Mikä liikkumattomuudessa "maksaa" yhteiskunnalle 3,2–7,5 miljardia vuodessa?
5.4.2018 UKK-instituutti ja valtioneuvosto julkaisivat selvityksen, jonka tulos oli lievästi sanoen hätkähdyttävä. Valtioneuvosto kiteytti selvityksen tuloksen tähän tapaan tiedotteensa otsikkoon:
Yhteiskunnalliset kustannukset osoittautuivat valtaviksi: 3,2–7,5 miljardia euroa joka ikinen vuosi. Sääliksi käy maksumiehiä. Selvityksen voi lukea tästä.
Koska tutkailen median sisältöjen lisäksi tiedotteidenkin antia aprillipäivän asenteella, funtsin heti, voivatko vähäisen liikunnan yhteiskunnalliset kustannukset oikeasti olla noin hirmuiset.
Mikä kansalaisten liian vähäisessä liikkumisessa aiheuttaa yhteiskunnalle julmetut, 3,2–7,5 miljardin euron kustannukset joka vuosi?
Valtioneuvoston 5.4. tiedote antoi epäluuloisen faktantarkistajan kysymykseen tällaisen vastauksen:
"UKK-instituutin koordinoiman selvityksen mukaan vähäinen fyysinen aktiivisuus, runsas istuminen ja huono kunto aiheuttavat yhteiskunnalle vähintään 3 miljardin euron vuotuiset kustannukset, kun laskelmissa huomioidaan terveyden- ja sosiaalihuollon kustannukset, tuottavuuskustannukset, tuloverojen menetys, maksetut työttömyysturvaetuudet ja syrjäytymisen kustannukset."
Erityistä uteliaisuutta VN:n tiedotteen vastauksessa herättivät "tuottavuuskustannukset", joista tiedote käytti myös nimitystä "tuottavuuden menetykset". Mitä ne oikein olivat, ja kuinka suuria ne olivat?
Selvityksen "tuottavuuskustannukset"?
Raportin tiedot työikäisen eli 15–74-vuotiaan väestön vähäisen fyysisen aktiivisuuden aiheuttamista tuottavuuskustannuksista löytyivät sivuilta 18–21.
Tuollaisina kustannuksina esitettiin lyhyet ja pitkät sairauspoissaolot, työkyvyttömyyseläkkeet sekä ennenaikaisten kuolemien takia menetetyt elinvuodet työikäisellä väestöllä (s. 18).
Ennenaikaisten kuolemien vuoksi menetettyjä elinvuosia (Years of Life Lost) laskettaessa mukaan valittiin vain tietynlaiset kuolemat.
Mukaan valittiin ne kuolemat, "jotka olivat aiheutuneet sepelvaltimotaudin, diabeteksen, rintasyövän, paksunsuolen syövän, aivoverisuonien sairauden, masennuksen tai kaatumistapaturmien takia 15–74-vuotiaille".
Edelleen selvitys paljastaa, että "ihmishengen tilastollisena arvona on käytetty Liikenneviraston laskemaa arvoa 2,1 miljoonaa euroa". Raportin mukaan laskelma "huomioi Suomen kustannustekijät ja esimerkiksi sekä tuotantokapasiteetin että inhimillisen hyvinvoinnin menetykset".
Raportin sivun 19 taulukosta käy ilmi, että liikkumattomuuden aiheuttamia tuottavuuskustannuksia oli kaikkiaan 3 782 miljoonaa euroa.
Niistä 3 065 miljoonaa euroa eli 81 prosenttia oli noita ennenaikaisten kuolemien vuoksi menetettyjä elinvuosia.
Miten noihin noin 3,1 miljardin "tuottavuuskustannuksiin" ennenaikaisten kuolemien vuoksi menetetyistä elinvuosista sitten oli päädytty? Selvityksen sivulla 20 vastattiin tähän kysymykseen.
"Työikäisen väestön kuolemista noin 5 500 aiheutui vuonna 2016 kroonisista kansansairauksista, joista noin 1 500 työikäisen kuolema (26,1 %) olisi teoreettisesti poistettavissa, mikäli koko väestö liikkuisi kestävyysliikuntasuosituksen mukaisesti."
"Mikäli koko väestö liikkuisi kestävyysliikuntasuosituksen mukaisesti, tarkoittaisi se ennenaikaisten kuolemien vuoksi noin 3,1 miljardia euroa vähäisempiä kokonaiskustannuksia."
Tuottavuus
Olin hepnadilla lyöty, kun olin lukenut valtioneuvoston teettämän UKK-instituutin selvityksen. Se uskotteli "tuottavuuskustannuksia" ja "tuottavuuden menetyksiä" aiheutuvan joka ainoa vuosi yli 3 miljardia euroa siitä, kun 1 500 työikäistä kuoli ennenaikaisesti kroonisiin kansansairauksiin vähäisen liikunnan vuoksi. Siis 1 500 x 2,1 miljoonaa euroa.
Miten ihmeessä siitä tuottavuuden menetyksiä voisi aiheutua? Olivatko UKK-instituutin tutkijat tulleet ollenkaan ajatelleeksi, mitä tuottavuus oikeasti tarkoittaa?
"Tuottavuudella tarkoitetaan tuotosmäärän ja panosmäärän välistä suhdetta. Määrillä tarkoitetaan esimerkiksi kappalemääriä, kilogrammoja, metrejä jne."
Tilastokeskus kertoo nettisivuillaan tähän tapaan, miten työn tuottavuus kansantaloudessa lasketaan:
"Työn tuottavuus lasketaan jakamalla bruttokansantuote (eli arvonlisäys) tai tuotos sen aikaansaamiseksi käytettyjen työtuntien määrällä."
Vuoden 2017 bkt oli tilastoviraston mukaan 223 522 miljoonaa euroa, ja työtunteja paiskittiin samana vuonna kansantaloudessa 4040,4 miljoonaa kipaletta. Työtuntia kohti siis saatiin aikaan arvonlisää 55,3 euron verran.
Pitäisikö nyt muka uskoa, että kun 1 500 kansansairauksien ennen aikojaan hautaan uuvuttamaa poistuu vuosittain duuneista, niin arvonlisää kertyy tehtyä työtuntia kohti aiempaa vähemmän?
Kieltäydyn uskomasta moiseen ajatukseen jo senkin vuoksi, että hautuumaille vaeltaneiden tilalle tavataan rekrytoida kiireen vilkkaa uudet, koulutetummat ja tuottavammat työjuhdat.
Ja mitä ihmeen tekemistä menetetyn ihmishengen 2,1 miljoonan euron "tilastollisella arvolla" on sen kanssa, paljonko kansantaloudessa kertyy arvonlisää tehtyä työtuntia kohti?
Ja edelleen, miten ihmeessä voidaan väittää liikkumattomuuden "maksavan" miljarditolkulla joka vuosi, kun raportissa on kerrottu, että kyse on teoreettisesta jossittelusta?
Hepnadista toivuttuani joudun toteamaan, että hallituksen teettämän selvityksen tieto siitä, minkä verran liikkumattomuus vuosittain maksaa, ei kestä kriittistä tarkastelua.
Liikkumattomuuden väitetyistä jättikustannuksista vain pieni osa on sellaisia kustannuksia, jotka oikeasti "maksavat" jotain yhteiskunnalle.
Yli 80 % uskotelluista "tuottavuuskustannuksista" tai "tuottavuuden menetyksistä" ei tosiasiassa "maksa" yhteiskunnalle käytännössä mitään, vaikka hallitus tiedotteessaan niin väittääkin.
"Vastuullisen journalismin" suoritus
Hyväksi koettua ylös, ulos ja lenkille -asiaa ajavan selvityksen miljardiluvut nieltiin auliisti mediassa, vailla kritiikin häivääkään.
Kukaan ei kysynyt, mikä liikkumattomuudessa voi "maksaa" niin paljon. Kukaan ei ihmetellyt, mitä "tuottavuuskustannukset" oikeasti tarkoittavat.
Nostan tässä esimerkkinä esiin vain kaksi suoritusta. Ensimmäinen on Ylen tv-uutisten suoritus 5.4. klo 20.30 ja toinen Satakunnan Kansan nettisivuilla 9.4. julkaistu kolumni.
Ylen tv-uutisten juttupaketti liikkumattomuuden "hinnasta" oli kaksiosainen. Ensin toimittaja Hanna Terävä kertoi liikkumattomuuden 3,2–7,5 miljardin euron kustannuksista.
Hän korosti katsojille, että kyseessä oli ensimmäinen "näin laajasti vähäisen liikkumisen aiheuttamia kustannuksia selvittänyt raportti".
Studiossa Piia Pasasen haastateltavana oli sitten yksi selvityksen tekijöistä, UKK-instituutin tutkija Päivi Kolu.
Piia Pasanen esitti tutkijalle sinänsä hyvin perustellun kysymyksen miljardien kustannuksista: "Mistä nämä kustannukset ennen kaikkea muodostuvat?"
Tutkija Päivi Kolu vastasi näin:
"Iso osa tulee terveyspalvelujen käytöstä ja lääkityksestä, mutta suurin menoerä on nyt sitten tuottavuuskustannukset. Niitä muodostuu sairauspoissaoloista, ennenaikaisista työkyvyttömyyseläkkeistä ja myös sitten ennenaikaisista kuolemista."
Näin siis selvityksen tekijä valisti katsojia. Teoreettinen jossittelu menetetyn ihmishengen 2,1 miljoonan euron "tilastollisesta arvosta" olikin nyt peräti "menoerä".
Yrityksissä "menoeriä" syntyy, kun ostetaan tuotannontekijöitä, esimerkiksi tavaroita tai palveluja. Valtion ja kuntien budjeteissakin on "menoeriä", joissa osoitetaan ihan konkreettisesti euroja ties mihin hyviin tarkoituksiin.
No, mistään oikeasta "menoerästä" selvityksen tuottavuuskustannuksissa ei ollut kyse, mutta ei se Ylen Piia Pasasta häirinnyt. Hänelle tutkijan vastaus maistui hyvin.
Satakunnan Kansan nettilehdessä 9.4. liikkumattomuuden kustannuksista kirjoitti urheiluväelle tuttu Tuija Helander. Kolumnin voi lukea tästä.
"Taas kerran on tutkittu suomalaisten liikkumattomuutta ja sen kustannuksia yhteiskunnalle. Jopa kolme miljardia euroa tyhjenee vuosittain valtion kassasta siksi, että liian moni mieluummin istuu sohvalla kuin tepastelee lenkkipolulla (UKK instituutti 5.4.)."
No, nyt oltiin jo niin pitkällä, että UKK-instituutin tutkijan mainostama "menoerä" tarkoitti jopa kolmen miljardin euron "tyhjenemistä" vuosittain valtion kassasta. Herra paratkoon.
Haluan kuitenkin tässä korostaa, että kauppatieteiden maisteri, toimittaja Tuija Helander on ihan fiksu. Hän oli vain luottanut mielestään luotettaviin lähteisiin ja tehnyt niiden infosta arkisen tulkinnan.
Luulenpa monien muidenkin tulkinneen asiaa aivan samoin nähtyään Ylen tv-uutisten jutun ja kuultuaan, mitä tutkimuksen tekijä miljardien eurojen "menoerästä" sanoi.
urheiluministeri Sampo Terho (sin.)
kuva: Eduskunta
Valtioneuvoston sivuilla julkaistiin 5.4. myös opetus- ja kulttuuriministeriön tiedote. Sen voi lukea tästä.
Tiedotteessa urheiluministeri Sampo Terho (sin.) korosti, että tieto liikkumattomuuden kustannuksista korostaa liikunnan tärkeyttä.
"Tarvitsemme tietoa siitä, mistä eri kustannuksista liikkumattomuuden kokonaiskustannukset muodostuvat ja kuinka suuria ne ovat", hän totesi.
Tiedotteen mukaan ministeri myös vakuutti, että "erityisesti nyt liikuntapoliittisen selonteon valmistelun kynnyksellä uudelle liikunnan taloustiedolle on runsaasti käyttöä".
Onnittelen urheiluministeriä ja liikuntapoliittisen selonteon valmistelijoita "uudesta liikunnan taloustiedosta".
Lisäys 9.9.2018:
The Lancet -lehdessä julkaistu tutkimus
The Lancet -lehdessä julkaistiin 24.9.2016 tutkimus "The economic burden of physical inactivity: a global analysis of major non-communicable diseases". Tutkimuksen voi lukea tästä.
Tutkijat kuvasivat työtään ensimmäiseksi globaaliksi arvioksi liikkumattomuuden aiheuttamasta taloudellisesta taakasta.
Tätä tutkimusta on houkutus esitellä vähän, koska siinä arvioitiin tuottavuuden menetystä koko lailla järkeenkäyvällä tavalla. Arvioinnin metodi perustui niin sanottuihin kitkakustannuksiin.
Tutkijat kertoivat, että "we restricted the analysis to the financial value of lost productivity due to premature mortality using a friction cost approach that takes into account replacement within the labour market (3-month friction period)".
Ajatuksena siis oli pelkistetysti ja järkeenkäyvästi se, että arvonlisä per työntekijä eli tuottavuus voi laskea hetkeksi, ennen kuin kuolleen tilalle saadaan pestatuksi ja koulutetuksi uusi työntekijä. Tutkimuksessa tämä kitkaperiodi oli kolmen kuukauden mittainen.
Tätä ajatusta soveltaen tutkijat laskivat, että vuonna 2013 tuottavuuden menetykset liikkumisen puutteen aiheuttamien ennenaikaisten kuolemien takia olivat Euroopassa 3,8 miljardia dollaria.
Luku oli "kansainvälisiä dollareita", ja laskelmiin liittyi epävarmuutta ja tekijöitä, joita ei kyetty laskemaan. Siksi kannattaakin katsoa tarkkojen miljardilukujen sijasta vain suuruusluokkia.
Suuruusluokaltaan tämä koko Eurooppaa koskeva tuottavuuden menetys oli samaa tasoa kuin UKK-instituutin tieto "tuottavuuden menetyksestä" pelkästään Suomessa: 3,1 miljardia euroa.
Muistutettakoon vielä tässä, miten UKK-instituutti tuohon liikkumattomuuden aiheuttamien ennenaikaisten kuolemien 3,1 miljardin kokoiseen vuosittaiseen valtavaan hintalappuun päätyi.
UKK-instituutin tutkijathan arvioivat, että noin 1 500 työikäisen kuolema olisi "teoreettisesti poistettavissa, mikäli koko väestö liikkuisi kestävyysliikuntasuosituksen mukaisesti".
Ihmishengen "tilastollisena arvona" he käyttivät Liikenneviraston laskemaa arvoa 2,1 miljoonaa euroa. Kertolaskun tulosta – 1 500 x 2,1 miljoonaa euroa = 3,1 miljardia euroa – tutkijat sitten kutsuivat "tuottavuuskustannukseksi" ja "tuottavuuden menetykseksi".
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti