Faktavahti

Hitlerin T4-ohjelman ajatus kelpasi Helsingin Sanomille eutanasian määritelmäksi

Surullisenkuuluisassa "Aktion T4"-ohjelmassaan natsit tappoivat toisen maailmansodan aikana kymmeniätuhansia henkisesti ja fyysisesti vammaisia. Natsi-ideologia piti heitä epätoivottuina ihmisinä yhteiskunnassa.

Julmaa joukkomurhaohjelmaansa natsit kutsuivat sievistelevää kiertoilmaisua eli eufemismia käyttäen "eutanasiaohjelmaksi". Tunnettu natsien ilmaisu oli esimerkiksi "Kindereuthanasie".

Vuonna 2016 Hitlerin T4-ohjelman ajatus kelpasi meillä hämmästyttävästi maan ykköslehdelle eli Helsingin Sanomille eutanasian määritelmäksi. Kas näin:

23.6.2016 HS julkaisi Jörn Donnerin lyhyen yleistajuisen tutkielman eli esseen "Mitä hyötyä minusta enää on?". Esseessään Donner pohti sitä, onko yhteiskunnan kannalta ylipäätään järkeä pitää vanhaa ihmistä elossa.

Tässä kontekstissa niin kansanedustajana kuin Euroopan parlamentin jäsenenäkin toiminut kirjailija ja yhteiskunnallinen vaikuttaja esitti väitteen: 

"Yhteiskunnassa epätoivottujen ihmisten tappamista kutsutaan eutanasiaksi, ja sitä harjoitti Hitler."

Hitleriläiset natsit kyllä kutsuivat "yhteiskunnassa epätoivottujen ihmisten tappamista" eufemistisesti eutanasiaksi, mutta oikeasti eutanasia tarkoittaa jotain aivan muuta.

Valtakunnallinen sosiaali- ja terveysalan eettinen neuvottelukunta ETENE hyväksyi 15.12.2011 kannanoton, jossa se liputti varovaisesti eutanasian mahdollisuuden puolesta. Vähälle huomiolle jääneessä kannanotossaan ETENE määritteli eutanasian käsitteen näin:

"[E]utanasia tarkoittaa tarkoituksellista, aktiivista tointa potilaan elämän lopettamiseksi silloin, kun potilas toistuvasti ja harkitusti sitä pyytää sietämättömän kärsimyksen ja parantumattoman sairauden vuoksi."

Kuolemansairas yksilö siis itse pyytää elämänsä lopettamista sietämättömän kärsimyksensä vuoksi. Tämä ajatus sisältyy eutanasian käsitteeseen kaikissa maissa, joissa yksilöille on suotu eutanasian mahdollisuus.

Eutanasiaksi ei sen sijaan kutsuta "yhteiskunnassa epätoivottujen ihmisten tappamista", vaikka Jörn Donner niin HS:n lukijoita harhaanjohtaen väitti.

Pidin Donnerin perätöntä väitettä olennaisena asiavirheenä ja pyysin Hesarin toimitusta korjaamaan virheen. Tässä yhteydessä kävi ilmi, ettei natsien T4-ohjelman ajatus ollut livahtanut eutanasian määritelmänä lehden sivuille suinkaan vahingossa.

Esseen tekstiä editoinut toimittaja oli kiinnittänyt huomiota eutanasian käsitteeseen, mutta Donner oli halunnut pitää kiinni eutanasia-sanasta. Niinpä toimittaja sitten hyväksyikin eutanasia-sanan käytön "taiteelliseksi valinnaksi" ja Donnerille ominaiseksi "provokaatioksi".

Minusta esseen tyylilajiin liittyvä "taiteellinen valinta" ja esseen provokatiivinen tarkoitus eivät  voineet oikeuttaa levittämään perätöntä tietoa.

HS:n toimituksen johdon mielestä kyseessä ei kuitenkaan ollut asiavirhe. Tätä kantaansa se perusteli ajatuksella, että eutanasialla on historiallisesti useita eri merkityksiä.

Yhteiskunnallisen keskustelun mahdollisuutta ajatellen on joka tapauksessa aika erikoista, että maan ykköslehti hyväksyy Hitlerin T4-ohjelman kauhean ja epäeettisen idean eutanasian määritelmäksi.