Faktavahti

Iltalehti jätti korjaamatta perättömän tiedon valtionvelan koroista

Iltalehden ärhäkkä ja kaikkitietävä kolumnisti, kirjailija ja ex-yritysjohtaja Kalle Isokallio sotki 4.9. jutussaan prosentin ja prosenttiyksikön käsitteet ja käsitti väärin valtionvelan korkoriskin luonteen.

Näillä eväillä hän tuli levittäneeksi iltapäivälehden lukijoille perätöntä tietoa valtionvelan koroista. Lehden toimitus ei piitannut lukijoidensa oikeudesta saada tärkeästä talousasiasta oikeaa tietoa eikä suostunut oikaisemaan kolumnistinsa kömmähdystä.

Koska kyseessä oli ilmiselvästi Journalistin ohjeiden 20. kohdan tarkoittama olennainen asiavirhe, tein virheen korjaamatta jättämisestä kantelun Julkisen sanan neuvostolle.

Nyt julkaistavan kantelun kohtaloa JSN:n päätöksenteossa on todella kiinnostavaa seurata. Neuvosto nimittäin teki kaksi vuotta sitten langettavan päätöksen jutusta, jossa oli kyse ihan samasta väitteestä kuin nyt Iltalehden tapauksessa.

-----------------------------

Julkisen sanan neuvosto

Eteläranta 10

00130 Helsinki

Kantelu hyvän journalistisen tavan rikkomisesta

Kantelun kohde

Iltalehden nettisivuilla maanantaina 4.9.2016 julkaistu Kalle Isokallion kolumni ”Kanan muisti”. Kirjoituksen osoite on: http://blogit.iltalehti.fi/kalle-isokallio/2016/09/04/kanan-muisti/ (tarkistettu 3.10.).

Kantelun perusteet

Iltalehden kolumnisti, kirjailija, ex-yritysjohtaja Kalle Isokallio kritisoi kirjoituksessaan valtion velanottoa kotimaiseen kulutukseen ja rakentamiseen.

Isokallio huomautti korkojen nousevan varmasti, vaikka velkaa saataisiinkin ”maailman tappiin”. Tässä yhteydessä hän esitti koroista faktaväitteen: ”Prosentin nousu nykyvelalla on reilu miljardi.”

Väite oli perätön, ja se perustui nähtävästi väärinkäsityksiin: kirjoittaja oli sekoittanut prosentin ja prosenttiyksikön käsitteet ja käsittänyt väärin valtionvelan korkoriskin luonteen.

Perätön väite talouspolitiikan arvioimisen kannalta keskeisestä asiasta oli Journalistin ohjeiden 20. kohdan tarkoittama olennainen virhe, joten lehden tuli korjata se viipymättä JSN:n edellyttämällä tavalla.

Hallitus arvioi talousarvioesityksessään 15.9.2016, että valtionvelan korko siihen liittyvine kustannuksineen (palkkio- ym. kustannukset) on vuonna 2017 noin 1 308 miljoonaa euroa.

Prosentin nousu lisäisi näitä korkokustannuksia siten noin 13 miljoonalla eurolla eikä suinkaan ”reilulla miljardilla”, kuten Isokallio virheellisesti väitti.

Jotkut lukijat kenties oivalsivat Isokallion sekoittaneen keskenään prosenttiyksikön ja prosentin käsitteet. Hekin tulivat kuitenkin pahoin harhaan johdetuiksi.

Prosenttiyksikön nousu nykyvelalla ei nimittäin sekään olisi ”reilu miljardi” vaan ainoastaan alle kolmasosa reilusta miljardista eurosta.

Vuoden 2017 talousarvionsa perusteluissa hallitus arvioi, että ”euroalueen yleisen korkotason nousu yhdellä prosenttiyksiköllä lisäisi velan korkokustannuksia noin 320 milj. eurolla vuonna 2017.”

Lehden kolumnisti oli tekstistään päätellen erehtynyt luulemaan, että koron nousu nostaisi koko noin 100 miljardin euron suuruisen valtionvelan korkoja. Näin ei toki kävisi muun muassa siitä syystä, että iso osa valtionvelasta on kiinteäkorkoista.

Iltalehden korjaamatta jättämän asiavirheen olennaisuutta arvioitaessa on syytä muistaa JSN:n 17.9.2014 tekemä langettava päätös 5510/SL/14. Päätös koski väitettä, joka oli asiasisällöltään aivan sama kuin nyt puheena oleva väite.

Hämeen Sanomien kolumnisti oli esittänyt luottoluokituksien vaikutuksista väitteen: ”Jos luokitustamme heikennetään, nousevat korot. Valtionlainoihin pannaan helposti prosentti lisää, jolloin velanhoitoon tulee vuodessa miljardin lisäkustannus.”

Paperilehdessään Hämeen Sanomat julkaisi oikaisun, mistä JSN totesi: ”Näin toimiessaan lehti tunnusti, että kyseessä oli Journalistin ohjeiden tarkoittama olennainen asiavirhe, jolloin se olisi pitänyt korjata myös verkossa.”

5.9. 2016 pyysin Iltalehteä korjaamaan Isokallion kolumniin sisältyneen olennaisen asiavirheen. Kopio korjauspyynnön tekstistä on kantelun kuittauksen perässä.

Päätoimittaja Petri Hakala vastasi korjauspyyntöön heti ja esitti ”tässä tapauksessa” menettelyä, jossa ”kolumnistimme pyrkisi täsmentämään viestiään seuraavan maanantain kirjoituksessa”.

Uudistin saman tien korjauspyyntöni ja korostin, että esitettty menettely ei täytä sitä hyvän journalistisen tavan vaatimusta, että olennainen asiavirhe korjataan viipymättä. Kopio uudistetun pyynnön tekstistä on kantelun lopussa. Mitään korjausta Iltalehti ei lopultakaan julkaissut.

Kantelun tarkoitus ja luonne

JSN:n puheenjohtaja on karsinut kaikki ”Kulissien takana” -raportin julkitulon eli 23.4.2016 jälkeen tekemäni kantelut. Kaikissa niissä on ollut kyse olennaisen asiavirheen korjaamatta jättämisestä (JO 20).

Jokaisen noista karsintapäätöksistään JSN:n puheenjohtaja on tehnyt tulkitsematta lainkaan hyvää journalistista tapaa. Sen sijaan hän on karsinut kunkin yksittäisen kantelun ikään kuin ”teknisellä” perusteella:

”Neuvosto ei ota kantelua käsittelyyn, koska kyseessä on testaustarkoituksessa tehty massakanteleminen.”

Puheenjohtajan karsintaratkaisut perusteluineen ovat olleet hyvin erikoisia, eivätkä ne ole voineet millään tavalla edistää hyvää journalistista tapaa.

Jotta tämä kantelu saisi osakseen hyvää journalistista tapaa edistävän kohtelun median itsesääntelyssä, kantelun tarkoitusta ja luonnetta on syytä valaista vähän lähemmin.

JSN:n perussopimuksen mukaan neuvoston tehtävänä on ”tukea hyvää journalistista tapaa”. Sopimuksesta käy edelleen ilmi, että JSN:n tehtävänä on ”tulkita hyvää journalistista tapaa” ja että neuvosto käsittelee asioita ”tehtyjen kanteluiden perusteella”.  

Tämän kantelun tarkoituksena on edistää hyvää journalistista tapaa. Kantelu tarjoaa JSN:lle konkreettisen mahdollisuuden toteuttaa median itsesääntelyä perussopimuksessa määritellyn tehtävän mukaisesti.

Neuvosto voi tulkita tämän kaikki muodolliset ja asialliset vaatimukset täyttävän kantelun perusteella, rikkoiko kantelun kohteena oleva tiedotusväline hyvää journalistista tapaa vai ei.

Koska kantelun kohteena oleva tiedotusväline jätti korjaamatta olennaisen virheen (JO 20), se mielestäni rikkoi hyvää journalistista tapaa. Siksi kantelun erityisenä tarkoituksena on se, että neuvosto tekee kantelusta langettavan päätöksen ja antaa tiedotusvälineelle huomautuksen.

Tekemällä tästä kantelusta JSN:n kotisivuilla ja tiedotusvälineessä julkaistavan langettavan päätöksen neuvosto voi parhaiten toimia neuvostolle asetetun tehtävän mukaisesti ja tukea median yleisölle tosi tärkeää hyvää journalistista tapaa.

Mutta siinäkin tapauksessa, että JSN:n päätös olisi vapauttava, yleisöä ajatellen on joka tapauksessa oleellista se, että päätös julkaistaan neuvoston kotisivuilla. Vain sillä tavalla yleisö voi saada tiedon siitä, millaisen virheen korjaamatta jättämistä median itsesääntely ei pidä hyvän journalistisen tavan vastaisena.

Kaikille tätä kantelua lukeville on uskoakseni päivänselvää, että kyse on yhdestä yksittäisestä kantelusta eikä mistään ”massakantelemisesta”.

Jos JSN:n puheenjohtaja alkaa karsia asiavirheen korjaamista koskevia kanteluja niiden määrän perusteella, se synnyttää itsesääntelyn tehtävän ja tarkoituksen kannalta jopa absurdin tilanteen.

Jättämällä virheet järjestään korjaamatta tiedotusvälineet voivat silloin vaikuttaa siihen, ettei JSN tosiasiassa lainkaan tutki niiden menettelyä ja tulkitse, ovatko ne menetelleet hyvän journalistisen tavan vastaisesti vai ei.

Mikäli JSN:n puheenjohtaja karsintaratkaisuillaan tarjoaa tiedotusvälineille tilaisuuden menetellä tällä tavalla, median itsesääntely lakkaa tyystin toimimasta. JSN:n mahdollisuudet tukea hyvää journalistista tapaa katoavat saman tien.

Helsingissä 3.10.2016

Markku Lehtola

vapaa toimittaja

Kivihaantie 1 E 77

00310 Helsinki

040 512 2661

markku.a.lehtola (at) gmail.com

KORJAUSPYYNTÖ

5. syyskuuta 2016 10.59

Markku Lehtola

Vastaanottaja: petri.hakala@iltalehti.fi, petri.hakala@ilmedia.fi

Kopio: il.toimitus@iltalehti.fi, il.toimitus@ilmedia.fi

”Kanan muisti” -kirjoituksen (IL:n nettilehti 4.9.) virhettä koskeva korjauspyyntö

Hei,

lehtesi kolumnisti Kalle Isokallio kirjoitti valtionvelan koroista näin: ”Vaikka velkaa saataisiinkin maailman tappiin, niin korot nousevat takuuvarmasti. Prosentin nousu nykyvelalla on reilu miljardi.”

VM:n esityksestä valtion ensi vuoden talousarvioksi käy ilmi, että valtionvelan korkokustannusten arvioidaan olevan ensi vuonna noin 1 348 miljoonaa euroa. Prosentin nousu korkokustannuksiin olisi siten noin 13,5 miljoonaa euroa eikä suinkaan reilu miljardi, kuten Kalle Isokallio väitti.

Isokallio näyttää sotkeneen keskenään prosentit ja prosenttiyksiköt ja käsittäneen asian kaiketi muutoinkin väärin. Tähän viittaa se VM:n esityksen tieto, että euroalueen yleisen korkotason nousu yhdellä prosenttiyksiköllä lisäisi valtionvelan korkokustannuksia ”vain” noin 320 miljoonalla eurolla vuonna 2017.

Käsitykseni mukaan Isokallion kirjoituksen asiavirhe on Journalistin ohjeiden 20. kohdan tarkoittama olennainen virhe, joka on syytä korjata viipymättä.

Tervehdyksin

Markku Lehtola

vapaa toimittaja

Kivihaantie 1 E 77

00310 Helsinki

040 512 2661

markku.a.lehtola@gmail.com

UUDISTETTU KORJAUSPYYNTÖ

5. syyskuuta 2016 15.32

Markku Lehtola

Vastaanottaja: petri.hakala@iltalehti.fi

Re: ”Kanan muisti” -kirjoituksen (IL:n nettilehti 4.9.) virhettä koskeva korjauspyyntö

Hei,

minusta esityksesi ei oikein täytä sitä hyvän journalistisen tavan vaatimusta, että olennainen asiavirhe korjataan viipymättä. Siksi toivon, että päätät oikaista kolumnistisi pahan asiavirheen JSN:n edellyttämällä tavalla.

Sitä paitsi en usko Kalle Isokallion kykenevän laatimaan oikaisua, jossa faktat olisivat kohdallaan. Toimituksessasi tällaiseen suoritukseen sen sijaan varmasti on tarvittavaa osaamista.

Tervehdyksin

Markku Lehtola

vapaa toimittaja

Kivihaantie 1 E 77

00310 Helsinki

040 512 2661

markku.a.lehtola@gmail.com