STT:n uutinen Kainuun Sanomissa 8.6.2016

Muutama päivä sitten lukuisat sanomalehdet ja Yle julkaisivat uutisen Trafin ja Liikenneviraston teettämästä tutkimuksesta "Tieliikenteen onnettomuuskustannusten tarkistaminen".

Uutisen tieto liikennekuoleman hinnasta oli koko lailla hämmentävä. Se houkutti kysymään, miten ihmeessä yksi ainoa liikennekuolema voi maksaa jopa lähes 2,8 miljoonaa euroa.

Jättiluku sinänsä oli uutisoitu korrektisti. Uutinen välitti itse asiassa lähes sanatarkasti Trafin sivuilla julkaistun tutkimustiedon, jonka mukaan yksi liikennekuolema maksaa yhteiskunnalle noin 2,77 miljoonaa euroa.

Täydelliseksi arvoitukseksi STT:n uutinen kuitenkin jätti lukijalle sen, miksi liikennekuolema on niin julmetun hintava. Mikä siinä liikennekuolemassa maksaa yhteiskunnalle lähes 2,8 miljoonaa euroa?

Tutkimuksen tehnyt Juha Tervonen jakaa tieliikenneonnettomuudessa kuolleen 2,77 miljoonan euron yksikköarvon kahteen osaan: reaalitaloudellisiin kustannuksiin ja yksilön hyvinvoinnin menetykseen.

Reaalitaloudelliset kustannukset, noin 161 000 euroa, ovat pieneltä osin todellisia, muun muassa pelastustoimien, onnettomuustutkinnan ja ajoneuvovaurioiden kustannuksia.

Ylivoimaisesti suurin osa reaalitaloudellisista kustannuksista, noin 141 000 euroa, koostuu yksilön työpanoksen laskennallisista menetyksistä.

Voi pohtia, missä määrin yksilön työpanoksen laskennalliset menetykset tosiasiassa "maksavat" yhteiskunnalle. Pohdinta jääköön nyt, sillä reaalitaloudelliset kustannukset ovat vain mitätön osa liikenneonnettomuudessa kuolleen yksikköarvosta.

Yksilön hyvinvoinnin menetys 2,6 miljoonaa euroa

Noin 94 prosenttia eli 2,61 miljoonaa euroa tieliikenneonnettomuudessa kuolleen yksikköarvosta on tutkimuksen mukaan yksilön hyvinvoinnin menetystä.

Tieliikenteen kuolonuhri menettää kerralla koko hyvinvointinsa. Sen arvo rakentuu muun muassa yksilön ansioista ja kulutuksesta sekä terveyden ja olemassaolon arvostamisesta.

Menetyksessä siis on kyse paljolti siitä, minkä verran yksilö arvostaa terveyttään ja olemassaoloaan. Mutta sepä ei olekaan noin vain laskettavissa.

2,61 miljoonan euron luku onkin siksi johdettu tutkimuksista, joissa on kyselty ruotsalaisilta, minkä verran he haluaisivat maksaa liikenteen kuolemanriskin pienentämisestä. Meillä näitä tutkimuksia ei ole tehty.

Maksuhalukkuuskyselyjen vastaajilta kysytään esimerkiksi: "Olisitko valmis maksamaan x € tämän suuruisesta riskin pienentämisestä?"

Näissä kyselyissä udellaan usein verraten pienistä summista riskien pienentämiseksi. "Kuitenkin populaatiotasolla ja onnettomuusriskin muutokseen suhteuttaen elämän menetyksen estämiselle saadaan lopputuloksena suhteellisen merkittävä arvo", Juha Tervonen huomauttaa.

Hän havainnollistaa asiaa esimerkiksi näin: "Jos 10 000 asukkaan yhteisön jäsenet ovat jokainen valmiita maksamaan keskimäärin 100 € yhden kuoleman vähentämisestä, muodostuu elämän arvoksi yksi miljoona euroa."

"Maksaako" yksi liikennekuolema siis lähes 2,8 miljoonaa euroa?

Tutkimuksen lähempi tarkastelu osoitti, että vain murto-osa liikennekuoleman hinnasta rakentui sellaisista kustannuksista, joiden kattamiseksi kansalaiset joutuvat oikeasti kaivamaan kuvettaan.

Liikennekuoleman huikea arvo perustui käytännössä lähes kokonaan siihen, paljonko kyselyihin vastanneet ovat sanoneet olevansa valmiita maksamaan kuolemanriskin pienentämisestä.

Niinpä pelkään pahoin, että useimmat STT:n uutisen lukijat tulivat johdetuiksi harhaan. He eivät tienneet liikennekuoleman arvon perustuneen lähes tyystin pelkkiin arvostuksiin, joita ei ylipäätään ole mahdollista hinnoitella.

Talouden lähihistorian kadonneet vuodet

Mihin ovat kadonneet vuodet 2010 ja 2011, eikö niitä elettykään? Tämä kysymys herää tuon tuosta, kun silmäilee toimittajien kuvauksia Suomen talouden lähihistoriasta.

Eilen tätä hämmentävää kysymystä joutui pohtimaan, kun luki Marko Junkkarin ja Tommi Niemisen "Oi nouse, Suomi, nosta korkealle" -juttua Helsingin Sanomista.

BKT:n 0,5 prosentin kasvu vuonna 2015 ja 1,6 prosentin kasvu alkuvuonna 2016 innosti toimittajat hehkuttamaan: "Taloudessa on siis tapahtunut käänne."

Entäpä vuodet 2010 ja 2011? Vuonna 2010 BKT:n volyymi kasvoi 3,0 prosenttia. Vuonna 2011 talous kasvoi lähes samaan tahtiin eli 2,6 prosenttia. Viennin kasvuluvut olivat noina vuosina 6,2 ja 2,0 prosenttia.

Professori Riitta Hjerppe on laskenut, että vuosina 1860–2009 BKT kasvoi vuosittain keskimäärin 2,9 prosenttia. Lähihistorian kadonneina vuosina talous siis kasvoi pitkän ajan reipasta vauhtia.

Miksi HS:n toimittajat eivät tätä faktaa noteeranneet? Onko vuosien 2010–2011 kasvussa kenties jotain vikaa, jotain tämän päivän poliittisiin ja ideologisiin tarinoihin sopimatonta?

Faktavahdista vuosien 2010 ja 2011 arvoitus on mitä kiehtovin. Miten talous ja vienti saattoivat kasvaa noina vuosina hyvää kyytiä, vaikka kustannuskilpailukyky oli juuri vuosina 2008–2009 onnistuttu pilaamaan?

Yksityisen sektorin työvoimakustannukset nousivat 3,6 prosenttia vuonna 2008 ja 4,3 prosenttia vuonna 2009. Miksi talous tästä huolimatta kasvoi ja vienti veti vuosina 2010–2011?

Miksi vuosien 2010–2011 rapsakka kasvu ei kelvannut HS:n toimittajille käänteeksi, jolle sitten kävi niin kuin kävi?

Perätöntä tietoa toimittajien työttömyydestä

Viime vuosina on ollut tuon tuosta liikkeellä perätöntä tietoa toimittajan töistä työttömäksi jääneiden määrästä. Toimittajien työttömyyttä on mediassa tavattu kuvata epämääräisesti ja liioitellen.

Viikko sitten eli 25.5. historiantutkija ja freelancetoimittaja Veli-Pekka Leppänen väitti Helsingin Sanomissa, että "jopa tuhansista on tullut työttömiä".

Myöhemmin samana päivänä Ylen Radio Suomen Pyöreä pöytä -ohjelmaa vetänyt Aller Media Oy:n toimitusjohtaja Pauli Aalto-Setälä "tiesi" jopa työttömäksi jääneiden toimittajien tarkan määränkin:

"3 000 ihmistä jäi työttömäksi toimittajan hommista."

Eilen puoliltapäivin Yle ilmoitti oikaisevansa Aalto-Setälän virheellisen tiedon illansuussa ja kertoi myös kaavaillun oikaisun sisällöstä.

En valitettavasti voinut olla oikaisun esittämisen aikaan radion ääressä, joten en tiedä, miten virhe lopulta tuli korjatuksi.

Jos Yle toimi ilmoituksensa mukaan, se oikoi Aalto-Setälän perättömän ja "ylimitoitetun" tiedon viittaamalla Journalistiliitosta ja Viestinnän Keskusliitosta saatuihin lukuihin:

• Suomen Journalistiliiton tietojen mukaan toimittajia on irtisanottu viiden viime vuoden aikana 735. 
• Viestinnän Keskusliiton jäsenyrityksissä työskentelevien journalistien määrä on vuodesta 2011 vähentynyt 1 010:llä.

Aller Media Oy:n toimitusjohtajan väittämä luku toimittajan hommista työttömäksi jääneiden määrästä siis näyttää olleen suurin piirtein kolme kertaa tosiasiallista lukua suurempi.

Mediaa kriittisin silmin seuraavien on hyvä muistaa tämä. Lähiaikoina taas vaikerretaan kaupallisen median surkeaa tilaa, ja vaikertelijoilla saattaa olla tarve liioitella samalla toimittajien työttömyyttä.

Oikaisun asiavirheiden oikaiseminen jäi tekemättä

Kasvatustieteen professori Juha Hakala ilmaisi äskettäin Lännen Median useissa lehdissä huolensa alkoholilakiin kaavailtujen muutosten kenties tuhoisista seurauksista. Hänen kolumninsa julkaistiin ainakin Keskipohjanmaassa, Ilkassa, Pohjalaisessa ja Kalevassa.

Hakala pelkäsi käyvän niin kuin kävi 1960-luvun lopussa, kun keskiolut vapautettiin Alkosta ruokakauppoihin: alkoholin kulutus kasvaa julmetusti. Huolensa ilmaistuaan hän esitti alkoholin kulutuksen kasvusta tällaisen väitteen:

”Vielä 1968 alkoholin keskikulutus oli ollut henkeä kohden 2,9 litraa vuodessa. Vuoden päästä se oli jo yli 5 litraa ja on nyt 11,2 litraa – siis 100-prosenttisena alkoholina.”

Kun olin reklamoinut Hakalan esittämien tilastolukujen virheellisyydestä, Ilkka julkaisi alkoholin kulutuksen muutosta kuvaavista tilastotiedoista tällaisen oikaisun:

27.5.2016

"Kolumnissa mainitusta alkoholin kokonaiskulutuksesta on olemassa monenlaisia tilastoja. Professori Hakalan käyttämien tilastojen luvut olivat 2,9 litraa absoluuttista alkoholia asukasta kohti vuonna 1968 (Kuusi 2003: Viinistä vapautta. Alkoholi, hallinta ja identiteetti 1960-luvun Suomessa) ja 11,2 litraa vuonna 2014 (Terveyden ja hyvinvoinnin laitos 2016). THL:n vuonna 2010 julkaiseman Suomi juo -teoksen mukaan kokonaiskulutus oli 3,6 litraa vuonna 1968 ja Päihdetilastollisen vuosikirjan 2015 mukaan 9,3 litraa vuonna 2014."

Oikaisussaan Ilkka siis väitti lukijoilleen, että molemmat Hakalan käyttämät tilastoluvut kuvasivat asukasta kohti laskettua alkoholin kokonaiskulutusta. Oikeasti kumpikaan luku ei kuvannut asukasta kohti laskettua alkoholin kokonaiskulutusta.

• Vuoden 1968 luku – 2,9 litraa absoluuttista alkoholia – kuvasi ainoastaan tilastoitua kulutusta asukasta kohti. Tilastoimaton alkoholin kulutus ei lukuun sisältynyt, joten se ei kuvannut kokonaiskulutusta. 
• Vuoden 2014 lukuun – 11,2 litraa absoluuttista alkoholia – sitä vastoin sisältyi sekä tilastoitu että tilastoimaton kulutus. Näin ollen se kuvasi kokonaiskulutusta, mutta sitäpä ei ollut laskettu asukasta kohti vaan vain 15-vuotiaita ja sitä vanhempia kohti.

Oikaisussa ja Hakalan kolumnissa käytetyt alkoholin kulutuksen rajua kasvua kuvaavat luvut siis olivat peräisin kahdesta eri tilastosta, jotka kuvasivat eri asioita. Lukijoille tästä ei kerrottu mitään.

Koska oikaisu sisälsi perättömiä väitteitä ja liioitteli härskisti alkoholin kulutuksen kasvua – 2,9 litraa vastaava vertailukelpoinen vuoden 2014 luku oli 7,3 litraa eikä 11,2 litraa – pyysin Ilkan toimitusta oikaisemaan oikaisua.

Oikaisupyyntöön vastasi Lännen Media Oy:n päätoimittaja Matti Posio. Hän ilmoitti, että uusia oikaisuja ei Hakalan kolumnista enää julkaista:

”Viitaten Ilkka-lehden välittämään pyyntöönne korjata pyynnöstänne laadittua oikaisua, joka käsitteli alkoholinkulutuksen vaikutuksia kommentoinutta professori Juha Hakalan kolumnia, olemme päätyneet ratkaisuun, ettei uusia oikaisuja tästä kolumnista enää julkaista.”

Ellei "olemme päätyneet" -ilmaisu ollut "majesteetin monikko", Posio teki päätöksen yhdessä jonkun muun, kenties Ilkan päätoimittajan kanssa. Päätöstä on syytä parilla sanalla kommentoida.

Professori Juha Hakalan ja Ilkan oikaisun kirjoittajan voi hyväntahtoisesti ajatella vain tupeksineen tilastolukujen käytössä. 

Oikaisun oikaisun julkaisematta jättäneet sen sijaan olivat vääristellystä vertailusta tietoisia. He siis petkuttivat lukijoita tarkoituksella. Eikä vain Ilkan lukijoita, vaan myös Pohjalaisen ja Kalevan lukijoita; oikaisu julkaistiin näissäkin Lännen Media Oy:n lehdissä.

Tein oikaisun asiavirheiden korjaamatta jättämisestä kantelun Julkisen sanan neuvostolle. Tällainen kantelu korjauspyyntöineen oli:

Julkisen sanan neuvosto

Eteläranta 10

00130 Helsinki

Kantelu hyvän journalistisen tavan rikkomisesta

Kantelun kohde

Ilkan verkkolehdessä 27.5.2016 julkaistu ”Oikaisu” professori Juha Hakalan kolumnin virheellisistä, alkoholin kulutuksen muutosta kuvaavista tilastotiedoista. Julkaistun oikaisun nettisoite on http://www.ilkka.fi/uutiset/kotimaa/oikaisu-1.2057185 (tarkistettu 31.5.).

Kantelun perusteet

Kasvatustieteen professori Juha Hakalan kolumni alkoholin kulutuksen kasvusta ja alkoholin haittakustannuksista julkaistiin ainakin Keskipohjanmaassa (ks. 30.5. kantelu Keskipohjanmaan ”oikaisusta”), Ilkassa, Pohjalaisessa ja Kalevassa.

Kolumnissaan Hakala ilmaisi huolensa siitä, että nyt tekeillä olevien alkoholipoliittisten päätösten seurauksena käy pitkälle samoin kuin vuonna 1969, jolloin keskiolut vapautettiin ruokakauppoihin. Huolensa ilmaistuaan Hakala esitti alkoholin kulutuksen rajusta kasvusta tällaisen väitteen:

”Vielä 1968 alkoholin keskikulutus oli ollut henkeä kohden 2,9 litraa vuodessa. Vuoden päästä se oli jo yli 5 litraa ja on nyt 11,2 litraa – siis 100-prosenttisena alkoholina.”

Kantelun kohteena olevassa oikaisussa korostettiin aluksi, että ”kolumnissa mainitusta alkoholin kokonaiskulutuksesta on olemassa monenlaisia tilastoja”. Sen jälkeen toistettiin Hakalan käyttämät tilastoluvut ja mainittiin lukujen vakuudeksi niiden lähteet. Valitettavasti oikaisun kirjoittaja oli sortunut vääristelyyn.

Hakalan käyttämä vuoden 1968 tilastoluku ei ensiksikään kuvannut alkoholin kokonaiskulutusta. 2,9 litraa absoluuttialkoholia asukasta kohti kuvasi ainoastaan tilastoitua eli rekisteröityä kulutusta. Tämä käy ilmi useista luotettavista lähteistä, mm. Alkoholitutkimussäätiön toimintakertomuksesta vuosilta 1968–1972 (s. 3).

Vertailukelpoinen tilastoluku ”nyt” (vuonna 2014) on Päihdetilastollisen vuosikirjan 2015 mukaan (s. 104) 7,3 litraa absoluuttialkoholia asukasta kohti eikä suinkaan 11,2 litraa. Oikaisussa käytetty vuoden 2014 kulutusluku oli siis peräti puolet eli 53 % suurempi kuin vertailukelpoinen luku.

Edellä mainitusta tilastollisesta vuosikirjasta käy ilmi, että tilastoluku 11,2 litraa absoluuttialkoholia sisälsi sekä tilastoidun että tilastoimattoman kulutuksen. Kaiken lisäksi tilastolukua ei ollut laskettu vuoden 1968 tapaan asukasta kohti vaan ainoastaan 15-vuotiaita ja sitä vanhempia kohti.

Ilkassa, Kalevassa ja Pohjalaisessa julkaistun identtisen oikaisun kirjoittaja siis kuvasi alkoholin kokonaiskulutuksen muutosta vuosina 1968–2014 käyttämällä kahden eri perustein laaditun tilaston lukuja. Lukijoille tästä ei mainittu sanaakaan.

30.5.2016 lähetin Ilkan toimitukselle oikaisun olennaista virhettä koskevan korjauspyynnön. Sen teksti on kantelun kuittauksen perässä.

Korjauspyynnöstä kävivät ilmi alkoholin kokonaiskulutuksen muutosta kuvaavat THL:n oikeat tilastoluvut. Siitä kävi ilmi myös se, miksi oikaisussa ja professori Hakalan kolumnissa käytetyt luvut johtivat lukijoita pahasti harhaan.

Tänään iltapäivällä korjauspyyntööni vastasi Lännen Media Oy:n päätoimittaja Matti Posio. Hän ilmoitti, ettei uusia oikaisuja Hakalan kolumnista enää julkaista:

”Viitaten Ilkka-lehden välittämään pyyntöönne korjata pyynnöstänne laadittua oikaisua, joka käsitteli alkoholinkulutuksen vaikutuksia kommentoinutta professori Juha Hakalan kolumnia, olemme päätyneet ratkaisuun, ettei uusia oikaisuja tästä kolumnista enää julkaista.”

Jättämällä perättömän väitteen ja vääristelevän tilastovertailun sisältäneen oikaisun oikaisematta Ilkka petkutti tahallaan lukijoita ja rikkoi hyvää journalistista tapaa (JO 20).

Kalevassa julkaistun oikaisun osoite on http://www.kaleva.fi/oikaisut/oikaisu/728895/. Pohjalaisen oikaisun osoite on http://www.pohjalainen.fi/uutiset/kotimaa/oikaisu-1.2057184.

Alkoholitutkimussäätiön kertomuksen osoite on http://www.alkoholitutkimussaatio.fi/core/wp-content/uploads/2016/04/Toimintakertomus-1968-1972.pdf.  

Helsingissä 31.5.2016

Markku Lehtola

vapaa toimittaja

Kivihaantie 1 E 77

00310 Helsinki

040 512 2661

markku.a.lehtola (at) gmail.com

KORJAUSPYYNTÖ

30. toukokuuta 2016 11.48

Markku Lehtola

Vastaanottaja: satu.takala@ilkka.fi

Kopio: toimitus@ilkka.fi

27.5. julkaistun oikaisun (prof. Hakalan perättömät tiedot) virhettä koskeva korjauspyyntö

Hei,

professori Juha Hakalan levittämä perätön ja absurdi tieto alkoholin haittakustannuksista tuli hyvinkin asiallisesti oikaistuksi, mistä lämpimästi kiittelen. Oikaisun toinen, alkoholin kulutusta koskeva osa johtaa kuitenkin lukijoita pahasti harhaan. Oikaisu sisältää olennaisen virheen, joten oikaisua on syytä oikaista (JO 20).

Professori Hakalan luku vuoden 1968 kulutuksesta, 2,9 litraa absoluuttista alkoholia asukasta kohti, koski vain tilastoitua kulutusta. Vastaava tilastoitu kulutus asukasta kohti vuonna 2014 oli ”vain” 7,3 litraa absoluuttista alkoholia asukasta kohti (Päihdetilastollinen vuosikirja 2015, s. 104).

Oikaisussa mainittu Hakalan luku, 11,2 litraa absoluuttista alkoholia vuonna 2014, kuvasi ensinnäkin tilastoidun ja tilastoimattoman kulutuksen yhteenlaskettua määrää. Toiseksi luku ei kuvannut alkoholin kulutusta asukasta kohti laskettuna vaan vain 15 vuotta täyttäneitä ja sitä varttuneempia kohti laskettuna.

Professori Juha Hakalan tekemä vertailu alkoholin kulutuksesta vuonna 1968 ja vuonna 2014 johti näin ollen lukijoita harhaan kahdellakin tavalla. Lopputulos onnettomasta vertailusta oli se, että professori Hakala tuli liioitelleeksi valtavasti alkoholin kulutuksen kasvua ja johtaneeksi Ilkan lukijoita harhaan.

Oikaisussa mainitut THL:n luvut – 3,6 litraa vuonna 1968 ja 9,3 litraa vuonna 2014 – sisältävät sekä tilastoidun että tilastoimattoman kulutuksen. Molemmat luvut on myös laskettu asukasta kohti, joten nämä luvut ovat ne, jotka kertovat oikein alkoholin kokonaiskulutuksen kasvusta vuodesta 1968 vuoteen 2014.

Tervehdyksin

Markku Lehtola

vapaa toimittaja

Kivihaantie 1 E 77

00310 Helsinki

040 512 2661

markku.a.lehtola [at] gmail.com