Faktavahti

Helsingin Sanomat: huumerikosten rangaistukset "ovat jo vuosikausia painottuneet asteikon ankarimpaan päähän"

Sunnuntaina 4.6.2017 Helsingin Sanomat julkaisi sunnuntaisivujensa pääjuttuna kertomuksen siitä, miten korkein oikeus halusi lyhentää huumetuomioita. HS:n nettilehden jutun ingressi julisti:

"Huumerangaistukset ovat Suomessa erittäin ankaria. Korkein oikeus halusi muutosta. Piti odottaa sopivaa hetkeä. Huumekuriiri Andreista tuli ennakkkotapaus."

Dramaturgialtaan taitavasti laaditussa jutussa toimittaja Petri Sajari kertoi, että oikeustieteilijät, syyttäjät ja tuomarit olivat jo pitkään pohtineet huumerikosten rangaistusten vinoutumista.

Tässä yhteydessä hän väitti huumerikosten rangaistuksista, että "ne ovat jo vuosikausia painottuneet asteikon ankarimpaan päähän".

Rangaistusten "vinoutumista" eli painottumista asteikon ankarimpaan päähän selittivät jutun mukaan merkittävästi vuonna 2006 laaditut rangaistussuositusten taulukot.

"Taulukoiden ongelma on se, että huumetuomiot ovat koventuneet ajan mittaan, kun Suomeen tuotujen huumausaineiden määrät ovat lisääntyneet kysynnän kasvaessa", Sajari totesi.

KKO:n oikeusneuvos Ilkka Rautio nosti tässä yhteydessä esiin "aiheellisesti" kysymyksen, "voivatko kaikki törkeät huumerikokset tosiaan olla niin vakavia, että niistä pitää tuomita lähes kymmenen vuoden vankeusrangaistuksia".

Rikoslaki (50:2) määrää, että rikoksentekijä on tuomittava törkeästä huumerikoksesta vankeuteen vähintään yhdeksi ja enintään kymmeneksi vuodeksi.

Tällä 1–10 vuoden asteikolla tuomiot siis ovat Sajarin väitteen mukaan jo vuosikausia painottuneet ankarimpaan päähän, siis lähemmäs kymmentä kuin yhtä vuotta. Monistakin syistä lukijoiden oli helppo uskoa tämä väite todeksi.

Jutussa oli ensinnäkin lukuisia kohtia, joiden tiedot näyttivät vahvasti tukevan Sajarin väitettä. Yksi näistä kohdista oli tuo äsken mainittu KKO:n oikeusneuvoksen "aiheellisesti" esittämä kysymys.

Väite oli helppo uskoa todeksi myös sen vuoksi, että Hesarikin on tavannut uutisoida lähinnä vain niistä oikeustapauksista, joissa törkeiden huumerikosten tuomiot ovat olleet jopa drakonisia.

Lähes kaikilla HS:n lukijoilla oli näin ollen jo valmiiksi se käsitys, että törkeistä huumerikoksista tavataan antaa Suomessa erittäin ankaria rangaistuksia.

Rangaistusten tosiasiallinen painottuminen

Helsingin yliopiston kriminologian ja oikeuspolitiikan instituutti (aiemmin Oikeuspoliittinen tutkimuslaitos) on vuodesta 2010 lähtien julkaissut tilastot käräjäoikeuksien antamista eri rikosten rangaistuksista.

Rikollisuustilanne 2010 -julkaisun tilastoluvut koskivat vuosien 2007–2009 tuomioita, tuoreimmat tiedot ovat vuosilta 2012–2014. Vuosien 2013–2015 tiedot julkaistaneen parin viikon kuluttua.

"Rangaistuskäytännön vertailua" -taulukoissa on kerrottu eri rikoksista tuomittujen lukumäärä, vankilatuomioiden osuus eri rikoksissa ja vankilatuomioiden keskipituudet sekä keskiarvoina että mediaaneina.

Vuosina 2012–2014 törkeiden huumerikosten vankilatuomioiden mediaani oli 30,8 kuukautta. Näin ollen se sijoittui 1–10 vuoden asteikolla kohtaan, joka oli 25,7 prosenttia 120 kuukauden maksimista.

50 %

Joka toisessa tapauksessa törkeän huumerikoksen vankilatuomio siis oli alle 30,8 kuukautta. Puolet tapauksista sijoittui asteikolla siten alapuolelle sitä kohtaa, joka oli vain noin neljännes maksimista.

Tosiasiassa törkeiden huumerikosten rangaistukset siis painottuvat tyypillisesti asteikon lievempään päähän eikä ankarimpaan päähän, kuten Hesari virheellisesti väitti. Kuva ei muutu muuksi, vaikka mittaisimme rangaistusten pituuksia mediaanin sijasta keskiarvoina.

Vuosina 2012–2014 törkeiden huumerikosten vankilatuomioiden pituuden keskiarvo oli 40,1 kuukautta. Se siis sijoittui 1–10 vuoden asteikkolla kohtaan, joka oli vain 33,4 prosenttia 120 kuukauden maksimista.

Kovensivatko 2006 taulukot huumetuomioita?

HS:n Petri Sajari nimesi vuonna 2006 laadittujen rangaistussuositustaulukoiden ongelmaksi sen, että "huumetuomiot ovat koventuneet ajan mittaan, kun Suomeen tuotujen huumausaineiden määrät ovat lisääntyneet kysynnän kasvaessa".

Tämäkään tieto ei näytä pitävän paikkansa, kuten seuraava asetelma vuosien 2007–2009 ja vuosien 2012–2014 rangaistuskäytännöstä osoittaa:

Törkeät huumerikokset	2007–2009	2012–2014
Tuomittuja (kpl)	945	1 384
Vankila (%)	76,9	65,5
Keskiarvo (kk)	42,8	40,1
Mediaani (kk)	32,7	30,8

Rikollisuustilanne-julkaisusarjan tietoihin perustuvasta asetelmasta voi nähdä, että vankilatuomioiden osuus pieneni, ja vankilatuomioiden pituus lyheni sekä keskiarvona että mediaanina mitaten.

Kaikkia törkeitä huumerikoksia koskevissa tilastoluvuissa vuoden 2006 taulukoiden vaikutus ei näy näin ollen millään tavoin.

Tosiasiassa tuomioiden keskipituudet olivakin jo rangaistussuositustaulukkojen tuloon mennessä kasvaneet 1990-luvun lopulta selvästi eli nykyiselle tasolleen.

Julkaisiko Helsingin Sanomat oikaisun?

Kriminologian harrastajana olen tullut lukeneeksi alusta asti kaikki Rikollisuustilanne-sarjan julkaisut ja niihin sisältyneet rangaistuskäytäntöjen vertailut.

Niinpä saatoin heti sunnuntaiaamuna todeta, että HS:n Ennakkotapaus-jutun sisällön ja lähtökohdan kannalta keskeinen väite huumerikostuomioiden painottumisesta asteikon ankarimpaan päähän oli perätön.

Perätön tieto johti lukijoita pahasti harhaan ja oli siksikin olennainen ja korjausta vaativa asiavirhe. Heti sunnuntaiaamuna lähetinkin Petri Sajarille tällaisen korjauspyynnön:

"Hei,

kiinnostavassa jutussasi totesit oikeustieteilijöiden, syyttäjien ja tuomarien pohtineen jo pitkään huumerikosten rangaistusten vinoutumista. Tässä yhteydessä esitit rangaistuksista väitteen, että ”ne ovat jo vuosikausia painottuneet asteikon ankarampaan päähän”.

Ikävä kyllä tämä jutun lähtökohdan ja sisällön kannalta keskeinen väite oli perätön. Sellaisena se johti HS:n lukijoita pahasti harhaan ja oli siten Journalistin ohjeiden 20. kohdan tarkoittama olennainen ja korjausta vaativa asiavirhe.

Tiedon virheellisyys käy hyvin ilmi Helsingin yliopiston kriminologian ja oikeuspolitiikan instituutin Rikollisuustilanne-sarjan julkaisusta ”Seuraamusjärjestelmä 2015 – Kontrollijärjestelmä tilastojen ja tutkimusten valossa” (Katsauksia 11/2016).

Julkaisun sivulla 97 on taulukko Käräjäoikeuksissa eri rikoksista tuomitut 2012–2014. Taulukon tietojen mukaan törkeiden huumerikosten rangaistusten mediaani noina vuosina oli 30,8 kuukautta vankeutta ja keskiarvo 40,1 kuukautta vankeutta.

Törkeiden huumerikosten rangaistuksista siis puolet sijoittui alapuolelle rangaistusasteikon kohtaa, joka oli vain 25,7 prosenttia maksimista eli 120 kuukaudesta. 

Tämä tieto osoittaa vakuuttavasti, etteivät törkeiden huumerikosten rangaistukset ole ”jo vuosikausia painottuneet asteikon ankarampaan päähän”. Päinvastoin törkeiden huumerikosten rangaistukset ovat jo vuosikausia painottuneet asteikon lievempään päähän. 

Kuva ei myöskään muutu muuksi, vaikka tarkastelisimme törkeiden huumerikosten rangaistusten mediaanin sijasta keskiarvoa, johon jutussa käsitellyt harvahkot ylipitkät rangaistukset vaikuttavat. Vuosina 2012–2014 törkeiden huumerikosten rangaistusten keskiarvo oli vain 33,4 prosenttia maksimista."

Petri Sajari on tavannut suhtautua korjauspyyntöihin vastuullisesti, lehtensä lukijoiden oikeuksia kunnioittavasti. Nyt hän kuitenkin ilmoitti vastauksessaan, ettei nähnyt perusteita oikaisulle. 

Hänen mielestään "sinänsä epätäsmällistä tai virheellistä yksittäistä lausetta" oli myöhemmin jutussa selostettu tarkemmin. Virhe siis oli jo samassa jutussa tullut korjatuksi.

Ruodittu ongelma jutussa oli Sajarin mukaan se, että törkeiden huumerikosten rangaistukset asettuvat selvästi useammin asteikon ankarampaan päähän kuin muissa rikoksissa, joissa asteikko on sama eli 1–10 vuotta vankeutta.

Jutussaan Sajari kirjoitti näin: "Törkeiden huumerikosten tuomiot ovat olleet keskimäärin paljon ankarampia kuin muissa rikoksissa, joissa rangaistusasteikko on sama eli 1–10 vuotta."

Tällainen tieto ei nähdäkseni voinut oikaista sitä jutun alkupuolen fataalisti väärää väitettä, että törkeiden huumerikosten rangaistukset "ovat jo vuosikausia painottuneet asteikon ankarampaan päähän".