Koko rahalla 50-prosenttista journalismia
Vuonna 1994 Tampereen yliopiston tutkijat Kauko Pietilä ja Klaus Sondermann julkaisivat 350-sivuisen ilkikurisen sosiologisen tutkimuksen Helsingin Sanomista.
Empiirisen tutkimuksen kohteena oli "mustan maanantain" kuulua pörssiromahdusta seuranneen päivän eli tiistain 20.10.1987 numero. Sen tutkijat syynäsivät palstamilli palstamilliltä, kannesta kanteen.
Tutkimuksen tulos oli lievästi sanoen hätkähdyttävä: Helsingin Sanomista puuttui toinen puoli, eli maan ykköslehti oli vain 50-prosenttinen sanomalehti. Mikä puolikas Hesarista oikein puuttui?
Tutkijoiden mukaan HS oli "lähes kliinisen puhdas" You say X, but what about Y -elementistä. Se oli tuttu keskustelutapa angloamerikkalaisissa ristikuulusteluissa ja haastatteluihin perustuvassa uutisjournalismissa.
"Helsingin Sanomat ei kysy mitään. Se ei vastaa niin, että vastauksista seuraisi jotakin. Se ei ihmettele. Se ei ole ymmällään. Se ei antaudu peleihin; pidättyvyytensä se perustanee siihen, ettei ole viestimen asia esittää mielipiteitä, sen asia on esittää faktoja."
Näppituntumalta sanoisin, ettei Hesari ole enää ihan yhtä "kliinisen puhdas" tuosta You say X, but what about Y -elementistä. Mutta turhan vähän se, kuten muukin media, viljelee tuota elementtiä.
Uutisia vain pörssin puolikkaasta?
Tässä postauksessa kiinnitän – näppituntumalta – huomiota journalismiin, josta myös puuttuu jopa puolikas, ei kuitenkaan se Pietilän ja Sondermannin tarkoittama puolikas.
Esimerkkinä toimikoon tällä kertaa teknologiayhtiö Applea koskeva tuore pörssiuutinen, jonka räjäytti ilmoille jätin torstain vastaisena yönä Suomen aikaa antama harvinainen tulosvaroitus.
Applen osakkeen kurssi romahti torstain 3.1. aikana 157,92 US-dollarista 142,19 US-dollariin eli peräti 9,96 prosenttia.
Helsingin Sanomien kokeneet ja osaavat toimittajat raportoivat Applen osakkeen syöksystä tällä jutullaan. Valitettavasti en tiedä, onko juttu maksumuurin takana vai ei.
Jutussaan toimittajat kertoivat, miten "yhtiö hätkähdytti sijoittajat". He tiesivät myös, miten "sijoittajat pelkäävät" Applen tulosvaroituksen voivan olla merkki siitä, että myös muiden yhtiöiden tuloskehitys on ollut viime vuoden lopussa arvioitua heikompaa.
Senkin toimittajat osasivat kertoa, että myös tuoreet tiedot joulukuun tehdastuotannosta "lisäsivät sijoittajien huolta" siitä, että Yhdysvaltain talouskasvu on menettämässä puhtiaan.
Nyt minun epäluuloinen ja kriittinen kysymykseni menee niin, että "hätkähdyttikö" Apple kaikki sijoittajat. Kielikö yhtiön osakekurssin syöksy tosiaan kaikkien sijoittajien pelosta ja huolesta?
Kysymyksen taustaksi on hyvä muistaa, mitä pörssissä oikein tapahtuu, kun osakkeen kurssi laskee, romahtaa ja "syöksyy".
Osakesijoittajan maailmanvalloitus -teoksen (Alma Talent, 2018) mukaan kurssit määräytyvät pörssissä kysynnän ja tarjonnan mukaan, "sijoittajien osto- ja myyntitarjousten perusteella".
Applen esimerkin tapauksessa sijoittajien osto- ja myyntitarjousten perusteella syntyi torstaina kauppoja niin, että omistajaa vaihtoi peräti 91,3 miljoonaa osaketta.
Liikkeellä oli siten sekä osakkeita myyviä että osakkeita ostavia sijoittajia. Kauppoja tehtiin 2.1. päätöskurssia 157,92 US-dollaria alempiin hintoihin, niin että 3.1. päätöskurssi oli 142,19 US-dollaria.
Oliko Applen tulosvaroitus "hätkähdyttänyt" pelokkaiksi ja huolestuneiksi myös ne sijoittajat, jotka ostivat osakkeita aleneviin hintoihin? Olivatko he niin pelokkaita, että menivät hädissään ostamaan 91,3 miljoonaa osaketta?
Rohkenen otaksua, että osakkeita ale-hintaan ostaneita eivät saaneet liikkeelle pelon ja huolen tunteet.
No, miksi he sitten riensivät ostamaan harvinaisen tulosvaroituksen antaneen yhtiön osakkeita? Valitettavasti emme saa sitä tietää, koska "vastuullinen journalismi" tapaa tuottaa infoa vain pörssin puolikkaasta.
Lisäys 4.1.2019:
Rahat osakkeista turvasatamiin?
50-prosenttisen pörssijournalismin olemukseen ovat kuuluneet myös jutut siitä, miten säikyt, panikoivat sijoittajat kurssien laskiessa rutkasti siirtävät varojaan osakkeista "turvasatamiin". Tällaisina turvaa tuottavina sijoitusten kohteina tavataan mainita vaikkapa kulta tai korkotuottoja poikivat sijoituskohteet.
Hyvä on, minä tietty voin pelästyneenä sijoittajana myydä esimerkiksi tonnin arvoiset osakkeet ja ostaa rahoilla kultaa tai korkopapereita. Mutta ei kai vielä tällä operaatiolla osakemarkkinoilta voi siirtyä tonnia turvasatamiin.
Kun myyn osakkeet tonnilla, niin joku toinen, minua kaiketi vähemmän pelokas ja säikky sijoittaja ostaa ne tonnin osakkeet ja puolestaan sijoittaa fyffeä osakemarkkinoille.
Ellei pörssijournalismi olisi vain 50-prosenttista, se kertoisi meille myös niiden sijoittajien ajatuksista ja motiiveista, jotka ostavat osakkeita turvasatamiin pakenevilta säikyiltä sijoittajilta.
