Faktavahti

"Koko kansakunnan velkaantuminen 

sen kuin jatkuu"

Erikoistoimittaja Jan Hurri kysyi Ilta-Sanomien nettilehdessä (pääkirjoitus 27.7.2018): "Eikö nuoria polvia pitänyt suojella velkaantumiselta?" Kirjoituksen voi lukea tästä.

Taloustoimittajien huippuihin kuuluva Hurri kirjoitti, että kotitalouksien, yritysten ja julkisen talouden yhteen laskettu velkataakka on paisunut suuremmaksi kuin koskaan:

"Valtion velkaantuminen on taittunut mutta koko kansakunnan velkaantuminen sen kuin jatkuu ja näyttää ennemmin kiihtyneen kuin laantuneen."

Kun olen tullut seuranneeksi Tilastokeskuksen lukuja kansantalouden rahoitustilinpidosta, tieto koko kansakunnan velkaantumisesta oli koko lailla hämmentävä.

Eikö taseen toista puolta eli kotitalouksien, yritysten ja julkisen talouden saamisia tarvitsekaan ottaa huomioon? Minä ainakin nukun yöni levollisemmin, jos muistan saamisten olemassaolon.

Seuraava asetelma kuvaa koko kansantalouden (kotimaiset sektorit yhteensä) rahoitusasemaa suhteessa ulkomaihin. "Kansakunta" kaiketi koostuu juuri kaikista kotimaisista sektoreista.

Kuvattu ajanjakso on kahden vuosikymmenen mittainen, vuoden 1997 lopusta vuoden 2017 loppuun.

Ajanjakson alkuun mennessä talous oli ehtinyt kasvaa 1990-luvun alkupuolen lamasta jo neljän vuoden ajan suurin piirtein 4,5 prosentin vuosivauhtia.

Asetelmasta käy ilmi, että kaikkien kotimaisten sektoreiden eli "kansakunnan" saamiset ulkomailta kasvoivat kahdessa vuosikymmenessä reilusti enemmän kuin velat ulkomaille.

Ja vuoden 1997 taseen reilu miinusmerkkinen netto muuttui vuoden 2017 reilusti plusmerkkiseksi netoksi. Onko kansakunnan velkataakka siis nyt suurempi kuin koskaan?

Jan Hurri totesi kirjoituksessaan, että "noin puolet lainataakan kasvusta on suoraan kotitalouksien piikissä". Edellä oleva asetelma osoittaa, että kasvussa eivät ole olleet vain kotitalouksien velat.

Rahoitussaamisten "taakka" on kasvanut lainataakkaa niin paljon enemmän, että kotitalouksien rahoitusvarat ovat nettona kasvaneet reilusta 48 miljardista noin 146 miljardiin euroon. 

Emme me – noin keskimäärin – mitään persaukisten velallisten sakkia ole. Pätäkkää ja pätäkäksi helposti muutettavia rahoitusvaroja meillä on rutkasti enemmän kuin velkoja. Hyvä me!

Eikä meillä maailman onnellisimmilla ole vain rahoitusvarojen nettoa. Meillä on "kansakuntana" ilo ja onni omistaa rutkasti myös kaikenlaista reaalivarallisuutta. Tilastokeskus senkin tietää.

Seuraavassa asetelmassa ovat koko kansantalouden reaalivaroja kuvaavat luvut vuodesta 1997 vuoteen 2016. Vuoden 2017 lukuja tilastovirasto ei näytä vielä julkaisseen.

                   

Kaksi vuosikymmentä sitten erilaista reaalivarallisuutta oli asukasta kohti reilun 85 000 euron arvosta, toissa vuonna jo lähes 176 000 euron arvosta eli tuplasti.

Eivät onnelliset suomalaiset siis mitään keppikerjäläisiä ole – ei ainakaan keskimäärin – vaikka meillä velkaakin on.

Tulinpa vielä laskeneeksi senkin, paljonko kotitalouksilla keskimäärin on varallisuutta nettona (reaalivarat + rahoitussaamiset – velat).

Vuonna 1997 varallisuutta oli reilut 227 miljardia ja vuonna 2016 jo reilun 575 miljardin euron verran. Per nenä -luvut olivat 44 135 € ja 104 585 €. 

Onnellisia suomalaisia sopii onnitella vaurastumisesta. Lukuja ihastellessa on kuitenkin hyvä muistaa, että osa tuosta lukujen osoittamasta vaurastumisesta taitaa olla seurausta inflaatiosta. 

Vuoden 1997 lopusta vuoden 2016 loppuun hinnat nousivat keskimäärin 35 prosenttia ja vuoden 2017 loppuun mennessä vajaat 36 prosenttia.