosiasiassa lainkaan tutki niiden menettelyä ja tulkitse, ovatko ne menetelleet hyvän journalistisen tavan vastaisesti vai ei.

Mikäli JSN:n puheenjohtaja karsintaratkaisuillaan tarjoaa tiedotusvälineille tilaisuuden menetellä tällä tavalla, median itsesääntely lakkaa tyystin toimimasta. JSN:n mahdollisuudet tukea hyvää journalistista tapaa katoavat saman tien.

Helsingissä 10.4.2017

Markku Lehtola

vapaa toimittaja

Kivihaantie 1 E 77

00310 Helsinki

040 512 2661

markku.a.lehtola (at) gmail.com

KORJAUSPYYNTÖ

2. huhtikuuta 2017 21.26

Markku Lehtola

Vastaanottaja: petri.hakala@iltalehti.fi

Kopio: sami.koski@iltalehti.fi, il.toimitus@iltalehti.fi

”Merkit Suomen talouden toipumisesta vahvistuneet -pääkirjoituksen (IL:n nettilehti 2.4.) virhettä koskeva korjauspyyntö

Hei,

pääkirjoituksessa korostettiin luottamusindikaattoreiden merkitystä ja todettiin, että usein ne ovat onnistuneet ennustamaan lähiaikojen talouskehitystä. Tämän jälkeen esitettiin väite: 

”Esimerkiksi 2010 ilmassa väreili se, mikä 2011 toteutui. Kasvu kiihtyi 2011 vajaaseen kolmeen prosenttiin. Sitten alkoi korpivaellus.”

Kirjoituksessa oli sorruttu historialliseen vääräaikaisuuteen, sillä eivät asiat noin menneet. Väärä tieto vuosien 2010–2011 talouskasvusta oli olennainen asiavirhe, joka on syytä korjata viipymättä (JO 20):

Kuluttajien luottamusta mittaava Tilastokeskuksen luottamusindikaattori nousi pitkän ajan keskiarvon tuntumaan jo syksyllä 2009 ja oli sitten korkealla tasolla kesään 2011 asti.

Vuoden 2009 lopun luottamusindikaattori ennusti aika hyvin seuraavan vuoden kasvua, ja bruttokansantuotteen volyymi kasvoikin peräti 3,0 prosenttia vuonna 2010. Vuonna 2011 kasvu hidastui hiukan, mutta oli yhä 2,6 prosenttia eli aivan pitkän ajan keskiarvon (2,9 % 1860–2010) tuntumassa.

Tosiasiassa kasvu siis kiihtyi 3,0 prosenttiin jo vuonna 2010 ja kasvu jatkui, vaikkakin hiukan vuoden 2010 kasvua hitaampana eli 2,6 prosenttina, vuonna 2011. Vuonna 2010 vientikin kasvoi melko hyvää vauhtia eli kuutisen prosenttia.

Tämä ajoitus kasvulukuineen on tärkeää esittää lukijoille oikein mm. siksi, että julkisuudessa toistetaan koko ajan, miten vuosien 2007–2009 palkkakehitys romutti suomalaisten yritysten kustannuskilpailukyvyn. 

Oikea tieto vuosien 2010–2011 talouskasvusta antaa lukijoille mahdollisuuden kysyä, miten noiden vuosien rapsakka kasvu oli mahdollinen, vaikka yritysten kustannuskilpailukyvyn sanotaan tulleen juuri sitä ennen romutetuksi.

Tervehdyksin

Markku Lehtola

vapaa toimittaja

Kivihaantie 1 E 77

00310 Helsinki

040 512 2661

markku.a.lehtola@gmail.com

Miksi Faktavahti törmää toimittajakunnan mätämuniin?

Media & viestintä -lehden vuosikirjassa 2016 on julkaistu kiinnostava vertaisarvioitu artikkeli "Suomalaisen journalistin itseymmärrys muutosten keskellä". Artikkelissa analysoidaan mm. sitä, miten eettisyys aiheuttaa toimittajien tulkinnoissa ristiriitaa.

Yhtenä Reeta Pöyhtärin, Jari Väliverrosen ja Laura Ahvan artikkelin aineistona oli kyselytutkimus. Kyselyyn vastasi kaikkiaan 366 toimittajaa.

Vastaajien ongelmallisen valintatavan takia tulokset eivät ehkä ole ihan luotettavasti yleistettävissä koskemaan koko toimittaja-armeijaa. Tällaisin varauksin nostan kuitenkin esiin kyselyn tuloksista yhden, joka on tosi hämmentävä.

Kyselyyn vastanneista toimittajista 2 % ei pitänyt kovin tai ei lainkaan tärkeänä raportoida asioista todenmukaisesti. 

Siis vain joka viideskymmenes toimittaja on kyselyn mukaan sitä sorttia, jolle ei ole kovin tai ei lainkaan tärkeää, tulevatko asiat raportoiduksi todenmukaisesti vai ei. Siis kaikki hyvin, vai mitä?

Jos näitä toimittajakunnan piittaamattomia mätämunia oikeasti on näin harvassa, niin miksi törmään "JSN-testissäni" tavan takaa juuri niihin journalisteihin, jotka eivät välitä siitä, saako yleisö oikeaa vai väärää tietoa?

Juuri tällaisesta piittaamattomuudestahan on kyse, kun toimittajat päällikkötoimittajineen päättävät jättää pahatkin asiavirheet korjaamatta – korjauspyynnöistä huolimatta.

Kantelu JSN:lle Ilta-Sanomien politiikan erikoistoimittajan jutusta

Sunnuntaina 12.3. kello 16.34 Ilta-Sanomat julkaisi nettilehdessään politiikan erikoistoimittaja Timo Haapalan kommentin EK:n puheenjohtajan Veli-Matti Mattilan haastattelusta. Se oli julkaistu varhain aamulla Helsingin Sanomien printti- ja nettilehdessä.

Haastattelun tehnyt Hesarin Teemu Luukka oli pyynnöstäni korjannut juttunsa pahan asiavirheen. Asianmukaiset korjaukset oli julkaistu jutun yhteydessä netissä jo kello 11.20 ja 13.50, siis useita tunteja ennen IS:n Haapalan kommentin julkaisemista.

Aiemmin julkaistu tieto oli politiikan erikoistoimittajalta jäänyt tarkistamatta (ks. Journalistin ohje 10 ja aiempi postaus Faktavahti-blogissa). Oikaisutkin olivat jääneet noteeraamatta.

Niinpä IS:n Haapala tulikin levittäneeksi perätöntä tietoa Elisa-pomon ansioiden ja palkansaajien keskiansioiden suhteesta. Suuruusluokaltaan virheellinen tieto antoi lukijoille täysin väärän kuvan palkansaajien keskiansioista ja johti heitä siksi pahoin harhaan.

Lähetin Haapalalle ja IS:n toimitukselle korjauspyynnön sunnuntaina 12.3. illansuussa. Maanantai-iltana IS:n toimitus ilmoitti tehneensä juttuihinsa oikaisut. Ja esimerkiksi toimittaja Mika Lehdon jutun yhteydessä olikin tuota pikaa julkaistu asianmukaiset, hyvin tehdyt oikaisut.

Kiittelin IS:n toimitusta ilmoituksesta, mutta muistutin samalla, että Timo Haapalan kommentin "Suomalaisten liian suurista palkoista laukonut Mattila julisti ay-sodan – vastaavaa ei ole kuultu sitten sotien" virhettä ei vielä ollut korjattu.

No, aiemmasta pyynnöstä ja muistutuksesta huolimatta pahaa virhettä ei Haapalan jutun yhteydessä korjattu. Niinpä tein JSN:lle tänään kantelun olennaisen asiavirheen korjaamatta jättämisestä (JO 20).

Julkaisen kantelun saman tien tässä Faktavahti-blogissani tietoisena siitä, että JSN:n puheenjohtaja Elina Grundström päättää olla ottamatta kantelua neuvoston käsiteltäväksi. Karsintapäätöksellään hän sitten tässäkin tapauksessa osoittaa, ettei välitä vähääkään siitä, saavatko median yleisöt oikeaa vai väärää tietoa.

-----------------------------

Julkisen sanan neuvosto

Fredrikinkatu 25 A 8

00120 Helsinki

Kantelu hyvän journalistisen tavan rikkomisesta

Kantelun kohde

Timo Haapalan kirjoitus ”Suomalaisten liian suurista palkoista laukonut Mattila julisti ay-sodan – vastaavaa ei ole kuultu sitten sotien” Ilta-Sanomien nettilehdessä 12.3.2017. Kello 16.34 julkaistun kirjoituksen osoite netissä on http://www.is.fi/kotimaa/art-2000005124399.html (tarkistettu 20.3.).  

Kantelun perusteet

Ilta-Sanomien politiikan erikoistoimittaja Timo Haapala kommentoi kirjoituksessaan EK:n puheenjohtajan, Elisan toimitusjohtaja Veli-Matti Mattilan haastattelua. Se oli julkaistu varhain aamulla 12.3. Helsingin Sanomien printti- ja nettilehdessä.

Haapala kertoi Elisalta puolitoista miljoonaa vuodessa saavan palkkajohtajan olevan sitä mieltä, että ”suomalaisten palkat ovat 10–15 prosenttia liian suuret ja tarvitaan vielä monta kilpailukykysopimusta ennen kuin asiat ovat kohdallaan – eli suomalaisten palkkataso niistetty”.

Kommenttinaan Haapala totesi Mattilan olevan taustaltaan ”äärimmäisen huono henkilö puhumaan yhtään mitään kenenkään palkkamaltista” ja esitti tällaisen väitteen:

”Elisa maksaa hänelle vuodessa 1,5 miljoonaa euroa eli 70 kertaa enemmän kuin palkansaaja saa keskimäärin.”

Helsingin Sanomien haastattelun virheelliseen tietoon perustunut väite siitä, että Elisa maksaa Mattilalle 70 kertaa enemmän kuin palkansaaja saa keskimäärin, oli korjausta vaativa olennainen asiavirhe.

Tilastokeskuksen 29.9.2016 julkaisema Palkkarakenne 2015 -tiedote (s. 6, liitetaulukko 1) kertoo, että vuonna 2015 kokoaikaisten palkansaajien kokonaisansioiden mediaani oli 2 963 euroa kuukaudessa ja keskiarvo 3 333 euroa kuukaudessa.

Vuosiansioiksi kuukausiansiot tavataan – lomakorvaukset mukaan laskien – muuntaa kertomalla kuukausiansiot 12,5:llä. Näin palkansaajien vuosiansioiden mediaani vuonna 2015 oli noin 37 000 euroa ja keskiarvo noin 41 600 euroa.

Tosiasiassa Elisa siis maksaa Veli-Matti Mattilalle vain 40–45 kertaa enemmän kuin palkansaaja saa keskimäärin (HS:n oikaisun mukaan Mattilan ansiot vuonna 2015 eivät olleet 1,5 miljoonaa vaan noin 1,66 miljoonaa euroa).

Näin ollen Haapalan väite antoi lukijoille jopa suuruusluokaltaan väärän tiedon palkansaajien keskimääräisistä ansioista. Tästä syystä perätön väite oli olennainen asiavirhe.

Illalla 12.3. lähetin Ilta-Sanomien toimitukselle ja Timo Haapalalle korjauspyynnön (sen teksti on kopiona kantelun kuittauksen perässä). Korjauspyynnössä huomautin Helsingin Sanomien jo oikaisseen virheelliset tietonsa nettilehdessään (oikaisut julkaistiin kello 11.20 ja 13.50).

Vuorokauden kuluttua korjauspyynnöstä IS:n uutispäällikkö Tero Karjalainen vastasi pyyntöön ja kertoi, että ”korjasimme virheet juttuihin”.

Vielä 20.3. Timo Haapalan kirjoituksen paha asiavirhe oli kuitenkin yhä korjaamatta. Jättämällä korjaamatta olennaisen asiavirheen Ilta-Sanomat rikkoi hyvää journalistista tapaa (JO 20).

Kantelun tarkoitus ja luonne

JSN:n puheenjohtaja on karsinut kaikki ”Kulissien takana” -raportin julkitulon eli 23.4.2016 jälkeen tekemäni kantelut. Kaikissa niissä on ollut kyse olennaisen asiavirheen korjaamatta jättämisestä (JO 20).

Jokaisen noista karsintapäätöksistään JSN:n puheenjohtaja on tehnyt tulkitsematta lainkaan hyvää journalistista tapaa. Sen sijaan hän on karsinut kunkin yksittäisen kantelun ikään kuin ”teknisellä” perusteella. Joulukuun 2016 päätöksiin asti karsintaperuste oli tällainen:

”Neuvosto ei ota kantelua käsittelyyn, koska kyseessä on testaustarkoituksessa tehty massakanteleminen.”

21.12.2016 JSN:n puheenjohtaja karsi neljä syys-lokakuussa tekemääni kantelua ja perusteli kutakin karsintapäätöstään näin:

”Neuvosto ei ota kantelua käsittelyyn, koska kantelu on tehty testaustarkoituksessa.”

”Testaustarkoitus” on kantelun karsintaperusteena kahdestakin syystä erikoinen. Testaaminen itsessään ei ensinnäkään ole mikään tarkoitus. Eiväthän yrityksetkään testaa hyödykkeitään testaamisen vuoksi vaan kehittääkseen yhä parempia hyödykkeitä; testaus on siis pelkkä väline tarkoituksen tai tarkoitusten toteuttamiseksi.

”Testaustarkoitus” on kantelun karsintaperusteena erikoinen myös siksi, että joka ainoa kantelu on aina pakostakin ikään kuin testi.

Kun media jättää olennaisena pitämäni virheen korjaamatta, se mielestäni rikkoo hyvää journalistista tapaa. Ainoa keino saada selville, miten median itsesääntelyelin tulkitsee median menettelyä, on kantelu. Se taas vääjäämättä ”testaa” sitä, pitääkö JSN median menettelyä hyvän journalistisen tavan mukaisena vai sen vastaisena.

Jos JSN aikoo jatkossakin käyttää ”testaustarkoitusta” kantelujen karsintaperusteena, sen tulee kertoa, miten kantelun median menettelystä voi ylipäätään tehdä, niin ettei kantelulla ole tuota JSN:n kiellettynä pitämää tarkoitusta.

JSN:n perussopimuksen mukaan neuvoston tehtävänä on ”tukea hyvää journalistista tapaa”. Sopimuksesta käy edelleen ilmi, että JSN:n tehtävänä on ”tulkita hyvää journalistista tapaa” ja että neuvosto käsittelee asioita ”tehtyjen kanteluiden perusteella”.  

Tämän kantelun tarkoituksena on edistää hyvää journalistista tapaa. Kantelu tarjoaa JSN:lle konkreettisen mahdollisuuden toteuttaa median itsesääntelyä perussopimuksessa määritellyn tehtävän mukaisesti.

Neuvosto voi tulkita tämän kaikki muodolliset ja asialliset vaatimukset täyttävän kantelun perusteella, rikkoiko kantelun kohteena oleva tiedotusväline hyvää journalistista tapaa vai ei.

Koska kantelun kohteena oleva tiedotusväline jätti korjaamatta olennaisen virheen (JO 20), se mielestäni rikkoi hyvää journalistista tapaa. Siksi kantelun erityisenä tarkoituksena on se, että neuvosto tekee kantelusta langettavan päätöksen ja antaa tiedotusvälineelle huomautuksen.

Tekemällä tästä kantelusta JSN:n kotisivuilla ja tiedotusvälineessä julkaistavan langettavan päätöksen neuvosto voi parhaiten toimia neuvostolle asetetun tehtävän mukaisesti ja tukea median yleisölle tosi tärkeää hyvää journalistista tapaa.

Mutta siinäkin tapauksessa, että JSN:n päätös jostain käsittämättömästä syystä olisi vapauttava, yleisöä ajatellen on joka tapauksessa oleellista se, että päätös julkaistaan neuvoston kotisivuilla. Vain sillä tavalla yleisö voi saada tiedon siitä, millaisen virheen korjaamatta jättämistä median itsesääntely ei pidä hyvän journalistisen tavan vastaisena.

Jos JSN:n puheenjohtaja karsii virheen korjaamatta jättämistä koskevia kanteluja pelkin ”teknisin” perustein, se kielii siitä, ettei median itsesääntelyssä piitata lainkaan siitä, saavatko suomalaiset tiedotusvälineistään oikeaa vai virheellistä tietoa. Tällainen menettely myös synnyttää itsesääntelyn tehtävän ja tarkoituksen kannalta absurdin tilanteen.

Jättämällä virheet järjestään korjaamatta tiedotusvälineet voivat silloin vaikuttaa siihen, ettei JSN tosiasiassa lainkaan tutki niiden menettelyä ja tulkitse, ovatko ne menetelleet hyvän journalistisen tavan vastaisesti vai ei.

Mikäli JSN:n puheenjohtaja karsintaratkaisuillaan tarjoaa tiedotusvälineille tilaisuuden menetellä tällä tavalla, median itsesääntely lakkaa tyystin toimimasta. JSN:n mahdollisuudet tukea hyvää journalistista tapaa katoavat saman tien.

Helsingissä 20.3.2017

Markku Lehtola

vapaa toimittaja

Kivihaantie 1 E 77

00310 Helsinki

040 512 2661

markku.a.lehtola (at) gmail.com

KORJAUSPYYNTÖ

12. maaliskuuta 2017 19.05

Markku Lehtola

Vastaanottaja: oikaisupyynnot@iltasanomat.fi

Kopio: timo.haapala@iltasanomat.fi, uutiset@iltasanomat.fi

Veli-Matti Mattilan sodanjulistusta koskevan jutun (IS:n nettilehti 12.3.) virheitä koskeva korjauspyyntö

Hei,

Timo Haapala väitti jutussaan Veli-Matti Mattilasta, että ”Elisa maksaa hänelle vuodessa 1,5 miljoonaa euroa eli 70 kertaa enemmän kuin palkansaaja saa keskimäärin”.

Haapala näyttää lainanneen Helsingin Sanomien Teemu Luukan alkuperäisen jutun virheellisiä tietoja, jotka Luukka on sittemmin HS:n nettilehdessä oikaissut. Olennaiset asiavirheet on syytä korjata viipymätät myös Ilta-Sanomien nettilehdessä.

Mattilan ansiot vuonna 2015 eivät Luukan oikaisun mukaan olleet 1,5 miljoonaa euroa vaan 1,66 miljoonaa euroa. Tätä olennaisempi virhe Luukan alkuperäisessä jutussa oli kuitenkin se, että hän puhui keskiverto palkansaajista, vaikka hänen piti puhua tulonsaajista.

Mattila ei vuonna 2015 ansainnut läheskään 70 kertaa enemmän kuin keskiverto palkansaaja. Mutta kun puhutaan tulonsaajista, joihin kuuluivat palkansaajien lisäksi mm. pienituloiset eläkeläiset ja työttömyysturvaetuuksien saajat, ero oli 70-kertainen.

Tervehdyksin

Markku Lehtola

vapaa toimittaja

Kivihaantie 1 E 77

00310 Helsinki

040 512 2661

markku.a.lehtola@gmail.com