Faktavahti

Pedofilia toimittajakohteisena journalismihäiriönä

Pari päivää sitten Ylen uutiset raportoi Sir Cliff Richardin voittaneen BBC:tä vastaan nostamansa jutun lontoolaisessa oikeusistuimessa. Jutun voi lukea tästä.

Pauli Lahti kertoi uutisjutussaan, että yleisradioyhtiö maksoi brittipopparille tuntuvat korvaukset "pedofiliauutisoinnista".

"BBC oli kuvannut helikopterien avulla, kun poliisi vuonna 2014 teki kotietsinnän Richardin kotiin osana isoa pedofiliatutkintaa", Lahti kirjoitti.

Poliisi siis oli tutkinut pedofiliaa kotietsinnän avulla, ja maailmankuulu yleisradioyhtiö BBC oli uutisoinut tästä pedofiliatutkinnasta muun muassa helikopterista käsin kuvatun aineiston avulla.

Mitä pedofilia on?

Pedofilia on Maailman terveysjärjestön tautiluokituksen kohdassa F65.4 määritelty lapsikohteinen seksuaalihäiriö. Se on sairaus, johon ei tiettävästi ole parantavaa hoitoa.

Vuoden 2016 ICD-10-tautiluokituksessa WHO määrittelee pedofilian näin: "A sexual preference for children, boys or girls or both, usually of prepubertal or early pubertal age."

Pedofiliasta kärsivä siis on henkilö, jonka ensisijainen sukupuolinen kiinnostus kohdistuu esi- tai varhaismurrosikäisiin lapsiin.

Yleensä pedofiliasta kärsivän sukupuolisen kiinnostuksen kohteet ovat korkeintaan 13-vuotiaita ja sitä nuorempia poikia tai tyttöjä.

Monissa lasten kehitystä kuvaavissa asiantuntijalähteissä todetaan, että tytöillä esimurrosikä alkaa keskimäärin 9–12-vuotiaana, pojilla pari vuotta myöhemmin.

Mitä pedofilia ei ole?

Pedofilia ei ole rikos. Esimerkiksi psykiatrian erikoislääkäri Veronica Pimenoff huomautti tästä Voima-lehdessä 8.5.2011 julkaistussa mainiossa kirjoituksessaan, jota suosittelen kaikille asiasta kiinnostuneille. Kirjoituksen voi lukea tästä.

Kuinka suojella lapsia hyväksikäytöltä? -kirjoituksessaan Pimenoff kritisoi sitä, että Suomessa lapsen seksuaaliseen hyväksikäyttöön syyllistyneestä henkilöstä on yleisesti alettu käyttää nimitystä "pedofiili".

"Tämä on valitettava ilmiö, joka johtaa väärinkäsityksiin ja mahdollisesti myös vääriin toimintamalleihin", hän huomautti.

Yksi väärinkäsityksistä on nähdäkseni se, että lapsen seksuaalisissa hyväksikäytöissä ei läheskään aina ole kyse pedofiliasta kärsivien teoista.

Näin jo siitä syystä, että lapsen seksuaalisen hyväksikäytön uhrit ovat usein 14–15-vuotiaita, kun taas pedofiliaa potevien kiinnostus tapaa kohdistua korkeintaan 13-vuotiaisiin ja sitä nuorempiin lapsiin.

Muun muassa tästä syystä Ylen Pauli Lahden juttu Sir Cliff Richardin tapauksesta oli ilmeinen huti. Se kieli "pedofilia"-nimisestä toimittajakohteisesta journalismihäiriöstä.

Cliff Richardin oli väitetty syyllistyneen vuonna 1985 eli vuosikymmeniä sitten 15-vuotiaan pojan seksuaaliseen hyväksikäyttöön.

Väitetyn uhrin iän takia tapaus vastaa koko lailla huonosti WHO:n tautiluokituksen määritelmää pedofiliaksi kutsutusta sairaudesta. Cliff Richardin ei kaiketi myöskään ole diagnosoitu potevan kyseistä sairautta.

Sitkeä toimittajakohteinen journalismihäiriö

Pian kuusi vuotta kestäneen faktantarkistuksen projektini aikana olen yli kaksikymmentä kertaa lähettänyt toimittajille reklamaation siitä, että he ovat väittäneet pedofiliaa rikokseksi.

Tapauksista saisi aikaan pitkän kertomuksen tästä toimittajakohteisesta journalismihäiriöstä. Nyt kerron vain kahdesta samaa toimittajaa koskevasta tapauksesta. Ne osoittanevat, kuinka sitkeästä journalismin häiriöstä tässä on kyse.

6.10.2015 Sanna Ukkola julkaisi Ylen sivuilla blogikirjoituksen "Seitsemän veljeksen unelma". Kirjoituksen voi lukea tästä.

Napakassa kirjoituksessaan hän kiinnitti huomiota siihen, miten uutiset on kyllästetty epätoivolla, kuolemalla, murhilla ja kyynelillä:

"Media läväyttää ihmisten silmille kouluammuskeluja ja perhesurmia, pedofiliaa ja ISIS-taistelijoita. Se haalii yhteen nippuun tukun kauhukuvia – ja tarjoaa ratkaisuja vain harvoin."

Tästä toimittajakohteisesta journalismihäiriöstä meilailin Sanna Ukkolalle vielä samana päivänä reklamaation:

"Hei,

kirjoittelit napakassa blogissasi, miten media läväyttää ihmisten silmille ”kouluammuskeluja ja perhesurmia, pedofiliaa ja ISIS-taistelijoita”. Teit koko lailla erikoisen valinnan, kun ymppäsit ammuskelujen, surmien ja ISIS-taistelijoiden sekaan WHO:n tautiluokitukseen sisältyvän seksuaalihäiriön.

Lapsikohteinen seksuaalihäiriö eli pedofilia ei kuulunut joukkoon senkään takia, että siitä media ei käytännössä koskaan läväytä ihmisten silmille yhtään mitään. Jutut moisesta häiriöstä ovat mediassa äärimmäisen harvinaisia.

Ihmisten silmille media sen sijaan läväyttää tuon tuosta uutisia yksittäisistä rikoksista eli lasten seksuaalisen hyväksikäytön tapauksista. Niissä taas ei ole aina kyse pedofiliasta. 

Toisin sanoen tekijät eivät aina pode pedofiliaksi kutsuttua sairautta, jossa seksuaalinen halu kohdistuu pakonomaisesti esimurrosikäisiin, alle 13-vuotiaisiin lapsiin.

Läheskään kaikki pedofiilit eivät myöskään syyllisty rikoksiin, joten tästäkin syystä kroonisesta seksuaalihäiriöstä potevien tunkeminen ISIS-taistelijoiden sekaan oli erikoista.

Pedofiliasta kohdehäiriönä pitäisi läväyttää ihmisten silmille paljon nykyistä enemmän asiallista infoa. Parhaimmillaan se voisi tukea niitä erittäin myönteisiä hankkeita, joilla kenties voitaisiin auttaa kohdehäiriötä potevia pidättymään rikosten tekemisestä.

Kirjoituksesi tapaisella, toimittajille valitettavan tyypillisellä demonisoinnilla lasten seksuaalista hyväksikäyttöä tuskin on mahdollista nimeksikään ehkäistä. Hyvällä asialla olemisen mieluisan tunteen demonisointi kaiketi tuottaa."   

Pari viikkoa sitten, 5.7.2018, Sanna Ukkola julkaisi Ylen sivuilla blogikirjoituksen "Nykyajan pyhät lehmät – eli miksi Pirkko Saisio pelottaa?". Kirjoituksen voi lukea tästä.

Ukkola aloitti – jälleen napakan – kirjoituksensa näin:

"Tanskalainen draamaelokuva Jahti kertoo pikkukaupungista, jonka jäsenet syyttävät eronnutta perheenisää pedofiliasta. Miehestä tulee koko yhteisön sylkykuppi ja terrorin kohde, vanhat ystävät hylkäävät, mies suljetaan yhteisön ulkopuolelle eikä kukaan nouse puolustamaan häntä. Lopulta käy ilmi, että mies on täysin syytön lapsen hyväksikäyttöön."

Ukkola kysyi blogissaan, miksi kukaan ei noussut puolustamaan miestä:

"No – koska yhteisön paine on liian kova, ja ajatus pedofiliasta liian vastenmielinen kestettäväksi. Kun muut kivittävät ringissä, on helppo asettua naapurin viereen ja heittää kivenmurikalla. Miestä puolustamaan noussut kivitettäisiin ihan samalla tavalla – häntä syytettäisiin pedofiilien hyysäämisestä ja lasten seksuaalisen hyväksikäytön sallimisesta."

Teksi paljasti oitis, että syksyllä 2015 toimittajakohteisen journalismihäiriön "hoidoksi" ajateltu reklamaatio oli jäänyt vaikutusta vaille: Ukkola veti taas yhtäläisyysmerkin pedofilian ja lapsen seksuaalisen hyväksikäytön välille.

Kriminologiaa harrastelevaa faktantarkistajaa "hoidon" epäonnistuminen sapetti, mutta oli vain yritettävä uudestaan. Niinpä lähetin Sanna Ukkolalle 5.7.2018 tällaisen reklamaation ikään kuin jatkohoidoksi:

"Hei,

vedät napakassa kirjoituksessasi yhtäläisyysmerkin pedofilian ja lapsen seksuaalisen hyväksikäytön välille. Etkö tiedä, että pedofilia ja lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö ovat eri asioita?

Lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö on rikos eli rangaistavaksi säädetty teko, pedofilia taas on WHO:n tautiluokituksessa sairaudeksi luokiteltu lapsikohteinen seksuaalihäiriö (ICD 10 -tautiluokitus, koodi F65.4). 

Pedofiliaa potevien seksuaalinen kiinnostus tapaa kohdistua varhais- ja esipuberteetin vaiheessa oleviin lapsiin. Varsin usein lapsen seksuaalisen hyväksikäytön uhrit ovat niin paljon vanhempia, ettei kyse voi olla pedofiliaa potevien teoista.

Yhtäläisyysmerkin vetäminen pedofilian ja lapsen seksuaalisen hyväksikäytön välille on ongelmallista myös rikosten ehkäisyn näkövinkkelistä. 

Suomessa ainakin Åbo Akademin tutkijat ovat jo vuosien ajan yrittäneet käynnistää rikosten ehkäisyyn tähtäävää hoito-ohjelmaa niille pedofiliaa poteville, jotka eivät ole mihinkään rikoksiin syyllistyneet ja jotka haluavat sitä myös jatkossa välttää.

Olisi koko lailla erikoista ja totta kai myös rikosten ehkäisyn kannalta turmiollista ”syyttää" tällaisia ihmisiä pedofiliasta eli heidän potemastaan sairaudesta."

Ystävällisessä vastauksessaan Sanna Ukkola kertoi kyllä tietävänsä "pedofiliapiirteen" ja lasten hyväksikäytön eron.

Hän huomautti, että blogiteksti perustuu elokuvan juoneen eikä väitä, että kaikki pedofiilit olisivat lasten hyväksikäyttäjiä.

Globaali journalismihäiriö

Psykiatrian erikoislääkäri Veronica Pimenoff kritisoi Voima-lehden kirjoituksessaan sitä, että Suomessa oli alettu yleisesti käyttää nimitystä "pedofiili" lapsen seksuaaliseen hyväksikäyttöön syyllistyneestä henkilöstä.

Valitettava ilmiö ei ole vain suomalainen. Ainakin kansainvälisten uutistoimistojen ja medioiden englanninkielisissä teksteissä journalistit vetävät kaikkialla yhtäläisyysmerkin pedofilian ja lapsen seksuaalisen hyväksikäytön välille.

Myös Cliff Richardin tapausta on eri puolilla maailmaa kuvattu näin. Internet suorastaan tulvii tekstejä, joissa muitta mutkitta vedetään yhtäläisyysmerkit pedofilian ja hyväksikäytön välille.

Brittien mediassa lontoolaisen oikeusistuimen tuomio Richardin tapauksessa on herättänyt myös jänniä journalismin etiikkaan liittyviä reaktioita.

Tästä näkövinkkelistä tapauksella vaikuttaisi olevan yhtymäkohtia yhteen projektini tapaukseen. Jotta tämä postaus ei paisu kohtuuttomiin mittoihin, palaan asiaan myöhemmin, mahdollisesti jo lähiaikoina.