Kaakon Viestintä Oy:n lehdet huiputtivat lukijoitaan rikosoikeudellisesta vastuusta

Kymen Sanomat, Etelä-Saimaa ja Kouvolan Sanomat julkaisivat 21.7.2017 mielipidetoimittaja Markku Kumpusen laatiman pääkirjoituksen "Syyttäjä epäiltynä".

Kirjoituksen lähtökohtana oli pari päivää aiemmin julkaistu tieto siitä, että Keskusrikospoliisi oli koventanut valtakunnansyyttäjä Matti Nissiseen kohdistuvaa rikosepäilyä. Tähän tapaan kirjoittaja kuvasi rikosepäilyn kovenemista:

"Aluksi poliisi epäili Nissistä huolimattomuudesta, mutta asiakirjanäyttöjen ja todistajien kuulemisen jälkeen rikosnimike vaihtui tuottamukselliseksi virkavelvollisuuden rikkomiseksi, siis epäilyyn tahallisesta teosta."

Kuvaus osoitti kirjoittajan ymmärtäneen väärin rikosoikeudellisen vastuun yleisiin edellytyksiin liittyvän tuottamuksen käsitteen: hän väitti, että tuottamuksellinen teko tarkoitti tahallista tekoa.

Väärinkäsitykseen perustunutta pahaakaan asiavirhettä ei vielä tietenkään voi pitää lukijoiden huiputtamisena. Pahan virheen tahallista korjaamatta jättämistä sitä vastoin pidän lukijoiden petkuttamisena.

Ja pahasta virheestä Kaakon Viestinnän lehtien pääkirjoituksessa 21.7.2017 totta kai oli kyse. Tuottamuksellinen teko ei todellakaan tarkoita tahallista tekoa, kuten seuraavasta käy hyvin ilmi.

Viitisentoista vuotta sitten meillä uudistettiin rikosoikeuden yleisiä oppeja koskevaa lainsäädäntöä. Hallituksen esityksessä (44/2002) tuottamuksesta todettiin silloin muun muassa näin:

"Ehdotuksen mukaan tekijän menettely on huolimatonta (tuottamuksellista), milloin rikoksen tunnusmerkistön toteutuminen johtuu siitä, että tekijä rikkoo olosuhteiden edellyttämää huolellisuusvelvollisuutta, vaikka hänellä on kyky sitä noudattaa ja vaikka sen noudattamista voitiin häneltä vaatia."

Rikoslain 3. luvun 7. pykälän otsikkona on Tuottamus, ja tähän tapaan pykälässä tuottamuksesta nyt säädetään:

"Tekijän menettely on huolimatonta, jos hän rikkoo olosuhteiden edellyttämää ja häneltä vaadittavaa huolellisuusvelvollisuutta, vaikka hän olisi kyennyt sitä noudattamaan (tuottamus)."

Virheellinen tieto rikosoikeudellisen vastuun tärkeästä periaatteesta oli minusta myös Journalistin ohjeiden tarkoittamalla tavalla olennainen ja korjausta vaativa virhe.

Tässä kohtaa on hyvä muistaa, että 27.11.2013 JSN teki kantelustani langettavan päätöksen, kun Pohjolan Sanomat oli levittänyt virheellistä tietoa oikeudenkäyntimenettelyä koskevasta tärkeästä periaatteesta eli syyttömyysolettamasta.

Perätön tieto syyttömyysolettamasta oli olennainen asiavirhe, joka olisi pitänyt korjata. JSN:n langettavan päätöksen 5273/SL/13 voi lukea tästä.

Koska Kaakon Viestinnän lehdissä 21.7.2017 julkaistua väärää tietoa ei pyynnöstä huolimatta korjattu, lähetin olennaisen virheen korjaamatta jättämisestä (JO 20) kantelun Julkisen sanan neuvostolle. Julkaisen kantelun saman tien tässä blogissani.

__________________

Julkisen sanan neuvosto

Fredrikinkatu 25 A 8

00120 Helsinki

Kantelu hyvän journalistisen tavan rikkomisesta

Kantelun kohde

Pääkirjoitus ”Syyttäjä epäiltynä” Kymen Sanomien, Etelä-Saimaan ja Kouvolan Sanomien nettilehdissä 21.7.2017. Pääkirjoituksen osoitteet ovat: http://www.kymensanomat.fi/Mielipide---Pääkirjoitukset/2017/07/21/Syyttäjä%20%20epäiltynä/2017322486232/67; http://www.esaimaa.fi/Mielipide---Pääkirjoitukset/2017/07/21/Syyttäjä%20%20epäiltynä/2017122487986/66; http://www.kouvolansanomat.fi/Mielipide---Pääkirjoitukset/2017/07/21/Syyttäjä%20%20epäiltynä/2017222487988/67; (tarkistettu 29.7.2017).

Kantelun perusteet

23.3.2017 Keskusrikospoliisi tiedotti esitutkintaa edeltävän selvityksen perusteella, että valtakunnansyyttäjä Matti Nissistä ”on syytä epäillä tuottamuksellisesta virkavelvollisuuden rikkomisesta”. KRP epäili Nissisen osallistuneen ”huolimattomuudesta” esteellisenä syyttäjien koulutushankintoihin yhtiöltä, jossa hänen veljensä on toiminut hallituksen puheenjohtajana.

19.7.2017 KRP tiedotti esitutkinnan siirtyneen syyteharkintaan. Rikosnimikkeenä ei enää ollut huolimattomuudesta tehty tuottamuksellinen virkavelvollisuuden rikkominen (RL 40:10), vaan Nissistä epäiltiin nyt tahallisesta rikoksesta eli virkavelvollisuuden rikkomisesta (RL 40:9).

”Syyttäjä epäiltynä” -pääkirjoituksen kirjoittaja Markku Kumpunen totesi Nissisen aseman käyneen tukalammaksi, kun KRP kovensi häneen kohdistuvaa rikosepäilyä. Tämän todettuaan Kumpunen esitti seuraavanlaisen väitteen:

”Aluksi poliisi epäili Nissistä huolimattomuudesta, mutta asiakirjanäyttöjen ja todistajien kuulemisen jälkeen rikosnimike vaihtui tuottamukselliseksi virkavelvollisuuden rikkomiseksi, siis epäilyyn tahallisesta teosta.”

Kumpunen siis väitti tuottamuksellisen teon tarkoittavan tahallista tekoa. Tällainen väite oli perätön ja johti lukijoita pahoin harhaan rikosoikeudellisen vastuun yleisistä edellytyksistä.

Perätön väite rikosoikeudellisen vastuun tärkeästä periaatteesta oli olennainen ja korjausta vaativa asiavirhe. Siksi lähetin 21.7.2017 korjauspyynnön mielipidetoimittaja Markku Kumpuselle ja Kaakon Viestinnän sisältöjohtaja Pekka Lakalle. Korjauspyyntö on kantelun lopussa.

Korjauspyynnön saaneet eivät reagoineet pyyntöön, eikä virhettä Kymen Sanomien, Etelä-Saimaan ja Kouvolan Sanomien nettilehdissä oikaistu. Jättämällä pyynnöstä huolimatta olennaisen virheen korjaamatta kyseiset lehdet rikkoivat hyvää journalistista tapaa (JO 20).

Kantelun tarkoitus ja luonne

JSN:n puheenjohtaja Elina Grundström on karsinut kaikki ”Kulissien takana” -raportin julkitulon eli 23.4.2016 jälkeen tekemäni kantelut. Kaikissa näissä kanteluissa on ollut kysymys siitä, että tiedotusväline on pyynnöstä huolimatta jättänyt olennaisen asiavirheen korjaamatta (JO 20).

Jokaisen näistä karsintapäätöksistään JSN:n puheenjohtaja on tehnyt tutkimatta kantelun asiasisältöä ja tulkitsematta hyvää journalistista tapaa. Sen sijaan hän on karsinut kunkin kantelun ikään kuin ”teknisellä” perusteella. Joulukuun 2016 päätöksiin asti karsintaperuste oli tällainen:

”Neuvosto ei ota kantelua käsittelyyn, koska kyseessä on testaustarkoituksessa tehty massakanteleminen.”

21.12.2016 JSN:n puheenjohtaja karsi neljä syys-lokakuussa 2016 tekemääni kantelua ja perusteli kutakin karsintapäätöstään näin:

”Neuvosto ei ota kantelua käsittelyyn, koska kantelu on tehty testaustarkoituksessa.”

”Testaustarkoitus” on ollut kantelun karsintaperusteena kaikissa joulukuun 2016 jälkeenkin tehdyissä karsintapäätöksissä. Karsintaperuste on kahdestakin syystä erikoinen.

Testaaminen itsessään ei ensinnäkään ole mikään tarkoitus. Eiväthän yrityksetkään testaa hyödykkeitään testaamisen vuoksi vaan kehittääkseen yhä parempia hyödykkeitä; testaus on siis pelkkä väline tarkoituksen tai tarkoitusten toteuttamiseksi.

”Testaustarkoitus” on kantelun karsintaperusteena erikoinen myös siksi, että joka ainoa kantelu on aina pakostakin ikään kuin testi.

Kun media jättää olennaisena pitämäni virheen korjaamatta, se mielestäni rikkoo hyvää journalistista tapaa. Ainoa keino saada selville, miten median itsesääntelyelin tulkitsee median menettelyä, on kantelu. Se taas vääjäämättä ”testaa” sitä, pitääkö JSN median menettelyä hyvän journalistisen tavan mukaisena vai sen vastaisena.

Jos JSN aikoo jatkossakin käyttää ”testaustarkoitusta” kantelujen karsintaperusteena, sen tulee kertoa, miten kantelun median menettelystä voi ylipäätään tehdä, niin ettei kantelulla ole tuota JSN:n kiellettynä pitämää tarkoitusta.

JSN:n perussopimuksen mukaan neuvoston tehtävänä on ”tukea hyvää journalistista tapaa”. Sopimuksesta käy edelleen ilmi, että JSN:n tehtävänä on ”tulkita hyvää journalistista tapaa” ja että neuvosto käsittelee asioita ”tehtyjen kantelujen perusteella”.

Tämän kantelun tarkoituksena on edistää hyvää journalistista tapaa. Kantelu tarjoaa JSN:lle konkreettisen mahdollisuuden toteuttaa median itsesääntelyä perussopimuksessa määritellyn tehtävän mukaisesti.

Neuvosto voi tulkita tämän kaikki muodolliset ja asialliset vaatimukset täyttävän kantelun perusteella, rikkoiko kantelun kohteena oleva tiedotusväline hyvää journalistista tapaa vai ei.

Koska kantelun kohteena oleva tiedotusväline jätti korjaamatta olennaisen virheen (JO 20), se mielestäni rikkoi hyvää journalistista tapaa. Siksi kantelun erityisenä tarkoituksena on se, että neuvosto tekee kantelusta langettavan päätöksen ja antaa tiedotusvälineelle huomautuksen.

Mutta siinäkin tapauksessa, että JSN:n päätös jostain käsittämättömästä syystä olisi vapauttava, yleisöä ajatellen on joka tapauksessa oleellista se, että päätös julkaistaan neuvoston kotisivuilla. Vain sillä tavalla yleisö voi saada tiedon siitä, millaisen virheen korjaamatta jättämistä median itsesääntely ei pidä hyvän journalistisen tavan vastaisena.

Jos JSN:n puheenjohtaja karsii virheen korjaamatta jättämistä koskevia kanteluja pelkin ”teknisin” perustein, se kielii siitä, ettei median itsesääntelyssä piitata lainkaan siitä, saavatko suomalaiset tiedotusvälineistään oikeaa vai virheellistä tietoa. Tällainen menettely myös synnyttää itsesääntelyn tehtävän ja tarkoituksen kannalta absurdin tilanteen.

Jättämällä virheet järjestään korjaamatta tiedotusvälineet voivat silloin vaikuttaa siihen, ettei JSN tosiasiassa lainkaan tutki niiden menettelyä ja tulkitse, ovatko ne menetelleet hyvän journalistisen tavan vastaisesti vai ei.

Mikäli JSN:n puheenjohtaja karsintaratkaisuillaan tarjoaa tiedotusvälineille tilaisuuden menetellä tällä tavalla, median itsesääntely lakkaa tyystin toimimasta. JSN:n mahdollisuudet tukea hyvää journalistista tapaa katoavat saman tien.

Helsingissä 31.7.2017

Markku Lehtola

vapaa toimittaja

Kivihaantie 1 E 77

00310 Helsinki

040 512 2661

markku.a.lehtola (at) gmail.com

KORJAUSPYYNTÖ

21. heinäkuuta 2017 klo 17.51

Markku Lehtola

”Syyttäjä epäiltynä” -pääkirjoituksen (mm. Kymen Sanomien, Etelä-Saimaan ja Kouvolan Sanomien nettilehti 21.7.) virhettä koskeva korjauspyyntö

Vastaanottaja: markku.kumpunen@kaakonviestinta.fi

Kopio: pekka.lakka@kaakonviestinta.fi

Hei,

kerroit pääkirjoituksessasi rikosnimikkeen vaihtumisesta valtakunnansyyttäjä Matti Nissisen jutussa ”tuottamukselliseksi virkavelvollisuuden rikkomiseksi, siis epäilyyn tahallisesta teosta”.

Jos henkilöä epäillään tuottamuksellisesta teosta, häntä ei silloin epäillä tahallisesta teosta. Tuottamus ei tarkoita tahallisuutta, vaan se tarkoittaa tekijän huolimattomuutta ja varomattomuutta.

Jotta Kaakon Viestinnän lehtien lukijoille ei jää vallan väärää käsitystä tuottamuksesta, olennainen asiavirhe on syytä korjata viipymättä (JO 20).

Tervehdyksin

Markku Lehtola

vapaa toimittaja

Kivihaantie 1 E 77

00310 Helsinki

040 512 2661

Turun Sanomat valisti lukijoitaan CIA:n tiedolla Suomen tuloeroista

Turun Sanomat julkaisi keskiviikkona 5.7. Financial Timesin toimittajana Lontoossa toimivan Maija Palmerin napakan kolumnin "Köyhistä ei puhuta".

Nettilehden kolumnissaan Palmer totesi köyhien olevan Britanniassa usein näkymättömiä. Samalla hän huomautti, että tuloerot ovat Britanniassa suuret:

"Epätasa-arvoa mittaavassa Gini-indeksissä Britannian lukema on 32,5, samaa luokkaa kuin Tajikistan ja Bangladesh. Mutta köyhistä ei täällä puhuta. (Suomen lukema on 21,5 – ja mitä pienempi numero sitä tasa-arvoisempi maa.)."

Gini-indeksin lukemien lähdettään Palmer ei lukijoille kertonut. Koska Suomen lukema oli minusta suuruusluokaltaan virheellinen, lähetin TS:lle olennaista asiavirhettä koskevan korjauspyynnön.

Kerroin, että Eurostatin tiedot vuodelta 2015 ("Gini coefficient of equivalised disposable income – EU-SILC survey") osoittivat, että Suomen lukema oli paljon kolumnissa väitettyä isompi, 25,2.

Kerroin myös, että Tilastokeskuksen tulonjakotilaston mukaan käytettävissä olevien rahatulojen (pl. myyntivoitot) Gini-kerroin vuonna 2015 oli Suomessa 25,5.

Edelleen kerroin, että vuoden 1966 lukemasta 31,1 Gini-kerroin oli 1980-luvun loppuun pudonnut tuloeroja tasoittavan politiikan tuloksena noin 20:een. Palmerin väittämällä tasolla Gini-indeksi oli siten ollut vuosikymmeniä sitten.

Maija Palmer vastasi korjauspyyntöön ja totesi, että lukema saattoi olla väärä. Hänen mukaansa asiaa pitäisi tutkia tarkemmin. Tässä yhteydessä hän kertoi, että numerot olivat peräisin CIA Factbookista.

Yhdysvaltain keskustiedustelupalvelu CIA oli todellakin julkaissut isosta joukosta maita tuloeroja kuvaavat Gini-indeksit. Suomen luvut olivat CIA:n taulukossa vuodelta 2008 ja vuodelta 2015.

Alla olevaan asetelmaan olen vertailun vuoksi merkinnyt CIA:n lukujen lisäksi Eurostatin ja Tilastokeskuksen Suomi-luvut vuosilta 2008 ja 2015. Vertailun luvut puhunevat puolestaan.

Suomen tuloeroja kuvaava Gini-indeksi:

	CIA	EUROSTAT	TILASTOKESKUS
2008	26,8	26,3	26,0
2015	21,5	25,2	25,5

On hyvinkin mahdollista, että CIA on käyttänyt Gini-indeksiä laskiessaan hiukan eri tulokäsitettä kuin Eurostat ja Tilastokeskus. CIA:n tietoa vuodelta 2015 on silti pakko pitää virheellisenä.

Noin dramaattisesti tuloerot eivät ole meillä voineet viime vuosina kaventua. Tilastokeskuksen ja Eurostatin tapaan myös OECD:n ja Maailmanpankin tiedot kielivät vain tuloerojen vähäisestä kapenemisesta finanssikriisin jälkeisenä aikana.

Odotankin nyt uteliaana, miten FT:n Maija Palmer ja Turun Sanomien toimitus korjauspyyntöön lopultakin suhtautuvat.

Vielä 7.7. aamuun mennessä Turun Sanomat ei ollut ainakaan nettisivuillaan oikaissut CIA:n tietoa. Lehti ei ollut myöskään kertonut lukijoilleen sitä tietoa, että Gini-indeksiluvut olivat Yhdysvaltain keskustiedustelupalvelun käsialaa; pyysin TS:n toimitusta kertomaan lukijoille vähintäänkin tämän taustatiedon, jotta he osaisivat suhtautua julkaistuun Gini-indeksilukemaan riittävän kriittisesti.

Talousrikoksista "pitkiä" vankeusrangaistuksia?

Helsingin hovioikeus julkaisi maanantaina 3.7. tiedotteen neljän henkilön tuomitsemisesta ehdottomiin vankeusrangaistuksiin talousrikoksista niin sanotussa Kultalampi-jutussa.

Tuomituista tunnetuin oli kiinteistöbisnestä harjoittanut entinen kokoomuspoliitikko Ilkka J. Kari, joka toimi aikoinaan pitkään Espoon kaupunginhallituksen puheenjohtajana.

Hän sai pisimmän tuomion: viisi vuotta vankeutta. Muiden tuomiot vaihtelivat neljästä ja puolesta vuodesta neljään vuoteen yhdeksään kuukauteen. Tuomiot eivät tietenkään ole vielä lainvoimaisia.

Ilkka J. Kari tuomittiin vankeuteen kaikkiaan kuudesta törkeästä talousrikoksesta: kahdesta törkeästä kirjanpitorikoksesta, kahdesta törkeästä velallisen epärehellisyydestä, törkeästä velallisen petoksesta sekä törkeästä petoksesta.

Helsingin Sanomat uutisoi tapauksesta tuoreeltaan ja korosti hovioikeuden tuominneen tapauksen perusteella useita "pitkiä" vankeusrangaistuksia.

HS:n toimittajan mielipidettä kukin arvioikoon omista lähtökohdistaan, mutta parit taustatiedot kenties auttavat arvioimaan mielipidettä.

Törkeän kirjanpitorikoksen, törkeän velallisen epärehellisyyden, törkeän velallisen petoksen ja törkeän petoksen rangaistusasteikko ulottuu neljästä kuukaudesta neljään vuoteen vankeutta.

Kuudesta näin vakavasta rikoksesta Ilkka J. Kari siis tuomittiin yhteiseen rangaistukseen, joka oli viisi vuotta vankeutta. Rötöstelyn avulla rakennushankkeen ulkopuolelle oli hovioikeuden mukaan siirretty kaikkiaan noin 6,6 miljoonaa euroa.

Tuoreimmat Helsingin yliopiston Kriminologian ja oikeuspolitiikan instituutin julkaisemat tilastot käräjäoikeuksien tuomioista ovat vuosilta 2012–2014. Tilastotkin ovat kiinnostavia, kun arvioidaan tuomioita.

Tyypillinen, mediaanina mitattu vankeusrangaistus törkeästä kirjanpitorikoksesta oli noina vuosina 21,6 kuukautta. Törkeästä velallisen epärehellisyydestä tyypillinen rangaistus oli 8,7 kuukautta ja törkeästä petoksesta 13,2 kuukautta vankeutta.

Törkeä velallisen petos ei julkaistuun rangaistusten vertailuun sisältynyt, mutta esimerkiksi vuonna 2014 sellaisen rikoksen keskirangaistus oli Rikollisuustilanne 2015 -julkaisun mukaan 6,0 kuukautta.

Ajatusleikkinä voi pohtia, että jos Karille olisi tuomittu kustakin törkeästä rikoksesta tyypillinen rangaistus, tuomiota olisi kertynyt kaikkiaan noin kuusi ja puoli vuotta. Yhdistetty rangaistus oli tätä vähän lyhyempi, viisi vuotta vankeutta. Näin pitkät tuomiot eivät kaiketi ole olleet talousrikosjutuissa kovinkaan yleisiä.

Ainakaan tuoreeltaan Kultalampi-jutun tuomiot eivät ole herättäneet mitään julkista keskustelua talousrikosten rangaistuksista. Pari vähän hämmentävää havaintoa median toimintatavasta kuitenkin olen tehnyt.

Iltalehti oli arvioinut aiheelliseksi pyytää kovimman tuomion saaneelta Ilkka J. Karilta kommenttia. Maanantai-iltana 3.7. julkaistussa nettilehden jutussa Kari vakuutti syyttömyyttään ja leimasi kiinnostavasti "kaverit" koko sotkun syypäiksi.

Toinen vähän hämmentävä mediahavainto on se, että ainakaan toistaiseksi uutinen kokoomuksen entisen vaikuttajan talousrikostuomiosta ei näytä ylittäneen puolueen Verkkouutisten uutiskynnystä.