Faktavahti

Ylen A-studio oikaisi väärän tiedon Saksan autoteollisuuden koosta

Ylen uutisten sivuilla oikaistiin keskiviikkona 27.9. iltapäivällä maanantain 25.9. A-studion perätön tieto autoteollisuuden roolista Saksan taloudessa. Kelvollisesti tehdyn korjauksen voi lukea tästä.

Virhe oikaistiin myös keskiviikkoillan A-studion lopuksi, joten väärä tieto Saksan autoteollisuuden mitoista tuli kaikin puolin asiallisesti korjatuksi. Kiitokset siitä.

Juuri näin julkisen palvelun Ylen pitäisi toimia aina, kun ohjelmiin tai nettijuttuihin livahtaa pahoja asiavirheitä. Kyllä niitä tuon tuosta livahtaa, ja jos ja kun niitä ei heti korjata, Yle-veron maksajat tulevat huiputetuiksi.

Saksan vaaleja ruotineessa ohjelmassa Kirsi Heikel haastatteli Saksassa pitkään vaikuttanutta Johan Frimania, joka toimii nyt Keskon autokaupan toimialajohtajana. Tämä korosti, että autoteollisuudella on Saksan taloudelle "valtava" merkitys.

Haastattelun taustaksi oli tehty näyttävä grafiikka. Se julisti meille, että autoteollisuuden liikevaihto on 404 miljardia euroa ja että Saksan autoteollisuus on "14 % BKT:stä".

Tätä tietoa Heikel hehkutti, että "noin iso osa Saksan bkt:stä". Hän siis uskotteli meille, että Saksan autoteollisuus on niin "valtava", että sen osuus bkt:stä on huikeat 14 prosenttia.

Koska seuraan journalismin antia aprillipäiväasenteella, kysyin itseltäni, voiko moinen tieto pitää paikkansa. Väitetty bkt-osuus oli nimittäin epäilyttävän iso.

Muistin, että Saksan bruttokansantuote on suurin piirtein 3 000 miljardia euroa, joten 14 prosenttia siitä olisi yli 400 miljardia.

Kun A-studio kertoi autoteollisuuden liikevaihdon olevan 404 miljardia, oli helppo havaita, mikä fataali väärinkäsitys toimitukselle oli sattunut.

Niinpä lähetin tiistaina iltapäivällä toimittaja Kirsi Heikelille ja A-studion toimitukselle tällaisen korjauspyynnön:

"Hei,

autoteollisuutta Saksan talouden valtavana veturina ruotineen haastattelun yhteydessä esittelit katsojille näyttävän grafiikan. Sen tietoja olivat: 808 500 työntekijää, 404 mrd. liikevaihto, 14 % BKT:stä sekä 20 % Saksan teollisuustuotannosta.

Kun olit kiinnittänyt huomiota autoteollisuuden suureen työntekijämäärään ja liikevaihtoon, totesit grafiikan bkt-tiedosta, että ”noin iso osa Saksan bkt:stä”. 

Tieto siitä, että autoteollisuus olisi peräti 14 prosentin suuruinen ”osa” Saksan bruttokansantuotteesta, oli virheellinen ja johti katsojia pahasti harhaan. 

Fataaliin väärinkäsitykseen kaiketi perustunut perätön tieto liioitteli suuresti autoteollisuuden osuutta Saksan bkt:stä ja oli siksi olennainen asiavirhe, joka on syytä korjata viipymättä (JO 20).

14 prosentin ”osa” Saksan bkt:stä oli nähtävästi saatu aikaan laskemalla, kuinka monta prosenttia autoteollisuuden liikevaihto on Saksan kokonaistuotannosta eli bkt:stä. Näin autoteollisuuden osuutta bkt:stä ei tietenkään voi laskea; laskutapa sotkisi käsitteitä pahemman kerran.

Bkt rakentuu eri toimialojen bruttoarvonlisäysten summana (lisättynä tuoteveroilla ja vähennettynä tuotetukipalkkioilla). Toimialojen arvonlisäykset taas muodostuvat niin, että toimialojen tuotosten arvosta vähennetään tuotannossa käytettyjen välituotteiden eli tavaroiden ja palvelujen arvo. 

Näin ollen Saksan autoteollisuudestakin bkt:hen sisältyvä ”osa” on vain sen hyödykkeiden tuotannossa aikaansaatu arvonlisäys, ei suinkaan koko liikevaihto.

Esimerkki Suomen tilanteesta osoittaa hyvin, miten absurdi on se ajatus, että saksalaisen autoteollisuuden yritysten koko liikevaihto olisi ”osa” sikäläistä bkt:tä.

Tilastokeskuksen ennakkotietojen mukaan yritysten liikevaihto vuonna 2016 oli 384 miljardia euroa, mutta bruttokansantuote vain 216 miljardia euroa. Ohjelmasi logiikalla siis suomalaisten yritysten ”osa” bkt:stä oli peräti 178 prosenttia. 178 prosentin ”osa” 100 prosentin bkt:stä on ajatuksena mieletön.

Täsmällistä tietoa siitä, kuinka ison osan Saksan bkt:stä sikäläinen autoteollisuus saa arvonlisäyksellään aikaan, en äkkiseltään onnistunut löytämään. Suuruusluokka on kuitenkin esitettävissä.

VNK:n raportista (3/2012) kustannuskilpailukyvyn mittausmenetelmien uudistamisesta (s. 75) käy ilmi, että Suomessa välituotekäytön osuus kulkuneuvoteollisuudessa on suurin piirtein 75 prosenttia. 

Jos oletamme, että välituotekäytön osuus on Saksan autoteollisuudessa sama, se sai aikaan kenties reilun 100 miljardin euron verran arvonlisäystä (25 % 404 miljardista). Tämän arvonlisäyksen osuus Saksan noin 3 000 miljardin bkt:stä oli vuonna 2015 alle 4 prosenttia.

Tilastoportaali statista.com:n tietojen mukaan vuonna 2014 Saksan autoteollisuuden bruttoarvonlisäys oli noin 91 miljardia euroa. Se oli saman vuoden bkt:stä (reilut 2 900 miljardia euroa) runsaat 3 prosenttia.

Oikeasti siis autoteollisuuden ”osa” Saksan bkt:stä näyttäisi olevan vain noin neljäsosa ohjelmassa uskotellusta 14 prosentista. Ellei olennaista virhettä korjata, Ylen julkisen palvelun yleisölle jää pahoin virheellinen käsitys saksalaisen autoteollisuuden bkt-osuudesta."

Oikaisupyynnöstä näkyy, että arvioin autoteollisuuden oikeaa bkt-osuutta koko lailla mutkikkaalla tavalla, kun en heti kohta löytänyt täsmällistä tietoa.

Bkt-osuuden suuruusluokan toki sain selville ja hyvä sekin. Kismittää kuitenkin aika lailla, että en älynnyt pistäytyä Saksan tilastoviraston sivuilla.

Siellä olisin nimittäin oitis törmännyt täsmälliseen tietoon siitä, kuinka suuren osan autoteollisuus arvonlisäyksellään sai aikaan Saksan vuoden 2015 bkt:stä.

Statistisches Bundesamt oli 14.9. julkaissut Frankfurtissa samana päivänä alkaneiden automessujen kunniaksi tällaisen iskevän lehdistötiedotteen:

Automotive industry contributes 4.5% to gross value added in Germany 

WIESBADEN – The automotive industry increased its share of gross value added in Germany over the period 2005 to 2015. To coincide with the 67th International Motor Show (IAA) to be held from 14 to 24 September 2017, the Federal Statistical Office (Destatis) also reports that the "manufacture of motor vehicles, trailers and semi-trailers" accounted for 4.5% of total gross value added in 2015. In 2005 its share had been 1.1 percentage points lower at 3.4%.

Aprillipäiväasenne ja ajan tiivistyminen mediassa

Helsingin Sanomien nettilehdessä oli keskiviikkona 27.9. kiinnostava juttu, jossa johtamisen professori Riitta Viitala Vaasan yliopistosta moitti ajan liian vähäistä arvostamista työelämässä.

Jutun otsikko kertoi Viitalan arvioivan, että hutiloinnista on tullut normaalia nykyajan työelämässä, koska kaikilla on niin kiire.

Samassa jutussa tutkija Anne Soronen huomautti, että "esimerkiksi media-alalla aika on tiivistynyt entisestään, kun uutisia tuotetaan liki vuorokauden ympäri".

Ajan tiivistymiseen journalismissa kiinnitti jo vuosia sitten huomiota professori Esa Väliverronen artikkelissaan "Ajan hallinta ja tiivistyminen journalismissa" (Media & viestintä, 3–4/2013).

Viestinnän tutkija totesi nopeuden olevan osa uutistoiminnan luotettavuutta: hyvä ja luotettava uutispalvelu tuottaa uutisia nopeasti ja säännöllisesti.

Samalla hän kuitenkin huomautti – hyvin perustellusti – nopeuden ja luotettavuuden jännitteisestä suhteesta: "journalistisen työprosessin nopeuttaminen lisää riskiä virheisiin, mikä puolestaan vaarantaa luotettavuuden".

Jos toimittaja joutuu hutiloimaan juttunsa kiireessä, hän ei voi toimia aprillipäiväasenteella. Hän ei yksinkertaisesti ehdi kysyä itseltään epäluuloisesti, voiko tämä tai tuo tieto pitää kutinsa.

Kauheassa kiireessä hän ei tule myöskään kysyneeksi itseltään, olenko aivan varmasti ymmärtänyt asian ja siihen liittyvät käsitteet oikein.

A-studion toimittajankin väärinkäsityksessä oli kaiketi kyse juuri sellaisesta hutiloinnista, jossa tämä ydinkysymys oli jäänyt kysymättä.

Aprillipäiväasenne muuten ei ole suotava vain toimittajille. Suosittelen tätä epäilevää asennetta myös kaikille median yleisöihin kuuluville.

Olen nyt tutkaillut viiden vuoden ajan aktiivisesti median ja sen itsesääntelyn suhtautumista yleisölle välitetyn tiedon todenmukaisuuden vaateeseen.

Projektini havaintojen perusteella rohkenen todeta, että tuon ajan tiivistymisenkin seurauksena media vilisee virheitä, ja kiusallisen usein pahojakin virheitä jätetään härskisti korjaamatta.