tiistai 28. marraskuuta 2017

Hävittääkö Jouko Jokinen JSN-henkisen vilpistelyn Ylestä?

Ylen uutis- ja ajankohtaisohjelmien vastaavana päätoimittajana juuri äsken aloittanut Jouko Jokinen julkaisi Aamulehdessä 16.7.2017 viisaan kronikan. Siinä hän korosti asiavirheen oikaisun olevan merkki laadusta.

"Virheettömyyteen pitää pyrkiä, mutta kun virhe syntyy, oleellista on sen korjaaminen. Minulle oikaisu merkitsee luotettavuutta. Virhe on löydetty, se myönnetään ja korjataan. Jos mediassa ei ole oikaisuja, se kertoo välinpitämättömyydestä."

Minäkin ajattelen juuri näin, mutta onko syytä olettaa Jouko Jokisen toteuttavan ajatustaan virheiden korjaamisesta myös käytännössä Ylen uutispomona?

Vastaavaa julistustahan päätoimittajat ovat viljelleet aiemminkin, ja julistuksista piittaamatta sitten sortuneet kuitenkin petkuttamaan yleisöjään jättämällä pahojakin virheitä korjaamatta.

Tässä blogissakin olen useaan otteeseen viitannut esimerkiksi päätoimittajien pompöösiin manifestiin "Luotettavan median puolesta". 1.3.2016 julkaistun manifestin voi lukea tästä.

Jokisen Yle-kauden ensimmäiset virheen korjausta koskevat tapaukset ovat joka tapauksessa olleet tosi myönteisiä. Niin myönteisiä, että voi kysyä, josko hän hävittää Ylestä JSN-henkisen vilpistelyn.

Raiskausrikoksen tunnusmerkistö kansainvälisellä tasolla

Lapin yliopiston rikosoikeuden professori Minna Kimpimäki kävi 22.11. A-studiossa propagoimassa sitä, että raiskauksen tunnusmerkistön lähtökohdaksi tulisi ottaa pakottamisen sijasta suostumuksen puuttuminen.

Salla Vuolteenaho kirjoitti aiheesta vielä samana iltana jutun Ylen uutisten nettisivuille. Jutussaan hän esitti tällaisen väitteen:

"Kansainvälisellä tasolla raiskaustunnusmerkistön lähtökohtana ei ole pakottamisen osoittaminen. Raiskaus on kyseessä, jos sukupuoliyhteydessä ollaan vastoin tahtoa."

Kriminologian harrastajana näin heti, että väite oli perätön. Niinpä lähetin 23.11. aamulla Salla Vuolteenaholle korjauspyynnön ja meilailin sen samalla tiedoksi myös Jouko Jokiselle:

"Hei,

esitit uutisessasi seuraavanlaisen väitteen: ”Kansainvälisellä tasolla raiskaustunnusmerkistön lähtökohtana ei ole pakottamisen osoittaminen. Raiskaus on kyseessä, jos sukupuoliyhteydessä ollaan vastoin tahtoa.”

Tällainen väite oli perätön ja antoi uutisen lukijoille vallan virheellisen kuvan pakottamisen ja suostumuksen puuttumisen roolista kansainvälisellä tasolla raiskausrikoksen tunnusmerkistön lähtökohtana. Olennainen asiavirhe on syytä korjata viipymättä (JO 20).

Esimerkiksi oikeusministeriön arviomuistion (Raiskausrikosten lainsäädännölliset muutostarpeet. OM:n selvityksiä ja ohjeita 25/2012) sivuilta 61–62 käy ilmi, että vain muutamissa EU-maissa on pelkästään suostumukselle rakentuva kriminalisointi.

OM:n muistion mukaan näitä maita olivat Belgia, Irlanti ja Yhdistynyt kuningaskunta. Sittemmin vuonna 2016 on näiden maiden joukkoon tullut tietääkseni vain Saksa. 

Selvästi yleisintä EU-maissa on edelleenkin se, että raiskauksen tunnusmerkistö pitää sisällään voimankäytön tai sillä uhkaamisen, kuten Suomessa ja lähes kaikissa EU-alueen ulkopuolisissakin maissa. 

Hallituksen esityksestä (216/2013) käy ilmi, että väkivallan käyttö tai sillä uhkaaminen (eli mainitsemasi pakottaminen) on raiskausrikoksen tunnusmerkistön lähtökohtana mm. kaikissa Pohjoismaissa. 

Ruotsissa ”no means no” -lähtökohdasta on keskusteltu jo vuosia, mutta sielläkään ei ole ainakaan vielä hyväksytty suostumuksen puutetta raiskausrikoksen tunnusmerkistön lähtökohdaksi."  

Jo 23.11. iltapäivällä sain Ylen uutisten sisältöpäällikkö Minna Asikaiselta viestin. Siinä hän kiitti tarkkuudesta ja kertoi, että Vuolteenahon juttua oli täsmennetty. Muutos oli merkitty jutun loppuun.

Vilkaisin täsmennystä ja meilailin kiitokset Minna Asikaiselle. Lähetin viestin tiedoksi myös Jouko Jokiselle:

"Hei,

lämpöiset kiitokset ystävällisestä infostasi ja tietysti myös siitä ilahduttavasta tosiasiasta, että lukijoita pahasti harhaan johtanut perätön tieto tuli jokseenkin asianmukaisesti oikaistuksi. 

Jotta oikaisu olisi ollut yleisöä ajatellen parasta mahdollista sorttia, siitä olisi pitänyt käydä ilmi, että useimmissa maailman maissa pakottaminen on yhä raiskausrikoksen tunnusmerkistön lähtökohtana. Mutta hyvä näinkin.

Toivottavasti tämä myönteinen tapaus on merkki siitä, että Ylen uutis- ja ajankohtaistoimintaa saastuttanut JSN-henkinen epärehellisyys on uuden päätoimittajan kaudella siirtymässä historiaan. Tätä ex-työnantajani parhaaksi totisesti toivon.

JSN-henkisellä epärehellisyydellä en tietenkään tarkoita sitä, että jutun tehnyt toimittaja olisi tahallaan levittänyt perätöntä tietoa. Vilpillä viittaan niihin lukemattomiin tapauksiin, joissa pahat virheet on jätetty oikaisematta ja sillä tavalla tahallaan huiputettu Yleä rahoittavaa yleisöä."

Huumerikosten tuomioiden sijoittuminen rangaistusasteikolle

24.11.2017 Ylen Aamu-tv:n toimittaja Sanna Savikko haastatteli kansanedustajia ohjelman "Ovatko raiskaustuomiot pielessä?" -osuudessa. Tällöin hän esitti faktaväitteen:

"Tällä hetkellä tilanne on niin, niin että lukuun ottamatta huumausainerikoksia, niin nuo tuomiot ovat yleensä siinä tuon minimi- ja maksimirangaistuksen puolivälissä tai sen alapuolella”.

Koska olin kriminologian harrastajana jo vuodesta 2012 lähtien tutustunut tutkittuun tietoon eri rikosten keskimääräisistä rangaistuksista, tiesin heti, että väite huumerikosten rangaistuksista oli perätön.

Niinpä lähetin jo illalla 24.11. Sanna Savikolle korjauspyynnön, ja nytkin meilailin pyynnön tiedoksi päätoimittaja Jouko Jokiselle:

"Hei,

kun haastattelit ”Ovatko raiskaustuomiot pielessä?” -osuudessa kansanedustajia seksuaalirikosten rangaistuksista, esitit kysymyksen, johon sisältyi seuraavanlainen faktaväite:

”Tällä hetkellä tilanne on niin, niin että lukuun ottamatta huumausainerikoksia, niin nuo tuomiot ovat yleensä siinä tuon minimi- ja maksimirangaistuksen puolivälissä tai sen alapuolella”.

Väite oli huumausainerikosten tuomioita koskien perätön ja johti katsojia pahasti harhaan. Olennainen asiavirhe on syytä korjata viipymättä (JO 20).

Tosiasiassa huumausainerikostenkin tuomiot ovat olleet ja ovat yleensä rangaistusasteikon minimin ja maksimin puolivälin alapuolella. Tämä käy hyvin ilmi esimerkiksi Helsingin yliopiston Kriminologian ja oikeuspolitiikan laitoksen eli Krimon tuoreista, vielä julkaisemattomista tilastoista. 

Ne rakentuvat kaikista käräjäoikeuksissa vuosina 2014–2016 annetuista tuomioista. Asetelman luvut kertovat ehdottomien vankeustuomioiden keston kuukausina sekä mediaanina että keskiarvona mitaten. 

Näitä Krimon lukuja ja rikoslaista ilmeneviä rangaistusasteikon maksimeja käyttäen olen laskenut sen, kuinka monta prosenttia rangaistusten mediaanit ja keskiarvot ovat asteikon maksimeista. Näin voimme nähdä, mihin asteikon kohtaan tuomiot ”yleensä” (mediaani) sijoittuvat.

KÄRÄJÄOIKEUKSIEN TUOMIOT VUOSINA 2014–2016

RIKOS
MED (KK)
% MAKS.
KA (KK)
% MAKS.
Törkeä raiskaus
51,0
42,5
53,6
44,7
Raiskaus
24,3
33,8
26,3
36,5
Törkeä lapsen seks. hyv. käyttö
30,4
25,3
34,9
29,1
Lapsen seks. hyv. käyttö
15,0
31,3
17,0
35,4
Törkeä huumausainerikos
33,7
28,1
44,3
36,9
Huumausainerikos
3,5
14,6
4,9
20,4

Lähde: Helsingin yliopiston Kriminologian ja oikeuspolitiikan laitos (Krimo)

Asetelma osoittaa, että esimerkiksi törkeiden huumausainerikosten ehdottomat vankeustuomiot tapaavat olla kauempana asteikon maksimista kuin törkeiden raiskausten ehdottomat vankeustuomiot. Myös perusmuotoisten huumerikosten tuomiot jäävät yleensä kauemmaksi asteikon maksimista kuin perusmuotoisten raiskausten ja lapsen seksuaalisen hyväksikäytön vankeustuomiot.

Käräjäoikeuksien oikeasti antamiin tuomioihin perustuvaa tilastotietoa eri rikosten rangaistuksista on tuotettu jo vuosikausia. Vuosia 2007–2009 koskeva vertailu esimerkiksi julkaistiin 14.3.2012 Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen julkaisussa ”Selvityksiä raiskausrikoksista" (s. 186). Kyseessä oli oikeusministeriölle tehty selvitys.

Luotettavaa tilastotietoa olisi siten ollut toimittajienkin käytettävissä jo reilun viiden vuoden ajan. Minulle tuntemattomasta syystä toimittajat järjestään ovat, aivan kuten sinä, käyttäneet luotettavan tiedon sijasta vain yleisöä harhaanjohtavia urbaaneja legendoja. Julkisen palvelun Ylen ei pitäisi enää moiseen sortua."

Jo 25.11. iltapäivällä Ylen uutisten sisältöpäällikkö Hannu Särkkä kiitti oikeasta havainnostani. Samalla hän kertoi, että Aamu-tv:ssä 27.11. luetaan tällainen oikaisu:

"Korjaus Aamu-tv:n seksuaalirikoksia koskevaa haastatteluun 24.11. Toimittajan kysymyksestä saa virheellisen käsityksen, jonka mukaan huumausainerikoksista annettavat rangaistukset olisivat rangaistusasteikolla minimi-ja maksimirangaistusten puolivälissä tai sen yläpuolella.  Todellisuudessa huumetuomiot ovat keskimäärin rikoslaissa olevan rangaistusasteikon puolivälin alapuolella."

Hannu Särkkä kertoi, että nettiin oli jo tehty oikaisu, ja korjaus oli tehty myös Areena-palveluun. Tällainen toiminta oli tosi ripeää ja poikkesi edukseen Ylen vilpistelystä Jokisen edeltäjien kaudella.

Lisäksi se noudatti prikulleen sitä Journalistin ohjetta (JO 20), jonka mukaan korjaus on tehtävä niin, "että se tavoittaa mahdollisimman kattavasti virheellistä tietoa saaneen yleisön".

Kun korjaus Aamu-tv:ssä 27.11. oli luettu, Yle oli toiminut nähdäkseni juuri niin kuin sen pitikin yleisönsä oikeuksia arvostaen toimia. Niinpä totta kai kiitin Hannu Särkkää ja meilailin kiitokseni tiedoksi myös Jouko Jokiselle:

"Parahin Hannu Särkkä,

lämpöiset kiitokset todella mieluisasta ilmoituksestasi. Vaikka minulla ei ole minkään sortin mandaattia julkisen palvelun Ylen yleisöltä, niin kiitänpä siitä huolimatta Yleä rahoittavan yleisönkin puolesta ratkaisuista, jotka kunnioittavat yleisön oikeutta saada oikeaa ja paikkansa pitävää tietoa.

Olen vakuuttunut siitä, että tämä yleisön oikeuksia arvostava toimintatapa tuottaa Ylen luotettavuutta ajatellen ajan oloon hyviä tuloksia ja osaltaan legitimoi julkisen palvelun olemassaoloa. Tällä tiellä on vain voitettavaa."

Tunnen hyvin sanonnan "älä nuolaise ennen kuin tipahtaa" ja varaudun totta kai myös pettymään. JSN-henkinen vilpistely istuu Ylessäkin tiukassa kuin synti, joten ei sitä noin vain hävitetä.

Pitää muistaa sekin, että Yle JSN:n vaikutusvaltaisena taustavoimana on edelleenkin pyörittämässä sitä yleisön oikeuksia loukkaavaa ei-julkista itsesääntelyä karsintamenettelyn kulissien takana.

Mutta jos Jouko Jokinen onnistuu hävittämään Ylestä vilpistelyn ja vielä median itsesääntelystäkin sen kulissien takaisen kähminnän, suomalaisten on syytä kiittää häntä todellisesta sananvapauden urotyöstä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti