Faktavahti

"Viimeksi syntyvyys oli yhtä niukkaa 1800-luvun nälkävuosina" -kantelu tuli karsituksi JSN:n kulissien takaisessa "itsesääntelyssä"

Helsingin Sanomat kauhisteli tapaninpäivänä nettilehdessään sitä, että lapsia syntyi vuonna 2016 ennätyksellisen vähän. Jutun otsikossa HS väitti, että "viimeksi syntyvyys oli yhtä niukkaa 1800-luvun nälkävuosina".

Oikeasti nälkävuosien 1866–68 syntyvyys oli reilusti yli kaksinkertaista viime vuoden ja viime vuosien syntyvyyteen verrattuna.

Käsitteiden sotkemiseen perustunut perätön tieto antoi aivan väärän kuvan yhteiskunnallisesti merkityksellisestä ilmiöstä, mutta siitä HS:n toimitus ei piitannut. Se ei suostunut oikaisemaan virhettään.

Tässä yhteydessä en malta olla kiinnittämättä huomiota siihen, millaisia asiavirheitä maan ykköslehti suostuu auliisti oikaisemaan. Esimerkki parin viikon takaa puhunee puolestaan:

"Kiinan eläintenlaskentaa koskevassa jutussa lauantaina 25. helmikuuta sivuilla B 1–3 maanviljelijän sukunimeksi oli kirjoitettu Lyu. Oikea kirjoitusasu on kuitenkin Lü." (HS 26.2.2017)

Jossain itäisessä Kiinassa eläimiään kasvattavan maanviljelijän sukunimen virheellinen kirjoitustapa siis oli Hesarin "hyvän journalistisen tavan" mukaan tärkeä asia korjata. Se oli olennainen asiavirhe.

HS:n toimitusta ei sen sijaan kiinnostanut se, että lehti tuli antaneeksi lukijoilleen virheellisen kuvan kokonaisesta yhteiskunnallisesta ilmiöstä. Se ei ollut lehden mielestä olennainen ja oikaisua vaativa asiavirhe.

Koska pidin suuruusluokaltaan virheellistä tietoa syntyvyys-nimisestä yhteiskunnallisesta ilmiöstä olennaisena asiavirheenä, kantelin virheen korjaamatta jättämisestä Julkisen sanan neuvostolle. Julkaisin kantelun Faktavahdin blogissa 3.2.2017. Kantelun tekstin voit lukea tästä.

Tänään JSN:n toimisto ilmoitti, että puheenjohtaja Elina Grundström oli päättänyt olla ottamatta kantelua neuvoston käsiteltäväksi. 2.3.2017 tehtyä karsintapäätöstään JSN:n puheenjohtaja perusteli tuttuun tapaan näin:

"Neuvosto ei ota kantelua käsittelyyn, koska kantelu on tehty testaustarkoituksessa."

Kannattaa huomata, että JSN:n puheenjohtaja ei nytkään tulkinnut ollenkaan sitä, oliko HS:n virhe Journalistin ohjeiden 20. kohdan tarkoittamalla tavalla olennainen ja oikaisua vaativa vai ei.

Tutkimatta lainkaan kaikki vaatimukset täyttävän kantelun aiheellisuutta hän karsi kantelun sillä "teknisellä" perusteella, että kantelija oli tehnyt kantelunsa sopimattomassa tarkoituksessa.

Kannattaa huomata, että näin menetellessään JSN:n puheenjohtaja osoittaa, ettei hän piittaa siitä, vaikka tiedotusvälineet levittävät rahoittajilleen eli median maksumiehille perätöntä tietoa.

Tässä yhteydessä kannattaa myös muistaa, mitä tarkoitusta varten Julkisen sanan neuvosto aikoinaan pantiin pystyyn. Kerroin tästä 23.4.2016 julkaistussa Kulissien takana -raportissani (s. 2–3). Raportin voi lukea tästä.

Kulissien takana -raportin sivulta 39 löytyy myös tukku Hesarissa julkaistuja oikaisuja. Niitä lukiessa on hyvä pohtia, miksi maan ykköslehden oikaisupolitiikka on sellainen kuin se on.