Uusi Suomi väitti 26.1.2016 tosiasiana, että "raiskauksista annetaan rangaistus yleensä asteikon matalasta päästä, kun taas huumausainerikosten kohdalla käytetään yleensä asteikon ylärekisteriä".
Ossi Kurki-Suonio viittasi jutussaan myös aiempaan, 24.6.2015 julkaistuun kirjoitukseensa, jossa Tuomariliiton hallituksen puheenjohtaja Kimmo Vanne oli arvioinut eri rikosten rangaistuksia.
Helsingin yliopiston kriminologian ja oikeuspolitiikan instituutin kattava tilasto esimerkiksi vuosien 2011–2013 rangaistuksista osoittaa yllä siteeratun väitteen silkaksi pötypuheeksi.
Tosiasiassa rangaistusasteikon yläpäätä käytetään raiskauksissa yleisemmin kuin huumerikoksissa. Niissä taas asteikon alapää on käytössä yleisemmin kuin raiskausrikoksissa.
Tilasto tyypillisistä rangaistuksista kertoo, että joka toisen perusmuotoisen raiskauksen rangaistus vuosina 2011–2013 oli vähintään 32,5 prosenttia maksimista.
Joka toisen perusmuotoisen huumerikoksen rangaistus sitä vastoin oli noina vuosina enintään 14,6 prosenttia maksimista.
Sama havainto pätee myös törkeisiin raiskauksiin ja törkeisiin huumerikoksiin: rangaistuksen kesto mediaanina mitaten on törkeissä raiskauksissa selvästi lähempänä asteikon maksimia kuin törkeissä huumerikoksissa.
Koska Uusi Suomi ei korjannut olennaista asiavirhettään, lähetin 31.1.2016 kantelun Julkisen sanan neuvostolle. Julkaisen kantelun vihdoin tässä postauksessa.
JSN:n puheenjohtaja päätti 16.5.2016, ettei neuvosto ota kantelua käsittelyyn. Karsintapäätös Elina Grundströmin esittämine perusteluineen on kantelun perässä. Lahjakkaat matemaatikot varmaankin pystyvät arvioimaan perustelun pätevyyttä.
Kiinnostavaa on, että 12.5.2016 eli vain muutama päivä ennen kuin Grundström päätti, ettei ole perusteita ottaa kantelua käsittelyyn, Uusi Suomi oli julkaissut juttunsa perässä korjauksen:
Korjaus 12.5.2016: Juttuun tarkennettu Kimmo Vanteen näkemystä huumausainerikosten tuomioista suhteessa muista rikoksista määrättäviin tuomioihin. Jutussa esitettiin aiemmin virheellisesti Vanteen näkemys yleisenä faktana.
Kolme ja puoli kuukautta korjauspyynnön jälkeen julkaistu kryptinen korjaus ei lukijoita juurikaan auttanut. Se kuitenkin osoitti US:n toimituksen myöntävän, että lehdessä oli ollut korjausta vaativa asiavirhe.
JSN:n puheenjohtajan Elina Grundströmin mielestä korjausta vaativaa virhettä ei ollut, tätä hänen karsintapäätöksensä kaiketi tarkoitti. Näin median kulissien takainen itsesääntely meillä toimii.
-----------------------------
Julkisen sanan neuvosto
Eteläranta 10
00130 Helsinki
Kantelu hyvän journalistisen
tavan rikkomisesta
Kantelun kohde
Uudessa Suomessa 26.1.2016 julkaistu
toimittaja Ossi Kurki-Suonion juttu ”Rikollisesta
ensikertalainen 3 vuoden välein – Professori myöntää erheen 15 vuoden takaa”.
Jutun nettiosoite on: <http://www.uusisuomi.fi/kotimaa/168449-rikollisesta-ensikertalainen-3-vuoden-valein-professori-myontaa-erheen-15-vuoden>.
Kantelun perusteet
Jutussa väitettiin faktana
(johon Suomen tuomariliiton puheenjohtaja Kimmo Vanne oli jo aiemmin
kiinnittänyt huomiota), että ”raiskauksista
annetaan rangaistus yleensä asteikon matalasta päästä, kun taas
huumausainerikosten kohdalla käytetään yleensä asteikon ylärekisteriä”.
Väite oli perätön ja johti
lukijoita pahasti harhaan. Perätön tieto antoi lukijoille täysin väärän kuvan
raiskaus- ja huumausainerikosten oikeuskäytännöstä. Sellaisena US:n perätön
tieto oli Journalistin ohjeiden 20. kohdan tarkoittama olennainen virhe, joka
tuli korjata viipymättä.
Paha asiavirhe käy ilmi, kun
vertailee raiskaus- ja huumausainerikosten keskimääräisiä ja tyypillisiä
tuomioita kyseisten rikosten rikoslaissa määrättyihin enimmäisrangaistuksiin.
Tilastotiedot
käräjäoikeuksissa vuosina 2011–2013 tuomittujen rangaistusten keskimääräisistä
ja tyypillisistä pituuksista löytyvät Kriminologian ja oikeuspolitiikan
instituutin julkaisusta ”Seuraamusjärjestelmä 2014. Kontrollijärjestelmä
tilastojen ja tutkimusten valossa. Katsauksia 5/2015” (s. 105).
Raiskauksen (RL 20:1)
maksimirangaistus on 72 kk, rangaistusten keskiarvo 25,6 kk ja mediaani 23,4
kk. Rangaistusten keskiarvo siis oli 35,5 % ja mediaani 32,5 % maksimista.
Huumausainerikoksen (RL 50:1)
maksimirangaistus on 24 kk, rangaistusten keskiarvo 4,9 kk ja mediaani 3,5 kk.
Rangaistusten keskiarvo siis oli 20,4 % ja mediaani 14,6 % maksimista.
Törkeän raiskauksen (RL 20:2)
maksimirangaistus on 120 kk, rangaistusten keskiarvo 57,4 kk ja mediaani 49,3
kk. Rangaistusten keskiarvo siis oli 47,8 % ja mediaani 41,1 % maksimista.
Törkeän huumausainerikoksen
(RL 50:2) maksimirangaistus on 120 kk, rangaistusten keskiarvo 40,2 kk ja
mediaani 31,4 kk. Rangaistusten keskiarvo siis oli 33,5 % ja mediaani 26,2 %
maksimista.
Edellä esitetyistä
tilastoluvuista voi nähdä, että raiskauksesta keskimäärin tuomitun ja
tyypillisen rangaistuksen kesto on selvästi lähempänä asteikon maksimia kuin
perusmuotoisesta huumausainerikoksesta tuomittujen rangaistusten kesto. Sama
havainto pätee kyseisten rikosten törkeisiin tekomuotoihin. Oikea tieto siis on
täysin päinvastainen US:n perättömään tietoon nähden.
26.1.2016 lähetin US:n
toimitukselle sähköpostitse korjauspyynnön (sen teksti on kopiona kantelun
kuittauksen perässä). Lehti ei reagoinut korjauspyyntöön eikä korjannut
virhettään. Jättämällä korjaamatta olennaisen virheen US rikkoi hyvää
journalistista tapaa.
Helsingissä 31.1.2016
Markku Lehtola
vapaa toimittaja
Kivihaantie 1 E 77
00310 Helsinki
040 512 2661
markku.a.lehtola (at)
gmail.com
KORJAUSPYYNTÖ
26. tammikuuta 2016 22.13
Markku Lehtola
Vastaanottaja: ossi.kurki-suonio@uusisuomi.fi
Kopio: markku.huusko@uusisuomi,fi, toimitus@uusisuomi.fi
"Rikollisesta ensikertalainen 3 vuoden välein –
Professori myöntää erheen 15 vuoden takaa” –jutun (26.1.) virhettä koskeva
korjauspyyntö
Hei,
väitit jutussasi Suomen tuomariliiton puheenjohtajan aiempaan
haastatteluun viitaten, että ”raiskauksista annetaan rangaistus yleensä
asteikon matalasta päästä, kun taas huumausainerikosten kohdalla käytetään
yleensä asteikon ylärekisteriä”.
Tämä väite oli perätön ja antoi lukijoille täysin väärän kuvan
raiskaus- ja huumerikosten oikeuskäytännöstä. Virhe oli Journalistin ohjeiden
20. kohdan tarkoittamalla tavalla olennainen, joten se on syytä korjata
viipymättä.
Paha asiavirhe käy hyvin ilmi, kun vertailee raiskaus- ja
huumerikosten keskimääräisiä tuomioita kyseisten rikosten rikoslaissa
määrättyihin enimmäisrangaistuksiin.
Tilastotiedot käräjäoikeuksissa vuosina 2011–2013 tuomittujen
rangaistusten keskimääräisistä pituuksista löytyvät Kriminologian ja
oikeuspolitiikan instituutin julkaisusta ”Seuraamusjärjestelmä 2014.
Kontrollijärjestelmä tilastojen ja tutkimusten valossa. Katsauksia 5/2015” (s.
105).
Raiskauksen (RL 20:1) maksimirangaistus on 72 kk, rangaistusten
keskiarvo 25,6 kk eli 35,5 % maksimista. Huumausainerikoksen (RL 50:1)
maksimirangaistus on 24 kk, rangaistusten keskiarvo 4,9 kk eli 20,4 %
maksimista.
Törkeän raiskauksen (RL 20:2) maksimirangaistus on 120 kk,
rangaistusten keskiarvo 57,4 kk eli 47,8 % maksimista. Törkeän
huumausainerikoksen (RL 50:2) maksimirangaistus on 120 kk, rangaistusten
keskiarvo 40,2 kk eli 33,5 % maksimista.
Raiskauksesta keskimäärin tuomitun rangaistuksen kesto siis on
selvästi lähempänä asteikon maksimia kuin perusmuotoisesta huumerikoksesta
keskimäärin tuomitun rangaistuksen kesto.
Samoin törkeästä raiskauksesta keskimäärin tuomitun rangaistuksen
kesto on lähempänä asteikon maksimia kuin törkeästä huumerikoksesta keskimäärin
tuomitun rangaistuksen kesto.
Tervehdyksin
Markku Lehtola
vapaa toimittaja
Kivihaantie 1 E 77
00310 Helsinki
040 512 2661
markku.a.lehtola [at] gmail.com
KANTELUN KARSINTAPÄÄTÖS 16.5.2016:
Markku Lehtola
Helsinki
Olette tehnyt kantelun Julkisen sanan neuvostolle. Neuvoston puheenjohtaja Elina Grundström päätti
16.5.2016, että kanteluanne ei oteta käsittelyyn. Voitte tehdä asiasta uudelleenkäsittelypyynnön, josta
neuvoston perussopimuksessa kirjoitetaan seuraavasti:
”Jos puheenjohtajan päätös perustuu ilmeisen virheelliseen tietoon, voidaan kantelu ottaa uudelleen käsiteltäväksi.
Uudelleenkäsittelypyynnön ratkaisevat varapuheenjohtajat ja neuvoston valitsema yleisön edustaja tai hänen
sijaisensa. Puheenjohtaja ja alkuperäisen esityksen puheenjohtajalle valmistellut sihteeri ovat esteellisiä. Pyyntö on
jätettävä neuvoston toimistoon kahden viikon kuluessa siitä, kun päätös on lähetetty.”
Alla ote puheenjohtajan päätöspöytäkirjasta.
--
182. 6093/SL/16 Lehtola/Uusi Suomi
Tullut postitse 2.2.2016
(Esittelevä sihteeri: Nenne Hallman)
JO 20
Kantelu kohdistuu Uuden Suomen 26.1.2016 julkaisemaan juttuun ”Rikollisesta ensikertalainen 3 vuoden välein”. Jutussa pohditaan syitä ristiriitaan kansan oikeustajun ja oikeuskäytännön välillä.
Kantelijan mukaan jutussa on olennainen asiavirhe kohdassa, jossa viitataan Uuden Suomen aiempaan juttuun: ”Myös tuomariliiton puheenjohtaja Kimmo Vanne kiinnitti viime kesänä huomiota Uuden Suomen haastattelussa siihen, että raiskauksista annetaan rangaistus yleensä asteikon matalasta päästä, kun taas huumausainerikosten kohdalla käytetään yleensä asteikon ylärekisteriä.”
Kantelijan mukaan tämä on asiavirhe, koska raiskauksesta annetun tuomion keskimääräinen pituus on lähempänä asteikon maksimia kuin huumausainerikoksista tuomitun rangaistus.
Kantelija on pyytänyt lehteä korjaamaan virheen viittaamalla Kriminologian ja oikeuspolitiikan instituutin julkaisuun.
Jutussa lähteenä käytetty asiantuntija ei kuitenkaan viitannut rangaistusten pituuksien keskiarvoon vaan jakaumaan.
Neuvostolla ei ole perusteita ottaa kantelua käsittelyyn.
Esitys: Karsitaan.
Päätös: Karsittiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti