Iltalehti, Helsingin Sanomat ja JSN eivät piitanneet lukijoiden oikeudesta saada oikeaa tietoa
Maaliskuun 1. päivänä 2016 joukko päätoimittajia julkaisi sittemmin runsaasti julkisuutta saaneen manifestin "Luotettavan median puolesta". Se korosti sitoutumista oikeisiin tietoihin perustuvaan journalismiin.
Manifestissa mm. Iltalehden vastaava päätoimittaja Kari Kivelä ja Helsingin Sanomien vastaava päätoimittaja Kaius Niemi julistivat:
"Otamme jatkossakin vastuun julkaisemistamme uutisista ja niiden oikeellisuudesta, ja vastaamme myös toimitustemme tekemistä virheistä ja niiden korjaamisesta."
Sanomalehtiviikolla 1.–7.2.2016 useissa sanomalehdissä oli julkaistu Julkisen sanan neuvoston uutena puheenjohtajana juuri aloittaneen Elina Grundströmin kolumni "Fiksu myöntää virheensä".
Kirjoituksessaan Grundström korosti, että "median veri punnitaan vasta siinä, miten se toimii kun virheitä sattuu".
Hän huomautti, että "oikea, aito journalismi ei ole virheetöntä, mutta se on itseään korjaavaa". "Virheet myönnetään reilusti ja korjataan mahdollisimman pian. Siis ihan niin kuin fiksut ihmisetkin tekevät", median itsesääntelyä pyörittävän neuvoston johtoon asettunut Grundström vakuutti.
1.8.2017 samainen Grundström päätti JSN:n puheenjohtajana karsia kaksi virheiden korjaamatta jättämisestä tekemääni kantelua. Toinen niistä koski Kari Kivelän Iltalehteä, toinen Kaius Niemen Helsingin Sanomia.
Kantelujen asiasisältöä hän ei ollenkaan tutkinut. Hän ei tulkinnut, olivatko korjaamatta jätetyt virheet olleet olennaisia ja korjausta vaativia vai ei, se ei häntä lainkaan kiinnostanut.
Kummankin karsintapäätöksen perustelu oli luonteeltaan "tekninen" ja liittyi hänen tulkintaansa kantelun motiivista. Jo toista vuotta jatkunutta porttikieltoa faktisesti tarkoittava perustelu kuului nytkin näin:
"Neuvosto ei ota kantelua käsittelyyn, koska kantelu on tehty testaustarkoituksessa."
Tässä kohtaa on syytä todeta, että median itsesääntelyn historiassa kaiketi ainutkertainen porttikielto ei näytä olleen pelkästään JSN:n puheenjohtajan eli Elina Grundströmin käsialaa.
Suomen Kuvalehden 28.10.2016 jutussa "Nyt käyttäydyt, media" (SK 43/2016) Grundström paljasti puhuneensa JSN:n taustavoimien kanssa siitä, että voi karsia kaikki tekemäni kantelut:
"Puhuttuani sidosryhmien kanssa tein päätöksen, että voin ne karsia, en henkilön vaan toimintatavan perusteella."
Toimintatapaani olen selostanut muun muassa Kulissien takana -raportissani, joka julkaistiin joukkorahoitusjournalismia harjoittavan Rapportin sivuilla kaikille lukijoille 23.4.2016. Kuvaus toimintatavasta löytyy raportin sivuilta 8–9.
19.10.2016 menehtynyt Jari Lindholm tiesi kertoa viimeiseksi jääneessä Suomen Kuvalehden jutussaan, että "neuvosto ei ole ollut asiasta yksimielinen".
On vaikea sanoa, pitikö tieto kutinsa. Julkisuudessa ei ole näkynyt vihjettäkään siitä, että neuvoston jäsenet olisivat olleet eri mieltä erikoisesta ja koko medialystin maksavan yleisön oikeuksia taatusti loukkaavasta porttikieltoratkaisusta.
Julkisen sanan neuvoston vaikutusvaltaisimpia "sidosryhmiä" muuten ovat lehtifirmojen etuja ajava Sanomalehtien Liitto, toimittajien etujärjestö Suomen Journalistiliitto ja julkisen palvelun Yleisradio. Niiden edustajista on koottu JSN:ää pyörittävän kannatusyhdistyksen hallitus.
Aiemmin mainittu kantelu Iltalehdestä koski sen nettiversiossa 11.6. julkaistua Tiia-Maria Taposen juttua. Olennainen virhe oli jutun otsikon väite, että liikenneturmat olisi nuorten yleisin kuolinsyy.
Tilastokeskuksen tuoreimmat kuolinsyytiedot ovat vuodelta 2015. Niiden mukaan 15–24-vuotiaita menehtyi kuljetustapaturmissa kaikkiaan 48 (7 ikäryhmän 100 000 henkilöä kohti).
Itsemurhan teki 71 nuorta (itsemurhakuolleisuus 11 ikäryhmän 100 000 henkilöä kohti), joten liikenneturmat ei ollut nuorten yleisin kuolinsyy, ei lähimainkaan.
Iltalehden tapauksesta kirjoittelin yksityiskohtaisemmin jo 24.6.2017 postauksessa. Sen voi lukea tästä.
Kantelu Helsingin Sanomista puolestaan koski 13.6.2017 julkaistua kolmen papin allekirjoittamaa mielipidekirjoitusta. Siinä papit johtivat lehden lukijoita häikäilemättömästi harhaan esittämällä perättömän tiedon avioliittoon vihkimistä koskevista kirkon säännöksistä.
Tästä tapauksesta kerroin 27.6.2017 postauksessani, ja samaa asiaa ruodin jo aiemmin eli 8.4.2017 julkaistussa postauksessa, joka koski silloin Ylen menettelyä. Postaukset voi lukea tästä ja tästä.
