"JSN-testin" 6-vuotispäivä
Tiistaina 18.9.2018 on kulunut tasan kuusi vuotta siitä, kun "JSN-testini" ihan ensimmäinen kantelu asiavirheen korjaamatta jättämisestä tuli tyrmätyksi median ei-julkisessa, kulissien takaisessa itsesääntelyssä.
Tiistaina 18.9.2012 Julkisen sanan neuvoston silloinen puheenjohtaja Risto Uimonen nimittäin päätti, ettei neuvosto ota käsiteltäväkseen Hufvudstadsbladetista tekemääni kantelua.
JSN:n puheenjohtajan päätöksestä, sen perusteluista ja koko tapauksesta olen kertonut lyhyesti Kulissien takana -raportissa (s. 9–10) huhtikuussa 2016. Raportin voi lukea tästä.
Päätöstä voi pitää projektini lähtölaukauksena: olin törmännyt siihen hämmentävään faktaan, että JSN tulkitsi hyvää journalistista tapaa myös yleisön tietämättä, kantelujen karsinnan kulisseissa.
Kantelu koski toimittaja Yrsa Grünen kirjoittaman pääkirjoituksen perätöntä väitettä siitä, mitä Jyrki Kataisen hallituksen 22.6.2011 päivätyssä ohjelmassa luki kiistellystä Nato-jäsenyydestä.
 |
| Pohjois-Atlantin liiton lippu |
Näin Kataisen hallituksen ohjelmassa ei lukenut. Sen sijaan ohjelmaan sisältyi "Nato-lukoksi" sanottu kirjaus: "Suomi ei tämän hallituksen aikana valmistele Nato-jäsenyyden hakemista."
Hallituspuolueet siis sitoutuivat siihen, ettei Nato-jäsenyyden hakemista tämän hallituksen aikana edes valmistella. Näin sitoumus meni paljon Hbl:n Yrsa Grünen väittämää pitemmälle.
"Nato-lukoksi" sittemmin kutsuttu sitoumus, ehdoton kielto, kirjoitettiin hallituksen ohjelmaan Vasemmistoliiton vaatimuksesta.
Sitoumus oli merkityksellinen; ilman sitä kuuden puolueen enemmistöhallitusta ei ilmeisesti olisi lainkaan syntynyt. Tämän tiedon sain syksyllä 2011 useasta eri lähteestä.
"Nato-lukon" merkittävyys käy hyvin ilmi myös Risto Uimosen Sauli Niinistö – tasavallan presidentti -kirjasta (WSOY, 2018).
Teoksen päähenkilöä esimerkiksi vaivasi Uimosen kertoman mukaan se, että Nato-ovi oli edellä siteeratulla sitoumuksella lyöty kiinni (ks. esim. sivut 160 ja 259).
Kantelun 18.9.2012 karsintapäätöksen perusteluista kävi hyvin ilmi, ettei JSN:n puheenjohtaja syksyllä 2012 kyennyt näkemään "Nato-lukon" ja Hbl:n perättömän väitteen merkityseroa:
"Journalistin ohjeiden kohta 20 vaatii, että 'olennainen virhe on korjattava'. Kantelija on ilman muuta enemmän oikeassa hallitusohjelman referoinnissaan kuin Hufvudstadsbladet pääkirjoituksensa muotoilussa. Pääkirjoitus on kuitenkin mielipidekirjoitus, jossa kerrotaan lehden mielipide ja tulkinnat. Pääkirjoittaja tulkitsee hallitusohjelmaa sitten, että hakemusta Nato-jäsenyydestä ei jätetä tällä hallituskaudella. Tulkinta on epäilemättä oikea, jos kerran jäsenyyden hakemista ei edes valmistella. Kyse ei ole olennaisesta virheestä."
"JSN linjaa journalismin etiikkaa myös karsinnan kulissien takana"
Kun olin yllä kuvatulla tavalla törmännyt siihen tosiasiaan, että JSN tulkitsi hyvää journalistista tapaa myös päätöksin, joista yleisöllä ei ollut hajuakaan, lähetin tiedotusvälineille epäilemättä hiukan erikoisen vetoomuksen. 13.11.2012 lähetetyn vetoomuksen vastaanottajia oli yli 80.
"Toivon tiedotusvälineiden uutisoivan asiasta ensinnäkin siksi, että yleisö ylipäätään saisi tietää median itsesääntelyä harjoitettavan myös karsintamenettelyn kulissien takana. Nyt yleisöllä ei liene hajuakaan siitä, että sen oikeuksiin liittyvää journalismin etiikkaa linjataan myös ratkaisuin, joiden perusteluja ei koskaan eikä missään julkaista."
Korostin edelleen, että "nyt esillä olevasta ratkaisusta olisi hyvä uutisoida senkin takia, että kansalaisille tarjoutuisi mahdollisuus ottaa kantaa siihen, hyväksyvätkö he karsintapäätökseen kirjattujen tapaisia yleisön harhauttamisen perusteita".
Toivoin tiedotusvälineiden tarjoavan yleisöilleen tästä asiasta myös historiallista perspektiiviä. Se voisi tapahtua kertomalla kansainvälisten journalistijärjestöjen 20.11.1983 allekirjoittamasta Pariisin julistuksesta, joka käsitteli journalismin ammattietiikan kansainvälisiä periaatteita:
"Taustatietona julistus havahduttaisi lukijat huomaamaan, kuinka etäälle yleisön oikeuksia vaalivasta ja arvostavasta etiikasta JSN:n kulissientakainen vallankäyttö ja sen sofistinen retoriikka ovat luisuneet."
Kerroin muun muassa julistuksen ensimmäisestä periaatteesta, joka korosti ihmisten oikeutta totuudenmukaiseen tietoon:
"Kansoilla ja yksilöillä on oikeus muodostaa objektiivinen kuva todellisuudesta täsmällisen ja kattavan tiedon avulla."
Havaintojeni mukaan ainoakaan tiedotusväline ei syksyllä 2012 kertonut yleisölleen median ei-julkisen itsesääntelyn olemassaolosta ja olemuksesta.
Kylähulluksi leimautumisen uhallakin vetosin tiedotusvälineisiin samassa asiassa useaan otteeseen syksyn 2012 jälkeenkin.
Vetoomukset jäivät vaille vaikutusta, ja niinpä suuri yleisö ei nähdäkseni vieläkään tiedä mitään median ei-julkisesta itsesääntelystä. En tiedä, välittäisikö yleisö asiasta yhtään, vaikka tietäisikin.
6-vuotispäivän Nato-kantelu
26.8.2018 Iltalehti julkaisi toimittaja Olli Ainolan kirjoituksen siitä, miten Erkki Tuomioja oli syyttänyt sotilaita ja virkamiehiä "salaliitosta sotilaallisten harjoitusten valmisteluissa". Jutussa Ainola kirjoitti näin:
"Tuomioja toimi ulkoministerinä kokoomuslaisten Jyrki Kataisen ja Alexander Stubbin hallituksissa vuosina 2011–2015, joiden hallitusohjelmissa Suomi jäädytti niin kutsutun Nato-option eli hallituspuolueet olivat ennalta sitoutuneet siihen, ettei Suomi hae sotilasliiton jäseneksi."
Kirjoitus sisälsi asiallisesti ottaen aivan saman perättömän väitteen, jonka Hbl:n Yrsa Grüne oli esittänyt syksyllä 2012.
Puolueet eivät olleet sitoutuneet vain siihen, että Suomi ei hae sotilasliiton jäseneksi, vaan ne olivat sitoutuneet siihen, ettei jäsenyyden hakemista edes valmistella.
Koska Iltalehti pyynnöstä huolimatta jätti korjaamatta mielestäni olennaisen asiavirheen, lähetin "JSN-testin" 6-vuotispäivän kunniaksi tällaisen kantelun Julkisen sanan neuvostolle:
Julkisen
sanan neuvosto
Fredrikinkatu
25 A 8
00120
Helsinki
Kantelu hyvän journalistisen tavan
rikkomisesta
Kantelun kohde
Toimittaja
Olli Ainolan virheellinen väite Iltalehdessä 26.8.2018
Nato-jäsenyyskysymyksestä Jyrki Kataisen ja Alexander Stubbin hallitusten
ohjelmissa. ”Sdp:n Tuomioja syytti
sotilaita…”-jutun osoite netissä on https://www.iltalehti.fi/politiikka/201808252201161336_pi.shtml.
(tarkistettu 18.9.2018).
Kantelun perusteet
”Sdp:n Tuomioja syytti sotilaita ja
virkamiehiä salaliitosta sotilaallisten harjoitusten valmisteluissa –
’Suorastaan rikollista’”
-jutussaan Iltalehden Olli Ainola kirjoitti:
”Tuomioja toimi ulkoministerinä
kokoomuslaisten Jyrki Kataisen ja Alexander Stubbin hallituksissa vuosina
2011–2015, joiden hallitusohjelmissa Suomi jäädytti niin kutsutun Nato-option
eli hallituspuolueet olivat ennalta sitoutuneet siihen, ettei Suomi hae sotilasliiton
jäseneksi.”
Kuvaus
hallituspuolueiden sitoutumisesta oli virheellinen ja johti lukijoita pahasti
harhaan, sillä puolueiden sitoutuminen meni paljon lukijoille uskoteltua
sitoutumista pitemmälle.
Puolueet eivät
sitoutuneet vain siihen, että Suomi ei hae sotilasliiton jäseneksi.
Vasemmistoliiton vaatimuksesta hallitusohjelmaan 2011 otettiin ”Nato-lukoksi”
sanottu kirjaus, joka esti kaiken jäsenyyden hakemisen valmistelemisenkin.
Jyrki Kataisen ja
Alexander Stubbin hallitusten ohjelmassa luki näin: ”Suomi ei tämän hallituksen aikana valmistele Nato-jäsenyyden
hakemista.”
26.8.2018 lähetin Olli
Ainolalle ja Iltalehden toimitukselle olennaista asiavirhettä koskevan
korjauspyynnön. Se on kantelun lopussa.
Ainola vastasi korjauspyyntöön
vielä samana päivänä. Vastauksen asiasisältö oli kiteytetty kolmeen sanaan:
”Sinä se jaksat.”
Lukijoita harhaan
johtanutta olennaista asiavirhettään Iltalehti ei korjannut. Jättämällä virheen
korjaamatta lehti rikkoi hyvää journalistista tapaa (JO 20).
Kantelun tarkoitus ja luonne
JSN:n
puheenjohtaja Elina Grundström on karsinut kaikki ”Kulissien takana” -raportin
julkitulon eli 23.4.2016 jälkeen tekemäni kantelut. Kaikissa näissä kanteluissa
on ollut kysymys siitä, että tiedotusväline on pyynnöstä huolimatta jättänyt olennaisen
asiavirheen korjaamatta (JO 20).
Jokaisen näistä
karsintapäätöksistään JSN:n puheenjohtaja on tehnyt tutkimatta kantelun
asiasisältöä ja tulkitsematta hyvää journalistista tapaa. Sen sijaan hän on
karsinut kunkin kantelun ikään kuin ”teknisellä” perusteella. Joulukuun 2016
päätöksiin asti karsintaperuste oli tällainen:
”Neuvosto ei ota kantelua
käsittelyyn, koska kyseessä on testaustarkoituksessa tehty massakanteleminen.”
21.12.2016
JSN:n puheenjohtaja karsi neljä syys–lokakuussa 2016 tekemääni kantelua ja
perusteli kutakin karsintapäätöstään näin:
”Neuvosto ei ota kantelua
käsittelyyn, koska kantelu on tehty testaustarkoituksessa.”
”Testaustarkoitus”
on ollut kantelun karsintaperusteena kaikissa joulukuun 2016 jälkeenkin
tehdyissä karsintapäätöksissä. Karsintaperuste on kahdestakin syystä erikoinen.
Testaaminen
itsessään ei ensinnäkään ole mikään tarkoitus. Eiväthän yrityksetkään testaa
hyödykkeitään testaamisen vuoksi vaan kehittääkseen yhä parempia hyödykkeitä;
testaus on siis pelkkä väline tarkoituksen tai tarkoitusten toteuttamiseksi.
”Testaustarkoitus”
on kantelun karsintaperusteena erikoinen myös siksi, että joka ainoa kantelu on
aina pakostakin ikään kuin testi.
Kun media
jättää olennaisena pitämäni virheen korjaamatta, se mielestäni rikkoo hyvää
journalistista tapaa. Ainoa keino saada selville, miten median itsesääntelyelin
tulkitsee median menettelyä, on kantelu. Se taas vääjäämättä ”testaa” sitä,
pitääkö JSN median menettelyä hyvän journalistisen tavan mukaisena vai sen
vastaisena.
Jos JSN
aikoo jatkossakin käyttää ”testaustarkoitusta” kantelujen karsintaperusteena,
sen tulee kertoa, miten kantelun median menettelystä voi ylipäätään tehdä, niin
ettei kantelulla ole tuota JSN:n kiellettynä pitämää tarkoitusta.
JSN:n
perussopimuksen mukaan neuvoston tehtävänä on ”tukea hyvää journalistista tapaa”. Sopimuksesta käy edelleen ilmi,
että JSN:n tehtävänä on ”tulkita hyvää
journalistista tapaa” ja että neuvosto käsittelee asioita ”tehtyjen kantelujen perusteella”.
Tämän kantelun tarkoituksena on
edistää hyvää journalistista tapaa.
Kantelu tarjoaa JSN:lle konkreettisen mahdollisuuden toteuttaa median
itsesääntelyä perussopimuksessa määritellyn tehtävän mukaisesti.
Neuvosto
voi tulkita tämän kaikki muodolliset ja asialliset vaatimukset täyttävän
kantelun perusteella, rikkoiko kantelun kohteena oleva tiedotusväline hyvää
journalistista tapaa vai ei.
Koska
kantelun kohteena oleva tiedotusväline jätti korjaamatta olennaisen virheen (JO
20), se mielestäni rikkoi hyvää journalistista tapaa. Siksi kantelun erityisenä
tarkoituksena on se, että neuvosto tekee kantelusta langettavan päätöksen ja
antaa tiedotusvälineelle huomautuksen.
Mutta
siinäkin tapauksessa, että JSN:n päätös jostain käsittämättömästä syystä olisi
vapauttava, yleisöä ajatellen on joka tapauksessa oleellista se, että päätös
julkaistaan neuvoston kotisivuilla. Vain sillä tavalla yleisö voi saada tiedon
siitä, millaisen virheen korjaamatta jättämistä median itsesääntely ei pidä
hyvän journalistisen tavan vastaisena.
Jos JSN:n
puheenjohtaja karsii virheen korjaamatta jättämistä koskevia kanteluja pelkin
”teknisin” perustein, se kielii siitä, ettei median itsesääntelyssä piitata
lainkaan siitä, saavatko suomalaiset tiedotusvälineistään oikeaa vai
virheellistä tietoa. Tällainen menettely myös synnyttää itsesääntelyn tehtävän
ja tarkoituksen kannalta absurdin tilanteen.
Jättämällä
virheet järjestään korjaamatta tiedotusvälineet voivat silloin vaikuttaa
siihen, ettei JSN tosiasiassa lainkaan tutki niiden menettelyä ja tulkitse,
ovatko ne menetelleet hyvän journalistisen tavan vastaisesti vai ei.
Mikäli
JSN:n puheenjohtaja karsintaratkaisuillaan tarjoaa tiedotusvälineille
tilaisuuden menetellä tällä tavalla, median itsesääntely lakkaa tyystin
toimimasta. JSN:n mahdollisuudet tukea hyvää journalistista tapaa katoavat
saman tien.
Vahingot
itsesääntelyn piittaamattomasta toiminnasta kärsii yleisö, joka maksaa koko
medialystin joukkotiedotustalouden ensimmäisen ja toisen kierron kautta.
Helsingissä
18.9.2018
Markku
Lehtola
vapaa
toimittaja
Kivihaantie
1 E 77
00310
Helsinki
040 512
2661
markku.a.lehtola
(at) gmail.com
Korjauspyyntö
26. elokuuta
2018 klo 13.21
Markku Lehtola
”Sdp:n
Tuomioja syytti sotilaita…”-jutun (IL:n nettilehti 26.8.) asiavirhettä koskeva
korjauspyyntö
Vastaanottaja:
olli.ainola@iltalehti.fi
Kopio: il.toimitus@iltalehti.fi,
perttu.kauppinen@iltalehti.fi
Hei,
totesit jutussasi, että
Jyrki Kataisen ja Alexander Stubbin hallitusten ”hallitusohjelmissa
Suomi jäädytti niin kutsutun Nato-option eli hallituspuolueet olivat ennalta
sitoutuneet siihen, ettei Suomi hae sotilasliiton jäseneksi”.
Kyseisissä ohjelmissa
hallituspuolueet eivät sitoutuneet vain siihen, ettei Suomi hae sotilasliiton
jäseneksi. Vasemmistoliiton vaatimuksesta Kataisen hallituksen ohjelmaan tehty,
”Nato-lukoksi” sanottu kirjaus meni selvästi tätä pitemmälle.
Kirjaus esti jäsenyyden
hakemisen valmistelemisenkin. Jyrki Kataisen ja Alexander Stubbin hallitusten
ohjelmassa nimittäin luki näin: ”Suomi ei tämän hallituksen aikana
valmistele Nato-jäsenyyden hakemista.”
Olennainen asiavirhe on
syytä korjata viipymättä (JO 20).
Tervehdyksin
Markku Lehtola
vapaa toimittaja
Kivihaantie 1 E 77
00310 Helsinki
040 512 2661
markku.a.lehtola@gmail.com
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti