Fataali väärinkäsitys OECD:n
Better Life -indeksistä
Pohjoismaat ovat tunnetusti olleet kärkisijoilla useissa hyvinvointi- ja onnellisuusvertailuissa. Toukokuussa 2018 Pohjoismaiden ministerineuvosto julkaisi raportin, joka toi esiin sen, että hehkutetun onnellisuuden varjon alta paljastuu onnellisuutta kalvavia hyvinvoinnin vajeita.
Onnellisuus on raportin mukaan jakaantunut Pohjoismaissa epätasaisesti. Hyvinvoinnin vajeiden kanssa kamppailee tai niistä suorastaan kärsii alueen asukkaista 12,3 %, siis joka kahdeksas.
In the Shadow of Happiness -raportin oli tuottanut ministerineuvoston pyynnöstä ajatuspaja, joka tunnetaan nimeltä The Happiness Research Institute. Pääosin raportin oli kirjoittanut tutkija Michael Birkjaer. Raportti on luettavissa tästä.
Raportti on uskoakseni lukemisen arvoinen, vaikka sen tekijälle oli sattunut fataali väärinkäsitys OECD:n vuonna 2011 lanseeraamasta Better Life -indeksistä.
Better Life Index kuvataan ministerineuvoston raportissa (s. 12) kansainvälisesti arvostetuimpiin kuuluvana OECD:n tekemänä maavertailuna ("the most recognised international rankings"):
"Both the World Happiness Report and the OECD Better Life Index base their ratings on subjective well-being measures. The Social Progress Index, on the other hand, is an index that is composed of more objective goals, such as access to education, average life expectancy, health, etc."
Raportin sivulla 13 on julkaistu taulukko "Top 10, World Happiness Report, Better Life Index and Social Progress Index". OECD:n tekemäksi kerrotussa rankkauksessa vuonna 2018 Suomi oli sijalla 9 ja Norja sijalla 1.
 |
| In the Shadow of Happiness, 2018, taulukko 1, s. 13 |
OECD:n Better Life Index on pelkkä nettityökalu
Marraskuussa 2017 OECD jakoi sivuillaan infoa parempaan elämään liittyvästä, vuonna 2011 lanseeratusta aloitteestaan "The OECD Better Life Initiative". Informaation pitäisi löytyä tästä.
Järjestön pääsihteeri Angel Gurría totesi aloitteen rakentuvan kahdesta osasta. Toinen oli How's Life? -raportti ja toinen Better Life Index.
How’s Life?, published every two years, provides a comprehensive picture of well-being in OECD countries and other major economies, by looking at people’s material conditions and quality of life across the population. The Better Life Index is an interactive web-based tool that allows citizens to compare well-being across OECD countries and beyond.
Better Life Index siis on vuorovaikutteinen nettityökalu. Sen avulla kansalaiset itse voivat vertailla omien mieltymystensä eli preferenssiensä mukaan hyvinvointia eri maissa.
Mikään OECD:n tekemä maavertailu Better Life -indeksi ei ole. OECD:llä on kuitenkin omat työkaluun liittyvät intressinsä, totta kai.
Yleisölle tarjotun nettityökalun avulla OECD:n on määrä kerätä eri maissa asuvilta työkalun käyttäjiltä tietoa hyvinvoinnin eri ulottuvuuksien merkityksestä. Työkalua käyttämään pitäisi päästä tästä.
Näyttöön avautuu aluksi näkymä, jossa on 38 ihanaa kukkasta eli maata aakkosjärjestyksessä. Kun klikkaa "kukkakedon" oikean alalaidan kohtaa "by rank", maat liihottelevat söpöön järjestykseen. Alla olevassa kuviossa näkyvät tästä järjestyksestä Top 15 -maat:
 |
| Top 15 työkalun oletusarvoin |
Miksi ihmeessä OECD on antanut hyvinvoinnin kullekin osa-alueelle saman painoarvon? Eihän siinä ole mitään järkeä. Eiväthän eri osa-alueet voi olla yhtä tärkeitä paremman elämän kannalta.
Vastaus tähän kysymykseen löytyy indeksin FAQ-osiosta eli klikkaamalla kohtaa "FAQ". Tämän Frequently Asked Questions -osion kohdassa "How are the weights assigned?" OECD kertoo:
The web application that builds the Index requires some default weights at the start. For simplicity, these weights have been set equal to the grade of 1 for all topics. These default weights do not represent the OECD’s view on the relative importance of each topic.
Siis jotta työkalu toimisi, hyvinvoinnin kullekin osa-alueelle piti antaa aluksi oletusarvot. OECD kertoo antaneensa – yksinkertaisuuden vuoksi – kullekin osa-alueelle saman painoarvon: 1.
Samalla OECD huomauttaa, että nämä työkalun lähtöarvot eivät edusta järjestön näkemystä hyvinvoinnin kunkin osa-alueen suhteellisesta merkityksestä. Eivät tietenkään, ei OECD sentään mikään pönttö ole.
Kun yllä oleva Top 15 -rankkaus saatiin aikaan oletusarvoilla (kaikille arvo 1), jotka eivät edusta järjestön näkemystä hyvinvoinnin eri osa-alueiden suhteellisesta merkityksestä, maiden järjestys ei myöskään voinut olla mikään OECD:n tekemä rankkaus.
Tarkkaavainen lukija on varmasti jo huomannutkin, että Top 10 -maat ovat täsmälleen samassa järjestyksessä sekä ministerineuvoston raportista vohkitussa taulukossa että OECD:n oletusarvoin luodussa Top 15 -kuviossa.
Tutkijaparalle siis oli sattunut fataali väärinkäsitys: hän oli esittänyt OECD:n vertailuna netin työkalun oletusarvojen tuottaman "rankkauksen", siis työkalun "tekniset" lähtöasetukset.
Mutta mikä maa sitten on Better Life -indeksissä se ykkönen? Tämä kuuluu OECD:lle aika ajoin esitettyihin kysymyksiin, ja OECD vastaa kysymykseen FAQ-osiossa näin:
That’s up to you! The OECD has not assigned rankings to countries. Instead, Your Better Life Index is designed to let you, the user, investigate how each of the 11 topics can contribute to well-being.
Vastauksessaan OECD korostaa, ettei se ole asettanut maita järjestykseen. "Not"-sanan lihavointi on järjestön itsensä käsialaa. Maiden järjestys indeksissä on kiinni työkalun käyttäjästä itsestään.
No, koska OECD kehottaa, että "Create Your Better Life Index", niin minäpä loin tätä asiaa vielä havainnollistaakseni jännän nettityökalun avulla pari ikiomaa paremman elämän indeksiäni.
 |
| Markun oma koulutusta painottava Better Life Index |
Kuten kuviosta näkyy, maiden järjestys on nyt aivan erilainen kuin pelkin teknisin oletusarvoin luotu työkalun lähtöasetus. Suomi esimerkiksi ei ole enää yhdeksäs vaan kolmas, ja kärkisijaa pitää nyt Norjan sijasta Australia.
 |
| Markun oma tuloja painottava Better Life Index |
Nytkin maiden järjestys muuttui radikaalisti. Ykköseksi nousi Yhdysvallat, ja Suomi tippui sijalle 13. Järjestys poikkeaa suuresti siitä OECD:n antamaan oletusarvoon 1 perustuvasta järjestyksestä, jota ajatuspajan tutkija fataalin väärinkäsityksensä takia myy nyt meille OECD:n rankkauksena.
Hesarin fataali ja nolo väärinkäsitys
Tiistaina 28.5.2013 OECD tiedotti julkaisseensa vuonna 2011 lanseeratun Better Life -indeksin 3.0-version. Tiedote, jonka voi lukea tästä, alkoi tekstillä, joka valisti lukijoita siitä, mikä tämä Better Life -indeksi oikein oli:
The OECD today launched a 3.0 version of its pioneering Better Life Index (www.oecdbetterlifeindex.org), an online, interactive tool that allows people to create their own index according to their priorities in 11 areas that the OECD has identified as essential for well-being. The updated version contains the latest underlying statistics, country data, user findings and a translation into Spanish.
Tiedotteessaan OECD kertoi, että vuorovaikutteisen nettityökalun taustatiedot oli päivitetty ja että jo yli 24 000 käyttäjältä oli saatu tietoja siitä, miten he arvostivat hyvinvoinnin eri ulottuvuuksia.
Keskiviikkona 29.5.2013 Helsingin Sanomat julkaisi sekä printissä että netissä näyttävän jutun asiasta. HS:n nettijutun "OECD: Australia on paras" pitäisi löytyä tästä.
"Järjestön maavertailun mukaan elämä on onnellisinta Australiassa. Suomi jäi sijalle 12 muiden Pohjoismaiden jälkeen, vaikka koulutusjärjestelmä arvioitiin parhaaksi", jutussa kerrottiin.
"OECD:n elämänlaatuindeksissä järjestön 34 jäsenmaata sekä Venäjä ja Brasilia pantiin järjestykseen elämän taloudellisten edellytysten ja asukkaiden omien kokemusten perusteella."
Näin maan ykköslehti valisti lukijoita, vaikka OECD oli infonnut julkaisseensa vain 3.0-version nettityökalusta, jolla työkalun käyttäjät voivat luoda preferenssiensä mukaan omat indeksinsä.
Näin maan ykköslehti valisti lukijoitaan, vaikka OECD oli vielä aivan erityisesti korostanut, että se ei ollut asettanut maita mihinkään paremmuusjärjestykseen.
Hesarin toimitus oli sortunut noloon ja fataaliin väärinkäsitykseen, josta lukijat eivät tietenkään voineet tietää mitään.
Hesari oli uutisoinut nettityökalun oletusarvojen tuottaman "teknisen" järjestyksen OECD:n eli arvostetun järjestön tekemänä maavertailuna. Hesari oli siis uutisoinut näyttävästi vertailusta, jota ei ollut olemassakaan:
Tämän uutisen tieto OECD:n rankkauksesta, jota järjestö ei ollut lainkaan tehnyt, oli mielestäni ilmiselvä ja olennainen, oikaisua vaativa asiavirhe. Niinpä pyysin HS:n toimitusta korjaamaan virheensä.
Koska Hesarin toimitus ei suostunut oikaisemaan epäilemättä noloksi koettua väärinkäsitystään, tein Julkisen sanan neuvostolle kantelun olennaisen asiavirheen korjaamatta jättämisestä (JO 20).
JSN:n silloinen puheenjohtaja Risto Uimonen karsi kantelun 13.6.2013 eli päätti, ettei sitä oteta neuvoston käsiteltäväksi. Päätöstään hän perusteli näin:
”Lukijalle olisi ollut kohtuullista selvittää, millä
tavoin HS oli sijoittanut maat paremmuusjärjestykseen OECD:n aineiston pohjalta. Se
heikensi jutun informaatioarvoa. Puutetta ei voi kuitenkaan pitää olennaisena virheenä, joka
olisi pitänyt korjata.”
JSN:n puheenjohtajan perustelu oli lievästi sanoen säälittävä sepitelmä, jolla ei ollut tosiasioiden kanssa mitään tekemistä.
Ei ollut uskottavaa, että Hesarin toimitus olisi "sijoittanut maat paremmuusjärjestykseen" ja julkaissut sitten oman rankkauksensa härskisti OECD:n nimissä muka järjestön tekemänä maavertailuna. Ei Hesarin toimitus sentään näin härskisti toimi.
Mikään HS:n uutisessa ei viitannut siihen, että kyseessä olisi ollut lehden toimituksen tekemä rankkaus. Uutisoidun rankkauksen saattoi sitä paitsi saada aikaan vain antamalla hyvinvoinnin kullekin osa-alueelle OECD:n tapaan saman painoarvon.
Kaikesta tästä kerroin 23.4.2016 netissä julkaistussa Kulissien takana -raportissa (s. 10–12). Se julkaistiin vuoden 2015 tiedetoimittaja Jani Kaaron kirjoituksen yhteydessä Rapport.fi:n sivuilla. Kulissien takana -raportin voi lukea tästä.
"Median valvoja kriisissä"
Keskiviikkona 22. elokuuta 2018 Suomen Kuvalehti julkaisi internetissä jutun "Median valvoja kriisissä".
Koko lailla rajun jutun ingressi kertoi koruttomasti, mistä Suomen Kuvalehden paljastuksessa oli kyse:
"Julkisen sanan neuvoston puheenjohtajan Elina Grundströmin käytös sai työntekijät pelkäämään ja itkemään. Työilmapiiriä parantamaan pyydettiin psykologi."
Kohun sytyttäneen jutun oli kirjoittanut JSN:n jäsenenä ja varapuheenjohtajana muutama vuosi sitten toiminut toimittaja Heikki Vento.
Osallistuin kohuun sillä tavalla, että julkaisin Facebookissa heti 23.8. kärkevähkön tekstin, jolla innostin kavereita lukemaan Heikki Vennon jännän jutun:
"Suomen Kuvalehti julkaisi 22.8. näyttävän jutun Julkisen sanan neuvostosta: "Median valvoja kriisissä". Heikki Vento -nimisen toimittajan juttu keskittyi ruotimaan öykkärin otteella JSN:ää johtavan autoritaarisen itkettäjän Elina Grundströmin käytöstä, jonka takia työilmapiiriä parantamaan piti hälyttää peräti psykologi.
Heikki Vennon juttu on kuitenkin kuin pikkuruista finniä puristeltaisiin ja jätettäisiin löyhkäävä mätäpaise puhkaisematta.
Todellinen mätäpaise ja moraalinen kriisi itsesääntelyssä piilee siinä, että JSN kähmii kulisseissa ja tulkitsee hyvää journalistista tapaa yleisön tietämättä ratkaisuin, joita ei ikinä missään julkaista.
Tämän jo vuosikausia jatkuneen kähminnän takia median yleisöillä ei ole edes periaatteessa mahdollisuutta tietää, missä hyvän journalistisen tavan rajat Suomessa tosiasiassa ovat. Pian kuusi vuotta jatkuneen projektini, "JSN-testin", perusteella tiedän, että rajat eivät ole siellä, missä niiden kuvitellaan olevan.
Median valvojan kriisin todellisia konnia ovat JSN:n vaikutusvaltaisimmat taustayhteisöt, toimistonsa väkeä itkettävä Grundström on kuviossa pelkkä juoksutyttö.
Yleisön härski kusettaminen itsesääntelyssä jatkuu, koska toimittajien ikioma Suomen Journalistiliitto, kustantajien Sanomalehtien Liitto ja veronmaksajien ikioma Yle niin haluavat.
Mutta lukekaa kaikki ihmeessä Suomen Kuvalehden jännä juttu. Lukijoiden on hyvä tietää, että SK:n jutun kirjoittaja Heikki Vento myötävaikutti pari vuotta sitten yleisön kusetukseen toimiessaan JSN:n varapuheenjohtajana. Hän tuntee kusetuksen mekanismin kuin omat taskunsa, mutta siitä hän ei kirjoittanut sanaakaan."
Elina Grundströmin edeltäjän kauteen ajoittunut Helsingin Sanomien nolo väärinkäsitys OECD:n Better Life -indeksistä on osuva, konkreettinen esimerkki median valvojan todellisesta kriisistä.
Tapaus on osuva esimerkki median itsesääntelyn todellisesta kriisistä, ainakin jos tapahtumasarjaa katsotaan mediaa rahoittavan yleisön oikeuksien näkövinkkelistä:
-HS:n toimittajalle sattuu nolo väärinkäsitys, ja hän uutisoi OECD:n nettityökalun lähtöasetukset järjestön muka tekemänä maavertailuna.
-HS:n toimitus vastaanottaa korjauspyynnön, joka osoittaa lehden uutisoineen vertailusta, jota OECD ei ollut tehnyt ja jota ei siis ollut olemassakaan.
-HS:n toimitus päättää olla välittämättä lukijoiden oikeudesta saada paikkansapitävää tietoa ja jättää pyynnöstä huolimatta asiavirheen korjaamatta.
-Lukijoiden oikeuksista välittävä lukija tekee olennaisena pitämänsä asiavirheen korjaamatta jättämisestä kantelun Julkisen sanan neuvostolle.
-HS:n entinen pääkirjoitustoimittaja päättää JSN:n puheenjohtajana, ettei neuvosto ota kantelua käsiteltäväkseen. Hän karsii lukijan kantelun menettelyssä, joka on luonteeltaan ei-julkinen.
-Karsintapäätös ja sen perustelut merkitään JSN:n puheenjohtajan päätöspöytäkirjaan, mutta päätöstä ja sen perusteluja ei koskaan julkaista neuvoston sivuilla.
-JSN:n puheenjohtajan päätöksestä seuraa, että median yleisö, Hesarin lukijat mukaan lukien, ei saa käytännössä ikinä tietää asiavirheestä, kantelusta eikä karsintapäätöksestä ja sen perusteluista.
-Kantelujen karsinnan ei-julkisen luonteen takia yleisö ei saa koskaan tietää, että JSN:n mielestä on hyvän journalistisen tavan mukaista jättää korjaamatta perätön tieto kv-vertailusta, jota ei ole olemassakaan.
-Kantelujen karsinnan ei-julkisen luonteen takia suomalaiset eivät saa koskaan tietää, missä hyvän journalistisen tavan rajat median aidossa eli median itsensä pyörittämässä itsesääntelyssä oikeasti ovat.
-HS:n toimituksen ja JSN:n puheenjohtajan päätösten seurauksena Hesarin lukijoille jää se väärä käsitys, että OECD oli tehnyt hyvinvointia koskevan maavertailun, jossa Suomi oli sijalla 12.
Kaiken edellä esitetyn perusteella Faktavahdiksi heittäytynyt, yleisön oikeuksista välittävä lukija "kampanjoi" JSN:n kulissien takaisen kähminnän lopettamiseksi ja median aidon itsesääntelyn avaamiseksi täysin läpinäkyväksi.
JSN:n joka ikinen hyvän journalistisen tavan tulkintaa koskeva kantelun karsintapäätös tulee perusteluineen päivineen julkaista neuvoston sivuilla yleisön arvioitavaksi.
Median valvojan todellinen kriisi voi ratketa vain tätä kautta. Tällaista kriisin ratkaisua vaatimaan pitäisi kansalaisten ja heitä edustavien poliittisten päättäjien joukolla heti herätä.
Nukkukaamme sen sijaan sikeästi, jos haluamme, että media itsesääntelyineen jatkaa entiseen malliin omia etujaan vaalien moraalisesti ala-arvoista kansalaisten kusettamista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti