Faktavahti

Hesari vilpisteli lukijoilleen eutanasiasta

Pitkäperjantaina 30.3.2018 Helsingin Sanomat nosti vaikutusvaltaisille pääkirjoitussivuilleen eutanasiaa ärhäkästi vastustavan Vieraskynä-kirjoituksen "Eutanasia vie ihmisarvon kaltevalle pinnalle".

Sen oli kirjoittanut Espoon sairaalan ylilääkäri Tiina Tasmuth, "jolla on palliatiivisen lääketieteen erityispätevyys", HS korosti.

Sitä lehti ei kertonut, että Tasmuth on oman CV-ilmoituksensa mukaan myös Suomen Kristillisen Lääkäriseuran jäsen. Lukijoiden, uskovaisten ja pakanoiden, iloksi olisi ollut hyvä kertoa.

Kiivaaksi eutanasian vastustajaksi tiedetyn Tiina Tasmuthin kirjoitus julkaistiin myös Helsingin Sanomien verkkosivuilla. Kirjoituksen voi lukea tästä.

Ennen kuin katsomme, miten Hesari vilpisteli eutanasiasta, on erityisesti tässä tapauksessa syytä määritellä kaksi käsitettä: eutanasia ja avustettu itsemurha.

Käytän tässä valtakunnallisen sosiaali- ja terveysalan neuvottelukunnan eli ETENEn 15.12.2011 kannanotossa esitettyjä määritelmiä.

Minusta ne kuvaavat osuvasti, mitä eutanasia ja avustettu itsemurha oikeasti tarkoittavat, kun ajatellaan potilaan ja lääkärin rooleja. ETENEn 2011 kannanoton eutanasiasta voi lukea tästä.

"Eutanasia tarkoittaa tarkoituksellista, aktiivista tointa potilaan elämän lopettamiseksi silloin, kun potilas toistuvasti ja harkitusti sitä pyytää sietämättömän kärsimyksen ja parantumattoman sairauden vuoksi."

"Elämän lopettaminen" on tietty "surmaamisen" eufemismi, mutta sivuutetaan se tässä. Avustettua itsemurhaa ETENE kutsui vuoden 2011 kannanotossaan itsemurhan edistämiseksi:

"Elämän loppuvaiheen hoitoon itsemurhan edistäminen liittyy esimerkiksi silloin, kun potilas itse ottaa kuolettavan lääkeannoksen. Itsemurhassa avustamista on asettaa lääkeannos potilaan saataville hänen pyynnöstään, kun hän on päättänyt lopettaa elämänsä."

Määritelmistä käy ilmi se tärkeä tieto, että eutanasia ja avustettu itsemurha ovat aivan eri asioita. Kuoleman aiheuttavan teon tekijä on eutanasiassa lääkäri, avustetussa itsemurhassa potilas itse.

Ne ovat aivan eri asioita myös siinä mielessä, että eutanasia on meillä rikos, mutta itsemurhassa avustaminen ei ole rangaistava rikos.

Ylilääkäri Tiina Tasmuthin perätön väite

Perättömät tiedot eutanasian sallivista maista, Belgiasta ja Hollannista, tapaavat kuulua eutanasian vastustajien, varsinkin kristillisten tahojen arsenaaliin. Tästä arsenaalista ylilääkäri Tasmuthkin oli noutanut itselleen aseen.

Kuvatessaan, miten "eutanasian sallivissa maissa on jo ajauduttu kaltevalle pinnalle", hän väitti:

"Hollannissa on myös käytetty ministeritason puheenvuoroja, joissa on esitetty eutanasian mahdollisuuden avaamista yksinäisille tai 'elämäänsä kyllästyneille' vanhuksille."

Väite oli perätön. Ministerit eivät ole Hollannissa esittäneet eutanasian mahdollisuuden avaamista Tasmuthin tarkoittamille vanhuksille.

Sen sijaan ministerit ovat Hollannissa esittäneet avustetun itsemurhan mahdollisuuden avaamista vanhuksille, jotka katsovat elämänsä tulleen jo eletyksi.

12.10.2016 silloisen hallituksen terveysministeri Edith Schippers ja oikeusministeri Ard van der Steur lähettivät hallituksen puolesta kirjeen parlamentille.

Kirjeessä he selostivat ja perustelivat hallituksen aikeita itsemurhassa avustamisen mahdollisuuden avaamisesta.

Hallituksen tiedote 12.10.2016 kirjeestä oli otsikoitu: "Government: scope for assisted suicide for people who regard their life as completed".

Tiedotteen alussa hallituksen aikeita kuvattiin tähän tapaan:

"People who have come to a well-considered decision that their life is completed must be allowed, under strict and carefully identified criteria, to end their life with dignity. In consultation with various care organizations, the government intends to develop new legislation based on this principle. The system would exist alongside and separately from the current legislation on euthanasia."

Eutanasiasta ei siis ollut ollenkaan kyse. Ministerit esittivät eutanasialain rinnalle, siitä erillään toimivaksi järjestelmäksi itsemurhassa avustamista. Schippersin ja van der Steurin kirjeen pitäisi löytyä luettavaksi tästä.

Helsingin Sanomien vilpistely

Hyvä journalistinen tapa edellyttää pyrkimystä totuudenmukaiseen tiedonvälitykseen ja sitä, että "tiedot on tarkistettava mahdollisimman hyvin" (ks. Journalistin ohje).

Helsingin Sanomien suoritus ei ollut Tiina Tasmuthin Vieraskynä-kirjoituksen tapauksessa häävi. Toimitus oli nimittäin jättänyt tarkistamatta, pitivätkö kirjoituksen tiedot paikkansa.

Faktojen tarkistamatta jättäminen oli tässä tapauksessa todellinen limbo HS:n toimitukselta. Sen piti toki tietää, että kristilliset piirit tapaavat levittää eutanasiasta jopa ihan tahallaan perättömiä tietoja.

Tietojen tarkistamatta jättäminen ei ollut hyvän journalistisen tavan mukaista. Vilppiin lehti sortui siinä vaiheessa, kun se asiavirheestä tiedon saatuaan päätti jättää virheen korjaamatta.

No, koska Hesari ei pyynnöstäni huolimatta korjannut julkaisemaansa perätöntä tietoa, lähetin kantelun Julkisen sanan neuvostolle. 6.4.2018 kantelu on luettavissa tämän postauksen lopussa.

Asenteet koviksi ja ihmisarvo kaltevalle pinnalle?

Varsinkin eutanasiaa vastaan taistelevat kristilliset tahot sanovat olevansa huolissaan siitä, että eutanasian salliminen uhkaa ihmisarvoa ja johtaa koviin asenteisiin.

Juuri näitä uhkia korosti myös Suomen Kristillisen Lääkäriseuran jäsen, ylilääkäri Tiina Tasmuth HS:ssa.

Ovatko uhat todella käyneet toteen esimerkiksi Belgiassa ja Hollannissa, joissa sietämättömästi kärsiville, kuolemaa tekeville ihmisparoille on tarjolla myös eutanasian mahdollisuus?

Onko Belgiassa ja Hollannissa eutanasian koventamien asenteiden takia esimerkiksi päätetty olla kehittämättä palliatiivista hoitoa?

Onko palliatiivisen hoidon taso Suomessa parempi, koska eutanasia ei ole uhannut ihmisarvoa ja koventanut asenteita?

Jos asenteiden mittarina käytetään palliatiivisen hoidon tasoa, niin väite, että eutanasian salliminen koventaa asenteita, paljastuu pelkäksi propagandaksi.

Useat vertailevat tutkimukset nimittäin ovat osoittaneet, että esimerkiksi Belgiassa ja Hollannissa palliatiivinen hoito on aivan eri tasolla kuin meillä.

Ihmisarvoa vaaliva, pehmeiden asenteiden Suomi on tutkitun tiedon valossa lähinnä palliatiivisen hoidon Ryysyranta. Tutkimuksia voi silmäillä tästä, tästä ja tästä.

Eutanasian vastustajat ovat ymmärrettävästi vaienneet visusti näistä tutkimuksista, eivätkä ne ole kiinnostaneet myöskään eutanasiasta juttuja tehneitä toimittajia.

Ilahduttaakseni erityisesti eutanasian vastustajia ja asioita kehnosti selvittäviä toimittajia rakentelin seuraavanlaisen, vain pikkiriikkisen piruilevan asetelman:

Asenteiden kolmimaaottelu Suomi–Belgia–Hollanti

	SUOMI	BELGIA	HOLLANTI
Eutanasian mahdollisuus	ei	on	on
Palliatiivisen hoidon taso	huono	hyvä	hyvä

Belgiassa ja Hollannissa siis on sekä eutanasian mahdollisuus että hyvä palliatiivisen hoidon taso. Meillä eutanasian mahdollisuutta ei ole, ja palliatiivisen hoidon taso on heikko. Se asenteista.

Papit ETENEn johtoon – mitä sitten tapahtui?

Mainitsin jo aiemmin kannanotosta, jossa ETENE vuonna 2011 täsmensi eutanasiaan liittyviä käsitteitä. Kannanoton voi lukea tästäkin.

Julkisuudessa lähes huomiotta jääneessä kannanotossaan ETENE liputti, joskin erittäin varovasti, eutanasian mahdollisuuden puolesta.

ETENEn mielestä oli vielä liian aikaista ottaa "sitovasti" kantaa eutanasian mahdollisuuteen, mutta "saattaa olla yksittäisiä tilanteita, joissa ei ole eettistä perustetta täysin pois sulkea eutanasian mahdollisuutta".

Tässä kohtaa on syytä todeta, että ETENEn johdossa olivat 2011 vielä maallikot. Puheenjohtajana toimi valtiotieteen tohtori Markku Lehto ja varapuheenjohtajana neurologian ja geriatrian professori Raimo Sulkava.

1.10.2014 papit nousivat ETENEn johtoon. Siitä lähtien on puheenjohtajana toiminut professori, teologian tohtori, pastori Jaana Hallamaa ja varapuheenjohtajana päätoimittaja, teologian maisteri, pastori Jaakko Heinimäki.

Uuteen uskoon viritetty neuvottelukunta otti viime syksynä uudemman kerran kantaa eutanasian mahdollisuuteen. 26.9.2017 päivätyn kannanoton voi lukea tästä.

Uudessa kannanotossa vuoden 2011 kannanotto sai kyytiä, ja eutanasian mahdollisuus sai luvan siirtyä hamaan tulevaisuuteen:

"Vain takaamalla hyvä saattohoito kaikille sitä tarvitseville voidaan esittää luotettavia arvioita siitä, paljonko Suomessa mahdollisesti on sellaisia potilaita, joita ei pystytä auttamaan ja heidän kärsimyksiään lievittämään edes tehokkaimmilla saattohoidon menetelmillä. 

Vasta silloin voitaisiin myös tarkemmin määritellä, millaisissa tilanteissa terveydenhuolto ja lääketieteen keinot eivät riittävissä määrin pysty lievittämään kuolevan potilaan kärsimystä, ja tarvitaanko näihin tilanteisiin erillisen lain säätämistä."

Asiallisesti ottaen samanlaisen lausunnon piispaksikin pyrkinyt Jaana Hallamaa pistäytyi sitten antamassa 9.11.2017 eduskunnan sosiaali- ja terveysvaliokunnalle:

"Palliatiivisen hoidon laatua ja saatavuutta koskevat puutteet vaikeuttavat luotettavan arvion esittämistä siitä, millaista on kärsimys, jota ei voida poistaa hyvälläkään oireiden hoidolla ja kuinka yleisiä tällaiset tapaukset ovat. 

Vasta kun maahamme on luotu ajanmukaiseen lääketieteelliseen ja hoitotieteen tutkimukseen perustuva, kattava palliatiiviseen lääketieteeseen tukeutuva saattohoitojärjestelmä, voidaan arvioida sellaisen kärsimyksen yleisyyttä, jota ei kyetä hoitamaan potilaan kannalta riittävällä tavalla niin, että ainoaksi keinoksi jää lopettaa potilaan elämä. Eutanasiaa koskevaa lakia ei pidä ryhtyä säätämään ennen kuin epäkohdat on korjattu."

9.11.2017 evankelisluterilaisen kirkon piispatkin julistivat yhteisessä kannanotossaan, etteivät kannata eutanasian laillistamista. Kannanoton voi lukea tästä.

No, mitäs sitten tapahtui? Perjantaina 6.4.2018 eduskunnan sosiaali- ja terveysvaliokunta täytti "yläkerran" toiveen viimeistä piirtoa myöten. Se esitti, että kansalaisaloite eutanasiasta hylätään.

Palliatiivinen hoito ja saattohoito pitää toteuttaa "laadukkaasti" koko maassa, ja tarvitaan tukku selvityksiä:

"Valiokunnan näkemyksen mukaan kuolevan ihmisen hoitoa ja eutanasiaa koskevan lainsäädännön tarve tulee arvioida mainittujen selvitysten jälkeen."

Kärsi, kärsi, kirkkaamman kruunun saat!

Kiinnostavaa pastori Jaana Hallamaan ja piispojen ulostuloissa oli se, ettei eutanasiaa vastustettu avoimesti kirkon oppiin ja kristilliseen ihmiskäsitykseen liittyvin perustein.

Pelkästään sisällön perusteella piispojen kannanottoa ei olisi voinut mitenkään tunnistaa kirkon piispojen kannanotoksi. Hallamaan lausunnossa vain yksi kohta kieli peitellysti lausujan taustasta.

"Kansalainen voi lopettaa itse elämänsä, eikä itsemurha ole rikos. Tämän perusteella ei kuitenkaan voida sanoa, että ihmisellä olisi oikeus kuolemaan."

Kirkon sairaalasielunhoidon ekspertti Virpi Sipola ilmaisi tämän kirkon opista ja ihmiskäsityksestä kumpuavan ajatuksen avoimesti Kirkonkello-julkaisussa 24.2.2017. Kirjoituksen voi lukea tästä.

"Suurissa uskonnoissa – kristinusko, islam ja juutalaisuus – ajatellaan että elämä on pyhä ja syntymä ja kuolema ovat Jumalan kädessä, ihmisellä ei ole oikeutta päättää elämästään."

Tätä taikauskoista käsitystä ja sitä vaalivaa instituutiota saavat kiittää kaikki ne sietämättömästi kärsivät, kuolemaa tekevät lähimmäisemme siitä, ettei heille ole tarjolla eutanasian mahdollisuutta.


–––––––––––––––––––

Julkisen sanan neuvosto

Fredrikinkatu 25 A 8

00120 Helsinki

Kantelu hyvän journalistisen tavan rikkomisesta

Kantelun kohde

Ylilääkäri Tiina Tasmuthin kirjoitus ”Eutanasia vie ihmisarvon kaltevalle pinnalle” Helsingin Sanomien nettilehdessä 30.3.2018. Kirjoituksen osoite netissä on https://www.hs.fi/mielipide/art-2000005623621.html (tarkistettu 6.4.2018).

Kantelun perusteet

Espoon sairaalan ylilääkäri Tiina Tasmuth väitti, että Hollannissa on käytetty ”ministeritason puheenvuoroja, joissa on esitetty eutanasian mahdollisuuden avaamista yksinäisille tai ’elämäänsä kyllästyneille’ vanhuksille”.

Väite oli perätön ja johti Helsingin Sanomien lukijoita pahasti harhaan. Siksi se oli olennainen, korjausta vaatinut asiavirhe (JO 20).

Hollannissa ei ole käytetty ylilääkäri Tiina Tasmuthin väittämiä puheenvuoroja eutanasian mahdollisuudesta.

Sen sijaan siellä on käytetty ministeritason puheenvuoroja, joissa on esitetty avustetun itsemurhan mahdollisuuden avaamista lähinnä vanhuksille, jotka katsovat elämänsä tulleen jo eletyksi.

Eutanasia ja avustettu itsemurha ovat aivan eri asioita, kuten käy ilmi esimerkiksi valtakunnallisen sosiaali- ja terveysalan eettisen neuvottelukunnan ETENEn eutanasiakannanotosta 26.9.2017.

Eutanasia on ETENEn mukaan ”kuolemaan johtavan lääkeannoksen antamista henkilölle hänen omasta pyynnöstään”.

”Avustetuksi itsemurhaksi kutsutaan itsensä surmaamista toisen henkilön avustamana”, ETENE määrittelee.

Lokakuun 12. päivänä vuonna 2016 terveysministeri Edith Schippers ja oikeusministeri Ard van der Steur lähettivät parlamentille silloisen hallituksen puolesta kirjeen. Siinä selostettiin ja perusteltiin hallituksen aikeita itsemurhassa avustamisen mahdollisuuden avaamisesta.

Hallituksen tiedote 12.10.2016 kirjeestä oli otsikoitu: ”Government: scope for assisted suicide for people who regard their life as completed”. Tiedotteen alussa kuvattiin hallituksen aikeita näin:

”People who have come to a well-considered decision that their life is completed must be allowed, under strict and carefully identified criteria, to end their life with dignity. In consultation with various care organizations, the government intends to develop new legislation based on this principle. The system would exist alongside and separately from the current legislation on euthanasia.”

Eutanasiasta ei siis lainkaan ollut kyse. ”Ministeritason puheenvuorossa” esitettiin eutanasialain rinnalle ja siitä erillään toimivaksi järjestelmäksi itsemurhassa avustamista tapauksissa, joissa ihmiset pitävät elämäänsä jo elettynä.

Linkki Edith Schippersin ja Ard van der Steurin kirjeeseen parlamentille on osoitteessa https://www.government.nl/documents/letters/2016/10/12/the-government-position-on-completed-life. 

Lähetin Helsingin Sanomien toimitukselle 30.3.2018 korjauspyynnön. Se on kantelun lopussa. HS:n toimitus ei vastannut pyyntöön eikä myöskään korjannut asiavirhettä.

Jättämällä pyynnöstä huolimatta olennaisen asiavirheen korjaamatta Helsingin Sanomat rikkoi hyvää journalistista tapaa (JO 20).

Kantelun tarkoitus ja luonne

JSN:n puheenjohtaja Elina Grundström on karsinut kaikki ”Kulissien takana” -raportin julkitulon eli 23.4.2016 jälkeen tekemäni kantelut. Kaikissa näissä kanteluissa on ollut kysymys siitä, että tiedotusväline on pyynnöstä huolimatta jättänyt olennaisen asiavirheen korjaamatta (JO 20).

Jokaisen näistä karsintapäätöksistään JSN:n puheenjohtaja on tehnyt tutkimatta kantelun asiasisältöä ja tulkitsematta hyvää journalistista tapaa. Sen sijaan hän on karsinut kunkin kantelun ikään kuin ”teknisellä” perusteella. Joulukuun 2016 päätöksiin asti karsintaperuste oli tällainen:

”Neuvosto ei ota kantelua käsittelyyn, koska kyseessä on testaustarkoituksessa tehty massakanteleminen.”

21.12.2016 JSN:n puheenjohtaja karsi neljä syys-lokakuussa 2016 tekemääni kantelua ja perusteli kutakin karsintapäätöstään näin:

”Neuvosto ei ota kantelua käsittelyyn, koska kantelu on tehty testaustarkoituksessa.”

”Testaustarkoitus” on ollut kantelun karsintaperusteena kaikissa joulukuun 2016 jälkeenkin tehdyissä karsintapäätöksissä. Karsintaperuste on kahdestakin syystä erikoinen.

Testaaminen itsessään ei ensinnäkään ole mikään tarkoitus. Eiväthän yrityksetkään testaa hyödykkeitään testaamisen vuoksi vaan kehittääkseen yhä parempia hyödykkeitä; testaus on siis pelkkä väline tarkoituksen tai tarkoitusten toteuttamiseksi.

”Testaustarkoitus” on kantelun karsintaperusteena erikoinen myös siksi, että joka ainoa kantelu on aina pakostakin ikään kuin testi.

Kun media jättää olennaisena pitämäni virheen korjaamatta, se mielestäni rikkoo hyvää journalistista tapaa. Ainoa keino saada selville, miten median itsesääntelyelin tulkitsee median menettelyä, on kantelu. Se taas vääjäämättä ”testaa” sitä, pitääkö JSN median menettelyä hyvän journalistisen tavan mukaisena vai sen vastaisena.

Jos JSN aikoo jatkossakin käyttää ”testaustarkoitusta” kantelujen karsintaperusteena, sen tulee kertoa, miten kantelun median menettelystä voi ylipäätään tehdä, niin ettei kantelulla ole tuota JSN:n kiellettynä pitämää tarkoitusta.

JSN:n perussopimuksen mukaan neuvoston tehtävänä on ”tukea hyvää journalistista tapaa”. Sopimuksesta käy edelleen ilmi, että JSN:n tehtävänä on ”tulkita hyvää journalistista tapaa” ja että neuvosto käsittelee asioita ”tehtyjen kantelujen perusteella”.

Tämän kantelun tarkoituksena on edistää hyvää journalistista tapaa. Kantelu tarjoaa JSN:lle konkreettisen mahdollisuuden toteuttaa median itsesääntelyä perussopimuksessa määritellyn tehtävän mukaisesti.

Neuvosto voi tulkita tämän kaikki muodolliset ja asialliset vaatimukset täyttävän kantelun perusteella, rikkoiko kantelun kohteena oleva tiedotusväline hyvää journalistista tapaa vai ei.

Koska kantelun kohteena oleva tiedotusväline jätti korjaamatta olennaisen virheen (JO 20), se mielestäni rikkoi hyvää journalistista tapaa. Siksi kantelun erityisenä tarkoituksena on se, että neuvosto tekee kantelusta langettavan päätöksen ja antaa tiedotusvälineelle huomautuksen.

Mutta siinäkin tapauksessa, että JSN:n päätös jostain käsittämättömästä syystä olisi vapauttava, yleisöä ajatellen on joka tapauksessa oleellista se, että päätös julkaistaan neuvoston kotisivuilla. Vain sillä tavalla yleisö voi saada tiedon siitä, millaisen virheen korjaamatta jättämistä median itsesääntely ei pidä hyvän journalistisen tavan vastaisena.

Jos JSN:n puheenjohtaja karsii virheen korjaamatta jättämistä koskevia kanteluja pelkin ”teknisin” perustein, se kielii siitä, ettei median itsesääntelyssä piitata lainkaan siitä, saavatko suomalaiset tiedotusvälineistään oikeaa vai virheellistä tietoa. Tällainen menettely myös synnyttää itsesääntelyn tehtävän ja tarkoituksen kannalta absurdin tilanteen.

Jättämällä virheet järjestään korjaamatta tiedotusvälineet voivat silloin vaikuttaa siihen, ettei JSN tosiasiassa lainkaan tutki niiden menettelyä ja tulkitse, ovatko ne menetelleet hyvän journalistisen tavan vastaisesti vai ei.

Mikäli JSN:n puheenjohtaja karsintaratkaisuillaan tarjoaa tiedotusvälineille tilaisuuden menetellä tällä tavalla, median itsesääntely lakkaa tyystin toimimasta. JSN:n mahdollisuudet tukea hyvää journalistista tapaa katoavat saman tien.

Vahingot itsesääntelyn piittaamattomasta toiminnasta kärsii yleisö, joka maksaa koko medialystin joukkotiedotustalouden ensimmäisen ja toisen kierron kautta.

Helsingissä 6.4.2018

Markku Lehtola

vapaa toimittaja

Kivihaantie 1 E 77

00310 Helsinki

040 512 2661

markku.a.lehtola (at) gmail.com

Korjauspyyntö

30. maaliskuuta 2018 klo 8.21

Markku Lehtola

”Eutanasia vie ihmisarvon kaltevalle pinnalle” -Vieraskynäkirjoituksen (HS:n nettilehti 30.3.) asiavirhettä koskeva korjauspyyntö

Vastaanottaja: kaius.niemi@hs.fi

Kopio: hs.paakirjoitus@hs.fi

Hei,

Espoon sairaalan ylilääkäri Tiina Tasmuth väittää Hollannissa käytetyn ”ministeritason puheenvuoroja, joissa on esitetty eutanasian mahdollisuuden avaamista yksinäisille tai ’elämäänsä kyllästyneille’ vanhuksille”. 

Väite on perätön ja johtaa Helsingin Sanomien lukijoita pahemman kerran harhaan. Olennainen asiavirhe on syytä korjata viipymättä (JO 20).

Hollannissa on käytetty ”ministeritason puheenvuoroja”, joissa on esitetty avustetun itsemurhan mahdollisuuden avaamista ihmisille, lähinnä vanhuksille, jotka katsovat elämänsä tulleen jo eletyksi. Avustettu itsemurha taas on aivan eri asia kuin eutanasia.

12.10.2016 terveysministeri Edith Schippers ja oikeusministeri Ard van der Steur lähettivät hallituksen puolesta parlamentille kirjeen, jossa selostettiin hallituksen aikeita itsemurhassa avustamisen mahdollisuuden avaamisesta.      

Hallituksen tiedote 12.10.2016 oli otsikoitu: ”Government: scope for assisted suicide for people who regard their life as completed”. Tiedotteen alussa hallituksen aikeita kuvattiin näin:

”People who have come to a well-considered decision that their life is completed must be allowed, under strict and carefully identified criteria, to end their life with dignity. In consultation with various care organizations, the government intends to develop new legislation based on this principle. The system would exist alongside and separately from the current legislation on euthanasia.”

”Ministeritason puheenvuorossa” siis esitettiin eutanasialainsäädännön rinnalle ja siitä erillään toimivaksi järjestelmäksi itsemurhassa avustamista tapauksissa, joissa ihmiset pitävät elämäänsä jo elettynä.

Linkki Schippersin ja van der Steurin kirjeeseen parlamentille löytyy osoitteesta https://www.government.nl/documents/letters/2016/10/12/the-government-position-on-completed-life.   

Tervehdyksin

Markku Lehtola

vapaa toimittaja

Kivihaantie 1 E 77

00310 Helsinki

040 512 2661

markku.a.lehtola@gmail.com