Faktavahti

Mikä ihmeen "kahden prosentin" solidaarisuusvero?

Lukuisat tiedotusvälineet ovat nimenneet suurituloisille vuonna 2013 tulleen ns. solidaarisuusveron "kahden prosentin" solidaarisuusveroksi.

Esimerkiksi Iltalehti tiesi opastaa lukijoitaan 11.8.2017 tähän tapaan: "Solidaarisuusvero on kahden prosentin lisävero, jonka kaikki yli 72 300 euroa ansaitsevat ovat joutuneet maksamaan."

Helsingin Sanomien Eeva Palojärvi kertoi 31.8.2017, että solidaarisuusveron alaraja "jatkuu" 72 300 eurossa ja valisti lukijoita näin: "Tätä enemmän ansaitsevilta peritään kahden prosentin kovennettua veroa."

Vero-oikeuden professori Heikki Niskakangas korosti Helsingin Sanomien yleisönosastossa 9.9.2017,  että "näissä oloissa ei riitä, että kahden prosentin solidaarisuusvero poistetaan". Tietoa siteerattiin useissa tiedotusvälineissä.

Ylen uutisten nettisivuilla Annette Blencowe vastasi 10.9.2017 juttunsa faktalodjussa kysymykseen "Mikä solidaarisuusvero?": "Solidaarisuusvero tarkoittaa ylimääräistä kahden prosentin korotusta ansiotuloveroon." 

Lähteinään Ylen uutisten toimittaja viittasi sekä Verohallintoon että Veronmaksajain Keskusliittoon, siis taatusti luotettavina pidettyihin tahoihin.

Iso joukko kansalaisia on moisella uutisoinnilla saatu varmasti uskomaan, että enemmän kuin 72 300 euroa ansaitsevilta todella peritään kahden prosentin kovennettua veroa.

Koska suhtaudun median sisältöihin aprillipäiväasenteella, päätin pian Iltalehden uutisen jälkeen tarkistaa, pitikö epäilyttävältä haiskahtava tieto "kahden prosentin" solidaarisuuverosta kutinsa.

Vuoden 2012 valtion tuloveroasteikko:

Tutkailun lähtökohdaksi otin vuoden 2012 valtion tuloveroasteikon ja Veronmaksajain julkaiseman ohjeen, miten asteikkoa käyttäen lasketaan valtionvero valtionverotuksessa verotettavasta tulosta:

"Asteikkoa käytetään siten, että asteikolta etsitään lähinnä valtionverotuksessa verotettavien tulojen alapuolella oleva tuloraja. Verotettavien tulojen ja tulorajan erotus kerrotaan asteikon samalta riviltä löytyvällä prosentilla ja lisätään tulorajan kohdalla olevaan veron määrään."

Jos verotettava tulo oli esimerkiksi 101 000 euroa, oltiin tietty asteikon ylimmällä portaalla. Ohjeen mukaan lasketaan ensin 29,75 % x (101 000 – 70 300) = 9 133,25. Lisätään tämä asteikon alarajan 9 883 euron veroon, jolloin valtion tuloveron määräksi saadaan 19 016,25 euroa.

Veroaste 101 000 euron verotettavilla tuloilla nähdään, kun katsotaan, montako prosenttia 19 016,25 euron vero oli 101 000 euron verotettavasta tulosta. Nähdään, että veroaste oli 18,82 prosenttia.

Tässä kohtaa on syytä muistaa, että asteikon "verotettava ansiotulo" on eri asia kuin verovelvollisen saama ansiotulo. Verotettavaan ansiotuloon on tultu, kun ansiotulosta on tehty erilaisia vähennyksiä.

Taulukon avulla lasketut verot puolestaan kuvaavat vain progressiivisen asteikon mukaisia veroja. Maksuunpantavat verot voivat lopulta olla pienempiä, koska vähennyksiä tehdään vielä asteikon mukaisista veroistakin.

Hallituksen esitys solidaarisuusveroksi

Esityksen suurituloisten solidaarisuusverosta teki Jyrki Kataisen kuuden puolueen hallitus 17.9.2012.  Vuoden 2013 ansiotulon tuloveroasteikosta hallituksen esityksessä (87/2012) todettiin näin:

"Kehyspäätöksen mukaisesti esitetään, että vuoden 2013 tuloveroasteikkoon sisältyisi uusi tuloluokka 100 000 euroa ylittäville tuloille. Vero alarajan kohdalla olisi 18 718,75 euroa ja vero alarajan ylittävästä tulon osasta olisi 31,75 prosenttia."

Yli 100 000 euroa vuodessa ansaitsevia arvioitiin olevan noin 50 000, ja näin hallitus esityksessään kuvasi solidaarisuusveron vaikutuksia:

"Vuonna 2012 sovellettavaan asteikkoon verrattuna tässä uudessa tuloluokassa verotus kiristyisi 2 prosenttiyksikköä."

Vuoden 2013 valtion tuloveroasteikko:

No niin, vuonna 2013 pääsi jo esimerkiksi 101 000 euron verotettavilla tuloilla solidaarisuusveron maksajaksi tähän tapaan:

Kun verotettava tulo on 101 000 euroa, ollaan nytkin asteikon ylimmällä portaalla. Ohjeen mukaan lasketaan ensin 31,75 % x (101 000 – 100 000) = 317,50. Lisätään tämä asteikon alarajan 18 718,75 euron veroon, jolloin valtion tuloveron määräksi saadaan 19 036,25 euroa. Veron määrä siis kasvoi peräti 20 eurolla.

Veroaste 101 000 euron verotettavilla tuloilla nähdään, kun katsotaan, montako prosenttia 19 036,25 euroa oli 101 000 eurosta. Nähdään, että veroaste oli 18,84 prosenttia.

101 000 euron verotettavilla tuloilla veroaste eli verojen osuus verotettavista tuloista siis nousi 18,82 prosentista 18,84 prosenttiin eli 0,02 prosenttiyksikköä.

Kuten aiemmin nähtiin, hallitus oli kertonut, että vuonna 2012 sovellettavaan asteikkoon verrattuna tässä uudessa, yli 100 000 euron tuloluokassa verotus kiristyisi 2 prosenttiyksikköä.

Tosiasiassa verotuksen kiristyminen jäi ainakin 101 000 euron tuloluokassa vain sadanteen osaan hallituksen kertomasta kiristyksestä.

Edellä esitetyin tavoin laskin vuosien 2012–2017 veroasteet seuraaville tuloluokille: 75 000 €, 101 000 €, 120 000 €, 240 000 € ja 1 200 000 €.

Tuloluokka 75 000 € on tässä mukana, vaikka näin pienillä suurilla tuloilla verovelvollinen pääsi osoittamaan solidaarisuuttaan vasta vuoden 2016 verotuksesta lähtien.

Seuraavasta taulukosta näkyvät näiden tuloluokkien todelliset veroasteet vuosina 2012, 2013 ja 2017 sekä veroasteiden muutokset vuodesta 2012 vuoteen 2013 ja vuodesta 2012 vuoteen 2017:

Veroasteet (%) ja veroasteen muutokset (prosenttiyksikköä): 

	75 000 €	101 000 €	120 000 €	240 000 €	1 200 000 €
2012	15,04	18,82	20,56	25,15	28,83
2013	15,04	18,84	20,89	26,32	30,66
2017	14,36	18,77	20,79	26,14	30,43
2012→2013	0,00	0,02	0,33	1,17	1,83
2012→2017	–0,68	–0,05	0,23	0,99	1,60

Kuten taulukon todellisista luvuista nähdään, veroasteiden muutokset eri tuloluokissa vaihtelevat valtavasti. Mitä ihmettä on näiden lukujen valossa puhe "kahden prosentin" solidaarisuusverosta?

Veroasteiden valtavan vaihtelun lisäksi erityisen kiinnostavaa näissä todellisissa luvuissa on se, että suurituloisten köyhälistön tuloluokissa veroasteet vuodesta 2012 vuoteen 2017 laskivat.

Mitä näiden lukujen valossa oikein pitäisi ajatella siitä Kataisen hallituksen kuvauksesta, että yli 100 000 euron tuloluokassa "verotus kiristyisi 2 prosenttiyksikköä"?

Laskin veroasteiden muutoksen lisäksi myös sen, minkä verran taulukon mukaiset verot muuttuivat vuodesta 2012 vuoteen 2013 sekä vuodesta 2012 vuoteen 2017 edellä mainituissa tuloluokissa.

Tulin siihen tulokseen, että vuodesta 2012 vuoteen 2013 verojen muutos vaihteli 0 prosentista 6,4 prosenttiin. Vuodesta 2012 vuoteen 2017 muutos vaihteli –4,5 prosentista 5,5 prosenttiin.

Kontrafaktuaalinen vertailu

Edellä esitettyjen laskelmien perusteella tulin siihen tulokseen, että vuonna 2013 voimaan tullutta solidaarisuusveroa ei voi yleisöä harhaanjohtamatta kutsua "kahden prosentin" solidaarisuusveroksi.

Koska oli mahdollista, että laskelmissani ja päätelmissäni oli jokin mennyt pahasti pieleen, lähetin laskelmani päätelmineen valtiovarainministeriön veroekspertin tarkistettavaksi.

Ystävällinen asiantuntija vahvisti, että lukuni olivat sinänsä aivan oikein laskettuja. Hänen mukaansa puhetta kahden prosentin solidaarisuusverosta tuli kuitenkin arvioida toisella tavalla.

Kunkin vuoden todellista veroastetta solidaarisuusveroineen tuli verrata vastaavan vuoden veroasteeseen ilman solidaarisuusveroa eli ikään kuin sitä ei olisi lainkaan säädetty.

En ole ehkä ihan täysin kyennyt sisäistämään tämän kontrafaktuaalisen vertailun ideaa, mutta ei välitetä nyt siitä. Katsotaan, voiko tällaisen vertailun perusteella yleisöä harhaanjohtamatta puhua "kahden prosentin" solidaarisuusverosta.

VM:n veroekspertti laski edellä esitetyissä tuloluokissa verot ja veroasteet ilman solidaarisuusveroa ja päätyi seuraavan asetelman osoittamiin tietoihin veroasteen muutoksista:

Veroasteen muutokset (prosenttiyksikköä):

	75 000 €	101 000 €	120 000 €	240 000 €	1 200 000 €
2013	0,00	0,02	0,33	1,17	1,83
2017	0,05	0,55	0,78	1,39	1,88

Asetelmasta käy ilmi, että esimerkiksi 75 000 euron tuloluokassa vuoden 2017 veroaste saman vuoden fiktiiviseen veroasteeseen verrattuna oli 0,05 prosenttiyksikköä korkeampi.

Tuloluokassa 101 000 euroa vuoden 2017 veroaste solidaarisuusveroineen oli 0,55 prosenttiyksikköä korkeampi kuin olisi ollut ilman solidaarisuusveroa.

Tästä VM:n veroekspertin logiikalla tehdystä vertailusta voi nähdä, että edes 1,2 miljoonan euron verotettavat tulot eivät riittäneet kiristämään verotusta Kataisen hallituksen kuvaamalla kahdella prosenttiyksiköllä.

Mitään tukea en tästä VM:n asiantuntijankaan vertailusta löydä ajatukselle, että solidaarisuusveroa voisi yleisöä harhaanjohtamatta kutsua "kahden prosentin" solidaarisuusveroksi.

Vuonna 2012 Kataisen hallitus arvioi, että yli 100 000 euroa ansaitsevia palkansaajia oli noin 50 000. Sipilän hallitus arvioi (HE 135/2016), että vuonna 2017 yli 73 100 euroa ansaitsevia on noin 120 000.

Näistä luvuista voinee päätellä, että enemmistö solidaarisuusveron maksajiksi yltäneistä sijoittuu tuloluokkiin 73 100–100 000 euroa.

Kun tämän enemmistön veroaste on VM:n veroekspertinkin ajattelutavalla vain 0,05–0,55 prosenttiyksikköä korkeampi kuin ilman solidaarisuusveroa, niin miksi media oikein vouhkaa "kahden prosentin" solidaarisuusverosta? Sumuttaako media veronmaksajia tarkoituksella?

Kantelu Julkisen sanan neuvostolle

Luultavasti kyse on siitä, että "kahden prosentin" solidaarisuusverosta kirjoittaneet toimittajat eivät ole olleet perillä tavasta, jolla valtion progressiivisen tuloveroasteikon mukainen vero määräytyy.

He eivät ole tienneet, ettei veron määräytymistä voi tarkastella vain marginaaliveroprosentin ja siihen tulleen kahden prosenttiyksikön korotuksen perusteella.

He eivät ole käsittäneet, että veroa laskettaessa pitää ottaa huomioon myös verotettavan ansiotulon alarajat, alarajojen kohdalla määrätyt verot sekä rajoihin ja veroihin vuosittain tehdyt muutokset.

Postauksen alussa mainitun Helsingin Sanomien jutun tekijänkin havaitsin olleen täysin tietämätön valtion progressiivisen ansiotuloveron määräytymisen tavasta.

HS ei pyynnöstä huolimatta oikaissut lukijoita harhaan johtanutta perätöntä väitettään, että 72 300 euron alarajaa "enemmän ansaitsevilta peritään kahden prosentin kovennettua veroa".

Tästä syystä lähetin JSN:lle pari päivää sitten seuraavanlaisen kantelun olennaisen asiavirheen korjaamatta jättämisestä:

__________________

Julkisen sanan neuvosto

Fredrikinkatu 25 A 8

00120 Helsinki

Kantelu hyvän journalistisen tavan rikkomisesta

Kantelun kohde

Helsingin Sanomien nettilehdessä 31.8.2017 julkaistu toimittaja Eeva Palojärven juttu Palkkaverot kevenevät, mutta elämä kallistuu. Jutun osoite netissä on https://www.hs.fi/politiikka/art-2000005348422.html (tarkistettu 9.10.2017).

Kantelun perusteet

Hallituksen budjettipäätöksiä koskevassa jutussaan Eeva Palojärvi kertoi, että solidaarisuusveron tiukennusta päätettiin jatkaa vielä ensi vuonna, mutta veron kohtalo vuonna 2019 jäi auki. Tässä yhteydessä hän esitti väitteen:

”Solidaarisuusveron alaraja jatkuu siten 72 300 eurossa. Tätä enemmän ansaitsevilta peritään kahden prosentin kovennettua veroa.”

Kuten korjauspyynnöstäni kantelun lopusta käy ilmi, solidaarisuusveron alarajaa koskeva tieto oli virheellinen. Alarajaa oli vuodeksi 2017 korotettu noin 1,1 prosentilla (ks. HE 135/2016) eli 73 100 euroon, joten alaraja ei voinut jatkua 72 300 eurossa.

Pahiten HS:n lukijoita johti harhaan perätön väite, että alarajaa enemmän ansaitsevilta peritään ”kahden prosentin kovennettua veroa”.

Väite antoi lukijoille solidaarisuusverosta täysin väärän kuvan, ja sen vuoksi perätön väite oli olennainen, korjausta vaativa asiavirhe (JO 20).

Valtion vuoden 2012 ansiotulojen veroasteikossa ylimmän tuloluokan alaraja oli 70 300 euroa. Vero alarajan kohdalla oli 9 883 euroa ja vero alarajan ylittävästä tulon osasta oli 29,75 prosenttia.

Vuoden 2013 veroasteikkoon lisättiin uusi ylin tuloluokka 100 000 euroa ylittäville tuloille. Vero alarajan kohdalla oli 18 718,75 euroa ja vero alarajan ylittävästä tulon osasta 31,75 prosenttia.

Hallitus kuvasi (HE 87/2012) solidaarisuusveron vaikutusta näin: ”Vuonna 2012 sovellettavaan asteikkoon verrattuna tässä uudessa tuloluokassa verotus kiristyisi 2 prosenttiyksikköä.”

Verotuksen kiristymistä mitataan veroasteen (vero prosentteina verotettavista tuloista) muutosten avulla. Esimerkkilaskelmassa valtionverotuksessa verotettavat vuositulot ovat 75 000 €, 101 000 €, 120 000 €, 240 000 € ja 1 200 000 €:

Veroasteet (%) ja veroasteen muutokset (prosenttiyksikköä)

	75 000 €	101 000 €	120 000 €	240 000 €	1 200 000 €
2012	15,04	18,82	20,56	25,15	28,83
2013	15,04	18,84	20,89	26,32	30,66
2017	14,36	18,77	20,79	26,14	30,43
2012→2013	0,00	0,02	0,33	1,17	1,83
2012→2017	–0,68	–0,05	0,23	0,99	1,60

Laskelma osoittaa veroasteen vaihtelevan todella paljon verotettavien tulojen mukaan. Edes 1,2 miljoonan verotettavat tulot eivät ole riittäneet kiristämään verotusta Jyrki Kataisen hallituksen kuvaamalla 2 prosenttiyksiköllä.

Valtiovarainministeriön vero-osaston asiantuntija arvioi veroasteiden muutosta edellä mainituilla esimerkkituloilla eri tavalla. Hän vertasi vuosittaisia veroja solidaarisuusveroineen veroihin, joita samana vuonna olisi peritty ilman solidaarisuusveroa.

Näin laskien valtiovarainministeriön veroasiantuntija päätyi seuraavan asetelman osoittamiin veroasteen muutoksiin:

Veroasteen muutokset (prosenttiyksikköä)

	75 000 €	101 000 €	120 000 €	240 000 €	1 200 000 €
2013	0,00	0,02	0,33	1,17	1,83
2017	0,05	0,55	0,78	1,39	1,88

(VM:n vero-osaston laskelma)

VM:n vero-osastolla tehty laskelmakin osoittaa veroasteen vaihtelevan todella paljon verotettavien tulojen mukaan. Nytkään eivät edes 1,2 miljoonan euron verotettavat tulot riittäneet kiristämään verotusta Kataisen hallituksen kuvaamalla 2 prosenttiyksiköllä.

Edellä esitetyistä asetelmista on helppo nähdä, kuinka pahasti Helsingin Sanomien perätön väite ”kahden prosentin kovennetusta verosta” johti lukijoita harhaan. Koska lehti pyynnöstä huolimatta jätti olennaisen virheen korjaamatta, se rikkoi hyvää journalistista tapaa (20).

Kantelun tarkoitus ja luonne

JSN:n puheenjohtaja Elina Grundström on karsinut kaikki ”Kulissien takana” -raportin julkitulon eli 23.4.2016 jälkeen tekemäni kantelut. Kaikissa näissä kanteluissa on ollut kysymys siitä, että tiedotusväline on pyynnöstä huolimatta jättänyt olennaisen asiavirheen korjaamatta (JO 20).

Jokaisen näistä karsintapäätöksistään JSN:n puheenjohtaja on tehnyt tutkimatta kantelun asiasisältöä ja tulkitsematta hyvää journalistista tapaa. Sen sijaan hän on karsinut kunkin kantelun ikään kuin ”teknisellä” perusteella. Joulukuun 2016 päätöksiin asti karsintaperuste oli tällainen:

”Neuvosto ei ota kantelua käsittelyyn, koska kyseessä on testaustarkoituksessa tehty massakanteleminen.”

21.12.2016 JSN:n puheenjohtaja karsi neljä syys-lokakuussa 2016 tekemääni kantelua ja perusteli kutakin karsintapäätöstään näin:

”Neuvosto ei ota kantelua käsittelyyn, koska kantelu on tehty testaustarkoituksessa.”

”Testaustarkoitus” on ollut kantelun karsintaperusteena kaikissa joulukuun 2016 jälkeenkin tehdyissä karsintapäätöksissä. Karsintaperuste on kahdestakin syystä erikoinen.

Testaaminen itsessään ei ensinnäkään ole mikään tarkoitus. Eiväthän yrityksetkään testaa hyödykkeitään testaamisen vuoksi vaan kehittääkseen yhä parempia hyödykkeitä; testaus on siis pelkkä väline tarkoituksen tai tarkoitusten toteuttamiseksi.

”Testaustarkoitus” on kantelun karsintaperusteena erikoinen myös siksi, että joka ainoa kantelu on aina pakostakin ikään kuin testi.

Kun media jättää olennaisena pitämäni virheen korjaamatta, se mielestäni rikkoo hyvää journalistista tapaa. Ainoa keino saada selville, miten median itsesääntelyelin tulkitsee median menettelyä, on kantelu. Se taas vääjäämättä ”testaa” sitä, pitääkö JSN median menettelyä hyvän journalistisen tavan mukaisena vai sen vastaisena.

Jos JSN aikoo jatkossakin käyttää ”testaustarkoitusta” kantelujen karsintaperusteena, sen tulee kertoa, miten kantelun median menettelystä voi ylipäätään tehdä, niin ettei kantelulla ole tuota JSN:n kiellettynä pitämää tarkoitusta.

JSN:n perussopimuksen mukaan neuvoston tehtävänä on ”tukea hyvää journalistista tapaa”. Sopimuksesta käy edelleen ilmi, että JSN:n tehtävänä on ”tulkita hyvää journalistista tapaa” ja että neuvosto käsittelee asioita ”tehtyjen kantelujen perusteella”.

Tämän kantelun tarkoituksena on edistää hyvää journalistista tapaa. Kantelu tarjoaa JSN:lle konkreettisen mahdollisuuden toteuttaa median itsesääntelyä perussopimuksessa määritellyn tehtävän mukaisesti.

Neuvosto voi tulkita tämän kaikki muodolliset ja asialliset vaatimukset täyttävän kantelun perusteella, rikkoiko kantelun kohteena oleva tiedotusväline hyvää journalistista tapaa vai ei.

Koska kantelun kohteena oleva tiedotusväline jätti korjaamatta olennaisen virheen (JO 20), se mielestäni rikkoi hyvää journalistista tapaa. Siksi kantelun erityisenä tarkoituksena on se, että neuvosto tekee kantelusta langettavan päätöksen ja antaa tiedotusvälineelle huomautuksen.

Mutta siinäkin tapauksessa, että JSN:n päätös jostain käsittämättömästä syystä olisi vapauttava, yleisöä ajatellen on joka tapauksessa oleellista se, että päätös julkaistaan neuvoston kotisivuilla. Vain sillä tavalla yleisö voi saada tiedon siitä, millaisen virheen korjaamatta jättämistä median itsesääntely ei pidä hyvän journalistisen tavan vastaisena.

Jos JSN:n puheenjohtaja karsii virheen korjaamatta jättämistä koskevia kanteluja pelkin ”teknisin” perustein, se kielii siitä, ettei median itsesääntelyssä piitata lainkaan siitä, saavatko suomalaiset tiedotusvälineistään oikeaa vai virheellistä tietoa. Tällainen menettely myös synnyttää itsesääntelyn tehtävän ja tarkoituksen kannalta absurdin tilanteen.

Jättämällä virheet järjestään korjaamatta tiedotusvälineet voivat silloin vaikuttaa siihen, ettei JSN tosiasiassa lainkaan tutki niiden menettelyä ja tulkitse, ovatko ne menetelleet hyvän journalistisen tavan vastaisesti vai ei.

Mikäli JSN:n puheenjohtaja karsintaratkaisuillaan tarjoaa tiedotusvälineille tilaisuuden menetellä tällä tavalla, median itsesääntely lakkaa tyystin toimimasta. JSN:n mahdollisuudet tukea hyvää journalistista tapaa katoavat saman tien.

Vahingot itsesääntelyn piittaamattomasta toiminnasta kärsii yleisö, joka maksaa koko medialystin joukkotiedotustalouden ensimmäisen ja toisen kierron kautta.

Helsingissä 9.10.2017

Markku Lehtola

vapaa toimittaja

Kivihaantie 1 E 77

00310 Helsinki

040 512 2661

markku.a.lehtola (at) gmail.com

Korjauspyyntö

1. syyskuuta 2017 klo 18.08

Markku Lehtola

”Palkkaverot kevenevät, mutta elämä kallistuu” -jutun (31.8. nettilehti ja 1.8. printtilehti) asiavirheitä koskeva korjauspyyntö

Vastaanottaja: eeva.palojarvi@hs.fi

Kopio: hs.politiikka@hs.fi, hs.talous@hs.fi, kaius.niemi@hs.fi

Hei,

kirjoitit HS:n nettilehden jutussasi, että solidaarisuusveron alaraja jatkuu 72 300 eurossa. Alaraja ei voi ”jatkua” 72 300 eurossa, koska se ei ole 72 300 eurossa, vaan tänä vuonna 73 100 eurossa. Virhe, joka sisältyi myös printtilehden juttuusi, on syytä korjata.

Selvästi tätäkin pahempi asiavirhe sisältyi väitteeseesi, että alarajaa enemmän ansaitsevilta peritään ”kahden prosentin” kovennettua veroa. Eihän solidaarisuusvero näin mene. Olet monien muiden toimittajien tapaan käsittänyt väärin koko solidaarisuusveron konstruktion.

Kun solidaarisuusvero vuoden 2013 verotukseen alun perin tuli, valtion tuloveroasteikkoon lisättiin yli tuloluokka 100 000 euroa ylittäville tuloille. Alarajan ylittävistä tuloista perittäväksi marginaaliveroksi tuli silloin 31,75 prosenttia, kun aiempi ylin marginaaliveroprosentti oli 29,75. 

Ylin marginaaliveroprosentti siis nousi kahdella prosenttiyksiköllä. Alarajaa on sittemmin monta kertaa muutettu, ja näiden muutostenkin vaikutus on otettava huomioon, kun lasketaan sitä, minkä verran solidaarisuusvero on vaikuttanut ja vaikuttaa suurituloisten maksamaan valtionveroon verotettavien tulojen eri tasoilla.

Puhe ”kahden prosentin” kovennetusta solidaarisuusverosta johtaa lukijoita pahasti harhaan ja antaa aivan väärän kuvan kyseisen veron vaikutuksista. Tästä syystä asiavirhe on Journalistin ohjeiden 20. kohdan tarkoittama olennainen virhe, joka on syytä korjata viipymättä.

Tervehdyksin

Markku Lehtola

vapaa toimittaja

Kivihaantie 1 E 77

00310 Helsinki

040 512 2661

markku.a.lehtola@gmail.com