Faktavahti

"Parhainpäinselittelijöiden kokoontumisajot"

"Media on vallan vahtikoira. Mutta sillä rakilla, jonka kuuluukin vähän räksyttää, on huonot hampaat", väittää Hufvudstadsbladetin tutkiva toimittaja Tommy Pohjola vuoden 2017 lopussa omakustanteena julkaistussa länsimetropamfletissaan.

"Journalismin pitäisi olla sielultaan tutkivaa ja kriittistä. Siksi on hämmästyttävää, kuinka vahvasti metrohankkeen johto ja projektiin sitoutuneet poliitikot ovat saaneet mediassa läpi oman narratiivinsa."

Jos et halua jäädä vain metropomojen ja metroprojektiin sitoutuneiden poliitikkojen narratiivin varaan, kannattaa lukea Pohjolan 142-sivuinen kriittinen, rennolla otteella kirjoitettu pamfletti.

Se perustuu sitkeään ja pitkäjänteiseen faktojen tarkistamiseen ja arviointiin, jota valtamedian toimittajien soisi harrastavan nykyistä paljon enemmän.

Yksityiskohtaista tietoa Kaikille kenkää! -pamfletissa on julmetusti, joten ei sitä ihan hetkessä lukaise. On kuitenkin hyvä muistaa se viisaus, että piru tapaa lymyillä juuri yksityiskohdissa.

Onko Kaikille kenkää! tutkivaa journalismia?

Julkaisin kesällä 2009 ehdotuksen tutkivan journalismin määritelmäksi, joka mahdollisimman hyvin ohjaisi ja jäsentäisi ajattelua, kun tehdään ja arvioidaan juttuja.

Ollakseen tutkivaa journalismin pitäisi täyttää neljä ehtoa: se tutkii itse, se tutkii yleiseltä kannalta tärkeitä asioita, se auttaa saamaan tolkkua ja se perustuu näyttöön.

Täyttääkö Tommy Pohjolan pamfletti kaikki nämä ehdot, eli voiko sitä todellakin pitää tutkivana journalismina?

Ensimmäisen ehdon arvioin täyttyvän hyvin. Pohjola on tutkinut suurin piirtein niin pitkälle kuin toimittajan eväin ylipäätään voi tutkia metron kustannusten huikeaa nousua alun perin "arvioidusta" ja metron valmistumisen viivästymistä vuositolkulla.

Yleiseltä kannalta oli totta vie tärkeää tutkia, miksi kustannukset räjähtivät liki 340 miljoonalla eurolla lähes 1,2 miljardiin euroon. Samoin oli tärkeää tutkia, miksi metron rakentaminen venähti alun perin luvatusta aikataulusta peräti kolme neljä vuotta.

Tolkun saamista pitkään kestäneestä ja ties millaisia käänteitä sisältäneestä projektista auttaa yllättävänkin hyvin pamfletista löytyvä 16-sivuinen metrohankkeen aikajana.

Kiistellystä hankkeesta päättäneiden perimmäiset motiivit selviävät, jos ylipäätään selviävät, vasta myöhemmin. Hankkeesta erityisesti hyötyvät ja hyötyjen mitat selviävät nekin vasta myöhemmin, jos selviävät.

Neljättä ehtoa eli näyttöön perustumista pohdin lähinnä siltä kannalta, oliko Pohjolalla riittävät eväät kritisoida niin tylysti sitä, että vastuun kantajia monin tavoin pieleen menneestä projektista ei ole löytynyt.

"Hankkeen ulkopuolelta kuulunutta arvostelua ei ole otettu vakavasti, ja niin pääkaupunkiseudulla on nähty parhainpäinselittelijöiden kokoontumisajot. Se ei ole ollut kaunista seurattavaa", Pohjola sivaltelee.  

Minusta hän esittää riittävät näytöt sivaltelunsa perusteeksi, joten tutkivan journalismin neljännenkin ehdon voi tulkita täyttyvän.

Korruptiivisen rajapinnan ongelma

Kaikille kenkää! nimeää länsimetrohankkeen fiaskoksi, joka on "nerokas vyyhti". Vastuut on jaettu Tommy Pohjolan mukaan sillä tavalla, että tosi hintavistakaan möhlimisistä ei joudu vastuuseen. Päätöksiä on tehnyt pieni piiri.

"Saatamme olla paljon puhutun rakenteellisen korruption äärellä. Autat kaveria, kaveri auttaa sinua: Luottamustehtävästä toiseen, puolueen sisällä, vanhasta virasta uuteen ja niin edelleen. Syntyy kiitollisuudenvelkaa oikealle ja vasemmalle", Pohjola kirjoittaa.

Kuitenkaan mitään varsinaisesti korruptioksi tulkittavaa länsimetron nerokkaasta vyyhdistä ei tietääkseni ole ainakaan vielä paljastunut.

Se onkin kiinnostavaa ja kenties jopa vähän yllättävääkin, sillä nerokkaassa vyyhdissä on vaikka millä mitalla epärehelliselle kähminnälle altista julkisen ja yksityisen korruptiivista rajapintaa.

Pamflettia lukiessa on hyvä muistaa, että markkinaliberalismin hengessä tuollaista korruptiivista rajapintaa tuotetaan meillä koko ajan yhä enemmän.

Tätä ajatellen pidän Hbl:n Tommy Pohjolan projektin kenties arvokkaimpana osana sitkeää yritystä puuttua korruptiivista rajapintaa peittävään salailuun, jopa oikeusteitse.

Jos haluat tietää tästä asiasta enemmän, lukaise myös Pohjolan edellinen, vuonna 2014 ilmestynyt Maan alla -kirja. Sen jatkoksi kannattaa lukea korkeimman hallinto-oikeuden vuosikirjaratkaisu (2017:82).

KHO:n ratkaisu on tärkeä perusteettoman salailun torjumista ajatellen, ja ratkaisusta saamme kiittää Hbl:n sitkeää tutkivaa toimittajaa Tommy "Terrieri" Pohjolaa.

Minulla oli ilo jeesata "Terrieriä" lähinnä sparraajana sekä Maan alla -kirjan että Kaikille kenkää! -pamfletin värkkäämisessä. Semmoista vallan "vahtikoiraa" en suostuisi jeesaamaan, joka räksyttää valtaapitävien asemaa pönkittääkseen.