Kymen Sanomat levitti perätöntä tietoa Nokian vaikutuksesta vuoden 2000 BKT:n kasvuun 

"Yksin Nokia kasvatti Suomen bruttokansantuotetta 16 vuotta sitten 1,7 prosentilla." Näin väitti sisältöjohtaja Pekka Lakka Kymen Sanomien nettilehdessä 4.9.

Lakka oli ilmeisesti sotkenut keskenään prosenttiyksikön ja prosentin käsitteet. Siksi hänen esittämänsä luku oli suuruusluokaltaan pielessä, mitä lukijat eivät kuitenkaan voineet tietää.

Vuonna 2002 Etla julkaisi "Nokia Suomen innovaatiojärjestelmässä" -nimisen keskusteluaiheen (nro 799, 11.4.2002). Julkaisun sivulla 2 Nokian vaikutusta BKT:n kasvuun kuvattiin tähän tapaan:

"Vuonna 2000 Nokian kontribuutio eli vaikutus bruttokansantuotteen kasvuun oli 1,7 prosenttiyksikköä, kun BKT:n koko kasvu oli 5,6 prosenttia."

2000-luvun ensikymmenen lopussa vuonna 2010 Etla arvioi, että Nokian osuus vuoden 2000 BKT:n kasvusta oli lähes 2,5 prosenttiyksikköä ("Nokia and Finland in a Sea of Change", s. 11).

Nokian osuus BKT:n kasvusta oli siis huikeat 30–45 prosenttia eikä suinkaan Lakan väittämä 1,7 prosenttia.

Koska Kymen Sanomat ei suostunut korjaamaan ilmiselvää ja lukijoita pahoin harhaanjohtavaa perätöntä tietoa, lähetin virheen korjaamatta jättämisestä eilen seuraavanlaisen kantelun JSN:lle:

Julkisen sanan neuvosto

Eteläranta 10

00130 Helsinki

Kantelu hyvän journalistisen tavan rikkomisesta

Kantelun kohde

Kymen Sanomien nettilehdessä 4.9.2016 julkaistu kirjoitus ”Sisältöjohtajalta: On työtä ja työttömyyttä”. Kirjoituksen osoite on: http://www.kymensanomat.fi/Mielipide---Kolumnit/2016/09/04/Sisältöjohtajalta%3A%20On%20työtä%20ja%20työttömyyttä/2016321227474/68 (tarkistettu 22.9.).

Kantelun perusteet

Sisältöjohtaja Pekka Lakka kertoi Nokia-nimisen ihmeen vetäneen Suomen 1990-luvun laman suosta 25 vuotta sitten. Esimerkin Nokian voimasta hän otti vuodelta 2000: ”Yksin Nokia kasvatti Suomen bruttokansantuotetta 16 vuotta sitten 1,7 prosentilla.”

Lakka huomautti Suomen bruttokansantuotteen sinnittelevän tällä hetkellä vain reilun prosentin kasvuvauhdissa: ”Nyt kansantuotteen kasvun pitää syntyä pienistä puroista, kun ei ole yhtä isoa virtaa.”

Tieto siitä, että Nokia yksin kasvatti bkt:tä 1,7 prosentilla vuonna 2000, oli virheellinen ja johti lukijoita pahasti harhaan. Virhe oli olennainen, joten lehden tuli korjata se viipymättä (JO 20).

Etlan ”Nokia and Finland in a Sea of Change” -tutkimuksesta (2010, s. 11) käy ilmi, että vuonna 2000 Nokian osuus bkt:n kasvusta oli lähes 2,5 prosenttiyksikköä.

Tilastokeskuksen mukaan bkt:n volyymi vuonna 2000 kasvoi 5,6 prosenttia, joten Nokian osuus kasvusta oli huikea, reilusti yli 40 prosenttia eikä suinkaan 1,7 prosenttia.

Jos lukija mielsi Pekka Lakan hitusen epämääräisen ilmaisun Nokian osuudeksi vuoden 2000 bkt:stä, hän tuli johdetuksi pahoin harhaan siinäkin tapauksessa.

Etlan em. tutkimus nimittäin osoitti (s. 11), että Nokian osuus vuoden 2000 bkt:stä oli noin 4 prosenttia. Tutkimuksen osoite on https://www.etla.fi/wp-content/uploads/2012/09/B244.pdf (tarkistettu 22.9.).

4.9. lähetin Lakalle ja Kymen Sanomien toimitukselle korjauspyynnön (sen teksti on kantelun kuittauksen perässä). Lehti ei reagoinut pyyntöön. Se ei myöskään korjannut olennaista virhettä. Siksi se nähdäkseni rikkoi hyvää journalistista tapaa.

Kantelun tarkoitus ja luonne

JSN:n puheenjohtaja on karsinut kaikki ”Kulissien takana” -raportin julkitulon eli 23.4.2016 jälkeen tekemäni kantelut. Kaikissa niissä on ollut kyse olennaisen asiavirheen korjaamatta jättämisestä (JO 20).

Jokaisen noista karsintapäätöksistään JSN:n puheenjohtaja on tehnyt tulkitsematta lainkaan hyvää journalistista tapaa. Sen sijaan hän on karsinut kunkin yksittäisen kantelun ikään kuin ”teknisellä” perusteella:

”Neuvosto ei ota kantelua käsittelyyn, koska kyseessä on testaustarkoituksessa tehty massakanteleminen.”

Puheenjohtajan karsintaratkaisut perusteluineen ovat olleet hyvin erikoisia, eivätkä ne ole voineet millään tavalla edistää hyvää journalistista tapaa.

Jotta tämä kantelu saisi osakseen hyvää journalistista tapaa edistävän kohtelun median itsesääntelyssä, kantelun tarkoitusta ja luonnetta on syytä valaista vähän lähemmin.

JSN:n perussopimuksen mukaan neuvoston tehtävänä on ”tukea hyvää journalistista tapaa”. Sopimuksesta käy edelleen ilmi, että JSN:n tehtävänä on ”tulkita hyvää journalistista tapaa” ja että neuvosto käsittelee asioita ”tehtyjen kanteluiden perusteella”.  

Tämän kantelun tarkoituksena on edistää hyvää journalistista tapaa. Kantelu tarjoaa JSN:lle konkreettisen mahdollisuuden toteuttaa median itsesääntelyä perussopimuksessa määritellyn tehtävän mukaisesti.

Neuvosto voi tulkita tämän kaikki muodolliset ja asialliset vaatimukset täyttävän kantelun perusteella, rikkoiko kantelun kohteena oleva tiedotusväline hyvää journalistista tapaa vai ei.

Koska kantelun kohteena oleva tiedotusväline jätti korjaamatta olennaisen virheen (JO 20), se mielestäni rikkoi hyvää journalistista tapaa. Siksi kantelun erityisenä tarkoituksena on se, että neuvosto tekee kantelusta langettavan päätöksen ja antaa tiedotusvälineelle huomautuksen.

Tekemällä tästä kantelusta JSN:n kotisivuilla ja tiedotusvälineessä julkaistavan langettavan päätöksen neuvosto voi parhaiten toimia neuvostolle asetetun tehtävän mukaisesti ja tukea median yleisölle tosi tärkeää hyvää journalistista tapaa.

Mutta siinäkin tapauksessa, että JSN:n päätös olisi vapauttava, yleisöä ajatellen on joka tapauksessa oleellista se, että päätös julkaistaan neuvoston kotisivuilla. Vain sillä tavalla yleisö voi saada tiedon siitä, millaisen virheen korjaamatta jättämistä median itsesääntely ei pidä hyvän journalistisen tavan vastaisena.

Kaikille tätä kantelua lukeville on uskoakseni päivänselvää, että kyse on yhdestä yksittäisestä kantelusta eikä mistään ”massakantelemisesta”.

Jos JSN:n puheenjohtaja alkaa karsia asiavirheen korjaamista koskevia kanteluja niiden määrän perusteella, se synnyttää itsesääntelyn tehtävän ja tarkoituksen kannalta jopa absurdin tilanteen.

Jättämällä virheet järjestään korjaamatta tiedotusvälineet voivat silloin vaikuttaa siihen, ettei JSN tosiasiassa lainkaan tutki niiden menettelyä ja tulkitse, ovatko ne menetelleet hyvän journalistisen tavan vastaisesti vai ei.

Mikäli JSN:n puheenjohtaja karsintaratkaisuillaan tarjoaa tiedotusvälineille tilaisuuden menetellä tällä tavalla, median itsesääntely lakkaa tyystin toimimasta. JSN:n mahdollisuudet tukea hyvää journalistista tapaa katoavat saman tien.

Helsingissä 22.9.2016

Markku Lehtola

vapaa toimittaja

Kivihaantie 1 E 77

00310 Helsinki

040 512 2661

markku.a.lehtola (at) gmail.com

KORJAUSPYYNTÖ

4. syyskuuta 2016 21.41

Markku Lehtola

Vastaanottaja: pekka.lakka@kaakonviestinta.fi

Kopio: paivi.taussi@kymensanomat.fi, uutiset@kymensanomat.fi

”On työtä ja työttömyyttä” -kirjoituksen (Kymen Sanomien nettilehti 4.9.) virhettä koskeva korjauspyyntö

Hei,

kirjoitit Nokian vetäneen Suomen suosta 25 vuotta sitten ja kuvasit Nokian voimaa esimerkillä vuodelta 2000. Väitit, että ”yksin Nokia kasvatti Suomen bruttokansantuotetta 16 vuotta sitten 1,7 prosentilla”. 

Väite oli perätön ja johti lukijoita pahasti harhaan. Virhe oli Journalistin ohjeiden 20. kohdan tarkoittamalla tavalla olennainen, joten se on syytä korjata viipymättä.

Perätön väite näyttää perustuneen siihen, että olit tullut sotkeneeksi keskenään prosentit ja prosenttiyksiköt. Etlan ”Nokia and Finland in a Sea of Change” -tutkimuksesta vuodelta 2010 (s. 11) käy ilmi, että vuonna 2000 Nokian osuus Suomen bkt:n kasvusta oli lähes 2,5 prosenttiyksikköä.

Kun bkt:n volyymi vuonna 2000 kasvoi Tilastokeskuksen tietojen mukaan 5,6 prosenttia, Nokian osuus bkt:n kasvusta oli yli 40 prosenttia, eli se oli aivan eri suuruusluokkaa kuin kirjoituksessa väitetty 1,7 prosenttia.

Jotta lukijat saisivat oikean kuvan siitä, mikä 25 vuotta sitten veti Suomen laman suosta, heille olisi hyvä kertoa, ettei moinen vetäjä suinkaan ollut Nokia, vaikka media sellaista mytologiaa sitkeästi vuodesta toiseen viljelee.

Talouden käänsi rajuun vientivetoiseen kasvuun yliarvostetun markan arvon romahduttaminen syksyn 1991 devalvaation ja syksyn 1992 kellutuksen avulla. Vienti kääntyi kasvuun vuoden 1991 lopussa ja bkt vuoden 1993 jälkipuoliskolla.

Tosiasia 1990-luvun laman nujertajasta tuli hyvin esiin mm. Suomen Akatemian laajassa projektissa, jossa tutkittiin laman taustoja, vaiheita ja seurauksia. Projektin loppuraportti julkaistiin jo vuonna 2001, mutta toimituksissa sitä ei vieläkään tunneta.

Bkt:n volyymi saavutti lamaa edeltäneen tason vuonna 1996. Noina Suomen suosta vetämisen vuosina Nokian osuus bkt:n kasvusta oli alle 0,5 prosenttiyksikön luokkaa. Kun bkt:n volyymi vuosina 1994–1996 kasvoi noin 4 prosenttia per vuosi, reilusti yli 80 prosenttia kasvusta oli aivan muuta kuin Nokian kasvua.

Tervehdyksin

Markku Lehtola

vapaa toimittaja

Kivihaantie 1 E 77

00310 Helsinki

040 512 2661

markku.a.lehtola [at] gmail.com

Onko hyvän journalistisen tavan mukaista korjata asiavirhe pelkällä "vastaväitteellä"?

Helsingin Sanomat julkaisi 1.8. pääkirjoituksessaan väitteen, että "Suomen yliopistoväki vaikenee Turkin puhdistuksista". Yliopistoväkeä loukkaava tieto oli yksiselitteisesti perätön. 

Yliopistoväki ei ollut suinkaan vaiennut, vaan sekä yliopistojen että opiskelijoiden etujärjestöt olivat julkisuudessa tuominneet Turkin puhdistukset.

Korjauspyynnöstä huolimatta Helsingin Sanomat ei oikaissut ilmiselvää ja olennaista asiavirhettään. Sen sijasta lehti julkaisi "vastaväitteenä" Suomen yliopistot UNIFI ry:n edustajien kirjoituksen, jossa kiistettiin lehden väite.

Jos perätön tieto korjataan julkaisemalla sitä koskeva "vastaväite", virhe jää yleisön näkövinkkelistä tosiasiassa korjaamatta. Yleisö saa tiedon väitteestä ja vastaväitteestä, mutta ei siitä, mikä asiassa on totta. 

Yleisön kannalta on tärkeää, että asiavirheet korjataan tavalla, jota Julkisen sanan neuvosto on Journalistin ohjeissaan tiedotusvälineiltä edellyttänyt. 

Koska Hesari jätti olennaisen asiavirheen tosiasiassa korjaamatta, lähetin JSN:lle kantelun virheen korjaamatta jättämisestä. Julkaisen eilen lähetetyn kantelun tekstin tässä postauksessa.

-----------------------------

Julkisen sanan neuvosto

Eteläranta 10

00130 Helsinki

Kantelu hyvän journalistisen tavan rikkomisesta

Kantelun kohde

Helsingin Sanomien nettilehdessä 1.8.2016 julkaistu pääkirjoitus ”Suomen yliopistoväki vaikenee Turkin puhdistuksista”. Kirjoituksen osoite on: http://www.hs.fi/paakirjoitukset/a1469935196706 (tarkistettu 20.9.).

Kantelun perusteet

Pääkirjoituksensa otsikossa Helsingin Sanomat väitti, että ”Suomen yliopistoväki vaikenee Turkin puhdistuksista”. Tieto yliopistoväen vaikenemisesta oli perätön ja johti lehden lukijoita harhaan. Perätön ja yliopistoväkeä loukkaava väite oli olennainen asiavirhe (JO 20), joten lehden tuli korjata se viipymättä.

Suomen ylioppilaskuntien liitto ry oli julkaissut sivuillaan jo 21.7.2016 Turkin puhdistukset tuomitsevan kannanoton ”SYL: Suomen tuomittava jyrkästi koulutuksen ja tutkimuksen polkeminen Turkissa”. Kannanoton osoite on: http://www.syl.fi/2016/07/21/syl-suomen-tuomittava-jyrkasti-koulutuksen-ja-tutkimuksen-polkeminen-turkissa/?lan=finnish.

Myös Suomen yliopistot UNIFI ry oli julkaissut samoihin aikoihin eli heti Turkin puhdistusten alettua vastaavan kannanoton, jossa tuomittiin yliopistoväen kohtelu Turkissa. ”UNIFI condemns the forced resignation of university deans and calls for academic freedom in Turkey” -julkilausuman osoite on: http://www.unifi.fi/tiedotteet/turkish-academics/.

Kannanotot osoittivat Helsingin Sanomien laiminlyöneen faktantarkistuksen: yliopistoväki ei suinkaan ollut vaiennut Turkin puhdistuksista. Niinpä pyysin lehden toimitusta korjaamaan olennaisen virheensä. 1.8. lähetetyn korjauspyynnön teksti on kantelun kuittauksen perässä.

Mitään korjausta Helsingin Sanomat ei julkaissut. Sen sijaan lehti julkaisi 2.8.2016 UNIFI ry:n ”VASTAVÄITTEEN”. ”Suomen yliopistoväki ei vaikene” -vastaväitteen osoite on: http://www.hs.fi/paakirjoitukset/a1470022084761.

Journalistin ohjeiden 20. kohta kertoo, millä tavalla olennainen virhe hyvän journalistisen tavan mukaisesti tulee korjata: ”yleisölle on kerrottava virheestä sekä miten ja milloin se on korjattu”.

Tätä vaatimusta Helsingin Sanomien menettely ei täyttänyt, ja siksi lukijat saivatkin lehdestään tiedon vain väitteestä ja vastaväitteestä, mutta ei siitä, mikä asiassa oli totta. Jättämällä olennaisen virheen näin tosiasiassa korjaamatta lehti rikkoi hyvää journalistista tapaa.

Jotta yleisön oikeuksia räikeästi loukkaava menettely – olennaisen virheen ”oikaiseminen” pelkällä vastaväitteellä – ei yleisty, JSN:n tulee antaa Helsingin Sanomille huomautus hyvän journalistisen tavan rikkomisesta.

Kantelun tarkoitus ja luonne

JSN:n puheenjohtaja on karsinut kaikki ”Kulissien takana” -raportin julkitulon eli 23.4.2016 jälkeen tekemäni kantelut. Kaikissa niissä on ollut kyse olennaisen asiavirheen korjaamatta jättämisestä (JO 20).

Jokaisen noista karsintapäätöksistään JSN:n puheenjohtaja on tehnyt tulkitsematta lainkaan hyvää journalistista tapaa. Sen sijaan hän on karsinut kunkin yksittäisen kantelun ikään kuin ”teknisellä” perusteella:

”Neuvosto ei ota kantelua käsittelyyn, koska kyseessä on testaustarkoituksessa tehty massakanteleminen.”

Puheenjohtajan karsintaratkaisut perusteluineen ovat olleet hyvin erikoisia, eivätkä ne ole voineet millään tavalla edistää hyvää journalistista tapaa.

Jotta tämä kantelu saisi osakseen hyvää journalistista tapaa edistävän kohtelun median itsesääntelyssä, kantelun tarkoitusta ja luonnetta on syytä valaista vähän lähemmin.

JSN:n perussopimuksen mukaan neuvoston tehtävänä on ”tukea hyvää journalistista tapaa”. Sopimuksesta käy edelleen ilmi, että JSN:n tehtävänä on ”tulkita hyvää journalistista tapaa” ja että neuvosto käsittelee asioita ”tehtyjen kanteluiden perusteella”.  

Tämän kantelun tarkoituksena on edistää hyvää journalistista tapaa. Kantelu tarjoaa JSN:lle konkreettisen mahdollisuuden toteuttaa median itsesääntelyä perussopimuksessa määritellyn tehtävän mukaisesti.

Neuvosto voi tulkita tämän kaikki muodolliset ja asialliset vaatimukset täyttävän kantelun perusteella, rikkoiko kantelun kohteena oleva tiedotusväline hyvää journalistista tapaa vai ei.

Koska kantelun kohteena oleva tiedotusväline tosiasiassa jätti korjaamatta olennaisen virheen (JO 20), se mielestäni rikkoi hyvää journalistista tapaa. Siksi kantelun erityisenä tarkoituksena on se, että neuvosto tekee kantelusta langettavan päätöksen ja antaa tiedotusvälineelle huomautuksen.

Tekemällä tästä kantelusta JSN:n kotisivuilla ja tiedotusvälineessä julkaistavan langettavan päätöksen neuvosto voi parhaiten toimia neuvostolle asetetun tehtävän mukaisesti ja tukea median yleisölle tosi tärkeää hyvää journalistista tapaa.

Mutta siinäkin tapauksessa, että JSN:n päätös olisi vapauttava, yleisöä ajatellen on joka tapauksessa oleellista se, että päätös julkaistaan neuvoston kotisivuilla. Vain sillä tavalla yleisö voi saada tietää neuvoston pitävän hyvän journalistisen tavan mukaisena sitä, että tiedotusväline korjaa olennaisen virheen julkaisemalla pelkän vastaväitteen.

Kaikille tätä kantelua lukeville on uskoakseni päivänselvää, että kyse on yhdestä yksittäisestä kantelusta eikä mistään ”massakantelemisesta”.

Jos JSN:n puheenjohtaja alkaa karsia asiavirheen korjaamista koskevia kanteluja niiden määrän perusteella, se synnyttää itsesääntelyn tehtävän ja tarkoituksen kannalta jopa absurdin tilanteen.

Jättämällä virheet järjestään korjaamatta tiedotusvälineet voivat silloin vaikuttaa siihen, ettei JSN tosiasiassa lainkaan tutki niiden menettelyä ja tulkitse, ovatko ne menetelleet hyvän journalistisen tavan vastaisesti vai ei.

Mikäli JSN:n puheenjohtaja karsintaratkaisuillaan tarjoaa tiedotusvälineille tilaisuuden menetellä tällä tavalla, median itsesääntely lakkaa tyystin toimimasta. JSN:n mahdollisuudet tukea hyvää journalistista tapaa katoavat saman tien.

Helsingissä 20.9.2016

Markku Lehtola

vapaa toimittaja

Kivihaantie 1 E 77

00310 Helsinki

040 512 2661

markku.a.lehtola (at) gmail.com

KORJAUSPYYNTÖ

1. elokuuta 2016 15.24

Markku Lehtola

Vastaanottaja: kaius.niemi@hs.fi

Kopio: matti.kalliokoski@hs.fi, hs.paakirjoitus@hs.fi

”Suomen yliopistoväki vaikenee Turkin puhdistuksista” -pääkirjoituksen (1.8.) asiavirhettä koskeva korjauspyyntö

Hei,

Suomen yliopistot UNIFI ry julkaisi jo 22.7.2016 selkeäsanaisen julkilausuman, jossa se tuomitsi yliopistoväen kohtelun Turkissa. Julkilausuman otsikko kuului: ”UNIFI CONDEMNS THE FORCED RESIGNATION OF UNIVERSITY DEANS AND CALLS FOR ACADEMIC FREEDOM IN TURKEY”.

UNIFI ry:n julkilausuman nettiosoite on http://www.unifi.fi/tiedotteet/turkish-academics/. Julkilausumasta kertovaa uutista en onnistunut Helsingin Sanomista löytämään.

Yli viikko sitten julkaistusta UNIFI ry:n kannanotosta huolimatta Helsingin Sanomat väitti tänään yliopistoväkeä syyttävässä pääkirjoituksessaan, että ”yliopistoväki vaikenee”. Väite oli perätön ja olennainen asiavirhe (JO 20), joka on Helsingin Sanomien lukijoiden iloksi syytä oikaista viipymättä.

Tervehdyksin

Markku Lehtola

vapaa toimittaja

Kivihaantie 1 E 77

00310 Helsinki

040 512 2661

markku.a.lehtola [at] gmail.com

JSN:n puheenjohtaja karsi "testaustarkoituksessa tehtynä massakantelemisena" myös hyvän journalistisen tavan edistämiseksi tehdyt kantelut

Heinäkuun 13. päivän postauksessani kerroin siitä, miten JSN:n puheenjohtaja Elina Grundström karsi "Kulissien takana" -raportin julkaisemisen eli 23.4.2016 jälkeen tekemäni kantelut virheiden korjaamatta jättämisestä.

30.6. karsittuja kanteluja oli kaikkiaan 17. Karsintapäätöksistä 16 oli Grundströmin käsialaa. Yhden päätöksistä oli tehnyt JSN:n 1. varapuheenjohtaja Jyrki Huotari; kantelu koski Grundströmin itsensä julkisuudessa levittämää perätöntä ja korjaamatta jätettyä tietoa lähdesuojasta.

Kukin karsittu kantelu oli kuulemma "testaustarkoituksessa tehty massakanteleminen". Kantelun tarkoitus siis oli JSN:n mielestä sopimaton, ja kanteluja oli lisäksi niin paljon, että kyse oli peräti massakantelemisesta.

Porttikiellolta haiskahtaneiden karsintapäätösten jälkeen tein lomailun ja putkiremontin virittelyn ohessa JSN:lle kesän aikana vain muutaman kantelun. Yksi kanteluista koski Helsingin Sanomien perätöntä syntyvyystietoa, yksi Pohjalaisen virheellistä tietoa Postin tuloksesta.

Julkaisin kantelut Faktavahdin blogissa. Hesaria koskevan kantelun voi lukea tästä ja Pohjalaista koskevan kantelun tästä. Pohjalaista koskevaan kanteluun oli livahtanut väärä päiväys: kantelua en tehnyt 3.8. vaan 13.8.

Kummassakin kantelussa korostin, että kantelun tarkoituksena oli edistää hyvää journalistista tapaa. Kantelu tarjosi JSN:lle mahdollisuuden toteuttaa perussopimuksensa mukaista tehtävää, ja langettava päätös tukisi median yleisölle todella tärkeää hyvää journalistista tapaa.

Reilu viikko sitten JSN:n puheenjohtaja päätti karsia sekä Hesaria että Pohjalaista koskevat kantelut. Kumpaakin päätöstään hän perusteli aivan samoin sanoin eli näin:

"Neuvosto ei ota kantelua käsittelyyn, koska kyseessä on testaustarkoituksessa tehty massakanteleminen."

Elina Grundström siis piti jo kahta kantelua massakantelemisena ja "tiesi" kantelijaakin paremmin kantelun tarkoituksen.

JSN päätti äkisti ruveta arvioimaan kantelijoiden motiiveja

Risto Uimonen julisti puheenjohtajakautensa päätteeksi 10.12.2015 neuvoston sivuilla julkaistussa kirjoituksessaan, että "JSN ei jaa kanteluja jyviin ja akanoihin".

Hän korosti neuvoston katsovan, ettei sen tehtävänä ole arvioida kantelijoiden mahdollisia motiiveja tai piilomotiiveja:

"JSN voi ottaa kantaa vain siihen, onko jokin tiedotusväline toiminut vastoin Journalistin ohjetta vai ei."

30.6.2016 ja 8.9.2016 tehdyt karsintaratkaisut osoittavat, että vain puoli vuotta Uimosen julistuksen jälkeen JSN alkoi sittenkin arvioida kantelijoiden mahdollisia motiiveja. Mikä muutoksen yhtäkkiä sai aikaan?

Pystyn näkemään vain yhden selityksen: JSN ei kerta kaikkiaan siedä, että sen harjoittamaa kulissien takaista ei-julkista itsesääntelyä ja sen ratkaisujen perusteluja ruoditaan julkisuudessa.