Faktavahti

Kantelu Tuomas Enbusken pötypuheesta törmäsi JSN:n porttikieltoon

Kansanedustaja Susanna Kosken kohupuheita ruotiessaan mediapersoona Tuomas Enbuske esitti Iltalehdessä 18.5.2018 tällaisen väitteen: "Suomessa yrittäjien keskimääräinen ansio on pienempi kuin palkansaajien." Enbusken kolumnin voi lukea tästä.

Väite oli perätön ja johti lukijoita harhaan. Kirjoittelin tapauksesta Faktavahdissa 23.5., 24.5. ja 29.5. Postaukset voi lukea tästä, tästä ja tästä. Olennaisen virheen korjaamatta jättämistä koskeva kantelu Julkisen sanan neuvostolle sisältyi 29.5. postaukseen.

Heinäkuun 3. päivänä JSN:n puheenjohtaja Elina Grundström päätti, ettei neuvosto ota kantelua käsiteltäväkseen. Porttikieltoa median itsesääntelyyn ilmentävää kantelun karsintaa hän perusteli tälläkin kertaa sillä, että kantelu on tehty "testaustarkoituksessa".

Case closed. Median itsesääntelyn pyörittäjiä ei liikuta pätkääkään, vaikka lukijoille jää se väärä käsitys, että Suomessa yrittäjien keskimääräinen ansio on pienempi kuin palkansaajien.

Pötypuhe oli poliittista puhetta

Perätön väite yrittäjien ansioista oli uutta poliittista liikettä kyhäämään lähteneeltä Enbuskelta tietysti potentiaalisia kannattajia kosiskelevaa poliittista puhetta.

Vaikka en touhua uusissa enkä vanhoissa poliittisissa liikkeissä, tässä postauksessa julkaistavan taulukon ja grafiikan viestiä voi toki myös pitää poliittisena puheena.

Sytykettä siihen minulle tarjosi Tampereen yliopiston sosiologian professori Pertti Alasuutari, jonka Tasavalta-nimisen kirjan (Vastapaino, 2017) tulin lukeneeksi äskettäin jo toiseen kertaan.

Alasuutari analysoi sodan jälkeisen ajan "puheavaruuksia" eli diskursseja. Niiden kautta hän kuvaa Suomen muuttumista ensin moraalitaloudesta suunnittelutaloudeksi ja lopulta kilpailutaloudeksi.

Moraalitaloudesta suunnittelutaloudeksi isänmaa muuttui Alasuutarin mukaan 1960-luvun lopulla. Kilpailutalouden kauden alun hän ajoittaa 1980-luvun puolivälin paikkeille.

Alla olevan asetelman tiedot kuvaavat näin ollen sitä, miten eri väestöryhmien käytettävissä olevat rahatulot per kotitalous ovat kasvaneet kilpailutalouden kaudella vuodesta 1987 vuoteen 2016.

Asetelman luvut kielivät koko lailla selvästä yrittäjien irtiotosta kilpailutalouden kaudella. Sekä maatalousyrittäjien että muiden yrittäjien kotitalouksien käytettävissä olevat rahatulot kasvoivat paljon enemmän kuin muiden väestöryhmien vastaavat tulot.

Silmiinpistävää ja kilpailutaloudelle kaiketi ominaistakin on myös työttömien jälkeenjääneisyys. Työttömien kotitalouksien tulot kasvoivat 14 011 eurosta vuonna 1987 vain 17 727 euroon vuonna 2016 eli vaivaiset 3 716 euroa. Muiden yrittäjien tulot esimerkiksi kasvoivat euroina mitaten lähes 8-kertaisesti.

Aikakausien eroja kuvaa minusta jännästi ja sokeeraavasti myös alla oleva grafiikka käytettävissä olevien reaalitulojen keskimääräisestä vuosikasvusta kaudella 1966–1990 ja kaudella 1990–2012.

Grafiikka on peräisin tammikuussa 2015 julkaistusta Hyvinvointivaltio 2010-luvulla -teoksesta, jossa Marja Riihelä, Risto Sullström ja Matti Tuomala ruotivat veropolitiikkaa huipputulojen ja -varallisuuden taustalla.

Lähde: Hyvinvointivaltio 2010-luvulla, s. 159

Kuvio osoittaa, että suunnittelutalouden kaudella 1966–1990 pienituloisempien käytettävissä olevat reaalitulot kasvoivat vuosittain prosentuaalisesti eniten ja suurituloisten vastaavasti vähiten.

Kilpailutalouden kaudella 1990–2012 meno muuttui täysin päinvastaiseksi. Suurituloisten käytettävissä olevat reaalitulot kasvoivat vuosittain eniten ja pienituloisten vastaavasti vähiten.

Kiinnostavaa on se, että punaisten pylväiden kuvaamalla tavalla markkinatuloeroja kavennettiin verojen ja tulonsiirtojen kautta rapsakan talouskasvun aikana.

Jos laskin oikein, niin kaudella 1966–1990 bkt:n volyymi kasvoi vuosittain keskimäärin 3,6 prosenttia ja elintaso eli bkt/asukas noin 2,9 prosenttia per vuosi.

Kilpailutalouden kaudella kasvun hedelmät on sinisten pylväiden osoittamalla tavalla jaettu epätasaisemmin.

Kiinnostavasti kaudella 1990–2012 bkt:n volyymi kasvoi vuosittain keskimäärin "vain" 1,8 prosenttia ja elintaso "vain" 1,5 prosenttia per vuosi.

Kasvu on siis ollut kilpailutalouden kaudella paljon vähäisempää kuin tuloeroja kaventaneella suunnittelutalouden kaudella.

Mitä poliittisia johtopäätöksiä teemme tästä havainnosta? Mitä poliittista puhetta mediapersoona Tuomas Enbuske tästä havainnosta kenties kehittelee, vai noteeraako asiaa lainkaan?