Etelä-Suomen Sanomat väitti 11.3.2017 pääkirjoituksessaan, että "tällä haavaa Ylen tehtäviä ei ole määritelty mitenkään". Lehden väite oli pötyä, valemedian tapaista tahallisten valheiden levitystä.
Koska ESS:n toimitus ei suostunut korjaamaan perätöntä väitettään, lähetin JSN:lle tänään kantelun olennaisen asiavirheen korjaamatta jättämisestä.
Julkaisen saman tien kantelun korjauspyyntöineen. Siitä selviää uskoakseni hyvin, miksi lehden väite oli hölynpölyä.
Väitteen valheellisuuden voi helposti nähdä myös Yleisradio Oy:stä annetun lain (22.12.1993/1380) 3. luvun 7. pykälästä, jossa Ylen tehtävistä säädetään:
Bisnestensä etuja ajavat lehtitalot äänitorvineen ovat jo pitkään vaatineet, että edellä olevan pykälän ensimmäisen momentin mainitsemasta täyden palvelun periaatteesta pitää luopua. Vaatimuksen perustelut käyvät ilmi esimerkiksi Matti Vanhasen hallituksen 21.4.2005 lakiesityksestä (43/2005).
Lehtifirmat perustelivat vaatimustaan mm. kilpailupoliittisilla syillä. "Lisäksi kaupalliset toimijat katsovat, että luopumisella parannettaisiin julkisen palvelun yhtiön ja kaupallisten toimijoiden välistä työnjakoa siten, että resursseja voitaisiin lisätä sellaisiin toimiin, joita kaupallinen palvelu ei tuota ja vastaavasti vähentää resursseja toimista, jotka kaupalliset yhtiöt hoitavat", lakiesityksessä todettiin.
Politiikan päättäjät eivät lehtibisneksen vaatimuksiin Ylen tehtäviä lisättäessä ja täsmennettäessä taipuneet, mutta eivät "kaupalliset toimijat" vaatimuksistaan tietenkään luopuneet. Vaatimukset Ylen tehtävien rajaamisesta lehtibisneksen haluamalla tavalla jatkuivat.
Keväällä 2009 kansanedustaja Mika Lintilän johtama, Ylen rahoitusta selvittänyt työryhmä oli päättämässä työtään ja valmistautui julkaisemaan ehdotuksensa.
Vähän ennen työryhmän ehdotusten julkituloa lehtibisneksen lobbari opasti ei-julkisessa muistiossaan lehtiä, miten "on syytä välittää koordinoidusti yksityisten tiedotusvälineiden viestejä julkisuuteen".
"Koordinoidusti" tuli välittää julkisuuteen muun muassa sitä viestiä, että Yleisradiolakiin pitää saada tarkennus julkisen palvelun määrittelyyn.
"Nykyinen laki on ylilavea ja jättää Ylelle täyden palvelun nimissä vapaat kädet laajentaa toimintaansa myös alueille, joilla valtion tukema toimija selkeästi vääristää kilpailua", lobbari opasti.
Mainittakoon tässä kohtaa, että samainen lobbari, Pasi Kivioja, toimii tätä nykyä Julkisen sanan neuvostossa varmistamassa mm. sitä, että kulissien takainen, ei-julkinen itsesääntely voi jatkua.
Sittemmin vaatimusta Ylen tehtävien rajaamiseksi lehtibisneksen mitoille sopivaksi on ajettu sillä härskillä väitteellä, että Ylen tehtäviä ei ole lainkaan määritelty.
Jo ennen Etelä-Suomen Sanomia esimerkiksi Pohjalainen esitti tällaisen väitteen 5.2.2015 pääkirjoituksessaan. Suorasukaisesti Pohjalainen väitti, että "Yleisradiolaki ei määrittele Ylen tehtäviä, vaan julkista palvelua voi olla kevyt viihde yhtä lailla kuin tiukka asiaohjelma".
JSN:n silloinen puheenjohtaja Risto Uimonen karsi kantelun Pohjalaisen virheen korjaamatta jättämisestä. Uimosen mielestä kyseessä ei ollut olennainen asiavirhe, vaan "lehden kanta siihen, että Yleisradiolaki ei riittävän tarkasti määrittele yhtiön tehtäviä".
Lehden "Yleisradiolaki ei määrittele Ylen tehtäviä" -väite siis olikin lehden kanta siihen, että laki ei "riittävän tarkasti" määrittele Ylen tehtäviä. Tästä tapauksesta olen kertonut Kulissien takana -raportissa sivulla 27.
-----------------------------
Julkisen sanan
neuvosto
Fredrikinkatu 25
A 8
00120 Helsinki
Kantelu hyvän
journalistisen tavan rikkomisesta
Kantelun kohde
”Ylelle tarvitaan
rajat, ei poliittista ohjausta” -pääkirjoitus Etelä-Suomen Sanomien nettilehdessä
11.3.2017. Kirjoituksen osoite netissä on http://www.ess.fi/Mielipide/paakirjoitukset/art2353712
(tarkistettu 4.4.2017).
Kantelun perusteet
Eduskunnan
käymää keskustelua yleisradiolain muutoksesta ruotiessaan Etelä-Suomen Sanomat
korosti, että Yle tarvitsee ”selvästi määritellyt tehtävät, joiden perusteella
myös sen rahoituksen tarve määritellään uudestaan maltillisemmalle tasolle”.
Tässä yhteydessä
pääkirjoituksen kirjoittaja esitti väitteen: ”Tällä haavaa Ylen tehtäviä ei ole määritelty mitenkään.”
Lehden väite oli
perätön ja johti harhaan kaikkia niitä lukijoita, jotka eivät tiedä, millä
tavalla Yleisradion toimintaa on säännelty ja säännellään. Perätön väite oli
olennainen asiavirhe (JO 20).
Ylen julkisen
palvelun tehtävät määritellään Yleisradio Oy:stä annetun lain (22.12.1993/1380)
3. luvun 7. pykälässä.
Sen ensimmäisessä
momentissa säädetään: ”Yhtiön tehtävänä
on tuoda monipuolinen ja kattava julkisen palvelun televisio- ja
radio-ohjelmisto siihen liittyvine oheis- ja lisäpalveluineen jokaisen saataville
yhtäläisin ehdoin. Näitä ja muita julkisen palvelun sisältöpalveluja voidaan
tarjota yleisissä viestintäverkoissa valtakunnallisesti ja alueellisesti.”
Pykälän 7 toisessa
momentissa on vielä 7-kohtainen, yksityiskohtainen luettelo tehtävistä, jotka
”erityisesti” kuuluvat Ylen julkiseen palveluun. Näitä tehtäviä on kansanvallan
tukemisesta aina viranomaistiedotusten välittämiseen asti.
Edellä kerrottu
osoittaa, miten valheellinen oli ESS:n väite, että ”tällä haavaa Ylen tehtäviä
ei ole määritelty mitenkään”; Ylen tehtävät on määritelty peräti eduskunnan
säätämässä laissa.
12.3.2017
lähetin ESS:n toimitukselle olennaista asiavirhettä koskevan korjauspyynnön.
Sen teksti on kantelun kuittauksen perässä.
Päätoimittaja
Perttu Kauppinen vastasi korjauspyyntöön 16.3.2017. Vastauksessaan hän korosti,
että ”Ylen tehtäviä ei ole määritelty
mitenkään niin, että tämä määrittely rajaisi Ylen toimintaa”.
Vastauksen
mukaan Ylen tehtäviä ei siis ole määritelty ESS:n haluamalla tavalla. Tämä
lehden kanta ei oikeuttanut lukijoiden harhaanjohtamista väitteellä, että Ylen
tehtäviä ei ole määritelty mitenkään.
Koska
Etelä-Suomen Sanomat ei pyynnöstä huolimatta korjannut olennaista asiavirhettään,
lehti rikkoi hyvää journalistista tapaa (JO 20).
Kantelun tarkoitus ja luonne
JSN:n
puheenjohtaja on karsinut kaikki ”Kulissien takana” -raportin julkitulon eli
23.4.2016 jälkeen tekemäni kantelut. Kaikissa niissä on ollut kyse olennaisen asiavirheen
korjaamatta jättämisestä (JO 20).
Jokaisen noista
karsintapäätöksistään JSN:n puheenjohtaja on tehnyt tulkitsematta lainkaan
hyvää journalistista tapaa. Sen sijaan hän on karsinut kunkin yksittäisen
kantelun ikään kuin ”teknisellä” perusteella. Joulukuun 2016 päätöksiin asti
karsintaperuste oli tällainen:
”Neuvosto ei ota kantelua käsittelyyn,
koska kyseessä on testaustarkoituksessa tehty massakanteleminen.”
21.12.2016 JSN:n
puheenjohtaja karsi neljä syys-lokakuussa tekemääni kantelua ja perusteli kutakin
karsintapäätöstään näin:
”Neuvosto ei ota kantelua käsittelyyn,
koska kantelu on tehty testaustarkoituksessa.”
”Testaustarkoitus”
on ollut kantelun karsintaperusteena kaikissa joulukuun 2016 jälkeenkin
tehdyissä karsintapäätöksissä. Karsintaperuste on kahdestakin syystä erikoinen.
Testaaminen
itsessään ei ensinnäkään ole mikään tarkoitus. Eiväthän yrityksetkään testaa
hyödykkeitään testaamisen vuoksi vaan kehittääkseen yhä parempia hyödykkeitä;
testaus on siis pelkkä väline tarkoituksen tai tarkoitusten toteuttamiseksi.
”Testaustarkoitus”
on kantelun karsintaperusteena erikoinen myös siksi, että joka ainoa kantelu on
aina pakostakin ikään kuin testi.
Kun media jättää
olennaisena pitämäni virheen korjaamatta, se mielestäni rikkoo hyvää
journalistista tapaa. Ainoa keino saada selville, miten median itsesääntelyelin
tulkitsee median menettelyä, on kantelu. Se taas vääjäämättä ”testaa” sitä,
pitääkö JSN median menettelyä hyvän journalistisen tavan mukaisena vai sen
vastaisena.
Jos JSN aikoo
jatkossakin käyttää ”testaustarkoitusta” kantelujen karsintaperusteena, sen tulee
kertoa, miten kantelun median menettelystä voi ylipäätään tehdä, niin ettei kantelulla
ole tuota JSN:n kiellettynä pitämää tarkoitusta.
JSN:n
perussopimuksen mukaan neuvoston tehtävänä on ”tukea hyvää journalistista tapaa”. Sopimuksesta käy edelleen ilmi,
että JSN:n tehtävänä on ”tulkita hyvää
journalistista tapaa” ja että neuvosto käsittelee asioita ”tehtyjen kanteluiden perusteella”.
Tämän kantelun tarkoituksena on edistää
hyvää journalistista tapaa.
Kantelu tarjoaa JSN:lle konkreettisen mahdollisuuden toteuttaa median
itsesääntelyä perussopimuksessa määritellyn tehtävän mukaisesti.
Neuvosto voi tulkita
tämän kaikki muodolliset ja asialliset vaatimukset täyttävän kantelun perusteella,
rikkoiko kantelun kohteena oleva tiedotusväline hyvää journalistista tapaa vai
ei.
Koska kantelun
kohteena oleva tiedotusväline jätti korjaamatta olennaisen virheen (JO 20), se mielestäni
rikkoi hyvää journalistista tapaa. Siksi kantelun erityisenä tarkoituksena on
se, että neuvosto tekee kantelusta langettavan päätöksen ja antaa
tiedotusvälineelle huomautuksen.
Tekemällä tästä
kantelusta JSN:n kotisivuilla ja tiedotusvälineessä julkaistavan langettavan päätöksen
neuvosto voi parhaiten toimia neuvostolle asetetun tehtävän mukaisesti ja tukea
median yleisölle tosi tärkeää hyvää journalistista tapaa.
Mutta siinäkin tapauksessa,
että JSN:n päätös jostain käsittämättömästä syystä olisi vapauttava, yleisöä
ajatellen on joka tapauksessa oleellista se, että päätös julkaistaan neuvoston
kotisivuilla. Vain sillä tavalla yleisö voi saada tiedon siitä, millaisen
virheen korjaamatta jättämistä median itsesääntely ei pidä hyvän journalistisen
tavan vastaisena.
Jos JSN:n
puheenjohtaja karsii virheen korjaamatta jättämistä koskevia kanteluja pelkin ”teknisin”
perustein, se kielii siitä, ettei median itsesääntelyssä piitata lainkaan siitä,
saavatko suomalaiset tiedotusvälineistään oikeaa vai virheellistä tietoa. Tällainen
menettely myös synnyttää itsesääntelyn tehtävän ja tarkoituksen kannalta
absurdin tilanteen.
Jättämällä virheet
järjestään korjaamatta tiedotusvälineet voivat silloin vaikuttaa siihen, ettei
JSN tosiasiassa lainkaan tutki niiden menettelyä ja tulkitse, ovatko ne
menetelleet hyvän journalistisen tavan vastaisesti vai ei.
Mikäli JSN:n
puheenjohtaja karsintaratkaisuillaan tarjoaa tiedotusvälineille tilaisuuden
menetellä tällä tavalla, median itsesääntely lakkaa tyystin toimimasta. JSN:n
mahdollisuudet tukea hyvää journalistista tapaa katoavat saman tien.
Helsingissä 4.4.2017
Markku Lehtola
vapaa toimittaja
Kivihaantie 1 E
77
00310 Helsinki
040 512 2661
markku.a.lehtola
(at) gmail.com
KORJAUSPYYNTÖ
12. maaliskuuta
2017 9.03
Markku Lehtola
Vastaanottaja:
perttu.kauppinen@mediataloesa.fi
Kopio: toimitus@ess.fi
”Ylelle tarvitaan
rajat, ei poliittista ohjausta” -pääkirjoituksen (ESS:n nettilehti 11.3.)
virhettä koskeva korjauspyyntö
Hei,
pääkirjoituksessa
todettiin Ylen tarvitsevan selvästi määritellyt tehtävät, joiden perusteella
myös sen rahoituksen tarve määritellään uudestaan ”maltillisemmalle tasolle”.
Näin todettuaan pääkirjoituksen kirjoittaja esitti väitteen: ”Tällä haavaa
Ylen tehtäviä ei ole määritelty mitenkään.”
Tämä väite oli
perätön ja johti harhaan kaikkia niitä ESS:n lukijoita, jotka eivät tiedä,
miten julkisen palvelun Ylen toimintaa säännellään. Olennainen virhe on syytä
korjata viipymättä (JO 20).
Ylen julkisen
palvelun tehtävät on määritelty Yleisradio Oy:stä annetun lain
(22.12.1993/1380) 7. pykälässä, johon eduskunta on kahteen otteeseen, vuonna
2005 ja 2012, säätänyt muutoksia.
Yleisradiolain
7. pykälän 1. momentti kuuluu tällä hetkellä näin:
”Yhtiön
tehtävänä on tuoda monipuolinen ja kattava julkisen palvelun televisio- ja
radio-ohjelmisto siihen liittyvine oheis- ja lisäpalveluineen jokaisen
saataville yhtäläisin ehdoin. Näitä ja muita julkisen palvelun sisältöpalveluja
voidaan tarjota yleisissä viestintäverkoissa valtakunnallisesti ja
alueellisesti.”
Yleisradiolain
7. pykälän 2. momentissa on vielä 7-kohtainen yksityiskohtainen luettelo niistä
tehtävistä, joita julkisen palvelun ohjelmatoiminnan "tulee
erityisesti" hoitaa. Nämä tehtävät ulottuvat kansanvallan tukemisesta
virikkeelliseen viihteeseen ja viranomaistiedotusten välittämiseen asti.
Pääkirjoituksesta
päätellen Ylen tehtäviä ei ole määritelty ESS:n haluamalla tavalla. Tämä lehden
mielipide ei oikeuta lukijoiden huiputtamista väitteellä, ettei Ylen tehtäviä
ole tällä haavaa määritelty mitenkään.
Tervehdyksin
Markku Lehtola
vapaa
toimittaja
Kivihaantie 1
E 77
00310 Helsinki
040 512 2661
markku.a.lehtola@gmail.com
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti