IL-TV levitti virheellistä tietoa törkeiden rikosten ilmoittamisesta ja ilmoittamatta jättämisestä
24.5.2017 toimittaja Susanne Päivärinnan jututettavana oli vanhoillislestadiolaisesta uskonnollisesta liikkeestä potkittu pappi, teologian tohtori Johannes Alaranta.
Karmeita rikoksia vanhalestadiolainen liike peittää Alarannan mukaan maallikkoripin opin avulla. Tämä oppi vaikeuttaa hänen mielestään puuttumista vakaviin rikoksiin.
Lestadiolaisen liikkeen opetus rippisalaisuudesta – anteeksi annetusta synnistä ei saa puhua – on "monin paikoin" yksinkertaisesti Suomen lain vastainen, Alaranta väitti. Tässä kohtaa hän sanoi:
"Silloin kun on kyse lapseen kohdistuvasta rikoksesta, joka on riski, että se uusiutuu, niin on sekä rikoslain että lastensuojelulain mukaan velvollisuus ilmoittaa siitä viranomaisille, käytännössä siis poliisille. Ja tää oppi osittain estää edelleenkin sen."
Susanne Päivärinta:
"Sehän on myös vakava rikos, jos ei ilmoita, jos tietää tällaisesta tapauksesta."
Johannes Alaranta:
"Kyllä. Vakavan rikoksen ilmoittamatta jättäminen on ihan lain mukaan rikos."
Mitä sanovat lait?
Mitään IL-TV:ssä uskoteltua yleistä, kaikkia ihmisiä koskevaa velvollisuutta ilmoittaa tehdyistä törkeistä rikoksista poliisille ei ole olemassa. Yleistä, laajaa ilmiantovelvollisuutta ei ole pidetty meikäläiseen oikeusjärjestykseen soveltuvana.
Rikoslain 15. luvun 10. pykälä "Törkeän rikoksen ilmoittamatta jättäminen" ei tarkoitakaan, että meidät olisi rangaistuksen uhalla velvoitettu ilmoittamaan poliisille tietoomme tulleesta törkeästä rikoksesta.
Lakipykälän ajatus ja konstruktio on vallan toisenlainen: tarkoituksena on estää hankkeilla ja vielä estettävissä olevia laissa mainittuja törkeitä rikoksia tapahtumasta.
Lain esitöistä (HE 6/1997, yksityiskohtaiset perustelut, s. 41–44) käy hyvin ilmi, mitä lainsäätäjä on tarkoittanut "hankkeilla" olemisella.
Pelkkä tieto toisen henkilön "yleisestä valmiudesta" laissa mainitun törkeän rikoksen tekemiseen ei aiheuta ilmiantovelvollisuutta. Sitä ei aiheuta myöskään pelkkä toiseen henkilöön kohdistuva epäily.
Lastensuojelulain 25. pykälän ilmoitusvelvollisuus puolestaan on rajoitettu koskemaan ainoastaan pykälässä mainittuja henkilöitä.
Vain laissa tarkoitetuilla henkilöillä on velvollisuus tehdä salassapitosäännösten estämättä ilmoitus poliisille, kun heillä on tehtävässään tietoon tulleiden seikkojen perusteella syytä epäillä, että lapseen on kohdistettu rikoslaissa seksuaalirikoksena rangaistavaksi säädetty teko.
IL-TV:n "täsmennys"
Aamulla 26.5. pyysin Iltalehteä korjaamaan IL-TV:n virheelliset, katsojia pahoin harhaan johtaneet väitteet rikoslaista ja lastensuojelulaista.
Pyynnön yhtenä taustana oli ajatus siitä, että perätön tieto yleisestä ilmoitusvelvollisuudesta saattoi yllyttää katsojia tuhoisia seurauksia saaviin ilmiantoihin, joita edellä mainitut lait eivät oikeuta.
Yhteydenottoni ja siihen liittyneet puhelimitse ja sähköpostitse käydyt keskustelut tuottivat tulosta sen verran, että Iltalehti julkaisi IL-TV:n ohjelmatiedon yhteydessä tällaisen "täsmennyksen":
Lastensuojelulakia koskeva asiavirhe tuli mielestäni riittävästi korjatuksi tällä tekstillä. Rikoslakia koskeva paha virhe sitä vastoin ei tosiasiassa tullut korjatuksi ollenkaan.
Perätön tieto rikoslain säätämästä ilmoitusvelvollisuudesta ei koskenut lainkaan ilmoitusvelvollisten rajaamista.
Katsojille oli IL-TV:ssä esitelty väärin ilmoitusvelvollisuuden koko ajatus, ja väärä käsitys katsojille jäi valitettavasti "täsmennyksen" jälkeenkin.
Hän nimittäin toimi sihteerinä Kirkkohallituksen 11.12.2008 asettamassa työryhmässä, joka päivitti vuonna 2002 julkaistun "Kirkon työntekijän vaitiolovelvollisuus" -kirjan tiedot ajan tasalle.
20.1.2011 päivätyssä työryhmän julkaisussa "Aika puhua – aika vaieta" käsiteltiin muun muassa rikoslain 15. luvun 10. pykälän ja lastensuojelulain 25. pykälän sisältöjä. Alarannan täytyi siten tuntea kyseisten pykälien määräykset viimeistä piirtoa myöten.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti