Faktavahti

Erään pääkirjoituksen anatomia

Yksi journalismin kiinnostavia ilmiöitä on se, miten toimittajat unohtavat lähdekritiikin vaatimukset kirjoittaessaan yleisesti hyviksi koetuista asioista. Ilkka-lehden tämänpäiväinen pääkirjoitus on oiva esimerkki tästä ilmiöstä.

Ilkka tukee vahvasti Mielenterveyspoliittisen neuvottelukunnan vaatimusta itsemurhien kansallisen ehkäisyohjelman laatimisesta ja on totta kai hyvällä asialla. Itsemurhaluvut ovat Suomessa varsinkin pohjoismaisittain yhä aivan liian korkeita, uskoakseni meidän kaikkien mielestä.

Vaadittu ohjelma varmasti toisikin potkua itsemurhien ehkäisyyn. Ilkan mukaan ohjelma toisi siihen järjestelmällisyyttä, "vaikka syyt itsemurhiin ovatkin yhteiskunnan pahoinvoinnissa ja kovissa arvoissa".

Ilkka muistuttaa, että "pitkäaikaistyöttömyys ja köyhyyden lisääntyminen sekä päihteet näkyvät selvästi itsemurhatilastoissa". Katsokaamme siis muutamia tilastolukuja.

1990

Vuonna 1990 eli juuri ennen 1990-luvun alkuvuosien synkkää ja syvää lamaa tehtiin 1 520 itsemurhaa. Ikävakioitu itsemurhakuolleisuus oli Tilastokeskuksen mukaan 31,0 itsemurhaa keskiväkiluvun 100 000 henkeä kohden.

Pitkäaikaistyöttömiä oli vuonna 1990 noin 3 000. Tosi pienituloisia (pienituloisuuden raja 40 % koko väestön mediaanitulosta) oli kaikkiaan 88 000.

Köyhyysvaje eli pienituloisten tulomediaanin ja koko väestön pienituloisuusrajan erotus oli 16,2 prosenttia tuosta rajasta.

2014

Vuonna 2014 pitkäaikaistyöttömiä oli noin 90 000. Tosi pienituloisia oli 128 000, ja köyhyysvaje oli kasvanut 17,6 prosenttiin.

Pitkäaikaistyöttömien määrä siis oli 30-kertaistunut, ja tosi pienituloisia oli noin 40 000 enemmän kuin vuonna 1990. Tosi pienituloisten köyhyysvajekin oli jonkin verran kasvanut.

Itsemurhia tehtiin vuonna 2014 kaikkiaan 789. Ikävakioitu itsemurhakuolleisuus oli pudonnut alle puoleen eli 14,6 itsemurhaan keskiväkiluvun 100 000 henkeä kohden.

Mitä tilastoluvuista pitäisi ajatella?

Ilkan mielestä siis syyt itsemurhiin ovat muun muassa yhteiskunnan pahoinvoinnissa. No, ainakin pitkäaikaistyöttömyytenä ja köyhyytenä mitattu pahoinvointi on neljännesvuosisadassa lisääntynyt huimasti.

Itsemurhakuolleisuus on kuitenkin samana aikana vähentynyt dramaattisesti eli alle puoleen. Ilkan logiikalla itsemurhakuolleisuuden kaiketi olisi pitänyt kasvaa, eikä vain vähän vaan rutkasti.

No, mitä tästä kaikesta nyt sitten pitäisi ajatella? On ilmiselvää, että Ilkka on perustellut hyvää asiaa lukijoilleen argumentein, jotka eivät siedä päivänvaloa. Lukijat ovat tulleet harhaanjohdetuiksi.

Ilkan lukijoita pitäisi nyt varmaankin yrittää auttaa ja pyytää lehteä oikomaan ihan mahdotonta argumentointiaan. En oikein tiedä. Ei Ilkka kuitenkaan suostuisi oikaisua julkaisemaan.

Toisaalta oikaisupyynnön tekemistä puoltaisi se näkökohta, että eteläpohjalaiset eivät ole pahoja ihmisiä, joita sopii hyvän asian puolesta huiputtaa. Mitä mieltä sinä olet?