Faktavahti

Kasvua naisten työllisyysastetta nostamalla?

OECD julkaisi 14.5.2018 tutkimuksen siitä, miten sukupuolten tasa-arvo Pohjoismaissa on edistänyt talouskasvua. "Is the Last Mile the Longest?" -tutkimuksen voi lukea tästä.

Tutkimus on noussut lehtien pääkirjoitustoimittajien aiheeksi ainakin jo Keskisuomalaisessa ja Helsingin Sanomissa. KSML:n kirjoituksen voi lukea tästä ja HS:n kirjoituksen tästä.

Helsingin Sanomat korosti tutkimusta ruotiessaan, että Suomen taloutta puskivat vuosikymmenien ajan eteenpäin "sekä työpanoksen että tuottavuuden kasvu".

"Nämä tekijät yhdessä saivat suomalaisten elintason harppaamaan nykytasolle", HS:n kirjoittaja tiesi:

"Työmarkkinoille tuli enemmän väkeä kuin sieltä poistui. Samaan aikaan osaaminen parani, tekniikka kehittyi, työjako lisääntyi ja organisaatiot paransivat toimintaansa, jolloin tuottavuus koheni."

OECD:n tutkimuksessakin todettu naisten työllisyysasteen kasvu on toki totta. Totta sen sijaan ei ole se, että työpanos olisi vuosikymmenien ajan kasvanut.

Suomalaisten elintaso eli bkt/asukas ei tästä syystä olekaan voinut "harpata nykytasolle" työpanoksen kasvun ansiosta.

Tämä näkyy myös hyvin selvästi alla olevasta asetelmasta. Sen luvut ovat peräisin Tilastokeskuksen Kansantalouden tilinpidosta.

Asetelman luvut kertovat, että vuodesta 1965 vuoteen 2016 suomalaisten elintaso kolminkertaistui, vaikka tehtyjen työtuntien määrä kansantaloudessa samaan aikaan väheni kymmenisen prosenttia.

Elintason on siten täytynyt harpata puolessa vuosisadassa nykytasolle pelkästään työn tuottavuuden kasvun ansiosta. Mistään muusta elintason huima nousu ei ole voinut syntyä.

Tehtyä työtuntia kohti kansantaloudessa saadaan nyt aikaan arvonlisää – juuri HS:n kirjoittajan mainitsemin konstein – hurjan paljon enemmän kuin vielä 1960-luvun puolivälissä.

Mitä HS:n pääkirjoituksen laatijalta on jäänyt huomaamatta, kun hän esittää työllisyysasteen nousun työpanoksen kasvuna? Aivan ilmeisesti hän ei ole huomannut ainakaan työajan roimaa lyhenemistä.

Meillä siirryttiin vuosina 1966–1971 asteittain kuusipäiväisestä viisipäiväiseen työviikkoon eli 48 tunnista per viikko 40 tuntiin per viikko. Vuonna 2016 viikkotyöaika oli enää keskimäärin 35,3 tuntia.

Tehtyjen työtuntien määrä työllistä kohti väheni puolessa vuosisadassa 2075:stä 1635:een eli reilun viidenneksen verran.

Pelkään pahoin, että tämä työajan lyhenemisen vaikutus jää huomaamatta muiltakin journalisteilta.

Sen seurauksena laajemmallekin yleisölle tarjottaneen lähiaikoina harhaan johtavaa kuvaa työn määrän ja talouskasvun yhteydestä. Kannattaa olla varuillaan.