17. "Me korjataan pienimmätkin virheet" 

Tiistaina 8.5.2018 Helsingin yliopiston juhlasalissa ruodittiin parin tunnin ajan totuutta. Yliopiston kutsu VOX HELSINKI: TOTUUS -tilaisuuteen kuului näin:

"VOX Helsinki kaivaa totuuden esille tiistaina 8.5.2018. Tule Helsingin yliopiston juhlasaliin klo 18, jos haluat kuulla rehellistä faktaa."

Yksi yliopiston ja Helsingin Sanomien tilaisuuden puhujista oli HS:n vastaava päätoimittaja Kaius Niemi.

Hän korosti taitavasti laaditussa puheessaan muun muassa luottamuksen ansaitsemista ja säilymistä yhteiskunnan keskeisenä arvona. Kriittisestä lehdistöstä ja sen tehtävästä Niemi sanoi näin:

"Median tehtävänä ei oo kiusata. Median tehtävänä on kertoa, mitä yhteiskunnassa todella tapahtuu.

On olemassa viestintää, joka on suljettua viestintää. Journalismi on avointa viestintää, ja se on tsekattua, faktoihin perustuvaa ja yritystä kuvata asiat niin todellisina kuin se suinkin on mahdollista.

Journalismi ei varmaan koskaan pääse totuuteen sinänsä, mutta meitä ajaa kuitenkin eetos siihen, että me pystytään tarkastamaan faktat ja olemaan niin lähellä sitä totuutta kuin kuin mahdollista.

Ja sit kun tehdään virheitä, ne virheet korjataan. Tää on erittäin olennainen juttu. 

Monet ajattelee silleen, että onpas tuolla nyt muuten Hesarissa paljon noita oikaisuja, mutta itse asiassa ne oikaisuthan kertoo siitä, että me korjataan pienimmätkin virheet."

Niemi kertoi katsoneensa vähän aikaa sitten New York Times -lehteä, jossa oli ollut yhden päivän aikana 14 oikaisua:

"Ne on ylpeitä siitä, että ne oikaisee aivan pienimmätkin virheet", Helsingin Sanomien vastaavana päätoimittajana 15.9.2013 aloittanut Kaius Niemi tiesi.

vastaava päätoimittaja
Kaius Niemi
Helsingin Sanomat
8.5.2018
VOX HELSINKI: TOTUUS

Saivatko tilaisuuteen yliopiston juhlasalissa osallistuneet ja tilaisuutta internetissä seuranneet sitten kuulla "rehellistä faktaa"? Korjaako esimerkiksi Helsingin Sanomat todella "pienimmätkin" virheet?

Olen syksystä 2012 lähtien tutkaillut ja testaillut median ja sen itsesääntelyn suhtautumista yleisölle välitetyn tiedon todenmukaisuuden vaateeseen. Käytännössä kyse on ollut virheiden korjaamisesta.

Tänä aikana testiini on kertynyt koko joukko Helsingin Sanomia koskevia konkreettisia tapauksia. Tieto niistä auttanee arvioimaan, kuinka "rehellistä faktaa" HS:n päätoimittaja TOTUUS-tilaisuuden yleisölle tarjosi.  

”Me korjataan pienimmätkin virheet” 15.9.2013–6.4.2018 

Tapaus 17

VIRHE

24.3.2018 Helsingin Sanomat julkaisi tulevaisuuskirjeenvaihtajansa Heikki Aittokosken jutun "Onnellisten saari". Linkki juttuun on tässä.  Jutussaan Aittokoski vertaili monin tilastoluvuin Islantia ja Suomea ja esitti muun muassa tällaiset tiedot alkoholin kulutuksesta: "Alkoholin kulutus henkeä kohti: Islanti 6,9 litraa vuodessa, Suomi 11,9."

KOMMENTTI

THL:n tilastoraportti 11/2017 ("Alkoholijuomien kulutus") kertoi, että vuonna 2016 alkoholin kokonaiskulutus asukasta kohti 100-prosenttisena alkoholina oli Suomessa 9,0 litraa. Islannin tilastoviraston tietojen mukaan vastaava alkoholin kokonaiskulutus henkeä kohti oli vuonna 2016 Islannissa 6,0 litraa. Tosiasiassa alkoholin kulutus henkeä kohti oli siis sekä Islannissa että Suomessa reilusti Aittokosken väittämää vähäisempää. Niinpä pyysin lehteä oikaisemaan virheensä. Koska Helsingin Sanomien toimitus ei suostunut korjaamaan asiavirhettä, lähetin 3.4.2018 kantelun Julkisen sanan neuvostolle.  25.4.2018 JSN:n puheenjohtaja Elina Grundström päätti, ettei neuvosto ota kantelua käsiteltäväkseen, koska kantelu oli hänen mielestään tehty "testaustarkoituksessa". Näin porttikielto median itsesääntelyyn pysyi yhä voimassa. Kerroin tapauksesta ja julkaisin kantelun Faktavahdissa 3.4.2018. Postauksen voi lukea tästä. Tarkemmin kerroin tulevaisuuskirjeenvaihtajan tyylinäytteestä 4.4.2018. Tekstin, josta selviävät HS:n toimittajan kömmähdyksen taustat, voi lukea tästä.

Oikaisu Helsingin Sanomissa 14.3.2018:

"Toisin kuin lauantaina 10. maaliskuuta sivulla D 8 kerrottiin, Henna Paavola asuu avomiehensä, ei aviomiehensä kanssa."

Hesarin 10.3.2018 jutussa "Kotona kasvien keskellä" Tiiamari Pennanen kertoi turkulaisesta 70 neliön kerrostalokolmiosta, jossa kasvoi peräti viidenkymmenenviiden eri lajin kasveja: "Täällä asuu Henna Paavola, 24, aviomiehensä, kissansa ja yli 70 kasvin kanssa."

Perätöntä ja lukijoita pahasti harhaan johtanutta tietoa alkoholin kulutuksesta Islannissa ja Suomessa ei HS:n mielestä tarvinnut oikaista. Näin "me korjataan pienimmätkin virheet". VOX HELSINKI: TOTUUS.

Raiskausrikoksista rangaistus yleensä asteikon alapäästä, huumerikoksista sen sijaan yleensä asteikon yläpäästä?

Uusi Suomi väitti 26.1.2016 tosiasiana, että "raiskauksista annetaan rangaistus yleensä asteikon matalasta päästä, kun taas huumausainerikosten kohdalla käytetään yleensä asteikon ylärekisteriä".

Ossi Kurki-Suonio viittasi jutussaan myös aiempaan, 24.6.2015 julkaistuun kirjoitukseensa, jossa Tuomariliiton hallituksen puheenjohtaja Kimmo Vanne oli arvioinut eri rikosten rangaistuksia.

Helsingin yliopiston kriminologian ja oikeuspolitiikan instituutin kattava tilasto esimerkiksi vuosien 2011–2013 rangaistuksista osoittaa yllä siteeratun väitteen silkaksi pötypuheeksi.

Tosiasiassa rangaistusasteikon yläpäätä käytetään raiskauksissa yleisemmin kuin huumerikoksissa. Niissä taas asteikon alapää on käytössä yleisemmin kuin raiskausrikoksissa.

Tilasto tyypillisistä rangaistuksista kertoo, että joka toisen perusmuotoisen raiskauksen rangaistus vuosina 2011–2013 oli vähintään 32,5 prosenttia maksimista.

Joka toisen perusmuotoisen huumerikoksen rangaistus sitä vastoin oli noina vuosina enintään 14,6 prosenttia maksimista.

Sama havainto pätee myös törkeisiin raiskauksiin ja törkeisiin huumerikoksiin: rangaistuksen kesto mediaanina mitaten on törkeissä raiskauksissa selvästi lähempänä asteikon maksimia kuin törkeissä huumerikoksissa.

Koska Uusi Suomi ei korjannut olennaista asiavirhettään, lähetin 31.1.2016 kantelun Julkisen sanan neuvostolle. Julkaisen kantelun vihdoin tässä postauksessa.

JSN:n puheenjohtaja päätti 16.5.2016, ettei neuvosto ota kantelua käsittelyyn. Karsintapäätös Elina Grundströmin esittämine perusteluineen on kantelun perässä. Lahjakkaat matemaatikot varmaankin pystyvät arvioimaan perustelun pätevyyttä.

Kiinnostavaa on, että 12.5.2016 eli vain muutama päivä ennen kuin Grundström päätti, ettei ole perusteita ottaa kantelua käsittelyyn, Uusi Suomi oli julkaissut juttunsa perässä korjauksen:

Korjaus 12.5.2016: Juttuun tarkennettu Kimmo Vanteen näkemystä huumausainerikosten tuomioista suhteessa muista rikoksista määrättäviin tuomioihin. Jutussa esitettiin aiemmin virheellisesti Vanteen näkemys yleisenä faktana.

Kolme ja puoli kuukautta korjauspyynnön jälkeen julkaistu kryptinen korjaus ei lukijoita juurikaan auttanut. Se kuitenkin osoitti US:n toimituksen myöntävän, että lehdessä oli ollut korjausta vaativa asiavirhe.

JSN:n puheenjohtajan Elina Grundströmin mielestä korjausta vaativaa virhettä ei ollut, tätä hänen karsintapäätöksensä kaiketi tarkoitti. Näin median kulissien takainen itsesääntely meillä toimii.

-----------------------------

Julkisen sanan neuvosto

Eteläranta 10

00130 Helsinki

Kantelu hyvän journalistisen tavan rikkomisesta

Kantelun kohde

Uudessa Suomessa 26.1.2016 julkaistu toimittaja Ossi Kurki-Suonion juttu ”Rikollisesta ensikertalainen 3 vuoden välein – Professori myöntää erheen 15 vuoden takaa”. Jutun nettiosoite on: <http://www.uusisuomi.fi/kotimaa/168449-rikollisesta-ensikertalainen-3-vuoden-valein-professori-myontaa-erheen-15-vuoden>.

Kantelun perusteet

Jutussa väitettiin faktana (johon Suomen tuomariliiton puheenjohtaja Kimmo Vanne oli jo aiemmin kiinnittänyt huomiota), että ”raiskauksista annetaan rangaistus yleensä asteikon matalasta päästä, kun taas huumausainerikosten kohdalla käytetään yleensä asteikon ylärekisteriä”.

Väite oli perätön ja johti lukijoita pahasti harhaan. Perätön tieto antoi lukijoille täysin väärän kuvan raiskaus- ja huumausainerikosten oikeuskäytännöstä. Sellaisena US:n perätön tieto oli Journalistin ohjeiden 20. kohdan tarkoittama olennainen virhe, joka tuli korjata viipymättä.

Paha asiavirhe käy ilmi, kun vertailee raiskaus- ja huumausainerikosten keskimääräisiä ja tyypillisiä tuomioita kyseisten rikosten rikoslaissa määrättyihin enimmäisrangaistuksiin.

Tilastotiedot käräjäoikeuksissa vuosina 2011–2013 tuomittujen rangaistusten keskimääräisistä ja tyypillisistä pituuksista löytyvät Kriminologian ja oikeuspolitiikan instituutin julkaisusta ”Seuraamusjärjestelmä 2014. Kontrollijärjestelmä tilastojen ja tutkimusten valossa. Katsauksia 5/2015” (s. 105).

Raiskauksen (RL 20:1) maksimirangaistus on 72 kk, rangaistusten keskiarvo 25,6 kk ja mediaani 23,4 kk. Rangaistusten keskiarvo siis oli 35,5 % ja mediaani 32,5 % maksimista.

Huumausainerikoksen (RL 50:1) maksimirangaistus on 24 kk, rangaistusten keskiarvo 4,9 kk ja mediaani 3,5 kk. Rangaistusten keskiarvo siis oli 20,4 % ja mediaani 14,6 % maksimista.

Törkeän raiskauksen (RL 20:2) maksimirangaistus on 120 kk, rangaistusten keskiarvo 57,4 kk ja mediaani 49,3 kk. Rangaistusten keskiarvo siis oli 47,8 % ja mediaani 41,1 % maksimista.

Törkeän huumausainerikoksen (RL 50:2) maksimirangaistus on 120 kk, rangaistusten keskiarvo 40,2 kk ja mediaani 31,4 kk. Rangaistusten keskiarvo siis oli 33,5 % ja mediaani 26,2 % maksimista.

Edellä esitetyistä tilastoluvuista voi nähdä, että raiskauksesta keskimäärin tuomitun ja tyypillisen rangaistuksen kesto on selvästi lähempänä asteikon maksimia kuin perusmuotoisesta huumausainerikoksesta tuomittujen rangaistusten kesto. Sama havainto pätee kyseisten rikosten törkeisiin tekomuotoihin. Oikea tieto siis on täysin päinvastainen US:n perättömään tietoon nähden.

26.1.2016 lähetin US:n toimitukselle sähköpostitse korjauspyynnön (sen teksti on kopiona kantelun kuittauksen perässä). Lehti ei reagoinut korjauspyyntöön eikä korjannut virhettään. Jättämällä korjaamatta olennaisen virheen US rikkoi hyvää journalistista tapaa.

Helsingissä 31.1.2016

Markku Lehtola

vapaa toimittaja

Kivihaantie 1 E 77

00310 Helsinki

040 512 2661

markku.a.lehtola (at) gmail.com

KORJAUSPYYNTÖ

26. tammikuuta 2016 22.13

Markku Lehtola

Vastaanottaja: ossi.kurki-suonio@uusisuomi.fi

Kopio: markku.huusko@uusisuomi,fi, toimitus@uusisuomi.fi

"Rikollisesta ensikertalainen 3 vuoden välein – Professori myöntää erheen 15 vuoden takaa” –jutun (26.1.) virhettä koskeva korjauspyyntö

Hei,

väitit jutussasi Suomen tuomariliiton puheenjohtajan aiempaan haastatteluun viitaten, että ”raiskauksista annetaan rangaistus yleensä asteikon matalasta päästä, kun taas huumausainerikosten kohdalla käytetään yleensä asteikon ylärekisteriä”.

Tämä väite oli perätön ja antoi lukijoille täysin väärän kuvan raiskaus- ja huumerikosten oikeuskäytännöstä. Virhe oli Journalistin ohjeiden 20. kohdan tarkoittamalla tavalla olennainen, joten se on syytä korjata viipymättä.

Paha asiavirhe käy hyvin ilmi, kun vertailee raiskaus- ja huumerikosten keskimääräisiä tuomioita kyseisten rikosten rikoslaissa määrättyihin enimmäisrangaistuksiin.

Tilastotiedot käräjäoikeuksissa vuosina 2011–2013 tuomittujen rangaistusten keskimääräisistä pituuksista löytyvät Kriminologian ja oikeuspolitiikan instituutin julkaisusta ”Seuraamusjärjestelmä 2014. Kontrollijärjestelmä tilastojen ja tutkimusten valossa. Katsauksia 5/2015” (s. 105).

Raiskauksen (RL 20:1) maksimirangaistus on 72 kk, rangaistusten keskiarvo 25,6 kk eli 35,5 % maksimista. Huumausainerikoksen (RL 50:1) maksimirangaistus on 24 kk, rangaistusten keskiarvo 4,9 kk eli 20,4 % maksimista.

Törkeän raiskauksen (RL 20:2) maksimirangaistus on 120 kk, rangaistusten keskiarvo 57,4 kk eli 47,8 % maksimista. Törkeän huumausainerikoksen (RL 50:2) maksimirangaistus on 120 kk, rangaistusten keskiarvo 40,2 kk eli 33,5 % maksimista.

Raiskauksesta keskimäärin tuomitun rangaistuksen kesto siis on selvästi lähempänä asteikon maksimia kuin perusmuotoisesta huumerikoksesta keskimäärin tuomitun rangaistuksen kesto. 

Samoin törkeästä raiskauksesta keskimäärin tuomitun rangaistuksen kesto on lähempänä asteikon maksimia kuin törkeästä huumerikoksesta keskimäärin tuomitun rangaistuksen kesto.

Tervehdyksin

Markku Lehtola

vapaa toimittaja

Kivihaantie 1 E 77

00310 Helsinki

040 512 2661

markku.a.lehtola [at] gmail.com

KANTELUN KARSINTAPÄÄTÖS 16.5.2016:

Markku Lehtola

Helsinki

Olette tehnyt kantelun Julkisen sanan neuvostolle. Neuvoston puheenjohtaja Elina Grundström päätti

16.5.2016, että kanteluanne ei oteta käsittelyyn. Voitte tehdä asiasta uudelleenkäsittelypyynnön, josta

neuvoston perussopimuksessa kirjoitetaan seuraavasti:

”Jos puheenjohtajan päätös perustuu ilmeisen virheelliseen tietoon, voidaan kantelu ottaa uudelleen käsiteltäväksi.

Uudelleenkäsittelypyynnön ratkaisevat varapuheenjohtajat ja neuvoston valitsema yleisön edustaja tai hänen

sijaisensa. Puheenjohtaja ja alkuperäisen esityksen puheenjohtajalle valmistellut sihteeri ovat esteellisiä. Pyyntö on

jätettävä neuvoston toimistoon kahden viikon kuluessa siitä, kun päätös on lähetetty.”

Alla ote puheenjohtajan päätöspöytäkirjasta.

-- 

182.                          6093/SL/16                                    Lehtola/Uusi Suomi

Tullut postitse 2.2.2016

(Esittelevä sihteeri: Nenne Hallman)

                                 JO 20

                                 Kantelu kohdistuu Uuden Suomen 26.1.2016 julkaisemaan juttuun ”Rikollisesta ensikertalainen 3 vuoden välein”. Jutussa pohditaan syitä ristiriitaan kansan oikeustajun ja oikeuskäytännön välillä.

                                

                                 http://www.uusisuomi.fi/kotimaa/168449-rikollisesta-ensikertalainen-3-vuoden-valein-professori-myontaa-erheen-15-vuoden

                                 Kantelijan mukaan jutussa on olennainen asiavirhe kohdassa, jossa viitataan Uuden Suomen aiempaan juttuun: ”Myös tuomariliiton puheenjohtaja Kimmo Vanne kiinnitti viime kesänä huomiota Uuden Suomen haastattelussa siihen, että raiskauksista annetaan rangaistus yleensä asteikon matalasta päästä, kun taas huumausainerikosten kohdalla käytetään yleensä asteikon ylärekisteriä.”

                                 

                                 Kantelijan mukaan tämä on asiavirhe, koska raiskauksesta annetun tuomion keskimääräinen pituus on lähempänä asteikon maksimia kuin huumausainerikoksista tuomitun rangaistus.

                                 Kantelija on pyytänyt lehteä korjaamaan virheen viittaamalla Kriminologian ja oikeuspolitiikan instituutin julkaisuun.

                                 Jutussa lähteenä käytetty asiantuntija ei kuitenkaan viitannut rangaistusten pituuksien keskiarvoon vaan jakaumaan.

                                 Neuvostolla ei ole perusteita ottaa kantelua käsittelyyn.

                                 

                                 Esitys: Karsitaan.

                                 Päätös: Karsittiin.

Prosenttiyksikön "yksinkertainen" ja "kansankielinen" ilmaisu viihtyy myös oikeistoa myötäilevässä lehdessä

Viikko sitten kerroin Kansan Uutisia koskevasta kantelusta Julkisen sanan neuvostolle: lehden julkaisemassa jutussa oli sotkettu prosenttiyksiköt prosenteiksi ja jätetty virhe korjaamatta.

Kerroin myös siitä, miten JSN jo syksyllä 2014 päätti demarilehden tapauksessa (5488/SL/14), että prosentti on vain prosenttiyksikön "yksinkertainen" ja "kansankielinen" ilmaisu, siis sama asia.

Tänään lähetin JSN:lle kantelun poliittista oikeistoa lähellä olevasta Uudesta Suomesta. Senkin mielestä prosenttiyksikkö ja prosentti ilmeisesti olivat sama eikä eri asia. Niinpä US ei halunnut julkaista korjausta, kun väitin lehden sotkeneen prosenttiyksiköt prosenteiksi.

Tapaus kielii lähinnä siitä, että prosenttiyksikön "yksinkertainen" ja "kansankielinen" ilmaisu viihtyy hyvin myös poliittisen kentän oikean laidan lehdessä. JSN:n opetus siis on mennyt hyvin läpi koko lehdistön, laidasta laitaan.

Paljonko Reserviläisliiton jäsenten Nato-kannatus hiipui?

Reserviläisliitto julkaisi sivuillaan 23.4. uutisen jäsenkyselystään. Sen tulosten mukaan 41 prosenttia liiton jäsenistöstä hakisi nyt Naton jäsenyyttä, mutta kannatus oli alamäessä:

"Kannatus on viime lokakuusta laskenut runsaat viisi prosenttia (5,3 %) ja vuodentakaisista luvuista vajaat kahdeksan prosenttia (7,6 %)."

Uusi Suomi uutisoi samana päivänä, että Reserviläisliiton jäsenten Nato-kannatus oli notkahtanut "hieman". Jäsenistä 41 prosenttia hakisi nyt Nato-jäsenyyttä:

"Nato-jäsenyyden kannatus on laskenut edellisestä, lokakuussa tehdystä kyselystä noin viisi prosenttia ja vuoden takaisesta vajaat kahdeksan prosenttia."

Kuten huomaamme, US:n toimittaja oli onnistunut uutisen kirjoittelussa mainiosti. Hän oli osannut siteerata Reserviläisliiton uutista jopa hämmästyttävän sanatarkasti.

Sitä hän ei ehkä osannut arvata, että Reserviläisliittokin oli jo omaksunut JSN:n "virallisen" opin: prosentti ja prosenttiyksikkö ovat sama asia, prosentti on vain prosenttiyksikön "yksinkertainen" ja "kansankielinen" ilmaisu.

Faktavahtiin JSN:n oppi ei ole – vielä – uponnut. Vahti on lukenut aikoinaan Efraim Elon laskuoppia ja uskoo vakaasti siihen, että reserviläisten kyselyssä Nato-jäsenyyden kannatus laski lokakuun 2015 kyselystä 11,4 prosenttia ja huhtikuun 2015 kyselystä 15,6 prosenttia. Siis tuplasti US:n uutisessa väitettyyn verrattuna.

Kantelu Julkisen sanan neuvostolle:

Julkisen sanan neuvosto

Eteläranta 10

00130 Helsinki

Kantelu hyvän journalistisen tavan rikkomisesta

Kantelun kohde

Uuden Suomen uutinen ”Reserviläisten Nato-kannassa muutos: 41 % hakisi jäsenyyttä” (23.4.2016). Uutisen osoite on: http://www.uusisuomi.fi/kotimaa/194574-reservilaisten-nato-kannassa-muutos-41-hakisi-jasenyytta (tarkistettu 23.5.).

Kantelun perusteet

Uutisessa kerrottiin, että Reserviläisliiton jäsenten Nato-kannatus on notkahtanut ”hieman”. Uuden jäsenkyselyn mukaan liiton jäsenistä 41 prosenttia hakisi Nato-jäsenyyttä nyt, uutinen tiesi.

Tässä yhteydessä US esitti seuraavan väitteen, josta kävi ilmi, mitä lehden mukaan tarkoitti se, että Nato-kannatus oli notkahtanut ”hieman”:

”Nato-jäsenyyden kannatus on laskenut edellisestä, lokakuussa tehdystä kyselystä noin viisi prosenttia ja vuoden takaisesta vajaat kahdeksan prosenttia.”

Tosiasiassa kysely osoitti Reserviläisliiton jäsenten Nato-kannatuksen notkahtaneen suurin piirtein kaksi kertaa enemmän kuin US väitti.

Huhtikuussa 2015 kannatus oli 48,6 prosenttia, viime lokakuussa 46,3 prosenttia ja kuluvan vuoden huhtikuussa siis 41,0 prosenttia.

Oikeat luvut käyvät ilmi Reserviupseeriliiton julkaisemasta kyselystä, esimerkiksi sen sivun 4 grafiikasta. Kysely julkaistiin asiasta kertovan tiedotteen yhteydessä.

Tiedotteen osoite netissä on http://www.reservilaisliitto.fi/uutishuone/uutiset/reservilaisten_nato-nakemykset_aiempaa_epavarmempia.34468.news?137_o=5 (tarkistettu 23.5.).

Nato-jäsenyyden kannatus siis oli laskenut lokakuun 2015 kyselystä 11,4 prosenttia ja huhtikuun 2015 kyselystä 15,6 prosenttia.

Perätön tieto kyselyn osoittamasta Nato-kannatuksen laskusta vähätteli notkahdusta rajusti ja oli siksi olennainen asiavirhe (JO 20). Tästä syystä pyysin US:n toimitusta korjaamaan virheensä. Korjauspyynnön teksti on kopiona kantelun kuittauksen perässä.

Uuden Suomen toimitus ei reagoinut korjauspyyntöön millään tavalla eikä myöskään korjannut virhettään. Jättämällä korjaamatta olennaisen asiavirheen lehti rikkoi hyvää journalistista tapaa.

Helsingissä 23.5.2016

Markku Lehtola

vapaa toimittaja

Kivihaantie 1 E 77

00310 Helsinki

040 512 2661

markku.a.lehtola (at) gmail.com

KORJAUSPYYNTÖ

23. huhtikuuta 2016 13.59

Markku Lehtola

Vastaanottaja: toimitus@uusisuomi.fi

”Reserviläisten Nato-kannassa muutos: 41 % hakisi jäsenyyttä” –uutisen (23.4.) käsitesotku

Hei,

uutisessa väitettiin, että Nato-jäsenyyden kannatus on laskenut edellisestä, lokakuussa tehdystä kyselystä noin viisi prosenttia ja vuoden takaisesta vajaat kahdeksan prosenttia.

Uutisen kirjoittaja oli tullut sotkeneeksi prosenttiyksiköt ja prosentit ja vähätelleeksi siitä syystä rajusti Nato-jäsenyyden kannatuksen laskua. Virheet on syytä korjata viipymättä (JO 20).

Tervehdyksin

Markku Lehtola

vapaa toimittaja

Kivihaantie 1 E 77

00310 Helsinki

040 512 2661

markku.a.lehtola [at] gmail.com