Ilta-Sanomat jätti pahan virheen korjaamatta – JSN:n puheenjohtaja ei nytkään piitannut

Maaliskuun 1. päivänä 2016 päätoimittajat julkaisivat tunnetun manifestinsa "Luotettavan median puolesta". Siinä päätoimittajat julistivat sitoutuneensa oikeisiin tietoihin perustuvaan journalismiin.

Yksi paljon julkisuutta saaneen päätoimittajamanifestin allekirjoittajista oli Ilta-Sanomien vastaava päätoimittaja Tapio Sadeoja:

"Otamme jatkossakin vastuun julkaisemistamme uutisista ja niiden oikeellisuudesta, ja vastaamme myös toimitustemme tekemistä virheistä ja niiden korjaamisesta."

Vain reilu vuosi sen jälkeen, kun Sadeoja oli näyttävästi sitoutunut oikeisiin tietoihin perustuvaan journalismiin, politiikan erikoistoimittaja Timo Haapala levitti hänen lehdessään perätöntä tietoa. Sadeoja tuskin enää silloin muisti juhlavaa julistustaan.

Maaliskuu 12. päivänä 2017 IS:n nettilehdessä klo 16.34 julkaistussa kirjoituksessa Timo Haapala kommentoi EK:n puheenjohtajan, Elisan toimitusjohtaja Veli-Matti Mattilan haastattelua.

Sittemmin suurta kohua herättänyt, Teemu Luukan tekemä haastattelu oli julkaistu samana aamuna Helsingin Sanomissa.

Pisteliäässä kirjoituksessaan Iltiksen erikoistoimittaja huomautti Elisan Mattilan olevan taustaltaan "äärimmäisen huono henkilö" puhumaan yhtään mitään kenenkään palkkamaltista. Tässä yhteydessä Haapala väitti:

"Elisa maksaa hänelle vuodessa 1,5 miljoonaa euroa eli 70 kertaa enemmän kuin palkansaaja saa keskimäärin."

Jakolasku – 1 500 000 ÷ 70 – paljasti uteliaalle lukijalle Haapalan väittävän, että palkansaaja saa vuodessa keskimäärin vain noin 21 430 euroa. Tällainen väite oli tietty silkkaa hölynpölyä.

Tieto Elisan Veli-Matti Mattilan 1,5 miljoonan euron vuosiansioista oli vuodelta 2015. Sinä vuonna palkansaajien vuosiansioiden mediaani oli Tilastokeskuksen mukaan noin 37 000 euroa ja keskiarvo noin 41 600 euroa.

Miten ihmeessä Ilta-Sanomien erikoistoimittaja oli sortunut levittämään noin pahoin pielessä olevaa tietoa?

Selitys oli kaiketi se, että hän oli tyystin unohtanut Journalistin ohjeiden 10. kohdan vaatimuksen: "Tiedot on tarkistettava mahdollisimman hyvin – myös silloin kun ne on aikaisemmin julkaistu."

Aivan ilmeisesti oli käynyt niin, että IS:n Timo Haapala oli luottanut sokeasti HS:n Teemu Luukan alkuperäisen jutun tietoihin.

Huomaamatta Haapalalta oli jäänyt, että Teemu Luukka oli pyynnöstäni jo oikaissut haastattelunsa virheellisen tiedon. Luukka oli julkaissut itse asiassa kaksikin oikaisua jo useita tunteja ennen IS:n kirjoituksen ilmestymistä:

Keskivertotulonsaaja ansaitsee paljon vähemmän kuin keskivertopalkansaaja. Näin siitä syystä, että tulonsaajiin kuuluu palkansaajien lisäksi muun muassa iso joukko pienituloisia eläkeläisiä ja työttömyyspäivärahan saajia.

Tilastokeskuksen mukaan (Veronalaiset tulot 2015, s. 11) vuonna 2015 tulonsaajien veronalaiset mediaanitulot eli tyypilliset tulot olivat noin 23 510 euroa vuodessa.

Jakolasku – 1 660 000 ÷ 23 510 – osoittaa, että Elisan Mattila todella ansaitsi vuonna 2015 noin 70 kertaa enemmän kuin tyypillinen tulonsaaja.

"Neuvosto ei ota kantelua käsittelyyn, koska kantelu on tehty testaustarkoituksessa"

Päätoimittajien manifestissa Tapio Sadeoja oli julistanut vastaavansa toimituksensa tekemien virheiden korjaamisesta. Lisäksi hän oli julistanut jalosti:

"Eettisesti kestäviin periaatteisiin sitoutuneen ammattimedian tehtävä on vaikeinakin aikoina kirkas."

No, manifestit ovat manifesteja ja toimitusten arkiset ratkaisut aivan jotain muuta. Ilta-Sanomat ei oikaissut erikoistoimittajansa kirjoituksen räikeää virhettä.

Koska IS päätoimittajansa julistuksista huolimatta jätti korjaamatta olennaisen asiavirheen, kantelin virheen korjaamatta jättämisestä Julkisen sanan neuvostoon. Kantelun voi lukea tästä.

Fataali virhe on yhä korjaamatta. Vielä nytkin Timo Haapala uskottelee juttuunsa törmääville netin surffaajille, että Elisa maksaa Veli-Matti Mattilalle "1,5 miljoonaa euroa eli 70 kertaa enemmän kuin palkansaaja saa keskimäärin".

Pari päivää sitten sain Julkisen sanan neuvoston hallintosihteeriltä tiedon, että puheenjohtaja Elina Grundström oli 22.5.2017 päättänyt karsia kantelun.

Porttikiellosta kielivä perustelu oli nytkin luonteeltaan "tekninen" eli tämä: "Neuvosto ei ota kantelua käsittelyyn, koska kantelu on tehty testaustarkoituksessa."

JSN:n puheenjohtaja ei tässäkään tapauksessa piitannut vähääkään siitä, että Ilta-Sanomat levitti ja levittää yhä perätöntä tietoa palkansaajien vuosiansioista.

Näin median aito itsesääntely käytännössä vaalii hyvää journalistista tapaa, ja itsesääntelyn tasosta piittaamaton median yleisökin saa mitä tilaa.

Miksi Faktavahti törmää toimittajakunnan mätämuniin?

Media & viestintä -lehden vuosikirjassa 2016 on julkaistu kiinnostava vertaisarvioitu artikkeli "Suomalaisen journalistin itseymmärrys muutosten keskellä". Artikkelissa analysoidaan mm. sitä, miten eettisyys aiheuttaa toimittajien tulkinnoissa ristiriitaa.

Yhtenä Reeta Pöyhtärin, Jari Väliverrosen ja Laura Ahvan artikkelin aineistona oli kyselytutkimus. Kyselyyn vastasi kaikkiaan 366 toimittajaa.

Vastaajien ongelmallisen valintatavan takia tulokset eivät ehkä ole ihan luotettavasti yleistettävissä koskemaan koko toimittaja-armeijaa. Tällaisin varauksin nostan kuitenkin esiin kyselyn tuloksista yhden, joka on tosi hämmentävä.

Kyselyyn vastanneista toimittajista 2 % ei pitänyt kovin tai ei lainkaan tärkeänä raportoida asioista todenmukaisesti. 

Siis vain joka viideskymmenes toimittaja on kyselyn mukaan sitä sorttia, jolle ei ole kovin tai ei lainkaan tärkeää, tulevatko asiat raportoiduksi todenmukaisesti vai ei. Siis kaikki hyvin, vai mitä?

Jos näitä toimittajakunnan piittaamattomia mätämunia oikeasti on näin harvassa, niin miksi törmään "JSN-testissäni" tavan takaa juuri niihin journalisteihin, jotka eivät välitä siitä, saako yleisö oikeaa vai väärää tietoa?

Juuri tällaisesta piittaamattomuudestahan on kyse, kun toimittajat päällikkötoimittajineen päättävät jättää pahatkin asiavirheet korjaamatta – korjauspyynnöistä huolimatta.

Kantelu JSN:lle Ilta-Sanomien politiikan erikoistoimittajan jutusta

Sunnuntaina 12.3. kello 16.34 Ilta-Sanomat julkaisi nettilehdessään politiikan erikoistoimittaja Timo Haapalan kommentin EK:n puheenjohtajan Veli-Matti Mattilan haastattelusta. Se oli julkaistu varhain aamulla Helsingin Sanomien printti- ja nettilehdessä.

Haastattelun tehnyt Hesarin Teemu Luukka oli pyynnöstäni korjannut juttunsa pahan asiavirheen. Asianmukaiset korjaukset oli julkaistu jutun yhteydessä netissä jo kello 11.20 ja 13.50, siis useita tunteja ennen IS:n Haapalan kommentin julkaisemista.

Aiemmin julkaistu tieto oli politiikan erikoistoimittajalta jäänyt tarkistamatta (ks. Journalistin ohje 10 ja aiempi postaus Faktavahti-blogissa). Oikaisutkin olivat jääneet noteeraamatta.

Niinpä IS:n Haapala tulikin levittäneeksi perätöntä tietoa Elisa-pomon ansioiden ja palkansaajien keskiansioiden suhteesta. Suuruusluokaltaan virheellinen tieto antoi lukijoille täysin väärän kuvan palkansaajien keskiansioista ja johti heitä siksi pahoin harhaan.

Lähetin Haapalalle ja IS:n toimitukselle korjauspyynnön sunnuntaina 12.3. illansuussa. Maanantai-iltana IS:n toimitus ilmoitti tehneensä juttuihinsa oikaisut. Ja esimerkiksi toimittaja Mika Lehdon jutun yhteydessä olikin tuota pikaa julkaistu asianmukaiset, hyvin tehdyt oikaisut.

Kiittelin IS:n toimitusta ilmoituksesta, mutta muistutin samalla, että Timo Haapalan kommentin "Suomalaisten liian suurista palkoista laukonut Mattila julisti ay-sodan – vastaavaa ei ole kuultu sitten sotien" virhettä ei vielä ollut korjattu.

No, aiemmasta pyynnöstä ja muistutuksesta huolimatta pahaa virhettä ei Haapalan jutun yhteydessä korjattu. Niinpä tein JSN:lle tänään kantelun olennaisen asiavirheen korjaamatta jättämisestä (JO 20).

Julkaisen kantelun saman tien tässä Faktavahti-blogissani tietoisena siitä, että JSN:n puheenjohtaja Elina Grundström päättää olla ottamatta kantelua neuvoston käsiteltäväksi. Karsintapäätöksellään hän sitten tässäkin tapauksessa osoittaa, ettei välitä vähääkään siitä, saavatko median yleisöt oikeaa vai väärää tietoa.

-----------------------------

Julkisen sanan neuvosto

Fredrikinkatu 25 A 8

00120 Helsinki

Kantelu hyvän journalistisen tavan rikkomisesta

Kantelun kohde

Timo Haapalan kirjoitus ”Suomalaisten liian suurista palkoista laukonut Mattila julisti ay-sodan – vastaavaa ei ole kuultu sitten sotien” Ilta-Sanomien nettilehdessä 12.3.2017. Kello 16.34 julkaistun kirjoituksen osoite netissä on http://www.is.fi/kotimaa/art-2000005124399.html (tarkistettu 20.3.).  

Kantelun perusteet

Ilta-Sanomien politiikan erikoistoimittaja Timo Haapala kommentoi kirjoituksessaan EK:n puheenjohtajan, Elisan toimitusjohtaja Veli-Matti Mattilan haastattelua. Se oli julkaistu varhain aamulla 12.3. Helsingin Sanomien printti- ja nettilehdessä.

Haapala kertoi Elisalta puolitoista miljoonaa vuodessa saavan palkkajohtajan olevan sitä mieltä, että ”suomalaisten palkat ovat 10–15 prosenttia liian suuret ja tarvitaan vielä monta kilpailukykysopimusta ennen kuin asiat ovat kohdallaan – eli suomalaisten palkkataso niistetty”.

Kommenttinaan Haapala totesi Mattilan olevan taustaltaan ”äärimmäisen huono henkilö puhumaan yhtään mitään kenenkään palkkamaltista” ja esitti tällaisen väitteen:

”Elisa maksaa hänelle vuodessa 1,5 miljoonaa euroa eli 70 kertaa enemmän kuin palkansaaja saa keskimäärin.”

Helsingin Sanomien haastattelun virheelliseen tietoon perustunut väite siitä, että Elisa maksaa Mattilalle 70 kertaa enemmän kuin palkansaaja saa keskimäärin, oli korjausta vaativa olennainen asiavirhe.

Tilastokeskuksen 29.9.2016 julkaisema Palkkarakenne 2015 -tiedote (s. 6, liitetaulukko 1) kertoo, että vuonna 2015 kokoaikaisten palkansaajien kokonaisansioiden mediaani oli 2 963 euroa kuukaudessa ja keskiarvo 3 333 euroa kuukaudessa.

Vuosiansioiksi kuukausiansiot tavataan – lomakorvaukset mukaan laskien – muuntaa kertomalla kuukausiansiot 12,5:llä. Näin palkansaajien vuosiansioiden mediaani vuonna 2015 oli noin 37 000 euroa ja keskiarvo noin 41 600 euroa.

Tosiasiassa Elisa siis maksaa Veli-Matti Mattilalle vain 40–45 kertaa enemmän kuin palkansaaja saa keskimäärin (HS:n oikaisun mukaan Mattilan ansiot vuonna 2015 eivät olleet 1,5 miljoonaa vaan noin 1,66 miljoonaa euroa).

Näin ollen Haapalan väite antoi lukijoille jopa suuruusluokaltaan väärän tiedon palkansaajien keskimääräisistä ansioista. Tästä syystä perätön väite oli olennainen asiavirhe.

Illalla 12.3. lähetin Ilta-Sanomien toimitukselle ja Timo Haapalalle korjauspyynnön (sen teksti on kopiona kantelun kuittauksen perässä). Korjauspyynnössä huomautin Helsingin Sanomien jo oikaisseen virheelliset tietonsa nettilehdessään (oikaisut julkaistiin kello 11.20 ja 13.50).

Vuorokauden kuluttua korjauspyynnöstä IS:n uutispäällikkö Tero Karjalainen vastasi pyyntöön ja kertoi, että ”korjasimme virheet juttuihin”.

Vielä 20.3. Timo Haapalan kirjoituksen paha asiavirhe oli kuitenkin yhä korjaamatta. Jättämällä korjaamatta olennaisen asiavirheen Ilta-Sanomat rikkoi hyvää journalistista tapaa (JO 20).

Kantelun tarkoitus ja luonne

JSN:n puheenjohtaja on karsinut kaikki ”Kulissien takana” -raportin julkitulon eli 23.4.2016 jälkeen tekemäni kantelut. Kaikissa niissä on ollut kyse olennaisen asiavirheen korjaamatta jättämisestä (JO 20).

Jokaisen noista karsintapäätöksistään JSN:n puheenjohtaja on tehnyt tulkitsematta lainkaan hyvää journalistista tapaa. Sen sijaan hän on karsinut kunkin yksittäisen kantelun ikään kuin ”teknisellä” perusteella. Joulukuun 2016 päätöksiin asti karsintaperuste oli tällainen:

”Neuvosto ei ota kantelua käsittelyyn, koska kyseessä on testaustarkoituksessa tehty massakanteleminen.”

21.12.2016 JSN:n puheenjohtaja karsi neljä syys-lokakuussa tekemääni kantelua ja perusteli kutakin karsintapäätöstään näin:

”Neuvosto ei ota kantelua käsittelyyn, koska kantelu on tehty testaustarkoituksessa.”

”Testaustarkoitus” on kantelun karsintaperusteena kahdestakin syystä erikoinen. Testaaminen itsessään ei ensinnäkään ole mikään tarkoitus. Eiväthän yrityksetkään testaa hyödykkeitään testaamisen vuoksi vaan kehittääkseen yhä parempia hyödykkeitä; testaus on siis pelkkä väline tarkoituksen tai tarkoitusten toteuttamiseksi.

”Testaustarkoitus” on kantelun karsintaperusteena erikoinen myös siksi, että joka ainoa kantelu on aina pakostakin ikään kuin testi.

Kun media jättää olennaisena pitämäni virheen korjaamatta, se mielestäni rikkoo hyvää journalistista tapaa. Ainoa keino saada selville, miten median itsesääntelyelin tulkitsee median menettelyä, on kantelu. Se taas vääjäämättä ”testaa” sitä, pitääkö JSN median menettelyä hyvän journalistisen tavan mukaisena vai sen vastaisena.

Jos JSN aikoo jatkossakin käyttää ”testaustarkoitusta” kantelujen karsintaperusteena, sen tulee kertoa, miten kantelun median menettelystä voi ylipäätään tehdä, niin ettei kantelulla ole tuota JSN:n kiellettynä pitämää tarkoitusta.

JSN:n perussopimuksen mukaan neuvoston tehtävänä on ”tukea hyvää journalistista tapaa”. Sopimuksesta käy edelleen ilmi, että JSN:n tehtävänä on ”tulkita hyvää journalistista tapaa” ja että neuvosto käsittelee asioita ”tehtyjen kanteluiden perusteella”.  

Tämän kantelun tarkoituksena on edistää hyvää journalistista tapaa. Kantelu tarjoaa JSN:lle konkreettisen mahdollisuuden toteuttaa median itsesääntelyä perussopimuksessa määritellyn tehtävän mukaisesti.

Neuvosto voi tulkita tämän kaikki muodolliset ja asialliset vaatimukset täyttävän kantelun perusteella, rikkoiko kantelun kohteena oleva tiedotusväline hyvää journalistista tapaa vai ei.

Koska kantelun kohteena oleva tiedotusväline jätti korjaamatta olennaisen virheen (JO 20), se mielestäni rikkoi hyvää journalistista tapaa. Siksi kantelun erityisenä tarkoituksena on se, että neuvosto tekee kantelusta langettavan päätöksen ja antaa tiedotusvälineelle huomautuksen.

Tekemällä tästä kantelusta JSN:n kotisivuilla ja tiedotusvälineessä julkaistavan langettavan päätöksen neuvosto voi parhaiten toimia neuvostolle asetetun tehtävän mukaisesti ja tukea median yleisölle tosi tärkeää hyvää journalistista tapaa.

Mutta siinäkin tapauksessa, että JSN:n päätös jostain käsittämättömästä syystä olisi vapauttava, yleisöä ajatellen on joka tapauksessa oleellista se, että päätös julkaistaan neuvoston kotisivuilla. Vain sillä tavalla yleisö voi saada tiedon siitä, millaisen virheen korjaamatta jättämistä median itsesääntely ei pidä hyvän journalistisen tavan vastaisena.

Jos JSN:n puheenjohtaja karsii virheen korjaamatta jättämistä koskevia kanteluja pelkin ”teknisin” perustein, se kielii siitä, ettei median itsesääntelyssä piitata lainkaan siitä, saavatko suomalaiset tiedotusvälineistään oikeaa vai virheellistä tietoa. Tällainen menettely myös synnyttää itsesääntelyn tehtävän ja tarkoituksen kannalta absurdin tilanteen.

Jättämällä virheet järjestään korjaamatta tiedotusvälineet voivat silloin vaikuttaa siihen, ettei JSN tosiasiassa lainkaan tutki niiden menettelyä ja tulkitse, ovatko ne menetelleet hyvän journalistisen tavan vastaisesti vai ei.

Mikäli JSN:n puheenjohtaja karsintaratkaisuillaan tarjoaa tiedotusvälineille tilaisuuden menetellä tällä tavalla, median itsesääntely lakkaa tyystin toimimasta. JSN:n mahdollisuudet tukea hyvää journalistista tapaa katoavat saman tien.

Helsingissä 20.3.2017

Markku Lehtola

vapaa toimittaja

Kivihaantie 1 E 77

00310 Helsinki

040 512 2661

markku.a.lehtola (at) gmail.com

KORJAUSPYYNTÖ

12. maaliskuuta 2017 19.05

Markku Lehtola

Vastaanottaja: oikaisupyynnot@iltasanomat.fi

Kopio: timo.haapala@iltasanomat.fi, uutiset@iltasanomat.fi

Veli-Matti Mattilan sodanjulistusta koskevan jutun (IS:n nettilehti 12.3.) virheitä koskeva korjauspyyntö

Hei,

Timo Haapala väitti jutussaan Veli-Matti Mattilasta, että ”Elisa maksaa hänelle vuodessa 1,5 miljoonaa euroa eli 70 kertaa enemmän kuin palkansaaja saa keskimäärin”.

Haapala näyttää lainanneen Helsingin Sanomien Teemu Luukan alkuperäisen jutun virheellisiä tietoja, jotka Luukka on sittemmin HS:n nettilehdessä oikaissut. Olennaiset asiavirheet on syytä korjata viipymätät myös Ilta-Sanomien nettilehdessä.

Mattilan ansiot vuonna 2015 eivät Luukan oikaisun mukaan olleet 1,5 miljoonaa euroa vaan 1,66 miljoonaa euroa. Tätä olennaisempi virhe Luukan alkuperäisessä jutussa oli kuitenkin se, että hän puhui keskiverto palkansaajista, vaikka hänen piti puhua tulonsaajista.

Mattila ei vuonna 2015 ansainnut läheskään 70 kertaa enemmän kuin keskiverto palkansaaja. Mutta kun puhutaan tulonsaajista, joihin kuuluivat palkansaajien lisäksi mm. pienituloiset eläkeläiset ja työttömyysturvaetuuksien saajat, ero oli 70-kertainen.

Tervehdyksin

Markku Lehtola

vapaa toimittaja

Kivihaantie 1 E 77

00310 Helsinki

040 512 2661

markku.a.lehtola@gmail.com

Hesarin kohujutun ei-kohuttu asiavirhe

12.3. aamuyöllä Helsingin Sanomat julkaisi sekä printissä että netissä Teemu Luukan jutun, jossa haastateltiin EK:n uutta puheenjohtajaa, Elisan toimitusjohtaja Veli-Matti Mattilaa. Juttu synnytti oitis kohun.

"Tarvitaan vielä monta kikyä" -jutussa oli aineksia kohuun, mutta siihen oli myös livahtanut paha asiavirhe. Se piileskeli tässä tekstissä:

"Mattilan oma palkka-ansio oli vuonna 2015 yli 1,5 miljoonaa euroa eli hän ansaitsi 70 kertaa enemmän kuin keskiverto palkansaaja."

Tieto Elisa-pomon ja keskivertopalkansaajan tienestien suhteesta vaikutti sunnuntain aamukahvin kera nautittuna lievästi sanoen epäilyttävältä.

Niinpä tein Efraim Elon laskuopin mukaisen jakolaskun 1 500 000 ÷ 70, jotta näkisin, paljonko keskivertopalkansaaja HS:n toimittajan käsityksen mukaan tienasi vuonna 2015.

Tulos oli 21 429 euroa eli alle 1 800 euroa kuussa. Tieto ei voinut pitää kutiaan, eivät palkansaajat sentään ryysyläisiä olleet vuonna 2015; alle 1 800 euroa kuussa hädin tuskin ylitti eläkeköyhälistön keskimääräiset "ansiot".

Tilastokeskuksen 29.9.2016 julkaisema Palkkarakenne 2015 -tiedote kertoi, että vuonna 2015 kokoaikaisten palkansaajien kokonaisansioiden keskiarvo oli 3 333 euroa kuussa ja mediaani 2 963 euroa kuussa.

Kertomalla luvut 12,5:llä, eli laskien mukaan myös lomarahat, päästään vuosiansioihin. Ne olivat keskiarvolukua käyttäen noin 41 600 euroa ja mediaaniluvulla laskien noin 37 000 euroa.

Oikeasti upouusi EK-pomo siis olikin ansainnut vuonna 2015 "vain" 36–40 kertaa enemmän kuin keskivertopalkansaaja eikä suinkaan 70 kertaa enemmän.

HS:n Teemu Luukan tieto oli siten suuruusluokaltaankin virheellinen. Väärä tieto oli olennainen virhe ennen kaikkea siksi, että se antoi aivan väärän kuvan keskivertopalkansaajan ansioista vuonna 2015.

Hesarin oikaisut

Sunnuntaina aamupäivällä meilailin Teemu Luukalle ja HS:n taloustoimitukselle korjauspyynnön. Se puri.

Jo vajaan tunnin kuluttua korjauspyynnöstä Luukka, erinomaista moraalista arvostelukykyä osoittaen, julkaisi oikaisun juttunsa nettiversion yhteydessä:

Oikaisu 12.3 kello 11.20: Veli-Matti Mattila ansaitsi vuonna 2015 yli 1,66 miljoonaa euroa eli 70 kertaa enemmän kuin keskiverto tulonsaaja. Aikaisemmin jutussa puhuttiin virheellisesti palkansaajasta. 

Keskivertotulonsaaja on aivan eri asia kuin keskivertopalkansaaja. Tulonsaajiin nimittäin kuuluvat palkansaajien lisäksi eläkeläiset ja työttömyyskorvausten saajat, joiden tienestit tapaavat olla paljon pienempiä kuin palkansaajien tienestit.

Tilastokeskuksen tietojen mukaan vuonna 2015 tulonsaajien veronalaisten vuositulojen mediaani oli 23 506 euroa. Niinpä Elisa-pomon ansiot olivatkin juuri 70-kertaiset keskivertotulonsaajan ansioihin verrattuna.

Olennainen asiavirhe tuli korjatuksi myös HS:n printtiversiossa. Maanantaina 13.3. lehti julkaisi nimittäin tällaisen oikaisun:

”Sunnuntaina 12. maaliskuuta sivulla B 19 kerrottiin virheellisesti, että vuonna 2015 EK:n puheenjohtaja Veli-Matti Mattila ansaitsi 70 kertaa enemmän kuin keskiverto palkansaaja. Oikea vertailukohta on tulonsaaja, joihin luetaan palkansaajien lisäksi myös esimerkiksi eläkeläiset ja työttömät.”

Oikaisut olivat nähdäkseni kaikin puolin moitteettomia ja kiitokset ansaitsevia. Journalistisena ratkaisuna vertailu tulonsaajaan oli kuitenkin koko lailla erikoinen, koska jutussa oli kyse vain palkoista eikä joutoväen eläkkeistä ja työttömyyskorvauksista. Mutta se on jo toinen juttu se.

Perätön tieto levisi, ja oikaisujakin julkaistiin

Journalistien eettisen koodin eli Journalistin ohjeiden 10. kohta kuuluu näin: "Tiedot on tarkistettava mahdollisimman hyvin – myös silloin kun ne on aikaisemmin julkaistu."

Tämä hyvän journalistisen tavan vaatimus osoittautui tälläkin kertaa silkaksi korulauseeksi. HS:n "aikaisemmin julkaistu" virheellinen tieto kävi kritiikittömille toimittajille kaupaksi kuin "ilmainen" muoviämpäri kauppakeskuksen kuluttajarahvaalle.

Perätöntä tietoa levitti STT, "aikaisemmin julkaistun" tiedon julkaisi sitä tarkistamatta ties kuinka moni lehti uutisissaan. Ja totta kai perätöntä tietoa levitettiin lukijoiden iloksi myös sanomalehtien aina niin viisaissa pääkirjoituksissa.

Monet toimitukset kuitenkin pyynnöstäni oikaisivat virheellisen tiedon. STT ilmoitti tehneensä oikaisun, ja lehdistä ainakin Aamulehti ja Demokraatti.fi julkaisivat kiitettävän auliisti asialliset oikaisut.

Sanoma-konsernin Ilta-Sanomat suhtautui korjauspyyntöön aika erikoisesti. Mika Lehdon jutun virhe korjattiin jo myöhään sunnuntai-iltana, mutta Timo Haapalan juttuun ei vielä tätä kirjoittaessani ollut ilmaantunut oikaisua.

MTV:stä tullut "kova" toimittaja muistuttaa jutussaan siitä, miten Veli-Matti Mattila on taustaltaan äärimmäisen huono henkilö puhumaan yhtään mitään kenenkään palkkamaltista:

"Elisa maksaa hänelle vuodessa 1,5 miljoonaa euroa eli 70 kertaa enemmän kuin palkansaaja saa keskimäärin. Joku voisi kysyä, kannattaisiko Mattilan alkaa palkan leikkaaminen ihan peilin edessä."

Joku voisi kysyä, kannattaisiko näin rehvakkaasti laukovan, lukijoiden oikeuksista piittaamattoman reportterinkin pistäytyä "ihan peilin edessä".