"Testaustarkoituksessa tehty massakanteleminen" nro 3
Useiden lehtien toimittajat ovat keväästä 2015 asti uskotelleet lukijoilleen, että Sipilän hallitus tavoitteli ajamallaan yhteiskuntasopimuksella työn tuottavuuden parantamista. On väitetty, että sopimuksen avulla pyrittiin ottamaan peräti "tuottavuusloikka".Tällaiset väitteet ovat olleet järjestään perättömiä. Kilpailykykysopimukseksi nyttemmin kutsutulla sopimuksella tavoiteltiin alusta asti työn hinnan alentamista eikä työn tuottavuuden parantamista. Työn hintaa alentamalla hallitus halusi parantaa etenkin vientiyritysten kustannuskilpailukykyä.
Perättömät väitteet ovat johtaneet median yleisöä harhaan useallakin tavalla. Ne ovat ensinnäkin antaneet väärän kuvan siitä, mitä yhteiskuntasopimuksella on tavoiteltu. Väitteet ovat johtaneet yleisöä harhaan myös uskottelemalla, että työn tuottavuutta voisi parantaa palkkoja alentamalla.
Väärät väitteet ovat olleet myös omiaan luomaan ihan virheellisen kuvan ammattiyhdistysliikkeen suhtautumisesta työn tuottavuuden parantamiseen.
Ay-liike totta kai karsasti sopimusta, jonka tarkoituksena oli laskea työn hintaa. Kuvaamalla työn hintaa laskevan sopimuksen työn tuottavuuden parantajaksi toimittajat saivat aikaan sen absurdin mielikuvan, että ay-liike vastustaisi työn tuottavuuden parantamista.
21.4.2016 Karjalaisen toimittaja Pekka Puustinen väitti kolumnissaan, että yhteiskuntasopimuksella haettiin viiden prosentin parannusta työn tuottavuuteen. Koska lehti ei tätä mielestäni olennaista virhettä suostunut korjaamaan, lähetin hyvän journalistisen tavan rikkomisesta kantelun Julkisen sanan neuvostolle 27.4.2016.
Tämänkin kantelun JSN:n puheenjohtaja Elina Grundström karsi 30.6.2016, tutkimatta ja tulkitsematta sitä, oliko Karjalainen menetellyt hyvän journalistisen tavan vastaisesti vai ei. Ei-julkista karsintapäätöstään hän perusteli tässäkin tapauksessa "teknisesti" eli näin:
"Neuvosto ei ota kantelua käsittelyyn, koska kyseessä on testaustarkoituksessa tehty massakanteleminen."
Karjalaisen menettelyä koskeva kantelu perusteluineen ja lehdelle esitettyine korjauspyyntöineen on kokonaisuudessaan luettavissa tässä postauksessa. Julkaisen kuitenkin samalla toisenkin kantelun, jossa oli kyse aivan samasta teemasta.
Taloussanomat siteerasi 8.3.2016 Ruotsin ex-valtiovarainministeriä Anders Borgia, joka väitti, että "yhteiskuntasopimuksessanne on 15 prosentin tuottavuuden parannus". Näin Borg väitti, vaikka yhteiskuntasopimuksessamme ei ollut lainkaan kyse tuottavuuden parantamisesta.
Koska Taloussanomat ei suostunut korjaamaan asianmukaisesti tätä pöyristyttävää asiavirhettä, lähetin 29.3.2016 kantelun hyvän journalistisen tavan rikkomisesta Julkisen sanan neuvostolle.
Tämän kantelun siis tein ennen kuin ei-julkista itsesääntelyä ruotiva Kulissien takana -raporttini tuli 23.4.2016 julkiseksi Rapport.fi:n sivuilla vuoden 2015 tiedetoimittajan Jani Kaaron kolumnin yhteydessä.
Kiinnostavaa on se, että tätä tuottavuusteemaa koskenutta kantelua JSN:n puheenjohtaja ei karsinut edellä mainitulla "teknisellä" perusteella.
Elina Grundströmin karsintapäätös on perusteluineen luettavissa tämän postauksen lopusta. Hänen mielestään "yhteiskuntasopimuksessanne on 15 prosentin tuottavuuden parannus" -väite ei ollut olennainen asiavirhe.
Taloussanomien lukijoiden ja muunkin yleisön kannalta oli valitettavaa, ettei JSN:n puheenjohtaja tehnyt kantelusta julkista päätöstä, vaan kähmi kantelun hengiltä karsinnan kulissien takana. Jännä tulkinta virheen olennaisuudesta olisi ansainnut julkitulon.
-----------------------------
Julkisen sanan
neuvosto
Eteläranta 10
00130 Helsinki
Kantelu hyvän
journalistisen tavan rikkomisesta
Kantelun kohde
Karjalaisen nettilehdessä
21.4.2016 julkaistu toimittaja Pekka Puustisen kolumni ”Loikan pituus selviää vasta osingonjaossa”. Kirjoituksen osoite netissä
on: http://www.karjalainen.fi/mielipiteet/mielipiteet/kolumnit/item/103242-loikan-pituus-selviaa-vasta-osingonjaossa
(tarkistettu 27.4.2016).
Kantelun perusteet
Toimittaja Pekka
Puustinen kirjoitti kolumnissaan yhteiskuntasopimuksesta ja väitti: ”Erityisesti viennin vauhdittamiseen
tähtäävällä sopimuksella haettiin viiden prosenttiyksikön leikkausta
työnantajakustannuksiin tai vastaavaa parannusta työn tuottavuuteen.”
Väite oli
perätön ja sisälsi kaksikin olennaista, korjausta vaativaa asiavirhettä. Puustinen
oli ensinnäkin sotkenut keskenään prosentit ja prosenttiyksiköt. Sopimuksella
ei haettu työnantajakustannuksiin viiden prosenttiyksikön vaan viiden prosentin
leikkausta. Toinen olennainen ja vielä paljon vakavampi asiavirhe sisältyi
väitteeseen, että sopimuksella haettiin vastaavaa eli viiden prosentin parannusta
työn tuottavuuteen.
Yhteiskuntasopimuksella
ei ole haettu parannusta työn tuottavuuteen. Sellaista ei ensinnäkään ole mahdollista
saada aikaan hallituksen ja järjestöjen sopimuksella. Palkkojen alentaminen,
lomien lyhentäminen, työaikojen pidentäminen ja muut sopimuksessa mainitut
keinot eivät sitä paitsi ole sellaisia, joilla työn tuottavuutta ylipäätään voi
parantaa.
Työn
tuottavuutta mitataan tavallisimmin siten, että lasketaan, paljonko työtuntia
kohden syntyy arvonlisäystä.[1]
Puustisen väitteenkin tarkasteluun sopii hyvin näin laskettu työn tuottavuus,
koska sillä on selvä yhteys elintason mittareihin: ansiotason kehitykseen ja bkt:hen
henkeä kohti.
Aalto-yliopiston
taloustieteen professori Matti Pohjola nimeää työn tuottavuuden kasvulle kolme
lähdettä. Ne ovat: teknologian kehitys, pääomavaltaistuminen eli investoinnit
koneisiin, laitteisiin ja rakenteisiin sekä työvoiman koulutustason nousu. Työn
tuottavuuden kasvutekijöistä tärkein on Pohjolan mukaan teknologia eli tieto
siitä, miten raaka-aineista saadaan hyödykkeitä.[2]
Edellä esitetyn
valossa on selvää, että hallitus ei hakenut eikä olisi voinutkaan hakea
etujärjestöjen kanssa neuvotellen ja sopien työn tuottavuuden parantamista.
Hallituksella ja järjestöillä ei ole tietoa siitä, miten raaka-aineista saadaan
hyödykkeitä. Tätä tietoa taas on yrityksissä, ja juuri niissä teknologiaa työn
tuottavuuden parantamiseksi myös kehitetään. Niissä otetaan käyttöön uusia,
työn tuottavuutta parantavia koneita ja laitteita sekä toimintatapoja.
Puustisen
väitteen perättömyys käy hyvin ilmi myös siitä, miten hallitus on esitellyt
pyrkimystään 15 prosentin kilpailukykyloikan aikaansaamiseksi. Tähän tapaan
pääministeri Juha Sipilä kuvasi hallituksen ajattelutapaa 20.8.2015 pidetyssä
hallituksen tiedotustilaisuudessa:
”Mehän
ajattelimme niin ja ajattelemme edelleenkin niin, että tää koostuu kolmesta
osasta tämä noin 15 prosentin kilpailukykyero, mikä meillä pääkilpailijamaihin
on tapahtunut, elikkä tällä yhteiskuntasopimuksella eli kustannuskilpailukyvyn
parantamisella noin 5 prosentin tavoite, sitten yksi siivu maltilliselle
palkkaratkaisulle, ja sitten vielä jää tekemistä yrityksiin ja yhteisöihin
tuottavuuden parantamiseksi.”[3]
Hallituksen ajatteleman
kilpailukykyloikan voi havainnollistaa graafisesti vaikkapa tähän tapaan:
|
YHTEISKUNTA-
TAI KILPAILUKYKYSOPIMUS
|
MALTILLISET
PALKKARATKAISUT
|
TYÖN
TUOTTAVUUDEN PARANTAMINEN
|
|
Järjestöt ja hallitus sopivat työn
hinnan alentamisesta
|
Järjestöt sopivat maltillisista
palkkaratkaisuista
|
Yritykset ja yhteisöt parantavat
tuottavuuttaan
|
Puustisen
tuottavuusväitteen perättömyys käy hyvin ilmi myös siitä 1.3.2016
pika-arviosta, jonka valtiovarainministeriö teki kilpailukykysopimuksessa
29.2.2016 sovittujen toimien vaikutuksista talouden kehitykseen.
VM otti
laskelmiensa lähtökohdaksi sen, että ”koko kansantalouden keskimääräisen
tuottavuuden oletetaan kehittyvän samalla tavoin sekä peruslaskelmassa että
toimenpidekokonaisuuden vaikutuksia kuvaavassa skenaariossa”.[4]
Jos hallituksen ja järjestöjen neuvotteluissa olisi sovittu jotain työn
tuottavuuden parantamisesta, sen olisi tullut näkyä jollain tavalla myös VM:n
pika-arviossa.
Kaikki
tuottavuuden asiantuntijat ovat tietoisia siitä, että esimerkiksi
palkanalennus, lomien lyhentäminen ja työaikojen pidentäminen ovat keinoja,
joilla työn tuottavuutta ei ylipäätään ole mahdollista parantaa.
Etlan
tuottavuusekspertti Mika Maliranta esimerkiksi korosti tätä asiaa vuonna 2006
julkaistussa kirjoituksessaan: ”Tuottavuuden määritelmästä nähdään suoraan,
että yritys ei voi parantaa tuottavuuttaan alentamalla palkkoja tai nostamalla
tuotteiden hintaa. Myöskään työtuntien lisääminen ei paranna tuottavuutta.”[5]
Kantelun
kohteena oleva Pekka Puustisen perätön ja lukijoita harhaan johtanut väite oli
olennainen asiavirhe (JO 20). Se antoi lukijoille aivan väärän kuvan siitä, mitä
yhteiskuntasopimuksen avulla on haettu. Se antoi väärän kuvan myös työn
tuottavuuden parantamisen keinoista.
21.4.2016
lähetin Karjalaisen toimitukselle sähköpostitse Puustisen perättömiä väitteitä
koskevan korjauspyynnön (sen teksti kopiona kantelun kuittauksen perässä). Päätoimittaja
Pasi Koivumaa vastasi korjauspyyntööni 25.4.2016.
Vastauksessaan
Koivumaa kertoi, ettei pidä Puustisen tuottavuusväitettä olennaisena
asiavirheenä, joka pitäisi oikaista. Samalla hän tarjosi minulle mahdollisuutta
kirjoittaa aiheesta Karjalaisen yleisönosastolle. Prosenteista puhuminen
prosenttiyksikköinä oli Koivumaan mielestä virhe, jonka hän lupasi korjata, ja
tämä virhe korjattiinkin.
Oikaisu:
Yhteiskuntasopimuksella tavoitellaan viiden prosentin kululeikkausta
Karjalainen 25.4.2016: Pekka Puustisen kolumnissa
(21.4.) väitettiin virheellisesti, että yhteiskuntasopimuksella tavoiteltaisiin
viiden prosenttiyksikön leikkausta työnantajakustannuksiin tai vastaavaa
parannusta työn tuottavuuteen. Tavoite on viisi prosenttia.
Oikaisun osoite
on: http://www.karjalainen.fi/uutiset/uutis-alueet/maakunta/item/103554-oikaisu-yhteiskuntasopimuksella-tavoitellaan-viiden-prosentin-kululeikkausta
(tarkistettu 27.4.).
Kiitin Pasi Koivumaata
ystävällisestä ja asiallisesta vastauksesta sähköpostitse vielä samana päivänä
eli 25.4. Korostin työn tuottavuutta koskevan perättömän tiedon olevan niin
perustavaa laatua oleva asia, että on syytä testata seuraavaksi, miten Julkisen
sanan neuvosto asiaan suhtautuu.
Yleisönosastolle
kirjoittamista koskevaan tarjoukseen en tälläkään kertaa tietenkään tarttunut,
koska korjausta vaativa perätön väite ei ollut mikään mielipidekysymys vaan korjausta
vaativa faktavirhe.
Helsingissä 27.4.2016
Markku Lehtola
vapaa toimittaja
Kivihaantie 1 E
77
00310 Helsinki
040 512 2661
markku.a.lehtola
(at) gmail.com
KORJAUSPYYNTÖ
21. huhtikuuta
2016 13.56
Markku Lehtola
Vastaanottaja:
pekka.puustinen@karjalainen.fi
Kopio:
toimitus@karjalainen.fi, pasi.koivumaa@karjalainen.fi
"Loikan pituus
selviää vasta osingonjaossa” -kolumnin (Karjalaisen nettilehti 21.4.) virhettä
koskeva korjauspyyntö
Hei,
väitit
kirjoituksessasi, että erityisesti viennin vauhdittamiseen tähtäävällä
yhteiskuntasopimuksella haettiin viiden prosenttiyksikön leikkausta
työnantajakustannuksiin ”tai vastaavaa parannusta työn tuottavuuteen”.
Yhteiskuntasopimuksella
on tavoiteltu pelkästään työn hinnan alentamista ja yritysten
kustannuskilpailukyvyn parantamista sitä kautta. Sen sijaan sopimuksella ei ole
haettu parannusta työn tuottavuuteen.
Työn hintaa
eli palkkoja alentamalla tai työaikaa pidentämällä ei ylipäätään ole
mahdollista parantaa työn tuottavuutta. Tästä kaikki tuottavuuden ekspertit
ovat hyvin tietoisia ja uskoakseni myös yksimielisiä.
Etlan
tuottavuusasiantuntija Mika Maliranta esimerkiksi kirjoitti tästä asiasta
Tilastokeskuksen Tieto & trendit -lehden artikkelissaan 12.12.2006:
”Tuottavuuden
määritelmästä nähdään suoraan, että yritys ei voi parantaa tuottavuuttaan
alentamalla palkkoja tai nostamalla tuotteiden hintaa. Myöskään työtuntien
lisääminen ei paranna tuottavuutta.”
Työn
tuottavuutta parannetaan yrityksissä mm. ottamalla käyttöön uutta teknologiaa,
aiempaa tehokkaampia ja fiksumpia koneita, laitteita ja rakenteita sekä
toimintatapoja. Mistään tällaisista asioista ei yhteiskuntasopimuksessa
järjestöjen kesken sovittu eikä olisi voitukaan sopia.
Jotta
Karjalaisen lukijoille ei jää yhteiskuntasopimuksesta ja työn tuottavuudesta
aivan väärää kuvaa, olennainen asiavirhe on syytä korjata viipymättä (JO
20).
Samalla on
syytä korjata myös tieto, että sopimuksella olisi haettu viiden
”prosenttiyksikön” leikkausta työnantajakustannuksiin. Oikeasti haettiin
työnantajakustannuksiin viiden ”prosentin” leikkausta; prosentti ja
prosenttiyksikkö ovat eri asioita (ks. Kielikello 2/2006).
Tervehdyksin
Markku Lehtola
vapaa
toimittaja
Kivihaantie 1
E 77
00310 Helsinki
040 512 2661
[1] Kangasniemi, Mari (2012): Tuottavuuden
mittaaminen palvelualoilla. Palvelualojen ammattiliitto PAM ry, julkaisuja
1/2012, s. 12. (https://www.pam.fi/media/1.-materiaalipankki-tiedostot-nakyvat-julkisessa-materiaalipankissa/tilastot-ja-tutkimukset/tuottavuuden-mittaaminen_pam_pt_lr.pdf).
[2] Pohjola, Matti (2015): Taloustieteen
oppikirja. Sanoma Pro Oy. Helsinki, s. 159–160.
[3] Videotallenne hallituksen 20.8.2015
tiedotustilaisuudesta löytyy valtioneuvoston sivuilta kohdasta Verkkolähetykset
ja tallenteet.
[4] Valtiovarainministeriön 1.3.2016 muistio
”Pika-arvio kilpailukykysopimuksen vaikutuksista”, s. 7. Muistion osoite
netissä on:
http://valtioneuvosto.fi/documents/10623/1985149/Valtiovarainministeriön+arvio+työmarkkinajärjestöjen+neuvottelutuloksen+vaikutuksista+29.2.2016/a167a2de-d2a8-4b6b-b3e9-b41573827b82
-----------------------------
Julkisen sanan neuvosto
Eteläranta 10
00130 Helsinki
Kantelu hyvän journalistisen tavan rikkomisesta
Kantelun kohde
Taloussanomissa 8.3.2016 julkaistu toimittaja Elina Rannan juttu ”Borg suomii pessimismiä: ’Suomi on todennäköisesti parempi kuin näyttää’”. Jutun osoite netissä on: http://www.taloussanomat.fi/politiikka/2016/03/08/borg-suomii-pessimismia-suomi-on- todennakoisesti-parempi-kuin-nayttaa/20162640/12 (tarkistettu 28.3.2016).
Kantelun perusteet
Elina Rannan toimittamassa jutussa siteerattiin Ruotsin entistä valtiovarainministeriä Anders Borgia. Tämä väitti, että ”yhteiskuntasopimuksessanne on 15 prosentin tuottavuuden parannus”.
Arvovaltaisen asiantuntijan väite oli perätön ja johti lukijoita pahoin harhaan. Perätön väite oli olennainen asiavirhe, ja siksi Taloussanomien tuli korjata virhe viipymättä Journalistin ohjeiden edellyttämällä tavalla (JO 20).
Suomalaisille päättäjille talouspoliittisia neuvoja aiemminkin jaellut Borg oli sekoittanut asioita pahemman kerran. Kilpailukykysopimukseksi nyttemmin kutsutussa yhteiskuntasopimuksessa ei nimittäin ole ollut eikä ole lainkaan kyse tuottavuuden parantamisesta.
Yhteiskuntasopimuksessa on ollut kysymys pelkästään työn hinnan alentamisesta. Siitä hallitus ja järjestöt voivat tietysti sopia, mutta tuottavuuden parantamista jopa 15 prosentilla ei sen sijaan ole mahdollista saada aikaan minkäänlaisella järjestöjen välisellä tai hallituksen ja järjestöjen välisellä sopimuksella.
Työn tuottavuutta mitataan tavallisimmin siten, että lasketaan, paljonko työtuntia kohden syntyy arvonlisäystä.1 Borgin väitteenkin tarkasteluun sopii hyvin näin laskettu työn tuottavuus, koska sillä on selvä yhteys elintason mittareihin: ansiotason kehitykseen ja bkt:hen henkeä kohti.
Aalto-yliopiston taloustieteen professori Matti Pohjola nimeää työn tuottavuuden kasvulle kolme lähdettä. Ne ovat: teknologian kehitys, pääomavaltaistuminen eli investoinnit koneisiin, laitteisiin ja rakenteisiin sekä työvoiman koulutustason nousu. Työn tuottavuuden kasvutekijöistä tärkein on Pohjolan mukaan teknologia eli tieto siitä, miten raaka-aineista saadaan hyödykkeitä.2
Edellä esitetyn valossa on ilmiselvää, että millään hallituksen ja etujärjestöjen sopimuksella ei ole mahdollista sopia työn tuottavuuden parantamisesta. Hallituksella ja järjestöillä ei ole tietoa siitä, miten raaka-aineista saadaan hyödykkeitä. Tätä tietoa taas on yrityksissä, ja juuri niissä teknologiaa työn tuottavuuden parantamiseksi myös kehitetään. Niissä otetaan käyttöön uusia, työn tuottavuutta parantavia koneita ja laitteita sekä toimintatapoja.
Eteläranta 10
00130 Helsinki
Kantelu hyvän journalistisen tavan rikkomisesta
Kantelun kohde
Taloussanomissa 8.3.2016 julkaistu toimittaja Elina Rannan juttu ”Borg suomii pessimismiä: ’Suomi on todennäköisesti parempi kuin näyttää’”. Jutun osoite netissä on: http://www.taloussanomat.fi/politiikka/2016/03/08/borg-suomii-pessimismia-suomi-on- todennakoisesti-parempi-kuin-nayttaa/20162640/12 (tarkistettu 28.3.2016).
Kantelun perusteet
Elina Rannan toimittamassa jutussa siteerattiin Ruotsin entistä valtiovarainministeriä Anders Borgia. Tämä väitti, että ”yhteiskuntasopimuksessanne on 15 prosentin tuottavuuden parannus”.
Arvovaltaisen asiantuntijan väite oli perätön ja johti lukijoita pahoin harhaan. Perätön väite oli olennainen asiavirhe, ja siksi Taloussanomien tuli korjata virhe viipymättä Journalistin ohjeiden edellyttämällä tavalla (JO 20).
Suomalaisille päättäjille talouspoliittisia neuvoja aiemminkin jaellut Borg oli sekoittanut asioita pahemman kerran. Kilpailukykysopimukseksi nyttemmin kutsutussa yhteiskuntasopimuksessa ei nimittäin ole ollut eikä ole lainkaan kyse tuottavuuden parantamisesta.
Yhteiskuntasopimuksessa on ollut kysymys pelkästään työn hinnan alentamisesta. Siitä hallitus ja järjestöt voivat tietysti sopia, mutta tuottavuuden parantamista jopa 15 prosentilla ei sen sijaan ole mahdollista saada aikaan minkäänlaisella järjestöjen välisellä tai hallituksen ja järjestöjen välisellä sopimuksella.
Työn tuottavuutta mitataan tavallisimmin siten, että lasketaan, paljonko työtuntia kohden syntyy arvonlisäystä.1 Borgin väitteenkin tarkasteluun sopii hyvin näin laskettu työn tuottavuus, koska sillä on selvä yhteys elintason mittareihin: ansiotason kehitykseen ja bkt:hen henkeä kohti.
Aalto-yliopiston taloustieteen professori Matti Pohjola nimeää työn tuottavuuden kasvulle kolme lähdettä. Ne ovat: teknologian kehitys, pääomavaltaistuminen eli investoinnit koneisiin, laitteisiin ja rakenteisiin sekä työvoiman koulutustason nousu. Työn tuottavuuden kasvutekijöistä tärkein on Pohjolan mukaan teknologia eli tieto siitä, miten raaka-aineista saadaan hyödykkeitä.2
Edellä esitetyn valossa on ilmiselvää, että millään hallituksen ja etujärjestöjen sopimuksella ei ole mahdollista sopia työn tuottavuuden parantamisesta. Hallituksella ja järjestöillä ei ole tietoa siitä, miten raaka-aineista saadaan hyödykkeitä. Tätä tietoa taas on yrityksissä, ja juuri niissä teknologiaa työn tuottavuuden parantamiseksi myös kehitetään. Niissä otetaan käyttöön uusia, työn tuottavuutta parantavia koneita ja laitteita sekä toimintatapoja.
Borgin väitteen perättömyys käy hyvin ilmi myös siitä, miten hallitus on esitellyt pyrkimystään 15 prosentin kilpailukykyloikan aikaansaamiseksi. Tähän tapaan pääministeri Sipilä kuvasi hallituksen ajattelutapaa 20.8.2015 pidetyssä hallituksen tiedotustilaisuudessa:
”Mehän ajattelimme niin ja ajattelemme edelleenkin niin, että tää koostuu kolmesta osasta tämä noin 15 prosentin kilpailukykyero, mikä meillä pääkilpailijamaihin on tapahtunut, elikkä tällä yhteiskuntasopimuksella eli kustannuskilpailukyvyn parantamisella noin 5 prosentin tavoite, sitten yksi siivu maltilliselle palkkaratkaisulle, ja sitten vielä jää tekemistä yrityksiin ja yhteisöihin tuottavuuden parantamiseksi.”3
Hallituksen ajatteleman kilpailukykyloikan voi havainnollistaa graafisesti vaikkapa tähän tapaan:
YHTEISKUNTA- TAI KILPAILUKYKYSOPIMUS
|
MALTILLISET PALKKARATKAISUT
|
TYÖN TUOTTAVUUDEN PARANTAMINEN
|
Järjestöt ja hallitus sopivat työn hinnan alentamisesta
|
Järjestöt sopivat maltillisista palkkaratkaisuista
|
Yritykset ja yhteisöt parantavat tuottavuuttaan
|
Borgin tuottavuusväitteen perättömyys käy hyvin ilmi myös siitä 1.3.2016 pika-arviosta, jonka valtiovarainministeriö teki kilpailukykysopimuksessa 29.2.2016 sovittujen toimien vaikutuksista talouden kehitykseen.
VM otti laskelmiensa lähtökohdaksi sen, että ”koko kansantalouden keskimääräisen tuottavuuden oletetaan kehittyvän samalla tavoin sekä peruslaskelmassa että toimenpidekokonaisuuden vaikutuksia kuvaavassa skenaariossa”.4 Jos kilpailukykysopimuksessa olisi sovittu jotain tuottavuuden parantamisesta, sen olisi tullut kaiketi näkyä jollain tavalla myös VM:n pika-arviossa.
Kantelun kohteena oleva Borgin perätön väite oli olennainen asiavirhe muun muassa siksi, että se antoi lukijoille aivan väärän kuvan siitä, mistä yhteiskuntasopimuksessa on ollut ja on kysymys. Viittaan virheen olennaisuuden perusteluna myös 10.3.2016 korjauspyyntööni, jonka teksti on kopiona kantelun kuittauksen perässä.
Korjauspyynnössäni totesin, että Borgin perätön väite oli omiaan synnyttämään sellaista käsittämätöntä mielikuvaa, että ay-liike vastustaisi tuottavuuden parantamista, vaikka sen jäsenten elintason nousu on perustunut ja perustuu vastakin työn tuottavuuden kasvuun.
Toimittaja Elina Ranta reagoi korjauspyyntöön puhelimitse, ja pian pitkähkön puhelinkeskustelun jälkeen lehti julkaisi tällaisen oikaisun:
”Oikaisu: 14.3. kello 11. Täsmennetty Borgin suoraa ensimmäistä sitaattia lisäämällä sen perään yksi kappale tuottavuustavoitteista.”
Borgin ensimmäisen sitaatin perään lisätty kappale puolestaan oli tällainen:
”Borg viittaa hallituksen koko tavoitteeseen kuroa umpeen Suomen 15 prosentin kilpailukykyvajetta. Yhteiskuntasopimuksella tavoitellaan viiden prosentin kilpailukykyhyppyä, palkkaratkaisuilla ja yritysten omilla toimilla muuta tuottavuuden kasvua.”
”Muuta tuottavuuden kasvua” -ilmaisullaan Taloussanomat tuli uskotelleeksi lukijoille, että myös yhteiskuntasopimuksella ja palkkaratkaisuilla tavoitellaan tuottavuuden kasvua eikä vain yritysten
omilla toimilla. Yhteiskuntasopimuksessa sovituilla toimilla ja maltillisilla palkkaratkaisuilla ei kuitenkaan voida parantaa eikä ole tarkoituskaan parantaa tuottavuutta.
Niinpä Anders Borgin perätön väite ja olennainen virhe ei tosiasiassa tullut lainkaan korjatuksi.
Jättämällä olennaisen asiavirheen faktisesti oikaisematta lehti rikkoi hyvää journalistista tapaa.
Helsingissä 29.3.2016
Markku Lehtola
vapaa toimittaja
Kivihaantie 1 E 77
00310 Helsinki
040 512 2661
markku.a.lehtola (at) gmail.com
KORJAUSPYYNTÖ
10. maaliskuuta 2016 15.34
Markku Lehtola
Vastaanottaja: elina.ranta@sanoma.fi
Kopio: taloussanomat@sanoma.fi, tapio.sadeoja@iltasanomat.fi
"Borg suomii pessimismiä: ’Suomi on todennäköisesti parempi kuin näyttää’ -jutun (8.3.) virhettä koskeva korjauspyyntö
Hei,
jutussasi Ruotsin entinen valtiovarainministeri Anders Borg väitti: ”Yhteiskuntasopimuksessanne on 15 prosentin tuottavuuden parannus.” Väite oli perätön ja lukijoita pahoin harhaan johtavana olennainen asiavirhe, joka on syytä korjata (JO 20).
Kilpailukykysopimukseksi nyttemmin kutsutussa sopimuksessa ei ole lainkaan kyse tuottavuuden parantamisesta. Varsin hyvin tämä tosiasia käy ilmi esimerkiksi VM:n 1.3.2016 muistiossa, jossa esitettiin pika-arvio kilpailukykysopimuksen vaikutuksista mm. talouden kehitykseen vuosina 2017–20121. Muistio on julkaistu VM:n sivuilla.
Muistion liitteessä 2 todettiin: ”Laskelmien lähtökohtana on se, että koko kansantalouden keskimääräisen tuottavuuden oletetaan kehittyvän samalla tavoin sekä peruslaskelmassa että toimenpidekokonaisuuden vaikutuksia kuvaavassa skenaariossa.”
Superministeriö siis arvioi, ettei kilpailukykysopimus vaikuta sitä eikä tätä tuottavuuteen. Kyseinen sopimus onkin pelkkä työn hintaa alentava sopimus, joka työn hinnan alentamisen avulla laskisi yritysten yksikkötyökustannuksia ja parantaisi niiden kustannuskilpailukykyä.
Kaikki tuottavuusekspertit tietävät, ettei työn tuottavuutta ylipäätään ole mahdollista parantaa palkkoja alentamalla eikä myöskään työtuntien määrää lisäämällä. Etlan asiantuntija Mika Maliranta esimerkiksi kirjoitti tästä asiasta osuvasti jo 12.12.2006 Tilastokeskuksen Tieto & trendit -lehdessä.
Juuri siksi, että nyt puheena olevassa sopimuksessa on kyse työn hinnan alentamisesta, ay- järjestöjen on niin vaikea hyväksyä sopimusta. Jos sopimuksessa sitä vastoin olisi kyse
Helsingissä 29.3.2016
Markku Lehtola
vapaa toimittaja
Kivihaantie 1 E 77
00310 Helsinki
040 512 2661
markku.a.lehtola (at) gmail.com
KORJAUSPYYNTÖ
10. maaliskuuta 2016 15.34
Markku Lehtola
Vastaanottaja: elina.ranta@sanoma.fi
Kopio: taloussanomat@sanoma.fi, tapio.sadeoja@iltasanomat.fi
"Borg suomii pessimismiä: ’Suomi on todennäköisesti parempi kuin näyttää’ -jutun (8.3.) virhettä koskeva korjauspyyntö
Hei,
jutussasi Ruotsin entinen valtiovarainministeri Anders Borg väitti: ”Yhteiskuntasopimuksessanne on 15 prosentin tuottavuuden parannus.” Väite oli perätön ja lukijoita pahoin harhaan johtavana olennainen asiavirhe, joka on syytä korjata (JO 20).
Kilpailukykysopimukseksi nyttemmin kutsutussa sopimuksessa ei ole lainkaan kyse tuottavuuden parantamisesta. Varsin hyvin tämä tosiasia käy ilmi esimerkiksi VM:n 1.3.2016 muistiossa, jossa esitettiin pika-arvio kilpailukykysopimuksen vaikutuksista mm. talouden kehitykseen vuosina 2017–20121. Muistio on julkaistu VM:n sivuilla.
Muistion liitteessä 2 todettiin: ”Laskelmien lähtökohtana on se, että koko kansantalouden keskimääräisen tuottavuuden oletetaan kehittyvän samalla tavoin sekä peruslaskelmassa että toimenpidekokonaisuuden vaikutuksia kuvaavassa skenaariossa.”
Superministeriö siis arvioi, ettei kilpailukykysopimus vaikuta sitä eikä tätä tuottavuuteen. Kyseinen sopimus onkin pelkkä työn hintaa alentava sopimus, joka työn hinnan alentamisen avulla laskisi yritysten yksikkötyökustannuksia ja parantaisi niiden kustannuskilpailukykyä.
Kaikki tuottavuusekspertit tietävät, ettei työn tuottavuutta ylipäätään ole mahdollista parantaa palkkoja alentamalla eikä myöskään työtuntien määrää lisäämällä. Etlan asiantuntija Mika Maliranta esimerkiksi kirjoitti tästä asiasta osuvasti jo 12.12.2006 Tilastokeskuksen Tieto & trendit -lehdessä.
Juuri siksi, että nyt puheena olevassa sopimuksessa on kyse työn hinnan alentamisesta, ay- järjestöjen on niin vaikea hyväksyä sopimusta. Jos sopimuksessa sitä vastoin olisi kyse
tuottavuuden parantamisesta, palkansaajajärjestöillä ei olisi mitään syytä vastustaa sopimusta ja
sanoutua siitä irti.
Ay-liike on ainakin jo 1950-luvulta asti ollut hyvin tietoinen siitä, että palkankorotusten ”jakovara” syntyy nimenomaan työn tuottavuuden kasvusta. Se on hyvin perillä siitäkin, että suomalaisten elintason huikea kasvuvauhti 1900-luvun alusta näihin asti on perustunut juuri työn tuottavuuden kasvuun.
Anders Borgin perätön väite oli omiaan synnyttämään sellaista käsittämätöntä mielikuvaa, että ay- liike vastustaisi työn tuottavuuden parantamista, johon liikkeen jäsenistön elintason nousu kuitenkin perustuu. Tämän absurdin mielikuvan torjumiseksi korjaus on enemmän kuin tarpeen.
Tervehdyksin
Markku Lehtola
vapaa toimittaja
Kivihaantie 1 E 77
00310 Helsinki
040 512 2661
markku.a.lehtola [at] gmail.com
""""""""""""""""""""""""""""""""""""""""""""""""""""""
1"Kangasniemi,"Mari"(2012):"Tuottavuuden"mittaaminen"palvelualoilla."Palvelualojen"ammattiliitto" PAM"ry,"julkaisuja"1/2012,"s."12."(https://www.pam.fi/media/1.EmateriaalipankkiEtiedostotE nakyvatEjulkisessaEmateriaalipankissa/tilastotEjaEtutkimukset/tuottavuudenE mittaaminen_pam_pt_lr.pdf).""
2"Pohjola,"Matti"(2015):"Taloustieteen"oppikirja."Sanoma"Pro"Oy."Helsinki,"s."159–160." 3"Videotallenne"hallituksen"20.8.2015"tiedotustilaisuudesta"löytyy"valtioneuvoston"sivuilta" kohdasta"Verkkolähetykset"ja"tallenteet." 4"Valtiovarainministeriön"1.3.2016"muistio"”PikaEarvio"kilpailukykysopimuksen"vaikutuksista”,"s."7." Muistion"osoite"netissä"on:" http://valtioneuvosto.fi/documents/10623/1985149/Valtiovarainministeriön+arvio+työmarkkinajä rjestöjen+neuvottelutuloksen+vaikutuksista+29.2.2016/a167a2deEd2a8E4b6bEb3e9E b41573827b82""
Elina Grundströmin karsintapäätös 28.4.2016:
Ay-liike on ainakin jo 1950-luvulta asti ollut hyvin tietoinen siitä, että palkankorotusten ”jakovara” syntyy nimenomaan työn tuottavuuden kasvusta. Se on hyvin perillä siitäkin, että suomalaisten elintason huikea kasvuvauhti 1900-luvun alusta näihin asti on perustunut juuri työn tuottavuuden kasvuun.
Anders Borgin perätön väite oli omiaan synnyttämään sellaista käsittämätöntä mielikuvaa, että ay- liike vastustaisi työn tuottavuuden parantamista, johon liikkeen jäsenistön elintason nousu kuitenkin perustuu. Tämän absurdin mielikuvan torjumiseksi korjaus on enemmän kuin tarpeen.
Tervehdyksin
Markku Lehtola
vapaa toimittaja
Kivihaantie 1 E 77
00310 Helsinki
040 512 2661
markku.a.lehtola [at] gmail.com
""""""""""""""""""""""""""""""""""""""""""""""""""""""
1"Kangasniemi,"Mari"(2012):"Tuottavuuden"mittaaminen"palvelualoilla."Palvelualojen"ammattiliitto" PAM"ry,"julkaisuja"1/2012,"s."12."(https://www.pam.fi/media/1.EmateriaalipankkiEtiedostotE nakyvatEjulkisessaEmateriaalipankissa/tilastotEjaEtutkimukset/tuottavuudenE mittaaminen_pam_pt_lr.pdf).""
2"Pohjola,"Matti"(2015):"Taloustieteen"oppikirja."Sanoma"Pro"Oy."Helsinki,"s."159–160." 3"Videotallenne"hallituksen"20.8.2015"tiedotustilaisuudesta"löytyy"valtioneuvoston"sivuilta" kohdasta"Verkkolähetykset"ja"tallenteet." 4"Valtiovarainministeriön"1.3.2016"muistio"”PikaEarvio"kilpailukykysopimuksen"vaikutuksista”,"s."7." Muistion"osoite"netissä"on:" http://valtioneuvosto.fi/documents/10623/1985149/Valtiovarainministeriön+arvio+työmarkkinajä rjestöjen+neuvottelutuloksen+vaikutuksista+29.2.2016/a167a2deEd2a8E4b6bEb3e9E b41573827b82""
Elina Grundströmin karsintapäätös 28.4.2016:
169. 6169/SL/16 Lehtola/Taloussanomat
29.3.2016 14:43
(Esittelevä sihteeri: Nenne Hallman)
JO 20
Kantelu kohdistuu Taloussanomien verkkopalvelussaan 8.3.2016 julkaisemasta jutusta ”Borg suomii pessimismiä: "Suomi on todennäköisesti parempi kuin näyttää" irrotettuun lauseeseen, joka perustuu ruotsalaisen Anders Borgin haastatteluun.
Kantelu kohdistuu seuraavaan Anders Borgin haastattelusta irrotettuun sitaattiin.
”- Yhteiskuntasopimuksessanne on 15 prosentin tuottavuuden parannus. Ongelma on siinä, että jos teette lyhyen aikavälin työvoimakulujen alennuksia ilman pitkän aikavälin tuottavuuden nostoa, se tuottaa vain tilapäistä helpotusta, Borg sanoi elinkeinoelämän johtajille suunnatussa Ernst & Youngin ja Ilmarisen seminaarissa Helsingissä.”
Kantelijan mukaan Anders Borgin väite "Yhteiskuntasopimuksessanne on 15 prosentin tuottavuuden parannus" on perätön, koska kantelijan mukaan hallitus ei voi vaikuttaa tuottavuuden kasvuun toimenpiteillään.
Jutussa ei alun perinkään väitetty näin vaan Borg nimenomaan arvostelee yhteiskuntasopimuskeskustelua. Kantelija on irrottanut haastattelussa esitetyn lauseen asiayhteydestään. Haastateltava ei väitä, että yhteiskuntasopimuksella voitaisiin parantaa tuottavuutta.
Lisäksi lehti lisäsi kantelijan korjauspyynnön jälkeen juttuun seuraavan selventävän kappaleen Borgin sitaatin jälkeen:”Borg viittaa hallituksen koko tavoitteeseen kuroa umpeen Suomen 15 prosentin kilpailukykyvajetta. Yhteiskuntasopimuksella tavoitellaan viiden prosentin kilpailukykyhyppyä, palkkaratkaisuilla ja yritysten omilla toimilla muuta tuottavuuden kasvua.”
Kantelijan mukaan lisätty kappale ei korjannut olennaista asiavirhettä.
Jutussa ei kuitenkaan alun perinkään ollut olennaista asiavirhettä ja ulkomaalaisen asiantuntijan sitaatissa mahdollisesti ollutta epätarkkuutta on myöhemmin tarkennettu.
Neuvostolla ei ole perusteita ottaa kantelua käsittelyyn.
Esitys: Karsitaan.
Päätös: Karsittiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti