Faktavahti

Elinkautinen elinkautiseksi – osa 2

22.10.2017 ruodin Faktavahti-blogissa Karjalaisen 18.10. pääkirjoitusta, joka otti kantaa elinkautisen vankeusrangaistuksen pidentämiseen oikeastikin elinkautiseksi. Postauksen voi lukea tästä.

Pääkirjoituksen sytykkeenä oli ollut Uutissuomalaisen teettämä kysely, jossa peräti 61 % vastaajista oli ilmoittanut kannattavansa elinkautisen pidentämistä käytännössäkin elinkautiseksi.

Karjalainen torjui tuollaisen muutoksen rangaistuksen täytäntöönpanoon muun muassa viittaamalla "vankeinhoidon asiantuntijoihin".

Kirjoituksessa anonyymeiksi jääneiden asiantuntijoiden mielestä tuo muutos johtaisi kohtuuttomiin seurauksiin: vankien määrä lisääntyisi merkittävästi ja vuosikustannukset valtiolle kasvaisivat satoja miljoonia euroja.

Aiemmassa postauksessa kerrotuista syistä pidin tätä Karjalaisen esittämää perustelua pääkirjoituksen kirjoittajan väärinkäsityksenä. Siksi lähetin toimitukselle oikaisupyynnön ja julkaisin sen saman tien.

Asiantuntijan "laajempi" arvio kustannuksista

Päätoimittaja Pasi Koivumaa vastasi oikaisupyyntööni 23.10. Hän kertoi lehtensä pääkirjoituksen lukujen perustuneen Väli-Suomen Median uutispalvelun asiakaslehdissä 17.10. julkaistuun uutiseen.

Siinä Rikosseuraamuslaitoksen pääjohtaja Esa Vesterbacka kertoo luvut "täsmälleen samalla tavoin kuin ne ovat pääkirjoituksessammekin", Koivumaa huomautti:

"Koska meillä ei ole mitään syytä epäillä Vesterbackan asiantuntemusta tässä asiassa ja hän nähdäksemme arvioi laajemmin kokonaiskustannuksia erotuksena esittämäsi toimintakertomuksen muihin lukuihin, ei oikaisulle ole tarvetta."

Kun käytössäni oli ollut vain STT:n lyhyt, Karjalaisen nettilehdessä julkaistu uutinen, oli pakko pistäytyä kirjastossa lukemassa Karjalaisen printtilehdestä, mitä RISE:n pääjohtaja Vesterbacka oli sanonut 17.10. julkaistussa jutussa.

Ja näin hän oli mm. Karjalaisessa, Keskisuomalaisessa, Keski-Uusimaassa ja Etelä-Suomen Sanomissa kommentoinut Uutissuomalaisen kyselyn ajatusta elinkautisen pidentämisestä oikeasti elinkautiseksi:

"Tarvittaisiin tuhansia uusia vankipaikkoja ja satojen miljoonien eurojen lisäystä vuosittaisiin toimintamenoihin. Yksi vankipaikka maksaa 200 000 euroa."

Koska tämä hämmentävä kommentti haiskahti oikaisua vaativalta toimittajan väärinkäsitykseltä, lähetin pääjohtaja Vesterbackalle 24.10. meilin, jossa tivasin selitystä kommenttiin.

Kysyin, mistä ihmeestä voisi tulla tuhansien uusien vankipaikkojen tarve, ja mistä tulisivat peräti satojen miljoonien eurojen lisäykset RISE:n vuosittaisiin toimintamenoihin.

Vesterbacka vastasi heti 24.10. ja totesi, ettei kyseessä varmaankaan ollut väärinkäsitys. Osa hänen sanomastaan vain oli huonosti havaittavana "rivien välissä", pääjohtaja totesi.

Hän kertoi vastaavansa kysymyksiin tarkemmin myöhemmin, "varmaan tänään illalla". No, mitään vastausta en ole saanut Vesterbackalta. Siksi onkin vain arvailtava, mitä hän kommentillaan oikein tarkoitti.

"Rivien välissä" oleva osa Esa Vesterbackan sanomasta kenties sisältyi kommenttiin, jonka mukaan "seuraamusjärjestelmän tulee olla looginen kokonaisuus, jossa eri rangaistukset ovat ankaruudeltaan oikeassa suhteessa keskenään. Todellinen elinkautinen merkitsisi oleellisesti nykyistä ankarampia rangaistuksia".

Ota tästä nyt sitten selvää. Miksi todellinen elinkautinen merkitsisi oleellisesti nykyistä ankarampia rangaistuksia? Vaatiiko joku rikosten rangaistuksiin liittyvä suhteellisuusperiaate sitä?

Jos murhista tuomitut elinkautiset alettaisiin panna täytäntöön oikeasti elinkautisina, niin olisiko muista rikoksista tosiaankin pakko alkaa tuomita nykyistä paljon kovempia rangaistuksia?

RISE:n pääjohtaja on minusta julmia tuomioita janoaville suomalaisille selityksen velkaa kryptisestä kommentistaan. Uutissuomalainen puolestaan saisi katua käsittämätöntä kyselyään, ja samaa toivoisi kyselystä uutisoineiden medioidenkin tekevän.

Mieletön kysely

Henkirikollisuuden tutkija Martti Lehti toteaa Henkirikoskatsaus 2017 -julkaisussa, että "Suomessa surmataan ihmisiä tällä hetkellä vähemmän kuin koskaan aiemmin tunnetun historiamme kuluessa".

Vuosina 1920–1932 henkirikoksen uhrina kuoli vuosittain keskimäärin 8,4 henkilöä 100 000 asukasta kohti, vuosina 2010–2015 enää 1,5 henkilöä 100 000 asukasta kohti.

Mitä tarkoitusta varten meidän nyt pitäisi ruveta keskustelemaan elinkautisten pidentämisestä oikeasti elinkautisiksi? Mitä moisella muutoksella muka saavutettaisiin?

Mitä Uutissuomalainen mielettömällä kyselyllään oikein tavoitteli? Tietääkseni kukaan täysijärkinen, vakavasti otettava toimija ei ole edes ehdottanut elinkautisten pidentämistä järjestään elinkautisiksi.