Faktavahti

Jo joutui uskonnonvapauden loukkausten aika?

Pari viikkoa sitten, 20.5.2018 Hufvudstadsbladet julkaisi Juristi vastaa -palstalla oikeustieteen lisensiaatti Henrik Hägglundin kirjoituksen "Måste vår mångkulturella dotter delta i religiösa aktiviteter i skolan?".

Hägglund vastasi, että koulun uskonnollisiin tilaisuuksiin kysyjän tyttären ei ole pakko osallistua. Hän jatkoi sekä paperilehdessä että nettilehdessä julkaistua vastausta esittämällä tällaisen väitteen:

”Som religionsutövning anses inte till exempel jul- eller vårfester, även om man vid festerna sjunger enstaka psalmer. Inte heller vissa etablerade traditioner som har religiöst ursprung gör en fest till religionsutövning. Alla elever förutsätts delta i dessa.”

Juristin kategorinen väite kaikkien oppilaiden velvollisuudesta osallistua uskonnollisia elementtejä sisältäviin juhliin oli virheellinen ja johti lukijoita pahasti harhaan.

Esimerkiksi uskonnottomien oppilaiden ei ole pakko osallistua juhlissa virsien veisaamiseen eli uskonnon harjoittamiseen. Moinen pakko loukkaisi uskonnonvapauden perus- ja ihmisoikeutta.

Muun muassa Opetushallituksen 12.1.2018 ohjeeseen viitaten pyysin Hbl:n toimitusta korjaamaan mielestäni olennaisen asiavirheen. Paperilehdessään Hbl julkaisikin jo 23.5. tällaisen oikaisun:

Nettilehdessä julkaistua perätöntä tietoa Hufvudstadsbladet ei sen sijaan korjannut. Kirjoitus on luettavissa tästä.

Journalistin ohjeiden 20. kohta edellyttää virheen korjaamisesta, että "korjaus on julkaistava sekä tiedotusvälineen toimituksellisilla verkkosivuilla että julkaisussa tai kanavassa, jossa virhe on alun perin ollut". 

Koska Hbl oli ilmiselvästi toiminut Journalistin ohjeiden 20. kohdan vastaisesti jättäessään virheen netissä korjaamatta, lähetin 27.5. kantelun JSN:lle. Kantelu on postauksen lopussa.

Suvivirsi ja negatiivinen uskonnonvapaus

Evankelisluterilaisen kirkon Aamenesta öylättiin -sanaston mukaan virsi on hengellinen laulu: "Virret johdattavat laulajansa yhteiseen rukoukseen, kiitokseen ja ylistykseen." 

Kun puhutaan rukouksesta, ollaan kirkon opin mukaan tietääkseni uskonnon harjoittamisen ytimessä.

Perustuslain 11 §:n mukaan jokaisella on uskonnon ja omantunnon vapaus. Vapauteen kuuluu se, että ei ole pakko osallistua uskonnon harjoittamiseen omantuntonsa vastaisesti. Tämä on osa negatiivista uskonnonvapautta.

Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on useissa ratkaisuissaan tulkinnut negatiivista uskonnonvapautta. EIT:n tulkinnan mukaan siihen kuuluu myös yksilön oikeus olla tuomatta esiin omaa vakaumustaan.

Kenenkään ei tarvitse paljastaa omaa vakaumustaan eikä käyttäytyä tavalla, josta vakaumuksen voi päätellä.

EIT on korostanut edelleen sitä, että valtio ei saa luoda tilanteita, joissa yksilö joutuu suoraan tai välillisesti paljastamaan vakaumuksensa.

Apulaisoikeuskansleri Mikko Puumalainen kuvasi tätä EIT:n tulkintakäytäntöä 24.3.2014 annetussa päätöksessä uskonnon harjoittamisesta kouluissa. Päätöksen voi lukea tästä.

Lukemisen arvoisessa päätöksessään Puumalainen myös kysyi, "miksi koulun työskentelyn yhteiset juhla- ja päätöstilaisuudet halutaan edelleenkin nivoa uskonnon harjoittamiseen ja sen myötä rikkoa niiden yhteisöllisyys". Hyvä kysymys.

Eduskunnan perustusvaliokunta on ollut sitä mieltä, että koulun perinteisiä juhlia ei niihin sisältyvän yksittäisen virren laulamisen takia voi pitää uskonnon harjoittamiseksi katsottavina tilaisuuksina.

Näin valiokunta arvioi esimerkiksi 25.4.2014 hyväksytyssä mietinnössään (PeVM 2/2014 vp). Sen lopussa valiokunta kuitenkin korosti:

"Perustuslakivaliokunnan mielestä on kaiken kaikkiaan olennaista, että oppilaalle tai hänen huoltajalleen jää todellinen ja aito vapaus valita, osallistuuko oppilas uskonnollista ainesta sisältäviin koulun tilaisuuksiin."

Syyskuussa 2014 Opetushallitus antoi kouluille uskonnollista ainesta sisältävistä tilaisuuksista uudet ohjeet. Aiemmat ohjeet olivat olleet viraston vuonna 2006 julkaisemissa tiedotteissa.

Uusia ohjeita 23.9. päivätyssä blogissa esitellyt hallintojohtaja Matti Lahtinen viittasi valiokunnan edellä siteerattuun kantaan koulun perinteisistä juhlista ja muistutti samalla:

"Tilaisuuksiin osallistumisesta tai osallistumatta jättämisestä ei saa aiheutua oppilaalle leimautumista tai muita haitallisia seuraamuksia."

Opetushallituksen uusimmat ohjeet ovat tammikuulta 2018. Niistä en onnistunut löytämään ajatusta aidosta vapaudesta valita, osallistuuko oppilas uskonnollista ainesta sisältäviin koulun tilaisuuksiin:

"Esi- ja perusopetuksen juhlat ovat osa opetusta ja toimintaa, johon oppilaiden tulee osallistua. Opetuksessa tulee olla yhteistyössä kotien kanssa. Koulun tulee tiedottaa oppilaiden huoltajille järjestettävistä tapahtumista ja niiden sisällöstä. Tarvittaessa huoltajien kanssa voidaan sopia oppilasta koskevista yksilöllisistä järjestelyistä ja mahdollisesta vaihtoehtoisesta toiminnasta, jos huoltaja ei halua oppilaan osallistuvan kaikkeen juhlaan kuuluvaan ohjelmaan. Järjestelyistä sovittaessa tulee ottaa huomioon oppilaan turvallisuus. Järjestelyt, kuten oppilaan poistuminen juhlatilasta osaksi aikaa, tulee toteuttaa hienotunteisesti ja mahdollisimman vähän huomiota herättävästi." 

Pelkään pahoin, että näillä ohjeilla joutui jälleen se armas aika, jolloin kouluissa loukataan mennen tullen sitä negatiivista uskonnonvapautta, jota Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on viime vuosien ratkaisuillaan vaalinut.

–––––––––––––––––––

Julkisen sanan neuvosto

Fredrikinkatu 25 A 8

00120 Helsinki

Kantelu hyvän journalistisen tavan rikkomisesta

Kantelun kohde

Oikeustieteen lisensiaatti Henrik Hägglundin Juristen svarar -kirjoitus ”Måste vår mångkulturella dotter delta i religiösa aktiviteter i skolan?” (Hufvudstadsbladetin paperi- ja nettilehti 20.5.2018). Kirjoituksen osoite netissä on https://www.hbl.fi/artikel/maste-var-mangkulturella-dotter-delta-i-religiosa-aktiviteter-i-skolan-2/ (tarkistettu 27.5.2018).

Kantelun perusteet

Vastauksessaan oikeustieteen lisensiaatti Henrik Hägglund totesi, että koulun uskonnollisiin tilaisuuksiin, kuten jumalanpalveluksiin tai uskonnollisiin aamunavauksiin kysyjän tyttären ei ole pakko osallistua. Tämän todettuaan hän jatkoi vastaustaan tällaisella väitteellä:

”Som religionsutövning anses inte till exempel jul- eller vårfester, även om man vid festerna sjunger enstaka psalmer. Inte heller vissa etablerade traditioner som har religiöst ursprung gör en fest till religionsutövning. Alla elever förutsätts delta i dessa.”

Väite kaikkia oppilaita koskevasta velvollisuudesta osallistua uskonnollisia elementtejä sisältäviin juhliin oli kategorinen ja johti sellaisena pahasti harhaan lukijoita. Uskonnottoman oppilaan esimerkiksi ei ole pakko osallistua uskonnon harjoittamiseen, kuten virsien veisaamiseen.

Tämä käy hyvin ilmi esimerkiksi Opetushallituksen 12.1.2018 ohjeesta (OPH-56-2018). Siinä virasto opastaa kouluja perinteisistä juhlista, joiden ohjelmaan sisältyy uskonnon harjoittamisen elementtejä.

Ohjeen mukaan huoltajan kanssa voidaan sopia ”oppilasta koskevista yksilöllisistä järjestelyistä ja mahdollisesta vaihtoehtoisesta toiminnasta, jos huoltaja ei halua oppilaan osallistuvan kaikkeen juhlaan kuuluvaan ohjelmaan” (s. 5).

Koska juristin kategorinen, lukijoita harhaan johtanut vastaus oli mielestäni olennainen asiavirhe, pyysin lehden toimitusta oikaisemaan virheen. 20.5. esitetty korjauspyyntö on kantelun lopussa.

23.5.2018 Hufvudstadsbladet julkaisi paperilehdessään tällaisen oikaisun:

”HBL 20.5.2018, sidan 47: I ’Juristen svarar’ tangerades frågan om vad som anses vara religionsutövning som ingen mot sin vilja kan åläggas att delta i, och vilken betydelse olika religiösa inslag, till exempel enstaka psalmer i skolornas jul- och vårfester kan ha. Svaret avslutades med ett konstaterande att alla elever förutsätts delta i sådana fester, vilket var onödigt kategoriskt. Utbildningsstyrelsen har i januari 2018 utfärdat en anvisning där jul- och vårfesterna nämns och där slås fast att eleverna ska delta i dessa fester men att man vid behov kan komma överens med vårdnadshavarna om individuella arrangemang och eventuell alternativ verksamhet för en elev när vårdnadshavaren inte vill att eleven ska delta i hela programmet på en fest.”

Nettilehdessään Hbl ei olennaista asiavirhettä kuitenkaan oikaissut, vaikka korjauspyyntö oli koskenut nettilehden kirjoitusta. Tästä syystä lehti rikkoi hyvää journalistista tapaa (JO 20).

Kantelun tarkoitus ja luonne

JSN:n puheenjohtaja Elina Grundström on karsinut kaikki ”Kulissien takana” -raportin julkitulon eli 23.4.2016 jälkeen tekemäni kantelut. Kaikissa näissä kanteluissa on ollut kysymys siitä, että tiedotusväline on pyynnöstä huolimatta jättänyt olennaisen asiavirheen korjaamatta (JO 20).

Jokaisen näistä karsintapäätöksistään JSN:n puheenjohtaja on tehnyt tutkimatta kantelun asiasisältöä ja tulkitsematta hyvää journalistista tapaa. Sen sijaan hän on karsinut kunkin kantelun ikään kuin ”teknisellä” perusteella. Joulukuun 2016 päätöksiin asti karsintaperuste oli tällainen:

”Neuvosto ei ota kantelua käsittelyyn, koska kyseessä on testaustarkoituksessa tehty massakanteleminen.”

21.12.2016 JSN:n puheenjohtaja karsi neljä syys-lokakuussa 2016 tekemääni kantelua ja perusteli kutakin karsintapäätöstään näin:

”Neuvosto ei ota kantelua käsittelyyn, koska kantelu on tehty testaustarkoituksessa.”

”Testaustarkoitus” on ollut kantelun karsintaperusteena kaikissa joulukuun 2016 jälkeenkin tehdyissä karsintapäätöksissä. Karsintaperuste on kahdestakin syystä erikoinen.

Testaaminen itsessään ei ensinnäkään ole mikään tarkoitus. Eiväthän yrityksetkään testaa hyödykkeitään testaamisen vuoksi vaan kehittääkseen yhä parempia hyödykkeitä; testaus on siis pelkkä väline tarkoituksen tai tarkoitusten toteuttamiseksi.

”Testaustarkoitus” on kantelun karsintaperusteena erikoinen myös siksi, että joka ainoa kantelu on aina pakostakin ikään kuin testi.

Kun media jättää olennaisena pitämäni virheen korjaamatta, se mielestäni rikkoo hyvää journalistista tapaa. Ainoa keino saada selville, miten median itsesääntelyelin tulkitsee median menettelyä, on kantelu. Se taas vääjäämättä ”testaa” sitä, pitääkö JSN median menettelyä hyvän journalistisen tavan mukaisena vai sen vastaisena.

Jos JSN aikoo jatkossakin käyttää ”testaustarkoitusta” kantelujen karsintaperusteena, sen tulee kertoa, miten kantelun median menettelystä voi ylipäätään tehdä, niin ettei kantelulla ole tuota JSN:n kiellettynä pitämää tarkoitusta.

JSN:n perussopimuksen mukaan neuvoston tehtävänä on ”tukea hyvää journalistista tapaa”. Sopimuksesta käy edelleen ilmi, että JSN:n tehtävänä on ”tulkita hyvää journalistista tapaa” ja että neuvosto käsittelee asioita ”tehtyjen kantelujen perusteella”.

Tämän kantelun tarkoituksena on edistää hyvää journalistista tapaa. Kantelu tarjoaa JSN:lle konkreettisen mahdollisuuden toteuttaa median itsesääntelyä perussopimuksessa määritellyn tehtävän mukaisesti.

Neuvosto voi tulkita tämän kaikki muodolliset ja asialliset vaatimukset täyttävän kantelun perusteella, rikkoiko kantelun kohteena oleva tiedotusväline hyvää journalistista tapaa vai ei.

Koska kantelun kohteena oleva tiedotusväline jätti korjaamatta olennaisen virheen (JO 20), se mielestäni rikkoi hyvää journalistista tapaa. Siksi kantelun erityisenä tarkoituksena on se, että neuvosto tekee kantelusta langettavan päätöksen ja antaa tiedotusvälineelle huomautuksen.

Mutta siinäkin tapauksessa, että JSN:n päätös jostain käsittämättömästä syystä olisi vapauttava, yleisöä ajatellen on joka tapauksessa oleellista se, että päätös julkaistaan neuvoston kotisivuilla. Vain sillä tavalla yleisö voi saada tiedon siitä, millaisen virheen korjaamatta jättämistä median itsesääntely ei pidä hyvän journalistisen tavan vastaisena.

Jos JSN:n puheenjohtaja karsii virheen korjaamatta jättämistä koskevia kanteluja pelkin ”teknisin” perustein, se kielii siitä, ettei median itsesääntelyssä piitata lainkaan siitä, saavatko suomalaiset tiedotusvälineistään oikeaa vai virheellistä tietoa. Tällainen menettely myös synnyttää itsesääntelyn tehtävän ja tarkoituksen kannalta absurdin tilanteen.

Jättämällä virheet järjestään korjaamatta tiedotusvälineet voivat silloin vaikuttaa siihen, ettei JSN tosiasiassa lainkaan tutki niiden menettelyä ja tulkitse, ovatko ne menetelleet hyvän journalistisen tavan vastaisesti vai ei.

Mikäli JSN:n puheenjohtaja karsintaratkaisuillaan tarjoaa tiedotusvälineille tilaisuuden menetellä tällä tavalla, median itsesääntely lakkaa tyystin toimimasta. JSN:n mahdollisuudet tukea hyvää journalistista tapaa katoavat saman tien.

Vahingot itsesääntelyn piittaamattomasta toiminnasta kärsii yleisö, joka maksaa koko medialystin joukkotiedotustalouden ensimmäisen ja toisen kierron kautta.

Helsingissä 27.5.2018

Markku Lehtola

vapaa toimittaja

Kivihaantie 1 E 77

00310 Helsinki

040 512 2661

markku.a.lehtola (at) gmail.com

Korjauspyyntö

20. toukokuuta 2018 klo 20.34

Markku Lehtola

”Måste vår mångkulturella dotter delta i religiösa aktiviteter i skolan?” -Juristen svarar -kirjoituksen (Hbl:n nettilehti 20.5.) asiavirhettä koskeva korjauspyyntö

Vastaanottaja: susanna.ilmoni@ksfmedia.fi

Kopio: lena.skogberg@ksfmedia.fi, nyheter.hbl@ksfmedia.fi

Hei,

oikeustieteen lisensiaatti Henrik Hägglund kirjoittaa vastauksensa viimeisessä kappaleessa näin:

”Som religionsutövning anses inte till exempel jul- eller vårfester, även om man vid festerna sjunger enstaka psalmer. Inte heller vissa etablerade traditioner som har religiöst ursprung gör en fest till religionsutövning. Alla elever förutsätts delta i dessa.”

Tieto siitä, että kaikkien oppilaiden edellytetään osallistuvan Hägglundin kuvaamiin tilaisuuksiin, oli virheellinen. Lukijoita pahoin harhaan johtavana virheellinen tieto oli olennainen asiavirhe, joka on syytä viipymättä korjata (JO 20).

Opetushallitus on antanut asiasta 12.1.2018 ohjeen (OPH-56-2018). Ohjeen sivulla 5 virasto opastaa koulun perinteisistä juhlista, joiden ohjelmaan sisältyy uskonnon harjoittamisen elementtejä.

Ohjeen mukaan koulun tulee tiedottaa oppilaiden huoltajille järjestettävistä tapahtumista ja niiden sisällöstä:

”Tarvittaessa huoltajien kanssa voidaan sopia oppilasta koskevista yksilöllisistä järjestelyistä ja mahdollisesta vaihtoehtoisesta toiminnasta, jos huoltaja ei halua oppilaan osallistuvan kaikkeen juhlaan kuuluvaan ohjelmaan. Järjestelyistä sovittaessa tulee ottaa huomioon oppilaan turvallisuus. Järjestelyt, kuten oppilaan poistuminen juhlatilasta osaksi aikaa, tulee toteuttaa hienotunteisesti ja mahdollisimman vähän huomiota herättävästi.”

Vaikka esimerkiksi yksittäinen virsi ei muuta koko tilaisuutta uskonnon harjoittamiseksi, yksittäisellä virrelläkin voi olla uskonnonvapauden näkökulmasta merkitystä. Näin asiaa arvioi apulaisoikeuskansleri Mikko Puumalainen 24.3.2014 ratkaisussaan (Dnro OKV/230/1/2013) sivulla 8.

Tervehdyksin

Markku Lehtola

vapaa toimittaja

Kivihaantie 1 E 77

00310 Helsinki

040 512 2661

markku.a.lehtola@gmail.com