Iltalehti jätti korjaamatta perättömän tiedon valtionvelan koroista
Iltalehden ärhäkkä ja kaikkitietävä kolumnisti, kirjailija ja ex-yritysjohtaja Kalle Isokallio sotki 4.9. jutussaan prosentin ja prosenttiyksikön käsitteet ja käsitti väärin valtionvelan korkoriskin luonteen.
Näillä eväillä hän tuli levittäneeksi iltapäivälehden lukijoille perätöntä tietoa valtionvelan koroista. Lehden toimitus ei piitannut lukijoidensa oikeudesta saada tärkeästä talousasiasta oikeaa tietoa eikä suostunut oikaisemaan kolumnistinsa kömmähdystä.
Koska kyseessä oli ilmiselvästi Journalistin ohjeiden 20. kohdan tarkoittama olennainen asiavirhe, tein virheen korjaamatta jättämisestä kantelun Julkisen sanan neuvostolle.
Nyt julkaistavan kantelun kohtaloa JSN:n päätöksenteossa on todella kiinnostavaa seurata. Neuvosto nimittäin teki kaksi vuotta sitten langettavan päätöksen jutusta, jossa oli kyse ihan samasta väitteestä kuin nyt Iltalehden tapauksessa.
-----------------------------
Julkisen sanan
neuvosto
00130 Helsinki
Kantelu hyvän
journalistisen tavan rikkomisesta
Kantelun kohde
Iltalehden
nettisivuilla maanantaina 4.9.2016 julkaistu Kalle Isokallion kolumni ”Kanan muisti”.
Kirjoituksen osoite on: http://blogit.iltalehti.fi/kalle-isokallio/2016/09/04/kanan-muisti/
(tarkistettu 3.10.).
Kantelun perusteet
Iltalehden
kolumnisti, kirjailija, ex-yritysjohtaja Kalle Isokallio kritisoi
kirjoituksessaan valtion velanottoa kotimaiseen kulutukseen ja rakentamiseen.
Isokallio huomautti
korkojen nousevan varmasti, vaikka velkaa saataisiinkin ”maailman tappiin”.
Tässä yhteydessä hän esitti koroista faktaväitteen: ”Prosentin nousu nykyvelalla on reilu miljardi.”
Väite oli
perätön, ja se perustui nähtävästi väärinkäsityksiin: kirjoittaja oli
sekoittanut prosentin ja prosenttiyksikön käsitteet ja käsittänyt väärin
valtionvelan korkoriskin luonteen.
Perätön väite talouspolitiikan
arvioimisen kannalta keskeisestä asiasta oli Journalistin ohjeiden 20. kohdan tarkoittama
olennainen virhe, joten lehden tuli korjata se viipymättä JSN:n edellyttämällä
tavalla.
Hallitus arvioi
talousarvioesityksessään 15.9.2016, että valtionvelan korko siihen liittyvine
kustannuksineen (palkkio- ym. kustannukset) on vuonna 2017 noin 1 308 miljoonaa
euroa.
Prosentin nousu
lisäisi näitä korkokustannuksia siten noin 13 miljoonalla eurolla eikä suinkaan
”reilulla miljardilla”, kuten Isokallio virheellisesti väitti.
Jotkut lukijat
kenties oivalsivat Isokallion sekoittaneen keskenään prosenttiyksikön ja
prosentin käsitteet. Hekin tulivat kuitenkin pahoin harhaan johdetuiksi.
Prosenttiyksikön
nousu nykyvelalla ei nimittäin sekään olisi ”reilu miljardi” vaan ainoastaan
alle kolmasosa reilusta miljardista eurosta.
Vuoden 2017
talousarvionsa perusteluissa hallitus arvioi, että ”euroalueen yleisen
korkotason nousu yhdellä prosenttiyksiköllä lisäisi velan korkokustannuksia
noin 320 milj. eurolla vuonna 2017.”
Lehden kolumnisti
oli tekstistään päätellen erehtynyt luulemaan, että koron nousu nostaisi koko noin
100 miljardin euron suuruisen valtionvelan korkoja. Näin ei toki kävisi muun
muassa siitä syystä, että iso osa valtionvelasta on kiinteäkorkoista.
Iltalehden korjaamatta
jättämän asiavirheen olennaisuutta arvioitaessa on syytä muistaa JSN:n
17.9.2014 tekemä langettava päätös 5510/SL/14. Päätös koski väitettä, joka oli
asiasisällöltään aivan sama kuin nyt puheena oleva väite.
Hämeen Sanomien
kolumnisti oli esittänyt luottoluokituksien vaikutuksista väitteen: ”Jos
luokitustamme heikennetään, nousevat korot. Valtionlainoihin pannaan helposti
prosentti lisää, jolloin velanhoitoon tulee vuodessa miljardin lisäkustannus.”
Paperilehdessään
Hämeen Sanomat julkaisi oikaisun, mistä JSN totesi: ”Näin toimiessaan lehti
tunnusti, että kyseessä oli Journalistin ohjeiden tarkoittama olennainen
asiavirhe, jolloin se olisi pitänyt korjata myös verkossa.”
5.9. 2016 pyysin
Iltalehteä korjaamaan Isokallion kolumniin sisältyneen olennaisen asiavirheen.
Kopio korjauspyynnön tekstistä on kantelun kuittauksen perässä.
Päätoimittaja
Petri Hakala vastasi korjauspyyntöön heti ja esitti ”tässä tapauksessa”
menettelyä, jossa ”kolumnistimme pyrkisi täsmentämään viestiään seuraavan
maanantain kirjoituksessa”.
Uudistin saman
tien korjauspyyntöni ja korostin, että esitettty menettely ei täytä sitä hyvän
journalistisen tavan vaatimusta, että olennainen asiavirhe korjataan
viipymättä. Kopio uudistetun pyynnön tekstistä on kantelun lopussa. Mitään
korjausta Iltalehti ei lopultakaan julkaissut.
Kantelun tarkoitus ja
luonne
JSN:n
puheenjohtaja on karsinut kaikki ”Kulissien takana” -raportin julkitulon eli
23.4.2016 jälkeen tekemäni kantelut. Kaikissa niissä on ollut kyse olennaisen asiavirheen
korjaamatta jättämisestä (JO 20).
Jokaisen noista
karsintapäätöksistään JSN:n puheenjohtaja on tehnyt tulkitsematta lainkaan
hyvää journalistista tapaa. Sen sijaan hän on karsinut kunkin yksittäisen
kantelun ikään kuin ”teknisellä” perusteella:
”Neuvosto ei ota kantelua käsittelyyn,
koska kyseessä on testaustarkoituksessa tehty massakanteleminen.”
Puheenjohtajan karsintaratkaisut
perusteluineen ovat olleet hyvin erikoisia, eivätkä ne ole voineet millään
tavalla edistää hyvää journalistista tapaa.
Jotta tämä
kantelu saisi osakseen hyvää journalistista tapaa edistävän kohtelun median
itsesääntelyssä, kantelun tarkoitusta ja luonnetta on syytä valaista vähän lähemmin.
JSN:n
perussopimuksen mukaan neuvoston tehtävänä on ”tukea hyvää journalistista tapaa”. Sopimuksesta käy edelleen ilmi,
että JSN:n tehtävänä on ”tulkita hyvää
journalistista tapaa” ja että neuvosto käsittelee asioita ”tehtyjen kanteluiden perusteella”.
Tämän kantelun
tarkoituksena on edistää hyvää journalistista tapaa. Kantelu tarjoaa JSN:lle konkreettisen
mahdollisuuden toteuttaa median itsesääntelyä perussopimuksessa määritellyn
tehtävän mukaisesti.
Neuvosto voi tulkita
tämän kaikki muodolliset ja asialliset vaatimukset täyttävän kantelun perusteella,
rikkoiko kantelun kohteena oleva tiedotusväline hyvää journalistista tapaa vai
ei.
Koska kantelun
kohteena oleva tiedotusväline jätti korjaamatta olennaisen virheen (JO 20), se mielestäni
rikkoi hyvää journalistista tapaa. Siksi kantelun erityisenä tarkoituksena on
se, että neuvosto tekee kantelusta langettavan päätöksen ja antaa
tiedotusvälineelle huomautuksen.
Tekemällä tästä
kantelusta JSN:n kotisivuilla ja tiedotusvälineessä julkaistavan langettavan päätöksen
neuvosto voi parhaiten toimia neuvostolle asetetun tehtävän mukaisesti ja tukea
median yleisölle tosi tärkeää hyvää journalistista tapaa.
Mutta siinäkin
tapauksessa, että JSN:n päätös olisi vapauttava, yleisöä ajatellen on joka
tapauksessa oleellista se, että päätös julkaistaan neuvoston kotisivuilla. Vain
sillä tavalla yleisö voi saada tiedon siitä, millaisen virheen korjaamatta
jättämistä median itsesääntely ei pidä hyvän journalistisen tavan vastaisena.
Kaikille tätä
kantelua lukeville on uskoakseni päivänselvää, että kyse on yhdestä yksittäisestä
kantelusta eikä mistään ”massakantelemisesta”.
Jos JSN:n
puheenjohtaja alkaa karsia asiavirheen korjaamista koskevia kanteluja niiden määrän
perusteella, se synnyttää itsesääntelyn tehtävän ja tarkoituksen kannalta jopa absurdin
tilanteen.
Jättämällä virheet
järjestään korjaamatta tiedotusvälineet voivat silloin vaikuttaa siihen, ettei
JSN tosiasiassa lainkaan tutki niiden menettelyä ja tulkitse, ovatko ne
menetelleet hyvän journalistisen tavan vastaisesti vai ei.
Mikäli JSN:n
puheenjohtaja karsintaratkaisuillaan tarjoaa tiedotusvälineille tilaisuuden
menetellä tällä tavalla, median itsesääntely lakkaa tyystin toimimasta. JSN:n
mahdollisuudet tukea hyvää journalistista tapaa katoavat saman tien.
Helsingissä 3.10.2016
Markku Lehtola
vapaa toimittaja
Kivihaantie 1 E
77
00310 Helsinki
040 512 2661
markku.a.lehtola
(at) gmail.com
KORJAUSPYYNTÖ
5. syyskuuta
2016 10.59
Markku Lehtola
Vastaanottaja:
petri.hakala@iltalehti.fi, petri.hakala@ilmedia.fi
Kopio: il.toimitus@iltalehti.fi,
il.toimitus@ilmedia.fi
”Kanan muisti”
-kirjoituksen (IL:n nettilehti 4.9.) virhettä koskeva korjauspyyntö
Hei,
lehtesi
kolumnisti Kalle Isokallio kirjoitti valtionvelan koroista näin: ”Vaikka velkaa
saataisiinkin maailman tappiin, niin korot nousevat takuuvarmasti. Prosentin
nousu nykyvelalla on reilu miljardi.”
VM:n
esityksestä valtion ensi vuoden talousarvioksi käy ilmi, että valtionvelan
korkokustannusten arvioidaan olevan ensi vuonna noin 1 348 miljoonaa euroa.
Prosentin nousu korkokustannuksiin olisi siten noin 13,5 miljoonaa euroa eikä
suinkaan reilu miljardi, kuten Kalle Isokallio väitti.
Isokallio
näyttää sotkeneen keskenään prosentit ja prosenttiyksiköt ja käsittäneen asian
kaiketi muutoinkin väärin. Tähän viittaa se VM:n esityksen tieto, että euroalueen
yleisen korkotason nousu yhdellä prosenttiyksiköllä lisäisi valtionvelan
korkokustannuksia ”vain” noin 320 miljoonalla eurolla vuonna 2017.
Käsitykseni
mukaan Isokallion kirjoituksen asiavirhe on Journalistin ohjeiden 20. kohdan
tarkoittama olennainen virhe, joka on syytä korjata viipymättä.
Tervehdyksin
Markku Lehtola
vapaa
toimittaja
Kivihaantie 1
E 77
00310 Helsinki
040 512 2661
markku.a.lehtola@gmail.com
UUDISTETTU KORJAUSPYYNTÖ
5. syyskuuta
2016 15.32
Markku Lehtola
Vastaanottaja:
petri.hakala@iltalehti.fi
Re: ”Kanan
muisti” -kirjoituksen (IL:n nettilehti 4.9.) virhettä koskeva korjauspyyntö
Hei,
minusta
esityksesi ei oikein täytä sitä hyvän journalistisen tavan vaatimusta, että
olennainen asiavirhe korjataan viipymättä. Siksi toivon, että päätät oikaista
kolumnistisi pahan asiavirheen JSN:n edellyttämällä tavalla.
Sitä paitsi en
usko Kalle Isokallion kykenevän laatimaan oikaisua, jossa faktat olisivat
kohdallaan. Toimituksessasi tällaiseen suoritukseen sen sijaan varmasti on tarvittavaa
osaamista.
Tervehdyksin
Markku Lehtola
vapaa
toimittaja
Kivihaantie 1
E 77
00310 Helsinki
040 512 2661
markku.a.lehtola@gmail.com
