Faktavahti

"Huomionarvoista" Ylen oikaisussa

Ylen Radio 1:n Ykkösaamu 19.10. ruoti konkurssilain uudistamisen tarpeita. Toimittaja Sakari Kilpelän haastateltavina olivat Suomen Yrittäjien lainsäädäntöasioiden päällikkö Tiina Toivonen ja Finanssialan lakimies Antti Laitila.

Kilpelä avasi sinänsä hyvinkin kiinnostavan pelin ja kertoi, että tänä vuonna Suomessa menee konkurssiin noin 2 000 yritystä. Todettuaan, että tuo 2 000 on vain murto-osa 25 vuoden takaisista "lamaluvuista", hän esitti väitteen:

"Pahimpina vuosina 1992–1993 konkursseja oli kymmenisen tuhatta tapausta per vuosi."

Koska olen koko lailla ahkerasti yrittänyt tutustua 1990-luvun laman mytologiaan, tiesin heti, että toimittaja liioitteli rajusti vuosien 1992–1993 konkurssien määrää.

Niinpä lähetin Ylelle vielä samana päivänä korjauspyynnön (se on luettavissa postauksen lopussa). Oikaisupyynnössä havainnollistin liioittelun mittoja Ylen verorahoituksen lukujen avulla.

Yle on saanut viime vuosina käyttöönsä verorahoja noin 462 miljoonaa per vuosi. Kilpelän tapaiseen räikeään liioitteluun syyllistyy, jos väittää Ylen saaneen verorahoitusta liki 650 miljoonaa vuodessa.

Julkisen palvelun Yle julkaisikin oikaisun nettisivuillaan 20.10. Oikaisun otsikko valisti lukijoita, että oikeastaan tieto ei ollut virheellinen vaan vain "epätarkka". Näin monet lehdetkin tapaavat vähätellä virheitään, joten tässä ei ollut faktoja tarkistavalle mediakriitikolle mitään uutta.

Oikaisussa kerrottiin kuitenkin täysin asiallisesti ja hyvää journalistista tapaa noudattaen sekä vääristä että oikeista luvuista:

"Lähetyksessä kerrottiin torstaina 19.10.2017 että "Pahimpina vuosina 92/93 konkursseja oli kymmenisen tuhatta tapausta per vuosi."

Tilastokeskuksen tietojen mukaan vuonna 1992 konkursseja oli 7391 ja vuonna 1993 6861."

Jännää oli, ettei tämä sittemmin Ykkösaamun ohjelmassakin luettu oikaisu päättynytkään tähän, vaan siihen liitettiin paljon puhuva jatko-osa:

"Kuitenkin huomionarvoista on, että yrityksellä voi olla useampia kuin yksi yrittäjäomistaja, ja yritys voi olla myös monitoimipaikkainen. Konkurssitilastoissa kaikki tämä näkyy yhtenä vireille pantuna menettelynä. Kun puhuttiin yrittäjistä konkurssien kurimuksessa, kymmenisen tuhatta tapausta per vuosi on tässä mielessä ennemmin reilusti alakanttiin kuin liioittelua. Tarkkaa tietoa ei ole saatavilla."

Mikä tämän "kuitenkin huomionarvoista on" -jatko-osan tarkoitus oli? Mitä tekemistä konkurssien määrää koskevan perättömän tiedon kanssa oli sillä, kuinka monia yrittäjäomistajia ja toimipaikkoja konkurssiin haetuilla yrityksillä oli kenties ollut?

No, toimittajan harjoittamaa räikeää liioittelua oikaisun jatko-osa ei tietysti muuttanut miksikään. Joitakin se silti saattoi houkutella ajattelemaan, että ei toimittajan jutussa mitään virhettä oikeastaan ollutkaan.

Juuri tämä uskoakseni olikin lähinnä typerältä vaikuttavan tekstin tarkoitus. Ei julkisen palvelun Ylen kokenut toimittaja asiavirheisiin sorru, eihän?

Taustaksi Ylen oikaisussa ja korjauspyynnössä mainituille paikkansapitäville konkurssiluvuille laskin viisivuotisjaksojen 1986–1990, 1991–1995 ja 1996–2000 keskiarvot.

Lamaa edeltäneen viiden vuoden aikana talous kasvoi 3,4 prosentin vuosivauhtia. Vireille pantuja konkursseja oli rapsakasta kasvusta huolimatta vuosittain keskimäärin 2 863.

Vuosien 1991–1995 keskimääräinen talouskasvu oli vajaan puolen prosentin verran miinuksella, ja vireille pantuja konkursseja oli vuosittain keskimäärin 6 150.

Viisivuotiskaudella 1996–2000 bkt:n volyymi kasvoi hurjaa kyytiä: keskimäärin kasvu oli vuosittain 5,1 prosenttia. Vireille pantuja konkursseja oli huimasta kasvusta huolimatta 3 407 per vuosi.

Kun 1990-luvun lamavuosien konkurssilukuja tarkastelee, on siis hyvä muistaa, että kiivaan kasvun aikoinakin vuosittain on pantu vireille kolmisentuhatta konkurssia.

Lamavuosien ja hyvien tai normaalien vuosien ero on mielestäni syytä pitää mielessä myös silloin, kun puhutaan laman mytologian toisesta surullisesta aiheesta eli yrittäjien itsemurhista.

Kuten korjauspyynnöstäni näkyy, Sakari Kilpelän ohjelmassa esitettiin yrittäjien itsemurhistakin harhaanjohtava tieto.

Vastoin esittämääni toivetta tätä perätöntä tietoa Yle ei vaivautunut oikaisemaan. Palaan tähän asiaan myöhemmin.

Korjauspyyntö 19.10.2017:

Hei,

Konkurssilaki uusiksi -osuuden alkajaisiksi viittasit 25 vuoden takaisiin ”lamalukuihin” ja esitit väitteen: ”Pahimpina vuosina 1992–1993 konkursseja oli kymmenisentuhatta tapausta per vuosi.” 

Esittämäsi tieto oli suuruusluokaltaan virheellinen ja johti ohjelman kuuntelijoita pahasti harhaan. Olennainen asiavirhe on syytä korjata viipymättä (JO 20).

Tilastokeskuksen tietojen mukaan vuonna 1992 pantiin vireille ”vain” 7 391 konkurssia ja seuraavana vuonna ”enää” 6 861 konkurssia. Keskimäärin noina vuosina siis pantiin vireille 7 126 konkurssia. 

Väite, että konkursseja oli noina vuosina ”kymmenisentuhatta tapausta per vuosi”, liioitteli konkurssien määrää jopa 40 prosentilla. Liioittelun mittoja voisi havainnollistaa vaikkapa perättömällä väitteellä Ylen vuosittaisesta verorahoituksesta.

Yle on viime vuosina saanut verorahoitusta käyttöönsä noin 462 miljoonaa euroa per vuosi. Ohjelmasi tapaiseen räikeään liioitteluun syyllistyy, jos väittää Ylen saaneen julkiseen palveluun verorahoitusta vuosittain lähes 650 miljoonaa euroa.

Konkurssilaki uusiksi -osuudessa esitettiin kuuntelijoille toinenkin perätön tieto, se esitettiin konkurssien tuottaman häpeän asiayhteydessä. Suomen yrittäjien Tiina Toivonen väitti, että ”kun puhutaan 1990-luvun lamasta, niin silloin se häpeä leimasi monen yrittäjän arkea, ja puhuttiin jopa useiden tuhansien itsemurhista”.

Konkurssien määrän suuren liioittelun lisäksi puheet 1990-luvun lamaan liittyvistä tuhansista yrittäjäitsemurhista ovat olleet mediassa suosittua lamapropagandaa. Suomen yrittäjät levitti sivuillaan 7.12.2016 tietoa, jonka mukaan 1990-luvun laman takia itsemurhan teki 14 500 yrittäjää.

Tilastokeskuksen tietojen mukaan vuosina 1991–1993 yrittäjien itsemurhia oli kaikkiaan 326 eli vuosittain keskimäärin 109 tapausta. Useimmilla tapauksilla ei ollut mitään tekemistä laman kanssa. 

Tästä tosiasiasta kielii muun muassa se tilastoviraston tieto, että rapsakan kasvun vuosina ennen lamaa (1988–1990, bkt:n kasvu 3,6 % per vuosi) yrittäjäitsemurhia oli vuosittain keskimäärin 93 eli lähes yhtä paljon kuin laman synkimpinä vuosina.

Jos kunnioitat Ylen yleisöjen oikeutta saada julkisesta palvelusta oikeita tietoja, oikaiset myös yrittäjien edustajan absurdin tiedon, vaikka hän esitti sen hiukan epämääräisessä muodossa.