"Lisäarvoa ei synny siitä, että iso joukko palvelualojen ammattilaisia palvelee kotimarkkinoilla toisiaan"

Laadin pääsiäispyhien aikana inventaarin JSN-testini "varastosta" ja kauhistuin: julkaisematonta tavaraa on kukkuramitoin. Sitä alan nyt vähitellen julkaista, jotta kuva median aidon itsesääntelyn kulissien takaisesta toiminnasta täydentyy.

Rästeistä ensimmäinen koskee Keskipohjanmaan nettilehdessä 15.2.2016 julkaistua pääkirjoitusta. Siinä ruodittiin – Ruotsiin verraten – palkankorotuksia ja sitä, mistä palkankorotusvara syntyy. Näin lehden päätoimittaja Kauko Palola kirjoitti:

"Tärkein päätös Ruotsin vahvan talouden taustalla on jo 18 vuotta sitten sovittu työmarkkinasopimus. Sen mukaan palkankorotusten tason määrittelevät vientialat. Yli vientialojen palkankorotusten eivät kotimarkkinoilla toimivat ammattijärjestöt pääse. Palkankorotusvara syntyy tuotteiden käydessä kaupaksi. Lisäarvoa ei synny siitä, että iso joukko palvelualojen ammattilaisia palvelee kotimarkkinoilla toisiaan. Suomen ongelmana on myös korkea työttömyys."

Kursivoimani väite oli vallan mahdoton ja antoi lukijoille aivan väärän kuvan palvelujen roolista kansantaloudessa. Koska lehti ei halunnut korjata asiavirhettään, kantelin virheen korjaamatta jättämisestä Julkisen sanan neuvostolle.

Julkaisen kantelun korjauspyyntöineen tässä postauksessa. Tekstiä lukiessa on hyvä muistaa, kuinka iso rooli palveluilla on Ruotsin ja Suomen kansantalouksissa.

CIA:n The World Factbook -tietokannan tietojen mukaan palvelujen osuus bkt:stä on Ruotsissa noin 64 prosenttia ja Suomessa noin 70 prosenttia.

Kantelun perään kopioin JSN:n puheenjohtajan Elina Grundströmin päätöksen olla ottamatta kantelua neuvoston käsittelyyn.

21.3.2016 tehty päätös kuului vielä niihin, joita hän ei perustellut "teknisellä" syyllä eli sillä, että kantelu oli hänen mielestään tehty "testaustarkoituksessa". Perustelussa kannattaa kiinnittää huomiota siihen, missä merkityksessä Grundström tulkitsee päätoimittajan käyttäneen lisäarvon käsitettä.

-----------------------------

Julkisen sanan neuvosto

Eteläranta 10

00130 Helsinki

Kantelu hyvän journalistisen tavan rikkomisesta

Kantelun kohde

Keskipohjanmaan nettilehdessä 15.2.2016 julkaistu päätoimittaja Kauko Palolan pääkirjoitus ”Ruotsista pukkaa talousneuvoja”. Pääkirjoituksen osoite netissä on: http://www.keskipohjanmaa.fi/75549/ruotsista-pukkaa-talousneuvoja (tarkistettu 11.3.).

Kantelun perusteet

Pääkirjoituksessa ruodittiin palkankorotuksia ja todettiin palkankorotusvaran syntyvän tuotteiden käydessä kaupaksi. Tässä asiayhteydessä esitettiin väite: ”Lisäarvoa ei synny siitä, että iso joukko palvelualojen ammattilaisia palvelee kotimarkkinoilla toisiaan.”

Väite oli täysin perätön ja johti lukijoita harhaan. Se oli omiaan ylläpitämään väärinymmärrykseen perustuvia harhakäsityksiä palvelujen roolista kansantaloudessa. Perätön tieto oli siksi Journalistin ohjeiden 20. kohdan tarkoittama olennainen asiavirhe, joka tuli korjata viipymättä.

Lisäarvoa ja palkankorotusvaraa syntyy kansantaloudessa totta kai myös siitä, että palvelualan ammattilaiset palvelevat kotimarkkinoilla toisiaan eli tuottavat ja myyvät palveluja. Palvelujen markkinatuotannossa syntyvä lisäarvo lasketaan vähentämällä palvelutuotannon arvosta palvelujen tuotannossa käytettyjen välituotteiden eli tavaroiden ja palvelujen arvo.

Elinkeinoelämän keskusliiton julkaisemista Suomen talouden perustiedoista käy ilmi, että esimerkiksi vuonna 2014 yksityisten palvelujen osuus kokonaistuotannosta oli 49,9 %. Julkisten palvelujen (markkinaton palvelutuotanto) osuus oli 20,7 %. EK:n tiedot löytyvät osoitteesta: http://ek.fi/mita-teemme/talous/perustietoja-suomen-taloudesta/3998-2/.

Palvelujen lisäarvon osuus bkt:stä siis on Suomessa noin 70 %. Osa palveluista on vientiin liittyvää palvelua, mutta enin osa talouden koko lisäarvosta syntyy juuri siitä, että ”iso joukko palvelualojen ammattilaisia palvelee kotimarkkinoilla toisiaan”. Talousneuvoja jakavan Ruotsin kansantaloudessa palvelujen rooli on aivan samanlainen. 

Pääkirjoituksen perättömän väitteen ilmentämää väärinymmärrystä, yhtä palvelutalouden myyttiä, on ruodittu ansiokkaasti Etlan ”Uutta arvoa palveluista” -julkaisussa vuonna 2012. Julkaisussa korostetaan talouskasvun perustuvan erikoistumiseen ja ns. suhteellisen edun periaatteeseen:

”Esimerkiksi pesulapalvelut – toisten paitojen peseminen – on juuri tätä. Jos joku erikoistuu pesulapalveluihin, joku toinen voi erikoistua omaa suhteellista etuaan vastaaviin tehtäviin. Pesulatoiminnan tuottama arvonlisä on täsmälleen yhtä arvokas kuin kaiken muunkin lisäarvoa tuottavan toiminnan.”

Etlan julkaisukin löytyy netistä, jossa sen osoite on https://www.etla.fi/wp-content/uploads/ETLA-B256.pdf.

15.2.2016 lähetin Keskipohjanmaan toimitukselle sähköpostitse korjauspyynnön (sen teksti on kopiona kantelun kuittauksen perässä.

Päätoimittaja Kauko Palola vastasi heti korjauspyyntööni ja väitti, ettei ollut ottanut kantaa palvelusektorin ”tuottamattomuuteen”. Hän väitti ottaneensa kantaa siihen, että kansantalouden moottoriin ei tule lisää jaettavaksi ”yksinomaan” kotimarkkinoilta, vaan Suomi tarvitsee tuloja viennistä.

Uudistin korjauspyyntöni (sen teksti kopiona kantelun lopussa), koska pääkirjoituksessa ei lukenut mitään sellaista Palolan väittämää ajatusta, että kansantalouden moottoriin ei tule jaettavaksi lisää ”yksinomaan” kotimarkkinoilta.

Moisen ajatuksen sijasta pääkirjoituksessa esitettiin kategorinen väite, jonka mukaan ”lisäarvoa ei synny siitä, että iso joukko palvelualojen ammattilaisia palvelee kotimarkkinoilla toisiaan”. Vain tämä kategorinen ja perätön väite oli pääkirjoituksesta luettavissa.

Koska Keskipohjanmaa ei pyynnöstä huolimatta korjannut olennaista asiavirhettään, lehti rikkoi hyvää journalistista tapaa.

Helsingissä 11.3.2016

Markku Lehtola

vapaa toimittaja

Kivihaantie 1 E 77

00310 Helsinki

040 512 2661

markku.a.lehtola (at) gmail.com

KORJAUSPYYNTÖ

15. helmikuuta 2016 12.54

Markku Lehtola

Vastaanottaja: kauko.palola@kpk.fi

Kopio: toimitus@kpk.fi

"Ruotsista pukkaa talousneuvoja” – pääkirjoituksen (KP:n nettilehti 15.2.) asiavirhettä koskeva korjauspyyntö

Hei,

palkankorotuksia ja palkankorotusvaraa ruotiessasi esitit väitteen, jonka mukaan ”lisäarvoa ei synny siitä, että iso joukko palvelualojen ammattilaisia palvelee kotimarkkinoilla toisiaan”. Tämä väite oli perätön ja sellaisena korjausta vaativa asiavirhe (JO 20).

Tilastokeskuksen tietojen mukaan yli kaksi kolmasosaa bruttokansantuotteen arvosta syntyy palveluissa. Vuonna 2014 palvelujen (yksityisten + julkisten) osuus kaikkien toimialojen bruttoarvonlisäyksestä oli vähän yli 70 prosenttia. 

Pääosa kaikesta lisäarvosta siis syntyy juuri siitä, että iso joukko palvelualojen ammattilaisia palvelee kotimarkkinoilla toisiaan. Jotta KP:n lukijoille ei jää asiasta aivan väärää käsitystä, virhe on syytä korjata viipymättä.

Tervehdyksin

Markku Lehtola

vapaa toimittaja

Kivihaantie 1 E 77

00310 Helsinki

040 512 2661

markku.a.lehtola [at] gmail.com

UUDISTETTU KORJAUSPYYNTÖ

(15.2. klo 14.18 samoihin sähköpostiosoitteisiin kuin korjauspyyntö)

Hei,

lukijoiden näkökulmasta katsoen et ottanut kirjoituksessasi kantaa siihen, että kansantalouden moottoriin ei tule jaettavaksi lisää ”yksinomaan” kotimarkkinoilta. 

Sen sijaan esitit kategorisen väitteen, jonka mukaan ”lisäarvoa ei synny siitä, että iso joukko palvelualojen ammattilaisia palvelee kotimarkkinoilla toisiaan”. Vain tämä kategorinen ja perätön väite oli lukijoiden luettavissa, ei se, miten mielestäsi otit kantaa.

Kategorinen väitteesi oli omiaan ylläpitämään myyttisiä, väärinymmärrykseen perustuvia käsityksiä palvelutalouden roolista taloudessa. Tästäkin syystä on tärkeää, että virheellinen tieto tulee korjatuksi. Niinpä uudistankin korjauspyyntöni.

Tervehdyksin

Markku Lehtola

vapaa toimittaja

Kivihaantie 1 E 77

00310 Helsinki

040 512 2661

markku.a.lehtola [at] gmail.com

KANTELUN KARSINTAPÄÄTÖS 21.3.2016

Markku Lehtola

Helsinki

Olette tehnyt kantelun Julkisen sanan neuvostolle. Neuvoston puheenjohtaja Elina Grundström päätti

21.3.2016, että kanteluanne ei oteta käsittelyyn. Voitte tehdä asiasta uudelleenkäsittelypyynnön, josta

neuvoston perussopimuksessa kirjoitetaan seuraavasti:

”Jos puheenjohtajan päätös perustuu ilmeisen virheelliseen tietoon, voidaan kantelu ottaa uudelleen käsiteltäväksi.

Uudelleenkäsittelypyynnön ratkaisevat varapuheenjohtajat ja neuvoston valitsema yleisön edustaja tai hänen

sijaisensa. Puheenjohtaja ja alkuperäisen esityksen puheenjohtajalle valmistellut sihteeri ovat esteellisiä. Pyyntö on

jätettävä neuvoston toimistoon kahden viikon kuluessa siitä, kun päätös on lähetetty.”

Alla ote puheenjohtajan päätöspöytäkirjasta.

-- 

118.                          6140/SL/16                                    Lehtola/Keskipohjanmaa

(Esittelevä sihteeri: Nenne Hallman)

JO 21

Kantelu kohdistuu Keskipohjanmaan pääkirjoitukseen 15.2.2016 ”Ruotsista pukkaa talousneuvoja”.Kantelijan mukaan jutussa oleva väite ”Lisäarvoa ei synny siitä, että iso joukko palvelualojen ammattilaisia palvelee kotimarkkinoilla toisiaan”, on olennainen asiavirhe, jonka korjaamista hän on pyytänyt.

Pääkirjoituksessa on kyse päätoimittajan näkemyksestä, jonka mukaan palkankorotusvara syntyy tuotteiden käydessä kaupaksi ulkomaille. Päätoimittaja käyttää lisäarvon käsitettä tässä merkityksessä. Hän on tarkentanut asiaa 16.2.2016 pääkirjoituksen yhteyteen lisätyllä tarkennuksella.

Neuvostolla ei ole syytä ottaa kantelua käsittelyyn.

                                 Esitys: Karsitaan.

                                 Päätös: Karsittiin.

Keskipohjanmaan nettilehti 28.5.2016

Sanomalehtien toimitukset ovat häkellyttävän haluttomia korjaamaan sellaisia pahoja virheitä, jotka perustuvat noloihin väärinkäsityksiin. Tällaiset virheet "oikaistaan" mieluusti niin, että niistä tehdään yleisönosaston mielipidekysymyksiä.

JSN-testissäni olen tuon tuosta törmännyt siihen, että korjauspyynnön saanut toimitus oikaisun julkaisemisen sijasta tarjoaa mahdollisuutta kirjoittaa asiasta lehden yleisönosastoon. "Kulissien takana" -raportissa on tästä joitakin esimerkkejä, ja tuorein tarjous on eilispäivältä.

Perin erikoisella tavalla yleisönosastoa käytti äskettäin asiavirheiden "oikaisemiseen" Kokkolassa ilmestyvä Keskipohjanmaa.

Se lyhensi ja editoi korjauspyyntöäni ja julkaisi sen jälkeen tekstin anonyymin henkilön mielipiteenä sekä paperi- että nettilehtensä yleisönosastossa.

Jotta lukijoille ei jäisi mitään epäselvyyttä siitä, että "oikaisu" oli vain nimettömäksi jääneen lukijan mielipide väitetyistä virheistä, toimitus julkaisi myös varsinaisen korjauspyyntötekstin:

Kantelin Keskipohjanmaan menettelystä Julkisen sanan neuvostoon, koska perättömät tiedot eivät mielestäni tulleet oikaistuiksi hyvän journalistisen tavan vaatimalla tavalla.

Tapauksen yksityiskohdat käyvät uskoakseni riittävän hyvin ilmi kantelusta ja korjauspyynnöstä, jotka nyt julkaisen. Niiden perästä löytyy myös se korjauspyynnöstäni lyhennetty ja editoitu anonyymi mielipidekirjoitus, jonka Keskipohjanmaan toimitus otsikoi vitsikkäästi "oikaisuksi".

Julkisen sanan neuvosto

Eteläranta 10

00130 Helsinki

Kantelu hyvän journalistisen tavan rikkomisesta

Kantelun kohde

Keskipohjanmaan paperilehdessä 24.5.2016 julkaistu kolumni ”Alkoholilaki harhailuttaa” ja kolumnin asiavirheiden ns. oikaisu ”Oikaisu Hakalan kolumniin” paperilehden yleisönosastossa 28.5.2016. Kolumnin osoite nettilehdessä on http://www.keskipohjanmaa.fi/90580/alkoholilaki-harhailuttaa (tarkistettu 30.5.). Ns. oikaisun nettiosoite mielipidesivulla on http://www.keskipohjanmaa.fi/91380/oikaisu-hakalan-kolumniin (tarkistettu 30.5.).

Kantelun perusteet

Kasvatustieteen professori Juha Hakalan kolumnissa oli useita olennaisia asiavirheitä. Perättömiä olivat tiedot alkoholin kulutuksen kasvusta ja alkoholin takia kansantulosta puuttumaan jääneestä 14,5 miljardista eurosta.

Virheelliset tiedot olivat olennaisia asiavirheitä (JO 20), jotka toimituksen tuli korjata viipymättä. Paikkansa pitävät kulutusluvut ja perustelu sille, miksi tieto alkoholin takia kansantulosta puuttumaan jääneestä 14,5 miljardista eurosta oli mieletön, käyvät ilmi 25.5. päivätystä korjauspyynnöstäni. Kopio sen tekstistä on kantelun kuittauksen perässä.

Lehden toimitus ei vastannut korjauspyyntööni. Sen sijaan se julkaisi pyynnön vähän lyhennettynä ja editoituna 28.5. sekä Keskipohjanmaan paperi- että nettilehdessä.

Korjauspyynnön teksti julkaistiin nimettömänä yleisönosastokirjoituksena. ”Oikaisun” lopusta lukija saattoi nähdä, että kyse oli jonkun toimituksen ulkopuolisen tekemästä korjauspyynnöstä.

Mikään julkaistussa ”oikaisussa” ei viitannut siihen, että kyseessä olisivat olleet toimituksen tarkistamat ja julkaisemat oikeat tiedot. Lukijoille teksti näyttäytyi siten vain yhtenä yleisöön lukeutuvan nimettömän henkilön mielipiteenä muiden yleisönosaston mielipiteiden joukossa.

Korjauspyyntöni tiedot olivat tietenkin oikeita, mutta sitä lukijat eivät voineet tietää. Virheiden oikaisu yleisönosastokirjoituksella, jonka tietojen paikkansapitävyydestä lukijoilla ei voi olla mitään takeita, ei mielestäni täytä Journalistin ohjeiden kohdan 20 vaatimuksia.

Asiavirheet eivät tulleet korjatuiksi JSN:n edellyttämällä tavalla. Siksi Keskipohjanmaa rikkoi hyvää journalistista tapaa.

Helsingissä 30.5.2016

Markku Lehtola

vapaa toimittaja

Kivihaantie 1 E 77

00310 Helsinki

040 512 2661

markku.a.lehtola (at) gmail.com

KORJAUSPYYNTÖ

25. toukokuuta 2016 14.32

Markku Lehtola

Vastaanottaja: kauko.palola@kpk.fi

Kopio: toimitus@kpk.fi

”Alkoholilaki harhailuttaa” -kolumnin (Keskipohjanmaan paperilehti 24.5.) virheitä koskeva korjauspyyntö

Hei,

kasvatustieteen professori Juha Hakala väitti kolumnissaan, että vuonna 1968 alkoholin keskikulutus oli henkeä kohti 2,9 litraa vuodessa. Edelleen hän väitti, että nyt tämä keskikulutus on 100-prosenttisena alkoholina 11,2 litraa. 

THL:n vuonna 2010 julkaiseman Suomi juo -teoksen mukaan (s. 14) vuonna 1968 kokonaiskulutus asukasta kohti oli 100-prosenttisena alkoholina noin 3,6 litraa eikä 2,9 litraa. Päihdetilastollinen vuosikirja 2015 puolestaan tietää (s. 104), että vuonna 2014 eli ”nyt” kokonaiskulutus asukasta kohti oli noin 9,3 litraa eikä suinkaan 11,2 litraa.

Rahasta kirjoittaessaan professori Hakala viittasi Työterveyslaitoksen ex-pääjohtajaan, jonka mukaan ”alkoholin takia menetetään vuosittain sata 40 vuoden mittaista työuraa”. Tämän Hakala väitti merkitsevän, että ”kansantulostamme jää puuttumaan palkkoina ja palkkojen kerrannaisvaikutuksina 14,5 miljardia euroa”.

TTL:n pääjohtaja Harri Vainio esitelmöi 13.3.2014 EHYT ry:n seminaarissa ja esitti esitelmänsä yhdessä slaidissa tällaisen informaation: ”Alkoholin takia menetetyt elinvuodet (PYLL-indeksi) = 14,5 miljardia euroa vuodessa”. Lisäksi hän esitti, että menetämme ”alkoholin vuoksi” 3 900 elinvuotta jokaista 100 000 asukasta kohden.

Vainion tieto perustui fataaliin väärinkäsitykseen, jota hän minulle lähettämässään sähköpostissa pahoitteli. Seminaarista uutisoinut STT:n toimittaja ei kyennyt ymmärtämään, että Vainion tieto oli absurdi, ja niinpä hän välitti mielettömän tiedon eteenpäin ikään kuin faktana. 

Toksikologina päteväksi tiedetty Harri Vainio esitelmöi aiheesta, jota hän ei tuntenut. Niinpä hän olikin käsittänyt väärin sekä PYLL-indeksin idean (Potential Years of Life Lost) että indeksin luvut. 

PYLL-indeksin logiikkaa soveltaen professori Ilkka Vohlonen oli laskenut, että vuonna 2011 alkoholiperäisten sairauksien takia menetettyjen elinvuosien ”kustannus” oli 876 miljoonaa euroa. Vainion luku oli siis yli 16 kertaa suurempi kuin Vohlosen laskema luku.

Vainion väärinkäsitys PYLL-indeksin ideasta liittyi siihen, että hän ei käsittänyt indeksin kuvaavan vain potentiaalisesti menetettyjä elinvuosia. Indeksiin perustuvat ”kustannukset” eivät siten ole mitään todellisia kustannuksia, siis eivät myöskään professori Vohlosen laskemat 876 miljoonaa euroa. 

Tästäkin syystä lukijat tulivat nyt pahoin harhaanjohdetuiksi, kun professori Hakala väitti Vainion esitykseen viitaten, miten ”kansantulostamme jää puuttumaan palkkoina ja palkkojen kerrannaisvaikutuksina 14,5 miljardia euroa”.

Professori Hakalan tiedot alkoholin kulutuksesta ja alkoholin takia kansantulosta puuttumaan jääneestä 14,5 miljardista eurosta olivat perättömiä ja olennaisia asiavirheitä (JO 20), jotka toimituksen on syytä korjata viipymättä.

Tervehdyksin

Markku Lehtola

vapaa toimittaja

Kivihaantie 1 E 77

00310 Helsinki

040 512 2661

markku.a.lehtola [at] gmail.com

Mielipide 28.5.2016

Oikaisu Hakalan kolumniin

Kasvatustieteen professori Juha Hakalan kolumnissa (KP 24.5.) oli tieto, että vuonna 1968 alkoholin keskikulutus oli henkeä kohti 2,9 litraa vuodessa. Edelleen kolumnissa todettiin, että nyt tämä keskikulutus on 100-prosenttisena alkoholina 11,2 litraa.

THL:n vuonna 2010 julkaiseman Suomi juo -teoksen mukaan (s. 14) vuonna 1968 kokonaiskulutus asukasta kohti oli 100-prosenttisena alkoholina noin 3,6 litraa eikä 2,9 litraa. Päihdetilastollinen vuosikirja 2015 puolestaan tietää (s. 104), että vuonna 2014 eli ”nyt” kokonaiskulutus asukasta kohti oli noin 9,3 litraa eikä suinkaan 11,2 litraa.

Rahasta kirjoittaessaan Hakala viittasi Työterveyslaitoksen ex-pääjohtajaan Harri Vainioon, jonka mukaan ”alkoholin takia menetetään vuosittain sata 40 vuoden mittaista työuraa”. Hakalan mukaan tämä merkitsee, että ”kansantulostamme jää puuttumaan palkkoina ja palkkojen kerrannaisvaikutuksina 14,5 miljardia euroa”.

Vainion tieto perustui fataaliin väärinkäsitykseen. Professori Ilkka Vohlonen on laskenut, että vuonna 2011 alkoholiperäisten sairauksien takia menetettyjen elinvuosien ”kustannus” oli 876 miljoonaa euroa. Vainion luku oli siis yli 16 kertaa suurempi kuin Vohlosen laskema luku.

Vainion väärinkäsitys PYLL-indeksin ideasta liittyi siihen, että hän ei käsittänyt indeksin kuvaavan vain potentiaalisesti menetettyjä elinvuosia. Indeksiin perustuvat ”kustannukset” eivät siten ole mitään todellisia kustannuksia, siis eivät myöskään professori Vohlosen laskemat 876 miljoonaa euroa.

Tästäkin syystä lukijat tulivat nyt pahoin harhaanjohdetuiksi, kun professori Hakala väitti Vainion esitykseen viitaten, miten ”kansantulostamme jää puuttumaan palkkoina ja palkkojen kerrannaisvaikutuksina 14,5 miljardia euroa”.

Professori Hakalan tiedot alkoholin kulutuksesta ja alkoholin takia kansantulosta puuttumaan jääneestä 14,5 miljardista eurosta olivat perättömiä ja olennaisia asiavirheitä (JO 20), jotka toimituksen on syytä korjata viipymättä.