Faktavahti

lauantai 16. heinäkuuta 2016

"Testaustarkoituksessa tehty massakanteleminen" nro 1

20.4.2016 Länsi-Savo ja Itä-Savo julkaisivat nettilehdissään väärän tiedon rikoslaista. Perättömän tiedon esitti Ruumis-nimisessä kolumnissaan toimittaja Minna-Liisa Riestola.

Hän kertoi tapauksesta, jossa nuoret ottivat kännykällä kuvia junan alle menehtyneestä nuoresta ja jakoivat kuvia uhrin omaisten järkytykseksi somessa. Tässä yhteydessä Riestola väitti, ettei poliisi voinut tehdä mitään, koska "Suomen laki ei tunne kuolleen kunnianloukkausta."

Kunnianloukkauksesta säädetään voimassa olevan rikoslain 24. luvun 9. pykälässä. Siinä todetaan:

"Kunnianloukkauksesta tuomitaan myös se, joka esittää kuolleesta henkilöstä valheellisen tiedon tai vihjauksen siten, että teko on omiaan aiheuttamaan kärsimystä ihmiselle, jolle vainaja oli erityisen läheinen."

Lakipykälässä mainitun vainajalle erityisen läheisen henkilön käsite käy ilmi hallituksen esityksestä 184/1999 (s. 38–39).

Lehdissä julkaistu perätön tieto oli minusta Journalistin ohjeiden 20. kohdan tarkoittama olennainen virhe jo senkin vuoksi, että sillä saattaa olla ikäviä seurauksia. Jos lukija luottaa lehtien tietoon ja esittää vainajasta lain tarkoittaman valheellisen tiedon tai vihjauksen, hän syyllistyy rangaistavaan rikokseen.

Koska Länsi-Savon ja Itä-Savon toimitukset jättivät pyynnöstä huolimatta korjaamatta olennaisena pitämäni asiavirheen, lähetin virheen korjaamatta jättämisestä 25.4.2016 kantelun Julkisen sanan neuvostolle. Kantelun koko teksti korjauspyyntöineen on luettavissa postauksen lopussa.

JSN:n puheenjohtaja Elina Grundström karsi kantelun 30.6.2016. Perusteluineen päivineen hänen päätöksensä oli tällainen:

"Neuvosto ei ota kantelua käsittelyyn, koska kyseessä on testaustarkoituksessa tehty massakanteleminen."

Grundström ei siis lainkaan tulkinnut, oliko oikaisematta jätetty virhe olennainen ja oikaisua vaativa vai ei.

Hänen menettelynsä on kiinnostava ja erikoinen, jos muistamme, että JSN oli vastikään antanut langettavan päätöksen rikoslakia koskevan virheellisen tiedon korjaamatta jättämisestä.

JSN:n 16.12.2015 tekemä tärkeä langettava päätös 5861/SL/15 koski Hufvudstadsbladet-lehteä:

"Hufvudstadsbladet julkaisi mielipidesivullaan kirjoituksen, jossa väitettiin virheellisesti, että itsemurhassa avustaminen olisi Suomessa rikos. Lehti ei korjannut virhettä kantelijan pyynnöstä huolimatta. Kyseessä oli olennainen asiavirhe, joka lehden olisi pitänyt korjata viipymättä."

Länsi-Savon ja Itä-Savon perätön väite oli mielestäni vakavampi ja kipeämmin oikaisua vaativa asiavirhe kuin Hbl:n virheellinen tieto. Hbl:n väärän tiedon varassa toimiva ei syyllisty rikokseen, mutta Länsi-Savon ja Itä-Savon väärään tietoon luottava sitä vastoin syyllistyy rikokseen.

"Testaustarkoitus" kantelun karsintaperusteena on lievästi sanoen erikoinen. Itsesääntely perustuu nimenomaan kanteluihin, ja ainakaan asiavirheen korjaamista koskevat kantelut eivät voi olla luonteeltaan mitään muuta kuin testausta.

Jättäessään korjaamatta asiavirheen tiedotusväline tulkitsee, ettei virhe ole Journalistin ohjeiden 20. kohdan tarkoittama olennainen ja korjausta vaativa virhe. Joka ainoa kyseistä eettisen koodin kohtaa koskeva kantelu JSN:lle on pakostakin sen testaamista, tulkitseeko JSN asiavirhettä samalla vai eri tavalla kuin tiedotusväline.

Oma erikoinen lukunsa kantelun karsintaperusteena on semmoinen ajatus, että kantelussa on kyse massakantelemisesta. Mikä esimerkiksi nyt puheena olevassa, Länsi-Savoa ja Itä-Savoa koskevassa kantelussa oli "massakantelemista"?

-------

Julkisen sanan neuvosto

Eteläranta 10

00130 Helsinki

Kantelu hyvän journalistisen tavan rikkomisesta

Kantelun kohde

Itä-Savon ja Länsi-Savon nettilehdissä 20.4.2016 julkaistu toimittaja Minna-Liisa Riestolan kolumni ”Ruumis”. Kirjoituksen osoitteet netissä ovat: <http://www.lansi-savo.fi/mielipide/kolumnit/kolumni-ruumis-340325> ja <http://www.ita-savo.fi/mielipide/kolumnit/kolumni-ruumis-340325> (tarkistettu 25.4.2016).

Kantelun perusteet

Toimittaja Minna-Liisa Riestola kertoi kolumnissaan tapauksesta, jossa nuoret ottivat kännykällä kuvia junan alle menehtyneestä nuoresta ja jakoivat kuvia somessa omaisten järkytykseksi. Riestola väitti, ettei poliisi voinut tehdä mitään, koska ”Suomen laki ei tunne kuolleen kunnianloukkausta”.

Suomen lakia koskeva väite oli perätön. Se antoi lukijoille harhaanjohtavan kuvan siitä, miten kunnianloukkausta säännellään rikoslaissa. Perätön väite oli olennainen asiavirhe, joka oli viipymättä korjattava (JO 20).

Oikeustieteen tohtori Päivi Tiilikka kirjoitti valheellisen tiedon tai vihjauksen esittämisestä vainajasta Toimittajan sananvapaus -teoksessaan (2008, 225) ja muistutti rikoslain 24. luvun 9. pykälän 3. momentista tähän tapaan:

”Säännöksen perusteella kunnianloukkauksesta tuomitaan myös se, joka esittää kuolleesta henkilöstä valheellisen tiedon tai vihjauksen siten, että teko on omiaan aiheuttamaan kärsimystä ihmiselle, jolle vainaja oli erityisen läheinen.”

Jos kolumnin lukija Riestolan väitteeseen luottaen esittää vainajasta lain tarkoittaman valheellisen tiedon tai vihjauksen, hän syyllistyy rikokseen. Tämä laista ilmenevä tosiasia osoittaa, että perätön väite oli olennainen asiavirhe.

Lähetin Länsi-Savon ja Itä-Savon toimituksille korjauspyynnön 20.4.2016. Vastauksessaan toimittaja Riestola ilmoitti jäävänsä pohtimaan oikaisun tekemistä. Mitään oikaisua lehdet eivät julkaisseet.

Jättämällä pyynnöstä huolimatta korjaamatta olennaisen asiavirheen Länsi-Savo ja Itä-Savo rikkoivat hyvää journalistista tapaa.

Helsingissä 25.4.2016

Markku Lehtola

vapaa toimittaja

Kivihaantie 1 E 77

00310 Helsinki

040 512 2661

markku.a.lehtola (at) gmail.com

KORJAUSPYYNTÖ

20. huhtikuuta 2016 18.40

Markku Lehtola

Vastaanottaja: tiina.ojutkangas@lansi-savo.fi, tiina.ojutkangas@ita-savo.fi

Kopio: toimitus@lansi-savo.fi, toimitus@ita-savo.fi, mriestola@gmail.com

"Ruumis”-kolumnin (Itä-Savon ja Länsi-Savon nettilehdet 20.4.) virhettä koskeva korjauspyyntö

Hei,

Minna-Liisa Riestolan muutoin asiallisessa kolumnissa väitettiin, että ”Suomen laki ei tunne kuolleen kunnianloukkausta”. Väite oli perätön ja antoi lukijoille harhaanjohtavan kuvan kunnianloukkauksen sääntelystä rikoslaissa. Virhe on syytä korjata viipymättä (JO 20).

Rikoslain 24. luvun 9. pykälän 3. momentissa säädetään näin: ”Kunnianloukkauksesta tuomitaan myös se, joka esittää kuolleesta henkilöstä valheellisen tiedon tai vihjauksen siten, että teko on omiaan aiheuttamaan kärsimystä ihmiselle, jolle vainaja oli erityisen läheinen.”

Kolumnin kirjoittajalle on ilmeisesti sattunut jonkinlainen väärinkäsitys. Poliisin ”ei voinut tehdä mitään” -suhtautumiseen on kaiketi ollut syynä se, että rikoslain yksityisyydensuojasäännös ei suojaa vainajaa.

Tervehdyksin