Lehti unohti vuosien 2010–2011 talouskasvun ja sotki lisäksi velan ja alijäämän käsitteet

Olen parissakin aiemmassa postauksessa kertonut tapauksista, joissa lehdet ovat – syystä tai toisesta – unohtaneet vuosien 2010–2011 rapsakan talouskasvun. Postaukset voi lukea tästä ja tästä.

Velkakello tikittää kymppitonnin minuutissa

Etelä-Suomen Sanomat liittyi kasvuvuosien unohtajiin 28.4.2016 "Velkakello tikittää kymppitonnin minuutissa" -kirjoituksella. Lisäksi kirjoittaja sotki pahoin julkisen velan ja alijäämän käsitteet.

Unohduksen sisältänyt väite oli tällainen: ”Vuonna 2008 alkaneen laman jälkeen kasvua ei käytännössä ole nähty.” 

Vuonna 2010 bkt:n volyymi kasvoi 3,0 % ja vuonna 2011 vielä 2,6 %, joten noina vuosina talous kasvoi pitkän ajan keskimääräistä, hyvää kyytiä. Vuodesta 1860 vuoden 2009 loppuun bkt kasvoi vuosittain keskimäärin 2,9 %.

Käsitesotkun lähtökohtana oli väite, että ”valtionvelka on jo muutamia vuosia sitten ylittänyt 90-luvun laman määrän ja on nyt yli 63 prosenttia suhteessa bruttokansantuotteeseen (BKT)” 

Koska valtionvelka suhteessa bkt:hen ei ollut läheskään niin iso kuin ESS väitti, lehti julkaisi tällaisen korjauksen 29.4.2016:

”Muokattu 29.4. kello 10.44: Korjattu jutun keskivaiheilta valtionvelka julkisyhteisöjen alijäämäksi.”

Etelä-Suomen Sanomien piti tietty korjata valtionvelka julkisyhteisöjen velaksi (2015 se oli 63,6 % suhteessa bkt:hen).

Lehti kuitenkin "korjasi" valtionvelan julkisyhteisöjen "alijäämäksi" (2015 alijäämän suhde bkt:hen oli –2,8 %). Käsitesotku merkitsi näin sitä, ettei tämäkään asiavirhe tullut lainkaan korjatuksi.

Kantelin kahden olennaisen asiavirheen korjaamatta jättämisestä Julkisen sanan neuvostoon. Sen puheenjohtaja Elina Grundström kuitenkin karsi kantelun sillä tutulla "teknisellä" perusteella.

Grundströmin mielestä kyse oli "testaustarkoituksessa tehdystä massakantelemisesta". Perättömien tietojen levittämisestä ESS:n lukijoille hän ei piitannut.

Julkaisen karsituksi tulleen kantelun tekstin ESS:n toimitukselle lähetettyine korjauspyyntöineen tässä postauksessani.

_________________

Julkisen sanan neuvosto

Eteläranta 10

00130 Helsinki

Kantelu hyvän journalistisen tavan rikkomisesta

Kantelun kohde

Etelä-Suomen Sanomien nettilehdessä 28.4.2016 julkaistu toimittaja Markus Luukkosen kirjoitus ”Velkakello tikittää kymppitonnin minuutissa”. Kirjoituksen osoite netissä on: http://www.ess.fi/Mielipide/esalaiset/2016/04/28/Velkakello-tikittää-kymppitonnin-minuutissa (tarkistettu 1.5.2016).

Kantelun perusteet

Toimittaja Markus Luukkonen väitti jutussaan ensinnäkin, että ”valtionvelka on jo muutamia vuosia sitten ylittänyt 90-luvun laman määrän ja on nyt yli 63 prosenttia suhteessa bruttokansantuotteeseen (BKT)”.

Tilastokeskuksen tietojen mukaan[1] valtionhallinnon velka suhteessa bkt:hen oli viime vuonna vain 54 prosenttia eikä suinkaan yli 63 prosenttia. Lisäksi valtionvelan suhde bkt:hen ylitti 1990-luvun huippuvuosien lukemat vasta viime vuonna eikä jo muutamia vuosia sitten, kuten kirjoittaja väitti.

ESS:n lukijoille esitetyt tiedot valtionvelasta suhteessa bkt:hen olivat täten pahoin virheellisiä. Ne olivat olennaisia asiavirheitä (JO 20), jotka toimituksen tuli viipymättä korjata.

Toisekseen Luukkonen kertoi jutussaan bkt:n kasvusta 1950-, 1980- ja 1990-luvulla ja esitti väitteen: ”Vuonna 2008 alkaneen laman jälkeen kasvua ei käytännössä ole nähty.”

Myös tämä tieto vuonna 2008 alkaneen laman jälkeisestä talouskasvusta kuului niihin, jotka eivät Luukkosen huomautuksen mukaan olleet luonteeltaan ideologisia eivätkä poliittisia, vaan faktoja.

Tilastokeskuksen tietojen mukaan[2] bkt:n volyymi on kasvanut vuodesta 2008 vuoteen 2015 alla olevan taulukon osoittamalla tavalla:

BKT:n volyymin kasvu 2008–2015, %

2008	2009	2010	2011	2012	2013	2014	2015
0,7	-8,3	3,0	2,6	-1,4	-0,8	-0,7	0,5

Taloushistorian professori Riitta Hjerppen mukaan Suomen bruttokansantuote kasvoi vuodesta 1860 vuoden 2009 loppuun 2,9 prosenttia vuodessa.[3]

Henkeä kohden laskettuna talouden kasvu oli tuon puolentoista vuosisadan aikana 2,1 prosenttia vuodessa. Kasvu oli nopeaa. Hjerppe arvioi, että tämä suomalaisten elintason nousu oli koko maailmassa toiseksi nopeinta.

Yllä olevasta taulukosta voi nyt helposti nähdä, että vuosina 2010 ja 2011 talous kasvoi suurin piirtein pitkän ajan keskimääräistä rapsakkaa vauhtia. Kasvuluvut merkitsivät, että suomalaisten elintasokin nousi pitkän ajan keskimääräistä vauhtia: bkt/asukas kasvoi 2,6 prosenttia vuonna 2010 ja 2,1 prosenttia vuonna 2011.

Tosiasiassa siis vuoden 2008 jälkeen Suomessa nähtiin ”käytännössäkin” (’todellisuudessa’, ’itse asiassa’, ’oikeastaan’) melkoista kasvua sekä vuonna 2010 että vuonna 2011. Tästä syystä myös kirjoituksen talouskasvua koskenut väite oli perätön ja johti ESS:n lukijoita pahasti harhaan.

Lehden olisi pitänyt tarjota lukijoille oikeaa tietoa vuoden 2008 jälkeisestä kasvusta. Tieto vuosien 2010 ja 2011 rapsakasta kasvusta olisi nimittäin ollut kansalaisille monestakin syystä tärkeä.

Se muun muassa olisi antanut lukijoille eväitä kysyä kriittisesti, miten kyseisten vuosien kasvu oli mahdollinen, vaikka kilpailukyvyn väitetään tulleen romutetuksi vuosina 2007 ja 2008 sovittujen palkankorotusten takia.

Ilman oikeaa tietoa vuosien 2010 ja 2011 kasvusta lukijoiden on myös vaikea arvioida kriittisesti sitä päätösperäisen finanssipolitiikan kiristämistä, jonka Jyrki Kataisen hallitus aloitti vuonna 2011 eli vain kaksi vuotta talouden romahduksen jälkeen.

28.4.2016 lähetin ESS:n toimitukselle edellä kuvattuja virheitä koskevan korjauspyynnön. Sekä toimittaja Luukkonen että päätoimittaja Kauppinen vastasivat korjauspyyntööni. Vastauksista kävi ilmi, että toimitus oli päättänyt korjata vain valtionvelkaa koskevan perättömän tiedon.

29.4.2016 ESS päivittikin nettisivuillaan Luukkosen kirjoitusta ja julkaisi tällaisen korjauksen: ”Muokattu 29.4. kello 10.44: Korjattu jutun keskivaiheilta valtionvelka julkisyhteisöjen alijäämäksi.”

Valtionvelan ”korjaaminen” julkisyhteisöjen ”alijäämäksi” eli käsitteiden sotkeminen merkitsi sitä, että käytännössä yksikään korjauspyynnössäni mainituista asiavirheistä ei oikeasti tullut korjatuksi.

Vakavimmin ESS loukkasi lukijoidensa oikeuksia jättämällä korjaamatta vuoden 2008 jälkeistä talouskasvua koskevan olennaisen asiavirheen.

Edellä esitetyn perusteella on mielestäni ilmiselvää, että Etelä-Suomen Sanomat rikkoi hyvää journalistista tapaa.

Helsingissä 1.5.2016

Markku Lehtola

vapaa toimittaja

Kivihaantie 1 E 77

00310 Helsinki

040 512 2661

markku.a.lehtola (at) gmail.com

KORJAUSPYYNTÖ

28. huhtikuuta 2016 9.53

Markku Lehtola

Vastaanottaja: markus.luukkonen@mediataloesa.fi

Kopio: perttu.kauppinen@mediataloesa.fi, toimitus@ess.fi

”Velkakello tikittää kymppitonnin minuutissa -kirjoituksen (nettilehti 28.4.) virheitä koskeva korjauspyyntö

Hei,

kerroit kirjoituksessasi, että ”valtionvelka on jo muutamia vuosia sitten ylittänyt 90-luvun laman määrän ja on nyt yli 63 prosenttia suhteessa bruttokansantuotteeseen (BKT)”. Nämä tiedot valtionvelasta eivät pitäneet paikkaansa.

Tilastokeskuksen tietojen mukaan valtionhallinnon velka suhteessa bkt:hen oli viime vuonna noin 54 prosenttia eikä suinkaan yli 63 prosenttia. Lisäksi valtionvelan suhde bkt:hen ylitti 1990-luvun huippuvuosien lukemat vasta viime vuonna eikä jo muutamia vuosia sitten.

1990-luvun alun syvän laman jäljiltä valtionvelka suhteessa bkt:hen vuosina 1994–1996 oli 51,3–51,9 prosenttia. Nämä lukemat ylitettiin vasta viime vuonna.

Totesit kirjoituksessasi edelleen bkt:n kasvusta, että ”vuonna 2008 alkaneen laman jälkeen kasvua ei käytännössä ole nähty”. Tämäkään tieto ei pitänyt paikkaansa.

Vuonna 2010 bkt:n volyymi kasvoi Tilastokeskuksen tietojen mukaan 3,0 prosenttia. Vuoden 2011 kasvu oli 2,6 prosenttia. Noiden vuosien talouskasvu oli ”käytännössä” melkoista, sillä kasvuluvut ylittivät pitkän ajan keskimääräisen kasvun luvut.

Professori Matti Pohjola toteaa Taloustieteen oppikirja -teoksessaan (s. 161), että vuosina 1900–2013 bkt asukasta kohti kasvoi keskimäärin 2,4 prosenttia. Vuosina 2010–2011 siis nähtiin ”käytännössä” aika mukavaa talouskasvua.

Edellä todetut asiavirheet olivat käsitykseni mukaan Journalistin ohjeiden 20. kohdan tarkoittamia olennaisia virheitä, joten ne on syytä korjata viipymättä.

Virheellisten tietojen korjaustarvetta korostaa vielä aivan erityisesti huomautuksesi, että kirjoituksessasi esitetyt tiedot eivät olleet luonteeltaan ideologisia eivätkä poliittisia, vaan faktoja. 

Tämä huomautuksesi heti yksikkötyökustannusten vähentämistarvetta koskevan tiedon jälkeen oli kaiken kaikkiaan koko lailla erikoinen. 

Silmäilepä vaikkapa Palkansaajien tutkimuslaitoksen työ- ja elinkeinoministeriölle 9.12.2015 antamaa lausuntoa Sipilän hallituksen esityksestä kustannuskilpailukykyä vahvistavista toimista.

Lausunnosta voit helposti nähdä ainakin sen, millä tavalla poliittisena PT:n ekonomistit ovat pitäneet arviota 10–15 prosentin kilpailukykykuilusta Ruotsiin ja Saksaan verrattuna. 

Minulla ei tietenkään ole edellytyksiä ottaa kantaa siihen, ketkä tässä asiassa ovat oikeassa ja ketkä väärässä. Mutta sen voi kuitenkin nähdä, että kysymys yksikkötyökustannusten vähentämistarpeesta on mitä poliittisin asia.

Tervehdyksin

Markku Lehtola

vapaa toimittaja

Kivihaantie 1 E 77

00310 Helsinki

040 512 2661

markku.a.lehtola [at] gmail.com

---

[1] Julkisyhteisöjen alijäämä ja velka 1975–2015 -taulukko. Tilastokeskus: http://pxnet2.stat.fi/PXWeb/pxweb/fi/StatFin/StatFin__jul__jali/010_jali_tau_101.px/table/tableViewLayout1/?rxid=d8a09b76-8fd5-4cb5-a064-6b5a2944fee3

[2] Bruttokansantuote (BKT) markkinahintaan 1975–2015 -taulukko. Tilastokeskus: https://www.tilastokeskus.fi/til/vtp/2015/vtp_2015_2016-03-16_tau_001_fi.html

[3] Hjerppe, Riitta: Suomen talouden kasvun vaiheet ja vaihtelut 1860–2010. Academia Scientiarum Fennica 2010, 49.

Suojeliko kovista otteista moitittu päätoimittaja ministeriä, joka johti harhaan Ylen TV1:n Aamu-tv:n katsojia?

Ylestä muutama päivä sitten irtisanoutunut toimittaja Susanne Päivärinta tervehti Suomen Kuvalehden mukaan päätoimittaja Atte Jääskeläistä 9.2. sähköpostitse muun muassa tähän tapaan: "Sensuurisi ja kova johtamistyylisi tunnetaan jo Japania myöten."

Koska seuraan ex-työnantajani touhuja jo ulkoapäin eli emeritusosastolta käsin, en tiedä, kuinka kovaotteisesti Jääskeläinen tosiasiassa Ylen uutis- ja ajankohtaistoimitusten toimittajia kohtelee.

Sen kuitenkin tiedän, että Ylen viulut veronmaksajina maksavat katsojat ja kuuntelijat ovat saaneet tuntea nahoissaan päätoimittajan johtamistyylin, jota näyttää leimaavan tietty piittaamattomuus.

Ylen yleisöjen oikeus saada paikkansapitävää tietoa ei nimittäin vaikuta olevan asia, jota Jääskeläinen aivan erityisesti vaalisi. Tästä kielii se tapa, jolla hän hylkää virheitä koskevat oikaisupyynnöt.

Tuorein kokemukseni herätti sen kiusallisen kysymyksen, halusiko päätoimittaja suojella ministeriä, joka johti harhaan katsojia sotkemalla prosentit ja prosenttiyksiköt ja liioittelemalla tosi rajusti valtionvelkaan liittyvää korkoriskiä.

Tänään Julkisen sanan neuvostolle lähettämäni kantelu olennaisen virheen korjaamatta jättämisestä kertoo asiasta tarkemmin. Julkaisen kantelun saman tien tässä Faktavahti-blogissani.

-----------------------------

Julkisen sanan neuvosto

Fredrikinkatu 25 A 8

00120 Helsinki

Kantelu hyvän journalistisen tavan rikkomisesta

Kantelun kohde

Ulkomaankauppa- ja kehitysministeri Kai Mykkäsen haastattelu Ylen TV1:n Aamu-tv:ssä 24.1.2017.

Kantelun perusteet

Ministeri Kai Mykkänen (kok.) kauhisteli Sanna Ukkolan haastattelussa valtionvelan suurta määrää ja esitti velasta ja sen korkoriskistä tällaisen väitteen:

”Meillä on velkaa nyt jo yli 110 miljardia euroa yhteensä, ja esimerkiksi korkoriski on sellainen, että yhden prosentin nousu koroissa tarkoittaisi sitten jo miljardin lisääntymistä meidän velanhoitokustannuksissa vuodessa.”

Valtion kuluvan vuoden talousarvion yksityiskohtaisista perusteluista käy ilmi, että valtionvelan korko plus muut menot valtionvelasta ovat arviolta noin 1 307 miljoonaa euroa vuonna 2017.

Yhden prosentin nousu koroissa lisäisi velanhoidon kustannuksia siten vain noin 13 miljoonalla eurolla eikä miljardilla eurolla.

Jotkut tietävät katsojat kaiketi tajusivat ministerin sekoittaneen prosenttiyksikön ja prosentin käsitteet. Hekin tulivat kuitenkin harhaanjohdetuiksi, sillä edes yhden prosenttiyksikön nousu koroissa ei lisäisi valtionvelan vuotuisia velanhoitokustannuksia läheskään miljardilla eurolla.

Selitys liittyy siihen, että pääosa valtion lainanotosta on jo pitkään toteutettu pitkäaikaisia ja kiinteäkorkoisia sarjaobligaatioita käyttäen. Enin osa valtionvelasta on siten kiinteäkorkoista.

Siksi korkotason odottamatonkaan raju nousu vaikkapa yhdellä prosenttiyksiköllä ei voi aiheuttaa koko valtionvelan uudelleenhinnoittelua.

Tämä käy hyvin ilmi siitä valtion talousarvioesityksen yksityiskohtaisten perustelujen tekstistä, joka kuvaa budjetista päättäville kansanedustajille valtionvelan korkoriskiä:

”Euroalueen yleisen korkotason nousu yhdellä prosenttiyksiköllä lisäisi velan korkokustannuksia noin 320 milj. eurolla vuonna 2017.”

Edellä kerrottu osoittaa, että ministeri Mykkänen esitti valtionvelan korkoriskistä faktaväitteen, joka liioitteli rajusti korkoriskiä. Suuruusluokaltaan väärä tieto oli olennainen ja korjausta vaativa virhe (JO 20).

Lähetin päätoimittaja Atte Jääskeläiselle korjauspyynnön 24.1. Kopio sen tekstistä on kantelun kuittauksen perässä. Jääskeläinen vastasi pyyntöön 26.1. ja ilmoitti hylänneensä pyynnön. Kopio vastauksen tekstistä on kantelun lopussa.

Koska Yle pyynnöstä huolimatta jätti olennaisen virheen korjaamatta, se rikkoi hyvää journalistista tapaa (JO 20).

Kantelun tarkoitus ja luonne

JSN:n puheenjohtaja on karsinut kaikki ”Kulissien takana” -raportin julkitulon eli 23.4.2016 jälkeen tekemäni kantelut. Kaikissa niissä on ollut kyse olennaisen asiavirheen korjaamatta jättämisestä (JO 20).

Jokaisen noista karsintapäätöksistään JSN:n puheenjohtaja on tehnyt tulkitsematta lainkaan hyvää journalistista tapaa. Sen sijaan hän on karsinut kunkin yksittäisen kantelun ikään kuin ”teknisellä” perusteella. Joulukuun 2016 päätöksiin asti karsintaperuste oli tällainen:

”Neuvosto ei ota kantelua käsittelyyn, koska kyseessä on testaustarkoituksessa tehty massakanteleminen.”

21.12.2016 JSN:n puheenjohtaja karsi neljä syys-lokakuussa tekemääni kantelua ja perusteli kutakin karsintapäätöstään näin:

”Neuvosto ei ota kantelua käsittelyyn, koska kantelu on tehty testaustarkoituksessa.”

”Testaustarkoitus” on kantelun karsintaperusteena kahdestakin syystä erikoinen. Testaaminen itsessään ei ensinnäkään ole mikään tarkoitus. Eiväthän yrityksetkään testaa hyödykkeitään testaamisen vuoksi vaan kehittääkseen yhä parempia hyödykkeitä; testaus on siis pelkkä väline tarkoituksen tai tarkoitusten toteuttamiseksi.

”Testaustarkoitus” on kantelun karsintaperusteena erikoinen myös siksi, että joka ainoa kantelu on aina pakostakin ikään kuin testi.

Kun media jättää olennaisena pitämäni virheen korjaamatta, se mielestäni rikkoo hyvää journalistista tapaa. Ainoa keino saada selville, miten median itsesääntelyelin tulkitsee median menettelyä, on kantelu. Se taas vääjäämättä ”testaa” sitä, pitääkö JSN median menettelyä hyvän journalistisen tavan mukaisena vai sen vastaisena.

Jos JSN aikoo jatkossakin käyttää ”testaustarkoitusta” kantelujen karsintaperusteena, sen tulee kertoa, miten kantelun median menettelystä voi ylipäätään tehdä, niin ettei kantelulla ole tuota JSN:n kiellettynä pitämää tarkoitusta.

JSN:n perussopimuksen mukaan neuvoston tehtävänä on ”tukea hyvää journalistista tapaa”. Sopimuksesta käy edelleen ilmi, että JSN:n tehtävänä on ”tulkita hyvää journalistista tapaa” ja että neuvosto käsittelee asioita ”tehtyjen kanteluiden perusteella”.  

Tämän kantelun tarkoituksena on edistää hyvää journalistista tapaa. Kantelu tarjoaa JSN:lle konkreettisen mahdollisuuden toteuttaa median itsesääntelyä perussopimuksessa määritellyn tehtävän mukaisesti.

Neuvosto voi tulkita tämän kaikki muodolliset ja asialliset vaatimukset täyttävän kantelun perusteella, rikkoiko kantelun kohteena oleva tiedotusväline hyvää journalistista tapaa vai ei.

Koska kantelun kohteena oleva tiedotusväline jätti korjaamatta olennaisen virheen (JO 20), se mielestäni rikkoi hyvää journalistista tapaa. Siksi kantelun erityisenä tarkoituksena on se, että neuvosto tekee kantelusta langettavan päätöksen ja antaa tiedotusvälineelle huomautuksen.

Tekemällä tästä kantelusta JSN:n kotisivuilla ja tiedotusvälineessä julkaistavan langettavan päätöksen neuvosto voi parhaiten toimia neuvostolle asetetun tehtävän mukaisesti ja tukea median yleisölle tosi tärkeää hyvää journalistista tapaa.

Mutta siinäkin tapauksessa, että JSN:n päätös jostain käsittämättömästä syystä olisi vapauttava, yleisöä ajatellen on joka tapauksessa oleellista se, että päätös julkaistaan neuvoston kotisivuilla. Vain sillä tavalla yleisö voi saada tiedon siitä, millaisen virheen korjaamatta jättämistä median itsesääntely ei pidä hyvän journalistisen tavan vastaisena.

Jos JSN:n puheenjohtaja karsii virheen korjaamatta jättämistä koskevia kanteluja pelkin ”teknisin” perustein, se synnyttää itsesääntelyn tehtävän ja tarkoituksen kannalta absurdin tilanteen.

Jättämällä virheet järjestään korjaamatta tiedotusvälineet voivat silloin vaikuttaa siihen, ettei JSN tosiasiassa lainkaan tutki niiden menettelyä ja tulkitse, ovatko ne menetelleet hyvän journalistisen tavan vastaisesti vai ei.

Mikäli JSN:n puheenjohtaja karsintaratkaisuillaan tarjoaa tiedotusvälineille tilaisuuden menetellä tällä tavalla, median itsesääntely lakkaa tyystin toimimasta. JSN:n mahdollisuudet tukea hyvää journalistista tapaa katoavat saman tien.

Helsingissä 13.2.2017

Markku Lehtola

vapaa toimittaja

Kivihaantie 1 E 77

00310 Helsinki

040 512 2661

markku.a.lehtola (at) gmail.com

KORJAUSPYYNTÖ

24. tammikuuta 2017 20.42

Markku Lehtola

Vastaanottaja: atte.jaaskelainen@yle.fi

Kopio: sanna.ukkola@yle.fi, krista.taubert@yle.fi, aamu-tv@yle.fi

Ministeri Kai Mykkäsen haastattelun (Aamu-tv 24.1.) asiavirhettä koskeva korjauspyyntö

Hei,

ulkomaankauppa- ja kehitysministeri Kai Mykkänen (kok.) kauhisteli Sanna Ukkolan tekemässä haastattelussa valtionvelan määrää ja esitti velan korkoriskistä seuraavanlaisen väitteen:

”Meillä on velkaa nyt jo yli 110 miljardia euroa yhteisenä, ja esimerkiksi korkoriski on sellainen, että yhden prosentin nousu koroissa tarkoittaisi sitten jo miljardin lisääntymistä meidän velanhoitokustannuksissa vuodessa.”

Ministerin väite oli perätön ja liioitteli valtavasti valtionvelan korkoriskiä. Perättömällä tiedollaan hän johti katsojia pahasti harhaan. Virheellinen tieto oli siksi olennainen asiavirhe, joten se on syytä korjata viipymättä (JO 20).

Valtion kuluvan vuoden talousarviosta käy ilmi, että valtionvelan korko plus muut menot valtionvelasta ovat tänä vuonna arviolta 1 307 miljoonaa euroa. 

Yhden prosentin nousu koroissa lisäisi näin ollen velanhoitokustannuksia vuodessa vain noin 13 miljoonalla eurolla eikä suinkaan miljardilla eurolla, kuten Mykkänen virheellisesti väitti.

Jotkut katsojat kenties oivalsivat ministerin sotkeneen keskenään prosentit ja prosenttiyksiköt. Hekin tulivat kuitenkin harhaanjohdetuiksi, sillä yhden prosenttiyksikönkään nousu koroissa ei tarkoittaisi läheskään miljardin lisäystä vuosittaisiin velanhoitokustannuksiin.

Valtion kuluvan vuoden talousarviossa korkoriskiä arvioidaan nimittäin näin: ”Euroalueen yleisen korkotason nousu yhdellä prosenttiyksiköllä lisäisi velan korkokustannuksia noin 320 milj. eurolla vuonna 2017.” 

Ministeri Mykkänen ei siis vain sotkenut keskenään prosentteja ja prosenttiyksiköitä. Hän oli nähtävästi myös käsittänyt aivan väärin valtionvelan korkoriskin luonteen. 

Koska pääosa valtion lainanotosta on toteutettu pitkäaikaisia ja kiinteäkorkoisia sarjaobligaatioita hyväksi käyttäen, korkotason odottamatonkaan raju nousu vaikkapa yhdellä prosenttiyksiköllä ei vaikuta koko valtionvelan lainakantaan.

Tervehdyksin

Markku Lehtola

vapaa toimittaja

Kivihaantie 1 E 77

00310 Helsinki

040 512 2661

markku.a.lehtola@gmail.com

Päätoimittaja Atte Jääskeläisen 26.1.2017 päätös oikaisuvaatimuksen hylkäämisestä:

"Hyvä Markku Lehtola

Palaan esittämäänne Aamu-tv:n haastattelua koskevaan pyyntöön, kiitos tarkkaan havaintoon perustuvasta kysymyksestä ja viestistänne, jossa korkoriskin käsite on ymmärretty hyvin.

Ministeri Mykkänen esittää vastauksessaan oman arvionsa mahdollisen koron nousun seurauksista. Kyse on arviosta, mikä katsojalle käy keskustelun kontekstista hyvin selville. Ministerillä on asemansa puolesta oikeus esittää oma näkemyksensä ja meillä tiedotusvälineenä oikeus antaa hänen näkemykselleen suorassa lähetyksessä tilaa.

On mahdollista tulkita ministerin näkemystä korkoriskistä myös niin, että jos koko lainakannan korko nousee prosenttiyksiköllä, vaikutus on hänen laskemansa. Prosentin ja prosenttiyksikön välinen käsite-erehdys on suoran lähetyksen tilanteessa vähäinen, ja asiayhteydestä on arvattavissa tai pääteltävissä mitä ministeri tarkoittaa. On myös mahdollista ajatella, että tässä kontekstissa prosentin kantaluku on lainasumma, jolloin käsite-erehdystäkään ei olisi.

Ministeri ei myöskään vastauksessaan viittaa tarkasti korkokustannusten nousuun tiettynä ajanjaksona tai kalenterivuonna, esimerkiksi vuonna 2017. Ei ole poissuljettua, etteivät velanhoitokustannukset kokonaistaloutta tarkastellen jollain aikavälillä voisi nousta ministerin arvioimalle tasolle.

Kyseessä ei siis, haastattelutilanne ja asian konteksti huomioiden, ole olennainen asiavirhe, joka vaatisi oikaisua.

Tämän vuoksi hylkään oikaisuvaatimuksenne.

Kunnioittavasti

Atte Jääskeläinen

vastaava päätoimittaja

Yle Uutis- ja ajankohtaistoiminta"

Iltalehti jätti korjaamatta perättömän tiedon valtionvelan koroista

Iltalehden ärhäkkä ja kaikkitietävä kolumnisti, kirjailija ja ex-yritysjohtaja Kalle Isokallio sotki 4.9. jutussaan prosentin ja prosenttiyksikön käsitteet ja käsitti väärin valtionvelan korkoriskin luonteen.

Näillä eväillä hän tuli levittäneeksi iltapäivälehden lukijoille perätöntä tietoa valtionvelan koroista. Lehden toimitus ei piitannut lukijoidensa oikeudesta saada tärkeästä talousasiasta oikeaa tietoa eikä suostunut oikaisemaan kolumnistinsa kömmähdystä.

Koska kyseessä oli ilmiselvästi Journalistin ohjeiden 20. kohdan tarkoittama olennainen asiavirhe, tein virheen korjaamatta jättämisestä kantelun Julkisen sanan neuvostolle.

Nyt julkaistavan kantelun kohtaloa JSN:n päätöksenteossa on todella kiinnostavaa seurata. Neuvosto nimittäin teki kaksi vuotta sitten langettavan päätöksen jutusta, jossa oli kyse ihan samasta väitteestä kuin nyt Iltalehden tapauksessa.

-----------------------------

Julkisen sanan neuvosto

Eteläranta 10

00130 Helsinki

Kantelu hyvän journalistisen tavan rikkomisesta

Kantelun kohde

Iltalehden nettisivuilla maanantaina 4.9.2016 julkaistu Kalle Isokallion kolumni ”Kanan muisti”. Kirjoituksen osoite on: http://blogit.iltalehti.fi/kalle-isokallio/2016/09/04/kanan-muisti/ (tarkistettu 3.10.).

Kantelun perusteet

Iltalehden kolumnisti, kirjailija, ex-yritysjohtaja Kalle Isokallio kritisoi kirjoituksessaan valtion velanottoa kotimaiseen kulutukseen ja rakentamiseen.

Isokallio huomautti korkojen nousevan varmasti, vaikka velkaa saataisiinkin ”maailman tappiin”. Tässä yhteydessä hän esitti koroista faktaväitteen: ”Prosentin nousu nykyvelalla on reilu miljardi.”

Väite oli perätön, ja se perustui nähtävästi väärinkäsityksiin: kirjoittaja oli sekoittanut prosentin ja prosenttiyksikön käsitteet ja käsittänyt väärin valtionvelan korkoriskin luonteen.

Perätön väite talouspolitiikan arvioimisen kannalta keskeisestä asiasta oli Journalistin ohjeiden 20. kohdan tarkoittama olennainen virhe, joten lehden tuli korjata se viipymättä JSN:n edellyttämällä tavalla.

Hallitus arvioi talousarvioesityksessään 15.9.2016, että valtionvelan korko siihen liittyvine kustannuksineen (palkkio- ym. kustannukset) on vuonna 2017 noin 1 308 miljoonaa euroa.

Prosentin nousu lisäisi näitä korkokustannuksia siten noin 13 miljoonalla eurolla eikä suinkaan ”reilulla miljardilla”, kuten Isokallio virheellisesti väitti.

Jotkut lukijat kenties oivalsivat Isokallion sekoittaneen keskenään prosenttiyksikön ja prosentin käsitteet. Hekin tulivat kuitenkin pahoin harhaan johdetuiksi.

Prosenttiyksikön nousu nykyvelalla ei nimittäin sekään olisi ”reilu miljardi” vaan ainoastaan alle kolmasosa reilusta miljardista eurosta.

Vuoden 2017 talousarvionsa perusteluissa hallitus arvioi, että ”euroalueen yleisen korkotason nousu yhdellä prosenttiyksiköllä lisäisi velan korkokustannuksia noin 320 milj. eurolla vuonna 2017.”

Lehden kolumnisti oli tekstistään päätellen erehtynyt luulemaan, että koron nousu nostaisi koko noin 100 miljardin euron suuruisen valtionvelan korkoja. Näin ei toki kävisi muun muassa siitä syystä, että iso osa valtionvelasta on kiinteäkorkoista.

Iltalehden korjaamatta jättämän asiavirheen olennaisuutta arvioitaessa on syytä muistaa JSN:n 17.9.2014 tekemä langettava päätös 5510/SL/14. Päätös koski väitettä, joka oli asiasisällöltään aivan sama kuin nyt puheena oleva väite.

Hämeen Sanomien kolumnisti oli esittänyt luottoluokituksien vaikutuksista väitteen: ”Jos luokitustamme heikennetään, nousevat korot. Valtionlainoihin pannaan helposti prosentti lisää, jolloin velanhoitoon tulee vuodessa miljardin lisäkustannus.”

Paperilehdessään Hämeen Sanomat julkaisi oikaisun, mistä JSN totesi: ”Näin toimiessaan lehti tunnusti, että kyseessä oli Journalistin ohjeiden tarkoittama olennainen asiavirhe, jolloin se olisi pitänyt korjata myös verkossa.”

5.9. 2016 pyysin Iltalehteä korjaamaan Isokallion kolumniin sisältyneen olennaisen asiavirheen. Kopio korjauspyynnön tekstistä on kantelun kuittauksen perässä.

Päätoimittaja Petri Hakala vastasi korjauspyyntöön heti ja esitti ”tässä tapauksessa” menettelyä, jossa ”kolumnistimme pyrkisi täsmentämään viestiään seuraavan maanantain kirjoituksessa”.

Uudistin saman tien korjauspyyntöni ja korostin, että esitettty menettely ei täytä sitä hyvän journalistisen tavan vaatimusta, että olennainen asiavirhe korjataan viipymättä. Kopio uudistetun pyynnön tekstistä on kantelun lopussa. Mitään korjausta Iltalehti ei lopultakaan julkaissut.

Kantelun tarkoitus ja luonne

JSN:n puheenjohtaja on karsinut kaikki ”Kulissien takana” -raportin julkitulon eli 23.4.2016 jälkeen tekemäni kantelut. Kaikissa niissä on ollut kyse olennaisen asiavirheen korjaamatta jättämisestä (JO 20).

Jokaisen noista karsintapäätöksistään JSN:n puheenjohtaja on tehnyt tulkitsematta lainkaan hyvää journalistista tapaa. Sen sijaan hän on karsinut kunkin yksittäisen kantelun ikään kuin ”teknisellä” perusteella:

”Neuvosto ei ota kantelua käsittelyyn, koska kyseessä on testaustarkoituksessa tehty massakanteleminen.”

Puheenjohtajan karsintaratkaisut perusteluineen ovat olleet hyvin erikoisia, eivätkä ne ole voineet millään tavalla edistää hyvää journalistista tapaa.

Jotta tämä kantelu saisi osakseen hyvää journalistista tapaa edistävän kohtelun median itsesääntelyssä, kantelun tarkoitusta ja luonnetta on syytä valaista vähän lähemmin.

JSN:n perussopimuksen mukaan neuvoston tehtävänä on ”tukea hyvää journalistista tapaa”. Sopimuksesta käy edelleen ilmi, että JSN:n tehtävänä on ”tulkita hyvää journalistista tapaa” ja että neuvosto käsittelee asioita ”tehtyjen kanteluiden perusteella”.  

Tämän kantelun tarkoituksena on edistää hyvää journalistista tapaa. Kantelu tarjoaa JSN:lle konkreettisen mahdollisuuden toteuttaa median itsesääntelyä perussopimuksessa määritellyn tehtävän mukaisesti.

Neuvosto voi tulkita tämän kaikki muodolliset ja asialliset vaatimukset täyttävän kantelun perusteella, rikkoiko kantelun kohteena oleva tiedotusväline hyvää journalistista tapaa vai ei.

Koska kantelun kohteena oleva tiedotusväline jätti korjaamatta olennaisen virheen (JO 20), se mielestäni rikkoi hyvää journalistista tapaa. Siksi kantelun erityisenä tarkoituksena on se, että neuvosto tekee kantelusta langettavan päätöksen ja antaa tiedotusvälineelle huomautuksen.

Tekemällä tästä kantelusta JSN:n kotisivuilla ja tiedotusvälineessä julkaistavan langettavan päätöksen neuvosto voi parhaiten toimia neuvostolle asetetun tehtävän mukaisesti ja tukea median yleisölle tosi tärkeää hyvää journalistista tapaa.

Mutta siinäkin tapauksessa, että JSN:n päätös olisi vapauttava, yleisöä ajatellen on joka tapauksessa oleellista se, että päätös julkaistaan neuvoston kotisivuilla. Vain sillä tavalla yleisö voi saada tiedon siitä, millaisen virheen korjaamatta jättämistä median itsesääntely ei pidä hyvän journalistisen tavan vastaisena.

Kaikille tätä kantelua lukeville on uskoakseni päivänselvää, että kyse on yhdestä yksittäisestä kantelusta eikä mistään ”massakantelemisesta”.

Jos JSN:n puheenjohtaja alkaa karsia asiavirheen korjaamista koskevia kanteluja niiden määrän perusteella, se synnyttää itsesääntelyn tehtävän ja tarkoituksen kannalta jopa absurdin tilanteen.

Jättämällä virheet järjestään korjaamatta tiedotusvälineet voivat silloin vaikuttaa siihen, ettei JSN tosiasiassa lainkaan tutki niiden menettelyä ja tulkitse, ovatko ne menetelleet hyvän journalistisen tavan vastaisesti vai ei.

Mikäli JSN:n puheenjohtaja karsintaratkaisuillaan tarjoaa tiedotusvälineille tilaisuuden menetellä tällä tavalla, median itsesääntely lakkaa tyystin toimimasta. JSN:n mahdollisuudet tukea hyvää journalistista tapaa katoavat saman tien.

Helsingissä 3.10.2016

Markku Lehtola

vapaa toimittaja

Kivihaantie 1 E 77

00310 Helsinki

040 512 2661

markku.a.lehtola (at) gmail.com

KORJAUSPYYNTÖ

5. syyskuuta 2016 10.59

Markku Lehtola

Vastaanottaja: petri.hakala@iltalehti.fi, petri.hakala@ilmedia.fi

Kopio: il.toimitus@iltalehti.fi, il.toimitus@ilmedia.fi

”Kanan muisti” -kirjoituksen (IL:n nettilehti 4.9.) virhettä koskeva korjauspyyntö

Hei,

lehtesi kolumnisti Kalle Isokallio kirjoitti valtionvelan koroista näin: ”Vaikka velkaa saataisiinkin maailman tappiin, niin korot nousevat takuuvarmasti. Prosentin nousu nykyvelalla on reilu miljardi.”

VM:n esityksestä valtion ensi vuoden talousarvioksi käy ilmi, että valtionvelan korkokustannusten arvioidaan olevan ensi vuonna noin 1 348 miljoonaa euroa. Prosentin nousu korkokustannuksiin olisi siten noin 13,5 miljoonaa euroa eikä suinkaan reilu miljardi, kuten Kalle Isokallio väitti.

Isokallio näyttää sotkeneen keskenään prosentit ja prosenttiyksiköt ja käsittäneen asian kaiketi muutoinkin väärin. Tähän viittaa se VM:n esityksen tieto, että euroalueen yleisen korkotason nousu yhdellä prosenttiyksiköllä lisäisi valtionvelan korkokustannuksia ”vain” noin 320 miljoonalla eurolla vuonna 2017.

Käsitykseni mukaan Isokallion kirjoituksen asiavirhe on Journalistin ohjeiden 20. kohdan tarkoittama olennainen virhe, joka on syytä korjata viipymättä.

Tervehdyksin

Markku Lehtola

vapaa toimittaja

Kivihaantie 1 E 77

00310 Helsinki

040 512 2661

markku.a.lehtola@gmail.com

UUDISTETTU KORJAUSPYYNTÖ

5. syyskuuta 2016 15.32

Markku Lehtola

Vastaanottaja: petri.hakala@iltalehti.fi

Re: ”Kanan muisti” -kirjoituksen (IL:n nettilehti 4.9.) virhettä koskeva korjauspyyntö

Hei,

minusta esityksesi ei oikein täytä sitä hyvän journalistisen tavan vaatimusta, että olennainen asiavirhe korjataan viipymättä. Siksi toivon, että päätät oikaista kolumnistisi pahan asiavirheen JSN:n edellyttämällä tavalla.

Sitä paitsi en usko Kalle Isokallion kykenevän laatimaan oikaisua, jossa faktat olisivat kohdallaan. Toimituksessasi tällaiseen suoritukseen sen sijaan varmasti on tarvittavaa osaamista.

Tervehdyksin

Markku Lehtola

vapaa toimittaja

Kivihaantie 1 E 77

00310 Helsinki

040 512 2661

markku.a.lehtola@gmail.com