Faktavahti

Hesari kompastui taas onnellisuusvertailuun

Tämän postauksen motoksi olen valinnut Julkisen sanan neuvoston 7.3.2018 tekemän langettavan päätöksen (6710/SL/17) tärkeän ja perustellun kannanoton:

”Vaikka tiedotusvälineellä on oikeus valita näkökulmansa ja käyttämänsä ilmaisut, yleisölle ei saa välittyä virheellistä kuvaa käsitellystä asiasta.”

Pääkirjoituksessaan 21.3.2018 Helsingin Sanomat tiesi kertoa, miten Suomi "valittiin" hiljattain "YK:n vertailussa" maailman onnellisimmaksi maaksi. Kirjoituksen voi lukea tästä.

Lehden tulevaisuuskirjeenvaihtaja Heikki Aittokoski tiesi kertoa 24.3.2018 saman asian. Hän väitti, että Suomi on "arvioitu" maailman onnellisimmaksi maaksi. Aittokosken jutun voi lukea tästä.

No, tosiasiassa Suomea ei "valittu" eikä "arvioitu" maailman onnellisimmaksi maaksi, eikä vertailu sitä paitsi ollut "YK:n vertailu".

Kirjoittelin asiasta jo 23.3.2018 postauksessa, jonka voi lukea tästä. Selvitin asiaa myös JSN:lle tänä aamuna lähetetyissä kanteluissa. Ne löytyvät korjauspyyntöineen postauksen lopusta.

Kun Hesari ja Aittokoski käyttivät ilmaisuja "Suomi 'valittiin'" ja "Suomi on 'arvioitu'", yleisölle välittyi aivan väärä kuva siitä, miten Suomi päätyi sijalle 1 The World Happiness Report 2018 -selvityksessä.

Yleisölle välittynyt virheellinen kuva tuli tietysti oikaista, mutta kun Hesari ei suostunut korjaamaan olennaista asiavirhettään, meilailin kantelut JSN:lle. Kannattaa lukea.

Vajaat viisi vuotta sitten, 29.5.2013, Helsingin Sanomat julkaisi kivan jutun, jossa se "tiesi" OECD:n tehneen jäsenmaitaan koskevan Your Better Life -maavertailun:

Hesarin juttu oli näyttävä ja teknisesti taitavasti tehty. Jutun ongelma oli se, että OECD ei ollut tehnyt mitään jutussa väitettyä maavertailua.

OECD oli sivuillaan aivan erityisesti korostanut, että se ei ollut asettanut maita Your Better Life -indeksissä paremmuusjärjestykseen. HS:n toimittajaa tämä tieto ei ollut kuitenkaan tavoittanut.

Koska jutun tieto OECD:n rankkauksesta, jota järjestö ei ollut lainkaan tehnyt, oli minusta ilmiselvä ja olennainen asiavirhe, pyysin lehteä oikaisemaan virheensä.

Helsingin Sanomat julkaisee oikaisun esimerkiksi silloin, kun jutussa esiintyneen lemmikkieläimen nimi on mennyt poskelleen tai kun täytettyä harakkaa on tullut väitetyksi varikseksi.

Mutta kun maan ykköslehti oli tullut julkaisseeksi uutisen maavertailusta, jota arvovaltainen järjestö ei ollut lainkaan tehnyt, oikaisua ei – tietenkään – julkaistu. Tämä on sitä "vastuullista journalismia".

Niinpä jouduin kirjoittelemaan olennaisen virheen korjaamatta jättämisestä kantelun Julkisen sanan neuvostolle. Sen puheenjohtaja Risto Uimonen karsi kantelun: sitä ei otettu neuvoston käsiteltäväksi.

Näin JSN:n puheenjohtaja kulissien takana varmisti sen, että HS:n lukijat eivät vuonna 2013 saaneet tietää lehtensä uutisoineen vertailusta, jota OECD ei ollut tehnyt.

Kirjoittelin tästä tapauksesta 23.4.2016 julkaistussa Kulissien takana -raportissa (s. 10–12). Kannattaa lukea. Kulissien takana -raportti löytyy tästä.

"OECD:n rankkaus", toinen näytös

Your Better Life Index -tragikomedian toinen, juoneltaan mutkikkaampi näytös alkoi perjantaina 20.3.2015. Silloin vietettiin kansainvälistä onnellisuuspäivää.

Helsingin Sanomat kokosi toimittajista "onnellisuusretkikunnan". Se teki "eeppisen odysseian", siis järisyttävän seikkailun Oopperalta Sörnäisiin ja sai selville, että kansa on onnellista.

Toimittaja Heikki Aittokoski selvitti, mistä onnellisuus rakentuu, ja lehti ilahdutti lukijoitaan myös tosi mukavalla, ja nyt jo monille kaiketi tutun tuntuisellakin uutisella:

Nytkin Hesari kuvasi Better Life -indeksin tutkimuksena, jossa OECD oli pannut maat järjestykseen sen perusteella, missä maassa on paras elämä. Australia oli edelleen kärjessä ja Suomi HS:n mukaan nyt sijalla 8.

Hesari kertoi, miten OECD:n indeksissä otetaan huomioon 11 eri muuttujaa, talousdatan lisäksi esimerkiksi koulutukseen ja terveyteen liittyviä tekijöitä.

Mutta, mutta, tieto OECD:n tekemästä maavertailusta oli nytkin perätön. Jo toista kertaa maan ykköslehti uutisoi vertailusta, jota arvovaltainen OECD ei ollut tehnyt.

Lukijat eivät nytkään voineet tietää mitään lehtensä toimittajien väärinkäsityksestä. Ja kun ei ollut aprillipäivä, lukijat eivät älynneet olla edes varuillaan. Niinpä HS vei lukijoitaan kuin litran mittaa.

Pyynnöstäni Hesari julkaisi kuitenkin 21.3.2015 oikaisun, mutta se oli ikävä kyllä vain "oikaisu": väärä väite OECD:n tekemästä onnellisuusvertailusta ei tosiasiassa tullut oikaistuksi.

Lehti kirjoitti yhä "OECD:n onnellisuuslistauksesta". Niinpä jouduin taas naputtelemaan kantelun JSN:lle. Yllättäen puheenjohtaja Risto Uimonen päätti tällä kertaa (9.4.) ottaa kantelun neuvostossa käsiteltäväksi.

Viikkoa myöhemmin, 17.4., Helsingin Sanomat lisäsi netissä 20.3. julkaistuun Heikki Aittokosken juttuun "tarkennuksen":

"Better Life Indexissä käyttäjä saa itse valita, minkä painoarvon antaa kullekin 11 muuttujalle. OECD ei siis määrittele maiden järjestystä."

Kahteen otteeseen – 29.5.2013 ja 20.3.2015 – HS oli uutisoinut vertailusta, jota OECD ei ollut tehnyt. 17.4.2015 lehti vihdoinkin paljasti lukijoilleen, että OECD ei Better Life -indeksissä rankkaa maita paremmuusjärjestykseen.

Kysyin itseltäni, josko HS:n lukijat sittenkin saavat tietää lehtensä perättömistä väitteistä, kun JSN tekee kantelustani vapauttavan tai langettavan päätöksen.

Siitä, miten kantelulleni, joka oli siis jo päätetty ottaa JSN:n käsiteltäväksi, lopultakin kävi, voit lukea Kulissien takana -raporttini sivuilta 29–31.

Kuvaus "OECD:n rankkaus" -tragikomedian toisesta näytöksestä on vähän mutkikas, mutta syy ei ole minun vaan näytelmän käsikirjoittajan eli JSN:n. Kannattaa silti lukea, vaikkapa tästä.

On kiinnostavaa havaita, miten maan ykköslehti kompastuu toistuvasti onnellisuusvertailuihin. Ei niistä pitäisi olla ylivoimaista saada selvyyttä.

Uteliaana jään odottamaan, paljastaako Helsingin Sanomat missään vaiheessa lukijoilleen, että Suomea ei The World Happiness Report 2018 -vertailussa "valittu" maailman onnellisimmaksi maaksi.

––––––––––––––––––

Julkisen sanan neuvosto

Fredrikinkatu 25 A 8

00120 Helsinki

Kantelu hyvän journalistisen tavan rikkomisesta

Kantelun kohde

Helsingin Sanomien pääkirjoitus ”Hyvinvointivaltio sai korjausohjeista listan, joka kuulostaa tutulta” (HS:n nettilehti 21.3.2018). Pääkirjoituksen osoite netissä on https://www.hs.fi/paakirjoitukset/art-2000005612911.html (tarkistettu 3.4.2018).

Kantelun perusteet

Kantelun aluksi kiinnitän huomiota JSN:n aiheelliseen ja perusteltuun kannanottoon 7.3.2018 (langettava 6710/SL/17):

”Vaikka tiedotusvälineellä on oikeus valita näkökulmansa ja käyttämänsä ilmaisut, yleisölle ei saa välittyä virheellistä kuvaa käsitellystä asiasta.”

Tämä kannanotto on syytä muistaa arvioitaessa Helsingin Sanomien väitteitä 14.3.2018 julkaistusta The World Happiness Report 2018 -selvityksestä.

Pääkirjoituksessa 21.3.2018 väitettiin, että ”Suomi valittiin hiljattain YK:n vertailussa maailman onnellisimmaksi maaksi”.

Väite siitä, että Suomi ”valittiin” maailman onnellisimmaksi maaksi, oli virheellinen. Se antoi lukijoille väärän kuvan siitä, miten The World Happiness Report 2018 -selvityksen ranking syntyi.

Virheellinen ja lukijoita harhaan johtava oli myös pääkirjoituksen väite, että vertailu olisi ollut ”YK:n vertailu”.

Molemmat edellä mainitut Helsingin Sanomien väitteet olivat olennaisia virheitä, jotka lehden tuli korjata viipymättä (JO 20).

156 maan rankkaus on onnellisuusraportissa luvun 2 kuvana 2.2 (s. 20–22). Raportin sivulla 18 kerrotaan, miten maiden järjestys lukuarvoineen oli syntynyt.

”Figure 2.2 (below) shows the average ladder score (the average answer to the Cantril ladder question, asking people to evaluate the quality of their current lives on a scale of 0 to 10) for each country, averaged over the years 2015–2017.”

Ranking siis perustui kyselyistä saatuihin, lukuarvoina esitettyihin tuloksiin. Kyselyissä eri maissa asuvia ihmisiä oli pyydetty antamaan oman elämänsä yleiselle laadulle pisteet 0–10-asteikolla.

Raportin sivulla 18 tästä tosiasiasta todettiin yksiselitteisesti: ”The rankings in Figure 2.2 depend only on the average Cantril ladder scores reported by the respondents.”

Mitään ”valintaa” millään kriteereillä ei siis tehty. Maiden järjestys saatiin aikaan vain laskemalla keskiarvot eri maissa vuosina 2015–2017 tehdyissä kyselyissä kansalaisten antamille pisteille oman elämänsä yleisestä laadusta.

The World Happiness Report 2018 -vertailun teki ja julkaisi sitoutumaton asiantuntijoiden verkosto The Sustainable Development Solutions Network (SDSN). Verkostoa johtaa professori Jeffrey D. Sachs, tunnettu hyvinvoinnin tutkija.

SDSN on yhteydessä myös YK:hon ja tekee yhteistyötä sen toimistojen kanssa. Mutta aivan samoin se on yhteydessä lukemattomiin yksityisiin tahoihin ja tekee yhteistyötä niidenkin kanssa.

Onnellisuusraportin sisältöluettelon sivulla julkaistu huomautuskin todistaa siitä, että kyse ei ole ”YK:n vertailusta”:

”The World Happiness Report was written by a group of independent experts acting in their personal capacities. Any views expressed in this report do not necessarily reflect the views of any organization, agency or program of the United Nations.”

26.3.2018 lähetin HS:n päätoimittajalle (ja tiedoksi toimitukselle) korjauspyynnön. Se on kantelun lopussa.

Pyynnöstä huolimatta Helsingin Sanomat jätti korjaamatta olennaiset virheet ja rikkoi siten hyvää journalistista tapaa (JO 20).

Kantelun tarkoitus ja luonne

JSN:n puheenjohtaja Elina Grundström on karsinut kaikki ”Kulissien takana” -raportin julkitulon eli 23.4.2016 jälkeen tekemäni kantelut. Kaikissa näissä kanteluissa on ollut kysymys siitä, että tiedotusväline on pyynnöstä huolimatta jättänyt olennaisen asiavirheen korjaamatta (JO 20).

Jokaisen näistä karsintapäätöksistään JSN:n puheenjohtaja on tehnyt tutkimatta kantelun asiasisältöä ja tulkitsematta hyvää journalistista tapaa. Sen sijaan hän on karsinut kunkin kantelun ikään kuin ”teknisellä” perusteella. Joulukuun 2016 päätöksiin asti karsintaperuste oli tällainen:

”Neuvosto ei ota kantelua käsittelyyn, koska kyseessä on testaustarkoituksessa tehty massakanteleminen.”

21.12.2016 JSN:n puheenjohtaja karsi neljä syys-lokakuussa 2016 tekemääni kantelua ja perusteli kutakin karsintapäätöstään näin:

”Neuvosto ei ota kantelua käsittelyyn, koska kantelu on tehty testaustarkoituksessa.”

”Testaustarkoitus” on ollut kantelun karsintaperusteena kaikissa joulukuun 2016 jälkeenkin tehdyissä karsintapäätöksissä. Karsintaperuste on kahdestakin syystä erikoinen.

Testaaminen itsessään ei ensinnäkään ole mikään tarkoitus. Eiväthän yrityksetkään testaa hyödykkeitään testaamisen vuoksi vaan kehittääkseen yhä parempia hyödykkeitä; testaus on siis pelkkä väline tarkoituksen tai tarkoitusten toteuttamiseksi.

”Testaustarkoitus” on kantelun karsintaperusteena erikoinen myös siksi, että joka ainoa kantelu on aina pakostakin ikään kuin testi.

Kun media jättää olennaisena pitämäni virheen korjaamatta, se mielestäni rikkoo hyvää journalistista tapaa. Ainoa keino saada selville, miten median itsesääntelyelin tulkitsee median menettelyä, on kantelu. Se taas vääjäämättä ”testaa” sitä, pitääkö JSN median menettelyä hyvän journalistisen tavan mukaisena vai sen vastaisena.

Jos JSN aikoo jatkossakin käyttää ”testaustarkoitusta” kantelujen karsintaperusteena, sen tulee kertoa, miten kantelun median menettelystä voi ylipäätään tehdä, niin ettei kantelulla ole tuota JSN:n kiellettynä pitämää tarkoitusta.

JSN:n perussopimuksen mukaan neuvoston tehtävänä on ”tukea hyvää journalistista tapaa”. Sopimuksesta käy edelleen ilmi, että JSN:n tehtävänä on ”tulkita hyvää journalistista tapaa” ja että neuvosto käsittelee asioita ”tehtyjen kantelujen perusteella”.

Tämän kantelun tarkoituksena on edistää hyvää journalistista tapaa. Kantelu tarjoaa JSN:lle konkreettisen mahdollisuuden toteuttaa median itsesääntelyä perussopimuksessa määritellyn tehtävän mukaisesti.

Neuvosto voi tulkita tämän kaikki muodolliset ja asialliset vaatimukset täyttävän kantelun perusteella, rikkoiko kantelun kohteena oleva tiedotusväline hyvää journalistista tapaa vai ei.

Koska kantelun kohteena oleva tiedotusväline jätti korjaamatta olennaisen virheen (JO 20), se mielestäni rikkoi hyvää journalistista tapaa. Siksi kantelun erityisenä tarkoituksena on se, että neuvosto tekee kantelusta langettavan päätöksen ja antaa tiedotusvälineelle huomautuksen.

Mutta siinäkin tapauksessa, että JSN:n päätös jostain käsittämättömästä syystä olisi vapauttava, yleisöä ajatellen on joka tapauksessa oleellista se, että päätös julkaistaan neuvoston kotisivuilla. Vain sillä tavalla yleisö voi saada tiedon siitä, millaisen virheen korjaamatta jättämistä median itsesääntely ei pidä hyvän journalistisen tavan vastaisena.

Jos JSN:n puheenjohtaja karsii virheen korjaamatta jättämistä koskevia kanteluja pelkin ”teknisin” perustein, se kielii siitä, ettei median itsesääntelyssä piitata lainkaan siitä, saavatko suomalaiset tiedotusvälineistään oikeaa vai virheellistä tietoa. Tällainen menettely myös synnyttää itsesääntelyn tehtävän ja tarkoituksen kannalta absurdin tilanteen.

Jättämällä virheet järjestään korjaamatta tiedotusvälineet voivat silloin vaikuttaa siihen, ettei JSN tosiasiassa lainkaan tutki niiden menettelyä ja tulkitse, ovatko ne menetelleet hyvän journalistisen tavan vastaisesti vai ei.

Mikäli JSN:n puheenjohtaja karsintaratkaisuillaan tarjoaa tiedotusvälineille tilaisuuden menetellä tällä tavalla, median itsesääntely lakkaa tyystin toimimasta. JSN:n mahdollisuudet tukea hyvää journalistista tapaa katoavat saman tien.

Vahingot itsesääntelyn piittaamattomasta toiminnasta kärsii yleisö, joka maksaa koko medialystin joukkotiedotustalouden ensimmäisen ja toisen kierron kautta.

Helsingissä 3.4.2018

Markku Lehtola

vapaa toimittaja

Kivihaantie 1 E 77

00310 Helsinki

040 512 2661

markku.a.lehtola (at) gmail.com

Korjauspyyntö

26. maaliskuuta 2018 klo 8.45

Markku Lehtola

”Hyvinvointivaltio sai…”-pääkirjoituksen (nettilehti 21.3.) ja ”Onnellisten saari” -kirjoituksen (nettilehti 24.3.) virheitä koskeva korjauspyyntö

Vastaanottaja: kaius.niemi@hs.fi

Kopio: hs.paakirjoitus@hs.fi, hs.ulkomaat@hs.fi

Hei,

”Hyvinvointivaltio sai korjausohjeista listan, joka kuulostaa tutulta” -pääkirjoituksessa väitettiin, että ”Suomi valittiin hiljattain YK:n vertailussa maailman onnellisimmaksi maaksi”.

Heikki Aittokosken ”Onnellisten saari” -kirjoituksen ingressissä asiallisesti ottaen sama väite esitettiin muodossa ”Suomi on arvioitu maailman onnellisimmaksi maaksi”.

Väitteet siitä, että Suomi olisi ”valittu” tai ”arvioitu” maailman onnellisimmaksi maaksi, olivat virheellisiä. Ne antoivat lukijoille täysin väärän kuvan siitä, miten The World Happiness Report 2018 -selvityksen rankkaus oli syntynyt.

Raportin luvun 2 kuvana 2.2 esitetty rankkaus perustui pelkästään kyselyihin, joissa eri maissa asuvia ihmisiä pyydettiin antamaan oman elämänsä yleiselle laadulle pisteet 0–10-asteikolla.

Kuten onnellisuusraportissa yksiselitteisesti todettiin, ”The rankings in Figure 2.2 depend only on the average Cantril ladder scores reported by the respondents”.

Kuvion 2.2 yhteydessä kerrottiin seuraavaan tapaan, miten maiden järjestys lukuarvoineen oli syntynyt:

Maiden järjestys ei näin ollen perustunut minkäänlaiseen ”valintaan” tai ”arviointiin”. Järjestys saatiin aikaan vain laskemalla keskiarvot eri maissa vuosina 2015–2017 tehdyissä kyselyissä kansalaisten antamille pisteille oman elämänsä yleisestä laadusta.

Heikki Aittokoski esitti kirjoituksessaan myös tällaisen tiedon vertaillessaan Islantia ja Suomea: ”Alkoholin kulutus henkeä kohti: Islanti 6,9 litraa, Suomi 11,9 litraa.” Nämäkin tiedot olivat virheellisiä ja antoivat väärän kuvan asukasta kohti lasketusta alkoholin kulutuksesta.

THL:n tilastoraportin 11/2017 (”Alkoholijuomien kulutus”) sivun 2 taulukosta 1 käy ilmi, että vuonna 2016 kokonaiskulutus per asukas 100-prosenttisena alkoholina oli Suomessa 9,0 litraa.

Islannin tilastoviraston sivuilla julkaistujen tietojen mukaan vastaava alkoholin kulutus asukasta kohti vuonna 2016 oli Islannissa 6,0 litraa.

Edellä mainitut perättömät väitteet onnellisuusraportin rankkauksen synnystä ja alkoholin kulutuksesta Islannissa ja Suomessa olivat olennaisia, korjausta vaativia asiavirheitä, joten ne on syytä korjata viipymättä (JO 20).

Pääkirjoituksen tieto, että The World Happiness Report 2018 oli ”YK:n vertailu”, johti sekin lukijoita harhaan. Vertailun teki sitoutumaton asiantuntijaverkosto The Sustainable Development Solutions Network (SDSN).

Kyseessä on verkosto, joka on totta kai yhteydessä YK:hon, mutta aivan samoin se on yhteydessä lukemattomiin yksityisiin tahoihin eri puolilla maailmaa.

Onnellisuusraportissa huomautetaan lukijoille, että raportin näkemykset eivät välttämättä vastaa YK:n minkään organisaation, toimiston tai ohjelman näkemyksiä. Tämäkin kielii siitä, ettei kyseessä ollut mikään ”YK:n vertailu”.

Jos lehtesi oikeasti haluaa toimia julistamansa ”vastuullisen journalismin” hengessä, se oikaisee myös väärän tiedon siitä, että kyseessä olisi ollut YK:n vertailu.

Tervehdyksin

Markku Lehtola

vapaa toimittaja

Kivihaantie 1 E 77

00310 Helsinki

040 512 2661

markku.a.lehtola@gmail.com

______________

Julkisen sanan neuvosto

Fredrikinkatu 25 A 8

00120 Helsinki

Kantelu hyvän journalistisen tavan rikkomisesta

Kantelun kohde

Helsingin Sanomien Heikki Aittokosken kirjoitus ”Onnellisten saari” (HS:n nettilehti 24.3.2018). Kirjoituksen osoite netissä on https://www.hs.fi/ulkomaat/art-2000005616443.html (tarkistettu 3.4.2018).

Kantelun perusteet

Kantelun aluksi kiinnitän huomiota JSN:n aiheelliseen ja perusteltuun kannanottoon 7.3.2018 (langettava 6710/SL/17):

”Vaikka tiedotusvälineellä on oikeus valita näkökulmansa ja käyttämänsä ilmaisut, yleisölle ei saa välittyä virheellistä kuvaa käsitellystä asiasta.”

Tämä kannanotto on syytä muistaa arvioitaessa HS:n Aittokosken väitettä 14.3.2018 julkaistusta The World Happiness Report 2018 -selvityksestä.

Aittokoski väitti kirjoituksessaan, että ”Suomi on arvioitu maailman onnellisimmaksi maaksi”. Lisäksi hän väitti, että ”Alkoholin kulutus henkeä kohti: Islanti 6,9 litraa vuodessa, Suomi 11,9”.

Väite siitä, että Suomi ”on arvioitu” maailman onnellisimmaksi maaksi, oli perätön. Se antoi lukijoille väärän kuvan siitä, miten The World Happiness Report 2018 -selvityksen ranking syntyi.

Perätön oli myös väite, että alkoholin kulutus ”henkeä kohti” on Islannissa 6,9 litraa vuodessa ja Suomessa 11,9 litraa vuodessa.

Molemmat edellä mainitut väitteet olivat olennaisia asiavirheitä, jotka lehden tuli korjata viipymättä (JO 20).

156 maan rankkaus on onnellisuusraportissa luvun 2 kuvana 2.2 (s. 20–22). Raportin sivulla 18 kerrotaan, miten maiden järjestys lukuarvoineen oli syntynyt.

Raportin sivulla 18 tästä tosiasiasta todettiin yksiselitteisesti: ”The rankings in Figure 2.2 depend only on the average Cantril ladder scores reported by the respondents.”

Mitään ”arviointia” millään kriteereillä ei näin ollen tehty. Maiden järjestys syntyi vain laskemalla keskiarvot eri maissa vuosina 2015–2017 tehdyissä kyselyissä kansalaisten antamille pisteille oman elämänsä yleisestä laadusta.

THL:n tilastoraportin 11/2017 (”Alkoholijuomien kulutus”) sivun 2 taulukosta 1 käy ilmi, että vuonna 2016 kokonaiskulutus asukasta kohti 100-prosenttisena alkoholina oli Suomessa 9,0 litraa.

Islannin tilastoviraston tietokannan (”Consumption of alcoholic beverages 1980–2016”) tietojen mukaan vuonna 2016 Suomea vastaava alkoholin kokonaiskulutus oli 6,0 litraa asukasta kohti.

26.3.2018 lähetin HS:n päätoimittajalle (ja tiedoksi toimitukselle) korjauspyynnön. Se on kantelun lopussa.

Pyynnöstä huolimatta Helsingin Sanomat jätti korjaamatta olennaiset asiavirheet ja rikkoi siten hyvää journalistista tapaa (JO 20).