Faktavahti

Faktavahti vie tsekkauksen pitkälle

Niukoin resurssein toimiva media kompuroi tuon tuosta tietojen varmentamisessa. Se julkaisee uutisia, pääkirjoituksia, kolumneja ja yleisönosaston kirjoituksia varmentamatta etukäteen, että faktatiedot pitävät varmasti paikkansa.

Koska ”verification” ontuu eikä takaa median yleisön oikeuksia, tarvitaan puuhaa, josta käytetään maailmalla nimitystä ”fact-checking”. Julkaistujen faktaväitteiden ja tietojen paikkansapitävyys on siis tsekattava jälkikäteen.

Suomessa tätä tsekkausta on jo jonkin aikaa harrastanut idealtaan ja toimintatavoiltaan jännä Faktabaari. Ajatuksenani on täydentää Faktabaarin toimintaa sillä tavalla, että vien tsekkauksen vähän pitemmälle.

En ainoastaan tarkista faktojen paikkansapitävyyttä ja kirjoita vain siitä. Kun törmään sellaiseen perättömään tietoon, olennaiseen asiavirheeseen, jolla on yleistä merkitystä, pyydän toimitusta oikaisemaan virheensä.

Jos toimitus julkaisee korjauksen, tsekkailen, onko virhe tullut korjatuksi kunnolla; kokemukseni mukaan toimitukset eivät aina ikävä kyllä korjaa asiavirheitään, niin että ne tulisivat oikeastikin korjatuiksi.

Ellei toimitus ollenkaan suostu korjaamaan virhettään, kirjoittelen aina kantelun median aitoa itsesääntelyä harjoittavalle Julkisen sanan neuvostolle (JSN).

Blogissani kerron kaikesta tästä. Kerron julkaistuista asiavirheistä, niiden korjaamisesta, virheitä koskevista korjauspyynnöistä ja kanteluista JSN:lle.

Kerron, miten kanteluille käy JSN:n päätöksenteossa. Jos JSN:n puheenjohtaja karsii kantelun eli päättää olla ottamatta sitä neuvostossa käsiteltäväksi, kerron siitäkin.

Tuon kantelujen karsintana harjoitetun kulissien takaisen, ei-julkisen itsesääntelyn julkisuuteen ja blogini lukijoiden tietoon. Pyrin myös ruotimaan kriittisesti JSN:n ratkaisuja, joissa tulkitaan hyvää journalistista tapaa.

En tietenkään omaa mitään ylivertaista kykyä arvioida, ovatko julkaistut virheet olleet journalismin eettisen koodin eli Journalistin ohjeiden tarkoittamalla tavalla olennaisia ja siksi korjausta vaativia.

Faktavahdin JSN-testin pointti ei olekaan tässä. Pointti on siinä, että medialystin maksavan yleisön tulee voida arvioida sitä, miten JSN tulkitsee hyvää journalistista tapaa.

Jos JSN julkaisee vain osan hyvää journalistista tapaa koskevista tulkinnoistaan, kuten nyt, yleisö ei tosiasiassa voi arvioida median itsesääntelyn linjauksia.

Suomalaiset eivät vielä tiedä, millaisten asiavirheiden korjaamatta jättämistä JSN ei pidä hyvän journalistisen tavan vastaisena. Niinpä he eivät nyt voi ottaa kantaa siihen, millaiset virheet saa heidän mielestään jättää korjaamatta ja millaiset virheet taas pitää korjata.

Tällainen mahdollisuus kansalaisilla pitäisi totta kai olla. Siksi Faktavahdin ”missio” on se, että hyvän journalistisen tavan tulkitseminen avataan median itsesääntelyssä täysin läpinäkyväksi.

Saattaa käydä niin, ettei avoimuuden ja läpinäkyvyyden nimiin vannova media etujärjestöineen hevin suostu avaamaan median aitoa itsesääntelyä läpinäkyväksi.

Tarvitaan ehkä kansanliikettä, somen suomalaista ”arabikevättä”, joka pakottaa median ja sen itsesääntelyn lopettamaan kansalaisten oikeuksia loukkaavan kähmintänsä kulissien takana.